Millainen on kunnon äiti? Kunnon isä? Kunnon lapsi? Millainen perheen pitää olla, jotta se olisi kunnollinen?
Johanna Hiitolan väitöskirja ”Hallittu vanhemmuus. Sukupuoli, luokka ja etnisyys huostaanottoasiakirjoissa” tarkastettiin perjantaina 27.2. Tampereen yliopistolla. Väitöskirja kuului sukupuolentutkimuksen alaan. Tutkimus käsittelee perheen ja vanhemmuuden määrittelyä tilanteissa, joissa hallinto-oikeuksissa päätetään lasten tahdonvastaisista huostaanotoista.
Hiitolan suurtyö on sanalla sanoen loistelias. Suosittelen lukemaan väitöskirjan kannesta kanteen, koska snobbailemattomana se aukeaa myös ei-akateemisille ja heille, jotka eivät tiedä lastensuojelusta kattavasti etukäteen.
Mitä tulee blogitekstiini, varoitan piilevästä satiirivaarasta. Satiiri kohdistuu valvontayhteiskunnan vanhemmuusnormistoon, jota väitöskirjakin käsittelee.
Satiiri on omaa pohdintaani, vaikka käytänkin väitöskirjaa inspiraation lähteenä.
Johanna Hiitolan väitöskirja ”Hallittu vanhemmuus. Sukupuoli, luokka ja etnisyys huostaanottoasiakirjoissa” tarkastettiin perjantaina 27.2. Tampereen yliopistolla. Väitöskirja kuului sukupuolentutkimuksen alaan. Tutkimus käsittelee perheen ja vanhemmuuden määrittelyä tilanteissa, joissa hallinto-oikeuksissa päätetään lasten tahdonvastaisista huostaanotoista.
Hiitolan suurtyö on sanalla sanoen loistelias. Suosittelen lukemaan väitöskirjan kannesta kanteen, koska snobbailemattomana se aukeaa myös ei-akateemisille ja heille, jotka eivät tiedä lastensuojelusta kattavasti etukäteen.
Mitä tulee blogitekstiini, varoitan piilevästä satiirivaarasta. Satiiri kohdistuu valvontayhteiskunnan vanhemmuusnormistoon, jota väitöskirjakin käsittelee.
Satiiri on omaa pohdintaani, vaikka käytänkin väitöskirjaa inspiraation lähteenä.
Hiitolan tutkimuksessa kysytään, millaisiin vanhemmuutta koskeviin normeihin huostaanottopäätökset perustuvat. Normeilla tarkoitetaan sellaisia vanhemmuutta koskevia kulttuurisia käsityksiä, joiden kautta tiettyjä ominaisuuksia arvotetaan ylitse muiden ja toisia pidetään sopimattomina.
On siis olemassa joukko ominaisuuksia, joilla vakuutetaan lastensuojelijat vanhemmuuden laadusta. Samaan aikaan tiettyjen ominaisuuksien kautta määritellään vanhemmuuden sopimattomuus, kyvyttömyys tai kelvottomuus. Huostaanoton yleisin peruste on ”kyvyttömyys/riittämättömyys vanhemmuudessa”, joka lienee sukua hämäräperäiselle käsitteelle ”vanhemmuus hukassa”.
Tässä kohtaa vastaan saapastelee Iso Ongelma. Miten määritellään sopiva ja sopimaton vanhemmuus? Mitä tavallisen kansalaisen tulee tehdä, jotta häntä pidettäisiin kunnollisena vanhempana?
Ensimmäinen ohje: ”Puhu oikein!”
Johanna Hiitolan tutkimuksen perusteella on selvää, että sinun on osattava kertoa vanhemmuudestasi oikein. Tutkijan sanoin: ”Tällöin on hyötyä koulutuksesta ja yleensä perhetyön tiedosta ja siitä, että osaa selittää asiansa. Näitä tarvitaan vanhempien vastineissa ja suullisissa käsittelyissä.”
Minulta kysytään usein, miten lastensuojelun kanssa kannattaa toimia. Väitöskirja vahvisti käsitystäni siitä, että ylivoiman edessä auttaa vain omintakeinen sosiaaliteatteri: "Omaksu-Mukaudu-Taivu."
A) Omaksu tietynlainen kieli, jotta osaat kertoa vanhemmuudestasi oikein.
B) Mukaudu määritelmiin, jotka sinusta on tehty lastensuojelun kirjauksiin. Tämä siksi, että sinä olet arvioinnin kohde ja sosiaalityöntekijällä on ammatillinen intressi olla oikeassa. Pääset helpommalla, kun käsität sinulle/perheenjäsenellesi määritellyn ongelman – tai moniongelman – vaikkei ongelmaa tosiasiassa olisikaan. Sitten vain ratkaiset väitetyn ongelman reippaasti ja kiitollisella mielellä yhdessä auttajiesi kanssa.
C) Taivu lastensuojelun ohjailuun ja suostutteluun eli hyväksy sinulle tarjotut käsitykset hyvästä perhe-elämästä. Toimi yhteistyössä auttajiesi kanssa. Anna auttajillesi illuusio, että he hallitsevat ymmärrystäsi, ja että hallinnan kohteena suostut muokkaamaan itseäsi normaalimmaksi eli auttajiesi mielen mukaiseksi. Luo samalla itsestäsi mielikuva pärjäävänä, selviävänä ja elämäsi hallitsevana yksilönä.
Vastarinnan mahdollisuus on toki olemassa, jos päätät valita toisin ja olla suostumatta ohjailuun. Muista kuitenkin, että tällöin asiakirjoihin tulee merkintä virkavaltavastaisuudesta, jonka tulkitaan estävän lapsesi edun toteutuminen. Sekin on hyvä pitää mielessä, että vain noin 6 %:a vanhemmista onnistuu todistamaan hallinto-oikeudelle olevansa kunnon perhe. Sosiaalityöntekijän laatima huostaanottohakemus hyväksytään 94%:n varmuudella.
Valitset niin tai näin, sinun on hallittava lapsen kasvatukseen liittyvä termistö, kuten kiintymyssuhde, vuorovaikutus ja lapsen etu. Vain siten osoitat olevasi kunnollinen vanhempi. Diskurssin hallinnasta voit lukea lisää täältä.
Sitä paitsi puhelahjat eivät ole merkityksetön asia lastenkaan kohdalla. Väitöskirja esittelee tapauksen, jossa hallinto-oikeus näki lapsen huonon kielitaidon syrjäytymisriskinä ja siten huostaanoton syyperusteena. Huono kielitaito saattoi hallinto-oikeuden mukaan altistaa lasta ”mahdolliselle rikoskierteelle” tulevaisuudessa.
Summa summarum: Opeta myös lapsesi puhumaan oikein.
Toinen ohje: ”Naamioidu keskiluokkaiseksi!”
Ne kansalaiset, jotka on asemoitu kunnollisiksi, eivät joudu todistelemaan kunnollisuuttaan. Jos heidän lapsensa jostakin syystä oirehtii, alkavat lastensuojeluviranomaiset epäillä lapsen kykyä pärjätä kunnon perheessä ja lähettävät tämän sijaishuoltoon ammattilaisten oikaistavaksi.
Toisaalta edes lapsen oireettomuus ei suojaa yhtään miltään silloin, kun et täytä vanhemmuusnormeja. Oireetonkin lapsi on tavallaan vaarassa tai ainakin vaaran uhkan alla, jos sinä et ole pystynyt osoittamaan kunnollisuuttasi vanhempana. Käänteinen todistustaakka on sinulla itselläsi.
Väitöskirja paljastaa vanhempien varallisuuden tai koulutuksen takaavan sen, että heidän asemansa on parempi huostaanoton käsittelyssä ja sen mahdollisessa purkamisessa. Sekin auttaa, jos vanhemmat tunnistavat heikkoutensa ja asettuvat avuntarvitsijan rooliin (katso kohdat B ja C). Tutkijan mukaan ”kunnollisuutta heijastavat keskiluokkaisuus, ydinperhe, terveys ja suomalainen etninen tausta”.
Nyt luultavasti mietit, miten voit asemoida itsesi kunnollisten kastiin. Lastensuojeluviranomaisten vakuuttamista hankaloittavat köyhyys, työttömyys, yksinhuoltajuus, avioero, jokin diagnoosi ja ulkomaalaistausta. Mainitut seikat nähdään riskitekijöinä, jotka ennen pitkää johtavat – elleivät jo ole johtaneet – kyvyttömään vanhemmuuteen. (Lue huostaanoton riskitekijöistä täältä.)
Turvallisinta olisi, jos naamioituisit keskiluokkaiseksi.
Mutta miten? En minä vaan tiedä, koska kansalliset ohjeistukset puuttuvat!
Yleisenä vinkkinä voin kuitenkin kertoa, että sinun tulee välttää rupusakkiin liitettäviä määreitä kuten liiallisuutta, mauttomuutta, kurittomuutta ja häpeämättömyyttä. Varmuuden vuoksi on ehkä syytä tyhjentää tuhkakuppi, vaihtaa lapselle sukat ja lainata rikkaalta kaverilta rekvisiittaa, joilla stailaat kotisi olosuhdeselvityksen ajaksi. Jos sinulla ei ole rikkaita kavereita, pyydä naapurin Makea varastamaan tykötarpeet. (Lue tarkemmat ohjeet täältä ja klikkaa viereistä kuvaa, jos haluat kuunnella biisin.)
Kolmas ohje: ”Laatikaa rahvaalle kunnollisuuden standardit!”
Kuten todettua, huostaanoton yleisin peruste on kyvyttömyys vanhemmuudessa. Tuhansia lapsia on poistettu kodeistaan siksi, että heidän vanhempiensa ei ole katsottu olevan riittävän kunnollisia.
Toisaalta tiedetään, että keskiluokkaisuus suojaa huostaanotolta ja sitä edeltäneeltä lastensuojelun asiakkuudelta, joka on huostaanoton porttiteoria, samoin kuin ensimmäinen lastensuojeluilmoitus on asiakkuuden porttiteoria.
Kunnollisuuden standardien laatiminen ja keskiluokkaisuuden tunnusmerkistön listaaminen voisi olla sosiaali- ja terveysministeriön seuraava tehtävä. Selkeä ohjeistus helpottaisi tavallisen kansalaisen kunnollistamisprosessia.
Nyt jo tiedetään, että ainakin koulutus ja varallisuus viestivät vihkiytymisestä keskiluokkaan. Ministeriön tehtävänä on ohjeistaa, miten keskiluokkaisuudesta, tuosta kunnollisuuden mittarista, kerrotaan lastensuojelun virkamiehille oikein. On tärkeää kertoa asemastaan puolihuolimattomasti ja rivien väleissä, ei näin suoraan: ”Hei, minä olen Sirpa, Jimin äiti, ja minulla on 700 alaista. Just eilen tultiin Teneriffalta.”
Ministeriön on ohjeistuksessaan otettava kantaa myös siihen, mitä kansalainen voi tehdä koulutuksen ja varallisuuden puuttuessa. Miten työtön yh-äiti pystyy kompensoimaan riittämätöntä yhteiskuntakelpoisuuttaan? Auttaako asiaa, jos kodin siisteystaso ikään kuin ylittää reilusti kunnollisuuden standardit? Tai se, että hän omaksuu itsetietoisen, minä-sanoja kuhisevan puhetavan?
STM vastannee ajallaan näihin kysymyksiin. Myös Lokakuun liike voisi kantaa kortensa kansallisten ohjeistusten kekoon ja järjestää ”Brändää meikä keskiluokkaan”-kirjekurssin.
Jos sinulle jäi epäselväksi, miksi minä kunnollisuudesta vouhotan, niin tarkoitukseni on vain vähentää viimesijaisten pakkokeinojen määrää. Kunnollisuuden standardit nimittäin mahdollistavat sen, että yhä useammat suomalaisperheet saadaan näyttämään paperilla kunnollisilta perheiltä, sellaisilta, joissa vanhemmuus on hallinnassa.
Näitä kunnollisia paperiperheitä Suomi tarvitsee. Mitä enemmän maassamme on keskiluokan oloista ja kunnolliselta tuoksahtavaa porukkaa, sitä vähemmän tehdään huostaanottoja, kiireellisiä sijoituksia ja muita noutamisia!
Se on niin simppeliä.
Maria Syvälä
On siis olemassa joukko ominaisuuksia, joilla vakuutetaan lastensuojelijat vanhemmuuden laadusta. Samaan aikaan tiettyjen ominaisuuksien kautta määritellään vanhemmuuden sopimattomuus, kyvyttömyys tai kelvottomuus. Huostaanoton yleisin peruste on ”kyvyttömyys/riittämättömyys vanhemmuudessa”, joka lienee sukua hämäräperäiselle käsitteelle ”vanhemmuus hukassa”.
Tässä kohtaa vastaan saapastelee Iso Ongelma. Miten määritellään sopiva ja sopimaton vanhemmuus? Mitä tavallisen kansalaisen tulee tehdä, jotta häntä pidettäisiin kunnollisena vanhempana?
Ensimmäinen ohje: ”Puhu oikein!”
Johanna Hiitolan tutkimuksen perusteella on selvää, että sinun on osattava kertoa vanhemmuudestasi oikein. Tutkijan sanoin: ”Tällöin on hyötyä koulutuksesta ja yleensä perhetyön tiedosta ja siitä, että osaa selittää asiansa. Näitä tarvitaan vanhempien vastineissa ja suullisissa käsittelyissä.”
Minulta kysytään usein, miten lastensuojelun kanssa kannattaa toimia. Väitöskirja vahvisti käsitystäni siitä, että ylivoiman edessä auttaa vain omintakeinen sosiaaliteatteri: "Omaksu-Mukaudu-Taivu."
A) Omaksu tietynlainen kieli, jotta osaat kertoa vanhemmuudestasi oikein.
B) Mukaudu määritelmiin, jotka sinusta on tehty lastensuojelun kirjauksiin. Tämä siksi, että sinä olet arvioinnin kohde ja sosiaalityöntekijällä on ammatillinen intressi olla oikeassa. Pääset helpommalla, kun käsität sinulle/perheenjäsenellesi määritellyn ongelman – tai moniongelman – vaikkei ongelmaa tosiasiassa olisikaan. Sitten vain ratkaiset väitetyn ongelman reippaasti ja kiitollisella mielellä yhdessä auttajiesi kanssa.
C) Taivu lastensuojelun ohjailuun ja suostutteluun eli hyväksy sinulle tarjotut käsitykset hyvästä perhe-elämästä. Toimi yhteistyössä auttajiesi kanssa. Anna auttajillesi illuusio, että he hallitsevat ymmärrystäsi, ja että hallinnan kohteena suostut muokkaamaan itseäsi normaalimmaksi eli auttajiesi mielen mukaiseksi. Luo samalla itsestäsi mielikuva pärjäävänä, selviävänä ja elämäsi hallitsevana yksilönä.
Vastarinnan mahdollisuus on toki olemassa, jos päätät valita toisin ja olla suostumatta ohjailuun. Muista kuitenkin, että tällöin asiakirjoihin tulee merkintä virkavaltavastaisuudesta, jonka tulkitaan estävän lapsesi edun toteutuminen. Sekin on hyvä pitää mielessä, että vain noin 6 %:a vanhemmista onnistuu todistamaan hallinto-oikeudelle olevansa kunnon perhe. Sosiaalityöntekijän laatima huostaanottohakemus hyväksytään 94%:n varmuudella.
Valitset niin tai näin, sinun on hallittava lapsen kasvatukseen liittyvä termistö, kuten kiintymyssuhde, vuorovaikutus ja lapsen etu. Vain siten osoitat olevasi kunnollinen vanhempi. Diskurssin hallinnasta voit lukea lisää täältä.
Sitä paitsi puhelahjat eivät ole merkityksetön asia lastenkaan kohdalla. Väitöskirja esittelee tapauksen, jossa hallinto-oikeus näki lapsen huonon kielitaidon syrjäytymisriskinä ja siten huostaanoton syyperusteena. Huono kielitaito saattoi hallinto-oikeuden mukaan altistaa lasta ”mahdolliselle rikoskierteelle” tulevaisuudessa.
Summa summarum: Opeta myös lapsesi puhumaan oikein.
Toinen ohje: ”Naamioidu keskiluokkaiseksi!”
Ne kansalaiset, jotka on asemoitu kunnollisiksi, eivät joudu todistelemaan kunnollisuuttaan. Jos heidän lapsensa jostakin syystä oirehtii, alkavat lastensuojeluviranomaiset epäillä lapsen kykyä pärjätä kunnon perheessä ja lähettävät tämän sijaishuoltoon ammattilaisten oikaistavaksi.
Toisaalta edes lapsen oireettomuus ei suojaa yhtään miltään silloin, kun et täytä vanhemmuusnormeja. Oireetonkin lapsi on tavallaan vaarassa tai ainakin vaaran uhkan alla, jos sinä et ole pystynyt osoittamaan kunnollisuuttasi vanhempana. Käänteinen todistustaakka on sinulla itselläsi.
Väitöskirja paljastaa vanhempien varallisuuden tai koulutuksen takaavan sen, että heidän asemansa on parempi huostaanoton käsittelyssä ja sen mahdollisessa purkamisessa. Sekin auttaa, jos vanhemmat tunnistavat heikkoutensa ja asettuvat avuntarvitsijan rooliin (katso kohdat B ja C). Tutkijan mukaan ”kunnollisuutta heijastavat keskiluokkaisuus, ydinperhe, terveys ja suomalainen etninen tausta”.
Nyt luultavasti mietit, miten voit asemoida itsesi kunnollisten kastiin. Lastensuojeluviranomaisten vakuuttamista hankaloittavat köyhyys, työttömyys, yksinhuoltajuus, avioero, jokin diagnoosi ja ulkomaalaistausta. Mainitut seikat nähdään riskitekijöinä, jotka ennen pitkää johtavat – elleivät jo ole johtaneet – kyvyttömään vanhemmuuteen. (Lue huostaanoton riskitekijöistä täältä.)
Turvallisinta olisi, jos naamioituisit keskiluokkaiseksi.
Mutta miten? En minä vaan tiedä, koska kansalliset ohjeistukset puuttuvat!
Yleisenä vinkkinä voin kuitenkin kertoa, että sinun tulee välttää rupusakkiin liitettäviä määreitä kuten liiallisuutta, mauttomuutta, kurittomuutta ja häpeämättömyyttä. Varmuuden vuoksi on ehkä syytä tyhjentää tuhkakuppi, vaihtaa lapselle sukat ja lainata rikkaalta kaverilta rekvisiittaa, joilla stailaat kotisi olosuhdeselvityksen ajaksi. Jos sinulla ei ole rikkaita kavereita, pyydä naapurin Makea varastamaan tykötarpeet. (Lue tarkemmat ohjeet täältä ja klikkaa viereistä kuvaa, jos haluat kuunnella biisin.)
Kolmas ohje: ”Laatikaa rahvaalle kunnollisuuden standardit!”
Kuten todettua, huostaanoton yleisin peruste on kyvyttömyys vanhemmuudessa. Tuhansia lapsia on poistettu kodeistaan siksi, että heidän vanhempiensa ei ole katsottu olevan riittävän kunnollisia.
Toisaalta tiedetään, että keskiluokkaisuus suojaa huostaanotolta ja sitä edeltäneeltä lastensuojelun asiakkuudelta, joka on huostaanoton porttiteoria, samoin kuin ensimmäinen lastensuojeluilmoitus on asiakkuuden porttiteoria.
Kunnollisuuden standardien laatiminen ja keskiluokkaisuuden tunnusmerkistön listaaminen voisi olla sosiaali- ja terveysministeriön seuraava tehtävä. Selkeä ohjeistus helpottaisi tavallisen kansalaisen kunnollistamisprosessia.
Nyt jo tiedetään, että ainakin koulutus ja varallisuus viestivät vihkiytymisestä keskiluokkaan. Ministeriön tehtävänä on ohjeistaa, miten keskiluokkaisuudesta, tuosta kunnollisuuden mittarista, kerrotaan lastensuojelun virkamiehille oikein. On tärkeää kertoa asemastaan puolihuolimattomasti ja rivien väleissä, ei näin suoraan: ”Hei, minä olen Sirpa, Jimin äiti, ja minulla on 700 alaista. Just eilen tultiin Teneriffalta.”
Ministeriön on ohjeistuksessaan otettava kantaa myös siihen, mitä kansalainen voi tehdä koulutuksen ja varallisuuden puuttuessa. Miten työtön yh-äiti pystyy kompensoimaan riittämätöntä yhteiskuntakelpoisuuttaan? Auttaako asiaa, jos kodin siisteystaso ikään kuin ylittää reilusti kunnollisuuden standardit? Tai se, että hän omaksuu itsetietoisen, minä-sanoja kuhisevan puhetavan?
STM vastannee ajallaan näihin kysymyksiin. Myös Lokakuun liike voisi kantaa kortensa kansallisten ohjeistusten kekoon ja järjestää ”Brändää meikä keskiluokkaan”-kirjekurssin.
Jos sinulle jäi epäselväksi, miksi minä kunnollisuudesta vouhotan, niin tarkoitukseni on vain vähentää viimesijaisten pakkokeinojen määrää. Kunnollisuuden standardit nimittäin mahdollistavat sen, että yhä useammat suomalaisperheet saadaan näyttämään paperilla kunnollisilta perheiltä, sellaisilta, joissa vanhemmuus on hallinnassa.
Näitä kunnollisia paperiperheitä Suomi tarvitsee. Mitä enemmän maassamme on keskiluokan oloista ja kunnolliselta tuoksahtavaa porukkaa, sitä vähemmän tehdään huostaanottoja, kiireellisiä sijoituksia ja muita noutamisia!
Se on niin simppeliä.
Maria Syvälä
☞ Kiitos kun ette tappaneet!
☞ Kuka suojelisi ammattilaisuhreja lapsilta?
☞ Avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja
☞ Talentiaa ahdistaa epäkohtia enemmän epäkohtien paljastuminen
☞ Bergström: Pieni opas eri tilanteisiin lastensuojelun kanssa
☞ Opas lastensuojelun asiakkuuteen joutuvalle
☞ Ikonen: Kansanvalistusta lastensuojelun asiakkaalle
☞ K сведению клиентов службы защиты прав ребенка
☞ An advisory for child welfare clients
☞ Lokakuun liike perustanut RINGIN lasten suojelemiseksi
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ Lokakuun Manifesti
☞ October Movement
☞ Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
☞ Kuka suojelisi ammattilaisuhreja lapsilta?
☞ Avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja
☞ Talentiaa ahdistaa epäkohtia enemmän epäkohtien paljastuminen
☞ Bergström: Pieni opas eri tilanteisiin lastensuojelun kanssa
☞ Opas lastensuojelun asiakkuuteen joutuvalle
☞ Ikonen: Kansanvalistusta lastensuojelun asiakkaalle
☞ K сведению клиентов службы защиты прав ребенка
☞ An advisory for child welfare clients
☞ Lokakuun liike perustanut RINGIN lasten suojelemiseksi
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ Lokakuun Manifesti
☞ October Movement
☞ Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
RSS Feed
