Erämaahan vetäytynyt kristitty katselee maata, hoitaa luonnossa haavojaan ja kirjoittaa käsikirjeitä sydänseurakunnille.
”Mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua” Matt 19:21
”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi”
Matt 6:21
Mammonanpalvontauskonnon edustajat evankelioivat ahkerasti. Lobbaavat maailmankuvaansa. Silittelevät sanoillaan epäjumalansa abstraktia numeroista koottua kuvitteellista pintaa.
Mitä useampi nolla on ensimmäisen numeron perässä, sitä enemmän uskotaan sen haltijalla olevan manaa; mania, salaperäistä maagista voimaa, joka nostaa hänet muiden yläpuolelle, lähemmäs harvojen ja valittujen ääririkkaiden taivasta. Tasoa, jota kaikki mammonanpalvontauskonnon kilvoittelijat keskenään kilpaillen tavoittelevat kasaten tuota hyvää, hynää, nollajoukkiota haaviinsa.
Uskon luomiseen on heillä oma aivopesulansa, joka lähettää joka kotiin siististi viikattuja ja ladottuja evankelioivia lehdyköitä.
Joka ainoa päivä ne vakuuttelevat lukijoille sanomaansa, jonka mukaan elämä, onni ja mukanapysyminen ovat kiinni siitä, että me kaikki yhdessä palvoen pidämme totena tarjottua talousmaailmankuvaa ja katsomme kohti samaa talouskasvun päämäärää.
Kulutamme tuotteita. Investoimme. Ennenkaikkea antaudumme koko sydämestämme tälle epäjumalalle, joka asettaa olemisen normit, rajat, ehdot ja päämäärät.
Sanomalehti nostaa onnistumisen esikuviksi korkeampaa papistoa, pankkiireja ja miljardiyritysten sadanpäämiehiä palkiten huomiolla ja palstatilalla myös kiipijöitä ja pyrkyreitä, jotka ovat opinto- ja uraputkien kapoisia peliväyliä pitkin onnistuneet nostamaan itsensä aiempaa useampien nollien haltijoiksi.
Talous ja sen paisuminen, yksilö ja yksilön nouseminen lähemmäs huippua, tavoiteltavaa tavarataivasta, jossa manimana antaa haltijalleen muita olentoja suuremman arvon ja vallantunteen ovat lähellä tämän evankeliumin ydintä.
Mutta mikä on ydin? Mikä on se keskiössä säteilevä näkymätön voima, henki, henkivalta, josta leviää tämä suunnaton maailmanlaajuinen usko siihen, että tämä yhdessä uskottu ja harjoitettu uskonto on todellista, todellisuus ja sen kuva?
Jos minulla on kaksikymppiä, voin mennä kauppa-autolle ja ostaa kissanruokaa, kynttilöitä ja voipaketin. Tällä tasolla raha on käyttöväline, kevyt kannettava, jolla voin ostaa arjen perustarpeita.
Ensin heitetään roskiin 75 miljoonaa kiloa ruokaa, jonka voisi ilmaiseksi jakaa ihmisille. Sitten haetaan Brysselin pääkonttorista muutamia miljoonia kotimaisen ruoka-avun organisoimiseen ja jaetaan ihmisille näkkileipiä kun kauniit ruisleivät ja pullapitkot makaavat lukituissa roskapöntöissä odottamassa matkaa kaatopaikalle.
Epäjumala palkitsee palvojiaan, mutta vain tarkkaan valittuja harvoja. Loppujen osa on vain uskolla ja uurastuksella pitää yllä uskomusjärjestelmiä ja vahvistaa manan saavuttaneiden onnenkylläisyyden tunnetta omalla onnettomuuden ja osattomuuden tunteellaan, joka on uskontunnustus sille, että vain taloudellisen menestyksen tai julkisen tunnustuksen mitalin saaneet ylipäätään ovat ihmisarvoisia, elämään oikeutettuja.
Luen tätä uuvuttavaa kaventuneiden aistimusten ja havaintojen julistusta tilapäisesti minulle tulevasta sanomalehdestä jonka kahlaamiseen menee tavattomasti aikaa.
Totean, että tässä kaupataan kokonaisvaltaista maailmankuvaa ja -selitystä, kuten uskonnossa ainakin.
Arvo , joka nousee yli kaiken ja tunkee läpi jokaisesta yhdenmukaisesti yhtäpitävästä lauseesta ja artikkelista on raha, talous. Palkkatyöhön, pyrkytyyreen ja kuluttamiseen yllyttäminen.
Kysessä on yksi iso mainos, jonka tilaaja maksaa ostaessaan tarjotun ajattelun, maailmankuvan, todellisuuskäsityksen ja yhteenkuuluvuutensa tunteen.
Massiivinen koneisto ilmaisee sen takana olevan näkymättömän tahdon olemusta, joka kutsuu katsomaan itseensä ja muuttumaan kaltaisekseen. Tavoittelemaan tarjottuja porkkanoita, laastimaan huojuvaa tornia, joka uhkaa kaatua, hiekalle rakennettuna, rakentajiensa päälle.
Tämä on hyvin väsyttävä, yksitoikkoinen ja matalaenenerginen maailmankuva. Minun arkijuhlieni välittömän havainnon ja aistimisen näkökulmasta myös harmaa, harhainen ja sokkeloinen peli. Harhainen ja todellisuudesta vieraantunut uskonto, jota en vieläkään aio omakseni valita.
Koulutuslaitoksista alkaneesta elämänpituisesta aktiivisesta käännyttämisestä huolimatta. Arvoaivopesun lakkaamatta jumputtavasta palvontalaulusta huolimatta en vieläkään lähde marssijärjestyksessä seuraamaan kulkuetta.
Istun aloilleni.
Hiljaa.
Tänään en tee yhtään mitään.
En suorita, en saavuta.
Olen vain auki.
Avaan itseni, otan vastaan jälleen lahjaksi yhden levollisen kauniin päivän puhdasta elämää.
Tänäänkin valitsen Jumalan palvontani kohteeksi.
Se tarkoittaa pesäeroa mammonasysteemin arvoihin, joita ahkerasti kaupataan.
Se tarkoittaa Pyhä Hengen täyteyttä markkinavoimia ajavan mammonan henkivallan sijaan.
Lepoa suorittamisen sijaan.
Kauneuden ja luomakunnan lahjaksi antamien elämysten ja ravinnon nautiskelua viihteen purkkimuonan sijaan.
Omavaraista luovuutta kulutuksen sijaan.
Rauhaa rahan sijaan.
En voi palvella kahta herraa. Väistämättä valitessani olla Kristuksen oma , astun ulkopuolelle ja menetän mammonajumalan omilleen tarjoamat edut, manimanamassat ja maineen.
Sydänseurakunta ei ole organisaatio vaan organismi, joka leviää matalalla maata pitkin kuin mansikanversot, kuin hermoverkosto ihmiskuntaruumiissa, elämän kehossa.
Elävän Luojajumalan jo antama ohje on tyytyä perustarpeisiin aineellisesti; elatukseen, vaatteisiin ja suojaan. Loppuaika ja energia on tarkoitettu käytettäväksi henkisiin ja hengellisiin asioihin. Luonnon kauneuden lahjasta riemuitsemiseen ja Jeesuksen kanssa olemiseen. Häneltä oppimiseen.
Tämä ratkaisu on myös maapallon muiden ihmisten kannalta rakkautta.
Kaikkea on pallontäysi, lahjaksi annettua, kaikille riittävästi kun se jaetaan tasan.
Minusta tällainen on todellisuustajuisempaa ja kokonaisuuden kannalta terveempää.
Mutta minähän olenkin valtion virallisilla mittareilla mitattuna umpihullu kun en käytä älyäni ja lahjakkuuskapasiteettiani omistamiseen, myymiseen ja siihen, että pyrkisin kaikin voimin hankkimaan itselleni merkittävämmän aseman ihmisten silmissä.
Sen sijaan istun tässä, yksin. Viileässä. Ulkopuolella. Hiljaisuudessa.
Kasvojeni edessä kaunis koivikko, ylittämätön elävä maisemamaalaus, lumihiutaleiden tanssin pehmentämä näky, jota voin pysähtyä katsomaan koko loppupäiväksi.
Ajattelen olevani Rakkauden katseen kohteena, vaikka en olekaan minkään lehden etusivulla mallikansalaisen kuvaksi nostettuna.
Ihmisiltä olen unohtunut. Ihmisille ja maailmalle kuollut.
Minuun kohdistuu Rakastava katse kaukana erämaassa. Rakkaani ojentaa minulle syvillä juurillaan seisovan koivikon kimpun, liedessä liekkien kukat.
Tässä toisessa valtakunnassa kaikki saa kasvaa ja elää, myös minä.
Mitään ei kiskota juuriltaan, hakata palasiksi, tehdä tuotteiksi, jotka myydään markkinoilla.
Kaikki on jo. Valmiina, elävänä. Minä ja koivut saamme olla, kaikessa rauhassa. Tässä on lepo.
Mammonan henkivallan sanomalehtievankeliumi ei vieläkään kutsu pois sapatinvietosta. Suoritusten palkintolistat ovat paperia, joka palaa uunissa.
Minun kuvani on kaikkeuden verkkokalvolla. Enempää huomiota en kaipaa.
Kaikkivalta katsoo kohti. Katson takaisin. Hänen silmissään metsät, tähdet, auringonlaskut ja meret. Lahjaksi, ilman rahaa, ilman hintaa kaikki galaksit annettu.
Amen.
Lokakuun liikkeen uusia julkaisuja:
☞ Kuka suojelisi ammattilaisuhreja lapsilta?
☞ LAPSILTA KIELLETTY: Lokakuun liike on dokumentoinut jo kymmenien sijaisnuorten elämäntarinoita☞ Lokakuun liikkeen Vuosiraportti 2014
☞ Poliisi tutkii
huostaanotetun Teresan mustelmia ̶ äiti taistelee saadakseen tytön kotiin
☞ Yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen miljoonan
☞ Suuri lastensuojeluhinnasto: Yö lastenkodissa yhtä kallis kuin loistohotellissa - katso hurjat hinnat!
☞ Poliisi tutkii huostaanotetun Teresan mustelmia ̶ äiti taistelee saadakseen tytön kotiin
☞ Kaikenlaista tietoa
☞ Lokakuun liikkeen RINKI valvoo
☞ Eerikan murha vie byrokraatit käräjille - lue nimet!
”Mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua” Matt 19:21
”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi”
Matt 6:21
Mammonanpalvontauskonnon edustajat evankelioivat ahkerasti. Lobbaavat maailmankuvaansa. Silittelevät sanoillaan epäjumalansa abstraktia numeroista koottua kuvitteellista pintaa.
Mitä useampi nolla on ensimmäisen numeron perässä, sitä enemmän uskotaan sen haltijalla olevan manaa; mania, salaperäistä maagista voimaa, joka nostaa hänet muiden yläpuolelle, lähemmäs harvojen ja valittujen ääririkkaiden taivasta. Tasoa, jota kaikki mammonanpalvontauskonnon kilvoittelijat keskenään kilpaillen tavoittelevat kasaten tuota hyvää, hynää, nollajoukkiota haaviinsa.
Uskon luomiseen on heillä oma aivopesulansa, joka lähettää joka kotiin siististi viikattuja ja ladottuja evankelioivia lehdyköitä.
Joka ainoa päivä ne vakuuttelevat lukijoille sanomaansa, jonka mukaan elämä, onni ja mukanapysyminen ovat kiinni siitä, että me kaikki yhdessä palvoen pidämme totena tarjottua talousmaailmankuvaa ja katsomme kohti samaa talouskasvun päämäärää.
Kulutamme tuotteita. Investoimme. Ennenkaikkea antaudumme koko sydämestämme tälle epäjumalalle, joka asettaa olemisen normit, rajat, ehdot ja päämäärät.
Sanomalehti nostaa onnistumisen esikuviksi korkeampaa papistoa, pankkiireja ja miljardiyritysten sadanpäämiehiä palkiten huomiolla ja palstatilalla myös kiipijöitä ja pyrkyreitä, jotka ovat opinto- ja uraputkien kapoisia peliväyliä pitkin onnistuneet nostamaan itsensä aiempaa useampien nollien haltijoiksi.
Talous ja sen paisuminen, yksilö ja yksilön nouseminen lähemmäs huippua, tavoiteltavaa tavarataivasta, jossa manimana antaa haltijalleen muita olentoja suuremman arvon ja vallantunteen ovat lähellä tämän evankeliumin ydintä.
Mutta mikä on ydin? Mikä on se keskiössä säteilevä näkymätön voima, henki, henkivalta, josta leviää tämä suunnaton maailmanlaajuinen usko siihen, että tämä yhdessä uskottu ja harjoitettu uskonto on todellista, todellisuus ja sen kuva?
Jos minulla on kaksikymppiä, voin mennä kauppa-autolle ja ostaa kissanruokaa, kynttilöitä ja voipaketin. Tällä tasolla raha on käyttöväline, kevyt kannettava, jolla voin ostaa arjen perustarpeita.
Ensin heitetään roskiin 75 miljoonaa kiloa ruokaa, jonka voisi ilmaiseksi jakaa ihmisille. Sitten haetaan Brysselin pääkonttorista muutamia miljoonia kotimaisen ruoka-avun organisoimiseen ja jaetaan ihmisille näkkileipiä kun kauniit ruisleivät ja pullapitkot makaavat lukituissa roskapöntöissä odottamassa matkaa kaatopaikalle.
Epäjumala palkitsee palvojiaan, mutta vain tarkkaan valittuja harvoja. Loppujen osa on vain uskolla ja uurastuksella pitää yllä uskomusjärjestelmiä ja vahvistaa manan saavuttaneiden onnenkylläisyyden tunnetta omalla onnettomuuden ja osattomuuden tunteellaan, joka on uskontunnustus sille, että vain taloudellisen menestyksen tai julkisen tunnustuksen mitalin saaneet ylipäätään ovat ihmisarvoisia, elämään oikeutettuja.
Luen tätä uuvuttavaa kaventuneiden aistimusten ja havaintojen julistusta tilapäisesti minulle tulevasta sanomalehdestä jonka kahlaamiseen menee tavattomasti aikaa.
Totean, että tässä kaupataan kokonaisvaltaista maailmankuvaa ja -selitystä, kuten uskonnossa ainakin.
Arvo , joka nousee yli kaiken ja tunkee läpi jokaisesta yhdenmukaisesti yhtäpitävästä lauseesta ja artikkelista on raha, talous. Palkkatyöhön, pyrkytyyreen ja kuluttamiseen yllyttäminen.
Kysessä on yksi iso mainos, jonka tilaaja maksaa ostaessaan tarjotun ajattelun, maailmankuvan, todellisuuskäsityksen ja yhteenkuuluvuutensa tunteen.
Massiivinen koneisto ilmaisee sen takana olevan näkymättömän tahdon olemusta, joka kutsuu katsomaan itseensä ja muuttumaan kaltaisekseen. Tavoittelemaan tarjottuja porkkanoita, laastimaan huojuvaa tornia, joka uhkaa kaatua, hiekalle rakennettuna, rakentajiensa päälle.
Tämä on hyvin väsyttävä, yksitoikkoinen ja matalaenenerginen maailmankuva. Minun arkijuhlieni välittömän havainnon ja aistimisen näkökulmasta myös harmaa, harhainen ja sokkeloinen peli. Harhainen ja todellisuudesta vieraantunut uskonto, jota en vieläkään aio omakseni valita.
Koulutuslaitoksista alkaneesta elämänpituisesta aktiivisesta käännyttämisestä huolimatta. Arvoaivopesun lakkaamatta jumputtavasta palvontalaulusta huolimatta en vieläkään lähde marssijärjestyksessä seuraamaan kulkuetta.
Istun aloilleni.
Hiljaa.
Tänään en tee yhtään mitään.
En suorita, en saavuta.
Olen vain auki.
Avaan itseni, otan vastaan jälleen lahjaksi yhden levollisen kauniin päivän puhdasta elämää.
Tänäänkin valitsen Jumalan palvontani kohteeksi.
Se tarkoittaa pesäeroa mammonasysteemin arvoihin, joita ahkerasti kaupataan.
Se tarkoittaa Pyhä Hengen täyteyttä markkinavoimia ajavan mammonan henkivallan sijaan.
Lepoa suorittamisen sijaan.
Kauneuden ja luomakunnan lahjaksi antamien elämysten ja ravinnon nautiskelua viihteen purkkimuonan sijaan.
Omavaraista luovuutta kulutuksen sijaan.
Rauhaa rahan sijaan.
En voi palvella kahta herraa. Väistämättä valitessani olla Kristuksen oma , astun ulkopuolelle ja menetän mammonajumalan omilleen tarjoamat edut, manimanamassat ja maineen.
Sydänseurakunta ei ole organisaatio vaan organismi, joka leviää matalalla maata pitkin kuin mansikanversot, kuin hermoverkosto ihmiskuntaruumiissa, elämän kehossa.
Elävän Luojajumalan jo antama ohje on tyytyä perustarpeisiin aineellisesti; elatukseen, vaatteisiin ja suojaan. Loppuaika ja energia on tarkoitettu käytettäväksi henkisiin ja hengellisiin asioihin. Luonnon kauneuden lahjasta riemuitsemiseen ja Jeesuksen kanssa olemiseen. Häneltä oppimiseen.
Tämä ratkaisu on myös maapallon muiden ihmisten kannalta rakkautta.
Kaikkea on pallontäysi, lahjaksi annettua, kaikille riittävästi kun se jaetaan tasan.
Minusta tällainen on todellisuustajuisempaa ja kokonaisuuden kannalta terveempää.
Mutta minähän olenkin valtion virallisilla mittareilla mitattuna umpihullu kun en käytä älyäni ja lahjakkuuskapasiteettiani omistamiseen, myymiseen ja siihen, että pyrkisin kaikin voimin hankkimaan itselleni merkittävämmän aseman ihmisten silmissä.
Sen sijaan istun tässä, yksin. Viileässä. Ulkopuolella. Hiljaisuudessa.
Kasvojeni edessä kaunis koivikko, ylittämätön elävä maisemamaalaus, lumihiutaleiden tanssin pehmentämä näky, jota voin pysähtyä katsomaan koko loppupäiväksi.
Ajattelen olevani Rakkauden katseen kohteena, vaikka en olekaan minkään lehden etusivulla mallikansalaisen kuvaksi nostettuna.
Ihmisiltä olen unohtunut. Ihmisille ja maailmalle kuollut.
Minuun kohdistuu Rakastava katse kaukana erämaassa. Rakkaani ojentaa minulle syvillä juurillaan seisovan koivikon kimpun, liedessä liekkien kukat.
Tässä toisessa valtakunnassa kaikki saa kasvaa ja elää, myös minä.
Mitään ei kiskota juuriltaan, hakata palasiksi, tehdä tuotteiksi, jotka myydään markkinoilla.
Kaikki on jo. Valmiina, elävänä. Minä ja koivut saamme olla, kaikessa rauhassa. Tässä on lepo.
Mammonan henkivallan sanomalehtievankeliumi ei vieläkään kutsu pois sapatinvietosta. Suoritusten palkintolistat ovat paperia, joka palaa uunissa.
Minun kuvani on kaikkeuden verkkokalvolla. Enempää huomiota en kaipaa.
Kaikkivalta katsoo kohti. Katson takaisin. Hänen silmissään metsät, tähdet, auringonlaskut ja meret. Lahjaksi, ilman rahaa, ilman hintaa kaikki galaksit annettu.
Amen.
Lokakuun liikkeen uusia julkaisuja:
☞ Kuka suojelisi ammattilaisuhreja lapsilta?
☞ LAPSILTA KIELLETTY: Lokakuun liike on dokumentoinut jo kymmenien sijaisnuorten elämäntarinoita☞ Lokakuun liikkeen Vuosiraportti 2014
☞ Poliisi tutkii
huostaanotetun Teresan mustelmia ̶ äiti taistelee saadakseen tytön kotiin
☞ Yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen miljoonan
☞ Suuri lastensuojeluhinnasto: Yö lastenkodissa yhtä kallis kuin loistohotellissa - katso hurjat hinnat!
☞ Poliisi tutkii huostaanotetun Teresan mustelmia ̶ äiti taistelee saadakseen tytön kotiin
☞ Kaikenlaista tietoa
☞ Lokakuun liikkeen RINKI valvoo
☞ Eerikan murha vie byrokraatit käräjille - lue nimet!
RSS Feed
