"Pelkään, että tyttärestäni tulee seuraava Eerika", sanoo joensuulainen äiti loppuvuonna 2014. Hän tuli lastensuojelun asiakkaaksi seitsemän vuotta sitten, joulukuussa 2007 hänen miehensä pahoinpideltyä hänet. Pariskunnan tytär oli tuohon aikaan kolmikuinen vauva.
Väkivallantekoja oli esiintynyt usein. Ne olivat alkaneet äidin ollessa raskaana. Äiti eli elämäänsä kotiinsa kahlittuna ja muistelee, miten hän mm. pesi lastenvaunujen pyöriä puhtaaksi, jotta ei jäisi kiinni siitä, että oli poistunut kotoa ulkoilemaan lapsensa kanssa.
"Kaaduin portaissa", oli äidille tuttu selitys, jolla hän selitteli mustelmiaan.
Erään kerran, kun mies pahoinpiteli äitiä, äidin poski repesi irti, hänen silmänpohjansa murtui ja kasvojen luukalvoihin tuli lukuisia vaurioita. Tämän lisäksi mies kidutti äitiä suihkussa ruiskuttamalla vettä hänen avohaavoihinsa. Naapurit saapuivat jossakin vaiheessa apuun, äiti itse ei muista tapahtumista mitään. Hänelle on kerrottu jälkeenpäin hänen olleen lattialla vauvan sänkyä vasten nojaamassa ja kysyneen auttajiltaan: "Ootsie enkeli, vie mut täältä pois."
Miehen, pahoinpitelijän, suurin huoli poliisin saapuessa oli se, että äiti oli purrut häntä peukaloon. Hän esitteli puremajälkeä poliisille haluten tehdä asiasta rikosilmoituksen.
Koska poliisi oli hälytetty paikalle, asia eteni oikeusteihin pahoinpitelynä, mutta äiti eli pelossa. Kuolemanpelossa. Hän ei esittänyt vaatimuksia asiassa.
Äiti yritti itsemurhaa, lapsi sijoitettiin äitiä piinanneelle isälle
Pariskunta erosi vuonna 2009 väkivallan pahennuttua. Isän häiriköinti alkoi. Isä väitti äidin olevan alkoholisti ja narkkari, tämän haman menneisyyden perusteella. Äiti kävi huumeseuloissa näyttääkseen toteen, ettei käyttänyt päihteitä. Äiti oli myös normaalisti työelämässä. Edelleen äiti käy, todentaakseen syyttömyyttään, mm. maksakokeissa. Tulokset ovat viitearvojen alapuolella.
Isä jatkoi piinaamistaan kaksi vuotta. Lopulta äidin tilanne kärjistyi itsemurhayritykseen tammikuussa 2011. Hän joutui tehohoitoon. Äidin vasen jalka ja oikea käsi halvaantuivat yrityksessä, joten hän joutui viettämään aikaa sairaalahoidossa. Tytär sijoitettiin isälleen 31.1.2011 kiireellisesti, vaikka äiti vastusti sijoitusta väkivaltaiselle isälle. Äiti toivoi lapselleen ulkopuolista sijoituspaikkaa tai sijoitusta sisarensa perheeseen. Äiti taisteli kiireellistä sijoitusta vastaan. Sijoitus johti huostaanottoon 12.9.2011.
Äiti oli hoidossa 29.1.2011–15.3.2011 Pohjois-Karjalan keskussairaalassa ja Utran päihdeyksikössä. Koska itsemurhaa oli yritetty lääkkeillä ja alkoholilla, ja Siilaisen vuodeosastolla riehui sairaalabakteeri, valittiin Utran yksikkö hoitopaikaksi kipujen ja jatkuvan sairaanhoidon vuoksi.
Äiti sai tavata lastaan vain tunnin viikossa. Hoitopaikan mielestä lapsi olisi voinut viettää äidin luona koko päivän, mutta sosiaalitoimi teki suuressa viisaudessaan tapaamisrajoituksen, joita lain mukaan tehdään "lapsen edun toteutumiseksi". Sossu väitti äidin olevan katkaisuhoidossa.
Joensuun lastensuojelu kirjasi valheita asiakirjoihin
Äiti sai lääkärilausunnon, jossa todettiin, ettei äiti ole ollut katkaisuhoidossa vaan hoidossa halvaantumisen takia, koska haavoineen häntä ei voitu sijoittaa vuodeosastolle sairaalabakteeritartunnan mahdollisuuden vuoksi. Tämän asiakirjan äiti kiikutti sosiaalitoimelle todistaakseen pois isän väittämät ja sosiaalitoimen uskomat puheet äidin sairaalahoidon syistä. Sosiaalitoimi väitti äidin olleen nimenomaan katkaisussa ja varmuuden vuoksi hävitti äidin lääkärintodistuksen. Tahallisten virheiden oikaiseminen ei näytä kuuluvan Joensuun lastensuojelun toimenkuvaan.
Sen sijaan Joensuun sossun toimenkuvaan kuuluu toteen näyttämättömien väitteiden kirjaaminen. Nimittäin samainen sossu lausui ja kirjasi äidin sisaresta mm. siten, että sisar on lastensuojelun asiakkaana Kiteellä. Sisar, joka on terveydenhuollon ammattilainen ja työskentelee terveydenhuollossa, soitti Kiteen lastensuojeluun kysyäkseen lastensuojelun asiakkuutensa tilaa. Kiteeltä esitettiin vastakysymys: "Onko tämä aprillipilaa?" Sisar kun sattui soittamaan aprillipäivänä.
Joensuun sosiaalitoimen mielestä sisar on myös kolmen lapsen yksinhuoltaja, vaikka sisar eli ja elää edelleen avioliitossa. Sisar vaati oikaisua kirjauksiin, mutta niitä ei koskaan oikaistu.
Lapsi kertoi isän pahoinpitelevän häntä: sosiaali syyllisti äidin ja piti isää "rohkeana"
Äiti pääsi kotiin 15.3.2011, minkä jälkeen hän jäi täysin yksin. Sosiaalitoimessa kukaan ei kuunnellut, sieltä todettiin vain, ettei äidin mielipiteillä ole merkitystä. Lastensuojelulaissa mainitaan, pykälässä numero 42, että asianosaisia tulee kuulla. Mielipiteen kuulemisen velvoite löytyy myös hallintolain pykälästä numero 34. Molemmat pykälät käsittelevät asianosaisen oikeutta lausua mielipiteensä käsillä olevassa asiassa. Jos taas sosiaalitoimi on sitä mieltä, että on ilmeisen tarpeetonta kuulla asianosaista, siitä tulee antaa perusteltu päätös.
Isä päätti hakea lapsen asumista luokseen.
30.3.2011 tyttö kertoi perhetyöntekijälle, kuinka tekee kipeää, kun isä ottaa tukasta kiinni ja tukistaa. Isän kanssa oli keskusteltu asiasta. Isä oli luvannut muuttaa tapojaan. Näin sosiaalitoimi "todensi" isän väkivaltaisuuden ja tuli lopputulokseen, ettei väkivallan uhkaa ole isän luona.
Tulee mieleeni eräs Oulussa tehty huostaanottohakemus, jossa vedottiin mahdolliseen väkivaltaan ajatuksen tasolla. Se hakemus meni läpi. Sama maa, sama lastensuojelulaki?
Joensuussa mentiin vielä astetta pidemmälle ja kirjattiin, että äiti altistaa lapsen väkivallalle. Toisin sanoen syyllistettiin väkivallan uhri ja toimitettiin lapsi väkivallan tekijälle.
Johtava lastensuojelun työntekijä teki hakemuksen huostaanoton purkamisesta Kuopion hallinto-oikeudelle, jossa suositeltiin lasta asumaan isän luo. Kyseinen hakemus ja suositus tehtiin Joensuun lastensuojelussa tietäen, että isä kohdistaa lapseen väkivaltaa.
Isän hakemus asumisesta hyväksyttiin käräjäoikeudessa ja lapsi määrättiin isälleen asumaan. Väkivaltaisuus ohitettiin toteamalla, ettei isä tiennyt, että lasta ei saa kurittaa fyysisesti. Isän kanssa oli keskusteltu ja isä oli luvannut muuttaa toimintatapojaan. Isää kehuttiin "rohkeaksi", koska hän myönsi kurittaneensa lasta.
Isä vetosi siis rikoslaista tunnettuun kieltoerehdykseen ja se meni oikeudessa läpi? Kuka mahtoi olla tämä onneton tuomari, joka ei tiennyt, että kieltoerehdys vastuuvapausperusteena tulee kysymykseen vain, jos teko on ilmeisen anteeksiannettava ja jos itse laissa on virhe tai laki on ihan mahdottoman vaikeaselkoinen tai jos viranomainen on antanut asiassa virheellisen neuvon? Mielestäni laki koskien pahoinpitelyä tai lapsen fyysistä ja henkistä vaaraa on ilmeisen helppo ymmärrettäväksi. Vai antoiko Joensuun lastensuojelusossu ohjeen pahoinpidellä lasta? Entäpä isän selonottovelvollisuus? Ei se nyt niin vaikeaa ole soittaa vaikkapa sossuun ja varmistaa, onko lapsen hakkaaminen sallittua.
Viis laista, sen sijaan viranomaiset ja tuomioistuin ihastelivat isän rohkeutta avautua väkivallanteoistaan. Laista en löydä vastuuvapausperusteena mainittua rohkeutta; tuomioistuin näköjään osaa tulkita näitä tapauksia kadehdittavalla logiikalla sossun kompatessa taustalla.
"Vielä on käyty hallinto-oikeutta ja hovioikeutta. Kaikissa on suosittu isää. Minut on jätetty yksin taistelemaan, ja suuri kiitos sukulaisilleni tuesta, vaikka heitäkin on noissa kirjauksissa mollattu", äiti kertoo.
Äidin sisar sen sijaan suree sitä, että hän luotti aikanaan Suomen viranomaisiin avun antajina ja vakuutti myös äidin asiasta.
"Mie ite painostin et lähe hoitoon ja sitoudu kaikkeen, Suomessa on toimiva sosiaalihuolto ja oikeuslaitos! Poljin hänet vain syvemmälle suohon..."
Sisaren mielestä sosiaalitoimen toiminta perustuu vain pinttyneeseen, mielivaltaiseen mielipiteeseen. Dokumentit, kuten lapsen hampaista otetut valokuvat, eivät kiinnosta ketään.
"Olin todella järkyttynyt siitä neuvottelusta, missä olin. Sitä halveksuntaa ja asennetta ei voinut uskoa. Kun yksi sossu kirjaa oman henkilökohtaisen mielipiteensä ja isän väittämän perusteellä jotakin, niin siitä tulee kaikille seuraaville asiakirjojen lukijoille täyttä totta. Ja turha on vastalausetta esittää", sisar jatkaa.
Viranomaiset pimittävät äidiltä tiedon lastensuojeluilmoituksesta
Lapsen isä meni uudelleen naimisiin, mutta ero tuli perheväkivallan vuoksi. Perheväkivallasta isän luona tehtiin Liperin lääkärin toimesta lastensuojeluilmoitus, jossa mainittiin lapsen epäsuotuisat kasvuolosuhteet. Mies oli hakannut vaimonsa. Sossun mielestä asiassa ei ollut mitään vaaraa lapsen kannalta, pahoinpitely kun oli tapahtunut lapsen ollessa poissa kotoa. Minnekkäs se isän lupaus muuttaa niitä toimintatapojaan nyt unohtui?
Sosiaalitoimi ei ilmoittanut lastensuojeluilmoituksen sisällöstä äidille lainkaan, vaikka tiesivät äidin olevan menossa hovioikeuteen lapsen asumisesta. Tieto isän väkivaltaisuudesta oli sosiaalitoimessa jo 12.11.2012, hovioikeuden pääkäsittely oli 27.11.2012. Sosiaalitoimi pimitti tiedon äidiltä aina joulukuuhun asti. Asuminen jatkui isällä.
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta, 11§, koskien asianosaisen oikeutta tiedonsaantiin sanoo seuraavaa: "Hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn."
Velvoitteesta voi luistaa, jos se on vastoin lapsen etua. Joensuun lastensuojelu siis käytännössä osoitti, että heidän mielestään lapsen mahdollinen siirtyminen pois väkivaltaisen isän luota olisi vastoin lapsen etua?
Asuminenhan olisi saattanut muuttua oikeudessa, mikäli äidillä olisi ollut tieto lastensuojeluilmoituksen sisällöstä.
Isän pahoinpitelemä tyttö siirretään äidilleen – ja palautetaan pian isälleen
2.5.2013 äiti vei tyttärensä sairaalaan, koska lapsen käsi oli murtunut. Lapsi kertoi kaatuneensa, mutta tarina muuttui kerrottaessa. Hän oli kaatunut asfaltille, nurmikolle, milloin minnekkin. Kuitenkin murtuma oli kyynärvarren sisäsyrjässä. Kaaduttaessa käden päälle olettaisi ulkosyrjän murtuvan? Lapsesta ei löytynyt muita kaatumiseen viittaavia merkkejä, jotka olisivat tukeneet lapsen kertomaa; ei mustelmia, ei naarmuja polvissa, ei mitään.
29.5.2013 äiti vei lapsen taas sairaalaan epämääräisten isojen mustelmien vuoksi. Lapsi kertoi apulaisylikääkärille isän riepotelleen käsistä ja jaloista pitkin lattioita. Kertomus täsmäsi lääkärin löydöksiin. Lääkärikäyntien johdosta lapsi sijoitettiin kiireellisenä isän luota äidin luokse 31.5.2013.
Avoimesta ja reippaasta tytöstä oli tullut pelokas ja itkuinen lapsi. Isällään hän oli alkanut yökastella. Tyttö näki painajaisia. Äidin luona alkoi kova työ lapsen kuntouttamiseksi. Äiti haki käräjäoikeudelta tytön asumista ja väliaikainen määräys annettiin 28.8.2013. Tyttö aloitti esikoulun. Äiti oli kuntouttanut itsensä halvauksen jäljiltä työkuntoiseksi ja kävi töissä. Tyttö rauhoittui, elämä oli tasaista ja turvattua.
"Huomasimme muutosta lapsessa, hän sai takaisin reippautensa ja iloisuutensa", äiti kertoo.
Mutta sitten kaikki muuttui. Isästä oli tehty pahoinpitelyjen johdosta rikosilmoitus. Syytettä ei kuitenkaan nostettu "teon vähäisyyden vuoksi". Joten ei ollut mitään huolta antaa lasta takaisin isälleen. Niinpä sama tuomari, joka oli siirtänyt lapsen turvaan äidilleen, siirsi nyt lapsen takaisin hakattavaksi isälleen. Olosuhdeselvitys, joka puolsi asumista äidin luona, ei merkinnyt oikeudessa mitään.
Siihen päätökseen loppui lapsen esikoulu. Vieraat ihmiset hoitivat häntä isän opiskellessa toisella paikkakunnalla. Alkoi äidin ja tyttären jatkuva yhteydenpidon rajoittaminen. Lapsesta ei huolehdittu. Hänen ikenensä vuotivat verta, ja tyttö kertoi, ettei hänellä edes ole hammasharjaa. Äidin sisar letitti tytön hiuksia. Tyttö säikähti, kun hiuksiin koskettiin.
"Se sattuu, kun isä kiskoo hiuksista."
Lapsella ei ole riittävästi vaatteita, vaikka isä on saanut sosiaalitoimelta tuhansia euroja mm. vaaterahan muodossa. Äiti hankkii lapselle vaatteet ja kengät.
Lastensuojelu jättää lapsen hätään "koska asiasta on oikeuden määräys"
Äiti valitti hovioikeuteen, mutta turhaan. Päätöstä asumisesta ei muutettu.
Hovioikeuden jälkeen lastensuojelusta ilmoitettiin äidille, että isän perheessä on pahoja ongelmia, joita selvitellään perhetyöntekijöiden kanssa. Ongelmat ilmenevät etenkin uusperheen lasten kesken. Tyttö on se, jota kiusataan. Lastensuojelun kotikäynnit isän perheessä olivat alkaneet jo ennen hovioikeutta, mutta äidille ei asiasta oltu vaivauduttu taaskaan ilmoittamaan.
Äiti teki lastensuojeluilmoituksen, koska ei saanut lapseensa yhteyttä ja pelkäsi isän pahoinpidelleen tämän. Lapsen oli määrä saapua tapaamiselle, mutta se peruttiin oksennustautiin vedoten. Tytär ehti kuitenkin puhua äidin kanssa puhelimessa ja kertoi mm. syöneensä, eikä kuulostanut lainkaan sairaalta. Myös lapsen mummo (äidin äiti) teki lastensuojeluilmoituksen peläten lapsen turvallisuuden olevan vaarassa. Joensuun lastensuojelu otti vastaan lastensuojeluilmoituksen myös äidin sisaren taholta, joka niin ikään esitti huolensa samasta asiasta.
Sosiaalitoimi ei kuitenkaan toiminut, se vain totesi "ei kuulu meille" tai "asiasta on oikeuden määräys". Lastensuojeluilmoituksista ei seurannut muuta kuin poliisitutkinta kunnianloukkauksesta. Isä koki ilmoitukset kunniaansa loukkaavina ja sai kuin saikin tahtonsa läpi soiteltuaan viranomaisille, jotka ensin olivat sitä mieltä, ettei rikosilmoitus johda yhtikäs mihinkään.
Nyt Joensuun lastensuojelu on ilmoittanut, että on pidettävä neuvottelu, koska kasvatus- ja perheneuvolan työntekijä on erittäin huolissaan lapsen mielialasta. Tyttö on muuttunut araksi ja erittäin itkuiseksi. Lapsi on masentunut.
Viranomaiset vetoavat hovioikeuden päätöksiin. Samaan aikaan isä on päättänyt vähentää lapsen luonapitoa äidin luona. Isä jatkaa siis sekä äidin kiusaamista että lapsen pahoinpitelyä kaikessa rauhassa sosiaalitoimen vedotessa oikeuden päätöksiin.
"Pelkään, että tyttärestäni tulee seuraava Eerika"
Lastensuojelulaki velvoittaa lastensuojelun toimimaan silloin, kun lapsi on vaarassa. Laissa ei sanota, että oikeuden määräys lapsen asumisesta olisi esteenä lapsen siirtämiselle pois pahoinpitelijänsä luota. Sen sijaan laissa sanotaan, että sopimuksen ja päätöksen muuttaminen on mahdollista, mikäli olosuhteet ovat muuttuneet päätöksen antamisen jälkeen tai muutokseen muutoin on aihetta.
Vastuu lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen edun turvaamisesta on viimekädessä sosiaalityöntekijällä. Tapauksessamme tämä viimekätinen on Joensuun sossu. Näyttää kuitenkin siltä, että ko. viranomaisessa ei ole halua, ammattitaitoa tai munaa puuttua tilanteeseen, jossa vaarassa voi olla jopa lapsen henki, yksi pyhimmistä oikeushyvistämme.
Isä piinaa tälläkin hetkellä äidin elämää. Isällä on väittämänsä mukaan harkinnassa haaste lähestymiskieltoon äitiä koskien. Tammikuussa istutaan oikeutta kunnianloukkauksista, koska äiti meni tekemään lastensuojeluilmoituksen. Isä on uhannut nostaa myös syytteen kotirauhan häirinnästä, perusteenaan äidin yhteydenpito tyttärensä kanssa – puhelimella, jonka äiti itse on tyttärelleen hankkinut ja jonka kulut äiti maksaa.
Isällä on uusi nainen ja elämä on epätasaista, mutta aikaa piisaa kyllä äidin kyttäämiseen välikäsiä käyttäen. Miettikää itse, miltä tuntuisi, jos joku vahtaisi kadulta sisälle asuntoonne.
Olosuhdeselvityksissä todettiin aikoinaan: "Miten isän pinna kestää arjessa?"
Äiti kysyy Joensuun sosiaalitoimelta, joka ei kykene sanojensa mukaan todentamaan lapseen kohdistunutta väkivaltaa:
"Miten te todennatte väkivaltaa? Mies on hakannut minut, vaimonsa ja tyttärensä."
Niin Joensuu? Mitä vielä tarvitaan? Patologin lausuntoko?
"Pelkään, että tyttärestäni tulee seuraava Eerika", äiti sanoo hiljaa.
Tilanteessa on paljon samaa kuin oli Eerikan tilanteessa. Äitiä ei uskottu. Mitään ei tehty, vaikka lastensuojeluilmoituksia oli yli kymmenen. Lastensuojelu pullakahvitteli sillä välin, kun Eerika murhattiin.
Ja näyttää se pullasuttu maistuvan Joensuussakin.
Lisää Joensuu standardia: Lapsen etua Joensuulaiseen tapaan
Espoo:
I Lastensuojelu kaappasi vauvan - syynä äidin sairauskohtaus
II Hyvät Päivi Korpi-Kauhanen ja Raija Pesola
III Joulupukki: "Voitaisiinko siellä Espoossa vielä miettiä?"
Muita uusia LL-julkaisuja:
☞ Maanpakolainen
☞ Suomalaislapset viikkoja kaapattuina Ruotsin sosiaalin tuella
☞ Miksi huostaanottoliikeyritykset leimaavat huostaanotut lapset psyykkisesti sairaiksi?
☞ Home -ongelmat vallankäytön välineenä
☞ Kynttiläpalkinto Lokakuun Liikkeen blogistille
☞ Stop! Haminan Stoppari
☞ Lastensuojelu "suojeli" perheen evakkoon Kankaanpäässä
Väkivallantekoja oli esiintynyt usein. Ne olivat alkaneet äidin ollessa raskaana. Äiti eli elämäänsä kotiinsa kahlittuna ja muistelee, miten hän mm. pesi lastenvaunujen pyöriä puhtaaksi, jotta ei jäisi kiinni siitä, että oli poistunut kotoa ulkoilemaan lapsensa kanssa.
"Kaaduin portaissa", oli äidille tuttu selitys, jolla hän selitteli mustelmiaan.
Erään kerran, kun mies pahoinpiteli äitiä, äidin poski repesi irti, hänen silmänpohjansa murtui ja kasvojen luukalvoihin tuli lukuisia vaurioita. Tämän lisäksi mies kidutti äitiä suihkussa ruiskuttamalla vettä hänen avohaavoihinsa. Naapurit saapuivat jossakin vaiheessa apuun, äiti itse ei muista tapahtumista mitään. Hänelle on kerrottu jälkeenpäin hänen olleen lattialla vauvan sänkyä vasten nojaamassa ja kysyneen auttajiltaan: "Ootsie enkeli, vie mut täältä pois."
Miehen, pahoinpitelijän, suurin huoli poliisin saapuessa oli se, että äiti oli purrut häntä peukaloon. Hän esitteli puremajälkeä poliisille haluten tehdä asiasta rikosilmoituksen.
Koska poliisi oli hälytetty paikalle, asia eteni oikeusteihin pahoinpitelynä, mutta äiti eli pelossa. Kuolemanpelossa. Hän ei esittänyt vaatimuksia asiassa.
Äiti yritti itsemurhaa, lapsi sijoitettiin äitiä piinanneelle isälle
Pariskunta erosi vuonna 2009 väkivallan pahennuttua. Isän häiriköinti alkoi. Isä väitti äidin olevan alkoholisti ja narkkari, tämän haman menneisyyden perusteella. Äiti kävi huumeseuloissa näyttääkseen toteen, ettei käyttänyt päihteitä. Äiti oli myös normaalisti työelämässä. Edelleen äiti käy, todentaakseen syyttömyyttään, mm. maksakokeissa. Tulokset ovat viitearvojen alapuolella.
Isä jatkoi piinaamistaan kaksi vuotta. Lopulta äidin tilanne kärjistyi itsemurhayritykseen tammikuussa 2011. Hän joutui tehohoitoon. Äidin vasen jalka ja oikea käsi halvaantuivat yrityksessä, joten hän joutui viettämään aikaa sairaalahoidossa. Tytär sijoitettiin isälleen 31.1.2011 kiireellisesti, vaikka äiti vastusti sijoitusta väkivaltaiselle isälle. Äiti toivoi lapselleen ulkopuolista sijoituspaikkaa tai sijoitusta sisarensa perheeseen. Äiti taisteli kiireellistä sijoitusta vastaan. Sijoitus johti huostaanottoon 12.9.2011.
Äiti oli hoidossa 29.1.2011–15.3.2011 Pohjois-Karjalan keskussairaalassa ja Utran päihdeyksikössä. Koska itsemurhaa oli yritetty lääkkeillä ja alkoholilla, ja Siilaisen vuodeosastolla riehui sairaalabakteeri, valittiin Utran yksikkö hoitopaikaksi kipujen ja jatkuvan sairaanhoidon vuoksi.
Äiti sai tavata lastaan vain tunnin viikossa. Hoitopaikan mielestä lapsi olisi voinut viettää äidin luona koko päivän, mutta sosiaalitoimi teki suuressa viisaudessaan tapaamisrajoituksen, joita lain mukaan tehdään "lapsen edun toteutumiseksi". Sossu väitti äidin olevan katkaisuhoidossa.
Joensuun lastensuojelu kirjasi valheita asiakirjoihin
Äiti sai lääkärilausunnon, jossa todettiin, ettei äiti ole ollut katkaisuhoidossa vaan hoidossa halvaantumisen takia, koska haavoineen häntä ei voitu sijoittaa vuodeosastolle sairaalabakteeritartunnan mahdollisuuden vuoksi. Tämän asiakirjan äiti kiikutti sosiaalitoimelle todistaakseen pois isän väittämät ja sosiaalitoimen uskomat puheet äidin sairaalahoidon syistä. Sosiaalitoimi väitti äidin olleen nimenomaan katkaisussa ja varmuuden vuoksi hävitti äidin lääkärintodistuksen. Tahallisten virheiden oikaiseminen ei näytä kuuluvan Joensuun lastensuojelun toimenkuvaan.
Sen sijaan Joensuun sossun toimenkuvaan kuuluu toteen näyttämättömien väitteiden kirjaaminen. Nimittäin samainen sossu lausui ja kirjasi äidin sisaresta mm. siten, että sisar on lastensuojelun asiakkaana Kiteellä. Sisar, joka on terveydenhuollon ammattilainen ja työskentelee terveydenhuollossa, soitti Kiteen lastensuojeluun kysyäkseen lastensuojelun asiakkuutensa tilaa. Kiteeltä esitettiin vastakysymys: "Onko tämä aprillipilaa?" Sisar kun sattui soittamaan aprillipäivänä.
Joensuun sosiaalitoimen mielestä sisar on myös kolmen lapsen yksinhuoltaja, vaikka sisar eli ja elää edelleen avioliitossa. Sisar vaati oikaisua kirjauksiin, mutta niitä ei koskaan oikaistu.
Lapsi kertoi isän pahoinpitelevän häntä: sosiaali syyllisti äidin ja piti isää "rohkeana"
Äiti pääsi kotiin 15.3.2011, minkä jälkeen hän jäi täysin yksin. Sosiaalitoimessa kukaan ei kuunnellut, sieltä todettiin vain, ettei äidin mielipiteillä ole merkitystä. Lastensuojelulaissa mainitaan, pykälässä numero 42, että asianosaisia tulee kuulla. Mielipiteen kuulemisen velvoite löytyy myös hallintolain pykälästä numero 34. Molemmat pykälät käsittelevät asianosaisen oikeutta lausua mielipiteensä käsillä olevassa asiassa. Jos taas sosiaalitoimi on sitä mieltä, että on ilmeisen tarpeetonta kuulla asianosaista, siitä tulee antaa perusteltu päätös.
Isä päätti hakea lapsen asumista luokseen.
30.3.2011 tyttö kertoi perhetyöntekijälle, kuinka tekee kipeää, kun isä ottaa tukasta kiinni ja tukistaa. Isän kanssa oli keskusteltu asiasta. Isä oli luvannut muuttaa tapojaan. Näin sosiaalitoimi "todensi" isän väkivaltaisuuden ja tuli lopputulokseen, ettei väkivallan uhkaa ole isän luona.
Tulee mieleeni eräs Oulussa tehty huostaanottohakemus, jossa vedottiin mahdolliseen väkivaltaan ajatuksen tasolla. Se hakemus meni läpi. Sama maa, sama lastensuojelulaki?
Joensuussa mentiin vielä astetta pidemmälle ja kirjattiin, että äiti altistaa lapsen väkivallalle. Toisin sanoen syyllistettiin väkivallan uhri ja toimitettiin lapsi väkivallan tekijälle.
Johtava lastensuojelun työntekijä teki hakemuksen huostaanoton purkamisesta Kuopion hallinto-oikeudelle, jossa suositeltiin lasta asumaan isän luo. Kyseinen hakemus ja suositus tehtiin Joensuun lastensuojelussa tietäen, että isä kohdistaa lapseen väkivaltaa.
Isän hakemus asumisesta hyväksyttiin käräjäoikeudessa ja lapsi määrättiin isälleen asumaan. Väkivaltaisuus ohitettiin toteamalla, ettei isä tiennyt, että lasta ei saa kurittaa fyysisesti. Isän kanssa oli keskusteltu ja isä oli luvannut muuttaa toimintatapojaan. Isää kehuttiin "rohkeaksi", koska hän myönsi kurittaneensa lasta.
Isä vetosi siis rikoslaista tunnettuun kieltoerehdykseen ja se meni oikeudessa läpi? Kuka mahtoi olla tämä onneton tuomari, joka ei tiennyt, että kieltoerehdys vastuuvapausperusteena tulee kysymykseen vain, jos teko on ilmeisen anteeksiannettava ja jos itse laissa on virhe tai laki on ihan mahdottoman vaikeaselkoinen tai jos viranomainen on antanut asiassa virheellisen neuvon? Mielestäni laki koskien pahoinpitelyä tai lapsen fyysistä ja henkistä vaaraa on ilmeisen helppo ymmärrettäväksi. Vai antoiko Joensuun lastensuojelusossu ohjeen pahoinpidellä lasta? Entäpä isän selonottovelvollisuus? Ei se nyt niin vaikeaa ole soittaa vaikkapa sossuun ja varmistaa, onko lapsen hakkaaminen sallittua.
Viis laista, sen sijaan viranomaiset ja tuomioistuin ihastelivat isän rohkeutta avautua väkivallanteoistaan. Laista en löydä vastuuvapausperusteena mainittua rohkeutta; tuomioistuin näköjään osaa tulkita näitä tapauksia kadehdittavalla logiikalla sossun kompatessa taustalla.
"Vielä on käyty hallinto-oikeutta ja hovioikeutta. Kaikissa on suosittu isää. Minut on jätetty yksin taistelemaan, ja suuri kiitos sukulaisilleni tuesta, vaikka heitäkin on noissa kirjauksissa mollattu", äiti kertoo.
Äidin sisar sen sijaan suree sitä, että hän luotti aikanaan Suomen viranomaisiin avun antajina ja vakuutti myös äidin asiasta.
"Mie ite painostin et lähe hoitoon ja sitoudu kaikkeen, Suomessa on toimiva sosiaalihuolto ja oikeuslaitos! Poljin hänet vain syvemmälle suohon..."
Sisaren mielestä sosiaalitoimen toiminta perustuu vain pinttyneeseen, mielivaltaiseen mielipiteeseen. Dokumentit, kuten lapsen hampaista otetut valokuvat, eivät kiinnosta ketään.
"Olin todella järkyttynyt siitä neuvottelusta, missä olin. Sitä halveksuntaa ja asennetta ei voinut uskoa. Kun yksi sossu kirjaa oman henkilökohtaisen mielipiteensä ja isän väittämän perusteellä jotakin, niin siitä tulee kaikille seuraaville asiakirjojen lukijoille täyttä totta. Ja turha on vastalausetta esittää", sisar jatkaa.
Viranomaiset pimittävät äidiltä tiedon lastensuojeluilmoituksesta
Lapsen isä meni uudelleen naimisiin, mutta ero tuli perheväkivallan vuoksi. Perheväkivallasta isän luona tehtiin Liperin lääkärin toimesta lastensuojeluilmoitus, jossa mainittiin lapsen epäsuotuisat kasvuolosuhteet. Mies oli hakannut vaimonsa. Sossun mielestä asiassa ei ollut mitään vaaraa lapsen kannalta, pahoinpitely kun oli tapahtunut lapsen ollessa poissa kotoa. Minnekkäs se isän lupaus muuttaa niitä toimintatapojaan nyt unohtui?
Sosiaalitoimi ei ilmoittanut lastensuojeluilmoituksen sisällöstä äidille lainkaan, vaikka tiesivät äidin olevan menossa hovioikeuteen lapsen asumisesta. Tieto isän väkivaltaisuudesta oli sosiaalitoimessa jo 12.11.2012, hovioikeuden pääkäsittely oli 27.11.2012. Sosiaalitoimi pimitti tiedon äidiltä aina joulukuuhun asti. Asuminen jatkui isällä.
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta, 11§, koskien asianosaisen oikeutta tiedonsaantiin sanoo seuraavaa: "Hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn."
Velvoitteesta voi luistaa, jos se on vastoin lapsen etua. Joensuun lastensuojelu siis käytännössä osoitti, että heidän mielestään lapsen mahdollinen siirtyminen pois väkivaltaisen isän luota olisi vastoin lapsen etua?
Asuminenhan olisi saattanut muuttua oikeudessa, mikäli äidillä olisi ollut tieto lastensuojeluilmoituksen sisällöstä.
Isän pahoinpitelemä tyttö siirretään äidilleen – ja palautetaan pian isälleen
2.5.2013 äiti vei tyttärensä sairaalaan, koska lapsen käsi oli murtunut. Lapsi kertoi kaatuneensa, mutta tarina muuttui kerrottaessa. Hän oli kaatunut asfaltille, nurmikolle, milloin minnekkin. Kuitenkin murtuma oli kyynärvarren sisäsyrjässä. Kaaduttaessa käden päälle olettaisi ulkosyrjän murtuvan? Lapsesta ei löytynyt muita kaatumiseen viittaavia merkkejä, jotka olisivat tukeneet lapsen kertomaa; ei mustelmia, ei naarmuja polvissa, ei mitään.
29.5.2013 äiti vei lapsen taas sairaalaan epämääräisten isojen mustelmien vuoksi. Lapsi kertoi apulaisylikääkärille isän riepotelleen käsistä ja jaloista pitkin lattioita. Kertomus täsmäsi lääkärin löydöksiin. Lääkärikäyntien johdosta lapsi sijoitettiin kiireellisenä isän luota äidin luokse 31.5.2013.
Avoimesta ja reippaasta tytöstä oli tullut pelokas ja itkuinen lapsi. Isällään hän oli alkanut yökastella. Tyttö näki painajaisia. Äidin luona alkoi kova työ lapsen kuntouttamiseksi. Äiti haki käräjäoikeudelta tytön asumista ja väliaikainen määräys annettiin 28.8.2013. Tyttö aloitti esikoulun. Äiti oli kuntouttanut itsensä halvauksen jäljiltä työkuntoiseksi ja kävi töissä. Tyttö rauhoittui, elämä oli tasaista ja turvattua.
"Huomasimme muutosta lapsessa, hän sai takaisin reippautensa ja iloisuutensa", äiti kertoo.
Mutta sitten kaikki muuttui. Isästä oli tehty pahoinpitelyjen johdosta rikosilmoitus. Syytettä ei kuitenkaan nostettu "teon vähäisyyden vuoksi". Joten ei ollut mitään huolta antaa lasta takaisin isälleen. Niinpä sama tuomari, joka oli siirtänyt lapsen turvaan äidilleen, siirsi nyt lapsen takaisin hakattavaksi isälleen. Olosuhdeselvitys, joka puolsi asumista äidin luona, ei merkinnyt oikeudessa mitään.
Siihen päätökseen loppui lapsen esikoulu. Vieraat ihmiset hoitivat häntä isän opiskellessa toisella paikkakunnalla. Alkoi äidin ja tyttären jatkuva yhteydenpidon rajoittaminen. Lapsesta ei huolehdittu. Hänen ikenensä vuotivat verta, ja tyttö kertoi, ettei hänellä edes ole hammasharjaa. Äidin sisar letitti tytön hiuksia. Tyttö säikähti, kun hiuksiin koskettiin.
"Se sattuu, kun isä kiskoo hiuksista."
Lapsella ei ole riittävästi vaatteita, vaikka isä on saanut sosiaalitoimelta tuhansia euroja mm. vaaterahan muodossa. Äiti hankkii lapselle vaatteet ja kengät.
Lastensuojelu jättää lapsen hätään "koska asiasta on oikeuden määräys"
Äiti valitti hovioikeuteen, mutta turhaan. Päätöstä asumisesta ei muutettu.
Hovioikeuden jälkeen lastensuojelusta ilmoitettiin äidille, että isän perheessä on pahoja ongelmia, joita selvitellään perhetyöntekijöiden kanssa. Ongelmat ilmenevät etenkin uusperheen lasten kesken. Tyttö on se, jota kiusataan. Lastensuojelun kotikäynnit isän perheessä olivat alkaneet jo ennen hovioikeutta, mutta äidille ei asiasta oltu vaivauduttu taaskaan ilmoittamaan.
Äiti teki lastensuojeluilmoituksen, koska ei saanut lapseensa yhteyttä ja pelkäsi isän pahoinpidelleen tämän. Lapsen oli määrä saapua tapaamiselle, mutta se peruttiin oksennustautiin vedoten. Tytär ehti kuitenkin puhua äidin kanssa puhelimessa ja kertoi mm. syöneensä, eikä kuulostanut lainkaan sairaalta. Myös lapsen mummo (äidin äiti) teki lastensuojeluilmoituksen peläten lapsen turvallisuuden olevan vaarassa. Joensuun lastensuojelu otti vastaan lastensuojeluilmoituksen myös äidin sisaren taholta, joka niin ikään esitti huolensa samasta asiasta.
Sosiaalitoimi ei kuitenkaan toiminut, se vain totesi "ei kuulu meille" tai "asiasta on oikeuden määräys". Lastensuojeluilmoituksista ei seurannut muuta kuin poliisitutkinta kunnianloukkauksesta. Isä koki ilmoitukset kunniaansa loukkaavina ja sai kuin saikin tahtonsa läpi soiteltuaan viranomaisille, jotka ensin olivat sitä mieltä, ettei rikosilmoitus johda yhtikäs mihinkään.
Nyt Joensuun lastensuojelu on ilmoittanut, että on pidettävä neuvottelu, koska kasvatus- ja perheneuvolan työntekijä on erittäin huolissaan lapsen mielialasta. Tyttö on muuttunut araksi ja erittäin itkuiseksi. Lapsi on masentunut.
Viranomaiset vetoavat hovioikeuden päätöksiin. Samaan aikaan isä on päättänyt vähentää lapsen luonapitoa äidin luona. Isä jatkaa siis sekä äidin kiusaamista että lapsen pahoinpitelyä kaikessa rauhassa sosiaalitoimen vedotessa oikeuden päätöksiin.
"Pelkään, että tyttärestäni tulee seuraava Eerika"
Lastensuojelulaki velvoittaa lastensuojelun toimimaan silloin, kun lapsi on vaarassa. Laissa ei sanota, että oikeuden määräys lapsen asumisesta olisi esteenä lapsen siirtämiselle pois pahoinpitelijänsä luota. Sen sijaan laissa sanotaan, että sopimuksen ja päätöksen muuttaminen on mahdollista, mikäli olosuhteet ovat muuttuneet päätöksen antamisen jälkeen tai muutokseen muutoin on aihetta.
Vastuu lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen edun turvaamisesta on viimekädessä sosiaalityöntekijällä. Tapauksessamme tämä viimekätinen on Joensuun sossu. Näyttää kuitenkin siltä, että ko. viranomaisessa ei ole halua, ammattitaitoa tai munaa puuttua tilanteeseen, jossa vaarassa voi olla jopa lapsen henki, yksi pyhimmistä oikeushyvistämme.
Isä piinaa tälläkin hetkellä äidin elämää. Isällä on väittämänsä mukaan harkinnassa haaste lähestymiskieltoon äitiä koskien. Tammikuussa istutaan oikeutta kunnianloukkauksista, koska äiti meni tekemään lastensuojeluilmoituksen. Isä on uhannut nostaa myös syytteen kotirauhan häirinnästä, perusteenaan äidin yhteydenpito tyttärensä kanssa – puhelimella, jonka äiti itse on tyttärelleen hankkinut ja jonka kulut äiti maksaa.
Isällä on uusi nainen ja elämä on epätasaista, mutta aikaa piisaa kyllä äidin kyttäämiseen välikäsiä käyttäen. Miettikää itse, miltä tuntuisi, jos joku vahtaisi kadulta sisälle asuntoonne.
Olosuhdeselvityksissä todettiin aikoinaan: "Miten isän pinna kestää arjessa?"
Äiti kysyy Joensuun sosiaalitoimelta, joka ei kykene sanojensa mukaan todentamaan lapseen kohdistunutta väkivaltaa:
"Miten te todennatte väkivaltaa? Mies on hakannut minut, vaimonsa ja tyttärensä."
Niin Joensuu? Mitä vielä tarvitaan? Patologin lausuntoko?
"Pelkään, että tyttärestäni tulee seuraava Eerika", äiti sanoo hiljaa.
Tilanteessa on paljon samaa kuin oli Eerikan tilanteessa. Äitiä ei uskottu. Mitään ei tehty, vaikka lastensuojeluilmoituksia oli yli kymmenen. Lastensuojelu pullakahvitteli sillä välin, kun Eerika murhattiin.
Ja näyttää se pullasuttu maistuvan Joensuussakin.
Lisää Joensuu standardia: Lapsen etua Joensuulaiseen tapaan
Espoo:
I Lastensuojelu kaappasi vauvan - syynä äidin sairauskohtaus
II Hyvät Päivi Korpi-Kauhanen ja Raija Pesola
III Joulupukki: "Voitaisiinko siellä Espoossa vielä miettiä?"
Muita uusia LL-julkaisuja:
☞ Maanpakolainen
☞ Suomalaislapset viikkoja kaapattuina Ruotsin sosiaalin tuella
☞ Miksi huostaanottoliikeyritykset leimaavat huostaanotut lapset psyykkisesti sairaiksi?
☞ Home -ongelmat vallankäytön välineenä
☞ Kynttiläpalkinto Lokakuun Liikkeen blogistille
☞ Stop! Haminan Stoppari
☞ Lastensuojelu "suojeli" perheen evakkoon Kankaanpäässä
Touko Tarkki, Eerika Tarkki, Vilja Eerika, Marja-Lea Tarkki, Vilja Eerika, Eerika, Eerikan murha, Sirpa Laamanen, Touko, Tarkki, Askola, Touko Tarkki, Eerika Tarkki, Vilja Eerika, Marja-Lea Tarkki, Vilja Eerika,
RSS Feed
