Oulun tapaus on hippu valtameressä. Tiedän sen, kuten tietävät monet muutkin. Tämä tapaus on kuitenkin nyt se, johon lähes kaikki vertaavat kirjoituksiaan, kun ne kirjoitukset koskevat lastensuojelua. Vertaukset ovat suoria, tai epäsuoria. Totuus on se, että tämän videon julkaisun jälkeen alkoi kohina lastensuojelun tilanteesta.
Niin, voin kertoa lastensuojelun tilanteesta yleisellä tasolla. Kuinka moni on ottanut kantaa lasten kohteluun ja viranomaisten tekemiin selkeisiin virheisiin ja rikkomuksiin, jotka ovat nähtävillä varsinkin jälkimmäisessä videossa sosiaalityöntekijöiden toimesta?
Onneksi aika moni, joukossa myös viranomaisia itse.
Varatuomari Leeni Ikonen kertoi, että videon julkaiseminen oli oiva keskustelun herättäjä. On hyvä, että keskustelu heräsi. Minua silti huolettaa eniten tässä tapauksessa lapset. Nyt ei saisi haudata tämän perheen tilannetta laajemman aiheesta käydyn keskustelun alle. Ei missään nimessä. Lastensuojelu ei todellakaan ole toiminut pykälien mukaan kyseisessä tapauksessa.
Sitä koitetaan nyt sitten viramomaisten toimesta peitellä.
Lastensuojeluviranomaisista on tehty ilmoituksia jo marraskuussa. Tutkinnat eivät ole edistyneet mihinkään. Tämä tieto tulee suoraan perheen lakimieheltä.
Nyt lastensuojeluviranomaisista on tehty myös tutkintapyyntö. Tuskin sekään on mihinkään liikahtanut. Viranomaisten virheiden tutkiminen näyttää olevan todella hidasta. Virkamiehet tutkivat toisten virkamiesten tekemiä virheitä. Ei tunnu olevan kiirettä.
Mikä kärsii tästä? Lapsen etu.
Ketkä kärsivät eniten? Lapset, koska heitä vastaan rikkoneita ei saada vastuuseen ja pois tehtävistään, – ja siten oikeutta perheelle, jonne lapset pitäisi palauttaa.
Kuka sitten on se, joka nyt on ensimmäisenä kuulustelupenkissä? Minä.
Minä olen siis se pahin kriminaali. Miksi? Julkaisin kaksi Youtube-videota perheen pyynnöstä. Olen päättänyt tehdä kaikkeni auttaakseni heitä saamaan lapsensa takaisin kotiin. Tahdoin tuoda osaltani julki virkamiesten/naisten tekemät virheet.
Mutta tässä astuukin kuvaan "viranomaissuojelu". Kutsutaan yksi "sanansaattajista" kuulusteluihin ja lakaistaan omat virheet maton alle. Ainoa juttu vain, että virheet on jo nähty koko maassa. Miten ne selitetään?
Hmm.
Kuvitelkaa nyt: sosiaalityöntekijöistä on tehty marraskuussa rikosilmoitus. Viime kuussa tutkintapyyntö lapsen mahdollisesta pahoinpitelystä. Mitään ei ole tapahtunut. Ei mitään.
Sitten sosiaalityöntekijä (tai kuka sitten onkaan) tekee ilmoituksen minusta. Ei mene kovinkaan kauan, muutama päivä, ja jo ollaan kuulusteluissa.
Tasa-arvo kansalaisen ja virkamiehen kohdalla? Virkamies näyttää rikkoneen lasta kohtaan rikkomalla lain hänelle asettamia velvollisuuksia. Virkamies on todistettavasti jättänyt noudattamatta lastensuojelulakia ja jättänyt pojat palauttamatta kotiin sen jälkeen, kun kaikki sijoituksen syyt ovat poistuneet ajat sitten – jos sijoitukselle ylipäänsä edes oli alunperinkään riittäviä perusteluja.
Miksei virkamiestä kuulustella tai oteta virastaan pois?
Kuka ajattelee niitä lapsia?
Ovatko pahimpia rikollisia tässä maassa he, jotka tuovat ilmi toisten tekemiä rikoksia? Siis julkaisevat tietoa noudattaen kaikkia lakeja, rikkomatta niistä ainuttakaan. Ilmeisesti ovat, koska heitä on kaikista kovin kiire kuulustella.
Ajatelkaa, jos te näkisitte vastaavan tapahtuman. Tekisitte ilmoituksen siitä henkilöstä, joka kaltoinkohteli lasta. Kertoisitte siitä ihmisille. Ajattelisitte, että autoinpa tuossa yhtä perhettä.
Menisi hetken aikaa. Puhelin soisi ja poliisi soittaisi, että joudut kuulusteluun. Sinua epäiltäisiin rikoksista viranomaista kohtaan.
Niinpä. Viranomaissuojelu.
Valitettavasti tämä koko juttu on vain yksi esimerkki; se mainittu yksi hippu siellä valtameressä. Lastensuojelussa tehdään silti paljon hyvääkin työtä. Siellä on lukuisia päteviä ja rautaisia ammattilaisia, jotka hoitavat työnsä huolella ja menevät tyytyväisinä nukkumaan, koska heillä on hyvä omatunto ja he tietävät tehneensä oikein.
Aiheellisia huostaanottoja siis tehdään.
Myös aiheellisia sijoituksia tehdään.
Väitän silti, että yhtä paljon, jopa enemmän, tehdään aiheettomia sijoituksia. Miksi? Koska perheitä ei auteta tarpeeksi ajoissa. Jos autettaisiin, niin huostaanottojen määrä olisi todella paljon pienempi. Se on silti vain yksi epäkohta koko lastensuojelussa.
Me yritämme omalta osaltamme saada aikaan muutosta asioihin. Olemme tehneet valtavasti työtä asian eteen. Se on iloksemme tuottanut jo tulosta. Aihe puhuttaa ja muutoksia ollaan tekemässä. Me tuomme oman panoksemme siihen ja ajamme kansalaisaloitetta Lastensuojelulaki Uusiksi. Kansalaisaloite on saanut erityisesti sosiaalisessa mediassa paljon huomion pienessä ajassa. Saamalla aloite eduskuntaan ja eduskunnassa läpi, voisivat Oulun tapauksen kaltaiset ongelmavyyhdit olla tulevaisuudessa historiaa.
Ei siihen toki riitä pelkkä lakimuutos, mutta kyllä se auttaa. Se auttaa, koska sen myötä viranomaisetkin joutuisivat oikeasti vastaamaan rikkomuksistaan rikosoikeudellisesti.
Mietipä, että olisit töissä jossakin yrityksessä. Olet vaikkapa sahan käyttäjä. Laittelet puolihutiloiden menemään puuta puun perään. Terä katkeaa. No, mitä siitä? Ei kukaan huomaa, laitat uuden tilalle ja heität vanhan roskiin. Ei siitä sinulle mitään seuraamuksia tule.
Tuleekin muutos. Seuraavana päivänä pomosi sanoo sinulle, että käytäntö muuttuu nyt: "Jos rikot vielä yhdenkin terän, koska et keskity tarpeeksi työhösi, niin se lähtee sinun palkkapussistasi pois heti."
Mitä tapahtuu? Alat keskittymään enemmän. Olet huolellisempi, koska jos teet virheitä, niin joudut vastaamaan niistä.
Hassu esimerkki? Joo, myönnän, mutta ideani olen saanut lastensuojelusta.
Korostan, että tuo on vain yksi keino, joka aivan varmasti vaikuttaa positiivisella tavalla lastensuojelualaan. Aivan varmasti.
Kansalaisaloite julkaistiin 10.2.2014.
Facebook-sivulla voit piipahtaa, kuten myös hankkeen takana olevassa ryhmässä.
Tule mukaan, tykkää sivusta ja kommentoi.
Tule mukaan keskusteluun tästä aiheesta. Kysy neuvoa, kerro tarinasi, kerro huolesi ja tule mukaan auttamaan muutoksessa!
Kansalaisaloitteen www-sivu löytyy täältä.
Ystävällisesti,
Tuomas Pellonperä
Lastensuojelun Tilanne Huolestuttaa -ryhmän perustaja
Lasten ja perheiden puolesta puhuja.