Myös Suomessa harrastettiin rotuhygieniaa. Otetaanpa esimerkiksi Vaasassa sijaitseva mielisairaala. Silloinen Mustasaaren sairaalan (nyk. Vanhan Vaasan sairaala) ylilääkäri (1939-1963) Yrjö Kaarlo Suominen (s. 1900) oli jonkinasteinen rotuhygieniafani. Sisällissodassa hän taisteli valkoisten puolella. Ammattitaustaltaan hän oli psykiatrian ylilääkäri ja sotilasarvoltaan lääkintäeverstiluutnantti.


Wikipedia kertoo artikkelissaan hänestä seuraavaa:

• Vuonna 1945 julkaistiin Sotilaslääketieteellisessä aikakauslehdessä Suomisen rotuhygieniaa käsitellyt artikkeli Sota ja rotuhygienia joka perustui hänen sodan aikana lokakuussa 1943 11. divisioonan lääkintähenkilökunnalle pitämäänsä esitelmään. Artikkelissa Suominen esitti arvionaan että 13 prosenttia Suomen kansasta oli haitallisia sotaponnistuksille sitoessaan yhteiskunnan resursseja ja spekuloi että "tiettyjen tuhansien" suomalaisten, joihin Suominen luki useimmat mielisairaat sekä uusintarikolliset, vajaaälyiset, työkyvyttömät, juopot ja "pinnarit" tappaminen vapauttaisi voimavaroja sodankäyntiin kun poliiseja, vanginvartijoita, mielisairaanhoitajia ynnä muita voitaisiin sijoittaa uusiin tehtäviin ja samalla myös elintarvikeannoksia voitaisiin lisätä.

Hänen artikkelinsa Sota ja rotuhygienia on julkista tietoa. Kutsuttakoon sitä kuitenkin vuodoksi, koska myös julkisten arkistojen penkominen on monesti jännittävää salapoliisityötä. Lokakuun liike   julkaisee artikkelin kokonaisuudessaan skannattuna. Lue se klikkaamalla tästä.
Kutsuttakoon tätä ”vuotoa” Lokakuun liikkeen mukaan ”lokavuodoksi”.
Pari poimintaa artikkelista:

• Tervettä kansanruumista jäytävät loiset ja lurjukset, jotka käyttävät hyväkseen kulttuuriyhteiskunnan humanitäärisiä oloja, lisääntyvät nopeammin kuin parempi kansanaines eivätkä edes kaadu rintamalla. Sellaisia oli Suomessa arviolta puoli miljoonaa. Sterilisoimistoimet olivat riittämättömiä – "tiettyjä tuhansia" olisi tapettava, jotta vapautuisi poliiseja, vanginvartijoita ja mielisairaanhoitajia.
• Nykyaikaisen sodan ongelma oli, ettei sodassa enää kaatunut kansan heikko aines, vaan juuri parhaimmisto. Kunnon miesten kuollessa rintamalla henkisesti heikko aines vain lisääntyi avioliittomahdollsuuksien kasvaessa. Nämä psykopaatit, lurjukset, pehmeäluonteiset, kelvottomat ja siis ala-arvoiset "tavalla tai toisella harmittavaisen tuntuiset" miehen irvikuvat ja neurootikot heittäytyivät "muka sodan uhreina valtion elätettäväksi".​

Lokakuun liike kirjoitti aiemmin tekstissä ”Kansamme parhaaksi – Haudattuja kokemuksia” rotuhygieniasta Suomessa pohjautuen mm. Suomen historian dosentin Markku Mattilan väitöskirjaan ”Kansamme parhaaksi: Rotuhygienia Suomessa vuoden 1935 sterilointilakiin asti ”.
Suomessa siis steriloitiin Suomisen tarkoittamia ”yhteiskunnalle haitallisia kansalaisia”. Saksassa rodunjalostusohjelma kulki nimellä Aktion T4. Siinä väestöä murhattiin. Suomessa ”vain” steriloitiin. Suominen olisi siis halunnut viedä homman vielä pidemmälle eli Saksan malliin.

​YLE kertoi 1990-luvulla MOT-ohjelmassaan lääketieteen mustasta historiasta. Lue käsikirjoitus tästä. Toimittaja Olli Ainola kirjoittaa referaatissaan mm. seuraavaa:
” Ensimmäisessä osassa kerrotaan suomalaisten rodunjalostushankkeista 1940-luvulla. Helsingin yliopistoon suunniteltiin rodunjalostuslaitosta, jonka piti mm. kortistoida koko kansa älykkyyden perusteella. Kortistoon oli tarkoitus myös rekisteröidä kaikki poikkeavat kuten perinnöllisiä tauteja sairastavat, alkoholistit, vajaamieliset ja rikolliset. Heihin olisi sen jälkeen kohdistettu "ennakollisia ehkäisytoimenpiteitä". ”
Dosentti Mattila ennustaa Verkkouutisten artikkelissa 1990-luvulla rotuoppien palaavan jossain muodossa takaisin. Liittyneeköhän Mattilan ennustus jollain tavalla esim. lasten ja nuorten lisääntyneeseen luokitteluun ja huostaanottotehtailuun? Jokainen aikakausi näet määrittelee itse oman fasisminsa.
Tästä aiheesta riittää paljon kirjoitettavaa. Tämä paljastus muutamalla lisäpointilla riitti tältä erää. Ihmisten luokittelu ja törkeydet jatkuvat. Lapsista on tullut luokittelun kohde esim. päiväkodeissa, kouluissa ja neuvoloissa. Sitä ei estä edes lääkärin hoitoeettinen motto ”vakuutan kunnian ja omatuntoni kautta”.


Muita Lokakuun liikkeen haudatut tarina blogin julkaisuja
​

• Kansamme parhaaksi – Haudattuja kokemuksia
• Sijaishuolto kaltoinkohteli romanilapsia
• Holmenin vauvafarmi Tukholmassa, kuolleiden määrä yli 1000
• Enkelin tekijä Amelia Dyer

​
Muuta Lokakuun liikkeen sosiaalista virtaa:

Rotuhygienia elää edelleen

Sijaishuoltoa vaivaavat samat asennevammat, väärinkäytökset ja valvontapuutteet kuin vuosikymmeniä sitten. Erityisesti sijoitettuihin romanilapsiin kohdistui raakaa väkivaltaa ja muuta kaltoinkohtelua.

Sodan aikana Euroopassa tapettiin satoja tuhansia romanilapsia kehittyneen ilmoitusvelvollisuus­- ja raportointijärjestelmän avulla. 2. maailmansodan aikana yksi kolmasosa Euroopan romaneista (arviolta 600 000–1 000 000) tuhottiin keskitysleireissä. Suomessa yli 4 000 ihmistä määrättiin pakkosteriloitaviksi sairautensa tai käytöksensä takia vuosina 1935–1970. Laki nojautui eugeniikkaan eli ihmisrodun pitämiseen puhtaana. Erilaiset ruumiinviat, sairaudet, henkiset tilat tai sosiaalisen käytöksen muodot on rotuhygieniassa ymmärretty ja luokiteltu perinnöllisiksi.

Väestön rodunjalostuksen välineeksi muodostui varhainen puuttuminen (Pulma, 2006) ts. lasten siirrot kotoaan lastenkoteihin. Aikakauden romanipolitiikkaa määritti käsitys ihmisten ja rotujen
eriarvoisuudesta ja pyrkimys ratkaista mustalaisongelma "lopullisesti". Kansanhuoltoministeriö ja Mustalaislähetys keräsivät kortistoihinsa tiedot kaikista Suomen romaneista ja Urho Kekkonen ehdotti romaneille eräänlaisia keskitysleirejä v. 1942 (Lind, 2009).

Suomalaiseen romanien sulauttamispolitiikkaan (1600­-1970) kuuluivat lasten perusteettomat huostaanotot ja vieraannutusyritykset omasta suvusta ja kulttuurista. Noin joka toinen romanilapsi sijoitettiin lastenkotiin tai sijaiskoteihin. Lasten kohtelu ja kurinpitotoimet jättivät katkeria muistoja lastenkodeissa varttuneille (Lind, Pulma). Lapsista kasvoi kulttuurista erottamisen seurauksena lapsia, jotka eivät kuuluneet mihinkään.
Valtiolähtöinen rotuoppi ja rodunjalostus eivät hävinneet toisen maailmansodan ja natsi­-Saksan kukistumisen myötä, vaan jatkoivat länsimaissa julkisesti voittokulkuaan aina 1960­-70 -­luvuille asti, jolloin rodunjalostuksesta tuli kätketympää. ”Rotu” - ­sana vaihtui 1950-­luvulla sanaksi ”perinnöllisyys”. Tästedes tutkittiin perinnöllisyystiedettä, ei rotuoppia ja tavoiteltiin hyvää perimää, ei rodunjalostusta (Teittinen, 2010, 84).

Lastensuojelutoimia ja huostaanottoja oikeutetaan edelleen ongelmien ylisukupolvisen periytyvyyden ts. pahan perimän perusteella. Vastoin YK:n suosituksia suomalaisista sijoituksista 70% tehdään laitoksiin, joista puuttuu riippumaton valvonta (Rousu, 2012). Myös huostaanottoprosesseista ja ­päätöksistä puuttuu riippumaton valvonta ja tuomioistuin ja fair trial-­oikeudenkäynti (mm. Ikonen, Mannonen, Rimpelä, Roos, Suomela).

Vähemmistöön kuuluvat lapset joutuvat helpommin lastensuojelun asiakkaiksi. mm. siksi, että valtakulttuurista erottuvat kasvatustavat tulkitaan helposti lastensuojelullisiksi ongelmiksi.


Sijaishuolto kaltoinkohteli romanilapsia

Maija-Leena Peuran pro gradu-työtään varten tekemät sijaishuollossa kasvaneiden romanilasten haastattelut kertovat karua kieltä lastenkotien tapahtumista. Peuran mukaan kaikki haastateltavat toivat esiin kaltoinkohtelukokemuksiaan toisistaan tietämättä ja ilman johdattelua. Haastateltavat olivat kokeneet lastenkodeissa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja kasvatuskylmyyttä. Heidän kokemuksensa mukaan heidät opetettiin häpeämään omaa kulttuuriaan ja itseään sen edustajina. Tutkimusaineisto koostui lähes pelkästään negatiivisista muistoista (Peura, 2014, tiivistelmä).Yksikään haastatelluista ei ollut tekemisissä biologisen perheensä kanssa koko lastenkotiaikanaan (Peura, 2014, 42). Lastenkodeissa työntekijät ja johtajat kohdistivat sijoitettuihin raakaa henkistä , fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa (mt., 46). Lapsia pidettiin nälässä, hakattiin putkilla ja vitsoilla, heitettiin päin seiniä, pakotettiin syömään omaa oksennustaan, suljettiin maakellariin ja raiskattiin (mt., 50).

Hyväksikäyttäjien joukosta löytyi niin johtajia kuin työntekijöitäkin. Ne johtajat, jotka eivät itse käyttäneet lapsia hyväksi, olivat tietoisia tapahtumista, ja antoivat niiden jatkua. Haastatellut kertoivat kuinka lastenkodeissa väärennettiin toimeksiantosopimuksia ja dokumentteja ja lavasteltiin olosuhteita paremmiksi toimittajille ja tarkastajille (mt., 48.) Seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi väitettiin joutuneen useita kymmeniä lapsia useammassa Mustalaislähetyksen lastenkodissa. Lasten todistukset rikoksista eivät johtaneet syytteiden nostamiseen, eikä asioiden käsittelyyn sisäisesti tai ulkoisesti. Uhrien mukaan lastenkodeissa tapahtunut seksuaalinen hyväksikäyttö oli yleisesti johtotasolla tiedossa, mutta siihen ei puututtu millään tavalla. Jos joku lapsista pisti vastaan, siirrettiin tämä valtion koulukotiin (mt., 52-54). Haastatelluista yksi kertoi entisten romanilastenkotilasten nostaneen joukkokanteen heitä kohtaan käytetystä väkivallasta, mutta heille oli todettu rikosten vanhentuneen (mt., 65).

Punaisen Ristin hankekoordinaattori Janette Grönfors toivoo lähivuosien tuovan muutoksen siihen, että romanilasten hyväksikäyttökokemuksia lastenkodeissa ja kasvattikodeissa tutkittaisiin systemaattisemmin. (Grönfors 2012, 245).

Osallistu suomalaisen sijaishuollon kaltoinkohteluselvitykseen!

Sijaishuollon kaltoinkohtelu-selvitykseen voi vielä osallistua syksyn 2015 aikana. Selvitykseen tarvitaan henkilöitä, jotka ovat kokeneet tai todistaneet kaltoinkohtelua vuo­sina 1937–1983 lastensuojelussa. Haastateltavat voivat olla lastensuojelulaitosten entistä henkilökuntaa, laitoksissa asuneita lapsia sekä sijaisperheissä asuneita ja niissä sijaisvanhempina toimineita. Selvitys tehdään luottamuksellisesti ja hankkeen tutkijat ovat allekirjoittaneet vaitiolositoumuksen.

Tutkimukseen toivotaan erityisesti vammaisia lapsia ja romanilapsia, joiden kohtelusta ei ole tarkkaa tietoa.

Ilmoittaudu haastatteluun joko sähköpostilla osoitteeseen [email protected] tai soittamalla numeroon 040 8053930. Ilmoittautua voi myös nettilomakkeen kautta, tästä.


Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja

☞ Kokemuksia sijaishuollon kaltoinkohtelusta?
☞ Perhekuntoutus on usein perustuslain vastaista pakkohoitoa 
☞ Rikollisille sijoitetaan lapsia edelleen
☞ Tuomittu sijaisäiti toimi lastensuojelun luottamustehtävissä
☞ Vieraannuttaminen on kriminalisoitava pian
☞ TURVAKODEILLE EI LISÄÄ RAHAA
☞ Kallista moniammatillisuutta
☞ Orjatyön kataluus paljastui ministeriölle kantelun myötä
☞ Kiusaamisen aikakausi?
☞ Lastensuojelulapsen kuolema 2
☞ Lastensuojelulapsen kuolema
☞ Murhaa puolustelematta
☞ Muhos: Henkirikoksellakin kiillotetaan lastensuojelun imagoa