Olen antanut anteeksi

24/12/2014

Tyttäreni, lapsenlapseni, te ainoat rakkaimpani

Joulu on ovella, jospa te kaksi olisitte minun ovellani. Olen nähnyt teistä useita unia, kaipaan teitä koko sydämestäni.

Lapseni, tyttäreni: Iida oli 4v, kun kävit luonani. Sen jälkeen en ole tavannut häntä, lapsenlastani – neljään vuoteen. Tiedän, että Iida on pitkä tyttö, näin hänet kesällä sairaalassa, vain hetken, aivan sattumalta. Iidan kasvoja en nähnyt eikä hän minun. Puhuin kuitenkin Iidalle ja kerroin tärkeän asia, joten Iida ei ole voinut unohtaa minua, mummoaan.

Tyttäreni, voisitko lopettaa kiusaamiseni, tulla ja sopia asiat, antaisit minulle joululahjan. Jo Iidankin takia asiat tulisi sopia.

Sinulle, lapseni, olen antanut anteeksi, vaikkakin olet loukannut minua erittäin pahoin isäsi kuoleman jälkeen. Ajattelen teitä joka päivä kaipauksella, joskin toiset antavat neuvojaan sanoen: "Elä elämääsi, et voi tehdä mitään, kaikki valtit on tyttäresi kädessä, Iida on alaikäinen."

Lapseni, lapsenlapseni.

Olette sydämessäni.

Vieraannutetun mummun aikaisemmat blogitekstit:

☞ Lapseni, tyttäreni
☞ Tyttärelleni
☞ Äitisi punainen takki näkyy ovella?
☞ Kaipaukseen kuoleva

9 Comments

Adressi vieraannuttamista vastaan

24/12/2014 05:40:41 am

Allekirjoita: http://www.adressit.com/lapsen_vieraannuttaminen_rangaistavaksi

mette green

28/12/2014 02:34:34 am

Hei,

Minäkin olen mummo. Ymmärrän tuskasi. Minulta "vei" lapset lesboisoäiti. Siitä on aikaa vierähtänyt ja haluaisin unohtaa jo koko asia. Tämä toinen mummo keksi keinon millä saa poikani erotettua perheestä. Se oli ruma tarina.
Selvisi vasta myöhemmin kun Lääninhallitukselle asti valitettiin että saatiin tietoja koska ne oli merkitty salassa pidettäviksi.
Pojallani kolme lasta. Kaksi poikaa ja yksi tyttö. Sosiaaliviranomaiset uskoivat vain äitiä ja isoäitiä. Ei auttanut mitkään todisteet asioita vastaan. Nyt isoäidistä tuli hiljattain ohjelma TV:ssä kahden polven freffit." Minun nuoruudessani ei ollut lesboja". Tämä ohjelma herätti minussa sanoisinko "raivon" pintaan.
Ohjelma on katsottavissa vieläkin Yle areenassa.
Näin joulun aikaan kaikki korustuu. En ole koskaan saanut lapsilta joulukorttia tai hyvän joulun toivotusta muusta puhumattakaan.
Heidät on aivopesty ja pahasti.
Tälle toiselle isoäidille mies/isä on vain siement pahvimukissa.

Lapset ovat vieraantuneet oikeastaan koko isänpuolen suvusta.
Poikani kertoi etteivät lapset enää vastaa edes hänen puheluihinsa.
Sosiaaliviranomaisilta ja päättäjiltä edellyttäisi vastuuta ja tietämystä jo silloin alussa kun tapahtumaketju alkaa. Pitäisi katsoa asioita lapsen kannalta. Syy minkä vuoksi sosiaaliviranomaiset kuuluivat tähän tarinaan johtuu tästä toisesta isoäidistä joka teki valheellisen ilmoituksen lääkärille. Oikeutta käytiin kaksi kertaa ja aina äiti vaati valvottuja tapaamisia. Toisella kerralla oli fiksu tuomari joka antoi ne normi tapaamiset isälle. Äiti ei oikein tykännyt niistäkään ja hankalaa oli.

Miksi meillä annetaan tehdä lapsille näin. Miksi riistetään lapsilta oikeus isään ja isän puolen sukuun?
Onkohan se aina lapsen kannalta paras ratkaisu.

Toimitus link

3/1/2015 03:05:21 am

Ettei tarvitse ihmetellä kenestä kyse, niin Metten viittaama tarina löytyy täältä. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/15/mun-nuoruudessa-ei-ollut-lesboja

mette

4/1/2015 05:40:17 am

Ruma Love Story

Kerron tarinan josta on aikaa jo vierähtänyt mutta vieläkään en ole lakannut ihmettelemästä menikö kaikki oikein? Tapahtunut ei oikein sovi oikeustajuuni.

Minulla on yksi poika joka oli aika nuori tavatessaan jo kerran eronneen, viisi vuotta vanhemman yksinhuoltajan. Hänellä oli lapsi edellisestä liitosta 4-vuotias poika. Poikani pääsi armeijasta saaden loppupaperin ja meni samana iltana juhlimaan tavaten lastensa äidin. Eipä pojallani liene vielä silloin paljonkaan ihmistuntemusta eikä kokemuksia.
Jokaisen pitää tehdä elämässä näköjään omat virheensä. Ehkä hän ei silloin vielä aavistanut kuin huonosti hänelle kävisi enkä kyllä aavistanut minäkään, vaikkakin päässäni soi jo silloin hälytyskellot.

Syy naisen avioeroon ei selvinnyt mutta eihän asia minulle kuulunutkaan. Nyt jälkeenpäin aavistelen syitä. No tarina jatkui niin että kolmen kuukauden päästä nainen oli raskaana. Nainen pisti jo siinä välissä välit poikki poikaani. Muistan kuinka poika ihmetteli luonani että miten tässä näin kävi? Hän oli ymmällään ja murheellinen että kun lapsikin tulossa? Vierähti muutama kuukausi niin poika kelpasi takasin.

Syntyi ensimmäinen poikalapsi. Poikani oli mukana synnytyksessä ja kaikki vaikutti ihan ok. Ihmettelyä kyllä herätti toisen isoäidin jatkuva vierailu perheen kodissa. Siinä vaiheessa emme vielä tienneet hänen kuuluvan seksuaaliseen vähemmistöön. No aikaa kului ja minäkin vierailin aina välillä perheessä. Poika sai jopa tuoda omaan lastaan minun luokse. Hän hoiti poikaa paljon. Vuoden päästä ilmoitti toinen lapsi tulostaan. Muistan sen koska olin perheessä lapsenvahtina sen aikaa kun äiti ja isä kävivät lääkärissä. Muistan kuinka poikani oli hieman “vihainen” ja äiti itki, väitti syöneensä e-pillereitä. Vuoden päästä syntyi toinen poikalapsi. Siinä vaiheessa kaikki oli jotenkin reilassa. Ihmetytti vain tämän toisen isoäidin perheessä oleminen. Hän tuli sinne lähes päivittäin ja käyttäytyi kuin perheen isäntä. Hän oli hyvin dominoiva ja omistushaluinen lapsiin nähden. Sanoikin kyllä oikeudessa “etteihän poika ole muuta kuin siittäjä”.
Minä en saanut viedä lapsia koskaan mihinkään.

Onni perheessä alkoi silloin jo rakoilla. Aina sellainen suhde jossa on lapsia edellisestä liitosta on haasteellisempi. Ja vielä anopin jatkuva läsnäolo. Se vaatii ihmisiltä kypsyyttä ja aikaa kasvaa. Eikä kukaan hyväksy sellaista että anoppi määrää ja sanelee säännöt. Isoäiti kävi kylässä naisystävänsä kanssa tyttärensä luona. Tämä tilanne oli tyttärelle jotenkin vaikea. Äidin tyttöystävä oli samanikäinen kuin tämä tyttärensä. Hän kertoi minulle kerran kuinka häntä koulussa kiusattiin äitinsä taipumuksen takia. Sanoin tyttärelle, hän voisi sanoa äidilleen ettei äiti ei toisi naisystäviään vierailulle, jos se tytärtä häiritsee.

Sitten perhe lähti Kreikkaan lomalle. Siellä sai alkunsa kolmas lapsi joka oli tyttö. Muistan kuinka poikani oli iloinen tyttärestä. Poikani kertoi minulle ettei hän voi lapsiaan jättää kun joskus oli hankalaa ja vaikeita tilanteita. Yleensä se meni niin että isoäiti tuli jo viikonloppuna aamusta heidän luokseen ja poikani pakeni muualle. Siinä vaiheessa oltiin jo siinä pisteessä ettei isoäiti voinut sietää poikaani. Haukkui poikaani lasten kuullen 100 kiloa pystyyn nostettua paskaa. Vanhin poika taisi olla silloin 4-vuotias. Kyllä varmasti lapsi jo ymmärtää siinä vaiheessa kenties enemmän kuin aikuiset tajuaakaan.

Sitten tapahtui asia josta kaikki lähti lumipallon lailla vyörymään. Isoäiti käytti tätä edellisestä avioliitosta olevaa poikaa lääkärissä. Olikohan poika silloin 7-8-vuotias. Pojalla oli alkanut ilmetä tuhrimisongelma eli meni kakat housuun. Siinä samalla reissulla isoäiti oli kertonut lääkärille kuinka lasten isä pahoinpitelee potkimalla omaa 4-vuotiasta poikaansa. Poikani on 187 cm pitkä ja painaa varmaan 100 kg. Jos tuon kokoinen mies potkii la

mette

4/1/2015 05:43:41 am

jatkuu...
Jos tuon kokoinen mies potkii lasta luulisi siinä tulevan vammoja. Isoäiti oli myös pyytänyt lääkäriltä asuntolausuntoa, ettei lasten äiti enää halua asua isän kanssa. Lääkäri oli venäläinen ja osasi huonosti suomea. Hän teki siltä istumalta lastensuojeluilmoituksen. Poikani lapsia ei oltu milloinkaan käytetty lääkärissä minkäänlaisten vammojen vuoksi eikä poliisi ollut tehnyt kotikäyntejä. Kaikki tarkistettiin ja kysyttiin ja tilattiin raportit. Tämä isoäidin sanoma selvisi vasta pitkän ajan kuluttua mennessämme erään tuttavani kanssa kyseiseen sairaalan ja kysyttiin ketä oli käytetty lääkärissä? Syytä ei silloin saatu selville vaan piti valittaa ylemmäs että sai salassa pidettäviä papereita ja se kesti.

Eikä siinä vielä kaikki. Poikani oli majoittuneena jo osittain minun luokseni koska tilanne perheessä oli kovin vaikea. Minun äitini vielä oli elossa pohjanmaalla eli pojan mummo. Oli elokuu ja poikani lähti sinne moottoripyörällä. Oli jo iltapäivä pitkällä eli klo oli jotain 17.00. Poika oli perillä pohjanmaalla aamuyöstä klo 04.00. Oli ollut sumua ja vaikea ajaminen koska pyörä ei ollut mikään matkapyörä.
Poikani isä oli kylässä silloin luonani ja muistan kun yöllä soitin pojalle, hän oli vasta Kokkolassa eli matkaa oli jäljellä noin tunnin verran. Aina sitä jotenkin on jännittynyt kun läheinen on matkalla ja vielä moottoripyörällä.

No sinä aikana lasten äiti oli mennyt turvakotiin neljän lapsensa kanssa. Papereissa vielä luki että tilanteessa jossa ei voinut muuta kuin paeta? Hän vietti turvakodissa aikaa 2 viikkoa. Sosiaalivirasto maksoi äidin oleskelun eli vanhassa rahassa 23.000 markkaa. Sitten alkoi jo tapahtua tosissaan. Poika erotettiin perheestä eli hänelle tuli valvotut tapaamiset. Minäkin sai tavata lapsia valvotusti kerran kuussa mutta en käynyt kuin yhden kerran. Koin sen kovin nöyryyttäväksi. Poika kävi joka tapaamisella lähti kesken työpäivän tapaamisiin.
Perusteluna äiti käytti minun valvotuille tapaamisille “pelkää että mummo puhuu pahaa lapsille lasten äidistä ja on hyvä että joku “aikuinen” on mukana” eli valvoja.

Siinä vaiheessa äiti oli jo tyhjentänyt perheen yhteisen kodin. Oli vuokravelkaa ja minäkin sitä maksoin. Asunto laitettiin pojan nimiin. Äiti joutui/meni erääseen lastenkotiin ja oli siellä puolivuotta.
Se oli varsinainen laitos. Valvoja oli tosi inhottava. Syyllisti poikaa eli lasten isää.
Pojalla ei ole rikosrekisteriä eikä minullakaan. Siellä kirjoitettiin tosi kauheat paperit joissa poika eli lasten isä leimattiin lähes “raivohulluksi raudoissa pidettäväksi väkivaltaiseksi.” Tosin tämä kirjoitusten laatija ja lastenkoti sai siitä muistutuksen ettei pidä kirjoittaa ihan mitä sattuu.

Olimme molemmat pojan kanssa ihmeissämme että miten tällaista tapahtuu? Se oli meille vierasta.

Maalta kirjoittivat kirjallisen todistuksen pojan lasten isän siellä olosta. Siinä oli neljän ihmisen allekirjoitus mutta millään ei ollut merkitystä. Ainoastaan isoäidin ja äidin sanoilla. Lisäksi tulomatkalla Tampereella oli saanut sakon jostakin liikennerikkeestä.

Siellä heidän yhteisessä kodissaan mm. oli poistettu ovista lukkopesänsuojat.. Ihmettelin sitä pojalleni. Kysyin sitä lasten isoäidiltä miksi niin on tehty? Hän hermostui ja sanoi ” täytyyhän äidin saada tehdä töitä rauhassa”. Äiti oli kotiäiti. Minua kauhistutti ajatus jos lapsia laitetaan lukkojen taakse. Lapselle saattaa sellaisessa tilanteessa tulla suljetun paikan kammo. Kun lukkopesänsuojat ottaa pois ovet saa lukkoon ruuvaria apuna käyttäen. En olisi tiennytkään mutta tein kokeen. Toisen kerran isoäiti selitti aivan jotain muuta.

Nämä kaikki saatettiin sossujen tietoon mutta millään ei ollut merkitystä.

Sitten poika alkoi käydä oikeutta saadakseen tavata lapsiaan. Äiti vaati valvottuja ja sai ne mutta tapaamispaikkoja ei ollut tarpeeksi. Siinä oli muutaman vuoden tauko tapaamisissa. Raha olisi kyllä kelvannut perheelle mutta ei lasten tapaaminen.

Kaikki oli kovin hankalaa. Toinen oikeudenkäynti , jossa istuva tuomari oli viisas ja antoi normaalitapa

mette

4/1/2015 05:45:58 am

jatkuu..
Kaikki oli kovin hankalaa. Toinen oikeudenkäynti , jossa istuva tuomari oli viisas ja antoi normaalitapaamiset eli mitä ne nyt olivatkaan. Kahden viikon välein saivat tavata isäänsä mutta siinäkin äiti jurrasi vastaan.

Olen saanut vihat päälleni koska tein paljon työtä pyytäessä erilaisia dokumentteja asiasta. Minulla oli siihen parempi tietämys ja tilaisuus. Lasten isä kävi töissä. Niin kävin kyllä minäkin.

Muistan yhden kerran kun pojanpoika oli jotain 12-vuotias. Poikani antoi minulle hänen puhelinnumeronsa ja sanoi soita. Minä innokkaana soitin ja puhuttiin mitä nyt lapsen kanssa puhutaan.
Kului puolisen tuntia kun lasten äiti soitti, “jätä lapset rauhaan”! En vastannut siihen mitään suljin vain hiljaa puhelimen. Minun puoleltani ovat saaneet olla rauhassa. En ole häirinnyt heitä.

Aika on vierinyt. Olen isoäiti mutta en kuitenkaan ole. Välit ovat menneet koska sehän on aivan ymmärrettävää. Lapsuudessa luodaan tunneside ja jos se ei pääse muodostumaan, eihän lapsilla voi olla mitään tunteita meitä vieraita kohtaan. Eli isän sukua ei ole. Poikani kertoi jokin aika sitten etteivät lapset enää vastaa hänen puheluihinsa. Vanhin poika on pitänyt yhteyttä mutta sekin on hiipunut. Nämä kaksi muuta ovat vain joskus pyytäneet rahaa.

Pyysin tässä taannoin lapsenlapsiani facebook kaveriksi, yksikään ei suostunut. Tämä vanhin poika kävi luonani muutaman kerran oliskohan ollut kaksi kertaa. Viimeisin kerta hän kävi tyttöystävänsä kanssa. tein ehkä väärin mutta olisin halunnut jotain vanhoja selvittää, ehkä hän ei ollut kypsä siihen.
He sanoivat molemmat että “kyllä jokainen äiti poikaansa puolustaa”. Siinä vaiheessa minulta pääsi itku kun ymmärsin miten lapsia on manipuloitu meitä vastaan. Kysyin tältä lapselta tai pojalta muistaako hän että isänsä olisi pahoinpidellyt, sanoi ettei sellaista muistoa ole.

Olen minä ihmetellyt ja tehnyt surutyötäkin. Osittain tämä kirje/kertomus on asian loppuun saattamista. Olen ihmetellyt sitä miten herkästi uskotaan toista osapuolta ja ryhdytään heti toimiin vaikka ei ole näyttöä. Toisin kuin tämä Eerikan tapaus. Lapsesta tehtiin monta lastensuojeluilmoitusta mutta kukaan ei tehnyt mitään kunnes lapsi tapettiin.

Mukana on tietysti huonoa tuuriakin, ehkä sattui ammattitaidottomia sossuja jotka olivat jo ennestään jotenkin miesvihamielisiä. Ehkä tämä isoäiti oli niin vakuuttava että hänen sanaansa uskottiin?

Surettaa myös se miksi tehdään lapsista tahallaan isättömiä, suvuttomia? Jos isoäiti ei olisi vienyt miehen asemaa perheessä, perhe saattaisi olla vielä yhdessä. Kuka tietää?

Mielestäni tämä tytärkin on “uhri”. Ehkä hänelläkään ei ollut voimia vastustaa äitiään. Alistui äitinsä tahtoon. Poikani myös liian kiltti. Mitä hän olisi voinut tehnyt? Häntä vastaan oli jo hirveät syytökset isoäidin ja äidin puolelta. Sen vain sanon ettei pidä kolmannen mennä perheen väliin kuten tämä isoäiti teki. Eikä pidä myöskään riistää lapsilta isää/äitiä siinä hän teki väärin. Mutta jos on oikein häikäilemätön ja omistushaluinen ja lisäksi sitä mieltä että isät miehet ovat lapselle tarpeettomia eli “siemenet muovimukissa” ei muuta.

En tiedä onko näillä lapsilla traumoja? Minulla on sellainen tunne että kahdella lapsella on voimakas viha isää kohtaan kuin myös minua. Miten nämä asiat tulevat vaikuttamaan heidän ihmissuhteisiinsa?
Saattaahan se olla että ovat hyvinkin onnellisia, minä en tiedä? Osaako sellaista kaivata ja rakastaa jota “ei ole koskaan ollutkaan” muuta kuin nimi paperissa. Tytär oli kovin pieni kun hänet isästä erotettiin ettei hänellä ole muistikuvia. Muistan vain yhden kerran kun isä sai viedä lapset korkeasaareen ja minäkin olin mukana. Tytär oli silloin 4-vuotias. Silloin isi oli tärkeä. Piti saada istua isin vieressä jne.

Minä olen jo tavallaan luovuttanut, enkä odota mitään. Jos sitä rakkautta ei ole niin sitä ei ole toiselta puolelta. En ole koskaan s

mette

4/1/2015 05:49:40 am

jatkuu...

Minä olen jo tavallaan luovuttanut, enkä odota mitään. Jos sitä rakkautta ei ole niin sitä ei ole toiselta puolelta. En ole koskaan saanut esim. joulukortteja tms. Poikaani se kyllä ehkä satuttaa etteivät pidä yhteyttä. Totesi käydessään jos eivät halua tavata minkä sille voi. Dokumentteja on paksu nippu ja tarina on uskomaton mutta totta.

Tietysti olisi mukavaa kun on lapsenlapsia ja olisi yhteydenpitoa ja kanssakäymistä. Luulen tai ajattelen että se olisi rikkautta molemmin puolin. Jos toinenkin isoäiti rakastaa lapsenlapsiaan mikä on mielestäni täysin normaalia niin eihän se olisi pois tältä toiselta isoäidiltä. Perheessä on tällainen perinne että isät/miehet pois. Jos suoraan sanon niin mielestäni siinä on jotain hyvin sairasta. En tiedä mitä se on mutta ehkä minun ei tarvitse sitä tietääkään. Tapahtuneelle ei voi enää mitään ja osittain syytän viranomaisia sillä heidän olisi pitänyt paremmin selvittää taustat ja faktat.

Soitin muuten sinne turvakotiin aikoinaan ja kysyin: otatteko minut sinne jos kerron että mies on väkivaltainen ja pahoinpitelee? Sieltä vastattiin että kyllä. Minulla ei olisi tarvinnut olla mustelmia eikä muutakaan näyttöä. Olisi riittänyt vain sana. Tiedän olemassa olevan todellisia väkivallan uhreja ja heille Turvakoti on tarpeen. Sellainen joka ei koe väkivallan uhkaa ei mielestäni kuulu sinne. Hän vie myös paikan todelliselta tarvitsevalta. Ja miten sosiaalivirasto suostuu maksamaan ylläpidon olihan summa kuitenkin aika huomattava. Siis suostuu maksamaan tarkistamatta mitenkään taustoja?

Turvakotiin meno on “hyvä systeemi” miestä vastaan. Se on todella tehokasta silloin kun halutaan erottaa toinen osapuoli perheestä. Kyllä näitä tapauksia on muitakin, ettei tämä tapaus sinänsä ole ainutlaatuinen. Mielestäni kuitenkin aika härskiä ja vaatii tekijältä tietynlaisen luonteen taikka sitten tämä toinen isoäiti pakotti ja toimi puolestapuhujana.

Mette

Mies

29/11/2017 12:52:52 am

En vastusta turvakoteja sinänsä mutta ei pidä ihmetellä syntyvyyden romahtamista, kun isien asema on tälläkin tavalla perin heikko. Eivät miehet ryhdy isiksi tai edes parisuhteisiin akkavallan mennessä ihan mahdottomaksi.

sirkaa salo

4/1/2015 01:54:41 pm

Hirveä tarina. Siis ihan järkyttävä lasten ja isän kannanta. Isoäiti on todella kamala ja vieä vastenmielinekin tuossa ohjelmassa. Hyi olkoon. Tuollainen ihminen voi tehdä mitä tahansa.

Olen antanut anteeksi

Leave a Reply.

Vieraannutetun mummun blogi‏

Arkistot

Kategoriat