Kunnallisessa sosiaalipalvelussa on vastakkainasettelu lastensuojelun ja vammaispalveluiden välillä. Vammaispalvelussa on resurssipula, jolloin asiakkaat ohjataan lähes automaattisesti lastensuojelun asiakkaiksi. Jokaisen erityislapsen tukitarve tulisi huomioida yksilöllisesti, kuten vammaispalvelussa tehdään. Ongelmia tulee, kun ei katsota perhettä kokonaisuutena vaan käsitellään vain hakemus kerrallaan.
Sini-Marja kertoo oman tarinansa:
Sini-Marja kertoo oman tarinansa:
Alkoholistista äidiksi
Sini-Marja (nimi muutettu) syntyi vuonna 1980 perheeseen, jossa molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja. Tytär välttyi isänsä väkivaltaiselta käytökseltä, mutta äiti ja nuorempi veli saivat osansa.
Samaisen veljen kasvattaminen jäi lähinnä Sini-Marjan vastuulle vanhempien kykenemättömyyden vuoksi. Viranomaistaholta tilanteeseen ei puututtu millään lailla.
Muutettuaan pois lapsuudenkodistaan Sini-Marja sortui itsekin alkoholismiin, ja menetti kohta asuntonsa. Myös työnteko ja opiskelu päättyivät. Hän muutti takaisin vanhempiensa luokse, jotka auttoivat tyttärensä kuiville alkoholi- ja huumekuvioista.
Vuonna 1998 Sini-Marja löysi elämänsä miehen, ja jo vuonna 2000 syntyi ensimmäinen lapsi. Välivuonna vietettiin häitä, ja vuonna 2002 syntyi toinen lapsi. Sini-Marja valmistui koulunkäyntiohjaajaksi seuraavana vuonna.
Elettiin vuotta 2005, kun nuorempi lapsi sai diagnoosin R64, määrittämätön puheen ja kielenkehityksen viivästymä. Sini-Marja yritti revetä kahteen paikkaan yhtä aikaa koittaessaan huolehtia oman perheensä lisäksi vanhemmistaan. Hänen äidillään todettiin syöpä samana vuonna.
Lastenlinnan psykologi teki Sini-Marjan perheestä lastensuojeluilmoituksen, jotta he saisivat apua. Apu oli käytännössä olematonta: Eräskin perhetyöntekijä kokeili ensitöikseen kuivumassa olleita pyykkejä, joko olisivat kuivat. Tämän jälkeen hän kysyi, saako laittaa purukumin roskikseen, ja sillä varjolla tutki roskakaapin sisällön. Tutkimalla tutki. Ja lopulta istahti kahvipöytään.
Vuoden 2006 keväällä lapsen diagnoosi muuttui; F83, laaja-alainen kehityshäiriö. Syksyllä syntyi perheeseen kolmas lapsi. Kaikilla kolmella lapsella on ollut vaikea koliikki syntymänsä jälkeen. Keskimmäisellä tämä jatkuu edelleen. Nuorimmaisen uniongelmiin löytyi ratkaisu vasta pari viikkoa sitten, melatoniinin muodossa.
Seuraavana vuonna Sini-Marja havahtui epäilemään, ettei avioliitossa kaikki ole niin kuin pitäisi. Lähes kymmenen vuoden pettämisen ja alistamisen jälkeen yhteiselo päättyi vuoden 2008 lopussa.
Juuri ennen eroa kaksi vanhinta lasta oli pahoinpidelty omalla pihallaan vanhimman lapsen luokkakaverien toimesta.
Vammaispalvelun resurssipulan takia lapsia siirretään lastensuojeluun
Vuoden 2009 alusta alkoi yksinhuoltajaäidin ja kolmen erityislapsen eheytymistarina. Sini-Marja on saanut tehdä töitä itsensä kanssa päästäkseen eroon ex-puolison aiheuttamista henkisistä vaurioista. Vuosien varrella on ollut perhetyötä avopalveluna, ja monenmoista alan ammattilaista on perheenäiti nähnyt. Lastensuojelun kautta on ollut myös siivoojaa ja lapsiperheiden kotipalvelua.
Liian usein Sini-Marja on saanut kuulla, että on enemmän apua tarvitsevia perheitä; tarvittava apu on jäänyt saamatta.
Keväällä 2010 vanhimmalla lapsella todettiin keskivaikea masennus, itsetuhoisin ajatuksin. Psykiatriselle poliklinikalle päästiin vasta syksyllä, jo koulujen alettua. Aamuisin Sini-Marja pelkäsi näkevänsä lapsen viimeistä kertaa elävänä lähettäessään tämän kouluun.
Ovet olivat alati lukittuina, teräaseet piilossa ja lääkkeet kellarissa.
Viime vuonna nuorimmaisella alettiin epäilemään ADHD:ta, ja puheen ja kielenkehityksen viivästymää.
Tänä vuonna vanhimmalla lapsella on todettu masennuksen lisäksi kehityksellinen motoriikkaviive. Keskimmäisellä on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Nuorimmaisen on todettu omaavan itsetunto-ongelmia, ja hän on ns. suuritarpeinen lapsi.
Kunnallisessa sosiaalipalvelussa on vastakkainasettelu lastensuojelun ja vammaispalveluiden välillä. Vammaispalvelussa on resurssipula, jolloin asiakkaat ohjataan lähes automaattisesti lastensuojelun asiakkaiksi.
Jokaisen erityislapsen tukitarve tulisi huomioida yksilöllisesti, ja vammaispalvelussa näin tehdään. Ongelma tulee siinä vaiheessa, kun ei katsota kokonaisuutta: käsittelijä hoitaa hakemuksen kerrallaan, ja jos perheessä on useampi lapsi, joilla katsotaan tuen tarpeen olevan vähäinen tai olematon, omaishoidon tukea ei välttämättä myönnetä. Kuitenkin kahden tai kolmen erityislapsen yhteinen tuen tarve on jo sellainen, että se vaatii vanhemmalta lähes epäinhimmillistä suorituskykyä ja jaksamista. Usein erityislapsen vanhempi on yksinhuoltaja; toinen ei jaksa, ja lähtee pois.
Erityislapsen hoito ei ole pelkästään pelkkää valvomista, hoivaa ja huolehtimista, vaan aikaa kuluu myös erilaisissa palavereissa ja vastaanotoilla. Se käy täysipäiväisestä työstä. Kuitenkin ansiotulon korvaamiseksi yhden lievästi sairaan lapsen omaishoidontuki on verojen jälkeen noin 250 €/kk. Keskivaikeasti sairaan lapsen hoidosta maksetaan n. 400 €/kk, ja vuodepotilaan hoitamisesta 650 €/kk.
Muut tulot kertyvät KELA:n tuista: vammaistuki, asumistuki, elatustuki ja lapsilisä. Lopun hoitaa toimeentulotuki. Myös näiden hakemusten täyttämiseen, liitteiden hankkimiseen, hakemusten toimittamiseen ja muuhun asiointiin kuluu aikaa.
Sini-Marja on riitauttanut kaupungin päätöksen olla maksamatta omaishoidontukea. Asia on hallinto-oikeudessa. Lastensuojelu, perhetyö ja sairaalan lastenpsykiatrian ylilääkäri puoltavat Sini-Marjan hakemusta.
Vaatimuksia, lannistamista, syyllistämistä, vainoamista...
Koska Sini-Marja on ammatiltaan koulunkäyntiohjaaja, ja opiskelee lasten- ja nuorten erityisohjaajaksi tähtäimenään sosionomin paperit, Sini-Marja kokee, että häneen suhtaudutaan vaativasti. Oletetaan, että hän kykenee sulkemaan äitiytensä ulkopuolelle, ja käsittelemään lastensa asioita ammatti-ihmisenä.
Esimerkiksi koulun, päiväkodin ja neuvolan henkilökunta tuntuu ajattelevan, että hän on epäpätevä vanhempi vain koska hänellä on erityislapsia. Että se olisi äidin vika.
Esikoisen koulupalaverissa opettaja sivuutti Sini-Marjan, vaikka tämä olisi ollut parin metrin päässä saatavilla. Opettaja halusi asioida perhetyöntekijän kanssa.
Vanhimman lapsen lähtiessä vajaan kahden vuorokauden kouluretkelle, Sini-Marja unohti tämän lääkkeet kotiin. Illalla opettaja kyseli lääkkeen perään tekstiviestitse, johon äiti vastasi: "Ei mitään hätää, poika pärjää kyllä!" Hän laskeskeli, että lapsi ehtisi saada lääkkeet molemmille vuorokausille, ja lääkkeen vaikutus elimistössä lakkaisi vasta parissa viikossa. Ei siis mitään hätää.
Seuraavana päivänä opettaja oli ollut yhteydessä perhetyöntekijään, jolle oli Sini-Marjan lähettämän tekstiviestin perusteella esittänyt tämän olevan vastuuntunnoton.
Samankaltaista vainoamista Sini-Marja on kokenut naapureidensakin taholta, jotka ovat tehtailleet nimettömiä lastensuojeluilmoituksia kiusaamismielessä jo lähes kymmenen vuotta. Ihmiset eivät yleensäkään tunnu käsittävän, ettei hänen kouluikäisiä erityislapsiaan tarvitse 24/7 vieressä vahtia, vaikka hän omaishoitaja onkin. Riittää, että hän on kuulomatkan päässä saatavilla.
Välillä Sini-Marja kokee tarvitsevansa neuvoja, tai ihan vain kuuntelijaa, siinä missä ns. normaalienkin lasten vanhemmat. Tällaisissa tilanteissa hän saa usein vastaukseksi "no hei, kyl sä pärjäät!". Pahinta on, kun sen saa kuulla viranomaisen suusta.
Lopulta löytyi tukea ja kannustusta vanhemmuuteen
Vasta Neljä Astetta on kyennyt antamaan Sini-Marjan ja lasten tarvitseman avun. Neljä Astetta Oy tuottaa lastensuojelun vaihtoehtopalveluina perhe- ja vanhemmuustyötä, sekä jälkihuoltoa, ja on onnistunut asiakkaidensa keskuudessa vähentämään radikaalisti lasten ja nuorten sijoituksia kodin ulkopuolelle.
Sini-Marja on saanut tukea vanhemmuuteen, ja kohotettua itsetuntoaan. Ex-puolison käytös häntä kohtaan on muuttunut Neljä Astetta -toiminnan yhteistyön myötä. Hän on löytänyt aikaa itselleen, kun lapsille on järjestettyä harrastetoimintaa; ja oppinut ymmärtämään, ettei lapsilta lopu vaatteet hetkessä, eivätkä lapset kuole nälkään kymmenessä minuutissa. Jos pitää hengähtää, hän voi sen tehdä kokematta huonommuutta.
Nuorin lapsista on oppinut puhumaan koiran avulla. Hän puhuu koiralle, koska ihmiskontaktit ovat haastavia. Aiemmin lapsi "puhui" vain korttien avulla. Aamulla ensimmäiseksi lapsi tervehtii koiraa, ja illalla viimeiseksi käy halimassa toivottaen hyvää yötä.
Lastensuojelun asiakkuus on päättymässä vuoden loppuun. Sini-Marja kiittää tästä Neljä Astetta -palvelua.
Lue lisää lasten ja nuorten palvelujärjestelmistä täältä.
Lisätietoa löydät Lokakuun Palvelujärjestelmät-sivuilta.
Sini-Marja (nimi muutettu) syntyi vuonna 1980 perheeseen, jossa molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja. Tytär välttyi isänsä väkivaltaiselta käytökseltä, mutta äiti ja nuorempi veli saivat osansa.
Samaisen veljen kasvattaminen jäi lähinnä Sini-Marjan vastuulle vanhempien kykenemättömyyden vuoksi. Viranomaistaholta tilanteeseen ei puututtu millään lailla.
Muutettuaan pois lapsuudenkodistaan Sini-Marja sortui itsekin alkoholismiin, ja menetti kohta asuntonsa. Myös työnteko ja opiskelu päättyivät. Hän muutti takaisin vanhempiensa luokse, jotka auttoivat tyttärensä kuiville alkoholi- ja huumekuvioista.
Vuonna 1998 Sini-Marja löysi elämänsä miehen, ja jo vuonna 2000 syntyi ensimmäinen lapsi. Välivuonna vietettiin häitä, ja vuonna 2002 syntyi toinen lapsi. Sini-Marja valmistui koulunkäyntiohjaajaksi seuraavana vuonna.
Elettiin vuotta 2005, kun nuorempi lapsi sai diagnoosin R64, määrittämätön puheen ja kielenkehityksen viivästymä. Sini-Marja yritti revetä kahteen paikkaan yhtä aikaa koittaessaan huolehtia oman perheensä lisäksi vanhemmistaan. Hänen äidillään todettiin syöpä samana vuonna.
Lastenlinnan psykologi teki Sini-Marjan perheestä lastensuojeluilmoituksen, jotta he saisivat apua. Apu oli käytännössä olematonta: Eräskin perhetyöntekijä kokeili ensitöikseen kuivumassa olleita pyykkejä, joko olisivat kuivat. Tämän jälkeen hän kysyi, saako laittaa purukumin roskikseen, ja sillä varjolla tutki roskakaapin sisällön. Tutkimalla tutki. Ja lopulta istahti kahvipöytään.
Vuoden 2006 keväällä lapsen diagnoosi muuttui; F83, laaja-alainen kehityshäiriö. Syksyllä syntyi perheeseen kolmas lapsi. Kaikilla kolmella lapsella on ollut vaikea koliikki syntymänsä jälkeen. Keskimmäisellä tämä jatkuu edelleen. Nuorimmaisen uniongelmiin löytyi ratkaisu vasta pari viikkoa sitten, melatoniinin muodossa.
Seuraavana vuonna Sini-Marja havahtui epäilemään, ettei avioliitossa kaikki ole niin kuin pitäisi. Lähes kymmenen vuoden pettämisen ja alistamisen jälkeen yhteiselo päättyi vuoden 2008 lopussa.
Juuri ennen eroa kaksi vanhinta lasta oli pahoinpidelty omalla pihallaan vanhimman lapsen luokkakaverien toimesta.
Vammaispalvelun resurssipulan takia lapsia siirretään lastensuojeluun
Vuoden 2009 alusta alkoi yksinhuoltajaäidin ja kolmen erityislapsen eheytymistarina. Sini-Marja on saanut tehdä töitä itsensä kanssa päästäkseen eroon ex-puolison aiheuttamista henkisistä vaurioista. Vuosien varrella on ollut perhetyötä avopalveluna, ja monenmoista alan ammattilaista on perheenäiti nähnyt. Lastensuojelun kautta on ollut myös siivoojaa ja lapsiperheiden kotipalvelua.
Liian usein Sini-Marja on saanut kuulla, että on enemmän apua tarvitsevia perheitä; tarvittava apu on jäänyt saamatta.
Keväällä 2010 vanhimmalla lapsella todettiin keskivaikea masennus, itsetuhoisin ajatuksin. Psykiatriselle poliklinikalle päästiin vasta syksyllä, jo koulujen alettua. Aamuisin Sini-Marja pelkäsi näkevänsä lapsen viimeistä kertaa elävänä lähettäessään tämän kouluun.
Ovet olivat alati lukittuina, teräaseet piilossa ja lääkkeet kellarissa.
Viime vuonna nuorimmaisella alettiin epäilemään ADHD:ta, ja puheen ja kielenkehityksen viivästymää.
Tänä vuonna vanhimmalla lapsella on todettu masennuksen lisäksi kehityksellinen motoriikkaviive. Keskimmäisellä on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Nuorimmaisen on todettu omaavan itsetunto-ongelmia, ja hän on ns. suuritarpeinen lapsi.
Kunnallisessa sosiaalipalvelussa on vastakkainasettelu lastensuojelun ja vammaispalveluiden välillä. Vammaispalvelussa on resurssipula, jolloin asiakkaat ohjataan lähes automaattisesti lastensuojelun asiakkaiksi.
Jokaisen erityislapsen tukitarve tulisi huomioida yksilöllisesti, ja vammaispalvelussa näin tehdään. Ongelma tulee siinä vaiheessa, kun ei katsota kokonaisuutta: käsittelijä hoitaa hakemuksen kerrallaan, ja jos perheessä on useampi lapsi, joilla katsotaan tuen tarpeen olevan vähäinen tai olematon, omaishoidon tukea ei välttämättä myönnetä. Kuitenkin kahden tai kolmen erityislapsen yhteinen tuen tarve on jo sellainen, että se vaatii vanhemmalta lähes epäinhimmillistä suorituskykyä ja jaksamista. Usein erityislapsen vanhempi on yksinhuoltaja; toinen ei jaksa, ja lähtee pois.
Erityislapsen hoito ei ole pelkästään pelkkää valvomista, hoivaa ja huolehtimista, vaan aikaa kuluu myös erilaisissa palavereissa ja vastaanotoilla. Se käy täysipäiväisestä työstä. Kuitenkin ansiotulon korvaamiseksi yhden lievästi sairaan lapsen omaishoidontuki on verojen jälkeen noin 250 €/kk. Keskivaikeasti sairaan lapsen hoidosta maksetaan n. 400 €/kk, ja vuodepotilaan hoitamisesta 650 €/kk.
Muut tulot kertyvät KELA:n tuista: vammaistuki, asumistuki, elatustuki ja lapsilisä. Lopun hoitaa toimeentulotuki. Myös näiden hakemusten täyttämiseen, liitteiden hankkimiseen, hakemusten toimittamiseen ja muuhun asiointiin kuluu aikaa.
Sini-Marja on riitauttanut kaupungin päätöksen olla maksamatta omaishoidontukea. Asia on hallinto-oikeudessa. Lastensuojelu, perhetyö ja sairaalan lastenpsykiatrian ylilääkäri puoltavat Sini-Marjan hakemusta.
Vaatimuksia, lannistamista, syyllistämistä, vainoamista...
Koska Sini-Marja on ammatiltaan koulunkäyntiohjaaja, ja opiskelee lasten- ja nuorten erityisohjaajaksi tähtäimenään sosionomin paperit, Sini-Marja kokee, että häneen suhtaudutaan vaativasti. Oletetaan, että hän kykenee sulkemaan äitiytensä ulkopuolelle, ja käsittelemään lastensa asioita ammatti-ihmisenä.
Esimerkiksi koulun, päiväkodin ja neuvolan henkilökunta tuntuu ajattelevan, että hän on epäpätevä vanhempi vain koska hänellä on erityislapsia. Että se olisi äidin vika.
Esikoisen koulupalaverissa opettaja sivuutti Sini-Marjan, vaikka tämä olisi ollut parin metrin päässä saatavilla. Opettaja halusi asioida perhetyöntekijän kanssa.
Vanhimman lapsen lähtiessä vajaan kahden vuorokauden kouluretkelle, Sini-Marja unohti tämän lääkkeet kotiin. Illalla opettaja kyseli lääkkeen perään tekstiviestitse, johon äiti vastasi: "Ei mitään hätää, poika pärjää kyllä!" Hän laskeskeli, että lapsi ehtisi saada lääkkeet molemmille vuorokausille, ja lääkkeen vaikutus elimistössä lakkaisi vasta parissa viikossa. Ei siis mitään hätää.
Seuraavana päivänä opettaja oli ollut yhteydessä perhetyöntekijään, jolle oli Sini-Marjan lähettämän tekstiviestin perusteella esittänyt tämän olevan vastuuntunnoton.
Samankaltaista vainoamista Sini-Marja on kokenut naapureidensakin taholta, jotka ovat tehtailleet nimettömiä lastensuojeluilmoituksia kiusaamismielessä jo lähes kymmenen vuotta. Ihmiset eivät yleensäkään tunnu käsittävän, ettei hänen kouluikäisiä erityislapsiaan tarvitse 24/7 vieressä vahtia, vaikka hän omaishoitaja onkin. Riittää, että hän on kuulomatkan päässä saatavilla.
Välillä Sini-Marja kokee tarvitsevansa neuvoja, tai ihan vain kuuntelijaa, siinä missä ns. normaalienkin lasten vanhemmat. Tällaisissa tilanteissa hän saa usein vastaukseksi "no hei, kyl sä pärjäät!". Pahinta on, kun sen saa kuulla viranomaisen suusta.
Lopulta löytyi tukea ja kannustusta vanhemmuuteen
Vasta Neljä Astetta on kyennyt antamaan Sini-Marjan ja lasten tarvitseman avun. Neljä Astetta Oy tuottaa lastensuojelun vaihtoehtopalveluina perhe- ja vanhemmuustyötä, sekä jälkihuoltoa, ja on onnistunut asiakkaidensa keskuudessa vähentämään radikaalisti lasten ja nuorten sijoituksia kodin ulkopuolelle.
Sini-Marja on saanut tukea vanhemmuuteen, ja kohotettua itsetuntoaan. Ex-puolison käytös häntä kohtaan on muuttunut Neljä Astetta -toiminnan yhteistyön myötä. Hän on löytänyt aikaa itselleen, kun lapsille on järjestettyä harrastetoimintaa; ja oppinut ymmärtämään, ettei lapsilta lopu vaatteet hetkessä, eivätkä lapset kuole nälkään kymmenessä minuutissa. Jos pitää hengähtää, hän voi sen tehdä kokematta huonommuutta.
Nuorin lapsista on oppinut puhumaan koiran avulla. Hän puhuu koiralle, koska ihmiskontaktit ovat haastavia. Aiemmin lapsi "puhui" vain korttien avulla. Aamulla ensimmäiseksi lapsi tervehtii koiraa, ja illalla viimeiseksi käy halimassa toivottaen hyvää yötä.
Lastensuojelun asiakkuus on päättymässä vuoden loppuun. Sini-Marja kiittää tästä Neljä Astetta -palvelua.
Lue lisää lasten ja nuorten palvelujärjestelmistä täältä.
Lisätietoa löydät Lokakuun Palvelujärjestelmät-sivuilta.
RSS Feed
