Se alkoi ennen kuin vauvan ensimmäinenkään vuorokausi oli eletty. Raskausdiabetekseni vuoksi vauvalle piti antaa lisämaitoa ja koska vauva oli täysiaikainen ja terve, äidinmaidonkorvikkeena käytettiin Tuttelia. Olin itsekin maitoallergiasta kärsineenä kysellyt siitä mahdollisuudesta, että vauvallanikin olisi maitoallergia, mutta minulle vakuutettiin, etteivät allergiat periydy.
Virhe.
Ensimmäisestä tutteliannoksesta putosi pienen pieni tippa vauvan leualle, joka muuttui välittömästi kirkuvan punaiseksi. Mainitsin tästä hoitajalle, joka totesi vain, että vastasyntyneillä on herkkä iho.
Vauvan oireet pahenivat: rokkoa, vähäunisuutta, itkuisuutta...
Vauva nukkui syntymästään lähtien yhden, maksimissaan kahden tunnin pätkiä ja tarvitsi joka välissä rintaa joko nälkäänsä tai lohdutukseksi. Hereilläoloajat hän halusi olla sylissä. Neuvolassa mainitsin tästä, johon terveydenhoitaja totesi, että jotkut vauvat vain ovat sellaisia.
Kolmen kuukauden ikäisenä vauvalle oli eräänä yönä ilmestynyt koko vartalon peittävä nokkosrokko, jolloin päätin näyttää sitä lääkärille. Lääkäri kysyi välittömästi, mitä äiti on syönyt, koska kyseessä oli täysimetetty vauva, ja kun muistin syöneeni edellisenä iltana kananmunaa, lääkäri kehotti minua jättämään kananmunan toistaiseksi pois ruokavaliostani. Nokkosrokkoa ei sittemmin enää kananmunan välttämisellä tullut, mutta itkuisuus, tyytymättömyys ja huonounisuus pysyivät.
Halusin etsiä lapselleni allergia-asioihin erikoistuneen lastenlääkärin (edellinen lääkäri oli ollut tavallinen lastenlääkäri) ja yllätyksekseni sellainen löytyikin helposti ja ajan sai ilman odotteluja. Kun kerroin tälle lääkärille epäilykseni maitoallergiasta, lääkäri sanoi, että tilastojen mukaan vain yksi lapsi viidestä miljoonasta on niin allerginen, että saisi maitoproteiinista allergiaoireita äidinmaidon kautta. Vauvalle tehtiin varmuuden vuoksi myös ihopistokokeet maitoallergian poissulkemiseksi ja testitulos oli negatiivinen. Uskoin testituloksiin ja lääkäriin, totta kai, miksi en olisi uskonut?
Virhe.
Ei tukiverkostoa – äidin jaksaminen loppuu
Minusta kehittyi ekspertti vauvan rauhoittelussa. Osasin hieroa ja heiluttaa, tiesin kaiken eri kantovälineistä ja vaunumalleista, riippukehdoista ja koliikkikeinuista. Meille kun oli vain sattunut syntymään high-need-vauva.
Silloin tällöin omassa mielessäni silti välillä ihmettelin sitä ainaista ihottumaa poskissa (ihan tavallinen talvi-ihottuma neuvolalääkärin mielestä) ja vihreää kakkaa (suolessa on vain ilmaa, sanoi terveydenhoitaja). Sen kuitenkin tiesin varmasti, että kenellekään en voinut vauvaani antaa hoitoon, koska Tuttelin juottaminen tarkoittaisi vielä tavallistakin vaikeampia päiviä ja öitä, enkä väsymykseltäni jaksanut omaa maitoani pumpata.
Vauvan ollessa 10 kuukauden ikäinen, minun jaksamiseni loppui. Yksityisyrittäjä-mieheni ei pystynyt osallistumaan vauvan hoitoon juuri lainkaan, eikä meillä ollut minkäänlaista tukiverkostoa.
Vauvan nukkumattomuutta pidettiin uniongelmana ja meille järjestettiin kiireellisenä unikoulupaikka yliopistollisesta sairaalasta. Viikon sairaalajakson aikana keskityttiin opettamaan äidille vauvojen unihygieniaa ja taivastelemaan vauvamme rajoittunutta ruokavaliota. Olin testannut kotona eri ruokia ja kun mikään ei tuntunut sopivan, syötin vain niitä ruokia, jotka omasta mielestäni aiheuttivat vähiten ongelmia. Lääkärien ja ravitsemusterapeuttien mielestä epäilykseni allergioista olivat aiheettomia ja he kehottivat välittömästi laajentamaan vauvan ruokavaliota. Maitotuotteet olisi otettava mukaan heti sairaalasta kotiutumisen jälkeen.
Virhe!
Suoliston korjaantumiseen meni monta vuotta lapsen elämästä
Päästyämme kotiin unikoulujaksolta, jossa vauva oli saatu nukkumaan kuuden tunnin yöunia (koska sitä oireita aiheuttavaa äidinmaitoa ei ollut tietenkään saatavilla), lähdimme mummolaan ja kesämökille. Halusin noudattaa lääkäreiden määräyksiä ottaa maito vauvan ruokavalioon ja päätin keittää mannapuuron maitoon. Ehdin antaa vauvalle vain teelusikan kärjellisen mannapuuroa kun vauva muuttui aivan kirkkaanpunaiseksi.
Isäpuoleni istui samassa pöydässä ja ennen kuin edes tajusin, mitä tapahtuu, hän sanoi, että ”ota tuo lapsi” ja lähti juoksemaan kohti autoa. Toispuoleisen halvauksen kokenut isäpuoleni ajoi hätävilkut päällä 30 kilometrin matkan ensiapuun niin lujaa kuin pystyi ja ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa. (Myöhemmin saimme paljonkin kritiikkiä siitä, ettemme soittaneet ambulanssia, mutta perheellämme on valitettavasti kokemuksia myös siitä, miten apu ei ambulanssilla syrjäkylille ehdi.)
Jätin välittömästi pois maitoproteiinin pois omasta ruokavaliostani ja ”talvi-ihottuma” vauvan poskista hävisi kahdessa päivässä. Suolioireiden ja suoliston korjaantumiseen meni monta vuotta. Ensimmäisen kerran lapsemme nukkui neljän tunnin yhtämittaisen jakson vasta 20 kuukauden ikäisenä. Vaikea ummetus ja useimpien ruoka-aineiden sopimattomuus kesti yli neljävuotiaaksi.
Äiti
Muita Lokakuun liikkeen kirjoituksia:
☞ KASVAVA ALLERGIAONGELMA
☞ Home- ongelmat vallankäytön välineenä
☞ "Äiti erotisoi lasta imettämällä": huostaanotto ja psykologinen todistelu lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikosten epäilyissä
☞ Lastensuojelun puhtauskultti
☞ Valesossujen valeasiakkaat
☞ Sosiaalityön&psykiatrian palvelujärjestelmiä ei tehty asiakkaille vaan keskiluokkaisten rouvien paistattelupaikaksi
☞ 100 shades of grey - sosiaalityön seksuaalikäsityksiä ohjaavat arvot ja ideologiat
Virhe.
Ensimmäisestä tutteliannoksesta putosi pienen pieni tippa vauvan leualle, joka muuttui välittömästi kirkuvan punaiseksi. Mainitsin tästä hoitajalle, joka totesi vain, että vastasyntyneillä on herkkä iho.
Vauvan oireet pahenivat: rokkoa, vähäunisuutta, itkuisuutta...
Vauva nukkui syntymästään lähtien yhden, maksimissaan kahden tunnin pätkiä ja tarvitsi joka välissä rintaa joko nälkäänsä tai lohdutukseksi. Hereilläoloajat hän halusi olla sylissä. Neuvolassa mainitsin tästä, johon terveydenhoitaja totesi, että jotkut vauvat vain ovat sellaisia.
Kolmen kuukauden ikäisenä vauvalle oli eräänä yönä ilmestynyt koko vartalon peittävä nokkosrokko, jolloin päätin näyttää sitä lääkärille. Lääkäri kysyi välittömästi, mitä äiti on syönyt, koska kyseessä oli täysimetetty vauva, ja kun muistin syöneeni edellisenä iltana kananmunaa, lääkäri kehotti minua jättämään kananmunan toistaiseksi pois ruokavaliostani. Nokkosrokkoa ei sittemmin enää kananmunan välttämisellä tullut, mutta itkuisuus, tyytymättömyys ja huonounisuus pysyivät.
Halusin etsiä lapselleni allergia-asioihin erikoistuneen lastenlääkärin (edellinen lääkäri oli ollut tavallinen lastenlääkäri) ja yllätyksekseni sellainen löytyikin helposti ja ajan sai ilman odotteluja. Kun kerroin tälle lääkärille epäilykseni maitoallergiasta, lääkäri sanoi, että tilastojen mukaan vain yksi lapsi viidestä miljoonasta on niin allerginen, että saisi maitoproteiinista allergiaoireita äidinmaidon kautta. Vauvalle tehtiin varmuuden vuoksi myös ihopistokokeet maitoallergian poissulkemiseksi ja testitulos oli negatiivinen. Uskoin testituloksiin ja lääkäriin, totta kai, miksi en olisi uskonut?
Virhe.
Ei tukiverkostoa – äidin jaksaminen loppuu
Minusta kehittyi ekspertti vauvan rauhoittelussa. Osasin hieroa ja heiluttaa, tiesin kaiken eri kantovälineistä ja vaunumalleista, riippukehdoista ja koliikkikeinuista. Meille kun oli vain sattunut syntymään high-need-vauva.
Silloin tällöin omassa mielessäni silti välillä ihmettelin sitä ainaista ihottumaa poskissa (ihan tavallinen talvi-ihottuma neuvolalääkärin mielestä) ja vihreää kakkaa (suolessa on vain ilmaa, sanoi terveydenhoitaja). Sen kuitenkin tiesin varmasti, että kenellekään en voinut vauvaani antaa hoitoon, koska Tuttelin juottaminen tarkoittaisi vielä tavallistakin vaikeampia päiviä ja öitä, enkä väsymykseltäni jaksanut omaa maitoani pumpata.
Vauvan ollessa 10 kuukauden ikäinen, minun jaksamiseni loppui. Yksityisyrittäjä-mieheni ei pystynyt osallistumaan vauvan hoitoon juuri lainkaan, eikä meillä ollut minkäänlaista tukiverkostoa.
Vauvan nukkumattomuutta pidettiin uniongelmana ja meille järjestettiin kiireellisenä unikoulupaikka yliopistollisesta sairaalasta. Viikon sairaalajakson aikana keskityttiin opettamaan äidille vauvojen unihygieniaa ja taivastelemaan vauvamme rajoittunutta ruokavaliota. Olin testannut kotona eri ruokia ja kun mikään ei tuntunut sopivan, syötin vain niitä ruokia, jotka omasta mielestäni aiheuttivat vähiten ongelmia. Lääkärien ja ravitsemusterapeuttien mielestä epäilykseni allergioista olivat aiheettomia ja he kehottivat välittömästi laajentamaan vauvan ruokavaliota. Maitotuotteet olisi otettava mukaan heti sairaalasta kotiutumisen jälkeen.
Virhe!
Suoliston korjaantumiseen meni monta vuotta lapsen elämästä
Päästyämme kotiin unikoulujaksolta, jossa vauva oli saatu nukkumaan kuuden tunnin yöunia (koska sitä oireita aiheuttavaa äidinmaitoa ei ollut tietenkään saatavilla), lähdimme mummolaan ja kesämökille. Halusin noudattaa lääkäreiden määräyksiä ottaa maito vauvan ruokavalioon ja päätin keittää mannapuuron maitoon. Ehdin antaa vauvalle vain teelusikan kärjellisen mannapuuroa kun vauva muuttui aivan kirkkaanpunaiseksi.
Isäpuoleni istui samassa pöydässä ja ennen kuin edes tajusin, mitä tapahtuu, hän sanoi, että ”ota tuo lapsi” ja lähti juoksemaan kohti autoa. Toispuoleisen halvauksen kokenut isäpuoleni ajoi hätävilkut päällä 30 kilometrin matkan ensiapuun niin lujaa kuin pystyi ja ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa. (Myöhemmin saimme paljonkin kritiikkiä siitä, ettemme soittaneet ambulanssia, mutta perheellämme on valitettavasti kokemuksia myös siitä, miten apu ei ambulanssilla syrjäkylille ehdi.)
Jätin välittömästi pois maitoproteiinin pois omasta ruokavaliostani ja ”talvi-ihottuma” vauvan poskista hävisi kahdessa päivässä. Suolioireiden ja suoliston korjaantumiseen meni monta vuotta. Ensimmäisen kerran lapsemme nukkui neljän tunnin yhtämittaisen jakson vasta 20 kuukauden ikäisenä. Vaikea ummetus ja useimpien ruoka-aineiden sopimattomuus kesti yli neljävuotiaaksi.
Äiti
Muita Lokakuun liikkeen kirjoituksia:
☞ KASVAVA ALLERGIAONGELMA
☞ Home- ongelmat vallankäytön välineenä
☞ "Äiti erotisoi lasta imettämällä": huostaanotto ja psykologinen todistelu lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikosten epäilyissä
☞ Lastensuojelun puhtauskultti
☞ Valesossujen valeasiakkaat
☞ Sosiaalityön&psykiatrian palvelujärjestelmiä ei tehty asiakkaille vaan keskiluokkaisten rouvien paistattelupaikaksi
☞ 100 shades of grey - sosiaalityön seksuaalikäsityksiä ohjaavat arvot ja ideologiat
RSS Feed
