Olen loukkaantunut näistä asioista. Olen antanut kaiken anteeksi, annan jatkossakin, jos on anteeksi annettavaa.

Asiat tulisi sopia etenkin Iidan tähden, meidän kaikkien tähden. Viha ja katkeruus syö monesti elämäämme, siihen ei ole varaa elämän ainutkertaisuuden takia.

Jumala on rakkaus, Jumalan teot ovat rakkaudellisia, mutta me ihmiset teemme omat valintamme. Toivon ja rukoilen Jumalan rakkauden koskettavan sydäntäsi, lastasi Iidaa ja miestäsi.

Kaipaan teitä kuin auringonnousua, kaipaan teitä, sydämeni pakahtuu kaipauksesta ja ikävästä. Odotan teitä ovi avoinna päivästä päivään.

Lapseni, rakastan sinua niin kuin vain äiti voi rakastaa lastaan.


– Äitisi

Iida, rakas, ajattelen sinua joka päivä. Muistatko kun katselit mummulla ikkunasta lintuja, olit kovin kiinnostunut kaikesta luontoa koskevasta? Mummu lupasi ostaa sinulle kameran, osasit jo käyttää sitä mukavasti.

Iida-kulta, laitan päivittäin sinulle ja äidillesi, omalle lapselleni, kaipaavat ja rakastavat terveiseni. Olette varmaan jo oven takana.

Äitisi punainen takki näkyy.

Unelmaaniko, turhaako vain?

Taivaan Isä, laita enkeleitä rakkaimpieni vierelle.


– Mummusi

Voi lapsenlapseni, antaisin kaikkeni, kun saisin välit edes siedettäviksi äitisi kanssa.

Olen kantanut teitä molempia, ensin tytärtäni ja sitten sinua, tyttäreni lasta, käsivarsillani: sydämeni täynnä rakkautta.

Pieni lapsi on tutkinut minut läpikotaisin, kasvot, kaikki eleeni ja ilmeeni. Muistan kaikki yksityiskohdat.

Nyt sinä Iida olet minulle tärkeintä maailmassa. Miten minusta tuli yks kaks niin paha mummi, että en saa tavata sinua?

Kyllä se on mahdollista, että kaipaukseen ja ikävään voi kuolla. Ensin kuoli vaari. Minäkö olen seuraava suvussamme?

Itken nykyään paljon. Minulla ei ole varaa masentua: kuka sitten minusta huolehtisi?

Elämä on niin traagista. Jumala kuulee rukouksen, mutta hän ei vastaa.

Miksi hän ei vastaa?


- Mummusi