Lokakuun liike
  • etusivu
  • lokakuun liike
  • LL-Uutiset
  • Dokumentit
  • Perheeni tarina
  • blogit
  • palvelujärjestelmät

Lastensuojelijakin tarvitsee rajoja

25/11/2014

31 Comments

 
Picture
Suomessa on noin 2000 lasta jotka on otettu huostaan vastoin heidän tai vanhempiensa tahtoa. Lastensuojeluviranomaisten mukaan tällaisilla perheillä on aina pahoja ongelmia taustalla, ja jos lapset eivät olis huostassa, he saattaisivat joutua vanhempiensa tappamiksi, tai vähintäänkin heistä tulisi pahoinpitelyjen ja laiminlyönnin seurauksena täysin syrjäytyneitä aikuisia. Virallinen totuus on siis se, että Suomessa ei tapahdu aiheettomia huostaanottoja. Kun tarkastellaan huostaanottoprosessia tarkemmin, havaitaan kuitenkin, että perheiden oikeusturvassa on pahoja puutteita. Käytännössä kuka tahansa sosiaalityöntekijä saa tehdä huostaanoton sopivaksi katsomillaan perusteilla, ja prosesseja joilla estettäisiin aiheettomien huostaanottojen tapahtuminen ei oikeastaan ole.  

Tiina Bergström on kirjoittanut kirjan nimeltä 135 päivää jossa hän kertoo, kuinka hänen terveet ja hyvin hoidetut 9- ja 15-vuotiaat lapsensa otettiin kiireellisesti huostaan, koska Bergströmeillä kävi huono tuuri. 

Oli vuosi 2009 ja Bergströmin perhe oli valmistautumassa jouluun. Eräs lasten kaveri olisi halunnut, että lapset olisivat päässeet kavereiden luokse yöksi. Äiti ei suostunut, koska seuraavana päivänä olisi koulussa todistusten jako. Lasten kaveri soitti piloillaan tai ajattelemattomuuttaan uskonnonopettajalle ja väitti että lapsia pidetään kotona vankeina. Uskonnonopettaja teki lastensuojeluilmoituksen ja poliisi haki lapset samana iltana huostaan. 

Sijaisperheessä lapset joutuivat oikeasti vankilaa muistuttaviin oloihin. Heitä kiellettiin käymästä yöllä vessassa tai ottamasta yöksi vesilasia sängyn viereen. Ovi pidettiin takalukossa, ikkunoissa oli panssarilasit ja talossa oli hälytysjärjestelmä joka valvoi etteivät lapset päässeet karkaamaan yöllä. Usein lapsia pidettiin kotiarestissa ilman syytä tai otettiin kännykät pois jolloin he saaneet pitää yhteyttä äitiinsä tai ystäviinsä.  Lapset olisivat alusta asti halunneet takaisin kotiin, mutta heidän mielipidettään ei huomioitu, koska he olivat alaikäisiä. Samaan aikaan kun lapset olivat sijoitettuina sijaisperheessä, samasta sijaisperheestä siirrettiin 17-vuotias tyttö pois, koska sijaisperheen isä oli ahdistellut häntä seksuaalisesti, mutta lastensuojeluviranomaiset kuitenkin antoivat 9-vuotiaan pojan ja 15-vuotiaan tytön olla toistaiseksi samassa sijaisperheessä.

Bergströmiä alettiin syyttää alkoholismista, koska hän oli käynyt vähän aikaa sitten läpi avioeron, jossa psyykkisesti epävakaa ex-aviomies sai lastensuojeluviranomaiset puolelleen ja kertoi hänen olevan alkoholisti. Hän kävi useita kertoja A-klinikalla mittaamassa maksa-arvonsa ja ne olivat aina täysin puhtaat. Mutta eräänä iltana kun lapset olivat ex-aviomiehen luona lomalla sijaisperheestä, Bergström kävi juhlissa ja nautti siellä alkoholia. Sosiaalityöntekijät saivat tietää tästä, ja kun Bergström sairastui juhlien jälkeen flunssaan, he tulkitsivat tämän krapulaksi tai ryyppyputkeksi.

Sosiaalityöntekijät tekivät hakemuksen pysyvästä huostaanotosta, jolloin Bergström olisi menettänyt lapsensa kokonaan ellei olisi taistellut vastaan. Hän palkkasi asianajajan, haki tyttärestään psykologin lausunnon, kirjoitti useita valituksia hallinto-oikeuteen ja sai lapsensa takaisin, 135 päivän jälkeen. Kun Bergströmit jälkeen päin lukivat sosiaalityöntekijöiden kirjoittamia raportteja, mitään todellista syystä huostaanottoon ei löytynyt. Sen sijaan raporteissa oli paljon puolitotuuksia ja suoranaisia valheita. Bergström oli saatu näyttämään siltä kuin hän olisi ollut huono äiti, ja Bergströmin lapset oikeasti huostaanoton tarpeessa. 

Bergströmien tarina herättää kysymyksiä, eikä sitä ole välttämättä helppo uskoa. Miten lasten alaikäinen kaveri voi soittaa uskonnonopettajalle ja käynnistää prosessin jossa lapset joutuvat olemaan 135 päivää huostassa, vaikka he alusta asti kertovat, että heillä on kotona kaikki hyvin? Miten on mahdollista, että lapset joutuvat sijaisperheessä vankilamaisiin oloihin sen vuoksi, että lastensuojeluun on tehty perätön ilmoitus siitä että heitä pidetään vankeina oikeiden vanhempiensa luona? 

Jos Bergström olisi itse kohdellut lapsiaan yhtä huonosti kuin heitä kohdeltiin sijaisperheessä, lapset olisikin sen seurauksena otettu heti huostaan, ja tällainen kohtelu olisi katsottu niin huonoksi vanhemmuudeksi, että Bergström ei luultavasti koskaan olisi saanut lapsia takaisin. Suomessa sijaisvanhemmat saavat kuitenkin käytännössä kohdella lasta huonommin kuin lapsen oikeat vanhemmat. Lapsen ottaminen pois sijaisvanhemmilta käsitellään käräjäoikeudessa samaan tapaan kuin rikosepäilyt. Tällöin sijaisvanhemmilla on hyvä oikeusturva, eikä lasta voi ottaa heiltä pois ilman todisteita siitä, että he ovat syyllistyneet rikokseen. 

Bergströmien sijaisperheessä lasten pitäminen lukkojen takana voitiin katsoa oikeudellisesta näkökulmasta aiheelliseksi, koska lastensuojelujärjestelmämme oli jo aikaisemmin päätellyt, että Bergström oli "huono äiti" ja lasten päästäminen takaisin omaan kotiinsa olisi ollut vaarallista. Sijaisperheessä lapsia hoidettiin huonosti, mutta heitä kohtaan ei kuitenkaan tapahtunut mitään rikosta, joka olisi ollut oikeudellinen peruste heidän ottamiselleen pois sieltä. Ei ole olemassa lakia joka vaatisi vanhempia tai sijaisvanhempiä antamaan lapsille kännykät, päästämään heidät yöllä vessaan, tai ulos silloin kun he itse sitä haluavat. 

Lapsen oikeita vanhempia kohdellaan eri tavalla. Esimerkiksi Bergströmistä ilman todisteita esitetty alkoholismiepäily oli nykyisen lainsäädännön näkökulmasta täysin pätevä peruste huostaanotolle, koska sosiaalityöntekijät olivat katsoneet, että heillä oli ollut syytä huoleen. 

Toisin kuin sijaisvanhempien kohdalla, lapsen oikeisiin vanhempiin kohdistuva huostaanotto käsitellään hallinto-oikeudessa. Siellä konkreettisia todisteita huonosta vanhemmuudesta ei käytännössä tarvita, vaan sosiaalityöntekijä esittää hallinto-oikeuden tuomarille oman näkemyksensä, jonka hallinto-oikeuden tuomari usein hyväksyy, tilastojen mukaan 93 prosentissa tapauksista. 

Hallinto-oikeuden tuomari saa tapauksesta tietoa vain lukemalla sosiaalityöntekijän kirjoittaman raportin, ja sosiaalityöntekijä voi perustella huostaanoton millä tahansa sopivaksi katsomallaan tavalla. Kun hallinto-oikeudessa käsitellään huonoa vanhemmuutta, sosiaalityöntekijät ovat samaan aikaan syyttäjiä ja tapauksen ainoita todistajia. Toisin kuin rikosoikeudenkäynnissä, sosiaalityöntekijöiden ei tarvitse todistaa, että väitteet huonosta vanhemmuudesta pitävät paikkansa, vaan todistustaakka on vanhemmilla, joiden pitäisi pystyä todistamaan olevansa hyviä vanhempia. 

Tällainen järjestelmä voi olla oikeudenmukainen vain, jos sosiaalityöntekijät tekevät aina harkittuja ja puolueettomia päätöksiä. Valitettavasti sosiaalityöntekijät ovat usein kiireisiä, ja heidän toimintaansa ohjaa paljon enemmän huoli siitä mitä tapahtuu jos huostaanottoa ei tehdä kuin huoli aiheettomista huostaanotoista. Sosiaalityöntekijän on käytännössä hyvin vaikea joutua syytteeseen siitä että lapsi otetaan aiheetta huostaan, mutta toisaalta sosiaalityöntekijät joutuvat hyvin herkästi syytteeseen, jos perheessä josta on aiemmin tehty lastensuojeluilmoitus tapahtuu myöhemmin jotain pahaa. Siksi sosiaalityöntekijät pyrkivät usein liioittelemaan perheiden ongelmia suojatakseen selustansa, kuten Bergströmeillekin kävi. Sosiaalityöntekijät eivät voineet rajallisessa ajassa tulla täydellisesti vakuuttuneiksi siitä, että Bergström ei ollut huono äiti, joten he mieluummin luokittelivat Bergströmin alkoholistiksi varmuuden vuoksi, ja tekivät hakemuksen pysyvästä huostaanotosta.

Voiko järjestelmämme oikeasti olla näin huono? Mistä voimme tietää, että Bergströmin perheessä ei oikeasti ollut pahoja ongelmia, joista kirjassa ei vain kerrota? Tosiasia kuitenkin on, että Bergströmin kirjassa kuvatun kaltaiset tapaukset ovat täysin mahdollisia, jos oletetaan, että lastensuojeluviranomaisen arvostelukyky voi joskus olla puutteellinen, ja kaikkien ihmisten arvostelukyky on joskus puutteellinen. Juuri tämän vuoksi oikeusjärjestelmässämme on periaate, että ihmisiä ei koskaan saa tuomita syyttömänä. Mielenkiintoista kyllä, tätä periaatetta sovelletaan Suomessa vain huostaanotetun lapsen sijaisvanhempiin, mutta ei lapsen oikeisiin vanhempiin.

Huostaanottoa ajatellaan usein palveluksena, jonka yhteiskunta tekee ongelmissa olevien perheiden lapsille. Järjestelmää rakennettaessa on katsottu, että syyttömien oikeuksia ei tarvitse suojata, ja epävarmatkin tapaukset on parasta ottaa huostaan varmuuden vuoksi. Kuitenkin huostaanotto on usein tuomio vanhempien lisäksi myös lapselle. Kuten näimme Bergströmien tapauksessa, lasten vapautta joudutaan huostaanotossa usein rajoittamaan, jotta he ymmärtäisivät olla palaamatta haitallisiksi luokiteltujen vanhempiensa luokse. Oikeusjärjestelmässämme vankila on ankarin käytettävissä oleva rangaistus, ja siksi on erikoista, että syyttömiä lapsia voidaan nykyään viedä vanhemmistaan eroon vankilamaisiin oloihin, vaikka he eivät sitä itse haluaisi, ja vaikka todisteet huonosta vanhemmuudesta olisivat niin hataria, että ne eivät mitenkään menisi läpi rikosoikeudenkäynnissä. 

Lastensuojeluviranomaisten väite on, että huostaanotolla voidaan turvata lapsen psyykkinen hyvinvointi, mutta huostaanotossa olevien lasten ja nuorten kuolleisuus on noin kolme kertaa niin suuri kuin kotona asuvilla ikätovereillaan (kts Leeni Ikosen kirja "Salassa Pidettävä"), ja tilastojen mukaan heillä menee aikuisena merkittävästi huonommin kuin ikätovereillaan keskimäärin. 

Joku voi tietysti väittää, että huostaanotetuilla lapsilla ja nuorilla oli jo ennen huostaanottoa huonot lähtökohdat elämään, ja huostaanoton vaikutuksia lapseen onkin vaikea tutkia. Yhdysvalloissa Illinoisissa on kuitenkin tehty tutkimus, joka osoittaa selvästi, että Yhdysvalloissa tehdään liikaa huostaanottoja.

Huostaanottokiistassa pitää aina lopuksi tehdä päätös siitä, otetaanko lapsi huostaan vai ei. Illinoisin tutkimuksessa seurattiin rajatapauksia, eli lapsia ja nuoria joiden kohdalla tämä päätös oli vaikea tehdä, ja olisi saattanut olla myös päinvastainen. Voidaan tietysti väittää, että tässäkin tutkimuksessa huostaanotetut lapset olivat hieman "huonompia", kuin ne joita ei otettu huostaan. Toisaalta jos huostaanotolla olisi myönteinen vaikutus, sen pitäisi ehtiä 12 vuotta kestäneen seurantajakson aikana kumota "huonojen" vanhempien vaikutus, jolloin huostaanotetuilla nuorilla menisi tutkimusjakson päätyttyä paremmin. Huostaanotetuilla nuorilla meni kuitenkin joka suhteessa huonommin kuin kotiinsa jääneillä. Esimerkiksi 44% huostaanotetuista oli ollut tutkimusjakson päätyttyä pidätettyinä rikoksesta, kun kotiinsa jääneistä pidätetyiksi oli joutunut vain 14%. 

Huostaanotto on aiheeton, jos lapselle on siitä enemmän haittaa kuin hyötyä, ja näin ollen Illinoisin osavaltiossa tapahtuu ainakin jonkin verran aiheettomia huostaanottoja. Maria Syvälä on tutkinut aihetta puolitoista vuotta ja arvioi kirjassaan "Hukassa Huostassa", että aiheettomia huostaanottoja olisi tapahtunut Suomessa useita tuhansia. Arvio ei kuulosta kaukaa haetulta, kun otetaan huomioon se, että Suomessa on kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia noin 2.5 kertaisesti suhteessa väkilukuun Illinoisin osavaltioon (ja Yhdysvaltoihin) verrattuna.

Aiheesta on kirjoitettu kolme kirjaa ja useita lehtijuttuja. Huostaanottoja on tehty esimerkiksi vuosikymmeniä vanhojen psykoterapialausuntojen, koulukiusatuksi joutumisen ja huonosti tehdyn makaronilaatikon perusteella. THL:n raportin mukaan noin kahdessa prosentissa huostaanotoista yhtenä perusteena on mainittu perheen kulttuurinen tausta, ja nämä huostaanotot ovat tietenkin olleet laittomia, koska ketään ei saisi syrjiä kulttuurisen taustan perusteella. Sosiaalityöntekijät ovat viime aikoina valitelleet työtaakkaansa julkisuudessa, ja nähtävästi hallinto-oikeudessakin on kova kiire, kun kaikkia lakejakaan ei ehditä huomioida. Ei ihme, että Suomi on saanut aiheettomista huostaanotoista jo neljä tuomiota Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta.

Tilastoja aiheettomista huostaanotoista ei valitettavasti ole, koska lastensuojelujärjestelmässämme ei ole mitään keinoa niiden tilastointiin. Esimerkiksi Bergströmien perheessä tapahtunutta aiheetonta huostaanottoa ei tilastoitu, koska ainut lähde mistä valtio olisi voinut saada tietoa tapauksesta oli tapausta käsitelleet sosiaalityöntekijät, eikä heillä tietenkään ole mitään syytä vapaaehtoisesti menettää kasvojaan myöntämällä, että huostaanotto oli aiheeton. Koska huostaanottoja voidaan tehdä myös psykologisin perustein, sosiaalityöntekijöiden olisi ollut helppo perustella tätäkin huostaanottoa sillä, että he psykologisesti näkivät, että äidissä oli jotain vialla.

Sosiaalityöntekijän määrittelemät "psykologiset syyt", tai "psykologinen arviointi" olisikin selkeintä rajata kokonaan tahdonvastaisen huostaanoton kriteerien ulkopuolelle, niin kuin sijaisvanhempien kohdalla jo menetelläänkin. Psykologia on ehkä monimutkaisin kaikista tieteistä, eikä kovin monesta asiasta voi useinkaan olla varma. Edes ammattipsykologit eivät osaa diagnosoida mielenterveyden ongelmia kovinkaan luotettavasti, edes silloin kun diagnosoitavana on potilas joka luottaa psykologiin. Huostaanottopäätöksissä psykologialle on annettu "kovalle tieteelle" kuuluva auktoriteetti vaikka psykologia ei ole kova tiede, varsinkaan ilman asiaankuuluvaa koulutusta. 

Lastensuojelujärjestelmämme olettaa, että sosiaalityöntekijät osaavat joka tilanteessa arvioida vanhempia paremmin, onko psykologinen kasvuympäristö hyvä, ja tarvittaessa järjestää lapsen pois omasta kodistaan, parempaan ympäristöön. Illinoisin tutkimuksesta kuitenkin nähdään, että silloin, kun huostaanotolle ei ole varmaa perustetta, huostaanotosta aiheutuu keskimäärin selkeästi mitattavia haittoja lapselle. Tämä johtuu siitä, että sosiaalityöntekijät arvioivat yläkanttiin oman psykologisen näkemyksensä, sekä sen kuinka hyvän elämän laitos tai sijaisperhe pystyy lapselle tarjoamaan. 

Sosiaalityöntekijät saattavat väittää, että sijaisperheet ovat lähtökohtaisesti keskimäärin "parempia" kuin lasten oikeat perheet, koska ovat jo käyneet läpi arviointiprosessin jolla varmistetaan heidän soveltuvuutensa sijaisperheiksi. Käytännössä kuitenkin sijaisperheissä tapahtuu lasten hyväksikäyttöjä ja pahoinpitelyitä enemmän kuin perheissä keskimäärin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa lapsi joutuu huostaanotossa pahoinpitelyn kohteeksi yli kaksi kertaa ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi yli kahdeksan kertaa yhtä todennäköisesti kuin jos asuisi omassa kodissaan. Koska suomesta ei löytynyt tilastoja aiheesta, oletan, että Suomen tilanne ei ole merkittävästi parempi kuin Yhdysvalloissa

Jotta huostaanotto esimerkiksi hyväksikäyttöepäilyjen takia olisi perusteltua, sen pitäisi todennäköisemmin vähentää seksuaalisen hyväksikäytön riskiä kuin lisätä sitä. Näin ollen jotta lapsi kannattaisi ottaa huostaan esimerkiksi hyväksikäyttöepäilyjen takia, viranomaisilla pitäisi olla perusteltu syy uskoa, että lapsi joutuu kahdeksan kertaa todennäköisemmin hyväksikäytetyksi omassa kodissaan kuin huostassa, eli hyväksikäytöstä pitäisi olla käytännössä varmat todisteet. Kuitenkin Suomessa on otettu lapsia huostaan myöhemmin täysin perättömiksi osoittautuneiden hyväksikäyttöepäilyjen takia.

Koska oikeiden vanhempien luona asuminen on lapselle tilastollisesti turvallisempaa kuin sijaisperheessä tai laitoksessa, lapsen oikeilla vanhemmilla pitäisi olla vähintään yhtä hyvä oikeusturva kuin sijaisvanhemmilla. Tämä tarkoittaisi myös sitä, että huostaanottotapausten käsittely siirrettäisiin hallinto-oikeudesta käräjäoikeuteen. Käräjäoikeudessa työtapoihin kuuluu, että oikeuden päätöksen pitää perustua todisteisiin ja todistustaakka on syyttäjällä. Hallinto-oikeudessa näin ei usein ole. Koska huostaanotolla voidaan aiheuttaa lapselle ja perheelle paljon harmia, huostaanottopäätöksissä pitäisi kuitenkin noudattaa samanlaista huolellisuutta kuin rikosasioita käsiteltäessä. 

Jotta vanhemmat (ja lapsi) voitaisiin tuomita ottamalla lapsi tahdonvastaisesti huostaan, oikeuslaitoksen pitäisi voida konkreettisesti todistaa että lasta on kohdeltu huonosti. Tahdonvastaiseen huostaanottoon vaadittavaa näyttöä voisi olla esimerkiksi lääkärintodistus josta selvästi nähdään, että lasta on pahoinpidelty tai käytetty hyväksi tai pidetty nälässä tai aliravitsemuksessa, tai hänen terveydestään ei muuten ole huolehdittu asianmukaisella tavalla. 

Nykyisessä järjestelmässä lapsen oikeita vanhempia kohdellaan huonommin kuin sijaisvanhempia ja se on outoa, kun otetaan huomioon että koti on lähtökohtaisesti paras paikka lapselle tilastojenkin valossa. Olisi merkittävä askel parempaan jos lapsen oikeille vanhemmille annettaisiin samat oikeudet kuin sijaisvanhemmille.


Atte Saarela

31 Comments
Asianajaja
26/11/2014 02:30:59 am

Ilmeisesti kirjoittaja ei tiedä, että vanhemmilla on oikeus palkata asianajaja. Se on sitten asianajajan ammattitaidosta ja vanhempien viitseliäisyydestä kiinni, että tuo hallinto-oikeuden käsittelyyn sossujen näkemystä kumoavaa näyttöä.

Reply
Atte Saarela
26/11/2014 04:51:52 am

Hallinto-oikeudessa vanhempien oikeusturva ei kuitenkaan ole samalla tasolla kuin jos he olisivat käräjäoikeudessa syytettyinä rikoksesta, mikä on vakava puute.

Jos sossu väittää, että äiti tai isä on huono, koska sossusta tuntuu siltä, todistusaineistoa tätä väitettä vastaan on hyvin vaikea mistään löytää.

Reply
Musta tuntuu!
29/11/2014 03:42:28 am

Että olisi ehkä parasta opiskella päteväksi* asianajajaksi, ennen kuin hankii lapsia.

Reply
Sossuilta riittää huoli
26/11/2014 04:34:20 am

Aivan; sossuilta riittää tunnetila eli huoli näkemystensä todisteeksi. Syytetyt ja jo ennalta tuomitut (siis lapset ja vanhemmat) sen sijaan joutuvat erityisesti todistelemaan näitä huolikuvitelmia vastaan.

Aika vaikea tehtävä, kun sossuilla on mahdollisuus olla huolissaan ihan mistä tahansa ja nähdä vaikka minkälaisia uhkakuvia.

Esim. "huoli päihteidenkäytöstä" voi olla, vaikka kukaan perheestä ei käyttäisi, ei olisi käyttänyt, eikä vastaisuudessakaan käyttäisi päihteitä.

Reply
Sossuilta riittää huoli
26/11/2014 04:34:33 am

Aivan; sossuilta riittää tunnetila eli huoli näkemystensä todisteeksi. Syytetyt ja jo ennalta tuomitut (siis lapset ja vanhemmat) sen sijaan joutuvat erityisesti todistelemaan näitä huolikuvitelmia vastaan.

Aika vaikea tehtävä, kun sossuilla on mahdollisuus olla huolissaan ihan mistä tahansa ja nähdä vaikka minkälaisia uhkakuvia.

Esim. "huoli päihteidenkäytöstä" voi olla, vaikka kukaan perheestä ei käyttäisi, ei olisi käyttänyt, eikä vastaisuudessakaan käyttäisi päihteitä.

Reply
Käräjäoikeus
26/11/2014 10:58:30 am

Olisiko sitten parempi, että vanhempia syytettäisiin käräjäoikeudessa rikoksesta?
Ja huostaanotto toisi merkinnän rikosrekisterin?

Reply
Atte saarela
26/11/2014 11:14:10 am

Kyllä, sekin olisi minusta parempi kuin nykyinen järjestelmä. Mutta luulisi että edes poliitikoillemme ei olisi ylivoimaista tehdä järjestelmästä sellaista että merkintää rikosrekisteriin ei kuitenkaan tulisi.

Reply
Kiitos!
26/11/2014 12:40:43 pm

Hyvä kirjoitus! Kiitos siitä!
Hienoa, että tuot osaltasi suomalaisen lastensuojelun epäkohtia esille ja pyrit niihin vaikuttamaan!

Reply
Rikostutkinta
26/11/2014 01:24:13 pm

En oikein jaksa uskoa, että kovin moni vanhempi olisi ihastunut siitä, että poliisi tutkii ja kuulustelee heitä kuten rikollista.
Se kuuluu asiaan jos huostaanotto perustuu lasten pahoinpitelyyn mutta ei välttämättä, jos huostaanotto perustuu puutteelliseen vanhemmuuteen, mielenterveysongelmiin, lapsen ja vanhemman keskinäisiin ristiriitoihin tai lapsen päihdeongelmaan.

Reply
Atte saarela
26/11/2014 01:43:14 pm

Jos huonosta vanhemmuudesta epäiltyjä kohdeltaisiin yhtä hyvin kuin rikollisia, heillä ei olisi juuri aihetta pelätä aiheetonta huostaanottoa. Lähes kaikki vanhemmat valitsisivat luultavasti mieluummin tällaisen menettelyn.

Reply
Huono vanhemmuus
26/11/2014 02:16:25 pm

Huostaanotto huonon vanhemmuuden perusteella perustuu siihen, että lapsi otetaan huostaan ENNEN kuin hänelle tapahtuu jotain hyvin ikävää.
Poliisin nykyinen koulutus ei välttämättä sovellu tuohon arviointiin.
Ja huostaanotto VASTA sen jälkeen kun lapselle on tapahtunut jotain hyvin ikävää, on lapsen kannalta aika ikävä toimintatapa.

Reply
Atte Saarela
26/11/2014 08:56:36 pm

Huostassa olevilla lapsilla ja nuorilla kuolleisuus kasvaa Leeni Ikosen kirjan mukaan noin kolminkertaiseksi ikätovereihin verrattuna, ja ottaen huomioon jutussa mainitsemani Illinoisin tutkimuksen, kaikkea tästä ei välttämättä voi selittää sillä että näillä lapsilla ja nuorilla oli ongelmia jo ennen huostaanottoa.

Teen tässä jotain laskelmia joita en ole tarkistanut, joten otan korjaukset mielelläni vastaan.. Vuonna 2010 1-14 vuotiaiden lasten keskimääräinen kuolleisuus vuodessa oli 11 / 100 000 lasta (lähde: THL), joten karkeasti voidaan arvioida että kymmenen vuoden aikana lapsen todennäköisyys kuolla erilaisista syistä on noin 1/1000 (yllättävän korkea) .. jos lapsia on huostassa noin 10000, niin heistä noin 10 kuolisi jos eivät olisi huostaanotettuja, heistä noin 30 kuolee mikäli Leeni Ikosen kirjassa esitetty luku kolme pitää paikkansa (tälle olisi hyvä löytää/kysäistä lähde)

Ottaen huomioon Illinoisin tutkimuksen, minusta ei ole hirveän kaukaa haettua ajatella, että noin puolet näistä 20 "ylimääräisestä" huostassa kuolleesta lapsesta kuolee oikeasti huostaanoton aiheuttamien ongelmien (esim masennus) takia..

10 ylimääräistä kuolemaa vuodessa on aika paljon, jos verrataan siihen miten harvoin lapsisurmia tapahtuu. Vuonna 2000 lapsia oli huostassa vähän yli puolet siitä mitä nyt, ja lapsisurmia tapahtui silti vähemmän kuin nyt.

Mutta tämän kuolemantapausten laskennan lisäksi pitää vielä huomioida se, että huostaanotto usein haittaa lapsen tai nuoren elämää merkittävästi (Illinoisin tutkimus), eikä tätäkään näkökohtaa voida kokonaan sivuuttaa, mikäli on mahdollista, että jopa tuhansia lapsia olisi otettu huostaan aiheetta.

Reply
Korjaus
26/11/2014 09:23:24 pm

Sori, oli tarkoitus vertailla lapsen kuolleisuutta koko huostaanoton aikana, ja laskelmaan lipsahti virhe, kuolleisuus vuositasolla on tietysti vain kymmenesosa tuosta, eli voidaan mielestäni arvioida, että keskimäärin yksi lapsi vuodessa kuolee huostaanoton aiheuttamien ongelmien takia (mahd. itsemurhiin yms)

En kuitenkaan pitäisi varmana, että kaikilla näillä huostaanotoilla olisi voitu estää edes sitä yhtä lapsisurmaa vuodessa.

Tilastoja
26/11/2014 09:53:37 pm

Tämän tutkimuksen mukaan huostaanotetuilla itsemurhariski kasvaa merkittävästi myös huostaanoton päättymisen jälkeen, ja näitä kuolemia ei tietenkään ole mukana tuossa yhdessä per vuosi mitä Ikosen kirjan perusteella voidaan arvioida..

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16790007

Adjusting for birth parents' hospitalisations with a psychiatric diagnosis or for substance abuse, and for birth-home-related socio-economic factors, reduced excess risks to around twofold.

---

Itsemurhia Suomessa tehdään noin tuhat vuodessa.. eli joka viidestuhannes ihminen tekee itsemurhan vuodessa, aika paljon. Jos tuo viittaamani tutkimus pitää paikkansa (itsemurhariski kaksinkertaistuu), niin joka viidestuhannes entinen huostaanotettu vuodessa tekee huostaanoton aiheuttamien ongelmien vuoksi itsemurhan ..

Arvioksi huostaanoton aiheuttamien kuolemantapauksien määrästä saadaan "muutamia vuodessa" .. samaa luokkaa kuin mitä lapsisurmia tapahtuu..

Atte Saarela
26/11/2014 10:36:50 pm

Edellisessä kommentissani tarkoitin siis sitä, että tahdonvastaisilla, epämääräisistä psykologisista syistä tehtävillä huostaanotoilla ei ehkä voida estää juurikaan lapsisurmia. Tätä pitäisi tietysti tutkia lisää.

Ihanneyhteiskunnassani lapsisurmia ehkäistäisiin kolmella tavalla.. ensinnäkin kotiapujärjestelmä pitäisi palauttaa suunnilleen sellaiseksi kuin se oli ehkä vuonna 2000 (?) , jolloin lapsisurmia tapahtui hieman vähemmän kuin nyt, vaikka huostaanottoja tehtiin vähemmän. Luulen, että tämä ehkäisisi erityisesti pienten lasten surmia jotka johtuvat ehkä usein äidin tai isän uupumuksesta.. Isommille lapsille pitäisi antaa nykyistä paremmat mahdollisuudet lähteä itse pois huonojen vanhempien luota. 8-vuotias Eerikakin olisi halunnut pois kotoa, mutta huonon lainsäädännön vuoksi tätä toivetta ei huomioitu. Kolmas keino olisi käräjäoikeudessa tapahtuva vanhemmuuden arviointi, jonka pitäisi kuitenkin perustua varmoihin todisteisiin eikä sossutätien fiiliksiin niin kuin nyt.

Entä kun ympäristö on kelvoton,
5/12/2014 03:51:42 am

eikä se kykene tukemaan lasta ja nuorta velvoitteensa mukaisesti, vaan sysää vastuun muualle, esim. lastensuojeluun jne!

Kuka on lopulta syntisäkki lapsen pahoinvointiin, sairastumiseen ja syrjäytymiseen?

Perhe!

Reply
Perhesurmissa
27/11/2014 03:36:55 am

Molemmissa viime aikojen perhesurmissa kyse näyttää olevan äidin kostosta perheen isälle.
Sellaisia ei voi millään mekanismilla estää etukäteen.
Kun päässä pimahtaa, niin siellä pimahtaa.

Reply
Perhesurmista
27/11/2014 03:42:06 am

Perhesurmien estäminen edellyttäisi täydellistä kyttäysjärjestelmää ja huostaanottoa ennakkohuolen perusteella.
Eli kaikkea mitä Lokakuun liike on vastustanut.
On teillä dilemma.

Reply
evakko äitee
27/11/2014 05:10:43 am

Hienoa että kirjoitat tästä aiheesta.Tarina on hyvin samanlainen kuin omani,ja sain taistelemalla pidettyä lapset,taikka heidät palautettiin minulle pariinkin otteeseen.Lasu työntekijät todella tarvitsevat valvontaa.Nytkin kun harkitsen kantelua AVIin kahden vuoden helvetin jälkeen johon sisältyy laittomia uhkauksia,vapauden riistoa jne asianajajani varoittaa että kannattaako?Että lasu saattaa kostaa huostaamalla poikani ja että hallintooikeus prosessit ovat vuosia kestäviä,saattaa olla että poikani ehtii tulla täysiikäiseeksi ennen kuin oikeus toteutuisi,jos lasu päättäisi hänet(jälleen kerran)viedä.Huostaan riittää todellakin lasun huoli ja sitten muunnellaan kirjaukset sen mukaisiksi.Jos saisin asialliseen toimittajaan ja lehteen yhteyden julkaisisin koko tarinamme.kaksi vuotta elämää lastensuojelun huolen kanssa.Heidän apu on aiheuttanut syvät haavat meissä kaikissa ja nyt joudun miettimään että uskallanko tehdä AVIin kantelua heidän kosto vaakakupissa.Rahasta ja vallasta tässä on kyse,ei avusta taikka muusta.Kunta hyötyy sijoituksista ja myös lasu,jos sattuu omistamaan lastensuojelu yrityksen.

Reply
Evakko äiteelle
27/11/2014 07:28:56 am

Jos tietämättömyytesi on tuota luokkaa, niin kehoitan noudattamaan asianajajasi neuvoa.
Kunta ei hyödy sijoituksista mitää eikä lasutyöntekijä voi sijoittaa itse omistamaansa yritykseen.
Kaikki muu väite on pelkkää valhetta kuten Lokakuun liikekin voi vahvistaa. Valittamalla vääristä asioista teet vain itsellesi hallaa.
Tee siis itsellesi palvelus ja jatka elämääsi. Katkeroitumalla menneeseen teet vain itsellesi vahinkoa.

Reply
Atte Saarela
27/11/2014 09:33:47 am

Lastensuojelukerroin poistettiin vasta vähän aikaa sitten, vielä hiljattain oli todellakin tilanne se, että kunta hyötyi lasten huostaanotoista taloudellisesti.

Korruptiostakin lastensuojelussa on ollut puhetta, ja uskon, että sitä esiintyy jonkin verran oikeasti. Jos ajattelee, että yhden lapsen huostaanotettuna pitäminen laitoksessa maksaa keskimäärin 100 000 euroa vuodessa (lähde: wikipedia), niin liikkeellä on aika paljon löysää rahaa, eikä siitä välttämättä jää mitään todisteita jos osa tästä päätyy sossutätien taskuun.

Reply
Näillä sanoilla saa, kaiken tehdyn pahan, tekemättömäksi?
29/11/2014 03:26:17 am

"""Tee siis itsellesi palvelus ja jatka elämääsi. Katkeroitumalla menneeseen teet vain itsellesi vahinkoa.""""

Reply
Vanhempienko on palkattava juristi,
27/11/2014 10:26:45 am

kun virheellisen/jopa valheellisen lausunnon tekee esim. koulu tai terveydenhuolto? Ja ed. tietojen perustella lapsi ilmiannetaan lastensuojeluun aina uudelleen ja uudelleen.

Reply
Valtionavusta
27/11/2014 10:42:05 am

Mitäpä jos Atte lukisi Lokakuun liikkeen taloussarjan kirjoituksen valtionavuista.
Ja jos puhutaan korruptiosta, niin saisiko jotain näyttöä?

Reply
Atte Saarela
27/11/2014 11:47:36 am

No esimerkiksi lastensuojelukerroin luo kyllä todella otolliset olosuhteet korruptiolle, jos valde esim. jossain pienessä kunnassa maksaa yksityiselle huostaanottolaitokselle sen mitä kyseinen laitos sanoo että huostaanotto maksaa eikä kyseisen laitoksen kustannusrakenne ole välttämättä kovin selvä. Korruptio on mahdollista ilman, että kunnassa suurin osa lastensuojelun työntekijöistä tietää siitä yhtään mitään, tai että se näkyy mitenkään kunnan kirjanpidossa.

100 000 eur vuodessa yhdestä lapsesta on aika paljon.

Harmi kyllä korruption osapuolet harvemmin solmivat keskenään esimerkiksi mitään sopimuksia korruptiosta mitä minä voisin esimerkiksi postailla tänne..Mutta esimerkiksi tästä tapauksesta olisi mukava tietää lisää:

http://www.vauva.fi/keskustelu/3914834/ketju/oulun_sossutadin_lapsibusiness_kasvanut_800_a

Reply
Atte saarela
27/11/2014 12:09:15 pm

Pitää muistaa, että korruptiota esiintyy sitä enemmän mitä vähemmän siitä puhutaan julkisesti.. On mielenkiintoista pohtia millaisia mahdollisuuksia Suomessa on korruptioon..

Reply
Korruptiosta
27/11/2014 12:51:14 pm

Jos korruption perusteena pidetään sen mahdollisuutta, niin samalla perusteella kuka tahansa voi syyttää Attea mistä rikoksesta tahansa. Vain sillä perusteella, että hänellä on mahdollisuus tehdä se.
Aika epistä.
Ja samalla älyllisesti hyvin heikkolahjaista.

Reply
Atte Saarela
27/11/2014 09:31:30 pm

Julkinen sektori pitäisi olla sillä tavalla rakennettu, että korruption mahdollisuutta ei käytännössä ole, vaikka osa työntekijöistä olisi epärehellisiä, sillä epärehellisiä, sillä epärehellisiä työntekijöitä löytyy joka paikasta.

Sama juttu sossutätien kanssa, järjestelmän pitäisi olla sillä tavalla rakennettu, että aiheettomia huostaanottoja ei tapahdu, vaikka osa sossutädeistä tekisi työnsä huonosti.

Korruption mahdollisuus on olemassa aina, kun perusteet julkisista hankinnoista tehtäville päätöksille eivät ole selkeästi määriteltyjä, ja huostaanottopäätöksissä kriteerit ovat ehkäpä epämääräisempiä kuin missään muualla julkisella sektorilla, sillä sossutätien fiiliksillä voidaan perustella käytännössä melkein mitä vain.

Korruptiota on esiintynyt kunnallispolitiikassa jopa vuokrasopimuksissa, missä kunta on joko vuokrannut omaan käyttöönsä kiinteistöjä ylihintaan tai vuokrannut niitä ulospäin alihintaan.

Huostaanotoissa rahaa on liikkeellä huomattavasti enemmän, eikä ole lainkaan poissuljettu ajatus, että kunta voisi ostaa huostaanottopalveluita ylihintaan, koska sossutädistä tuntuu siltä, että se olisi hyvä ajatus.

Korruption mahdollisuuksista pitää puhua avoimesti, jotta voidaan miettiä miten korruptio kannattaisi estää.

Reply
Atte Saarela
27/11/2014 09:46:19 pm

Edelliselle: Missä olet töissä?

Reply
Korruptiosta
28/11/2014 02:22:07 am

Epäilemättä on hyvin mielenkiintoista nähdä korruptiota ja salaliittoja kaikkialla.
Tiedä vaikka Lokakuun liikkeen toimittajatkin saisivat suklaalaatikoita jouluna eri tahoilta.
Elämme synkässä ja salatussa maailmassa.

Reply
Atte saarela
28/11/2014 02:39:48 am

Korruptiota varmasti esiintyy Suomessa paljon enemmän kuin kuvitellaan. Aina välillä näitä tapauksia tulee julkisuuteen, mutta korruption paljastaminen on vaikeaa, koska mitään varsinaisia todisteita siitä ei useinkaan jää. Epärehellisiä ihmisiä löytyy joka paikasta, ja siksi kaikki korruption mahdollisuudet pitäisi minimoida.

Reply



Leave a Reply.

    Picture

    Atte Saarela

    Olen DI ja yhden lapsen isä, kiinnostuin Suomen lastensuojelujärjestelmästä saatuani siitä hieman omakohtaista kokemusta, toivottavasti sitä ei ole tulossa enempää. Ohjelmistoalalla olen oppinut, että kaikki kannattaa pitää mahdollisimman yksinkertaisena. Politiikassa tämä tarkoittaa sitä, että lakien ja virkamiesten määrä olisi hyvä pitää mahdollisimman pienenä. 

    Archives

    November 2014

    Categories

    All

    RSS Feed

INFO-sivu
takaisin alkuun

Huolilaskuri
Lokakuun liike on ihmisoikeusliike: rakenteellista sosiaalityötä, tutkivaa journalismia, valtakunnansovittelua, kansansivistystä ja viranomaistarkastustoimintaa tukevaa kolmannen sektorin työtä.
Picture