Huoli on nykyään peruste, jolla lapsia otetaan huostaan. Voit kuvitella tämän omalle kohdallesi, kun kävelet seuraavan kerran kultasepän liikkeen ikkunan ohi ja poliisi tulee koputtamaan sinua olkapäälle: "Nyt jätkä linnaan." Pidätyksen syy on se, että poliisikomisariolle on herännyt huoli, se, että sinä aioit rikkoa ikkunan ja rykäistä ikkunalaudalla olevat korut mukaasi.
Ja tämä huoli on vakava huoli, tummanharmaa sellainen.
Ennen vanhaan poliisin työnkuvaan kuului tutkia lapsiin kohdistuneet väkivaltasyytökset. Nyt tämä tehtävä on siirtynyt sosiaalihuollon piiriin, jossa ei ole koulutusta rikostutkintaan.
Ennen vanhaan lapsiin kohdistuneet väkivaltasyytökset kuuluivat vain rikos-oikeuteen, mutta nykyään ne kuuluvat käytännössä hallinto-oikeuteen. Sosiaaliviranomaiset vetoavat usein väkivaltaan tai sen uhkaan perustellessaan huostaanottohakemuksiaan, mutta "unohtavat" tehdä rikosilmoituksen mahdollisesta lapsen pahoinpitelystä.
Jos siirrymme aikakoneella 20 vuotta menneisyyteen, perhe pystyi puolustautumaan syytökseen: "Syytön kunnes toisin todistetaan." Vanhemmat kutsuivat todistajia ja juristit esittivät todisteita.
Nykyään vanhemmat menevät valmiiksi "syyllisinä" kuuntelemaan hallinto-oikeuteen sosiaalityöntekijän huolia, näitä tutkimattomia epäilyjä, jotka sosiaalityöntekijä on kirjannut A4:lle. Se riittää. Ja aanelosia vasta riittääkin: usein niitä on mappikaupalla. Ennakkoluuloinen tuomari silmäilee asiakirjanippua ja lyö leiman syytteille yli 96% varmuudella (Hiitola & Heinonen 2008, 64).
Näin tapahtuu, vaikka kirjauksista löytyisi mainintoja "väärin tehdystä makaronilaatikosta" tai "omituisesta tunteesta sosiaalityöntekijän takaraivossa" tai jostakin muusta aivan tyhjänpäiväisestä havainnosta. "Näyttö" nimittäin tulee sanahelinästä: kielteisistä, epäselvistä ja hämäristä peräkkäin luetelluista pikku huolista. Hallinto-oikeuden logiikalla monta pientä huolta on yhtä kuin iso ongelma tai vakava vaara.
Päälle lyödään Salassapidettävää-leima.
Ja taas imee sijaishuoltobisnes valtiota kuiviin.
Joskus tuomarillakin on krapula
Lapsiin kohdistunut väkivalta on kauheaa, mutta vanhemmat, jotka ovat väkivaltaisia lapsiaan kohtaan, eivät hyppää nöyryyttämässä itseään oikeusasteesta toiseen. Ne, jotka rakastavat lapsiaan ja huolehtivat lastensa hyvinvoinnista, käyvät läpi kaikki mahdolliset valitus- ja oikeustiet.
Olettaisi oikeusjärjestelmän huomaavan, kuinka rakastavat vanhemmat pyrkivät tekemään kaikkensa lapsen parhaaksi heistä taistellessaan. Mutta ei. Tuomareilla on ennakkokäsitys jo heti alkuunsa. Mitä korkeammalle oikeus-asteissa mennään, sitä suurempi on tuo ennakkokäsitys.
Pidämme automaattisesti tuomaria ylimmän oikeudenmukaisuuden edustajana. Unohtuu, että tuomarikin on raadollinen eläin. Joskus sitä ei kiinnosta. Joskus sillä voi olla krapula. Ja joskus tuomari on nukkunut huonosti.
Loppupeleissä hallinto-oikeudessa tahtipuikkoa heiluttaa sosiaalityöntekijä. Hänen on luntattava papereista, mitä hän olikaan kirjannut papereihin pari viikkoa vanhempien tapaamisen jälkeen. Hän saattaa jopa muistaa oikean tapauksen! Asiakkaat voivat jopa mennä sekaisin, sillä kukapa kaikkia asiakkaitaan muistaisi. Suomessa sosiaalityöntekijällä on keskimäärin 60-70 asiakasta, parhaassa kunnassa 160.
Kiireessä on käynyt jopa niin, että lapsen vanhempi on muuttunut papereissa väärän nimiseksi. Jonkun toisen lapsen omainen on kirjausten mukaan mennyt kuolemaan oman käden kautta, vaikka oikeasti hän istuu parhaillaan autossaan matkalla duuniin.
Joskus rapetassa roiskahtaa niinkin ikävästi, että jonkun onnettoman huostalapsen salassapidettävät asiakirjat päätyvät vääriin käsiin.
Tässä muutama esimerkki:
☞ Salaisia potilaspapereita sekoittui toisen potilaan papereihin – Kuopiossa selvitetään, mitä tapahtui
☞ Salaisia papereita löytyi kadulta
☞ Lastensuojelun työntekijästä tehty tutkintapyyntö poliisille
☞ Poliisi tutkii turvakodin väitettyä tietovuotoa Espoossa
☞ Paljastiko Kuopion lastensuojelu salattavia tietoja?
Ja niin päädytään huolella huostaan. Yhden lapsen laitosvuorokauden hinta voi nousta 800 euroon. Tällöin sijaishuoltoon joutuneen lapsen laitoshoito maksaa jopa yli 288 000 euroa vuodessa. Tässä kohtaa pitäisi, huom. PITÄISI, jokaisen veronmaksajan karvojen nousta pystyyn.
Vertailun vuoksi kerrataan, mitä biovanhempi saa. Lapsilisän määrä on yhdestä lapsesta 95,75 euroa, toisesta lapsesta 105,80 euroa, kolmannesta 135,01 euroa, neljännestä 154,64 euroa ja jokaisesta seuraavasta lapsesta 174,27 euroa. Yksinhuoltajakorotusta saa edelleen 48,55 euroa jokaisesta luonaan asuvasta, lapsilisään oikeutetusta lapsesta.
Eli yhdestä lapsesta saa 1149 euroa vuodessa. Se on aika paljon vähemmän kuin 288 000 euroa vuodessa.
Se on noin 250 kertaa vähemmän.
Pohtia sopiikin, kuinka paljon perheen tarpeisiin vastaavaa apua voitaisiin antaa suoraan bioperheisiin lähes 300 000 eurolla vuodessa?
Ja tämä huoli on vakava huoli, tummanharmaa sellainen.
Ennen vanhaan poliisin työnkuvaan kuului tutkia lapsiin kohdistuneet väkivaltasyytökset. Nyt tämä tehtävä on siirtynyt sosiaalihuollon piiriin, jossa ei ole koulutusta rikostutkintaan.
Ennen vanhaan lapsiin kohdistuneet väkivaltasyytökset kuuluivat vain rikos-oikeuteen, mutta nykyään ne kuuluvat käytännössä hallinto-oikeuteen. Sosiaaliviranomaiset vetoavat usein väkivaltaan tai sen uhkaan perustellessaan huostaanottohakemuksiaan, mutta "unohtavat" tehdä rikosilmoituksen mahdollisesta lapsen pahoinpitelystä.
Jos siirrymme aikakoneella 20 vuotta menneisyyteen, perhe pystyi puolustautumaan syytökseen: "Syytön kunnes toisin todistetaan." Vanhemmat kutsuivat todistajia ja juristit esittivät todisteita.
Nykyään vanhemmat menevät valmiiksi "syyllisinä" kuuntelemaan hallinto-oikeuteen sosiaalityöntekijän huolia, näitä tutkimattomia epäilyjä, jotka sosiaalityöntekijä on kirjannut A4:lle. Se riittää. Ja aanelosia vasta riittääkin: usein niitä on mappikaupalla. Ennakkoluuloinen tuomari silmäilee asiakirjanippua ja lyö leiman syytteille yli 96% varmuudella (Hiitola & Heinonen 2008, 64).
Näin tapahtuu, vaikka kirjauksista löytyisi mainintoja "väärin tehdystä makaronilaatikosta" tai "omituisesta tunteesta sosiaalityöntekijän takaraivossa" tai jostakin muusta aivan tyhjänpäiväisestä havainnosta. "Näyttö" nimittäin tulee sanahelinästä: kielteisistä, epäselvistä ja hämäristä peräkkäin luetelluista pikku huolista. Hallinto-oikeuden logiikalla monta pientä huolta on yhtä kuin iso ongelma tai vakava vaara.
Päälle lyödään Salassapidettävää-leima.
Ja taas imee sijaishuoltobisnes valtiota kuiviin.
Joskus tuomarillakin on krapula
Lapsiin kohdistunut väkivalta on kauheaa, mutta vanhemmat, jotka ovat väkivaltaisia lapsiaan kohtaan, eivät hyppää nöyryyttämässä itseään oikeusasteesta toiseen. Ne, jotka rakastavat lapsiaan ja huolehtivat lastensa hyvinvoinnista, käyvät läpi kaikki mahdolliset valitus- ja oikeustiet.
Olettaisi oikeusjärjestelmän huomaavan, kuinka rakastavat vanhemmat pyrkivät tekemään kaikkensa lapsen parhaaksi heistä taistellessaan. Mutta ei. Tuomareilla on ennakkokäsitys jo heti alkuunsa. Mitä korkeammalle oikeus-asteissa mennään, sitä suurempi on tuo ennakkokäsitys.
Pidämme automaattisesti tuomaria ylimmän oikeudenmukaisuuden edustajana. Unohtuu, että tuomarikin on raadollinen eläin. Joskus sitä ei kiinnosta. Joskus sillä voi olla krapula. Ja joskus tuomari on nukkunut huonosti.
Loppupeleissä hallinto-oikeudessa tahtipuikkoa heiluttaa sosiaalityöntekijä. Hänen on luntattava papereista, mitä hän olikaan kirjannut papereihin pari viikkoa vanhempien tapaamisen jälkeen. Hän saattaa jopa muistaa oikean tapauksen! Asiakkaat voivat jopa mennä sekaisin, sillä kukapa kaikkia asiakkaitaan muistaisi. Suomessa sosiaalityöntekijällä on keskimäärin 60-70 asiakasta, parhaassa kunnassa 160.
Kiireessä on käynyt jopa niin, että lapsen vanhempi on muuttunut papereissa väärän nimiseksi. Jonkun toisen lapsen omainen on kirjausten mukaan mennyt kuolemaan oman käden kautta, vaikka oikeasti hän istuu parhaillaan autossaan matkalla duuniin.
Joskus rapetassa roiskahtaa niinkin ikävästi, että jonkun onnettoman huostalapsen salassapidettävät asiakirjat päätyvät vääriin käsiin.
Tässä muutama esimerkki:
☞ Salaisia potilaspapereita sekoittui toisen potilaan papereihin – Kuopiossa selvitetään, mitä tapahtui
☞ Salaisia papereita löytyi kadulta
☞ Lastensuojelun työntekijästä tehty tutkintapyyntö poliisille
☞ Poliisi tutkii turvakodin väitettyä tietovuotoa Espoossa
☞ Paljastiko Kuopion lastensuojelu salattavia tietoja?
Ja niin päädytään huolella huostaan. Yhden lapsen laitosvuorokauden hinta voi nousta 800 euroon. Tällöin sijaishuoltoon joutuneen lapsen laitoshoito maksaa jopa yli 288 000 euroa vuodessa. Tässä kohtaa pitäisi, huom. PITÄISI, jokaisen veronmaksajan karvojen nousta pystyyn.
Vertailun vuoksi kerrataan, mitä biovanhempi saa. Lapsilisän määrä on yhdestä lapsesta 95,75 euroa, toisesta lapsesta 105,80 euroa, kolmannesta 135,01 euroa, neljännestä 154,64 euroa ja jokaisesta seuraavasta lapsesta 174,27 euroa. Yksinhuoltajakorotusta saa edelleen 48,55 euroa jokaisesta luonaan asuvasta, lapsilisään oikeutetusta lapsesta.
Eli yhdestä lapsesta saa 1149 euroa vuodessa. Se on aika paljon vähemmän kuin 288 000 euroa vuodessa.
Se on noin 250 kertaa vähemmän.
Pohtia sopiikin, kuinka paljon perheen tarpeisiin vastaavaa apua voitaisiin antaa suoraan bioperheisiin lähes 300 000 eurolla vuodessa?
Muita Lokakuun Liikkeen julkaisuja aiheeseen liittyen:
☞ Hallinto-oikeuksien toiminnasta
☞ Hallinto-oikeudet – lastensuojelun sokea piste
☞ Poliisin pakkokeinojen käytöstä antaessaan virka-apua lastensuojelulle
Lue Lokakuun liikkeen TALOUS-sarja:
RSS Feed
