Ikävä mun isää

Tänään mietin taas isää. Mitä hänelle mahtaa kuulua? Hän on vankilassa, ollut jo monta vuotta. Isäni on oikeudenmukainen, rehellinen, hyvin älykäs. Ja vanki.

Minä käyn säännöllisesti tapaamassa isää. Olen istunut muiden vankien omaisten kanssa tapaamishuoneessa. Isän ja minun välissä on muovia, pleksi, jonka läpi pitäisi kuulla, mitä toisella on sanottavana. Tapaamishuoneessa on aina häly, kun kaikki puhuvat yhtä aikaa. Isän kuulo on heikentynyt. Minun on joskus melkein huudettava hänelle.

Minulla on isästä paljon hyviä muistoja, enemmän kuin huonoja. Kun olin pieni, hän leikki paljon kanssani. Kuitenkin vasta kun isä joutui vankilaan olen saanut katsoa isää silmiin yhtäjaksoisesti 45 minuuttia.

45 minuuttia kerran viikossa tai kerran kuussa.

Isällä on jo vangin katse: valpas, vähän varuillaan oleva, laitostunut katse.

Ja silti siinä on yhä lempeyttä, lapsuudestani tuttua.