Joulun alla ihmisillä on ihmisillä hyvä tahto ja rauha maassa. Tämä koskee myös sosiaalityöntekijä Tyyne Lievestuoretta, sillä hän on juuri saanut eteensä tuntemattomalta ilmoittajalta tulleen lastensuojeluilmoituksen.
Siinä kerrotaan oudoista hiippareista ikkunoiden takana. Nämä kurkkivat sisään asuntoihin ja raapustelevat merkintöjä vihkoihinsa. Havaintoja on ilmoittajan mukaan lukuisia. Kyseinen toiminta on järjestäytynyttä, sillä se on jatkunut jo vuosikausia, ellei jopa vuosisatoja. Toiminta alkaa aina siinä marraskuun puolessa välissä. Ilmoittajan mukaan nämä tilanteet pelottavat maamme lapsia siinä määrin, että lapsien ikäänsä nähden normaali kiukuttelu jää yleensä pois.
Tyynen huolia täynnä oleva sydän pohtii, onko nyt liikkeellä lauma pedofiilejä taikka lasten ryöstöä pohtivia vanhempia miehiä. Tyyne puntaroi mielessään, miten tämä vaikuttaa lasten psyykeen ja kehitykseen. Entä millaisia aikuisia näistä lapsista tulee, kun ikkunan takana kurkkivat äijät vievät mahdollisuuden tunteiden ilmaisuun?!
Ilmoittajan mukaan on myös ongelmallista, että samaan aikaan vanhemmat ravaavat kaupoissa eikä heillä siten ole aikaa kuunnella pilttiensä kertomuksia ikkunan takana hiippailevista punanuttuista äijistä. Ilmoittajan mukaan jotkut vanhemmat pelottelevat lapsiaan kertoilemalla kaameita tarinoita tuhmista, täysin lahjattomista lapsista. Jotkut vanhemmat ovat jopa uhanneet antaa lapsilleen risupiiskaa 24.12, jos nämä eivät ole kiltisti.
Nyt Tyynen huolimittari posahtaa yli asteikon: äijiä kurkkimassa ikkunoista sisään, vanhempia ei kiinnosta muu kun kaupassa ravaaminen ja sitten vielä risupiiskaa! Tilanne on jo nyt niin vakava, että Tyynen nuttura tärisee päässä ja beesi jakkupuku tuntuu ahdistavalta.
Ilmoitus ei todellakaan pääty tähän, vaan Tyyne on pakotettu jatkamaan kaamean ilmoituksen lukemista. Ilmoittaja kertoo, että joka vuosi 24.12 maamme jokaisessa lapsiperheessä vierailee punaiseen nuttuun pukeutunut, valkopartainen, ikivanha mies. Partamies pyytää lapsia syliinsä ja antaa tästä palkinnoksi lahjoja. Joissain tapauksissa äijä on pyytänyt lapsia jopa laulamaan.
”Ilmiselvä pedofiili!”, Tyyne huudahtaa ääneen. Sitten hän vilkaisee häpeissään toimistonsa oven suuntaan toivoen, ettei kukaan kuullut äskeistä. (Hillitty Tyyne ei nimittäin kestä, jos kahvikopissa ruvetaan kuiskimaan hänen huudahduksestaan.)
Tyynelle on nyt herännyt lastensuojellinen huoli kaikista maamme lapsista. Mitä tehdä, hän miettii kuumeisesti. On ilmiselvää, että maassamme on valloillaan lasten henkistä ja fyysistä kehitystä vaarantavaa menoa. Asia lienee kuitenkin tabu, sillä suomalaisperheet ovat hermeettisiä umpioita, joiden todellisesta laadusta on miltei mahdotonta saada tietoa uutteralla viranomaisyhteistyölläkään.
Tyyne tarttuu puhelimeen ja soittaa johtavalle sosiaalityöntekijä Maisa Lepikonmetsälle. Hän kuuntelee ilmoituksen antia päätään pudistellen. Maisa päättää, että seuraavana päivän pidetään monialainen kriisikokous.
Puhelun jälkeen Tyyne ei ole rauhoittunut vaan huoli kalvaa sydänalaa. Tuntuu kuin hän vastaisi yhtenä naisena koko maailman lasten hyvinvoinnista. Ratkaisun avaimet ovat Tyynen hallussa: on parempi puuttua varhain kuin ei milloinkaan. Kansallisen hätätilan aikana kenen tahansa lapsen huostaanotto olisi lapsen etu.
Onneksi työpäivä päättyy. Tyyne lähtee kotiin sydän täynnä huolia. Kotona Tyyneä odottaa rakas aviomies, ottaen pientä sohvalla. Tyynen kaksi rakasta pilttiä ovat taas naapurissa hoidossa. Tyyne huokaa ja aloittaa päivän ryyppyjälkien siivoamisen. Kun asunto on siedettävässä kunnossa, on aika noutaa lapset kotiin. Hakiessaan lapsiaan Tyyne toivoo rakkaan Arskansa nukkuvan sikeästi aamuun asti.
JK: Maisa Lepikonmetsä tietää, että hänen luotsaamansa sossulan olisi syytä aloittaa kenen tahansa huolta herättävän punapedofiilin uhrin huostaanotto siten, että se saadaan kirjattua viimeistään 31.12. Tällöin huosta tulee kirjatuksi kyseisen vuoden poikkileikkaustilastoon, joka toimitetaan valtiovarainministeriöön. Valtio nimittäin tilittää myöhemmin kunnalle korotettua valtionapua huostaanotosta lastensuojelukertoimen mukaisesti koko kyseisen vuoden osalta, vaikka lapsi olisi ollut vain päivän huostassa.
Sen sijaan, jos Tyyne ja Maisa viivyttelevät 1.1 asti huostan kanssa, voi olla olemassa riski, että huosta päätetäänkin vaikkapa 30.12 samana vuonna. Tällöin valtionapua ei tule, mikä olisi katastrofaalista.
Älyävätkö nutturapäät tämän? Entä miten Arska Tyyneä ohjeistaa, kun herää aamulla? Hänhän on kunnan talouspäällikkö, tarkan markan mies. Jäämme jännittyneenä odottamaan...
LOPPU
Muita lokatomia julkaisuja:
Siinä kerrotaan oudoista hiippareista ikkunoiden takana. Nämä kurkkivat sisään asuntoihin ja raapustelevat merkintöjä vihkoihinsa. Havaintoja on ilmoittajan mukaan lukuisia. Kyseinen toiminta on järjestäytynyttä, sillä se on jatkunut jo vuosikausia, ellei jopa vuosisatoja. Toiminta alkaa aina siinä marraskuun puolessa välissä. Ilmoittajan mukaan nämä tilanteet pelottavat maamme lapsia siinä määrin, että lapsien ikäänsä nähden normaali kiukuttelu jää yleensä pois.
Tyynen huolia täynnä oleva sydän pohtii, onko nyt liikkeellä lauma pedofiilejä taikka lasten ryöstöä pohtivia vanhempia miehiä. Tyyne puntaroi mielessään, miten tämä vaikuttaa lasten psyykeen ja kehitykseen. Entä millaisia aikuisia näistä lapsista tulee, kun ikkunan takana kurkkivat äijät vievät mahdollisuuden tunteiden ilmaisuun?!
Ilmoittajan mukaan on myös ongelmallista, että samaan aikaan vanhemmat ravaavat kaupoissa eikä heillä siten ole aikaa kuunnella pilttiensä kertomuksia ikkunan takana hiippailevista punanuttuista äijistä. Ilmoittajan mukaan jotkut vanhemmat pelottelevat lapsiaan kertoilemalla kaameita tarinoita tuhmista, täysin lahjattomista lapsista. Jotkut vanhemmat ovat jopa uhanneet antaa lapsilleen risupiiskaa 24.12, jos nämä eivät ole kiltisti.
Nyt Tyynen huolimittari posahtaa yli asteikon: äijiä kurkkimassa ikkunoista sisään, vanhempia ei kiinnosta muu kun kaupassa ravaaminen ja sitten vielä risupiiskaa! Tilanne on jo nyt niin vakava, että Tyynen nuttura tärisee päässä ja beesi jakkupuku tuntuu ahdistavalta.
Ilmoitus ei todellakaan pääty tähän, vaan Tyyne on pakotettu jatkamaan kaamean ilmoituksen lukemista. Ilmoittaja kertoo, että joka vuosi 24.12 maamme jokaisessa lapsiperheessä vierailee punaiseen nuttuun pukeutunut, valkopartainen, ikivanha mies. Partamies pyytää lapsia syliinsä ja antaa tästä palkinnoksi lahjoja. Joissain tapauksissa äijä on pyytänyt lapsia jopa laulamaan.
”Ilmiselvä pedofiili!”, Tyyne huudahtaa ääneen. Sitten hän vilkaisee häpeissään toimistonsa oven suuntaan toivoen, ettei kukaan kuullut äskeistä. (Hillitty Tyyne ei nimittäin kestä, jos kahvikopissa ruvetaan kuiskimaan hänen huudahduksestaan.)
Tyynelle on nyt herännyt lastensuojellinen huoli kaikista maamme lapsista. Mitä tehdä, hän miettii kuumeisesti. On ilmiselvää, että maassamme on valloillaan lasten henkistä ja fyysistä kehitystä vaarantavaa menoa. Asia lienee kuitenkin tabu, sillä suomalaisperheet ovat hermeettisiä umpioita, joiden todellisesta laadusta on miltei mahdotonta saada tietoa uutteralla viranomaisyhteistyölläkään.
Tyyne tarttuu puhelimeen ja soittaa johtavalle sosiaalityöntekijä Maisa Lepikonmetsälle. Hän kuuntelee ilmoituksen antia päätään pudistellen. Maisa päättää, että seuraavana päivän pidetään monialainen kriisikokous.
Puhelun jälkeen Tyyne ei ole rauhoittunut vaan huoli kalvaa sydänalaa. Tuntuu kuin hän vastaisi yhtenä naisena koko maailman lasten hyvinvoinnista. Ratkaisun avaimet ovat Tyynen hallussa: on parempi puuttua varhain kuin ei milloinkaan. Kansallisen hätätilan aikana kenen tahansa lapsen huostaanotto olisi lapsen etu.
Onneksi työpäivä päättyy. Tyyne lähtee kotiin sydän täynnä huolia. Kotona Tyyneä odottaa rakas aviomies, ottaen pientä sohvalla. Tyynen kaksi rakasta pilttiä ovat taas naapurissa hoidossa. Tyyne huokaa ja aloittaa päivän ryyppyjälkien siivoamisen. Kun asunto on siedettävässä kunnossa, on aika noutaa lapset kotiin. Hakiessaan lapsiaan Tyyne toivoo rakkaan Arskansa nukkuvan sikeästi aamuun asti.
JK: Maisa Lepikonmetsä tietää, että hänen luotsaamansa sossulan olisi syytä aloittaa kenen tahansa huolta herättävän punapedofiilin uhrin huostaanotto siten, että se saadaan kirjattua viimeistään 31.12. Tällöin huosta tulee kirjatuksi kyseisen vuoden poikkileikkaustilastoon, joka toimitetaan valtiovarainministeriöön. Valtio nimittäin tilittää myöhemmin kunnalle korotettua valtionapua huostaanotosta lastensuojelukertoimen mukaisesti koko kyseisen vuoden osalta, vaikka lapsi olisi ollut vain päivän huostassa.
Sen sijaan, jos Tyyne ja Maisa viivyttelevät 1.1 asti huostan kanssa, voi olla olemassa riski, että huosta päätetäänkin vaikkapa 30.12 samana vuonna. Tällöin valtionapua ei tule, mikä olisi katastrofaalista.
Älyävätkö nutturapäät tämän? Entä miten Arska Tyyneä ohjeistaa, kun herää aamulla? Hänhän on kunnan talouspäällikkö, tarkan markan mies. Jäämme jännittyneenä odottamaan...
LOPPU
Muita lokatomia julkaisuja:
- Loka-karaoke esittää: Karkaa et, poika
- Loka-karaoke esittää: Sossu ratsaa
- Loka-karaoke esittää: Tavallaan
- Loka-karaoke esittää: Tätijenkka
- Loka-karaoke esittää: Sossulaakso
- Loka-karaoke esittää: Sossussa tuulee
- Rentoudu huoliesi kanssa retriitti
- Satutäti: Hamelnin pillipiipari
- Iltasatu aikuisille
- Onnellinen kylä
RSS Feed
