Koliikkia, koliikkia ja koliikkia!
Esikoisemme oli syntymästään asti todella itkuinen, huonosti nukkuva ja jossain vaiheessa paheneva ihottuma tuli kuvioihin. Kämmenselistä ja niskasta lopulta tirskui veri. Kuitenkin aina vaan sanottiin julkisella puolella että atooppista ihottumaa ja koliikkia. Näihin vedottiin vielä melkein vuoden ikäisenä. Lopulta itse aloin yhdistää, että vauvan saadessa pienen palasen juustoa, posket lehahtivat tulipunaiseksi.
Kertoessani tämän neuvolassa lääkäri käski jättää maidot pois ja katsoa kaupasta jotain, mistä saa tarpeeksi kalsiumia. Ja se oli siinä: Ei lähetettä lastenpolille, ei minkäänlaista seurantaa. Sen sijaan neuvolasta ohjattiin viemään unikouluun 6kk ikäisenä.
Tyttö söi jatkuvasti kipuunsa ja kasvoi kuitenkin todella hyvin. 7kk ikäisenä imetys loppui ja sen jälkeen elämä meni vain hullummaksi. Käytin tyttöä todella usein lääkärissä ja joka kerta saimme koliikkidiagnoosin käteen.
Onneksi soijamaito kävi ja tytön elämä parani jo ensimmäisinä päivinä! Miten typeräksi sitä on tuntenut itsensä, kun ei älynnyt vaatia apua aiemmin.
Oksenteleva, ihottumainen lapsi oli lastenpolin mielestä täysin terve
Vuonna 2014 syntyi seuraava lapsemme... Synnytys jouduttiin käynnistämään kuukausi etuajassa raskausongelmien takia. Oksentelu ja itkuisuus alkoi jo synnärillä jossa vietimme 8päivää. Vajaan kuukauden ikäisenä poika oksensi kaaressa ja huusi lähes koko ajan ja ihottuma puhkesi koko vartaloon. Vakuutus hommattiin ennen kuukauden neuvolaa esikoisesta viisastuneena. Neuvolasta saimme Gavisconin testiin ja kokeilimme sakeuttajaa. Ihottumaa kävimme näyttämässä tk lääkärille joka tekikin lähetteen lastenpolille. Aika venyi kuitenkin 3kk ikään niin käytimme välissä yksityisellä. Maidottoman dieetin olin itselleni jo aloittanut ja siitä selvästi apua jonkin verran. Yksityiseltä oltiin sitä mieltä, että allergiaa ja refluksia. 2kk ikäsenä nexium ja elämä helpottuu hetkeksi, mutta 3kk ikäisenä alkoi korvakierre.
3kk iässä lapsi pääsi lastenpolille. Yllättäen lastenpolin lääkäri oli sitä mieltä, että terve lapsi! Pojalla ei maitoallergiaan viittaavaa, imetysdieetti turha ja refluksitauti on muotitauti, jota ei kannata lääkitä. Kuitenkin tuosta "terve lapsi"-diagnoosista seuraavalla viikolla käytiin yksityisellä maitoaltistuksessa ja kun nannia oli menny noin 150ml alkoi poika oksentaa kaaressa, ripuloida ja huutaa. Ikää oli tuolloin vajaa 4kk. Imetyksen lopetin 4.5kk iässä, mun pää ei kestäny karsia kaikkea pois ja oli niin vaikea tietää oireileeko minun syömisilleni vai omilleen.
Ensin lapsi joi pepti-korviketta, mutta elämä meni taas huonoksi ja ripuloimiseksi ja positiivinen altistus tehtiin myös peptille. Siirryttiin aminohappopohjaiselle Neocate-korvikkeelle. Allergioita on edelleen paljon, nyt ruokia on kuitenkin "jo" 12. Elämä on edelleenkin synkkää suossa tarpomista korvien, refluksin ja allergioiden kanssa. Kunnallisen lääkärin mielestä poika olisi ilmeisesti saanu oksentaa ja ripuloida itsensä hengiltä... Luojan kiitos otettiin vakuutus!
Se niin satuttaa kun meidän ongelmia vähätellään. Eipä tätä varmaan kukaan muu, kuin itse saman kokenut voi ymmärtää
Äidin jaksaminen allergia/refluksi/infektiokierteen keskellä.
Aika kovillahan se äidin elimistö on, väsymys on jotain käsittämätöntä ja päivästä toiseen vaan yrittää selvitä hengissä ja hoitaa ne pakolliset, lapsille ruokaa, puhtaat vaatteet jne. Olen itse ollut fyysisesti todella kovilla... kesällä nuoremman ollessa noin viisi kuukautta minulle puhkesi colitis ulcerosa eli haavainen paksusuolen tulehdus. Olin huonossa kunnossa ja hoidin lisäksi paljon sairastelevaa ja huonosti nukkuvaa vauvaa. Tämän sairauden kanssa, kun pitäisi elää tasasta ja stressitöntä elämää ja nukkua hyvin, sehän onnistuu.
Joka päivän ja viikon tavote on ollut vain selvitä hengissä. Puoli vuotta meillä kävi perhetyö auttamassa kotihommissa ja hoitamassa lapsia et sai välillä vaikka nukkua. Käynnit menivät kuitenkin omiin lääkäreihin. Meillä on ollut kohta vuoden lähes viikottain lääkärikäyntejä, välillä useampikin. Esikoinen on ollut perhepäivähoitajalla parina päivänä viikossa, se on ollu kaikkien parhaaksi. Olen ollut kyllä todella väsynyt.
Lääkäri sanoi, että stressi ei aiheuta sairauttani, mutta se todennäköisesti vaikutti sen puhkeamisen juuri nyt. Sairaus ei meinannut millään asettua, varmasti rankan elämäntilanteen vuoksi. Jatkuva huoli lapsesta. Rankat lääkitykset ovat nyt hieman rauhoittaneet vessarallia, mutta välillä on istuttu lasten kans vessassa, pienempi sylissä huutaen, kun itse istunut vessassa pystymättä lähtemään pois sieltä.
Välillä meinaa loppua usko: helpottaako tämä ikinä. Ja se parisuhde... ihme että sellainen vielä löytyy! Tiukilla on oltu ja olkaan edelleen senkin suhteen..kumpikin väsyneitä ja itse kipeänä siihen päälle, pinna on olemattoman lyhyt.
Siihen päälle vielä vähättelevät ja siedätystä kannattavat lääkärit... Minä en lastani pakkosiedätä, jos suinkin ruokia löytyy mistä lapsi ei kipeäksi tule. Muuhun emme edes kykene tässä elämäntilanteessa.
Aikaisemmat Allergiaohjelman Uhrit blogin julkaisut:
☞ Kun kukaan ei usko vauvan maitoallergiaan (Uhri #1)
☞ Kasvava allergiaongelma
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja:
☞ Avoin kirje Unto Matinlompololle
☞ Miten tehtaillaan laiton hoidollinen huostaanotto?
☞ Ylen uutispommi: Sossut juoksee!
☞ Isän avoin kirje Veikkarille: Vessa kaiken ratkaisuna!
☞ Huoli puheeksi – mille huolen vyöhykkeelle työntekijäsi sijoittuu?
☞ Hyvä Satakunnan tai Pirkanmaan alueen lastensuojelun asiakasperheen huoltaja
Esikoisemme oli syntymästään asti todella itkuinen, huonosti nukkuva ja jossain vaiheessa paheneva ihottuma tuli kuvioihin. Kämmenselistä ja niskasta lopulta tirskui veri. Kuitenkin aina vaan sanottiin julkisella puolella että atooppista ihottumaa ja koliikkia. Näihin vedottiin vielä melkein vuoden ikäisenä. Lopulta itse aloin yhdistää, että vauvan saadessa pienen palasen juustoa, posket lehahtivat tulipunaiseksi.
Kertoessani tämän neuvolassa lääkäri käski jättää maidot pois ja katsoa kaupasta jotain, mistä saa tarpeeksi kalsiumia. Ja se oli siinä: Ei lähetettä lastenpolille, ei minkäänlaista seurantaa. Sen sijaan neuvolasta ohjattiin viemään unikouluun 6kk ikäisenä.
Tyttö söi jatkuvasti kipuunsa ja kasvoi kuitenkin todella hyvin. 7kk ikäisenä imetys loppui ja sen jälkeen elämä meni vain hullummaksi. Käytin tyttöä todella usein lääkärissä ja joka kerta saimme koliikkidiagnoosin käteen.
Onneksi soijamaito kävi ja tytön elämä parani jo ensimmäisinä päivinä! Miten typeräksi sitä on tuntenut itsensä, kun ei älynnyt vaatia apua aiemmin.
Oksenteleva, ihottumainen lapsi oli lastenpolin mielestä täysin terve
Vuonna 2014 syntyi seuraava lapsemme... Synnytys jouduttiin käynnistämään kuukausi etuajassa raskausongelmien takia. Oksentelu ja itkuisuus alkoi jo synnärillä jossa vietimme 8päivää. Vajaan kuukauden ikäisenä poika oksensi kaaressa ja huusi lähes koko ajan ja ihottuma puhkesi koko vartaloon. Vakuutus hommattiin ennen kuukauden neuvolaa esikoisesta viisastuneena. Neuvolasta saimme Gavisconin testiin ja kokeilimme sakeuttajaa. Ihottumaa kävimme näyttämässä tk lääkärille joka tekikin lähetteen lastenpolille. Aika venyi kuitenkin 3kk ikään niin käytimme välissä yksityisellä. Maidottoman dieetin olin itselleni jo aloittanut ja siitä selvästi apua jonkin verran. Yksityiseltä oltiin sitä mieltä, että allergiaa ja refluksia. 2kk ikäsenä nexium ja elämä helpottuu hetkeksi, mutta 3kk ikäisenä alkoi korvakierre.
3kk iässä lapsi pääsi lastenpolille. Yllättäen lastenpolin lääkäri oli sitä mieltä, että terve lapsi! Pojalla ei maitoallergiaan viittaavaa, imetysdieetti turha ja refluksitauti on muotitauti, jota ei kannata lääkitä. Kuitenkin tuosta "terve lapsi"-diagnoosista seuraavalla viikolla käytiin yksityisellä maitoaltistuksessa ja kun nannia oli menny noin 150ml alkoi poika oksentaa kaaressa, ripuloida ja huutaa. Ikää oli tuolloin vajaa 4kk. Imetyksen lopetin 4.5kk iässä, mun pää ei kestäny karsia kaikkea pois ja oli niin vaikea tietää oireileeko minun syömisilleni vai omilleen.
Ensin lapsi joi pepti-korviketta, mutta elämä meni taas huonoksi ja ripuloimiseksi ja positiivinen altistus tehtiin myös peptille. Siirryttiin aminohappopohjaiselle Neocate-korvikkeelle. Allergioita on edelleen paljon, nyt ruokia on kuitenkin "jo" 12. Elämä on edelleenkin synkkää suossa tarpomista korvien, refluksin ja allergioiden kanssa. Kunnallisen lääkärin mielestä poika olisi ilmeisesti saanu oksentaa ja ripuloida itsensä hengiltä... Luojan kiitos otettiin vakuutus!
Se niin satuttaa kun meidän ongelmia vähätellään. Eipä tätä varmaan kukaan muu, kuin itse saman kokenut voi ymmärtää
Äidin jaksaminen allergia/refluksi/infektiokierteen keskellä.
Aika kovillahan se äidin elimistö on, väsymys on jotain käsittämätöntä ja päivästä toiseen vaan yrittää selvitä hengissä ja hoitaa ne pakolliset, lapsille ruokaa, puhtaat vaatteet jne. Olen itse ollut fyysisesti todella kovilla... kesällä nuoremman ollessa noin viisi kuukautta minulle puhkesi colitis ulcerosa eli haavainen paksusuolen tulehdus. Olin huonossa kunnossa ja hoidin lisäksi paljon sairastelevaa ja huonosti nukkuvaa vauvaa. Tämän sairauden kanssa, kun pitäisi elää tasasta ja stressitöntä elämää ja nukkua hyvin, sehän onnistuu.
Joka päivän ja viikon tavote on ollut vain selvitä hengissä. Puoli vuotta meillä kävi perhetyö auttamassa kotihommissa ja hoitamassa lapsia et sai välillä vaikka nukkua. Käynnit menivät kuitenkin omiin lääkäreihin. Meillä on ollut kohta vuoden lähes viikottain lääkärikäyntejä, välillä useampikin. Esikoinen on ollut perhepäivähoitajalla parina päivänä viikossa, se on ollu kaikkien parhaaksi. Olen ollut kyllä todella väsynyt.
Lääkäri sanoi, että stressi ei aiheuta sairauttani, mutta se todennäköisesti vaikutti sen puhkeamisen juuri nyt. Sairaus ei meinannut millään asettua, varmasti rankan elämäntilanteen vuoksi. Jatkuva huoli lapsesta. Rankat lääkitykset ovat nyt hieman rauhoittaneet vessarallia, mutta välillä on istuttu lasten kans vessassa, pienempi sylissä huutaen, kun itse istunut vessassa pystymättä lähtemään pois sieltä.
Välillä meinaa loppua usko: helpottaako tämä ikinä. Ja se parisuhde... ihme että sellainen vielä löytyy! Tiukilla on oltu ja olkaan edelleen senkin suhteen..kumpikin väsyneitä ja itse kipeänä siihen päälle, pinna on olemattoman lyhyt.
Siihen päälle vielä vähättelevät ja siedätystä kannattavat lääkärit... Minä en lastani pakkosiedätä, jos suinkin ruokia löytyy mistä lapsi ei kipeäksi tule. Muuhun emme edes kykene tässä elämäntilanteessa.
Aikaisemmat Allergiaohjelman Uhrit blogin julkaisut:
☞ Kun kukaan ei usko vauvan maitoallergiaan (Uhri #1)
☞ Kasvava allergiaongelma
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja:
☞ Avoin kirje Unto Matinlompololle
☞ Miten tehtaillaan laiton hoidollinen huostaanotto?
☞ Ylen uutispommi: Sossut juoksee!
☞ Isän avoin kirje Veikkarille: Vessa kaiken ratkaisuna!
☞ Huoli puheeksi – mille huolen vyöhykkeelle työntekijäsi sijoittuu?
☞ Hyvä Satakunnan tai Pirkanmaan alueen lastensuojelun asiakasperheen huoltaja
RSS Feed
