Jumantsuikka, että ärsyttää. Ärsyttää tuo iän ikuinen fraasi "emme kommentoi yksittäistapauksia". Mantran tavoin sitä hoetaan sekä mediassa silloin, kun kyse on lastensuojelusta -että sosiaalisessa mediassa "sossusivustoilla", joissa on alan "ammattilaisia".
Ruoditaan piru vie sitten tämä "yksittäistapaus".
Se on siis yksittäinen. Siis tapahtunut yhdelle ihmiselle. Ei siis sellainen tapaus, joka voidaan yleistää suureen joukkoon. Influenssa koskettaa suurta joukkoa. Tai mökkimurtojen sarja. Mutta ei lastensuojelun epäkohdat, sillä ne ovat yksittäistapauksia.
"Minä en saanut koskaan kutsua kokoukseen, jossa piti tehdä asiakassuunnitelma!"
"En minäkään!!"
- Tässä vaiheessa yksittäistapaus muuttuu kaksittaistapaukseksi.
Kun koossa on kaksituhatta asiakasta, joilla ei ole hajuakaan asiakassuunnitelmastaan, onko se edelleen "yksittäistapaus", vai joko voisi keskustella yleisellä tasolla?
Yksittäistapauksia ei kommentoida! Kenenkään oma kokemus ei ole mikään totuus vaan subjektiivinen juttu... Ei siitä voida vetää mitään yleisiä johtopäätöksiä. Paitsi, jos kokija on poliisi, jolla on huostaanottomenneisyys. Hänen kokemustaan voi kommentoida, se ei ole yksittäistapaus eikä yksittäiskokemus vaan objektiivinen fakta. Onhan poliisi viranomainen. Ja viranomaisen kokemus on ihan eri asia kuin tavallisen ihmisen kokemus.
Viranomaisen henkilökohtaisesta kokemuksesta voidaan keskustella yleisesti ja tehdä johtopäätös, että homma toimii, kuin junan vessa.
Jännää.
Jännää, että poliisi kehui huostaanoton pelastaneen hänet. Kommentoitiin kilpaa, miten juuri tällaiset kokemusperäiset faktat ovat sitä parasta tietoa, mitä jakaa voi.
Viraton perusmaukka kun kertoo huostaanoton olleen yhtä helvettiä, kukaan ei kommentoi. Ainakaan muuta, kuin "En kommentoi, koska tämä on yksittäistapaus."
-Köyhä äiti
Ruoditaan piru vie sitten tämä "yksittäistapaus".
Se on siis yksittäinen. Siis tapahtunut yhdelle ihmiselle. Ei siis sellainen tapaus, joka voidaan yleistää suureen joukkoon. Influenssa koskettaa suurta joukkoa. Tai mökkimurtojen sarja. Mutta ei lastensuojelun epäkohdat, sillä ne ovat yksittäistapauksia.
"Minä en saanut koskaan kutsua kokoukseen, jossa piti tehdä asiakassuunnitelma!"
"En minäkään!!"
- Tässä vaiheessa yksittäistapaus muuttuu kaksittaistapaukseksi.
Kun koossa on kaksituhatta asiakasta, joilla ei ole hajuakaan asiakassuunnitelmastaan, onko se edelleen "yksittäistapaus", vai joko voisi keskustella yleisellä tasolla?
Yksittäistapauksia ei kommentoida! Kenenkään oma kokemus ei ole mikään totuus vaan subjektiivinen juttu... Ei siitä voida vetää mitään yleisiä johtopäätöksiä. Paitsi, jos kokija on poliisi, jolla on huostaanottomenneisyys. Hänen kokemustaan voi kommentoida, se ei ole yksittäistapaus eikä yksittäiskokemus vaan objektiivinen fakta. Onhan poliisi viranomainen. Ja viranomaisen kokemus on ihan eri asia kuin tavallisen ihmisen kokemus.
Viranomaisen henkilökohtaisesta kokemuksesta voidaan keskustella yleisesti ja tehdä johtopäätös, että homma toimii, kuin junan vessa.
Jännää.
Jännää, että poliisi kehui huostaanoton pelastaneen hänet. Kommentoitiin kilpaa, miten juuri tällaiset kokemusperäiset faktat ovat sitä parasta tietoa, mitä jakaa voi.
Viraton perusmaukka kun kertoo huostaanoton olleen yhtä helvettiä, kukaan ei kommentoi. Ainakaan muuta, kuin "En kommentoi, koska tämä on yksittäistapaus."
-Köyhä äiti
RSS Feed
