Lokakuun liike
  • etusivu
  • lokakuun liike
  • LL-Uutiset
  • Dokumentit
  • Perheeni tarina
  • blogit
  • palvelujärjestelmät

Ulkopuolisen näkemys akuutista sijoitustilanteesta: "Uskomatonta viranomaispuuhastelua!"

19/8/2014

10 Comments

 
Picture
"Haluatko lähteä sijoituspaikkaan vai jäädä kotiin?"

Näin kysyy päivystävä sosiaalityöntekijärouva teiniltä, jonka poliisikaksikko on tuonut maijalla kotipihaan. He olivat löytäneet teinin nukkumasta ulkosalla, jossa tämä oli juopotellut kaveriporukassa. Promilleja teinillä on edelleen noin 0,5.

"Haluatko lähteä sijoituspaikkaan vai jäädä kotiin?"

Sosiaalityöntekijä jatkaa kysymistä. Teini vastaa uhmakkaasti:

"En!"

Sosiaalityöntekijä
kääntyy vanhempien puoleen ja ilmoittaa, että hänen on sijoitettava teini, koska:

"Meidän on pakko viedä poika, kun se ei halua jäädä kotiin!"

1 § – Kilauta juristille!

Olen tässä perheessä kylässä. Ensimmäistä kertaa elämässäni näen, mitä tarkoittaa kiireellinen sijoitus. Olen kuvitellut tähän asti, että sijoituksia tehdään tilanteissa, joissa lapsi tai nuori on vakavasti vaarassa, esimerkiksi seinähullujen vanhempiensa toimien takia. Silloin, kun muuta vaihtoehtoa ei ole.

Nyt näen tilanteen, jossa teini on suljettu maijan takaluukkuun ennen poliisin paikalle hälyyttämien sosiaalityöntekijöiden tuloa. Siellä teini huutaa ja potkii, kiroilee ja nimittelee poliiseja.

Ja itkee, kun ovet avataan. Hänellä on paha olla. 

Sosiaalipäivystys on pian paikalla esittämässä kysymyksiään:

"Haluatko lähteä sijoituspaikkaan vai jäädä kotiin?"

Teini huutaa:


"En! Viekää mut pois täältä!"

Minulla on juristiystävä. Ilmoitan sosiaalipäivystäjille, että soitan hänelle. Poistun vähän kauemmaksi puhumaan. Sillä välin nuorempi sosiaalityöntekijä sanoo vanhempien kuullen: "Kun kerran juristia ollaan jo soittamassa, niin eiköhän mekin aleta toimia!"

Juristiystäväni sattuu vastaamaan. Hän kuuntelee kuvauksen tilanteesta ja antaa sitten ohjeet:

"Lapsi on sijoitettava vain, kun tämä on vakavassa vaarassa tai vaaraksi itselleen."

"Lapsen mielipide on selvitettävä, häntä on kuultava. Jos lapsi on humalassa, hän ei ole oikeustoimikelpoinen."

Juristi ehdottaa, että teinin annettaisiin nukkua humalansa pois. Vasta sen jälkeen hänen mielipidettään kysyttäisiin. Ehdotan tätä sosiaalityöntekijöille. Poliisi on samaa mieltä: hänen mielestään teinin voisi viedä putkaan selviämään. Poliisi soittaa puhelun ja kertoo sitten, ettei alaikäistä oteta putkaan.

Sosiaalityöntekijärouva jatkaa tivaamista:

"Vastustatko sinä sitä, että lähdet mukaamme?"

Teini toistaa, ettei todellakaan vastusta.

Vanhemmilta sosiaalityöntekijä kysyy:

"Vastustatteko te kiireellistä sijoitusta?"

Puutun tilanteeseen. Pyydän
sosiaalityöntekijää selvittämään nuorelle, mitä tarkoittaa "lähdet mukaamme" ja "kiireellinen sijoitus". Sosiaalityöntekijä selittää, että kyseessä olisi "lyhyt rauhoittumisjakso, muutaman päivän mittainen pysähtyminen".

Alan väittää vastaan. Kerron kuulleeni, että kiireellinen sijoitus muuttuu hyvin herkästi huostaanotoksi. Päivystäjä ei voi taata sitä, että teini pääsisi kotiin kahden päivän päästä. Jos nuoren taustalla on jo lastensuojeluilmoituksia tai muuta huolta, voidaan huostaanottoperusteet koota helposti. Ja kyllä ne kootaankin: hyvässä uskossa ja hyväntahtoisesti kuvitellen, että vasta sijaishuollossa teini eheytyisi koulukelpoiseksi. Joku virkamies (muu kuin sosiaalipäivystäjäkaksikko) arvioisi, että on nuoren etu tulla erotetuksi vanhemmistaan jonnekin muualle.

Huomaan, miten sosiaalityöntekijöitä ärsyttää se, että puutun tilanteeseen ulkopuolisena, jolle asiat eivät kuulu mitenkään. Olenhan vain vieras, joka nyt vain sattuu välittämään kyseisestä teinistä. Ja jotenkin myös tuntemaan nuoren, toisin kuin ventovieraat sosiaalipäivystäjät.
Virkamiesnäkökulmasta katsoen olen ilmeisen yhdentekevä kansalainen kommentoimaan saati ohjeistamaan.


2
§ – Miten teini rauhoitetaan? Pleikkaa ei tarvita, vain tupakka, ja raudat pois.

Vanhemmat ovat jo kertoneet päivystävälle, että ovat koettaneet saada teiniään aisoihin. Murrosiän rajanylityksiä kuten kotoa kylille lähtemistä ja siellä notkumista yli sallittujen kotiintuloaikarajojen on ollut useita. Vanhemmat ovat tehneet kaikkensa ja toivoisivat kasvatustehtäväänsä tukea.

Kun seuraan tilannetta ulkopuolisena, en toden totta näe alan ammattilaisten toimintaa perhettä tukevana. He kyselevät lapselta, mitä tämä haluaa, sen sijaan, että tukisivat vanhempien auktoriteettiä lapseensa. He ovat viemässä lapsen pois, koska tämä haluaa paeta asioiden selvittelyä, sen sijaan, että he panisivat teinin kohtaamaan vaikeat asiat vanhempiensa kanssa. Aivan kuin alaikäisellä olisi nykyään oma tahto itsenäisesti päättää, totteleeko hän vanhempiaan vai ei, jääkö kotiin vai ei. Toisin sanoen sosiaalit ulkoistavat lapsen ongelmat luonnollisesta ympäristöstä (kodista) jonnekin toisaalle (sijaispaikkaan), ammattilaisille, jotka eivät edes tunne lasta ja tämän perhetilannetta. Näin vanhemmilta on valtion toimesta riistetty auktoriteetti ja luontainen, vaistonvarainen taito pitää rotia kakaroilleen.

Isän ja äidin mielestä koko prosessi etenee nyt liian nopeasti. He pyytävät, että
tilanne rauhoitettaisiin. Heidän mukaansa ensin on rauhoitettava lapsi, vasta sitten on aika keskustella järkevästi. Mutta miten uhmakas, poliisin vasempaan käteen kiinniraudoitettu teini saadaan rauhoittumaan?

Silitelläänkö päähän ja rupatellaan tätien kanssa?

Ei! 

Annetaanko hänelle tupakka, jota hän pyytää?

Annetaan.

Poliisi sanoo katsovansa tätä lainrikkomista "läpi sormiensa".

Teini saa kessunsa. Poliisi suostuu lopulta (päivystävää sosiaalityöntekijää konsultoituaan) ja isän lukuisten pyyntöjen jälkeen avaamaan raudat, jotka ovat provosoineet nuorta:

"Sillä ehdolla, ettet tänään soita 112, jos tuo taas karkaa", sanoo poliisi isälle.

Äiti ja isä koettavat puhua lapselleen järkeä. Minä kysyn väliin, että haluatko sinä todella lähteä jonnekin koulukotiin. Sosiaalityöntekijä hymähtää, "ettei tässä mihinkään koulukotiin olla menossa vaan päivystävään sijaisperheeseen":

"Kyllä siellä on pleikkakin."

Niin hän sanoo nuorelle: sijaisperheessä on...

...kyllä vain: pleikka.

Ja sijaisperheessä ollaan vain rauhoittumassa tilapäisesti, muutaman päivän ajan.

"Se voidaan tehdä avohuollon sijoituksenakin," sosiaalityöntekijä lisää.

Kiireellinen sijoitus on siten "lieventynyt" avohuollon tukitoimen sijoitukseksi.


3 § – Leikitäänkö rokea ja pokea? Valtio maksaa!

Vanhempien rauhoitellessa lastaan ja selvittäessä tälle, mitä tarkoittaa kiireellinen sijoitus, haastelen nuoren konstaapelin kanssa. Kysyn, eikö poliisilla todellakaan ole parempaa tekemistä kuin viettää kuudesosa työpäivästään kiukuttelevan teinin kanssa. Poliisin mukaan tämä tapaus on poikkeuksellisen hankala. Yleensä tilanteet nuorten kanssa ovat kuulemma helpompia.

Suuri kysymysmerkki nousee puhekuplaksi pääni päälle. Oirehtivia nuoria elämässäni paljon nähneenä suunnittelen vaihtavani alaa, jos polisiintyö on näinkin leppoisaa.

Samalla muistelen keskustelua, jonka olen käynyt vanhempien kanssa. Heidän mukaansa nuorilla on meneillään kilpailu siitä, kuka pääsee lastenkotiin. Nuoret siis haluavat "oirehtivien" kavereittensa seuraan tiettyihin laitoksiin, koska se on cool !

Myös hatkaaminen eli laitoksista karkailu on yleistä. Poliisihallinnon tilastojen mukaan vuonna 2011 tehtiin virka-apupyyntö 3 907 lapsesta. Näin lapsesta on tullut poliisin asiakas: sijoitettujen tai mahdollisten lastensuojelutoimenpiteiden kohteeksi joutuneiden lasten ja nuorten kohtaamisesta on tullut poliisille rutiinitoimi.

Hatkalle lähdetään monista syistä: esimerkiksi kavereiden kaipuun, koti-ikävän, päihteidenjanon, psyykkisten syiden tai sijaishuollossa tapahtuneiden kaltoinkohteluiden takia. Hatkata voi myös huvikseen, jolloin puhutaan muoti-ilmiöstä. Hatkaaminen kuulemma tuo kaivattua jännitystä nuorten elämään. Nuorille poliisi edustaa kuria ja järjestystä, mitä on kiva uhmata. Hatkalla ollessaan nuoret juoksevat poliisia pakoon ja piileskelevät milloin kenenkäkin nurkissa.

Valtio maksaa vuosittain miljoonia tästä modernista roke-poke-leikistä.


4 § – Pyydä anteeksi, kättä päälle!

Tupakan ja rautojen irrottamisen jälkeen tunnelma seestyy siinä määrin, että poliisikaksikko ajaa muihin tehtäviin. Sanon nuorelle:

"Haluatko sä oikeesti lähtee pois? Olis ihan perseestä, jos lähtisit kesken meidän vierailun."

Sitten kysyn nuorelta kysymyksen, jonka olisin toivonut paikalla olleiden ammattilaisten itsensä sanoittavan asiaan kuuluvalla tavalla:


"Sä
varmaan haluisit nyt kuulla, ootsä tervetullu takas kotiin?"

Vanhemmat vastaavat, että heidän lapsensa on tietenkin tervetullut, ja että tapahtumista keskustellaan sovussa heti, kun
nuori on levännyt.

Sosiaalityöntekijä toistaa kysymyksensä:

"Vastustatko sinä sitä, että lähdet mukaamme?"

Nuori vastaa:

"Emmä lähe mihkään perhettä leikkimään."

Isä pyytää lapsensa sivummalle, laskee kätensä lapsensa hartioille. He puhuvat jotakin:

"Yksi ehto mulla on sille, että jäät kotio..."

Näen isän liikuttuvan. Kyynelet nousevat isän silmiin. Sitten isä pyytää sosiaalipäivystäjät luokseen.


"Anteeksi", lapsi sanoo.

Sosiaalityöntekijä kiittää lasta anteeksipyynnöstä ja lupaa antaa anteeksi. Hän sanoo kirjaavansa asiakirjoihin erikseen, miten fiksusti tilanne päättyi. Lisäksi hän lupaa
välittää anteeksipyynnön myös poliiseille.

Sitten tulee ilta, ja yö. Me aikuiset heräämme uniltamme. Keittiöstä kuuluu askeleita. Selviää, että teini on päästänyt kaksi nälkäistä ja väsynyttä karkulaista yökylään: vanhempi teini on hatkannut lastensuojelulaitoksesta ja nuorempi kotoaan.

Me saarnaamme teineille, että nyt he ovat menossa vikasuuntaan elämässään. Jos soittaisimme poliisit, se olisi menoa molemmille karkulaisille, samantien, kohti kiireellistä sijoitusta. Päätämme kuitenkin ruokkia ja majoittaa nuoret. Aamulla he lähtisivät: toinen ilmoittautuisi laitoksen työntekijöille ja toinen vanhemmilleen.

Seuraavana päivänä saamme kuulla ihmeellisestä yhteensattumasta. Arvaatko sinä, kuka on nuoremman karkulaisen mummu?

Se sosiaalityöntekijärouva, joka edellispäivänä yritti sijoittaa kiireellisesti lapsenlapsensa kaverin.

Picture

Aiemmin kesällä julkaistut "Perheeni tarinat":

Helyn tarina: ”Miun lastani ette vie!”

Siljan tarina: Suurperhe viranomaiskiusaamisen kohteena

Helen-äidin tarina: "Lastensuojelu murensi itsetuntoni."

Tarun avoin kirje sijaisäidille

Ei-kenenkään ammattiauttajan tarina: "Joku pahoitti mielensä."

Murhatun Eerikan tarina: "Kertokaa, kenen on vastuu?"

Huostalapsen äiti: "Minua kohdellaan pahemmin kuin rikollista."

Erityislapsiperheen paras terapeutti on oma koira

Koulukiusatun äidin tuska: "Lapseni yritti itsemurhaa."

Muut julkaistut "Perheeni tarinat" löytyvät allekkain täältä.

Lue myös varatuomari Leeni Ikosen blogi Kansanvalistusta lastensuojelun asiakkaalle
sekä esikoiskirjailija Tiina Bergströmin Pieni opas eri tilanteisiin lastensuojelun kanssa
10 Comments
Anteeksi
19/8/2014 07:09:41 am

Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta ilmeisesti ennen tuota tilannetta tuon lapsen vanhempia ei liiemmälti kiinnostanut, missä lapsi nukkuu ja mahtaako käyttää alkoholia.
Toivottavasti edes tämä tilanne herätti heidän välittämään. Tai sitten ei.

Reply
Toimitus
19/8/2014 08:17:52 am

Nyt on nimimerkillä "Anteeksi" "ilmeisen ilmeistä tietoa" tosiasioista, kuten lapsesta välittämisestä.


"Isä pyytää lapsensa sivummalle, laskee kätensä lapsensa hartioille...

Näen isän liikuttuvan. Kyynelet nousevat isän silmiin. Sitten isä pyytää sosiaalipäivystäjät luokseen.

"Anteeksi", lapsi sanoo."

Reply
Anteeksi
19/8/2014 02:16:56 pm

Tilannetta edeltävänä päivänä oli vanhemmat jossain määrin huolissaan siitä, missä lapsi on. Toivottavasti tämä tilanne ei poista vanhemmilta välittämisen tunnetta.

Reply
Välittämisestä
19/8/2014 09:24:09 am

Jos vanhemmat sitten välittävät lapsestaan, niin mikä tässä on ongelmana? Vai onko Lokakuun liikkeen mielipide, että humalaiset lapset saavat nukkua kaupungin puistoissa ja toreilla eikä poliisin ja sosiaalitoimen tule siihen puuttuvan millään tavalla? Tuosta kirjoituksestahan selviää, että tällä lapsella on ollut vastaavanlaista ongelmakäyttäytymistä jo pitempään eikä vanhemmat ole kyenneet tekemään sille mitään. Eikö pieni ulkopuolinen interventio siis olisi jo paikallaan?

Reply
Tiina
20/8/2014 05:02:15 am

Olen monelta taholta myös kuullut, miten viranomaiset kyselevät nuorelta,s en sijaan että aikuisilla olisi jonkinlainen yhteistyön henki. Vanhempien kanssa ristiriitatilanteissa helposti tuetaan nuorta sijoitukseen eikä suinkaan kotiin ja selvittelemään asiat vanhempien kanssa. Siksi olenkin kutsunut näitä nuorten sijoituksia "majoitus- ja ruokapalveluiksi", vaikka se onkin äärettömän kallista veronmaksajille, mutta jostain syystä se kuitenkin tuntuu olevan kannattavampaa kuin opiskella vanhemmuuden tukemista, vuorovaikutustaitoja ja lasten/nuoren kehityspsykologiaa.
Joku tällaisessa onnahtaa pahemman kerran. Ja se on varmaan se, että lapsi aina sijoitettaisiin pois kotoa. Sitenkö ne ongelmat ratkeaa? Jos kyse nyt olisi siitä, mitä edelliset kommentoijat pohtivat, eli vanhemmat eivät välitä lapsistaan, niin esim 4astetta Oyn toimintaperiaatteena on opettaa vanhemmat rakastamaan ja välittämään lapsistaan (voisin sanoa jopa oikealla tavalla). Jos nämä lapset eivät saa sitä välittämistä omilta vanhemmiltaan vaan katsotaan parhaaksi ottaa yhteiskunnan huostaan (jossa todellista välittämistä ei varmasti tule), niin miten hommalle saadaan piste koskaan?? Rajat ilman rakkautta ei nähdäkseni sekään palvele lasta eikä tule olemaan hedelmällinen tapa toimia. Kallista se kyllä on.
Nyt on aika ottaa käyttöön uudenlaisia tapoja toimia. Ainakin itse toivon, että enempi osaamista vanhempien tukemiseen eikä syyllistämiseen. Eikä lasten siirtelyyn kotoa pois.

Reply
Seurailija
20/8/2014 08:55:14 am

Eipä tuokaan tarina oikeastaan mistään mitään kerro.

Miten kauan tätä samaa on jatkunut?

Minkä ikäinen teini on?

Kuinka suuria ongelmia taustalla jo on? Miten esim. koulu sujuu?

Mitä vanhemmat ovat tehneet tai tekemässä asioita korjatakseen?

Onko teinistä jo tehty useitakin lastensuojeluilmoituksia?

Lokakuun liikkeen tarinoissa jokainen oireileva teini näyttää muuttuvan lähes sankarillisesti sortoa vastaan taistelevaksi uhriksi. Holtiton tai avuton vanhempi taas on vain syytön uhri, jota paha valloittaja ahdistelee.

Tilannetta kommentoiva sivullinen puolestaan on kaikkitietävä melkeinpä yliluonnollinen olento, joka tuomitsee elävät ja kuolleet varmasti oikein.

Pahoittelen sarkasmia.

Reply
gnothi seautori
20/8/2014 01:31:02 pm

Erityisesti Seurailijalle, jolla tuntuu olevan toistuvia hankaluuksia ymmärtää mistä ahdistuneiden kansalaisten kirjoitukset kertovat, haluaisin tuoda esiin oman tulkintani kirjoituksesta. Seurailija käsittää laiskanpulskean totuuden kieltämisen, lähimmäisen hädästä piittaamattomuuden, ilkeyden ja empatian puutteen purevaksi huumoriksi; sarkasmiksi. Vaikka tietenkään ketään lasten”suojelun” kokentta se ei nyt enää varsinaisesti yllätä.

Mielestäni Uskomatonta viranomaispuuhastelua on aivan loistava kirjoitus, joka tuo selkeällä tavalla ilmi useita lukuisissa aiemmissa kirjoituksissa esiin nousseita ja muutamia harvemmin käsiteltyjä teemoja, joita nykyiseen, niin kutsuttuun lastensuojeluun (lue: perheiden turvattomuuden tuottamisen takuutoimiin) liittyy: suuri kiitos kirjoittajalle!

1§. Totuus lastensuojelusta yllättää! Syynä tähän on, että lastensuojelun toimenpiteet rikkovat voimakkaasti yksilöiden oikeustajua, rapauttavat yleistä moraalia, hajottavat yhteiskuntaa kohtaan tunnettua luottamusta, aiheuttavat kyräilyn, salailun ja vahingonteon nilkkimäistä kulttuuria kaikilla yhteiskunnan tasoilla terveydenhuollosta ja opetustoimesta alkaen aina vapaa-ajan toiminta-alueisiin ulottuen, puuttuvat epäeettisellä tavalla yksilöiden autonomiaan ja kaikkien edellä mainittujen saavutustensa ansiosta aiheuttavat koko yhteiskunnalle mittaamatonta vahinkoa rapauttaen yhteisvastuuta, auttamisen mentaliteettia ja kanssakulkijoiden kunnioittamisen periaatteita. Lastensuojelu aiheuttaa meille kaikille henkistä, fyysistä ja taloudellista vahinkoa!

Kouluttautumisen, oppimisen ilon ja tulevaisuuteen suuntautuneen toiveikkuuden nitistäminen on oman kokemukseni mukaan ainoa tulos siellä, missä lastensuojelu väittää turvaavansa koulunkäynnin.

Sosiaalityöntekijät ovat omiin ja vertaisryhmäni kokemuksiin perustuen jokaisesta poikkeavasta mielenilmauksesta äärimmäisen ärsyyntyneitä. Millä tahansa todellista tulosta tuottamaan pyrkivällä työpaikalla heidän harjoittamansa ”oma tulkintani ja oman ymmärrykseni rajat tulee olla jokaisen toisenkin todellisuus ja käsityskyvyn määrä”-asenteensa määriteltäisiin kiusaamiseksi ja ongelmakäyttäytymiseksi.


2§. On varmasti totta, että lasten”suojelun” hampaisiin joutuvat usein vähävaraiset vanhemmat, yksinhuoltajavanhemmat, oppimisvaikeuksista kärsivien lasten vanhemmat, sairastuneiden vanhempien lapset ja monet muut yhteiskunnan marginaaliin ajetut ryhmät.

Voimistuva trendi tuntuu olevan myös keskiluokkaisten, korkeasti koulutettujen, maksukykyisten ja toistaiseksi vielä jostain kumman syystä sen enempää normikansalaisen kategorian ulkopuolelle (lasten”suojelun” asiakkuutta lukuun ottamatta) päätymättömien vanhempien asiakashankinta sosiaalitoimen puolelta. Murrosiän kapinoinnin kanssa voimattomia, sittemmin epäpätevän vanhemmuutensa vuoksi marginalisoituja vanhempia päätyy yhä enemmän lasten”suojelun” asiakkaiksi.

Oi aikoja, oi tapoja: vanhempien auktoriteetti halutaan toden totta ottaa haltuun. Se siirretään epäpäteville sosiaalityöntekijöille ja elämää kokemattomille, vastavalmistuneille lähihoitajille laitoksissa. Näitä asiantuntijoita vanhemmat sitten nöyrinä konsultoivat palaverista ja neuvottelusta toiseen. He opettavat ammattilaisia lapsensa temperamentista, luonteenpiirteitä, kaveripiiristä ja ongelmista ja maksavat tuloistaan satoja euroja tästä yhteiskunnan tarjoamasta tukimuodosta.
Mitä lapsi haluaa? Haluaako hän todella tätä? Ja onko vanhempia kunnioittamaton kohtelu lapsen parhaaksi? Milloin avun pyytämisestä on tullut tuomittava, typeryyttä ilmaiseva teko? Missä vaiheessa meistä tuli niin mahtavia, että kaikki lapsiemme ongelmat ovat vanhempien aiheuttamia ja niin heikkoja, ettemme ansaitse edes harkinnan asteella tukea? Ainoa ansaitsemamme asia tuntuu olevan vanhemmuutemme mitätöinti.

3§. Kun vanhemmat on heitetty turhanaikaisena häiriötekijänä lastensa elämästä pois, pääsee murrosiän aivomyrskyssä heittelehtivä epävarma ja epätietoinen nuori vetämään kaveripiirissään sosiaalitoimen puolesta vahvistettua, epärealistista kaikkivoipaisuuden värittämää rooliaan. Sisäänpäin itkien, ongelmiaan tulevaisuudelle siirtäen ja traumojaan kasvattaen h

Reply
gnothi seautori
20/8/2014 01:36:26 pm

ja jatko:
3§. Kun vanhemmat on heitetty turhanaikaisena häiriötekijänä lastensa elämästä pois, pääsee murrosiän aivomyrskyssä heittelehtivä epävarma ja epätietoinen nuori vetämään kaveripiirissään sosiaalitoimen puolesta vahvistettua, epärealistista kaikkivoipaisuuden värittämää rooliaan. Sisäänpäin itkien, ongelmiaan tulevaisuudelle siirtäen ja traumojaan kasvattaen hän on hetken cool.
Tämä nuorison piirissä parhaillaan toteutuvan muoti-ilmiön, cooleudesta kilpailemisen ja vanhempien junttimaisuuden konkretisoituminen nuoren sijoittamisena laitokseen-teeman keskusteluun nostaminen on eräs kirjoituksen Uskomatonta viranomaispuuhastelua parhaita ansioita. Kaikki veronmaksajat yhdessä iloisina maksavat, jotta lapset tulevat näin perusteellisesti suojelluiksi!

4§ Jos pyytäisimme apua, se olisi menoa saman tien! Ja niinhän se on. Toivotaan päivä kerrallaan, että kukaan ei pyydä meille enää apua. Pärjäisimme ehkä vielä rimaa hipoen lastemme kanssa, mutta näiden auttajien kanssa olemme voimattomia. On nimittäin suhteista, tuurista, oman olemisen ja tekemisen ärsyttävyyden asteesta, asuinpaikasta ja kohtaamistamme kanssamatkustajista, korostetusti viranomaisista kiinni, kuinka nopeaksi meno yltyy.

Reply
Seurailija
21/8/2014 12:39:24 pm

Toki tuo vuodatus meille jotakin lisätietoa näistä tapauksista!

Reply
Saimi link
6/4/2022 12:53:45 pm

Minusta sijaishuolto on erittäin mielenkiintoista. Meillä on tuttavapiirissä teini, jonka kanssa on hieman ollut ongelmia. Sijaishuollon avulla ehkäpä hän olisi pian valmis taas kouluelämään. Ikävä seurata vanhempien murheita vierestä, kun ei oikein itse voi auttaa.

Reply



Leave a Reply.

    Perheeni tarina

    "Yksittäistapauksia" väkivaltiosta
    Perheeni tarina -sivuille toimitetaan vaiettuja "yksittäistapauksia".
    Jos sinulla on tarina kerrottavana tai kotivideo julkaistavana, luethan ensin julkaisuehdot täältä ja ota sitten yhteys toimittajiimme:
    [email protected].

    Lisää tarinoita täällä:

    *Kauhutarina
    LL-Kotivideot
    "Mielivaltaisia huostaan-ottoja ei oikeastaan ole."
    – Seppo Sauro, LSKL.

    Perheadressit

    RSS Feed

    Tarinoita mediassa:

    Picture
    ☞Ani 

    Picture
    ☞Krista

    Picture
    ☞Kirsi 
    ja Lauri

    Picture
    ☞Jyly ja Johanna

    Picture
    ☞Tapani

    Picture
    ☞Roosa Anniina

    Picture
    ☞Heidi

    Picture
    ☞Vivian

    Picture
    ☞Sari

    Picture
    ☞Henri

    Picture
    ☞Mari

    Picture
    ☞Hely

    Picture
    ☞Mikko

    Picture
    ☞Milla

    Picture
    ☞Mirja

    Picture
    ☞Johanna

    Picture
    ☞Anneli

    Picture
    ☞Hanna

    Picture
    ☞Huosta-päiväkirja

    Picture
    ☞Uupunut äiti

    Picture
    Marjaana

    Picture
    ☞Mikael Gabriel 

    Picture
    Mareena
    1 & 2
    & 3

    Picture
    ☞Tiina B  1 & 2.

    Picture
    ☞Netta

    Picture
    ☞Maiti ja Ivika

    Picture
    ☞Pako 1 ja 2.

    Picture
    ☞Sami

    Picture
     ☞Ari

    Picture
    ☞Ida

    Picture
    ☞Thomas & Jennie

    Arkistot

    April 2016
    January 2016
    October 2015
    July 2015
    June 2015
    April 2015
    March 2015
    January 2015
    December 2014
    November 2014
    October 2014
    August 2014
    July 2014
    June 2014
    May 2014
    April 2014
    March 2014

    Kategoriat

    All
    Aluehallintovirasto
    Asiakirja
    AVI
    Eerika
    Hely-harvistola
    Isovanhemmuus
    Joensuun Lastensuojelu
    Kankaanpää
    Kerimäki
    Kotiintuloaika
    Kritiikki
    Lapsen Huolto
    Lastensuojelu Alkutapaaminen
    Lastensuojeluilmoitus
    Lastensuojelulaitos
    Mervi Maksimainen
    Mervi Sinivirta
    Nelivuotistarkastus
    Neuvola
    Oikeustoimikelpoinen
    Pedofilia
    Pedofiliahysteria
    Poliisikaksikko
    Punkaharjun Soslapsikylä
    Rattijuopumus
    Savonlinna
    Savonlinnan Lastensuojelu
    Seksuaalinen Hyväksikäyttö
    Sijaishuolto
    Sosiaalipäivystys
    SosiaalipäivystyS
    Sosiaalityöntekijä
    SOS Lapsikylä
    THL
    THL + Laaja Terveystarkastus
    Touko Tarkki
    Vantaa Lastensuojelu
    Vantaan Lastensuojelu
    Vilja-Eerika
    Viranomainen

    RSS Feed

    Touko Tarkki, Eerika Tarkki, Vilja Eerika, Marja-Lea Tarkki, Vilja Eerika, Eerika, Eerikan murha, Sirpa Laamanen, Touko, Tarkki, Askola, lastensuojelu, huostaanotto, viranomaisrikollisuus, perheoikeus, lastenoikeudet
    Lokakuunliike.com Pagerank
INFO-sivu
takaisin alkuun

Huolilaskuri
Lokakuun liike on ihmisoikeusliike: rakenteellista sosiaalityötä, tutkivaa journalismia, valtakunnansovittelua, kansansivistystä ja viranomaistarkastustoimintaa tukevaa kolmannen sektorin työtä.
Picture