Lokakuun liike
  • etusivu
  • lokakuun liike
  • LL-Uutiset
  • Dokumentit
  • Perheeni tarina
  • blogit
  • palvelujärjestelmät

Ulkopuolisen näkemys akuutista sijoitustilanteesta: "Uskomatonta viranomaispuuhastelua!"

19/8/2014

10 Comments

 
Picture
"Haluatko lähteä sijoituspaikkaan vai jäädä kotiin?"

Näin kysyy päivystävä sosiaalityöntekijärouva teiniltä, jonka poliisikaksikko on tuonut maijalla kotipihaan. He olivat löytäneet teinin nukkumasta ulkosalla, jossa tämä oli juopotellut kaveriporukassa. Promilleja teinillä on edelleen noin 0,5.

"Haluatko lähteä sijoituspaikkaan vai jäädä kotiin?"

Sosiaalityöntekijä jatkaa kysymistä. Teini vastaa uhmakkaasti:

"En!"

Sosiaalityöntekijä
kääntyy vanhempien puoleen ja ilmoittaa, että hänen on sijoitettava teini, koska:

"Meidän on pakko viedä poika, kun se ei halua jäädä kotiin!"

1 § – Kilauta juristille!

Olen tässä perheessä kylässä. Ensimmäistä kertaa elämässäni näen, mitä tarkoittaa kiireellinen sijoitus. Olen kuvitellut tähän asti, että sijoituksia tehdään tilanteissa, joissa lapsi tai nuori on vakavasti vaarassa, esimerkiksi seinähullujen vanhempiensa toimien takia. Silloin, kun muuta vaihtoehtoa ei ole.

Nyt näen tilanteen, jossa teini on suljettu maijan takaluukkuun ennen poliisin paikalle hälyyttämien sosiaalityöntekijöiden tuloa. Siellä teini huutaa ja potkii, kiroilee ja nimittelee poliiseja.

Ja itkee, kun ovet avataan. Hänellä on paha olla. 

Sosiaalipäivystys on pian paikalla esittämässä kysymyksiään:

"Haluatko lähteä sijoituspaikkaan vai jäädä kotiin?"

Teini huutaa:


"En! Viekää mut pois täältä!"

Minulla on juristiystävä. Ilmoitan sosiaalipäivystäjille, että soitan hänelle. Poistun vähän kauemmaksi puhumaan. Sillä välin nuorempi sosiaalityöntekijä sanoo vanhempien kuullen: "Kun kerran juristia ollaan jo soittamassa, niin eiköhän mekin aleta toimia!"

Juristiystäväni sattuu vastaamaan. Hän kuuntelee kuvauksen tilanteesta ja antaa sitten ohjeet:

"Lapsi on sijoitettava vain, kun tämä on vakavassa vaarassa tai vaaraksi itselleen."

"Lapsen mielipide on selvitettävä, häntä on kuultava. Jos lapsi on humalassa, hän ei ole oikeustoimikelpoinen."

Juristi ehdottaa, että teinin annettaisiin nukkua humalansa pois. Vasta sen jälkeen hänen mielipidettään kysyttäisiin. Ehdotan tätä sosiaalityöntekijöille. Poliisi on samaa mieltä: hänen mielestään teinin voisi viedä putkaan selviämään. Poliisi soittaa puhelun ja kertoo sitten, ettei alaikäistä oteta putkaan.

Sosiaalityöntekijärouva jatkaa tivaamista:

"Vastustatko sinä sitä, että lähdet mukaamme?"

Teini toistaa, ettei todellakaan vastusta.

Vanhemmilta sosiaalityöntekijä kysyy:

"Vastustatteko te kiireellistä sijoitusta?"

Puutun tilanteeseen. Pyydän
sosiaalityöntekijää selvittämään nuorelle, mitä tarkoittaa "lähdet mukaamme" ja "kiireellinen sijoitus". Sosiaalityöntekijä selittää, että kyseessä olisi "lyhyt rauhoittumisjakso, muutaman päivän mittainen pysähtyminen".

Alan väittää vastaan. Kerron kuulleeni, että kiireellinen sijoitus muuttuu hyvin herkästi huostaanotoksi. Päivystäjä ei voi taata sitä, että teini pääsisi kotiin kahden päivän päästä. Jos nuoren taustalla on jo lastensuojeluilmoituksia tai muuta huolta, voidaan huostaanottoperusteet koota helposti. Ja kyllä ne kootaankin: hyvässä uskossa ja hyväntahtoisesti kuvitellen, että vasta sijaishuollossa teini eheytyisi koulukelpoiseksi. Joku virkamies (muu kuin sosiaalipäivystäjäkaksikko) arvioisi, että on nuoren etu tulla erotetuksi vanhemmistaan jonnekin muualle.

Huomaan, miten sosiaalityöntekijöitä ärsyttää se, että puutun tilanteeseen ulkopuolisena, jolle asiat eivät kuulu mitenkään. Olenhan vain vieras, joka nyt vain sattuu välittämään kyseisestä teinistä. Ja jotenkin myös tuntemaan nuoren, toisin kuin ventovieraat sosiaalipäivystäjät.
Virkamiesnäkökulmasta katsoen olen ilmeisen yhdentekevä kansalainen kommentoimaan saati ohjeistamaan.


2
§ – Miten teini rauhoitetaan? Pleikkaa ei tarvita, vain tupakka, ja raudat pois.

Vanhemmat ovat jo kertoneet päivystävälle, että ovat koettaneet saada teiniään aisoihin. Murrosiän rajanylityksiä kuten kotoa kylille lähtemistä ja siellä notkumista yli sallittujen kotiintuloaikarajojen on ollut useita. Vanhemmat ovat tehneet kaikkensa ja toivoisivat kasvatustehtäväänsä tukea.

Kun seuraan tilannetta ulkopuolisena, en toden totta näe alan ammattilaisten toimintaa perhettä tukevana. He kyselevät lapselta, mitä tämä haluaa, sen sijaan, että tukisivat vanhempien auktoriteettiä lapseensa. He ovat viemässä lapsen pois, koska tämä haluaa paeta asioiden selvittelyä, sen sijaan, että he panisivat teinin kohtaamaan vaikeat asiat vanhempiensa kanssa. Aivan kuin alaikäisellä olisi nykyään oma tahto itsenäisesti päättää, totteleeko hän vanhempiaan vai ei, jääkö kotiin vai ei. Toisin sanoen sosiaalit ulkoistavat lapsen ongelmat luonnollisesta ympäristöstä (kodista) jonnekin toisaalle (sijaispaikkaan), ammattilaisille, jotka eivät edes tunne lasta ja tämän perhetilannetta. Näin vanhemmilta on valtion toimesta riistetty auktoriteetti ja luontainen, vaistonvarainen taito pitää rotia kakaroilleen.

Isän ja äidin mielestä koko prosessi etenee nyt liian nopeasti. He pyytävät, että
tilanne rauhoitettaisiin. Heidän mukaansa ensin on rauhoitettava lapsi, vasta sitten on aika keskustella järkevästi. Mutta miten uhmakas, poliisin vasempaan käteen kiinniraudoitettu teini saadaan rauhoittumaan?

Silitelläänkö päähän ja rupatellaan tätien kanssa?

Ei! 

Annetaanko hänelle tupakka, jota hän pyytää?

Annetaan.

Poliisi sanoo katsovansa tätä lainrikkomista "läpi sormiensa".

Teini saa kessunsa. Poliisi suostuu lopulta (päivystävää sosiaalityöntekijää konsultoituaan) ja isän lukuisten pyyntöjen jälkeen avaamaan raudat, jotka ovat provosoineet nuorta:

"Sillä ehdolla, ettet tänään soita 112, jos tuo taas karkaa", sanoo poliisi isälle.

Äiti ja isä koettavat puhua lapselleen järkeä. Minä kysyn väliin, että haluatko sinä todella lähteä jonnekin koulukotiin. Sosiaalityöntekijä hymähtää, "ettei tässä mihinkään koulukotiin olla menossa vaan päivystävään sijaisperheeseen":

"Kyllä siellä on pleikkakin."

Niin hän sanoo nuorelle: sijaisperheessä on...

...kyllä vain: pleikka.

Ja sijaisperheessä ollaan vain rauhoittumassa tilapäisesti, muutaman päivän ajan.

"Se voidaan tehdä avohuollon sijoituksenakin," sosiaalityöntekijä lisää.

Kiireellinen sijoitus on siten "lieventynyt" avohuollon tukitoimen sijoitukseksi.


3 § – Leikitäänkö rokea ja pokea? Valtio maksaa!

Vanhempien rauhoitellessa lastaan ja selvittäessä tälle, mitä tarkoittaa kiireellinen sijoitus, haastelen nuoren konstaapelin kanssa. Kysyn, eikö poliisilla todellakaan ole parempaa tekemistä kuin viettää kuudesosa työpäivästään kiukuttelevan teinin kanssa. Poliisin mukaan tämä tapaus on poikkeuksellisen hankala. Yleensä tilanteet nuorten kanssa ovat kuulemma helpompia.

Suuri kysymysmerkki nousee puhekuplaksi pääni päälle. Oirehtivia nuoria elämässäni paljon nähneenä suunnittelen vaihtavani alaa, jos polisiintyö on näinkin leppoisaa.

Samalla muistelen keskustelua, jonka olen käynyt vanhempien kanssa. Heidän mukaansa nuorilla on meneillään kilpailu siitä, kuka pääsee lastenkotiin. Nuoret siis haluavat "oirehtivien" kavereittensa seuraan tiettyihin laitoksiin, koska se on cool !

Myös hatkaaminen eli laitoksista karkailu on yleistä. Poliisihallinnon tilastojen mukaan vuonna 2011 tehtiin virka-apupyyntö 3 907 lapsesta. Näin lapsesta on tullut poliisin asiakas: sijoitettujen tai mahdollisten lastensuojelutoimenpiteiden kohteeksi joutuneiden lasten ja nuorten kohtaamisesta on tullut poliisille rutiinitoimi.

Hatkalle lähdetään monista syistä: esimerkiksi kavereiden kaipuun, koti-ikävän, päihteidenjanon, psyykkisten syiden tai sijaishuollossa tapahtuneiden kaltoinkohteluiden takia. Hatkata voi myös huvikseen, jolloin puhutaan muoti-ilmiöstä. Hatkaaminen kuulemma tuo kaivattua jännitystä nuorten elämään. Nuorille poliisi edustaa kuria ja järjestystä, mitä on kiva uhmata. Hatkalla ollessaan nuoret juoksevat poliisia pakoon ja piileskelevät milloin kenenkäkin nurkissa.

Valtio maksaa vuosittain miljoonia tästä modernista roke-poke-leikistä.


4 § – Pyydä anteeksi, kättä päälle!

Tupakan ja rautojen irrottamisen jälkeen tunnelma seestyy siinä määrin, että poliisikaksikko ajaa muihin tehtäviin. Sanon nuorelle:

"Haluatko sä oikeesti lähtee pois? Olis ihan perseestä, jos lähtisit kesken meidän vierailun."

Sitten kysyn nuorelta kysymyksen, jonka olisin toivonut paikalla olleiden ammattilaisten itsensä sanoittavan asiaan kuuluvalla tavalla:


"Sä
varmaan haluisit nyt kuulla, ootsä tervetullu takas kotiin?"

Vanhemmat vastaavat, että heidän lapsensa on tietenkin tervetullut, ja että tapahtumista keskustellaan sovussa heti, kun
nuori on levännyt.

Sosiaalityöntekijä toistaa kysymyksensä:

"Vastustatko sinä sitä, että lähdet mukaamme?"

Nuori vastaa:

"Emmä lähe mihkään perhettä leikkimään."

Isä pyytää lapsensa sivummalle, laskee kätensä lapsensa hartioille. He puhuvat jotakin:

"Yksi ehto mulla on sille, että jäät kotio..."

Näen isän liikuttuvan. Kyynelet nousevat isän silmiin. Sitten isä pyytää sosiaalipäivystäjät luokseen.


"Anteeksi", lapsi sanoo.

Sosiaalityöntekijä kiittää lasta anteeksipyynnöstä ja lupaa antaa anteeksi. Hän sanoo kirjaavansa asiakirjoihin erikseen, miten fiksusti tilanne päättyi. Lisäksi hän lupaa
välittää anteeksipyynnön myös poliiseille.

Sitten tulee ilta, ja yö. Me aikuiset heräämme uniltamme. Keittiöstä kuuluu askeleita. Selviää, että teini on päästänyt kaksi nälkäistä ja väsynyttä karkulaista yökylään: vanhempi teini on hatkannut lastensuojelulaitoksesta ja nuorempi kotoaan.

Me saarnaamme teineille, että nyt he ovat menossa vikasuuntaan elämässään. Jos soittaisimme poliisit, se olisi menoa molemmille karkulaisille, samantien, kohti kiireellistä sijoitusta. Päätämme kuitenkin ruokkia ja majoittaa nuoret. Aamulla he lähtisivät: toinen ilmoittautuisi laitoksen työntekijöille ja toinen vanhemmilleen.

Seuraavana päivänä saamme kuulla ihmeellisestä yhteensattumasta. Arvaatko sinä, kuka on nuoremman karkulaisen mummu?

Se sosiaalityöntekijärouva, joka edellispäivänä yritti sijoittaa kiireellisesti lapsenlapsensa kaverin.

Picture

Aiemmin kesällä julkaistut "Perheeni tarinat":

Helyn tarina: ”Miun lastani ette vie!”

Siljan tarina: Suurperhe viranomaiskiusaamisen kohteena

Helen-äidin tarina: "Lastensuojelu murensi itsetuntoni."

Tarun avoin kirje sijaisäidille

Ei-kenenkään ammattiauttajan tarina: "Joku pahoitti mielensä."

Murhatun Eerikan tarina: "Kertokaa, kenen on vastuu?"

Huostalapsen äiti: "Minua kohdellaan pahemmin kuin rikollista."

Erityislapsiperheen paras terapeutti on oma koira

Koulukiusatun äidin tuska: "Lapseni yritti itsemurhaa."

Muut julkaistut "Perheeni tarinat" löytyvät allekkain täältä.

Lue myös varatuomari Leeni Ikosen blogi Kansanvalistusta lastensuojelun asiakkaalle
sekä esikoiskirjailija Tiina Bergströmin Pieni opas eri tilanteisiin lastensuojelun kanssa
10 Comments

Murhatun Eerikan tarina: ”Kertokaa, kenen on vastuu.”

6/7/2014

65 Comments

 
Picture
Keväällä 2012 murhatun 8-vuotiaan Eerikan kuolemasta on kulunut yli kaksi vuotta. Iltalehden mukaan kaikkiaan yhtätoista Helsingin kaupungin virkamiestä – sosiaalityöntekijää, lääkäriä ja terveydenhoitajaa – vastaan on nostettu syyte epäillystä virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Taustalla on järkyttävä tapahtumasarja, kun 8-vuotias Eerika palautettiin lastensuojelulaitoksesta isälleen, vaikka naapurit ja koulu olivat olleet yhteydessä lastensuojeluun ja huomanneet merkkejä lapsen kaltoinkohtelusta. Myös tytön biologinen äiti oli kertonut sosiaaliviranomaisille lapsessaan näkemistään väkivallan merkeistä. Äidin mukaan tapaamisenvalvoja oli vastannut, että ”odotetaan nyt vielä neljättä kertaa”.

Äidin kerrotaan luopuneen huoltajuudesta huostaanoton pelossa

Viranomaisten odottelun takia Eerika kuoli keväällä 2012, äitienpäivän vastaisena yönä. Hänen äitipuolensa ja isänsä olivat käärineet, sitoneet ja teipanneet lapsen tiukan kankaan sisään tarkoituksenaan kurittaa lasta. Eerika tukehtui prinsessakruunu päässään.

Eerikan taustoista on esitetty monenlaista tietoa, mutta mihin tietoihin voimme luottaa? Lehtitietojen mukaan Eerika-tyttö sijoitettiin kiireellisesti isänsä luo kesällä 2010, koska olot äidin luona olivat "sietämättömät". Tarkoitus oli siirtää lapsi isältä toiseen sijaishuoltopaikkaan, mutta sellaista ei löytynyt.

Tarkat lukijat ovat jälkikäteen kysyneet, miten voi olla mahdollista, ettei sijoituspaikkaa löytynyt. Olivatko kaikki Suomen lastensuojelulaitokset ja perhekodit täynnä? Eikö lähisukulaisissa ollut halukkaita tytön sijaisvanhemmiksi?

Nettikirjoituksissa liikkuu monenkirjavaa huhua lapsen vanhemmista riippuen siitä, onko kertojana äidin vai isän läheinen. Selvillä ei ole, mitä lastensuojeluasiakirjoissa tarkalleen lukee, ja mikä on äidin näkemys kirjauksista.

Äidin esitettyä päihdeongelmaa ja lapsen ”sietämättömiä oloja” voidaan myös tarkastella monesta näkökulmasta. Entinen naapuri on kertonut, ettei hän koskaan nähnyt Eerikan äitiä humalassa. Yönä, jolloin sosiaalityöntekijät tulivat perheeseen kotikäynnille, äiti istui sukulaisensa kanssa iltaa kotona. Tuliaispullosta oli juotu, mutta mitään häiriötä ei naapureille kuuleman mukaan ollut aiheutettu. Eerika ei myöskään ollut vaarassa.

Facebook-sivustolla entinen naapuri kirjoitti: ”Eerika otettiin huostaan äidiltään hullun naapurin perättömästä ilmoituksesta. Eerikalla ei äidillään ollut mitään hätää, olen itse ollut näkemässä. Eerika menetti henkensä, koska lastensuojelu teki virheellisen arvion ja päätöksen. Nämä Eerikan työntekijät totesivat minulle, että ’ei me saada ottaa kantaa lasten kasvatuksellisiin asioihin, ei meidän koulutukseen kuulu lasten kasvatusoppi’.
Kuinka pätevä lastensuojelu on tekemään arvioita lapsen hyvinvoinnista ja edusta tuo huomioon ottaen?”


Eerikan koti oli hänen mukaansa ihan tavallinen.

– Heidän vuokra-asuntonsa kaipasi pintaremonttia, mutta ei siellä ollut ruokottoman sotkuista.

Entinen naapuri kertoo tutustuneensa Eerikaan ja tämän äitiin kesällä 2008. Seuraavana kahtena kesänä he näkivät toisiaan lähes päivittäin. Tutuiksi tulivat myös jotkut Eerikan sukulaiset.

Naapuri muutti pois alueelta loppuvuonna 2011. Hän muistelee päiviä, kun Eerika leikki pihalla hänen lastensa kanssa. Yhtenä päivänä lapset poimivat vadelmia.

– Eerika oli iloinen, hyvinvoiva, reipas ja luottavainen tyttö. Äitinsä silmäterä. Ehkä ainoa miinuspuoli äidissä oli se, että hän pikkuisen hemmotteli lastaan.

Naapurin mukaan Eerikan äiti oli vaitonainen puhuessaan lapsensa isästä.

– Hän ei sanonut miehestä pahaa sanaa.

Sen naapuri kuitenkin havaitsi, että Eerikaa ahdisti mennä isälleen.

– Isän luona taisi olla paha olla, koska lapsi kertoi siitä kiukuttelemalla. Jos Eerikaa olisi kuunneltu alun alkaen, tässä ei oltaisi.

Eerikan äitiä taas ahdistivat jotkut naapurit, jotka antoivat perheelle noottia.

– Se vaikutti lähinnä kiusanteolta.

Lastensuojeluilmoituksen teki eräs taloyhtiössä asunut nainen, joka oli naapurin mukaan tehnyt ilmoituksia myös muista ihmisistä. Ilmoitus johti tarkastukseen. Naapuri muistaa, mitä tapahtui sosiaalityöntekijöiden kotikäynnin jälkeen.

– Eerikan isästä tuli tytön yksinhuoltaja. Äiti suostui allekirjoittamaan paperit, koska pelkäsi tytön huostaanottoa. Hän ei aavistanut, että saisi jatkossa tavata tytärtään vain valvotusti.

Eerikan isän tuttava taas kirjoitti anonyymisti eräällä nettisivulla Eerikan äidin väittäneen, että tämän entinen anoppi olisi painostanut antamaan yksinhuoltajuuden lapsen isälle: ”Kuka isoäiti ei niin tekisi tietäessään, millaista Eerikan elämä oli äitinsä luona? Ei säännöllisiä ruoka-aikoja, ei nukkuma-aikoja, viinanhuuruista seurustelua ’perhepiirissä’.”

Kirjoittaja väittää tunteneensa Eerikan isän Touko Tarkin 15 vuoden ajan. Hän luonnehtii miestä rehelliseksi, AA-tovereitaan auttaneeksi, tytärtään palvoneeksi ja jopa liian kiltiksi:

”Kukaan Toukon tunteva ei voi yhdistää lehtijutuissa tai nettien palstoilla löytyviä luonnehdintoja ’murhaajasta’, ’hirviöstä’, ’vajakista’ tai ’psykopaatista’ Toukoon. Kyse ei ole siitä, että hän olisi pystynyt meille esittämään jotain roolia vaan siitä että me todella tunnemme Toukon, hyvässä ja pahassa... Kun kuulin Toukoa epäiltävän Eerikan kuolemasta, ensimmäinen ajatukseni oli, että tässä on joku väärinkäsitys.”


Mediassa on kerrottu Eerikan elämän onnellisimman jakson olleen Meripihan vastaanottokeskuksessa.
Nettikirjoittaja kommentoi syyttäjä Eija Velitskin väitettä tytön onnettomasta elämästä:

”Monet Eerikan tunteneet, mm. opettaja ja rehtori, ovat haastatteluissa todenneet, että hän oli iloinen ja reipas tyttö. Ihmettelen miten läpeensä onnettoman elämän elänyt lapsi olisi voittanut sarjansa urheilukilpailuissa kuten Eerika vielä viime keväänä teki!”


Tämän vahvistaa myös entinen naapuri.

– Lastensuojelu mitätöi äidin kokemuksen, vaikka äiti oli ollut Eerikan elämän suurin turva ja ilon lähde. Eerikan elämän onnellisin jakso ei nimittäin ollut vastaanottokeskuksessa, kuten mediassa väitetään, vaan kotona äidin luona.


Moni Eerikan sukulainen oli lastensuojelun ammattilainen


Millaiset tytön taustat todella olivat? Emme saa koskaan tietää.

On vaikeaa ymmärtää Helsingin Sanomien toimittajan väitettä, miten Eerika olisi jäänyt ”huolestuneiden viranomaisten väliin jääneeseen tyhjiöön”. Tytön lähipiiriin nimittäin kuului monia lastensuojelun ammattilaisia. Toimittaja Kaisa Ruokamo on kirjoittanut aiheesta blogissaan.

Touko Tarkin äiti työskenteli surmahetkellä Askolan perusturvajohtajana. Hänen toinen poikansa, Toukon veli, istui tuolloin erään lastenkodin hallituksessa. Laitos on työllistänyt Tarkin sukua. Se on ostanut palveluja poikien musiikkiterapeutti-isältä.

Lähtökohta ei vaikuta hälyttävältä, päinvastoin. Kuka olisi osannut epäillä, että lastensuojeluun suuntautuneeseen sukuun kuuluisi riskivanhempi, isä, joka surmaisi oman lapsensa?

Jos Eerikan sukulaiset eivät kyenneet ennakoimaan tytön kuolemaa, kuka olisi osannut?

Vuosi ennen Eerikan kuolemaa sosiaalityöntekijät tapasivat Touko Tarkin ja tämän perusturvajohtajaäidin, jotka esittivät lastensuojelun asiakkuuden lopettamista. Tämä selviää kesäkuussa 2013 julkaistusta loppuraportista, jonka on laatinut valtioneuvoston asettama tutkintaryhmä. Sen tarkoitus oli tutkia tytön kuolemaan johtaneita syitä ja laatia suosituksia, jotta vastaava ei enää toistuisi.

Tavoite on tärkeä, mutta onko se mahdollinen? Eerikan kohtalo tuskin olisi ollut estettävissä millään tavoin, sillä lapsen tilannetta seurasivat ja tytön etua valvoivat monet ammattilaistahot.

Edes lapsen mummu, sosiaalialan ammattilainen, ei selvästikään ollut havainnut lapsenlapsensa edun vaarantuvan poikansa hoivissa.


Eerikan kuolema valjastettiin poliittisesti

Eerikan murha lienee Suomen historian julmin. Tytön kuolema ajoittui aikaan, jolloin perhesurmista käytiin julkista keskustelua. Elokuussa 2012 uutisoitiin, että perhesurmissa oli runsaan vuoden aikana kuollut ainakin 15 lasta. Kukaan ei kyennyt selvittämään, mistä tilastopiikki johtui. Yleensä nimittäin perhesurman uhriksi on joutunut keskimäärin 5 alaikäistä vuodessa. Vauvasurmia on ollut noin yksi, ja tekijänä on yleensä ollut syyntekeeton, esimerkiksi lapsivuodepsykoosiin joutunut äitti.

Jokainen uusi perhetragedia herätti keskustelun pahuuden ennaltaehkäisystä: tietosuojasta, viranomaisyhteistyöstä ja kontrollin lisäämisestä. Eerikan kohtalolla on sittemmin oikeutettu perhepolitiikan uusia linjauksia siksi, ettei lastensuojelu hänen kohdallaan reagoinut, kuten olisi pitänyt.

Eerikan kuolema vaikutti siihen, millaiseksi perhepolitiikkaa haluttiin linjata. Esimerkiksi keskustelu pysyvistä huostaanotoista sai uudelleen tuulta alleen.

Vuosia vireillä ollut adoptiolain uudistamisprosessi päättyi, kun adoptiolaki tuli voimaan heinäkuussa 2012, reilu kuukausi Eerikan kuoleman jälkeen. Avoimen adoption myötä sijaisvanhemmista voi tulla lapsen juridiset vanhemmat. Keskustelu avoimesta adoptiosta lähti alun perin lastensuojelujärjestöjen taholta. Niin myös keskustelu lastensuojelulasten edunvalvojista, joita monet lastensuojelujärjestöjen edustajat ovat Eerikan kuoleman jälkeen suositelleet.

Eerikan kuoleman jälkeen julkisuudessa nostettiin esiin puheenvuoroja, joiden mukaan tietosuoja estäisi viranomaisyhteistyön. Mediassa kehotettiin kääntymään herkästi sosiaalitoimen puoleen. Toiminta on linjassa laajaa poliittista kannatusta nauttivan Varpu-hankkeen (varhainen puuttuminen) kanssa, joka rohkaisee puuttumaan talkoovoimin lasten asioihin mahdollisimman varhain.

Eerikan kuoleman jälkeen ilmoitusten määrä melkeinpä räjähti käsiin. Ilmoituksia tehtiin entistä herkemmin syyskuussa 2012, sillä perhesurmat madalsivat yhteydenottokynnystä. Kyseisen vuoden aikana Helsingin sosiaalivirasto käsitteli kaikkiaan yli 10 000 lastensuojeluilmoitusta. Niistä noin 30 prosenttia tuli poliisilta ja 25 prosenttia terveyden- ja sosiaalihuollon kautta. Huoltajilta tuli noin 12 prosenttia ilmoituksista ja muilta sukulaisilta saman verran. Osa huoltajien ilmoituksista tehtiin eron aikana kostomielessä. Ilmoituksia tuli myös kouluista ja muilta viranomaisilta sekä nuorilta itseltään.

Kaikkiaan Suomessa tehdään nykyisin noin 100 000 lastensuojeluilmoitusta vuodessa.


Maaliskuussa 2013 sosiaaliviranomaisten poliisille tekemien tutkintapyyntöjen määrä kasvoi rajusti. Poliisin mukaan lastensuojeluviranomaiset saattavat tehdä tutkintapyyntöjä liiankin matalalla kynnyksellä hyvin lievissä tapauksissa.

Viranomaisyhteistyön uskottiin tuovan vankkaa näyttöä perheen tilanteesta, jolloin väliinmeno ja tilanteen katkaisu onnistuisi varhaisen puuttumisen hengessä. Kontrollin kiristyessä unohtui se, että lastensuojelussa lainsäädäntö kyllä jo mahdollisti saumattoman tiedonsiirron. Vuoden 2008 lastensuojelulaki oli murtanut perheiden yksityisyyden suojan.

Lainsäädäntö ei siis ollut estämässä tiedonkulkua ja viranomaisten yhteistyötä. Helsingin lastensuojelussa oli resursseja aivan riittävästi, ainakin Eerikan tapausta Ilta-Sanomissa kommentoineen sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen mukaan. Hän ei nimittäin nähnyt resurssien vähyydessä syytä tytön kuolemaan. Voutilainen korosti, että Helsingin lastensuojelussa on suhteessa ”maan parhaat resurssit ja erittäin korkeatasoisia, kokeneita työntekijöitä”.

Myöskään lastensuojeluilmoitusten puuttuminen ei ollut syynä tytön kuolemaan. Ilmoituksia oli tehty lukuisia. Lapsen tilannetta olivat seuranneet ja tytön etua valvoneet monet ammattilaistahot. Tytön kaltoin kohtelusta oli selvää näyttöä. Mitkään salassapitopykälät eivät estäneet virkamiehiä uskomasta ammattilaisten havaintoja ja Eerikan äidin näkemyksiä lapsen edusta.

Tällä kertaa lastensuojelu vain piti Eerikan isän ja/tai lapsen mummun kertomusta uskottavampana. Jossakin toisessa kunnassa virkamiehet olisivat ehkä uskoneet lapsen äitiä.



Lähteet:

Hukassa huostassa / Syvälä / Radium-Kirjat / 2013:

”8-vuotiaan Eerikan surma.” http://fi.wikipedia.org/wiki/8-vuotiaan_Eerikan_surma#cite_note-kantelimme_
monta_kertaa-13.

Ilta-Sanomat: ”Valvoja näki 8-vuotiaan mustelmat: Odotetaan nyt vielä neljättä kertaa.” 31.08.2012.

Helsingin Sanomat: ”Surmatun tytön naapurit: Kantelimme monta kertaa viranomaisille.” 03.09.2012.


Jussi Salokorpi: ”Sosiaalijohtaja: Pikkutytön kuolema pitää selvittää perusteellisesti.” Yle Uutiset, 31.08.2012.

Jussi Salokorpi: ”Lastensuojelun Heinonen: Laissa ei ole vikaa.” Yle Uutiset, 31.08.2012.

Tiina Hirsimäki: ”Syyttäjä vaatii elinkautisia 8-vuotiaan murhasta.” Yle Uutiset, 30.08.2012.

Eerikan kuoleman jälkeen julkaistuja nettikeskusteluja.

”Eerikan äiti valehtelee Seiskassa.” Kissa pöydällä -blogi, 25.03.2013.
http://lizthecat.blogspot.fi/2013/03/eerikan-aiti-valehtelee-seiskassa.html

”Iltasanomien jutusta Näin isä huijasi…” Kissa pöydällä -blogi, 09.03.2013.
http://lizthecat.blogspot.fi/2013/03/avoin-kirje-ilta-sanomille.html

Kaisa Ruokamo: ”Tarkkien Arjen Sydän.” http://kaisaruokamo.blogspot.fi, 12.03.2013.

Rami Mäkinen: ”Eerikan koko tarina.” Ilta-Sanomat, 12.06.2013.

Irina Vähäsarja: ”Kaltoinkohdeltu tyttö jäi väliinputoajaksi.” Helsingin Sanomat, 12.06.2013.

Tutkintaryhmä, tutkintaryhmän johtaja Kristiina Kumpula, Suomen Punainen Risti: ”8-vuotiaan lapsen
kuolemaan johtaneet tapahtumat.” Oikeusministeriön julkaisu 32/2013. Selvityksiä ja ohjeita.

Lastensuojelun Keskusliitto: ”Tiedonkulun ongelmat lastensuojelussa selvitettävä.” Lehdistötiedote 03.09.2012.


”Selvitys perhe- ja lapsensurmien taustoista vuosilta 2003–2012.” Sisäasianministeriön julkaisut 35/2012.

”Osa perhesurmista olisi ehkä voitu ehkäistä.” THL:n tiedote 30.08.2012.


Riitta Vainio: ”Uusi lastensuojelulaki murtaa perheen yksityisyyden suojaa.” Helsingin Sanomat, 10.08.2007.

Lastensuojelun käsikirja: ”Edunvalvonta.” www.sosiaaliportti.fi.

Paula Marjomaa ja Milja Laakso (toim.): ”Lastensuojelun edunvalvonta – lapsen oikeus osallisuuteen häntä
koskevassa päätöksenteossa.” Käsikirja lastensuojelun edunvalvonnasta. Lastensuojelun edunvalvojahanke
2005–2009 ja 2010–2011. Pelastakaa Lapset ry:n julkaisusarja n:o 15.

www.pelastakaalapset.fi, www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/kehittamishankkeet/
kohtaaminen-kotimaisen-adoption-/

Saara Jäppinen: ”AVOIN ADOPTIO. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus kansainvälisestä tutkimuksesta.”
Pro gradu -tutkielma, Sosiaalityö, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto. Kevät 2012.


65 Comments

    Perheeni tarina

    "Yksittäistapauksia" väkivaltiosta
    Perheeni tarina -sivuille toimitetaan vaiettuja "yksittäistapauksia".
    Jos sinulla on tarina kerrottavana tai kotivideo julkaistavana, luethan ensin julkaisuehdot täältä ja ota sitten yhteys toimittajiimme:
    [email protected].

    Lisää tarinoita täällä:

    *Kauhutarina
    LL-Kotivideot
    "Mielivaltaisia huostaan-ottoja ei oikeastaan ole."
    – Seppo Sauro, LSKL.

    Perheadressit

    RSS Feed

    Tarinoita mediassa:

    Picture
    ☞Ani 

    Picture
    ☞Krista

    Picture
    ☞Kirsi 
    ja Lauri

    Picture
    ☞Jyly ja Johanna

    Picture
    ☞Tapani

    Picture
    ☞Roosa Anniina

    Picture
    ☞Heidi

    Picture
    ☞Vivian

    Picture
    ☞Sari

    Picture
    ☞Henri

    Picture
    ☞Mari

    Picture
    ☞Hely

    Picture
    ☞Mikko

    Picture
    ☞Milla

    Picture
    ☞Mirja

    Picture
    ☞Johanna

    Picture
    ☞Anneli

    Picture
    ☞Hanna

    Picture
    ☞Huosta-päiväkirja

    Picture
    ☞Uupunut äiti

    Picture
    Marjaana

    Picture
    ☞Mikael Gabriel 

    Picture
    Mareena
    1 & 2
    & 3

    Picture
    ☞Tiina B  1 & 2.

    Picture
    ☞Netta

    Picture
    ☞Maiti ja Ivika

    Picture
    ☞Pako 1 ja 2.

    Picture
    ☞Sami

    Picture
     ☞Ari

    Picture
    ☞Ida

    Picture
    ☞Thomas & Jennie

    Arkistot

    April 2016
    January 2016
    October 2015
    July 2015
    June 2015
    April 2015
    March 2015
    January 2015
    December 2014
    November 2014
    October 2014
    August 2014
    July 2014
    June 2014
    May 2014
    April 2014
    March 2014

    Kategoriat

    All
    Aluehallintovirasto
    Asiakirja
    AVI
    Eerika
    Hely-harvistola
    Isovanhemmuus
    Joensuun Lastensuojelu
    Kankaanpää
    Kerimäki
    Kotiintuloaika
    Kritiikki
    Lapsen Huolto
    Lastensuojelu Alkutapaaminen
    Lastensuojeluilmoitus
    Lastensuojelulaitos
    Mervi Maksimainen
    Mervi Sinivirta
    Nelivuotistarkastus
    Neuvola
    Oikeustoimikelpoinen
    Pedofilia
    Pedofiliahysteria
    Poliisikaksikko
    Punkaharjun Soslapsikylä
    Rattijuopumus
    Savonlinna
    Savonlinnan Lastensuojelu
    Seksuaalinen Hyväksikäyttö
    Sijaishuolto
    Sosiaalipäivystys
    SosiaalipäivystyS
    Sosiaalityöntekijä
    SOS Lapsikylä
    THL
    THL + Laaja Terveystarkastus
    Touko Tarkki
    Vantaa Lastensuojelu
    Vantaan Lastensuojelu
    Vilja-Eerika
    Viranomainen

    RSS Feed

    Touko Tarkki, Eerika Tarkki, Vilja Eerika, Marja-Lea Tarkki, Vilja Eerika, Eerika, Eerikan murha, Sirpa Laamanen, Touko, Tarkki, Askola, lastensuojelu, huostaanotto, viranomaisrikollisuus, perheoikeus, lastenoikeudet
    Lokakuunliike.com Pagerank
INFO-sivu
takaisin alkuun

Huolilaskuri
Lokakuun liike on ihmisoikeusliike: rakenteellista sosiaalityötä, tutkivaa journalismia, valtakunnansovittelua, kansansivistystä ja viranomaistarkastustoimintaa tukevaa kolmannen sektorin työtä.
Picture