Lokakuun liike
  • etusivu
  • lokakuun liike
  • LL-Uutiset
  • Dokumentit
  • Perheeni tarina
  • blogit
  • palvelujärjestelmät

Kiitos kun ette tappaneet!

27/2/2015

44 Comments

 
Picture
Minun tyttäreni on sijoitettu huomenna päivälleen kolme vuotta sitten. Puolitoista vuotta sitten hänet on hallinto-oikeuden leimalla huostaanotettu.

Mitä huostaanotto tekee lapselle ja perheelle? Omasta kokemuksestani voin kertoa, että jokaiselle käy huonosti.

Tyttäreni oli sijoitettuna Aila Paloniemenkin niin kovasti huutamaan perhesijoitukseen. Kyseisessä sijoituksessa on myös muitakin lapsia, oma lapsi, kehitysvammaisia. Kyseisellä perhehoitajalla on traumaattinen menneisyys. Hänen mielestään sijaislasten on parempi olla haluamatta enää koskaan nähdä biologisia vanhempiaan tai sukuaan. Hänen mielestään on suotavaa, että lapsi menettää huostaanoton myötä perheensä ja sukunsa. Vahva manipulointi on tuottanut tahdotun tuloksen.

Mitä tämä huostaanotto on tehnyt kotona asuvalle perheelle? Minulle, eli paperilla olevalle äidille ja huoltajalle, sekä – taas Aila Paloniemeä siteeraten: "heikoissa oloissa" eläville kolmelle veljelle?

No, tietysti huostaanotto poiki armottoman ajojahdin sijoittaneen kunnan sosiaalitoimen taholta, kun päätin lähteä heidän huoliaan ja mielikuvitustaan suorastaan karkuun, vain säästääkseni poikani kyseiseltä perhehoidolta.

Seurasi lastensuojeluilmoituksia, lastensuojelutarpeen selvityksiä ja muuta raskasta sosiaalitoimen käsitellä. Lastensuojelutarpeen selvitys päättyi lastensuojeluasiakkuuden päättymiseen, vaikkakin julkisuudessa kaikki ne perheet, joista on huostaanotettu lapsi, tarjoavat lapsilleen "heikot olosuhteet".

Ristiriitaista, eikö?


Yksin sinun tulee yhteiskunnassamme olevan


Kaikkea edellä kertomaani seurasi perheen ja suvun menetys, ystävien katoaminen. Täytyy sanoa, että ystävien kohdalla tämä huostaanotto kyllä karsi jyvät akanoista. Muutama ihana sentään jäi. Kotona asuvilta pojilta katkesivat yhteydet isovanhempiin, minulla vanhempiini – kaikki muukin suku on poissa.

Eli me olemme epäkelpoja.

Syy lienee se, että suomalaisessa yhteiskunnassa on hankalaa käsitellä näinkin vaikeita asioita. Jos joku joutuu viranomaisten kanssa hankaluuksiin, astutaan askel taaksepäin siksi, ettei katse vaan käänny itseä kohti. Unohdetaan se, että porukassa on voimaa. Sen sijaan ajatellaan, että yksin täytyy selvitä.

Se taas on harha, joka tullee sodanjälkeiseltä ajalta. Jätettiinhän maata puolustaneet sotaveteraanitkin selviämään yksin. Onhan asianlaidan pakko olla se, että aina on syy, ja koska on syy, on syyllinen, ja koska on syyllinen, voi
lyötyä lyödä.

Tänä aikana myös poikieni isä on jättänyt tapaamiset. Miksi? Koska se on helppoa, sillä minut on tuomittu näin. Minulla ei saa olla mielipiteitä, koska en ole tämän tuomion jälkeen yhteiskuntakelpoinen. Ehkäpä lastensuojelu vielä toteaa
minut epäkelvoksi vanhemmaksi pojillenikin, minkä jälkeen lasten isä voi lähteä esittämään hyvää isää ja sanoa, että vikahan oli epäkelvon äidin.


Epäkelpo äiti ei ole sopiva äiti, joten hän jää ilman tukea


Lastensuojelun takia menetin työni ja työkykyni. Olen 16-vuotiaasta asti tehnyt töitä ja itse elättänyt itseni ja perheeni. Nyt elän työttömyyskorvauksilla.

On useampi syy, miksi en töihin enää halua mennä. Yksi syy on pojat, jotka asuvat kotona. Jos menen töihin, saanko pitää heitä? Tulenko epäkelvoksi vanhemmaksi?

Toinen on se, että en halua enää maksaa yhteiskunnalle verojen kautta tyttäreni täysin mielivaltaista huostaanottoa ja totaalista vieroittamista perheestä ja suvusta. Tämä tulee maksamaan yhteiskunnalle miljoona euroa kestäessään 21:een ikävuoteen asti, kuten hyvin huostaanotto Suomessa jälkihuoltoineen kestää.

Entä mitä on huostaanoton tehnyt sosiaalitoimi tehnyt tänä aikana tukeakseen perhettä tai mahdollistaakseen jälleenyhdistämisen? Ei mitään.

Asioita on kyllä aina pohdittu ja jätetty aina seuraavaan palaveriin, jonka ajankohta on aina mysteeri. Ehdotettiin minulle, että käyn lastenpsykiatrisella tukikäynneillä kertomassa lapsen menneisyydestä, toki tietäen lapsen olevan jo sen ikäinen, ettei lastenpsykiatria voi enää tarjota mitään palveluita, ja nuorisopsykiatriselle kiellettiin jopa sanomasta minulle lapsen nimeä. Se oli perheen jälleenyhdistämistä. Siihen se jäi.

Mitä tukea minä olen saanut siihen, että olen menettänyt lapseni huostaanottobisnekselle? Sanottiin, että mene keskustelmaan jonnekin. Myönnettiin, että sen jälkeen papereihin kirjataan, että äidillä on mielenterveysongelmia. Tästä olen kieltäytynyt, koska kukaan ei kertonut, mitä se auttaisi.

Minä oikeasti luulin pyytäessäni apua vuosia sitten, että lastensuojelun tarkoitus on auttaa perheitä selviämään tilanteissa ja pysymään yhdessä. Haetaan ratkaisut tilanteeseen ja katsotaan tilannetta perheen kannalta. Nyt tiedän olleeni täysin väärässä.

Lastensuojelu on pelkkää vanhempien vikojen arviointia arvioivan ihmisen mielipiteestä riippuen. Huostaanoton syitä etsien, ei suinkaan perhettä auttaen.

Näin ei tietenkään ole joka kunnassa. Sekin on arpapeliä, että missä kunnassa on mitenkin. Nyt asun kunnassa, jossa toteutetaan Imatran mallia ja jossa on hyvä asua. Tämä tietysti toimii ainoastaan soten tulemiseen asti. Sitten taas nähdään, mitä se uudistus tuo tullessaan.


Onneksi tyttäreni pääsi pois sijaisperheestä


Kolme vuotta olen pyytänyt, vaatinut, itkenyt, raivonnut, että lastensuojelulakia noudatettaisiin. Tämän ajan sai sijaisäiti tehdä ihan mitä häntä huvitti. Ja hän tekikin.

Nyt luulen, että mahdollisuudet ovat menneet perheen jälleenyhdistämiselle ja myös sille, että lapsellani olisi jälkihuollon jälkeen perhe, mahdollisuudet ja toiveet, tai että pojillani olisi sisko ja minulla tytär. Kenelläkään ei ole keinoja enää purkaa perheellemme ijaishuollon aikana tulleita vaurioita.

Kuka pystyisi kuromaan kuilun umpeen? Emme me.

Kenen vastuulla se on? No meidän.

Kuka päättää asioista? Muut: sosiaalitoimi, sijaispaikka, näkymättömät moniammatilliset tiimit, edunvalvoja...

Toki tyttäreni sijaispaikka vaihdettiin tilanteen siellä pahasti kriisiytyessä. Tuli selville paljon esimerkiksi pahoinpitelyä, henkistä kaltoinkohtelua ja niin edelleen.

Tutkiiko poliisi? No ei.

Nyt on uusi paikka, jonka toivon olevan hyvä. Enää kyseessä ei onneksi ole sijaisperhe, vaan ammatillinen perhekoti.

Silti toiveeni eivät herää. Uusi sijaishuoltopaikka tarvitsee aikaa, ja samalla jokainen päivä loitontaa meitä kaikkia toisistamme. Sijaispaikassa heillä on monta haavaa parannettavanaan eikä heillä ole taikasauvaa, jolla kaikkien haavat voisi parantaa. Kellään ei ole. Valheet ovat luoneet kuilun, avohaavan ja vihan.

Vain yksi ihminen pystyi tähän, hän, jota muut eivät pysty parantamaan: tyttäreni sijaisäiti.


Kiitos, kun ette tappaneet lyönneillänne


Äitinä olen täysin lyöty. Lyöjänä sosiaalitoimi on onnistunut hyvin. Kaikessa se ei siis epäonnistu. Se osaa lyödä. Kun se lyö, se lyö lujaa.

Kiitos, että olen hengissä.

Se, että ylipäänsä olen hengissä on hyvä asia aivan mahdottoman upeille pojilleni ja niille muutamalle ihanalle ystävälle, jotka ovat olleet kaikesta huolimatta rinnallani, sekä niille ihanille uusille ystäville, jotka olen vertaistuen kautta löytänyt.

Nyt olen päättänyt, että taisteluni on läpikäyty. Tyttäreni sai uuden mahdollisuuden uudessa paikassa. Hänellä on paljon uusia mahdollisuuksia. Vaikka me perheenä kuulummekin pelkästään hänen menneisyyteensä, toivomme silti hänelle kaikkea hyvää elämässään.

Toivottavasti hän löytää rakastavia ihmisiä ympärilleen. Toivottavasti tämä kaikki tapahtunut ei ole vienyt hänen kykyään rakastaa.

Minun on aika alkaa parantaa itseäni ja jatkaa poikien kanssa meidän valitsemaamme elämää. Ehkäpä siellä on näkyvissä uusi aamunkoitto.

Äiti

44 Comments
Äiti ajattelee vain omasta näkökulmastaan ei tyttären!
1/3/2015 03:10:28 am

Mitä ovat huostaan oton syyt vai eikö niitä tässäkään tapauksessa ole?

Reply
Toimitus
1/3/2015 04:01:15 am

Huostaanotetun lapsen vanhempi saa kirjoittaa ikävästään, lapsensa kaipuusta ja surustaan ilman, että hänen tarvitsee avata asiakirjansa koko kansan nähtäville.

PS: Ei ole olemassa huostaanottoa ilman syytä. Eri asia on, miten näitä syitä arvioidaan: painavina vai heppoisina. Lokakuun liike kritisoi jälkimmäisiä syyperusteita. Ja vaikka joillakin huostaanotolla on "painavatkin" syyt, niin sekään ei sulje pois sitä, etteikö vanhempi voisi kaivata lapsiaan.

Reply
P. Tuulio
1/3/2015 10:40:07 am

Oikea ja ainut (=aito vuorovaikutus) lähtee äidin tunteista, ystävä hyvä.

Lapsen terve käsitys omasta minästään ei synny ilman että äiti juuri "omasta näkökulmastaan" ajattelee lastaan! Ihan itsekkäästi se äiti saa rakastaa lastansa vaikka miten paljon! Ja tämä äitihän oli pyytänyt apua. Lastansa ajatellen.

Lapsi TARTTEE äitinsä rakkautta. Tai, jos se ei sitä äidiltään jostakin syystä saa, niin jonkun toisen ihmisen -ehdottoman pyyteetöntä- rakkautta.

Heität tuon saman lattean tyhjän lauseen, mistä Äiti ihan syystä on raivoissaan:

"Lastensuojelu on pelkkää vanhempien vikojen arviointia arvioivan ihmisen mielipiteestä riippuen. Huostaanoton syitä etsien, ei suinkaan perhettä auttaen."

Etkö huomannut tuota mainintaa, kun sinun se piti lätkäistä uudestaan?

Eikö sijaisperheen toiminta ole se raskauttava sisältö koko kirjoituksessa? Tyttöhän otettiin sieltä pois: hänet huostattiin oikeasti kelvottomasta ympäristöstä! Luulisi, että ihan normaali ihminen kiinnittäisi juuri tuohon käänteeseen huomionsa!

OSAATKO lukea? Etkö huomannut:

"Onneksi tyttäreni pääsi pois sijaisperheestä.

Kolme vuotta olen pyytänyt, vaatinut, itkenyt, raivonnut, että lastensuojelulakia noudatettaisiin. Tämän ajan sai sijaisäiti tehdä ihan mitä häntä huvitti. Ja hän tekikin.

Toki tyttäreni sijaispaikka vaihdettiin tilanteen siellä pahasti kriisiytyessä. Tuli selville paljon esimerkiksi pahoinpitelyä, henkistä kaltoinkohtelua ja niin edelleen."

Onko vain ihan tyhmää, kun Äiti on tätä mieltä:

"Valheet ovat luoneet kuilun, avohaavan ja vihan.

Vain yksi ihminen pystyi tähän, hän, jota muut eivät pysty parantamaan: tyttäreni sijaisäiti."

Reply
Kenelle P.Tuulio kiukkuaa?
1/3/2015 12:25:58 pm

Onko toimitus taas tapansa mukaan poistellut kommentteja välistä?

P.Tuulio
1/3/2015 02:17:40 pm

Katso, Kenelle P.Tuulio Kiukkuaa?, kenen kirjotuksen, sillai "ALLA", mun vastaus on. Ymmärrätkö? (Kysy vain, toki, tarkemmin, jos et ymmärtänyt)

[Kenelle P.Tuulio kiukkuaa?:lla ei ollut sitä Reply-lootaa, siksi vastaan tässä kohdin hänelle tähän oman vastaukseni Replyyn.]

Tarja
2/3/2015 11:37:45 am

Sinä haluat tietää syyn huostaanottoon???? Etkö näe kärsivää lähimmäistä tekstistä??

Reply
äiti
1/3/2015 03:19:28 am

Syitähän on aina.ja tässäkin tapauksessa jokaisessa paperissa muuttuvat syyt. Ja totta, kirjoitan oman näkemykseni. Millä tavoin se sulkee pois tyttären näkökulman, josta toden sanoakseni minulla ei ole harmainta aavistustakaan? Vai onko meidän kotona olevien tunteet ja ajatukset aina vähäteltävissä? Ja vieraannuttaminen perusteltua?

Reply
Syyt
1/3/2015 09:39:50 am

Tässä(kin) tapauksessa äiti syyttää taas kaikkia muita paitsi itseään, vaikka kuulopuheiden perusteella kannattaisi vain katsoa peiliin.
On se joskus outoa, miten täydellisiltä vanhemmilta viedään lapsia pois tuosta vaan.

Reply
Syytä tai ei; vieraannuttaminen on ammattitaidottomuutta
1/3/2015 10:46:31 am

Ei ole olemassakaan täydellisiä vanhempia. Vaikka sosiaalitoimen tätsyt niin ehkä kuvittelevatkin. Että naapurin sijaisperhe sitten on jotenkin täydellisempi kuin lapsen biologinen.
Minun mielestäni on täydellistä ammattitaidottomuutta, että lapsi vieraannutetaan omista vanhemmistaan ja sukulaisistaan, VAIKKA olisi ihan oikeita syitäkin huostaanottoon. Nykypäivänä kaikki tietävät, mitä tarkoittaa lapsen kehitykselle se, että vieraannutetaan vaikkapa vain toisesta vanhemmasta. Vaikka vanhemmat olisi juoppoja, yhteys on tärkeä säilyttää.
Nyt kaikkia mahdollisia syitä käytetään lapsen ja vanhempien erottamiseen. Hälytyskellojen pitäisi soida lastensuojelun toimien tähden.

Reply
Kuulot ja luulot
1/3/2015 02:39:51 pm

Kuinka et auttanut sitten tuota tytärtä? Kuulopuheita siis oli? Otitko koskaan selville, miten sijaisperheessä elettiin?

Jos kuulet joltakin jotakin mutta et ole ihan perillä asioista, niin älä leiki vakavilla aiheilla.

Reply
Kyse oli miten kotona elettiin
2/3/2015 03:16:38 pm

toipuuko tyttö koskaan kokemastaan kotona

Tarja
2/3/2015 11:41:17 am

Toivon sinulle kirjoittaja "syyt", että jos olet äiti, niin pystyt olemaan itse se supertäydellinen ihminen. Sinähän voit aloittaa oman blogin jossa kerrot täydellisyydestäsi.Käy kuitenkin ennen sitä katsomassa itse sinne peiliin!!

Reply
"Tässä(kin) tapauksessa äiti syyttää taas kaikkia "
18/3/2015 04:51:36 am

Pata kattilaa soimaa!

Täydellinenhän on hän, joka syyllistää epätäydellistä!

Reply
Äiti
1/3/2015 10:43:06 am

Ketä tässä syytellään. Kyse ei ole syyllisistä vaan siitä miten asiat koetaan ja ne vaikuttavat. Se jen on viaton heittäköön ensimmäisen kiven.

Reply
Syyt
1/3/2015 11:41:16 am

Ehkä on olemassa perustellut syyt, miksi tuo tytär ja muu suku ei halua enää olla missään yhteydessä äitiin.
Koko muun suvun vieraantumista nyt sentään tuskin voi laittaa lasun tai Aila Paloniemen syyksi.

Reply
Oikeudenmukaisuuden puolesta.
1/3/2015 01:45:29 pm

Oliko täällä aiemmin tyttören tekstiä? Harmi jos se on poistettu, olisi vähintäänkin oikeudenmukaista antaa myös nuoren kertoa oma kokemus.

Reply
P. Tuulio
1/3/2015 02:26:24 pm

Vähintäänkin olisi oikeudenmukaista välittää lapsista ja nuorista silloin kun heidän vanhempansa pyytävät tukea, eikä ainakaan kysellä raukkamaisesti eristetykseen viedyn lapsen kannanottoa tässä vaiheessa, kun painajaista ehti kestää vuosia ja kun sijaisperhe todettiin kelvottomaksi. (Minkä siis äiti tiesi alusta saakka ja mistä ei kukaan äiti selviäisi terveenä).

Reply
Syyt
1/3/2015 02:39:53 pm

Eikö tuon tytön mielipiteellä ole merkitystä?

Reply
Lapsen mielipiteellä ei merkitystä kun Bioäitiä vastaan
2/3/2015 07:05:10 am

tällä tytöllä on todellakin syynsä katkaista välit äitiinsä

Reply
Anu Suomela
1/3/2015 03:51:04 pm

Minulla oli kerran terapiassa pariskunta, jossa mies oli julkisella paikalla pahoinpidellyt vaimonsa, ja vielä lastensa nähden. Mies oli kuin kivipaasi, kun vaimo kertoi perheen taustasta ja tuosta tapauksesta. Miehen hyvin menestynyt firma oli mennyt konkurssiin, hän oli alkanut käyttää liikaa alkoholia. Siis tuo aika tavallinen tarina.

Kysyin mieheltä, mitä hänelle itselleen tapahtui silloin, kun hän pahoinpiteli vaimonsa. Hän alkoi vavista ja purskahti rajuun itkuun. 'Menetin siinä loputkin, mitä minulla oli jäljellä itsekunnioituksestani. Nyt ei ole enää mitään!'

Vaimo kiirehti lohduttamaan miestään, ja itkivät pitkään yhdessä. Sovimme lopuksi, että varaavat uuden ajan. Viikon kuluttua mies soitti. Kertoi että päättivät lähteä lomalle parantelemaan haavoja, ja soittavat, jos jotain vielä on. Vaimo soitti parin kuukauden kuluttua ja kiitteli sydämestään: kaikki hyvin.

Miten tämä liittyy lastensuojeluun, ja omasta perheestään kertoneen Äidin tarinaan?

Sosiaalinen häpeä, syyllistäminen ja hylätyksi tuleminen ovat ihmisyhteisössä ankarimmat rangaistukset, jotka yksilöön voidaan kohdistaa. Näin on etenkin, jos ihminen on itsekin tuominnut omat tekonsa, jolloin rankaisee itse itsekin itseään.

En usko, että meidän kenenkään elämä olisi rikkeetöntä. Päin vastoin uskon, että hyvää elämä on silloin, kun ihmisyhteisönä hyväksymme tuon tosiasian, emmekä urki toisten 'syntejä', vaan annamme ihmisten elää omaa elämäänsä kaikkine 'omituisuuksineen'.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen yksi tärkeä 6. artikla koskee juuri tuota asiaa 'oikeus yksityisyyteen'. Tuohon oikeuteen voi viranomainen puuttua lastensuojelutapauksissa vain, jos on selvästi osoitettu se, että henkilö on vaarantanut lastensa turvallisuuden. Ei siis vain kerran, vaan pitkäaikaisesti.

'Äidin' tarinassa tulee esiin hänen syvä surunsa siitä, että on menettänyt lapsensa lastensuojelulle. Meidän ulkopuolisten ei pidä ryhtyä nettipalstalla tuomioistuimeksi, ja vaatimaan tietoja hänen elämänsä yksityiskohdista.

Soisin kuitenkin, että keskustelijat kykenisivät kuulemaan, mitä 'Äiti' kertoo omista kokemuksistaan lastensuojelussa. Kuulostavat kovin tutuilta. Ei hänen tuskaansa ja menettämistään ole kuultu, eikä siihen ole vastattu. Hänet on leimattu ja eristetty. Hän elää ankarinta sosiaalisen yhteisön rangaistusta.



















Reply
Lastensuojelu on eri asia
1/3/2015 04:19:17 pm

kuin vaimonpieksentä. Aikuiset ihmiset voi ja saa keskenään kohdella toisiaan miten huonosti haluaa, antaa anteeksi ja sopia ja jatkaa vaikka samaa rataa taas.

Lapsi sellaiselta sossun pitää kuitenkin pelastaa, turvata lapsen ikätasoinen turvallinen kasvu ja kehitys henkisesti ja fyysisesti, kuten tässä ilmeisen selvästi on tehty kun lapsi on kotoaan pois haettu.

Todella ikävää että ensimmäinen sijoituspaikka paljastui sopimattomaksi, onneksi lapsi on nyt saanut vihdoin arvoisensa asumispaikan ja pääse alkamaan paranemisen myös niistä huonoista lapsuuskokemuksistaan joita äiti ei omalta osaltaan tuo esiin. Erittäin ikävää että lapsen petti ensin oma äiti ja sitten vielä sijaisäiti.

Reply
Kiitos Anu!
1/3/2015 05:19:20 pm

Lohdullinen tekstisi. Lohdullisuudessaan vallankumouksellinen näinä aikoina kun puritaanit pieksävät toisiaan. Lastensuojelu sopii vallankäytön välineeksi, koska sen sisällä olevaa väkivaltaa, kaltoin kohtelua ja tunnekylmyyttä ei haluta tunnistaa. Lapsellinen hyväuskoisuus hahmottomaan systeemiin saa aikaan paljon pahaa.

Äidille myös kiitos tekstistä. Vieraannuttamisen mekanismeja ei ole helppo ymmärttää jos ei itse ole kokenut vieraannuttamista.

Toivottavasti sinä ja lapsesi saatte yhteyden toisiinne ja molemmat voitte ymmärtää toinen toisianne.

Reply
P.Tuulio
2/3/2015 04:49:54 am

Kiitos tuhannesti!

Häpäistyksi joutumisen uhkahan on aivan varmasti se valtavin este, miksi ihminen ei ryhdy itsensä tai edes lastensa kannalta parantamaan elämänlaatuaan. Moni Paremman väen vaimo ei saata edes harkita avioeroa vaikka kotona vallitsisi millainen perhehelvetti.

Julkisivun eheys lienee (ainakin parempaan väkeen lukeutuvan)
elämästään eksyneen ihmisen varjelluin alue: skandaalithan takaavat myyntimenestyksenkin: "Mitä ihmisetkin sanovat" elää lujassa. -Todelliset ihmisiin ja kokonaisiin kansoihin kohdistuneet julmuudet, ne Oikeat Skandaalit, taas pyritään salaamaan medioitten ja vallankäyttäjien yhteisvoimin.

Kansaa on parinkymmenen vuoden ajan manipuloitu uskomaan, että kun puhutaan lapsista, niin se on ilmanmuuta heikommista välittämistä. Vanhempien maine on varsin helppo loata. On luonnollista olla hyvinkin epävarma juuri silloin, kun ihmisolento saa pienen hoivattavan! Eipä paljoa tarvita, että vaikkapa ihan anoppi saa nakerretuksi äidin itseluottamusta. Kuljetaan elämän herkimmillä alueilla.

Blogin kirjoittaja, äiti, ihan varmasti osasi ennakoida, että hänen persoonaansa tulee kohdistumaan herjaa. Juuri tuollaista yleistävää kaksinaismoralistista "välittävää" laukomista on tullutkin.

Eihän tuolla julkisella herjaamisella ole kuin aste-ero julkisiin kivittämisiin: äiti menettää Perheyritykselle lapsensa ja kun tällainen asia menee oikeuskäsittelyyn, tilanne on sama kuin jos raiskauksen uhri rohkenee vaatia itselleen oikeutta, eli häntä ei uskota. Kun äiti kertoo kansalle viranomaisten osallistuneen systemaattisesti Oikeaan Skandaaliin, paljastuu kansamme todellinen, raukkamainen, halveksittava brutaalius.

Reply
Vanhemmanpieksentä
2/3/2015 03:20:06 am

Sinä joka kiellät rinnastamasta vaimonpieksentää lastensuojeluun, luitko Suomelan pohdinnat loppuun asti? Turhauttavaa,kun joko ei ymmärretä lainkaan tai ymmärretään tahallaan väärin, ja yritetään sumuttaa muutkin lukijat eksymään pääasiasta.

Reply
P.Tuuliolle
2/3/2015 06:22:21 am

Sinulla on ilmiömäinen taito osua asioiden ytimeen, kielesi on ruutia. Kiitos pohdinnoistasi! Odotan joka kerta innolla kannanottojasi, niitä on riemastuttavaa lukea juuri terävän näkösi ja kielesi ansiosta. Wau, anna näppäinten paukkua!

Reply
toinen vieraannetettu äiti
2/3/2015 09:05:53 am

Kiitos sinulle kirjoittaja , täällä toinen vieraannetettu. lyöty on minuakin ja kovaa ja vuosikausia,loppunee kun kuolen.

Reply
Syyt
2/3/2015 09:50:30 am

Toimitushan voisi pyytää tuota tyttöä antamaan oman näkemyksensä, mutta ilmeisesti toimitukselle toiset huostaanotetut lapset ovat vähän tasa-arvoisempia kuin toiset. Ei taida Lokakuun liike olla ihan kaikkien huostaanotettujen lasten asialla.

Reply
Toimitus
2/3/2015 10:08:14 am

Lukeeko täällä jossakin, että Vieraannutetun äidin lapsi ei saisi ottaa asiansa tiimoilta yhteyttä Lokakuun liikkeeseen?

Reply
Syyt
2/3/2015 10:28:17 am

Niin, ehkä hän ei todellakaan halua olla enää missään yhteydessä äitiinsä.
Ehkä se kertoo kaiken olennaisen.

Reply
E.S.
2/3/2015 11:08:27 am

Syyt huostaanotolle voivat olla todellisia tai vähemmän todellisia, riippuen täysin sosiaalityöntekijästä, joka tekee tulkintaa tilanteesta. Tässä kirjoituksessa pääpaino oli siinä, miltä tuntuu äidistä menettää yksi lapsista sosiaalitoimelle ja sijaishuollolle ja mitä kohtelua kohtaa yhteiskunnan eri tahoilta.

Reply
julmaa
2/3/2015 11:20:09 am

Näitä kommentteja kun lukee, ei voi kuin hämmästellä ihmisten ilkeyttä ja jo ennestään lyötyyn äitiin kohdistuvaa sanallista hakkaamista. Myötätuntoni on puolellasi, lastasi kaipaava äiti. Voimia Sinulle.

Reply
Tarja
2/3/2015 11:35:40 am

Tahdon äiti kiitää sinua koskettavasta artikkelista, kiitos, kun ette tapaneet. Artikkelisi kosketti varmasti monia äitejä jotka ovat samassa tilanteessa, muista siis, että et ole yksin. Pyydän, että jätät omaan arvoonsa tässä viestiketjussa muutaman ihmisen kommentin, he kun näköjään ovat itse täydellisyyksiä. Toivon sinulle voimia ja ennen kaikkea siunusta elämääsi.

Reply
Anne Ruuskanen
2/3/2015 03:59:43 pm

Tässä todellakin äiti kertoo tunteistaan, mutta kuvitteleeko joku oikeasti että lapsen etu, tai edes lapsen todellinen syvällinen tahto on katkaista suhde äitiinsä ja sisaruksiinsa?Jos joku tuollaista uskoo tai luulee, ei käsitä lapsen mielestä tai tunteista juuri palkoakaan!

Kirjoituksessa ei kerrota huostaanoton syitä, taustoja.Mutta kaipa järkevä lukija osaa jotain tulkita kodin olosuhteista jo siitäkin, että veljet saavat asua kotona,eikös?
Olennaisinta kuitenkin mielestäni on että tapauksessa ei uskota siihen lapsen valtavaan ja ehdottomaan kaipuuseen äitiään ja vanhempiaan kohtaan. Olen nähnyt vanhempiensa kaltoin kohtelemienkin lapsien rakkauden ja valtavan kaipuun vanhempiinsa.Lapsi uskoo ja toivoo loppuun asti että vanhemmat muuttuisiva, että pahat asiat poistuisivat.Vieraannuttaminen vie häneltä sen toiveen ja silloinkin jos se toive olisi turha, vieraannuttaminen tekee lapselle syyn huostaanottoon tuntemattomaksi ja silloin on aina vaarana, että lapsi jossain sisällään jää uskomaan että hän oli huono, sen vuoksi hänet jätettiin.
Vieraannuttaminen on perusteltua vain silloin jos vanhemmat ovat kiistatta vaaraksi lapsen hengelle ja terveydelle, esimerkiksi oman sairautensa vuoksi. silloinkin olisi lapselle pystyttävä ymmärrettävästi selittämään että vanhemmat rakastavat mutta ovat kykenemättömiä rakkauttaan osoittamaan ja että lapsessa ei ole vikaa! Vieraannuttaminen koskee vanhempiin ja sisaruksiin, mutta pois perheestään viedyn lapsen se voi tuhota paljon pahemmin, mikäli syy eristämiseen ei selviä ja lapselle jää ikuisiksi ajoiksi uskomus omasta huonoudestaan!

Reply
Anu Suomela
2/3/2015 04:53:24 pm

Kiitos Anne Ruuskanen!

Juuri noin se menee lapsen mielessä, kun hänen maailmansa on egosentrinen, eli hän uskoo kaiken johtuvan hänestä itsestään. Kun hän kokee vanhemman hylänneen hänet, hän uskoo, että vika on hänessä itsessään.

Edesmennyt lastenpsykiatri ja työnohjaaja Vilja Hägglund muotoili tuon ajatuksen jotenkin seuraavaan tapaan: 'Antakaa lapselle ehyt kuva hänen vanhemmistaan, koska sille perustalle hänen persoonallisuutensa muotoutuu. Jos hänellä on sisäistetyt hyvät vanhemmat, hän selviää sen avulla elämässään eteen tulevista vaikeuksista.'

Lapsen psyyken kehityksen kannalta rakastavan vanhemman sisäistäminen on siis kaikkein olennaisin asia. Ei sillä ole hänelle merkitystä, onko isä ehkä humalassa tappanut jonkun, ja istuu linnassa. Vain rakkaus merkitsee!

Minun isäni sairastui sodan jälkeen bipolaarihäiriöön, joka toki varjosti perheemme elämää. Jouduin 5-vuotiaana olemaan vuoden evakossa tätini luona Imatran rajaseudulla, jossa hän oli kansakoulun opena. Äitini ei jaksanut neljän villin kersan hoitoa, ja minä varmaan olin kaikkein vaikein.

Se oli synkkää aikaa, kun en ollut varma edes siitä, elikö isäni. Tuolloin rajaseudun kylissä elettiin todella rähjäisissä olosuhteissa. Russakat kiipeilivät seinillä. Mutta meillä lapsilla oli rääsyisistä oloista riippumaat yhdessä riemullisen hauskaa!

Sitten tuli kevät, ja minun maailman komein isäni tuli lentäjän uniformussaan hakemaan minut kotiin. Ei riittänyt, että olisimme vain kerran kävelleet kylän raittia näyttämässä, millainen minun isäni on. Rakkauteni ja ylpeyteni oli rajaton! Sitten pääsin lopulta äidin viereen nukkumaan.

Minulle tuosta kokemuksesta tuli elämäni voimavara. Tiedän omasta kokemuksestani, miltä lapsesta tuntuu pelätä vanhemman menettämistä, ja riemuita siitä, että hän on elossa, ja rakastaa kuten aina on tehnyt.

Reply
M Syvälä
4/3/2015 12:35:21 pm

Ikiaikaista, nykyajan lapsenulkoistusyhteiskunnan unohtamaa viisautta sisältävä kappale, tämä, jonka lukeminen kosketti minua syvästi:

"Sitten tuli kevät, ja minun maailman komein isäni tuli lentäjän uniformussaan hakemaan minut kotiin. Ei riittänyt, että olisimme vain kerran kävelleet kylän raittia näyttämässä, millainen minun isäni on. Rakkauteni ja ylpeyteni oli rajaton! Sitten pääsin lopulta äidin viereen nukkumaan."

"Minulle tuosta kokemuksesta tuli elämäni voimavara. Tiedän omasta kokemuksestani, miltä lapsesta tuntuu pelätä vanhemman menettämistä, ja riemuita siitä, että hän on elossa, ja rakastaa kuten aina on tehnyt."

Reply
pirjo
3/3/2015 05:38:04 am

Kärsivä äiti .
Tiedän suunnilleen miteen sinuun koskee armoton tuska. Mutta älä heitä toivoa. Tyttäresi tulee takaisin. Älä pelkää . Tuska hellittää . Pelkäät eniten lapsesi et itsesi puolesta , se on äidin sydän täynnä rakkautta joka ei sammu. Odota, Muistan sinua iltarukouksessa. t pike

Reply
Syyt
3/3/2015 09:57:57 am

Entäpä, jos äiti on omalla toiminnallaan loukannut lasta niin, että tämä ei halua sen vuoksi olla enää missään tekemisissä äidin kanssa ja samasta syystä myös muu suku on halunnut katkaista välinsä äitiin.
Milloin ihmiset ottavat vastuun omista teoistaan?

Reply
Entäpä?
3/3/2015 11:05:19 am

Mitenniin jaksat ehdotella sitä ja tätä, kun olet vain kuullut huhuja?
Mikä olet puhumaan vastuusta?

Ylempänä totesit:

"kuulopuheiden perusteella kannattaisi vain katsoa peiliin."

Reply
Liian lyhyt hame
3/3/2015 02:56:26 pm

Lastensuojelujärjestelmän kaltoinkohtelemia ihmisiä näköjään kohdellaan kuin raiskauksen uhreja muinoin. Solvataan, mitätöidään ja syyllistetään. Oma vika- mitäs pidit liian lyhyttä hametta.

Reply
Kiitos!
5/3/2015 10:18:46 am

Itku silmässä luin!

Kiitos. Oli erittäin hyvä kirjoitus. Ja niin totta.

Reply
Lasuedunvalvonta mahdollistaa rikokset
10/3/2015 10:06:56 am

Tuo vieraannuttavana lastensuojelun tai oikeammin sijaishuollon edunvalvojana tapauksessa toiminut yksityisyrittäjä- terapeutti- sijaishuollon tukitiimiläinen- perhehoitaja ja edunvalvojahankkeessa toiminut sijoittava sossu olivat ilmiselvästi ja yksiselitteisesti jäävejä.


Käytännössä sosiaalityöntekijä hakee lapselle vanhempien puheoikeuden vievän edunvalvojan kun :
• Sosiaalityöntekijän valitsemaa sijaishuoltopaikkaa tai siellä toimivaa henkilöä epäillään lapsen pahoinpitelystä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai kun vanhempi tekee sijaishuoltopaikasta rikosilmoituksen
• Aktivistivanhempi kykenee heikentyneestä terveydentilastaan huolimatta käyttämään puolueettomasti lapsen puhevaltaa
• Sosiaalityöntekijä ei kykene esim. asiakassuunnitelmaa tarkistettaessa erottamaan riittävästi toisistaan omia ja lasten tarpeita ja siten puolueettomasti valvomaan lapsen etua (KKO 2004:4)
• Huoltajan aktiivisuus käyttää lapsen puhevaltaa ylittää sosiaalityöntekijän sietokyvyn
• Lapsen yksityisyyden suojaan liittyvät kiistatilanteet tavallisimmin se, että perhe tuo lastensuojeluprosessin laittomuudet julkisuuteen viimeisenä keinonaan saada oikeutta
- Sosiaalityöntekijän halutessa jatkaa huostaanottoa jonka perusteet eivät ole enää voimassa
-Sosiaalityöntekijän halutessa estää perheen jälleenyhdistäminen
-Sosiaalityöntekijän halutessa rangaista perhettä jostakin
-Sosiaalityöntekijän halutessa tehdä lapselle laittomia yhteydenpidon rajoituksia
- Sosiaalityöntekijän tuntiessa tarvetta jakaa tai siirtää vastuuta tekemistään vääristä ja laittomista päätöksistä - See more at: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/edunvalvontaa-tuusulassa-puolueetonta-vai-ei#sthash.ZbqRZslk.dpuf

Reply
Nuori, mutta ei tietämätön!
2/4/2015 05:33:25 am

Lainaten A.S:ä

"Sosiaalinen häpeä, syyllistäminen ja hylätyksi tuleminen ovat ihmisyhteisössä ankarimmat rangaistukset, jotka yksilöön voidaan kohdistaa!"

Edellinen kuvaa myös lukemattomien lasten ja nuorten tilannetta nykypäivän Suomessa.

Reply
Minna Shemeikka link
5/10/2016 02:59:01 pm

Minut teki ensi narsistinen isä ja hänen suuri sukunsa näkymättömäksi.
Sen jälkeen lastensuojelu...ja nyt tyttäreni.
En ole nähnyt tyttöäni kohta 3 vuoteen. En kuullut edes ääntä.
Tein asiasta muistutuksen.
Anteeksipyynnön ja aidon pahoittelun sain ihmiseltä, joka ei edes asiaa hoitanut vaan oli johtavan sosiaalityöntekiän vuoroitteluvapaata tekevä ihminen. Jota en ole edes koskaan nähnyt,
Olihan sekin edes jotain...

Reply
Minna Shemeikka link
5/10/2016 03:20:31 pm

Minut teki ensi narsistinen isä ja hänen suuri sukunsa näkymättömäksi.
Sen jälkeen lastensuojelu...ja nyt tyttäreni.
En ole nähnyt tyttöäni kohta 3 vuoteen. En kuullut edes ääntä.
Tein asiasta muistutuksen. Yksin ja ilman apua. Opiskellin kaiken tiedon netistä.
Sitten sain ateeksipyynnön ja aidon pahoittelun puhelimitse ihmiseltä, joka ei missäään kohtaa asiaamme hoitanut, vaan oli johtavan sosiaalityöntekijän vuoroitteluvapaata tekevä ihminen.
Täysin vieras ihminen...
Olihan sekin edes jotain...

Reply



Leave a Reply.

    Picture

    Vieraannutettu äiti

    on äiti, edelleen, nyt ja aina. Piste.

    Arkisto

    November 2015
    February 2015

    Kategoriat

    All

    RSS Feed

INFO-sivu
takaisin alkuun

Huolilaskuri
Lokakuun liike on ihmisoikeusliike: rakenteellista sosiaalityötä, tutkivaa journalismia, valtakunnansovittelua, kansansivistystä ja viranomaistarkastustoimintaa tukevaa kolmannen sektorin työtä.
Picture