Lue Lokakuun liikkeen uuden blogistin, Niina Bergin kirjoitus vanhemmmuuden valinnoista.
Turkulainen Niina Berg, 1974, on lakinainen ja lähihoitaja, neljän lapsen äiti ja levoton taiteilijasielu. Hän rakastaa perhettään ja kasvimaan kuopsutusta. Ja uskoo rehellisyyteen, silloinkin, kun se tekee kipeää.
Turkulainen Niina Berg, 1974, on lakinainen ja lähihoitaja, neljän lapsen äiti ja levoton taiteilijasielu. Hän rakastaa perhettään ja kasvimaan kuopsutusta. Ja uskoo rehellisyyteen, silloinkin, kun se tekee kipeää.
Äidille kaksi merkintää
Perheen isä oli vaikeasti mielisairas, jättänyt lääkkeet ottamatta ja käyttäytynyt väkivaltaisesti perheen äitiä kohtaan useamman kerran. Viimeinen kerta vaati virkavallan kutsumista paikalle ja siitä alkoi lastensuojeluprosessi.
Lapset olivat nähneet isän äitiin kohdistamaa väkivaltaa ja päiväkodin henkilökunnan mukaan kaksi vanhempaa lasta oireili tästä syystä. Päiväkodin henkilökunta ei ollut kertonut asiasta lasten äidille, vaikka äiti oli joka päivä lapsia hakiessaan kysynyt, miten poikien päivä oli mennyt, vaan kertoivat oireilusta vasta lastensuojelun sitä heiltä kysyessä. Vaikka isä oli ollut väkivaltainen äitiä kohtaan, ei isää saatu pakkohoitoon, vaan ongelmaksi muodostui se, kykeneekö äiti huolehtimaan lapsista.
Äiti tuli kolmen lapsensa (n. 1v., 4v. ja 5v.) kanssa turvakotiin tarkkailuun huostaanottopäätöksen tekemistä varten. Äiti ja lapset olivat olleet jo tätä ennen tarkkailtavana sairaalajaksolla, jossa äiti oli merkintöjen mukaan yhdessä tilanteessa pyytänyt apua vieressä seisovalta henkilökunnalta vaikka äidille oli kerrottu, ettei henkilökunta voi auttaa, koska heidän tehtävänsä on vain tarkkailla ja antaa lausunto siitä, miten äiti pärjää lasten kanssa.
Turvakodin parvekkeella äiti oli juuri sytyttänyt tupakan ja sisällä vajaan vuoden ikäinen lapsi leikki lattialla. Äiti näki ikkunasta, kuinka lapsi konttasi kohti ovea, ojensi käsiään ylös ja itki. Äidin eleistä näki, miten hän mietti mitä tekisi, tumppaisiko tupakan ja tulisi sisään lohduttamaan lasta vai antaisiko lapsen itkeä ja polttaisi tupakan loppuun. Äiti päätti napata lapsen kainaloonsa parvekkeelle, poltti tupakan ja tuli lapsen kanssa sisään. Ilma oli kylmä ja lapsi oli sisävaatteissa. Tilanne kirjattiin äidin tappioksi: ”Äiti vei lapsen vähissä vaatteissa ulos kylmään”.
Äiti olisi voinut valita tupakan ja lapsen välillä, jättää tupakan ja mennä lapsen luo. Äiti ei kuitenkaan tehnyt niin. Äiti olisi voinut myös antaa lapsen odottaa ja itkeä, kunnes hän tulee sisään. Äiti ei kuitenkaan tehnyt niinkään. Ehkä siksi, ettei halunnut lapsen itkevän tai siksi, että ajatteli sen vaikuttavan lasten huostaanottoratkaisuun. Äiti selvästi halusi polttaa tupakan, mutta ei halunnut joko lapsen itkevän tai lapsen itkun aiheuttavan merkintää, niin hän päätyi nappaamaan lapsen parvekkeelle kainaloonsa ja poltti tupakan loppuun.
Äiti asusti turvakodissa kolmen lapsensa kanssa yhdessä huoneessa. Äiti laittoi vajaan vuoden ikäisen lapsen rattaissa nukkumaan päiväunia vessaan, että lapsi saisi nukkua rauhassa, kun 4- ja 5-vuotiaat vilkkaat isoveljet leikkivät. Koska pojat olivat niin levottomia ja kovaäänisiä, äiti meni heidän kanssaan viereiseen yhteiseen tilaan. Tällä aikaa nuorin lapsi heräsi, kömpi pois rattaista ja alkoi itkeä. Henkilökunta kuuli itkun ja ehti paikalle ennen äitiä ja löysi lapsen pimeästä vessasta itkemästä. Tilanne kirjattiin äidin tappioksi: ”Äiti oli jättänyt lapsen harhailemaan yksin pimeään vessaan”.
Äiti yritti ratkaista ongelman, miten saisi nuorimman lapsen nukkumaan päiväunet samassa huoneessa, jossa varsin vilkkaat isoveljet mölysivät. Äiti päätyi nukuttamaan lapsen rattaissa vessaan.
Nämä kaksi merkintää siis saatiin kirjattua turvakodin tarkkailujakson aikana. Olivatko merkinnät aiheellisia, tarpeellisia ja oliko niillä vaikutusta huostaanottoratkaisuun? En ollut paikalla, kun päätöstä tehtiin, joten en voi tietää, mikä päätöksenteossa oli ratkaisevaa.
Isommat lapset päätettiin ottaa huostaan heidän oireilunsa perusteella ja äiti palasi kotiin vain pienin lapsi mukanaan. Huostaanottopäätöksen mukaan äidin voimavarat eivät riittäneet kolmen lapsen hoitoon. Riskinä nähtiin myös se, että äiti voisi ottaa isän takaisin kotiin asumaan. Isän, joka oli vakavasti sairas ja ilman lääkitystä vaarallinen, mutta jota ei silti saatu pakkohoitoon. En osaa sanoa, oliko päätös lasten huostaanotosta lapsille parempi ratkaisu kuin äidin kanssa kotiin meno, mutta nuo onnettomat kaksi merkintää, jotka tarkkailuaikana tekemällä tehtiin, eivät aikuisten oikeasti ole voineet olla huostaanoton perusteluina.
Perheissä, joissa on vakavia ongelmia, tehdään aivan samanlaisia virhearvioita tai tarkempaa analysointia kestämättömiä ratkaisuja ja valintoja, kuin perheissä, joissa ei sen kummempia ongelmia ole. Vanhemmat tekevät joskus hiukan huonoja ja harkitsemattomia ratkaisuja, joista kylän ämmät, ”virheettömät” vanhemmat ja sosiaalityön ammattilaiset voisivat heitä moittia. Lasten kanssa tulee toisinaan tilanteita, joissa tasapainoisimmankaan vanhemman reagointi ei aina vastaa kasvatustieteellisiä ihanteita. Jos on tarpeen keräillä tällaisia vanhempien pieniä ”virheitä” huostaanottopäätöksen tueksi, ei huostaanottoon todennäköisesti ole olemassa oikeita ja vakavia perusteita.
Käsi sydämelle, oletko sinä joskus ollut tahattomasti vaaraksi lapsellesi?
Montako merkintää sinä saisit, jos arkeanne tarkkailtaisiin?
Perheen isä oli vaikeasti mielisairas, jättänyt lääkkeet ottamatta ja käyttäytynyt väkivaltaisesti perheen äitiä kohtaan useamman kerran. Viimeinen kerta vaati virkavallan kutsumista paikalle ja siitä alkoi lastensuojeluprosessi.
Lapset olivat nähneet isän äitiin kohdistamaa väkivaltaa ja päiväkodin henkilökunnan mukaan kaksi vanhempaa lasta oireili tästä syystä. Päiväkodin henkilökunta ei ollut kertonut asiasta lasten äidille, vaikka äiti oli joka päivä lapsia hakiessaan kysynyt, miten poikien päivä oli mennyt, vaan kertoivat oireilusta vasta lastensuojelun sitä heiltä kysyessä. Vaikka isä oli ollut väkivaltainen äitiä kohtaan, ei isää saatu pakkohoitoon, vaan ongelmaksi muodostui se, kykeneekö äiti huolehtimaan lapsista.
Äiti tuli kolmen lapsensa (n. 1v., 4v. ja 5v.) kanssa turvakotiin tarkkailuun huostaanottopäätöksen tekemistä varten. Äiti ja lapset olivat olleet jo tätä ennen tarkkailtavana sairaalajaksolla, jossa äiti oli merkintöjen mukaan yhdessä tilanteessa pyytänyt apua vieressä seisovalta henkilökunnalta vaikka äidille oli kerrottu, ettei henkilökunta voi auttaa, koska heidän tehtävänsä on vain tarkkailla ja antaa lausunto siitä, miten äiti pärjää lasten kanssa.
Turvakodin parvekkeella äiti oli juuri sytyttänyt tupakan ja sisällä vajaan vuoden ikäinen lapsi leikki lattialla. Äiti näki ikkunasta, kuinka lapsi konttasi kohti ovea, ojensi käsiään ylös ja itki. Äidin eleistä näki, miten hän mietti mitä tekisi, tumppaisiko tupakan ja tulisi sisään lohduttamaan lasta vai antaisiko lapsen itkeä ja polttaisi tupakan loppuun. Äiti päätti napata lapsen kainaloonsa parvekkeelle, poltti tupakan ja tuli lapsen kanssa sisään. Ilma oli kylmä ja lapsi oli sisävaatteissa. Tilanne kirjattiin äidin tappioksi: ”Äiti vei lapsen vähissä vaatteissa ulos kylmään”.
Äiti olisi voinut valita tupakan ja lapsen välillä, jättää tupakan ja mennä lapsen luo. Äiti ei kuitenkaan tehnyt niin. Äiti olisi voinut myös antaa lapsen odottaa ja itkeä, kunnes hän tulee sisään. Äiti ei kuitenkaan tehnyt niinkään. Ehkä siksi, ettei halunnut lapsen itkevän tai siksi, että ajatteli sen vaikuttavan lasten huostaanottoratkaisuun. Äiti selvästi halusi polttaa tupakan, mutta ei halunnut joko lapsen itkevän tai lapsen itkun aiheuttavan merkintää, niin hän päätyi nappaamaan lapsen parvekkeelle kainaloonsa ja poltti tupakan loppuun.
Äiti asusti turvakodissa kolmen lapsensa kanssa yhdessä huoneessa. Äiti laittoi vajaan vuoden ikäisen lapsen rattaissa nukkumaan päiväunia vessaan, että lapsi saisi nukkua rauhassa, kun 4- ja 5-vuotiaat vilkkaat isoveljet leikkivät. Koska pojat olivat niin levottomia ja kovaäänisiä, äiti meni heidän kanssaan viereiseen yhteiseen tilaan. Tällä aikaa nuorin lapsi heräsi, kömpi pois rattaista ja alkoi itkeä. Henkilökunta kuuli itkun ja ehti paikalle ennen äitiä ja löysi lapsen pimeästä vessasta itkemästä. Tilanne kirjattiin äidin tappioksi: ”Äiti oli jättänyt lapsen harhailemaan yksin pimeään vessaan”.
Äiti yritti ratkaista ongelman, miten saisi nuorimman lapsen nukkumaan päiväunet samassa huoneessa, jossa varsin vilkkaat isoveljet mölysivät. Äiti päätyi nukuttamaan lapsen rattaissa vessaan.
Nämä kaksi merkintää siis saatiin kirjattua turvakodin tarkkailujakson aikana. Olivatko merkinnät aiheellisia, tarpeellisia ja oliko niillä vaikutusta huostaanottoratkaisuun? En ollut paikalla, kun päätöstä tehtiin, joten en voi tietää, mikä päätöksenteossa oli ratkaisevaa.
Isommat lapset päätettiin ottaa huostaan heidän oireilunsa perusteella ja äiti palasi kotiin vain pienin lapsi mukanaan. Huostaanottopäätöksen mukaan äidin voimavarat eivät riittäneet kolmen lapsen hoitoon. Riskinä nähtiin myös se, että äiti voisi ottaa isän takaisin kotiin asumaan. Isän, joka oli vakavasti sairas ja ilman lääkitystä vaarallinen, mutta jota ei silti saatu pakkohoitoon. En osaa sanoa, oliko päätös lasten huostaanotosta lapsille parempi ratkaisu kuin äidin kanssa kotiin meno, mutta nuo onnettomat kaksi merkintää, jotka tarkkailuaikana tekemällä tehtiin, eivät aikuisten oikeasti ole voineet olla huostaanoton perusteluina.
Perheissä, joissa on vakavia ongelmia, tehdään aivan samanlaisia virhearvioita tai tarkempaa analysointia kestämättömiä ratkaisuja ja valintoja, kuin perheissä, joissa ei sen kummempia ongelmia ole. Vanhemmat tekevät joskus hiukan huonoja ja harkitsemattomia ratkaisuja, joista kylän ämmät, ”virheettömät” vanhemmat ja sosiaalityön ammattilaiset voisivat heitä moittia. Lasten kanssa tulee toisinaan tilanteita, joissa tasapainoisimmankaan vanhemman reagointi ei aina vastaa kasvatustieteellisiä ihanteita. Jos on tarpeen keräillä tällaisia vanhempien pieniä ”virheitä” huostaanottopäätöksen tueksi, ei huostaanottoon todennäköisesti ole olemassa oikeita ja vakavia perusteita.
Käsi sydämelle, oletko sinä joskus ollut tahattomasti vaaraksi lapsellesi?
Montako merkintää sinä saisit, jos arkeanne tarkkailtaisiin?
RSS Feed