Tein tuossa ensilennon uudella hienolla luudallani täältä vuoreltani Tampereelle 3.2.2017 kuuntelemaan ja hankkimaan lisää lukemistoa laajaan kirjastooni (kumpa vielä ehtisin kiireiltäni lukemaankin nämä uudet kirjat, ennen painomusteen kuivumista).
Saavuttuani Telakalle Lastensuojeluiltaan oli paikalle jo saapunut yllättävän suuri väkijoukko odottamaan illan tähtösiä Leeni Ikosta ja Marja Toiviota paikalle saapuviksi.
Valeasuun soinnustautuneena kyselin ihmisiltä heidän motiiveitaan paikalle tulon johdosta, oli useamman kuin 10 ihmisen toteamus Telakalle juuri tänään tulon syynä suomalainen lastensuojelu ja siinä toimivat eri instansit erilaisineen motivaateineen tuhota lasten perimä ja lasten ihmisoikeudet, sekä koko perheen perustuslailliset oikeudet pelkän lastensuojelu kiiman tyydyttämistarpeen vuoksi.
Kyllä. Luitte oikein. Käytän sanaa KIIMA, sillä sitä se tuntuu todellakin olevan ja edesmennyt sanamestari ja lastensuojelun epäkohtien totuudentorvi Kaisa Ruokamo käytti osuvasti tuota sanaa jo vuosia sitten keskustellessaan ystävänsä Inga Petäjäniemen kanssa vallitsevan ajanjakson ongelmista, jotka ovat saaneet vain laajemmat ja karmaisevat uudet kasvot tämä yhä kovenemmaksi käyvän valtataistelun sotakentällä jossa vastatusten taistelevat perheet vs.lastensuojelu bisnes.
Yleisön joukossa moni käytti maassamme vallitsevasta tilasta seuraavia ilmauksia, jotka saivat minutkin vakavoitumaan ja toteamaan, etten ole sittenkään sairastunut vanhuuden höperöintiin. En nyt puhu siitä teidän ihmisten sairaudesta dementtia. Sitä meissä noidissa ei ole vielä todettu yhtään tapausta.
Näitä ilmaisuja oli aina "Nyky-Suomi on kuin Itä-Saksa tai Pohjois-Korea, ihan ryssä toimintaa, tää maa on kun Neuvostoliitto, ihan Staliinin meininkiä. Hitleriä tai natsismia sentään kukaan käyttänyt vertauskuvana vallitseviin olotilaan SUOMALAISESSA lasten hyvinvoinnissa.
Ilta oli seesteinen, eikä kukaan tai mikään kukkahattu tai siihen rinnastettava joukko huudellut vasta argumenttejä mielenosoituksellisesti mistään nurkista tai puskista. Ei edes poliisi saapunut paikalle poistamaan meitä mielipiteen kanssa painiskelevia ihmisiä tai noitia. Jore-noitakin oli paikalla. Hän mokoma ei suostunut koko illan aikana luopumaan naamiaisasustaan, vaan esiintyi koko illan IHMISENÄ. Tästä kyllä tarvitsee tehdä Noitakomissioon reklamaatio.
Mukaansa tempaiseva muuten tämä Toivion romaani, sillä tässä sivussa olen muutaman kymmenen sivua lukenut. Rentoa,jopa nauruhermoja kutkuttavaa sanailua, ei vain ikävää ja surullista ihmispolojen kaltoin kohtelua ja lasten henkistäväkivaltaa tähän mennessä. (Tulee sitäkin takakannen esittelyn mukaan).
Ja sitten tuohon Leeni Ikosen kirjaan. Tuo on kirja, joka tulisi löytyä JOKAISEN taskusta ja kirjahyllystä vauvasta vaariin, oli sitten lapsiperhe tai sinkku.
Kovaa kamaa pehmeissä kansissa. On meinaan ratakiskokieli väännetty kansan tajuiseksi aina kultaisen käytöskirjan kera.
Maria Syvälän haastattelussa tuli hyvin esiin tämän hetkiset kipuilut niin huoltokiistojen,kun perheiden osalta viranomaisessa toimivien vallan käytön osalta. Ja mistä tässä on oikein kyse? Vastaus on yksiselitteinen RAHA ja VALTA, kenen taskuihin se valuu.
Koko perheet laitoksiin, lisää työttömiä, kun perhe joutuu laitokseen "perhearviointiin" jonka tarkoitus on puhtaasti aivan jotain muuta.
No, tätä on tutkittu VOSUN moniammatillisissa palvereissa usein ja lääke tuohon lastensuojelun kiimaan on kehitteillä.
VOSU palkitsi kirjailijat linnunruokinta automaatein, velvottaen palkinnon saajat ruokkimaan meidän noitien yhteistyökumppaneita, jotta viestiketjut ovat katkemattomia ja pyrkien estämään rikkinäinen puhelin ilmiötä tietomme saannissa.
Paluu matka sujui tänne Kyöpelille räntäsateessa, mutta luuta toimi moitteettomasti. Kyytiläisenä minulla oli poikkeuksellisesti jästi, eli ihminen. Hän hieman moitti räntäsadetta matkalla niissä kohdin missä jouduimme lentämään pilvikerroksen alapuolella hänen tottumattoman hapenottokyvyn takia ohuemmassa ilmakehässä. Hyvin hän kuitenkin matkasta suoriutui jästiksi, eikä pyörtynyt kertaakaan matkalla.
Mietteliäin mielin teidän noitanne Kyyla.
J.K. Nyt vietän sapatti viikon leväten, jotta jaksan taas lentää luokse hädässä olioiden.
Saavuttuani Telakalle Lastensuojeluiltaan oli paikalle jo saapunut yllättävän suuri väkijoukko odottamaan illan tähtösiä Leeni Ikosta ja Marja Toiviota paikalle saapuviksi.
Valeasuun soinnustautuneena kyselin ihmisiltä heidän motiiveitaan paikalle tulon johdosta, oli useamman kuin 10 ihmisen toteamus Telakalle juuri tänään tulon syynä suomalainen lastensuojelu ja siinä toimivat eri instansit erilaisineen motivaateineen tuhota lasten perimä ja lasten ihmisoikeudet, sekä koko perheen perustuslailliset oikeudet pelkän lastensuojelu kiiman tyydyttämistarpeen vuoksi.
Kyllä. Luitte oikein. Käytän sanaa KIIMA, sillä sitä se tuntuu todellakin olevan ja edesmennyt sanamestari ja lastensuojelun epäkohtien totuudentorvi Kaisa Ruokamo käytti osuvasti tuota sanaa jo vuosia sitten keskustellessaan ystävänsä Inga Petäjäniemen kanssa vallitsevan ajanjakson ongelmista, jotka ovat saaneet vain laajemmat ja karmaisevat uudet kasvot tämä yhä kovenemmaksi käyvän valtataistelun sotakentällä jossa vastatusten taistelevat perheet vs.lastensuojelu bisnes.
Yleisön joukossa moni käytti maassamme vallitsevasta tilasta seuraavia ilmauksia, jotka saivat minutkin vakavoitumaan ja toteamaan, etten ole sittenkään sairastunut vanhuuden höperöintiin. En nyt puhu siitä teidän ihmisten sairaudesta dementtia. Sitä meissä noidissa ei ole vielä todettu yhtään tapausta.
Näitä ilmaisuja oli aina "Nyky-Suomi on kuin Itä-Saksa tai Pohjois-Korea, ihan ryssä toimintaa, tää maa on kun Neuvostoliitto, ihan Staliinin meininkiä. Hitleriä tai natsismia sentään kukaan käyttänyt vertauskuvana vallitseviin olotilaan SUOMALAISESSA lasten hyvinvoinnissa.
Ilta oli seesteinen, eikä kukaan tai mikään kukkahattu tai siihen rinnastettava joukko huudellut vasta argumenttejä mielenosoituksellisesti mistään nurkista tai puskista. Ei edes poliisi saapunut paikalle poistamaan meitä mielipiteen kanssa painiskelevia ihmisiä tai noitia. Jore-noitakin oli paikalla. Hän mokoma ei suostunut koko illan aikana luopumaan naamiaisasustaan, vaan esiintyi koko illan IHMISENÄ. Tästä kyllä tarvitsee tehdä Noitakomissioon reklamaatio.
Mukaansa tempaiseva muuten tämä Toivion romaani, sillä tässä sivussa olen muutaman kymmenen sivua lukenut. Rentoa,jopa nauruhermoja kutkuttavaa sanailua, ei vain ikävää ja surullista ihmispolojen kaltoin kohtelua ja lasten henkistäväkivaltaa tähän mennessä. (Tulee sitäkin takakannen esittelyn mukaan).
Ja sitten tuohon Leeni Ikosen kirjaan. Tuo on kirja, joka tulisi löytyä JOKAISEN taskusta ja kirjahyllystä vauvasta vaariin, oli sitten lapsiperhe tai sinkku.
Kovaa kamaa pehmeissä kansissa. On meinaan ratakiskokieli väännetty kansan tajuiseksi aina kultaisen käytöskirjan kera.
Maria Syvälän haastattelussa tuli hyvin esiin tämän hetkiset kipuilut niin huoltokiistojen,kun perheiden osalta viranomaisessa toimivien vallan käytön osalta. Ja mistä tässä on oikein kyse? Vastaus on yksiselitteinen RAHA ja VALTA, kenen taskuihin se valuu.
Koko perheet laitoksiin, lisää työttömiä, kun perhe joutuu laitokseen "perhearviointiin" jonka tarkoitus on puhtaasti aivan jotain muuta.
No, tätä on tutkittu VOSUN moniammatillisissa palvereissa usein ja lääke tuohon lastensuojelun kiimaan on kehitteillä.
VOSU palkitsi kirjailijat linnunruokinta automaatein, velvottaen palkinnon saajat ruokkimaan meidän noitien yhteistyökumppaneita, jotta viestiketjut ovat katkemattomia ja pyrkien estämään rikkinäinen puhelin ilmiötä tietomme saannissa.
Paluu matka sujui tänne Kyöpelille räntäsateessa, mutta luuta toimi moitteettomasti. Kyytiläisenä minulla oli poikkeuksellisesti jästi, eli ihminen. Hän hieman moitti räntäsadetta matkalla niissä kohdin missä jouduimme lentämään pilvikerroksen alapuolella hänen tottumattoman hapenottokyvyn takia ohuemmassa ilmakehässä. Hyvin hän kuitenkin matkasta suoriutui jästiksi, eikä pyörtynyt kertaakaan matkalla.
Mietteliäin mielin teidän noitanne Kyyla.
J.K. Nyt vietän sapatti viikon leväten, jotta jaksan taas lentää luokse hädässä olioiden.
RSS Feed
