Oulusta kajahtaa taas: "Apua, vauva salilla!"

2/5/2014

Lokakuun liike luki kuntoilua harrastavan äidin blogin, jota myös STARA kommentoi.

Äidistä oli tehty lastensuojeluilmoitus, minkä jälkeen lastensuojeluväki juoksutti äitiä luokseen, vaikka äiti sanoi treenaavansa neljästi viikossa tunnin kerrallaan:

"Sinä aikana en huomioi vauvaani vaan häntä huomioi hänen ISÄNSÄ. Että kaikki ne 23 muuta tuntia vuorokaudessa olen huomioimassa häntä."

Lokakuun liike lähettää taisteluterveisiä kyseiselle äidille, joka on oululainen; eikä se tieto yllätä ketään:

"Lastensuojeluasiakkuus todellakin periytyy, kuten viisaat lastensuojelijat sanovat: kohta on joka toinen laps suomenmaan ilmiannettu!

Eipä siis muuta kuin kevään kunniaksi ilmoituksia tehtailemaan ja selvityksiä pyytelemään – vaikkapa nyt sitten kuntoilua harrastavista, liian hyväkroppaisista naapureista! Sitten saavat raskaan, matalapalkkaisen, vastuullisen ja julkisesti turhaan parjatun hyväntekeväisyystyön tekijät punoa kutkuttavaa huolidekkaria työpäivien ratoksi.

Kauan eläköön lastensuojelulaki, joka antaa yksittäiselle työntekijälle rajattomat valtaoikeudet jyrätä halutessaan perustuslakia!

Eläköön Suomi!

Eläköön viranomaisyhteistyö ja moniammatilliset työtiimit, jotka kokoustavat asiakkaansa selän takana!

Kukkahattu päästä!"

– Lokakuun liike

Ote blogista:

Lapsestanne Axxxx Vxxxxxxxxxx on tehty lastensuojeluilmoitus.
Siis.. mitä?!
Kädet tärisee, tulee hiki, itku luomien takana. Ehdin miettiä puolen minuutin aikana koko elämänsä kirjon, mitä ihmettä olen tehnyt, että tällaista tapahtuu. Soitan, soitan soitan. Kukaan ei vastaa. Istun eteisessä oven takana portaalla ja itken. Samaan aikaan kuulen lasten kikattelun, vauva tykkää kun hänen otsalleen puhaltaa. Isommat sisarukset tietävät tämän.

Itku on voimakas ja epätoivoinen. Yritän soittaa kirjeessä näkyvään numeroon, en yhtä, en kahta, en kolmea kertaa vaan useamman kymmenen kertaa. Lopulta, viimein, joku vastaa.
Ilmoitus on tehty lokakuussa. Ilmoitus on jäänyt jonnekin, en ymmärrä mihin, koneiston syövereihin kai.

Kirje on päivätty viime perjantaina. Puoli vuotta on siis ehtinyt kulua. Virkailija (vai miksi heitä tulisi kutsua, en tiedä) kertoo, että ilmoitus on tehty anonyymisti ja facebookin tekstien tiimoilta.
tässä vaiheessa olen pudonnut jo ihan totaalisesti kärryiltä.

Kyseessä on siis huoli, etten minä huomioi vauvaa, treenaan paljon ja onpahan vauva ollut jopa mukana salilla.

Siis mitä?

...

(Lue lisää täältä.)

18 Comments

siru

2/5/2014 09:22:08 am

eihän sali ole lasten paikka jos jokainen alkais ottaa pikku tenavia sinne niin lastentarha siittä tulis laps kannattaa aina laittaa jonnekkin hoitoon

Peso

2/5/2014 09:35:07 am

Mikäs siinä jos sen lapsen sinne tuot, lets murder every kukkatäti we can find.

Seurailija

5/5/2014 08:51:04 am

Jotenkin sitä olettaisi ja toivoisi, että Lokakuun liike harrastaisi edes jonkinlaista kriittistä tarkastelua sen suhteen, mitä tänne esiin nostaa. Olettaisin fiksujen ihmisten ymmärtävän tämänkin tapahtuman taustat.

Yksi osapuoli on tässä torveillut: se taho, joka lastensuojeluilmoituksen teki. Syitä ja taustojahan emme tiedä, mutta hölmösti tuo ihminen toimi.

Viranomaisten on PAKKO selvittää tapahtunut. Tämän faktan tekin Lokakuun liikkeessä vallan hyvin tiedätte. Lastensuojeluilmoituksiin on viranomaisen reagoitava. Kyseinen äiti itsekään ei varsinaisesti syytä viranomaisia. Tämän tyyppiset pikku jutut vain sievästi unohtuvat näiltä tämän tyyppisiltä yhden totuuden liikkeiltä.

Treenaava äiti itse taas nostaa tapauksen julkisuuteen täysin turhaan. HÄNEN tavoitteensa on luonnollisesti nostaa bloginsa kävijämääriä.

Yllä oleva Peson repliikki oiva esimerkki korkeasta keskustelun tasosta täällä.

Toimitus

5/5/2014 09:11:59 am

Lastensuojeluilmoitustehtailu ja muu turha paperinpyöritys ruuhkauttavat koko järjestelmän, joka on luotu nimenomaan vakavassa vaarassa olevien lasten suojelemiseksi. Se, että vääristä ja perättömistä ilmoituksista ei saa sanktiota eikä kukaan ota vastuuta niistä, johtaa juuri tämän kaltaiseen sinänsä päättömältä näyttävään toimintaan.

Sen sijaan, että fiksut lastensuojelijat vetoaisivat julkisuudessa ihmisiin (myös muihin viranomaisiin), että älkää ilmoitelko jonninjoutavista huolistanne vaan menkää ottamaan itse huolenne puheeksi kasvotusten, he KEHOTTAVAT ihmisiä ulkoistamaan huolensa lastensuojeluun eli kannustavat tekemään yhä uusia ilmoituksia ns. kansalaisvelvollisuutena: "Yksikään ilmoitus ei ole turha."

Sitä saa sitten mitä tilaa, valitettavasti: 100 000 vuosittaista ilmoitusta. Ja osa täysin turhanpäiväisiä. Jos sitten lastensuojelussa jokaiseen huolenripsahdukseen reagoidaan kokoustamalla, ei ole ihme, että todellisessa hädässä olevat (Eerika) jäävät vaille apua.

Ei viranomaisen siis ole mikään PAKKO kutsua treenaavaan äitiä kokoustamaan moisen ilmoituksen takia. Se voi käyttää tervettä harkintaa, onko moiseen aihetta.

Äidin motiivit tuskin ovat blogin kävijämäärän nostattaminen vaan monia suomalaisperheitä koskettavan asian esiintuominen. Lastensuojeluilmoitus nimittäin jää järjestelmään. Se nousee sieltä esiin sitten uudelleen, jos tulee uusi ilmoitus vaikkapa 5 vuoden päästä (lapselle on reikäiset sukat tms). Uusi työntekijä ei voi mitenkään tietää vanhan ilmoituksen taustoja, mutta sen olemassaolo lisää epäilyä siitä, että jotakin on saattanut ollut pielessä. Tehtyihin virheellisiin ilmoituksiin on äärimmäisen vaikea saada oikaisua.

Nykyisellään kyseessä ei ole siis lastensuojeluilmoitus vaan lastensuojeluEPÄILYilmoitus, tai lastensuojeluilmoitusrekisteri vaan lastensuojeluilmoitusEPÄILYrekisteri.

Seurailija

5/5/2014 09:49:55 am

Toimitus kehuu itseään ja kiittelee omaa oikeudenmukaista ja Äärimmäisen Tarpeellista linjaansa...

Oletan jopa Lokakuun liikkeenkin ihmisten käsittävän, että lastensuojelu ei ole Suomessa se taho, joka lakeja kirjoittaa ja säätää. Vastuu kuuluu poliittisille päättäjille. Jos ja kun aiheettomia ilmiantoja tulee, ne vain on tutkittava.

Kun joukkoon eksyy sitten tilanne, jossa tuo Äärimmäisen Paha ja Täysin Korruptoitunut Lastensuojelu ei toimikaan aivan oikein - kuten kävi ikävässä Eerikan jutussa - alkaa HIRMUINEN haloo. Epäpätevät ja laiskat sossut toimivat aina väärin - joko liian hitaasti tai liian nopeasti. Todellinen osaaminen löytyy vain täältä ja muilta vastaavilta sivuilta netistä?

Vakavasti puhuen; KUKA ja MILLOIN lopulta voi tietää, onko joku ilmoitus sitten täysin tarpeeton? Joka tapauksessa taustat on selvitettävä. Vastoin tämän sivuston levittämää DDR - tyyppistä roskaa, sosiaalipuolen viranomaisilla on töitä liiaksi saakka.

Tässä maassa on merkityksetöntä mitä viranomaistaho sanoo. Esim. Internet elää omaa elämäänsä. Erilaisissa blogeissa luodaan yhtä totuutta - kuten täälläkin - ja se uppoaa osaan ihmisistä vaivattomasti. Oikea totuus löytyy jos löytyy. Kaikki eivät edes halua kuulla oikeaa totuutta.

Äidin motiivit Lokakuun liike LUONNOLLISESTI on selvittänyt tarkoin. Täällähän ei mutu-tuntumalta asioita heitellä, vai mitä?

Ketään tässä maassa ei oikeasti huostata merkityksettömien pikkuasioiden vuoksi ja sen Lokakuun liikekin tietää.

Toimitus

5/5/2014 11:56:49 am

Lakeja ei lastensuojelu toki säädä, mutta sen pitäisi noudattaa lakeja. Siitä on kysymys, lakien noudattamisesta. Virkamiesten (päätöksiä tekevien) toimia ei seurata, ei tutkita, eikä sanktioita ole. Ei myöskään edes valheellisia lastensuojeluilmoituksia ole sanktioitu. Toisin kuin väität, ei niistä anneta rangaistusta (vrt. kunnianloukkaussyyte.

Äidin motiivien selvittämisestä: väitit kirjoituksellaan kasvattavan kävijämääriään. Vastaus oli tähän väitteeseesi. Äidin kirjoituksesta välittyi tunnelma, jonka perusteella on vaikeaa kuvitella hänen kirjoittaneen laskelmoiduista syistä.

Lokakuun liike ei ole missään väittänyt, että kaikki huostaanotot olisivat turhia. Valtaosa tehdään vanhempien suostumuksella. Epäkohtia on kuitenkin alalla liikaa. Kiireessä ei synny laadukasta ihmisoikeustyötä.

Seurailija

6/5/2014 08:44:36 am

Lopulta kukaan ei uskaltaisi enää edes pohtia ls-ilmoituksen tekoa, koska seuraus voisi olla syyte? Sekö olisi hyvä?

Jo nyt ainakin opettajat miettivät lastensuojeluilmoitusta PITKÄÄN ennen sen tekoa. Olen parinkymmenen vuoden urallani tehnyt YHDEN ls-ilmoituksen. Onko se sitä jatkuvaa kilauttelua lastensuojeluun, josta täällä puhutaan?

Totuus on se, että jos opettaja ilmoituksen tekee, taustalla on suuri ja pitkä huoli lapsesta. Vanhempien kanssa yhteistyö ei suju. Ei niitä lonkalta tehdä.

Tämän treenaavan äidin motiiveista on AIVAN turha puhua tyyliin "tunnelma välittyi..." Miten voitte moista roskaa edes kirjoittaa tänne asian (?) joukkoon? Yksikään ihminen ei tavoittele blogeilla muuta kuin lukijoita.

Lokakuun liike väittää monenmoista. Vastuuta mistään näemmä ei kanna kukaan. Juttu on AINA totta, jos siinä kritisoidaan viranomaisia?

Lexa

8/5/2014 04:55:44 am

Hyvä seurailija, ota laput silmiltäsi ja laajenna hieman katselukulmia, jos sinä toimit oikein niin sillä et voi perustella jonkun toisen tekemisiä. Asenteellisuutesi näkyy viesteissäsi, Tekeydyt asiantuntijaksi, puhut totuuksista, luet toisten ajatuksia, tiedät motiivit. Osaatko ollenkaan asettua toisen ihmisen asemaan ja oikeasti miettiä asioita hänen kannaltaan? Mielestäni tämä asia on äidille sellainen järkytys että se pitää purkaa pois, blogi on hänen keino, toisella on jokin toinen keino. Empatiaa saisi harrastaa paljon enemmän, sillä on suuri merkitys ongelmien ratkaisussa ja keskustelussa, olen huomannut miten se jopa muuttaa mielipiteitä, ja voi jättää kokonaan pois HUUTO sanat teksteistä. Kerro miten sinä olisit tämän kyseisen äidin asemassa toiminut?

Seurailija

8/5/2014 08:00:07 am

Kyllä täällä taitaa asiantuntijaksi "tekeytyä" aika moni muukin. Löytyy koulupuolen asiantuntijaa, historian asiantuntijaa ja näemmä myös rivien välistä lukemisen asiantuntijaa.

Tämä äiti on kirjoittanut treeniblogiaan jo pitempään ja samalla kanavalla hän taisi tätä vallan hirmuista kärsimystäänkin julistaa. Kukaan ei ole hänen lastaan ollut huostaan ottamassa eikä häntä ole sillä edes uhattu. Syylliseksi hän itse ei ymmärtääkseni ole julistanut lastensuojelua vaan enemmänkin ne ihmiset, jotka tekevät aiheettomia ls-ilmoituksia. Onko Sinulla erilaista tietoa?

Tästä sinänsä merkityksettömästä pikku-uutisesta Lokakuun liike koettaa repiä irtopisteet omalle julistukselleen. Asiaa koetetaan kovasti käsitellä siinä merkityksessä, että se Paha Lastensuojelu on taas ollut asialla ja tehnyt vaikka mitä vaikeuttaakseen syyttömän äidin elämää. Hohhoijaa...

En ole millään tavoin väittänyt itseäni asiantuntijaksi joka alan suhteen: niitä ihmisiä näyttää löytyvän enemmänkin Lokakuun liikkeen blogien kirjoittajien joukosta. En väitä lukevani toisten ajatuksia enempää kuin nekään ihmiset, jotka täällä julistavat äidin tunteita tulkinneensa hänen tekstiensä perusteella.

Miten minä olisin reagoinut? En ainakaan noin. En nimittäin pidä tarpeellisena kertoa jokaista elämäni risausta blogissa tai Facebookissa. Jos joutuisin lastensuojeluilmoituksen kohteeksi, hoitaisin asian alta pois viranomaisten kanssa ilman sen suurempia dramatisointeja. Minun on hyvin vaikea ymmärtää sitä, että jotkut avaavat koko yksityiselämänsä Internetissä. Edes aikuiset ihmiset eivät näytä oikeasti hallitsevan netin asiallista käyttöä. Salihommia tulee harrastettua riittämiin ilman tarvetta kertoa siitä nettiin.

Huvittavin juttu tämän asian suhteen on se, että tässäkin tapauksessa eniten porua pitävät ulkopuoliset tahot, joista useimmilla ei ole juuri mitään tietoa tapauksesta kuin vain iltapäivälehdissä olleiden juttujen verran.

Blogin tavoite ei ymmärtääkseni ole saada minimimäärää lukijoita vaan maksimimäärä. Tänään juuri puhuttiin uutisissa siitä, että bloggareita saattaa uhata verolle joutuminen. Mainostulojahan taitaa osa saadakin...

Lexa

8/5/2014 08:54:54 am

Saan kuvan sinun kirjoituksistasi että olet hyvin kriittinen ja suorastaan harkitsemattoman vihainen välillä tälle Lokakuun liikkeen sivustolle. Kannattaisi jättää koko sivuston lukeminen ja seuraaminen vähemmälle, elämää on muuallakin ja voit olla huoletta, oikeus voittaa aina lopulta, joskus se vie aikaa ja joskus ei. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Seurailija

8/5/2014 09:50:53 am

Kriittinen? Kyllä.

Harkitsemattoman vihainen? Tuskin.

En ole ymmärtääkseni esim. perustanut nettiin sivustoa, joka keskittyy yhden asian tiimoilta tuomitsemaan kokonaisen yhteiskuntamme osa-alueen. En ole aloittanut blogikirjoittelua, johon tulleista kommenteista sitten hermostuisin. En ole arvioinut kenenkään ammattitaitoa heikoksi vain siksi, että hän on eri mieltä kuin minä.

Kannattaisikohan Sinun ehkä kysyä tuo sama kysymys joiltakin muilta täällä, Lokakuun liikkeen sivustolla?

Lexa

8/5/2014 02:54:03 pm

Itsepä tiedät motiivisi. Minusta tämä blogi on tervetullut niiden puolesta jotka ovat kokeneet kaltoinkohtelua ja vääriä huostaanottoja. Sitähän ei kukaan voi kiistää etteikö näitä ole, tätäkään ei tarvitsisi mikäli kaikilla olisi samanvertainen asema, vanhemmilla, lapsilla, sosiaalityöllä. Kyllä nämä vaan tarpeeseen on luotu, täällä saa äänen he jotka vaiennetaan ja uuvutetaan, joille käännetään selkä eikä kuulla kuten eu ihmisoikeusjulistuksessa sanotaan.

Seurailija

9/5/2014 07:19:17 am

Blogi voi olla tervetullut ja pidän sitä suorastaan tarpeellisenakin. Taustalla on ihmisiä, joilla on tietotaitoa ja osaamista ja mielipiteitä ja näkemystä. Sitä en kiistä.

Keinot ovatkin sitten toinen juttu. Otin siihen kantaa jo toisaalla täällä. Niitä en kykene ymmärtämään saati hyväksymään. Siksi pidän oikeudenmukaisena, että täällä joku tuo esiin hieman kriittisempiäkin näkökulmia näistä aiheista ja kirjoittajien mielipiteistä.

Täällä blogien kirjoittajat täysin tahallisesti kärjistävät ja liioittelevat asioita., Tämä tehdään vahvasti paisutelluilla otsikoilla ja lausahduksilla, joiden suhteen ei epäilyn varaa jää. Pitkin hampain täällä saatetaan sivulauseessa vaikkapa todeta, ettei haluta leimata koko lastensuojelua, mutta otsikot ja kirjoitusten yleinen henki kertovat aivan muuta.

Samoin, koulukiusaamisesta ja opettajien toiminnasta revitään vahvasti dramatisoidut otsikot, mutta aiheen taustalla oikeasti piilevistä monimutkaisuuksista ei vahingossakaan haluta puhua mitään. Liioittelua, ylidramatisointia, asioiden paisuttelua, osatotuuksien korostamista, eriävien mielipiteiden huomioimatta jättämistä - periaatetasolla epärehellisyyttä.

Sitä Lokakuun liikkeen Toimitus - huom. totta kai iso alkukirjain - tai kukaan bloggareistakaan ei luonnollisesti kerro, että kyseessä on tarkoituksellinen liioittelu. Tavoite ei siis ole neutraali tai oikeakaan tieto vaan se, että TIETYT ja halutut asiat kerrotaan ja nekin vain halutuin osin. Jos täällä rohkenee esittää "sopimattomia" mielipiteitä, seuraukset ovat tympeät. En jaksa asiasta jauhaa, sillä jokainen saa halutessaan tutkia näitä keskusteluja.

Vanhempien, lasten ja sosiaalipuolen asema ei ikinä voi olla "sama". Edut ovat yhtenevät, mutta yksi osa tekee työtään ja muut taas tuottavat sitä työn aihetta. Ketään ei Suomen maassa vaienneta. Elämme demokratiassa. Internetin myötä ääneen on päässyt koko joukko puskista huutelijoitakin, joiden sanoma ei valitettavasti ole ihan aina puolueeton. Ihmisillä on sananvapaus, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki edes Internetin ihmemaassakaan olisi pilkulleen totta.

Lexa

9/5/2014 02:35:32 pm

Kiitos seurailija hyvästä ja asiallisesta kommentista, se sisälsi oikeita perusteluita ja niistä on tarpeen keskustella. Tarkoitin tuolla asemalla tasavertaisuutta, en sinänsä siten miten ilmeisesti ymmärsit. Jokaisella on tasavertainen asema näissä keisseissä, lapsella, vanhemmilla ja viranomaisilla, tämä lähtökohta ja sen noudattaminen takaa sen että ei tule uhreja, sellaisia uhreja jotka joutuvat turvautumaan julkisuuteen, provosointiin, äänekkäisiin mielipiteen esittämisiin, kärjistyksiin, ja vaikka mihin, vanhemmat taistelevat lapsestaan leijonen lailla, silloin ei usein mietitä mikä on sopivaa tai korrektia. Että näihin tilanteisiin on jouduttu, siinä on syitä sysissä että sepissä. Itse ajattelen että ammattilainen(sos.viranomainen) on aina epäonnistunut kun tilanne ajautuu näin. Vastuu vallankäytöstä on myös vastuuta vallankäytön seurauksista, nämä eivät kohtaa toisiaan, valtaa kyllä käytetään mutta kun on tehty siinä kiireessä tai tulehtuneiden ihmissuhteiden lomassa päätöksiä, jotka todetaan myöhemmin vääriksi ja harkitsemattomiksi, silloin näillä päätöksiä tehneillä ei todellisuudessa ole mitään vastuuta, tällainen edesauttaa sen että toiminta jatkuu eikä kehitystä parempaan tapahdu. Pelko väärien toimien aiheuttamista sanktioista laittaisi nämä viranomaiset tutkimaan tarkemmin, kohtaamaan ihmiset jotka on näiden ongelmien takana ja hakemaan todelliset perustelut toimilleen, myös tämä ns. Erikan tapaus olisi voinut näin edetäkin erilailla, vastuu päätöksistä, olipa ne mitä tahansa, täytyy olla ammattilaisen työn lähtökohta. Liian usein viranomainen pakenee salassapitovelvollisuuden taakse piiloon vastuuta.

Yleistyksiin sortuu kaikki, myös sinun kommenteissa on yleistyksiä, niitä kannattaisi välttää ja puhua aina omasta puolesta eikä laittaa sanoja toisten suuhun, aina kannattaa miettiä tuo tarkoittaa tuolla, joskus sanajärjestys muuttaa asian toiseksi tai pilkun paikka, vastuu jää lukijalle. Virheitä emme voi välttää mutta niiden toistaminen on tyhmyyttä, ellei opi tekemistään virheistä.

Seurailija

10/5/2014 04:41:44 am

Käytännön työssä opettajana on tullut huomattua, että turhan monilla ihmisillä se leijonan lailla taistelu alkaa aivan väärässä vaiheessa ja kohdistuu vääriin asioihin.

Tällä tarkoitan sitä, että syytä olisi ensisijaisesti keskittyä niiden asioiden kuntoon laittamiseen eikä siihen, että kokemiaan asioita julistaa Facebookissa ja kaikkialla sosiaalisissa medioissa. Syytä olisi myös oikeasti muistaa se lasten etu.

Ihmisten maailomankuva on vääristynyt nimenomaan edellä mainittujen toimintaväylien myötä. Kun joku saa vaikkapa niitä peukutuksia ja hyväksyntää netissä, hän kuvittelee olleensa ehdottoman oikeassa väitteidensä suhteen. Ongelma on se, että kun sitten lähdetään ratkomaan asioita faktojen pohjalta vaikkapa oikeusistuimissa, se sosiaalisten medioiden kansansuosio ei merkitse mitään. Vain kiistattomat faktat merkitsevät. Sitten muodostu kuva, että vaikka ne k a i k k i muut olivat samaa mieltä omien juttujen kanssa, Paha Sossu ja Korruptoituneet oikeusistuimet tekevät vääriä päätöksiä.

Täällä on äänessä ihmisiä, joilla on ammattitaitoa - tai ainakin luulisi olevan. Myös heillä on oikeasti vastuu siitä, mitä he suustaan päästelevät; tai siis näppäimistöltään. Toki blogeille aina haetaan ensisijaisesti lukijoita ja keinot vaihtelevat. Siitä huolimatta se
p i e n i liioittelu ja kärjjistäminen muuttuukin jossakin vaiheessa suureksi asiaksi. Lähellekään jokainen netin käyttäjä tässä maassa ei kerta kaikkiaan vain ymmärrä sitä, että kaikki netissä oleva ei olekaan kirjaimellisesti totta.

Viranomaiset käyttävät valtaa, se on totta. Niin on asia aina ollut. Totuus on se, että kun ihmisiä koskevia päätöksiä tehdään, sellaista tilannetta tuskin tulee, jolloin kaikki ovat tyytyväisiä. Periaatteessa vääristä teoista joutuu vastuuseen, mutta näissä keskusteluissa kysymys on pulmallisempi. Nettikeskustelijat huutavat lukijat lynkkausta lastensuojelulle tietämättä lähellekään kaikkea. Äänessä ovat enimmäkseen tyytymättömät kansalaiset ja ikävä kyllä myös ihmiset, jotka hyötyvät tyytymättömyyden kanavoitumisesta vaikkapa oikeudenkäynteihin tai blogeihin, joista mainostuloja kilahtaa. En väitä tällaista paljon olevan, mutta kyllä sitäkin löytyy.

Sinne vaitiolovelvollisuuden taa on PAKKO paeta. Pako vain on väärä sana, koska ääneen asioiden kertomisesta voisi seurata suuria ongelmia.

Annan esimerkin. Joku julistaa suureen ääneen, että hänen lastaan on kiusattu monta vuotta ja mukiloitu. Noin miljoona asiaa saattaa jäädä kertomatta. Se "kiusattu" voi olla riidanhaastaja. Hänen vanhempansa voivat olla ns. vaikeita tapauksia. Se "kiusaaminen" voi olla jotain muuta kuin luulisi. Miten opettaja tämän suoraan sanoisi?

Lokakuun liikkeen tyyppiset "tietotoimistot" lähtevät siitä oletuksesta, että noissa tilanteissa syyllinen automaattisesti on koulu tai opettaja. Kun joku vanhempi julistaa suureen ääneen kokemiaan asioita, hän on takuuvarmasti oikealla asialla.

Toinen esimerkki on täälläkin esiintynyt tarina opettajista, jotka jatkuvalla syötöllä kilauttelevat lastensuojeluun, kun oppilaita vaikka kiusataan. Se "unohtuu", että opettaja käytännössä aina on tehnyt jo loputtoman määrän asioita auttaakseen lasta. Mikään vain ei tunnu auttavan. Tätäkin Upeaa Tarinaa täällä levitteli blogissaan entinen opettaja, joka ei ole suostunut kommentoimaan avaukseensa kohdistamiani kysymyksiä yhtään mitenkään. Se halukkuudesta puhua asiaa? Se niistä yleistyksistä?

Tyypillinen juttu muutamassa keskustelussa on ollut se, että ilmoille on heitelty mitä kummallisimpia väitteitä vaikkapa siitä koulukiusaamisesta. Kun olen pyytänyt pieniä tarkennuksia, seuraus on ollut vaikeneminen. Onko tavoite edes ollut keskustella? Onko tarkoitus ollut vain julistaa se oma "totuus"?

En enää palaa tähän ketjuun ellei tähän selkeästi uusia ajatuksia tule. Se on sanottava kunniaksesi, että keskustelet asiapitoisesti. Siihen ei ihan jokainen täälläkään ole pystynyt.

Lexa

10/5/2014 06:32:55 am

Kiitos jälleen kerran ajatuksia herättävästä ja perustelluista mielipiteistä. Olet osoittanut myös kykeneväsi keskusteluun.

Tämä menee vähän aiheen ohi mutta kerron esimerkin: ihmettelin aikoinaan erään henkilön kriittistä suhtautumista armeijaan, hän moitti isoon ääneen joka paikassa puolustusvoimia ja yleistä asevelvollisuutta, tunsin henkilön. Hän oli jopa valmis konkreettisiin toimiin tuhoamaan ja vaikeuttamaan armeijan toimintaa. Tämä tuli ilmi keskusteluissamme. Kaiken takana oli jalkarätit. Aikoinaan kun hän oli armeijassa, oli jalkarättien käyttö pakollista, hän ei koskaan niitä oppinut oikein käärimään, ketään ei kiinnostanut tämä ongelma vaan hänelle naurettiin ja pakotettiin marssimaan vaikka jalat olivat huonosti ja hän sai siitä vaikeita vammoja, jotka kyllä paranivat. Esimiehet ei kuunnelleet, kaverit ei kuunneelleet, sanottiin vain että koeta kestää. Tästä hänelle jäi viha ja katkeruus armeijaa kohtaan. Pieni asia minulle, jollekin, mutta hänelle suuri. Kuuntelin kerran kun hän yhdessä saunoessamme kertoi tämän, ymmärsin ja kuuntelin, muuta ei tarvittu. Kerroin että itselläkin oli ongelmia niiden kanssa mutta sain apua kun yksi ryhmänjohtaja neuvoi omakohtaisesti minua käärimään jalkarätit oikein, ja sain häneltä myös hänen omat sukat lainaan jotta pärjäsin pitkän marssin. Lopputulema oli että hän ymmärsi ettei koko armeija ollut mätä jos hänen lähellään ei silloin ollut ketään joka olisi kuunnellut tai auttanut. Hän myös myönsi että vikaa oli itsessäkin kun ei kehdannut tosissaan apua pyytää, häpesi omaa osaamattomuuttaan. Me ihmiset olemme joskus kummallisia :)

Oletukset ja omat johtopäätökset ovat monesti väärässä. Samoin kun päätöksiä tehdään tunnetasolla, tunteet on luonnollisia ja kuuluvat näihin juttuihin mutta ammattilaisten pitäisi tunnistaa ainakin omassa toiminnassaan se milloin joku lähtee "lapasesta. Vanhemmilla on tunteet suuressa osassa mukana koska kysymys on omista lapsista, ammatti ihmisten pitää vain kyetä se tunnistamaan ja löysäämään vähän, hellittämään otetta jolla saa luottamusta vanhempaan, sillä voi murtaa vahvojakin muureja. Pelkkä kuuntelu ja ihmisen kohtaaminen monesti riittää. Usein pienet asiat johtaa vaikeisiin tilanteisiin, mutta peinillä asioilla ne saa myös ratkeamaan. Tämän kerron kokemuksesta. Minun mielestä oikeudessa ei kuulu ratkoa tällaisia asioita, niihin pitää löytää ratkaisu aiemmin. Oikeudessa ei tunteilla.

suuri vääryys; lähti lapasesta

31/5/2014 03:14:20 am

Lastemme opettajaa kohtasi suuri vääryys. Hän oli juuri ostanut asunnon ja tunsi olevansa onnensa huipulla. Hänellä oli nyt Oma Koti. Hetken kuluttua tuli tieto huonokuntoisista putkista ja putkiremontin välttämättömyydestä. Opettajan päässä pimeni. Oppilaat saivat osansa tuosta suuresta vääryydestä.

Nokinenä

31/5/2014 03:30:54 am

seurailijalle "Syylliseksi hän itse ei ymmärtääkseni ole julistanut lastensuojelua vaan enemmänkin ne ihmiset, jotka tekevät aiheettomia ls-ilmoituksia. Onko Sinulla erilaista tietoa?"

Seurailija, Olet harvinaisen oikeassa edellisessä. Joku muu tekee lapsesta aiheettomia ilmoituksia, mutta LS tekee YT ja AV- sopimuksen itselleen hyödyllisemmäksi arvioimansa tahon kanssa. Liian varakasta tai rohkeaa vastustajaa ei kannata lähestyä.

Oulusta kajahtaa taas: "Apua, vauva salilla!"

Leave a Reply.

Perheeni tarina

Tarinoita mediassa:

Arkistot

Kategoriat