Etelä-Suomessa asuva isä teki 14.4. 2013 lapsestaan lastensuojeluilmoituksen Vantaan lastensuojeluun, äidin viedessä lapsen salaa jonnekin ulkomaille – käräjäoikeuden tapaamispäätöstä rikkoen, ja yhteishuoltajuutta rikkoen. Yhtenä osasyynä ilmoituksella oli se, että lapsen päiväkoti ei tiennyt lapsen olinpaikkaa isän sitä tiedustellessa. Vantaan lastensuojelu päätti aloittaa lapsesta lastensuojelutarpeen selvityksen.

Lastensuojelutarpeen selvitys valmistui 26.9.2013 (5kk), jona aikana isän hakemus tapaamisten täytäntöönpanosta kerettiin käsitellä käräjäoikeudessa. Isä hävisi tapaamisoikeuden täytäntöönpano-oikeudenkäynnin. Isän mielestä lain määräajassa (3kk) valmistunut lastensuojelutarpeen selvitys olisi antanut vahvaa näyttöä äidin laiminlyönneistä, erityisesti koska lapsen lastensuojeluasiakkuus päätettiin aloittaa, lapsen asuessa äidillään.  Isän mielestä erityisesti alla olevilla lausumilla olisi voinut olla merkitystä oikeudenkäynnissä:

Lapsen kevään 2013 päiväkodin johtaja lausui:

”Lapsi haettiin päiväkodista useimmiten viimeisten joukossa tai viimeisenä. (aina äidin toimesta)”

”Joskus silmänaluset olivat aamulla tummat”

”Muutamin kerroin päiväkodin henkilökunta oli huolissaan siitä, miten ajoittain lapsen äiti puhui vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta lapsen kuullen.”

Lapsen syksyn 2013 päiväkodin varajohtaja lausui:

”Eli lapsi ei enää itke enää niin paljon kuin aivan alussa”

”Äiti on kertonut, että viikonloppuja on vietetty sisällä siinä pelossa, että isä vie tytön.”

”Äiti on myös kertonut harkitsevansa matkan varaamista Amerikkaan. Isä ei tiedä asiasta”.

Selvityksen tekijä lausuu selvityksen lopuksi:

”Työntekijät pohtivat onko päivänhoitopaikan vaihtaminen ja (lapsen) yksinolon harjoitteleminen muutenkin epävakaassa tilanteessa lapsen edun mukaista.”

”Lapsen lastensuojelun asiakkuus jatkuu suunnitelmallisessa työssä.”

”Tärkeää on saada vanhemmat näkemään lapsen etu ja toimimaan sen mukaisesti.”

”Vanhempien on suojeltava lasta kuulemasta vanhempien keskinäisiin erimielisyyksiin liittyviä asioita”.

”Äidin on hyvä pohtia mikä vaikutus jatkuvalla huoltoriitaan keskittymisellä on hänen ja lapsen suhteeseen.”


Lapsi pelkää äitiään, lastensuojelu tekee tutkintapyynnön, poliisi ei tutki

Joulukuussa 2013 Vantaan lastensuojelu otti isään yhteyttä, ja kertoi aikovansa tavata vanhempia ja lasta. Isän vaatimuksesta lasta tultaisiin tapaaman neutraalissa ympäristössä, lapsen päiväkodilla. Lapsen vastuullisena sosiaalityöntekijänä aloitti Mervi Sinivirta (ao kuvassa esiintyy nimellä Mervi Maksimainen).

Ennen lapsen ensimmäistä tapaamista lapsen päiväkodin johtaja teki lapsesta 22.1.2014 lastensuojeluilmoituksen, jossa hän kirjoitti:

”Viikon 4 aikana lapsi on oma-aloitteisesti lähestynyt esiopetuksen henkilökuntaa kertomalla huolistaan ja asioista, jotka eivät ole hänen ikänsä ja kehitystasonsa huomioiden sopivia ja vaarantavat hänen hyvinvointiaan ja normaalia suhdetta vanhempiinsa ja vaikeuttavat muiden sosiaalisten suhteiden kehittymistä... mutta hänen olisi erittäin tärkeää saada ulkopuolista, psykologista apua.”

Ensimmäisessä sosiaalitoimen ja lasten tapaamisessa 30.1.2014 lapsi kertoi äidin väkivaltaisuudesta: 

”Isä halusi erota, koska halusi löytää paremman naisen, ei löytänyt ja alkoi kiusaa.”

”Sit äiti tulee mun päälle ja verta nenästä... joskus vaan... yhden kerran... se aina sattuu.”

”Mun äidin pitäisi vaan laittaa mut kuriin mut en tiedä miksi se satuttaa.”

”Aina kun mua sattuu, se tietää, että lopetan kiukuttelun.”                    

”Äiti pyytää välillä aamuisin anteeksi.”

”Tapaamisen lopuksi lapsi kysyi: Onko teistä kiva kuulla tällaisia asioita."

Isää tavattiin pian tämän jälkeen, ja Vantaan lastensuojelu kertoi aikovansa tarjota äidille perhekotijaksoa. Perhekotijakso ei toteutunut. Ainoaksi seuraukseksi jäi lastensuojelun tekemä tutkintapyyntö lapsen pahoinpitelystä. Vantaan poliisi ei tutkinut asiaa.

Lapsen seuraavassa, ja viimeisessä, tapaamisessa 27.3. 2014 lapsi ilmoitti pelkäävänsä äitiään:

”Lapsi kertoi, että ole pitkään aikaan nähnyt siskojansa.”

”Lapsi ei ole heihin yhteydessä puhelimitse, mutta lapsen kertoman mukaan äiti ja siskojen äiti keskustelevat paljon ’aikuisten juttuja’ puhelimitse: ’Ne puhuu paljon, oikeudesta ja sellaisesta... kuulostaa kamalalta ja tuntuu pahalta.”

”Lapsi on kertonut äidille tästä, mutta äiti ei sano mitään.”

”Lapsi sai nähdä Mustat lesket (ikäraja 12v) -ohjelmasta puolet, mutta sitten äiti laittoi tv:n kiinni koska äiti väsyi.”

”Lapsen mukaan äiti tekee paljon töitä ja lapsi katsoo pikkukakkosta (uusintoina), monta jaksoa peräkkäin.”

”Isää lapsi tapaa tarhan pihalla.”

”Äiti alkoi huutamaan sitten niin lujaa, että multa meni korvat lukkoon. Lapsi sanoi ensin: Äiti löi mua jalkaan.”

”Lapsi kertoi: olen vieläkin vihainen äidille.”

”Kysytty lapselta suoraan pelkääkö hän äitiänsä. Lapsi vastasi että se satuttais mua.”

”Lapsi kertoi kuulleensa äidin puhuvan siskojen äidin kanssa kaappauksesta, että isä kaappaisi hänet. Lapsi kertoi nähneensä painajaista äidin ja siskojen äidin puheiden jälkeen.”

”Lapsi jatkoi, että äidin potkiminen oli eka kerta. Äiti on aikaisemmin lyönyt, mutta siitä on pitkä aika. ’Iskä ei ole satuttanut, vaan huutanut joskus´.”


Sosiaalityöntekijä Sinivirta päättää asiakkuuden

Isän mukaan lastensuojelu ei ilmoittanut isälle tapaamisen sisällöstä mitään, ja merkintää yhteydenotosta poliisille äidin vakivaltaisuuden jatkumisesta ei tehty. Vasta isän tiedusteltua asiaa puoli vuotta myöhemmin, lastensuojelu teki jälkikäteen kirjauksen yhteydenotosta poliisiin. Poliisin kirjauksissa yhteydenottoa ei lue.

Elokuussa Sinivirta oli elokuussa isän haastamana lapsen huoltajuutta koskevassa oikeudenkäynnissä, äidin hakiessa lapsen yksinhuoltoa. Sinivirta ilmoitti käräjäoikeudelle sähköpostitse, ettei ole halukas tulemaan paikalle: ”Toivon siis, että vedätte minut pois todistajalistalta, sillä en tuo mitenkään mitään lisäarvoa käsittelyyn/ratkaisuun, en ainakaan isän nimeämänä todistajana.”

Sinivirta tapasi 23.10. 2014 äitiä kahden kesken. Tapaamisen yhteydessä Sinivirta teki lopultakin lapsen ensimmäisen asiakassuunnitelman, mutta lopetti samalla lapsen lastensuojeluasiakkuuden perustellen päättämistä seuraavasti:

”Koulu ei ole tehnyt lastensuojeluilmoituksia.”

”Lapsen isä on huolissaan siitä, että lapsi on väsynyt ja hänellä on liian pitkät (koulun jälkeen iltapäiväkerho).”

”Äiti puolestansa kertonut, ettei lapsella ole liian pitkiä päiviä.”

”Äiti kertoo viettävänsä lapsen kanssa mukavaa arkea ja heillä menee äidin mukaan kaikki hyvin”.

”Lastensuojeluasiakkuus voidaan päättää”

”Lapsella sujuu koulu hyvin, hänellä on kavereita, aktiviteettejä, ikätasoiset rajat ja säännöt kotona ja ennen kaikkea välittävät vanhemmat.”

Isälle ei kerrottu asiakkuuden lopetusaikeesta mitään etukäteen. Isän kertoman mukaan hän olisi halunnut ainakin korjata sen, kuinka lastensuojelun omat paperit todistavat, ettei äidin luona ole ikätasoisia rajoja ja sääntöjä – vastoin lastensuojelun itse keksimää väitettä. Samoin lapsen väsymyksestä koulun jälkeen, halusta päästä kotiin pitkän iltapäiväkerhon sijaan, olisi ollut todisteita. Mikäli niitä olisi saanut lastensuojelulle toimittaa.


Yhteenvetona vuoden kestäneestä lastensuojeluasiakkuudesta

Vantaan lastensuojelu katsoi keväällä 2013, että lapsen kasvu ja kehitys vaarantuu, ja lastensuojeluasiakkuus alkoi.

Lapsesta oli huolissaan ainakin 3 erillistä päiväkodin esimiesasemassa toimivaa, sekä naapureita ja muita yksityishenkilöitä. He pyysivät lapselle apua lastensuojeluilmoituksilla.

Lapsi kertoi lastensuojelulle häneen kohdistuneesta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta äidin toimesta.

Äitiä ei koskaan moitittu mistään, sen sijaan väitettyä molempien vanhempien riitaisuutta.

Lapsi ei saanut mitään apua ennen lastensuojeluasiakkuuden päättymistä.

Lasta tavattiin vuoden aikana kaksi kertaa, isä kahdesti ja äitiä kolmesti.

Asiakassuunnitelma tehtiin vuoden asiakkuuden jälkeen, ja samana päivänä asiakkuus lopetettiin.

Isää on jäänyt mietityttämään lastensuojelun välinpitämättömyys lapsen turvallisuudesta. Mitään ei tehty lapsen suojelemiseksi, vaikka lapsi ilmoitti pelkonsa ja koetun väkivallan, juuri lastensuojelun Sinivirralle. Kenelle muulle taholle lapsen pitäisi ilmoittaa pelostaan omaa äitiä kohtaan, ja uskooko tämäkään taho lasta?

Isän mielestä on pöyristyttävää, että lastensuojelu lopetti lastensuojeluasiakkuuden kuulemalla lapsen tilanteesta vain äitiä. Isän mielestä lasta olisi ainakin pitänyt tavata, kysyä häneltä esimerkiksi, onko väkivalta kotona loppunut.

Lastensuojeluasiakkuudesta ei ole juuri hyötyä, jos mitään ei missään vaiheessa aiota tehdä. Eikö asiakassuunnitelma ole lain mukaan pakollinen asiakkuutta aloitettaessa?

​Lisää aiheesta Mervi Sinivirta

Lokakuun liike seurasi Kauhutarina tosielämästä sarjassa kiireellisen sijoituksen etenemistä reaaliajassa:

Kauhutarina tosielämästä: Vantaalaisvauva sijoitettiin kiireellisesti poliisien ja sosiaalityöntekijöiden voimin
Kauhutarina tosielämästä, osa 2: Tukea vai vainoamista?
Kauhutarina tosielämästä, osa 3: Vantaalaisäiti ei saanut tarvitsemaansa apua - miksi? 
Kauhutarina tosielämästä, osa 4: "Kunnioita tarkkailijaasi."
Kauhutarina tosielämästä, osa 5: Ristiriitoja ja sallittua vieraannuttamista

Soluttautuja meni kristallipallon sisään ja kertoo nyt mitä näki!

Sijaishuollon Hullunkuriset Riskiperheet

Kankaanpäässä elettiin eräässä perheessä jännää joulunaikaa. Äiti, joka asuu lapsensa kanssa kahden, sai kotiinsa yllätysvieraita lastensuojelusta. Äiti hakee kuukausittain toimeentulotukea, joten perheen taloudellinen tilanne lienee sosiaalitoimessa tiedossa, lisäksi perheellä on asiakkuus lastensuojelussa. 
Äiti kertoo: “Asumme poikani kanssa kahden ja olen kuntouttavassa työtoiminnassa yhden päivän viikossa. Olen pyytänyt lisää päiviä taloudellisen tilanteemme takia, mutta en ole saanut, lupauksista huolimatta”.

Lain mukaan kuntouttavan työtoiminnan suunnitelmaa on tarkastettava, mikäli asiakas niin haluaa. Tarkastamisen yhteydessä tulisi äidille myös perustella, miksi hän ei toivomuksestaan huolimatta saa lisää kuntouttavan työtoiminnan päiviä. Kuntouttavaa työtoimintaa tyrkytetään työttömille, jotka olisivat halukkaita tekemään työtä palkkaa vastaan.  Mutta niitä, joilla intoa piisaisi kuntouttavaan työtoimintaan, ei päästetä siihen. 
​
“Vein toimeentulotukihakemuksen perusturvakeskukseen 21.12,  vasta silloin minulla oli kaikki tarvittavat liitteet” äiti jatkaa. “Paikka oli kiinni ja sain kuulla, että hakemukset käsitellään tavalliseen tapaan, mutta ketään ei saa puhelimitse kiinni. Soitin pari kertaa päivystävälle sosiaalityöntekijälle, koska jouduin jättämään lääkekuitit postilaatikkoon. Korostin että tuella on kiire, koska lääkkeisiin oli mennyt joulukuussa paljon rahaa. Kävin 30.12 katsomassa tilini, eikä tuki ollut tullut. Sain käsittelijältä viestin, että maksusitomus on toimitettu apteekkiin. Olin kuitenkin toimittanut jo kuitit lääkkeistä, en siis tehnyt maksusitoumuksella mitään. 

Soitin jälleen päivystäjälle ja kysyin, oliko mahdollisesti sattunut virhe? Päivystävä sos.tt ryhtyi epäilemään, että minulla ei ole rahaa. Hän kertoi huolestuvansa siitä, että minulla on lapsi, mutta ei rahaa. Vakuutin puhelimessa, että meillä on kyllä ruokaa ynnä muuta tarpeellista. Olin vain soittanut kysyäkseni turhasta maksusitoumuksesta sekä tiedustellut mahdollista toimeentulotuen maksupäivää. Syyllistettyään minua pitkän tovin sosiaalityöntekijä ilmoitti, että päätös on tehty ja rahaa on laitettu tulemaan kokonaiset 25e. Toimeentulotuessa oli otettu pojan mummin antama joulahja huomioon tulona (60e). Hetken kuluttua tuli soitto lastensuojelusta, että he ovat tulossa käymään”.

Viranomaisella on ilmoitusvelvollisuus, mikäli hän on tehtävässään saanut tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä tai lapsen olosuhteiden voidaan epäillä vaarantuneen. Kankaanpään päivystävä sossu otti tämän velvollisuuden todellakin tosissaan ja teki lastensuojeluilmoituksen äidin toimeentulotukiasioissa soittamaan puheluun perustuen. Hän halusi varmistaa lapsen perustuslain 19§ mukaisen välttämättömän huolenpidon, vaikka oli juuri omin korvin kuullut äidin soittaneen toimeentulotukiasioissa. Vaikka oli juuri omin silmin koneelta todennut äidin saaneen toimeentulotukea peräti 25 euron verran. Vaikka oli juuri omin aivoin ymmärtänyt (?), että perheelle olisi kuulunut maksaa 155 euroa lääkekulut huomioiden. 

Lisäksi sossu oli päivystämässä, siis kiireellisiä tapauksia varten, siis niitä, joissa vedetään nenää niskaan ja joissa ollaan kännissä kuin käet. Toki mahdollinen tyhjä jääkaappi on kiireellinen tapaus, niin kiireellinen, että kotiin on syytä lähettää sossupari katsastamaan Arkijuuston viimeinen käyttöpäivämäärä.
Jos tämä sosiaali-ihminen siellä puhelimessa huolestui ääriään myöten, hän olisi toki voinut tehdä harkinnanvaraisen toimeentulotukipäätöksen, mikäli pelkäsi perheen kuolevan nälkään. Päivystävän sosiaali-ihmisen on nimittäin oltava viranhaltija, jolla on päätöksentekoon toimivalta. Hän olisi voinut laittaa maksuun vaikka sen 155 euroa, mutta ei, hän päätti tehdä lastensuojeluilmoituksen, joka oli paitsi turha myös väärä tapa toimia. 

Toimeentulon turvaaminen, lastensuojelulaissakin mainittu, velvoittaa kunnan viivytyksettä järjestämään riittävän taloudellisen tuen lapselle ja perheelle, mikäli lapsen ahdinko johtuu rahan puutteesta. Pykälää ei ole vaikea ymmärtää. 

“Olimme kaikki yöpaidoissamme, kun ne tulivat. Totesivat että kaikki on hyvin. Poikani pelästyi, onhan hänet kerran aikasemmin perusteetta viety kotoa pois. Pojan kaverikin oli yökylässä meillä, sosiaaliviranomaiset lähettivät pelästyneet pojat paitasillaan naapuriin käyntinsä ajaksi. Sosiaaliviranomaiset kysyivät, mitten selviän ahdistukseni kanssa, kun tällaista tapahuu? Sanoin pärjääväni ihan hyvin, vaikka moinen kohtelu kyllä valehtelematta saa minut raivon valtaan. Kun ei ole ensimmäinen kerta tämä. Sosiaalitoimi totesi, että olen selvinpäin, lapsi voi hyvin ja ruokaa on. Sanoivat vielä, että olemme joutuneet tarpeettoman usein viranomaisten taholta väärän kohtelun uhriksi, mutta sille he eivät voi mitään.”

Eivät voi mitään? Jokaisen viranomaisen tulee noudattaa hyvän hallinnon periaatteita ja yksi niistä on perusteleminen. Vaikka varsinaista hallinnollista päätöstä ei tehtäisi, tulee viranomaisen aina perustella toimenpiteidensä syyt ja seuraukset. Viranomaiselle kuuluu neuvonta ja ohjausvelvollisuus. Lisäksi perustuslain 22§ velvoittaa viranomaisen turvaamaan perus – ja ihmisoikeudet. Tähän turvaamisvelvoitteeseen liittyy olennaisesti taloudellisen tuen kohdentaminen. Voidaan myös sanoa, että ylimitoitettu toimenpide suhteessa tarpeeseen ei kuulu hyvään hallintoon. 

Ei myöskään se, että asiakkaalle todetaan viranomaisen olevan voimaton omien virheidensä oikaisemisessa. No, myönnettäköön, että viranomainen harvoin “voi “omille mokilleen yhtään mitään. Mutta Kankaanpää on tähän mennessä ainoa paikkakunta, jossa moinen asia tullaan kertomaan oikein kotiin asti.


Aiheeseen liittyen: Lastensuojelu "suojeli" perheen evakkoon Kankaanpäässä

Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja

☞​ Lastensuojelu uskoo yhä psykoanalyysiin osa 1
☞​ ​Julkkispari "sai" toisen lapsen​
☞​ Auta Alvareita!
☞​ Kusenkeltainen ja laitosvaltainen Suomi
☞​ Lastensuojelun arvovalta- ja huoltoriidat maksavat miljoonia
​☞​ Lapsen oikeuksien komitealle voi pian valittaa lapsen oikeuksien loukkauksista
☞ Miten päädytään mielisairaalapotilaaksi
​​☞ Normaaliuden pandemia
​☞ ​Banaali paha piiloutuu byrokratiaan
☞ ​​Saturnaliasta jouluun ja jumalasta kinkuksi
☞ ​ILOSANOMA
​☞ ​Joulupukin perseraiskaus
☞ ​Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!
☞ Armotonta sopeuttamista
☞ ​​Lastensuojelun moniammatillinen yhteistyö hävittää niin vuorovaikutuksen kuin vastuun​

Nevalanmäen perhekodin mukaan ”Korjaava kasvatustyö on terapialuonteista, arkielämän lomassa tapahtuvaa sosiaalista kuntoutusta. Paikalla on aina tutut ja turvalliset aikuiset, joilla on alalle soveltuva koulutus ja työkokemus. Molemmissa asuinyksiköissä painotetaan yhdessä tekemistä sekä vuorovaikutusta lasten ja aikuisten välillä.. Toiminta on perhekeskeistä ja yksilöllistä kasvatustyötä, joka etenee lapselle asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Toimiva omaohjaaja -malli ja tutut ammattitaitoiset ohjaajat luovat turvallisuutta.”

Nuorten mukaan todellisuus on toinen:

Perhekodissa kaikesta rangaistaan

Aamulla kouluun/ aamupalalle kun tullaan herättämään pitää nousta heti, tai jos vahingossa nukahtaa uudelleen joudut aikaisemmin huoneeseen illalla. Kouluun kun lähdetään, kaikki pitää sujua suorastaan täydellisesti! Ohjaaja saattaa tulla kouluun mukaan jos myöhästyt tunnilta. Entä jos aamulla kahvijonossa on ruuhkaa? Ei ohjaajat sitä usko. Pienintäkään virhettä ei saa tehdä tai kotikoulu on suuntana.  

Koulusta kun tullaan niin aina ei saa syödä edes välipalaa vaikka kuinka olisi paha olo ja päätä särkee koska "kohta" on kunnon ruoka.

Huoneeseen joutuu lähes aina koulun jälkeen, ja sillon kun on matkalla sinne omaan huoneeseen ja jää matkalla jutustelemaan hetkeksi toisen nuoren kanssa, kysyy vaan vaikka että miten meni koulussa, ja ohjaaja saa jostain tietää että näin on tapahtunut, voi olla että siitä istutaankin sitten paperin kanssa huoneessa kirjoittamassa mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

Kun neljän ruoka on syöty, joku ilta saattaa olla luvassa jonkinlainen harrastus ja jos et halua osallistua koska laji  ei ole yhtään omanlainen ,  puhelin lähtee. Jos taas on ollut vähänkin huonoa asennetta mutta on korjannut sen, koska haluaa mukaan harrastamaan, ei pääse mukaan.

Mikä on tämä logiikka ? Kaikesta rangaistaan.

Illalla joskus jos pyydän särkylääkettä koska mun jalkoja särkee, vastauksena tulee "miten voi särkeä jalkoja”. Jos en tarpeeksi kauan ja hyvin perustele sitä mihin kohtaan sattuu, minkälaista särky on yms. en saa särkylääkettä, niinkun on usein tapahtunut, koska "en osannut kertoa tarpeeksi hyvin".

Jos menen yleisiin, on pakko olla ohjaaja vieressä. Jos alan puhumaan toiselle nuorelle ja ohjaaja ei kuullut mitä sanoin, on pakko toistaa.

Ohjaajilla on etuoikeuksia. Jos nuoret istuu jalat sohvalla, siitä valitetaan, jos nuori kävelee ulkokengät jalassa, siitä valitetaan, samoin jos nuori käyttää puhelinta yleisissä tiloissa... mutta kaikki nämä asiat ohjaajat saavat tehdä.
Illalla kun mennään huoneisiin klo 21.45, yökkö tulee tasan klo 22 tarkistamaan. On pakko olla sängyssä makaamassa ja klo 22.30 hän taas tulee ja katsoo että valotkin on sammutettu..Siitä alkaen yökkö käy huoneessa katsomassa n. 1-2 tunnin välein että siellä nukutaan. Miten saan nukuttua kunnolla jos on ennestään ongelmia unen kanssa? Jos heräilee helposti ja ei saa unen päästä kiinni, niin ei se auta jos siinä joku ravaa vielä koko ajan.

En vain ymmärrä näitä sääntöjä ja miten lapsia/nuoria kohdellaan täällä. Pojat ja tytöt eristetään ihan kokonaan ja ruokailussakaan he eivät saa mennä samaan aikaan hakemaan ruokaa. Joskus on tullut valitusta siitä kun on katsonut toista sukupuolta vähän pidemmän aikaa.
Jos täällä olisi useamman vuoden niin miten enää myöhemmin osaa edes olla sosiaalinen toista tai samaa sukupuolta kohtaan kun ei keskenään saa paljoakaan puhua?

Monesti kun katsotaan telkkaria niin ohjaaja komentaa "nyt ne turvat kiinni, tässä katsotaan telkkaria vai menettekö omiin huoneisiin?"

Mielipiteistäkään ei saa puhua, omista asioista ei saa puhua, oikeastaan ei ole melkein mitään mistä saisi puhua.. Täällä et saa edes etsiä talon sisältä kaveria itsellesi ja kun en pääse talon ulkopuolellekkaan, mistä saan kaverin?

Olo tuntuu tosi yksinäiseltä ja ainoa kenelle voisit puhua on ohjaaja. Mutta kuka haluaa puhua ohjaajalle joka valehtelee vanhemmille ja sosiaalityöntekijöille?

Kun pahan olon syyksi laitetaan perhekoti, ohjaajien mielipide on se,  että "oikeita" syitä peitellään ja yritetään unohtaa. Mun mielipide on että täällä perhekoti on oikeasti monella nuorella syynä. 

Tuntuu että ohjaajia pitäis kunnioittaa mutta nuoria ei. Ohjaaja on päin naamaa mulle sanonut kerran esimerkiksi että "pyydän jo valmiiksi anteeksi koska tuun loukkaamaan sua vielä monta kertaa". 
Tästä kerroin mun äidille ja äiti sitten puhui asiasta kyseisen ohjaajan kanssa. Hetihän tolle lauseelle keksittiin niin hyvä selitys että äitikin uskoi, että ymmärsin sen väärin. Onko se siltikään oikein että noin sanotaan nuorelle? Sainpas hyvän vaikutelman ohjaajasta...

Kerran mulle sanottiin että "alappas muuttaa tota asennetta" sanoin takasin että "muutappas itse”. Sain loppu illan huonetta... asiasta keskusteltiin tietenkin vielä seuraavana päivänä.

Perjantai -iltana yhden kerran kaikki nuoret istuivat 6-7 tuntia huoneessa paperin ja kynän kanssa kirjoittamassa jokaikisen asia menneestä viikosta. Sain paperin varmaan 4 kertaa takaisin kun ei kelvannut...

Ohjaaja tuli puhumaan ja mulle tuli tosi paha olo koska ihan kun mua syytettäis aina kaikesta.
Nuori ei ikinä osaa tehdä mitään oikein.

Kun selvis että olin polttanut tupakkaa koulussa, en saanut vähän yli viikkoon mennä ollenkaan kouluun vaan se "koulu" siirtyi perhekodille. En saanut mun opettajalta mitään tehtäviä perhekodille. Siitä huolimatta niin ohjaajat sanoivat mulle, että  joudun olemaan mun huoneessa kahdeksasta kolmeen ilman mitään tekemistä. Onko se muka oikein tupakan takia?

Asukaskokemus I
​☞ ​​Eristettynä "perhekotiin"

​Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja

☞ ​Lapsi voi päätyä sijoitukseen vahingossa
☞ ​​Lastensuojelun arviointivimma- salaseulontoja puutteellisilla menetelmillä
​☞ ​Kiintymyssuhteen kiemuroita
☞ ​Varhaiskasvatuksen laatu hallituksen uudistuksen jälkeen
☞ ​Äärioikeistolaisen huostaanottotehtailun on loputtava – Fasismi alas! 
☞ Lastensuojelun toimintakykymittari- uusi riskiseula?
​☞ Sosiaalityön ja elämänhallinnan "uusi ihminen"
​☞ Vaiettu kampanja laitoshoidon vaaroista
☞ Suomen lastensuojelu jälleen Astahovin syynissä
☞ Valtiollisesta rasismista
☞ Asianajaja Jean Boldt
☞ Sosiaalihuollon tiedonhallinta-uudistus rapauttaa asiakkaiden oikeusturvaa? 

Aluehallintovirasto on tehnyt päätöksensä koskien Joensuun kaupungin sosiaalipäivystyksen ja sosiaalityöntekijän toimintaa vuonna 2011 ja 2012. Sosiaalipäivystäjä otti vastaan sairaankuljetuksen tekemän lastensuojeluilmoituksen marraskuussa 2011 tilanteessa, jossa äiti oli puhaltanut 1.69 promillea. Tilanteessa lapsi on kertonut mm. pitävänsä äidistään huolta ja peittelevänsä tämän nukkumaan. Sosiaalipäivystäjä ei ottanut yhteyttä lapsen toiseen huoltajaan, isään, joka asui kadun toisella puolella. Päivystäjä jätti lapsen päihtyneen äitinsä hoitoon.

Tammikuussa 2012 sosiaalitoimi päätti tilanteen johdosta kehkeytyneen asiakkuuden toteamalla, ettei lastensuojelun tarvetta ole. Vastineessaan Aville sosiaalitoimi vetoaa siihen, ettei se voi pakottaa ketään ottaman vastaan avohuollon tukitoimia. Äidin väittämä, ettei alkoholiongelmaa ole, oli riittävä selvitys. Samoin selvitykseksi riitti yhteydenpito äitiin puhelimitse. Kantelija (isä), oli halukas ottamaan lapsen luokseen asumaan tietoisena äidin alkoholiongelmasta. Tätä mahdollisuutta Joensuun sosiaaliviranomainen ei isälle selvittänyt vedoten siihen, ettei se tiennyt isän olevan kiinnostunut lähihuoltajuudesta. Äidin alkoholismista tehtiin useampikin lastensuojeluilmoitus, mutta sosiaalitoimessa ei "saatu riittävää näyttöä äidin alkoholismista", vaikka näyttö oli riidatonta ja peräisin muilta viranomaisilta. Lopulta isä haki lapsen asumisen luokseen oikeusteitse ja maksoi siitä ilosta 7039 euroa oikeudenkäyntikuluja. Koko tarinan voitte lukea TÄÄLTÄ. 

Aluehallintovirastolle sosiaalitoimi vastaa, ettei se tiennyt isän olevan halukas lähihuoltajaksi. Olen aikaisemminkin arvostellut Joensuun lastensuojelua siitä, että se ei tunne lakia. Hyvän hallinnon neuvontavelvoite on tuntematon käsite muuallakin, mutta Joensuussa se näyttää olevan täyttä hepreaa. Viranomaisen on oma-aloitteisesti neuvottava asiakasta. Asiakkaan ei tarvitse osata kysyä yhtään mitään. Ihmisten ei voida olettaa tuntevan joka ikistä pykälää ja käytäntöä asioidessaan viranomaisessa. Viranomaisen on oltava aloitteellinen ja kerrottava, mitä vaihtoehtoja ihmisellä asiassaan on.

Väittämällä, että isän olisi tullut ilmoittaa sosiaalitoimelle olemassa olevista vaihtoehdoista ilman, että niistä edes hänelle kerrotaan, on selkärangatonta typeryyttä. 

AVI toteaa, ettei toimenpiteisiin ole syytä. Akuuttia huolta ei tilanteessa ollut. Asiakirjoista ilmenee selkeästi, miten sosiaalitoimi viittasi kintaalla lapsen tilanteelle. Mutta toki asiakirjat täytyisi tätä johtopäätöstä varten lukea. 

Sivulauseessa on sentään maininta, että tilannetta olisi tullut selvittää jo ensimmäisellä kerralla tarkemmin. Toinen maininta, ettei selvityksen aikaan ollut vielä tullut myöhemmin tehtyjä lastensuojeluilmoituksia koskien äidin alkoholinkäyttöä, on turha. Toteamukset syövät toinen toisensa. Jos tilanne olisi selvitetty kunnolla heti alussa, seuraavat ilmoitukset olisivat jääneetkin tulematta. 

Päätöksessä on käytetty oikeuslähteenä Tapio Rädyn teosta Lastensuojelulaki, Käytäntö ja soveltaminen, 2012. Mikäli lapsen ongelmat ovat hoidettavissa huoltoa ja asumista koskevilla määräyksillä, on sosiaaltoimen ensisijaisesti ryhdyttävä näihin toimenpiteisiin. Surkuhupaisaa, että Avi toteaa ratkaisussaan Joensuun lastensuojelun toimineen moitteettomasti, vaikka lastensuojelu ei ryhtynyt mainittuihin toimenpiteisiin. 

LAPSEN HUOLTOA KOSKEVILLA RATKAISUILLA EI VOIDA OHITTAA TOIMIELIMELLE KUULUVAA VELVOLLISUUTTA PUUTTUA LAPSEN OLOSUHTEISIIN. Toisin sanoen: Mikään päätös, ei käräjäoikeuden, ei hovioikeuden, ei edes korkeimman oikeuden, ohita sosiaaliviranomaisen velvollisuutta puuttua lapsen olosuhteisiin, jos lapsella on hätä. Tässäkin tapauksessa sosiaalitoimi vetosi siihen, että isä oli jo ehtinyt hakea lapsen asumista luokseen oikeusteitse. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että sosiaalitoimi mokasi työssään jo ennen kuin isä ryhtyi prosessaamaan. Eikä faktaa, että AVI ei tätä mokaa huomannut tai halunnut huomata.

AVI perustelee, ettei se voi käytettävissä olevien selvitysten perusteella ottaa kantaa siihen, saivatko isä ja lapsi hyvän hallinnon mukaista palvelua sosiaalitoimesta. Moinen perustelu kertoo vain sen, ettei koko asiaan ole viitsitty tai haluttu perehtyä. 

Isän kanta AVIn päätökseen on toteamus, että laki on kaikkialla Suomessa sama. Sitä tulisi noudattaa ja lapsen etua tulisi valvoa silloin, kun lapsen tilanteesta on selkeä näyttö. "Jos kerran tämä on oikea tapa hoitaa ja valvoa lapsen edun toteutumista niin sitten samalla tyylillä pitäsi toimia Helsinki-Utsjoki ja Vaasa-Ilomatsi akselilla. Onko tämän kaltainen toiminta  -Joensuun malli-  lapsen etua valvovaa ja riittävää? Mielestäni ei ole. Joensuun mallihan on, että "olemme olleet äitiin puhelimitse yhteydessä useasti". Ja Avin mielestä tällainen todentaminen on ok. Tällä perusteella on ihan turha Helsingin lastensuojelun työntekijöiden itkeä suurista asiakasmääristä lastestensuojelussa.  Helsinkiin ja muihin kuntiin voidaan lisätä lastensuojelun asiakasmääriä ainakin 100 %. Hoidetaan vain puhelimella asiat." 

Olen isän kanssa samaa mieltä Joensuun mallista: "Jos rehellisesti sanon on tämä ihan vitun perseestä koko lastensuojelu. Ei tässä ole minkäänlaista järjen häivää."

Aiheesta aikaisemmin:
Lapsen etua Joensuulaiseen tapaan

Joensuun sosiaalitoimesta:
Sosiaalitoimi hyväksyy lapseen kohdistuvan väkivallan Joensuussa

Muita viimeaikaisia kirjoituksia:

☞ Valehtelevat sosiaalityöntekijät aiheuttivat 10,6 miljoonan laskun
☞ Risusavotat ovat luolamiesten hommaa
☞ Terveisiä Seinäjoen työvoimapiirin arkistosta
☞ Mun menneisyys
☞ Avoin kirje pääministeri Juha Sipilälle
☞ Hyvä Juha Rehula
☞ Sentican huostaporvarit ja veroparatiisityypit
☞ Lännen ihmisoikeusrikokset alkavat tulla julkisuuteen 
☞ Työ- ja ympäristöministeriö hakee uutta työvoimaa
☞ Dialogisuus  lastensuojelun laatusuositusprosessissa
☞ Lapsen lapsuus on vaarassa aikuisten päätösten vuoksi 
☞ Käräjäoikeus teki historiaa lastensuojeluasiassa: kunnalle isot vahingonkorvaukset yksityisyyselämän suojan loukkaamisesta 
☞ Lastensuojelua Saksassa: kalliiksi käyneitä turhia huostaanottoja

Kirjoitan nyt mun menneisyydestä mukaillen erään minulle rakkaan sanoja. Tai no ei tämä ole minun menneisyyteni, vain eräs osa sitä. Tähän ikään mennessä tapahtumia on paljon enemmän, mutta tämä asia on tällä hetkellä tapetilla.

Olipa kerran 14-vuotias tyttö, jonka yksinhuoltajaäiti lähti viikonlopun ylitse leikkaukseen sairaalaan. Tyttärensä hän jätti runsaasti alkoholia nauttivan avopuolisonsa hoteisiin ja lähti sairaalaan.

Tytär kävi ystäviensä kanssa kaupungilla juhlimassa viikonloppua ja palasi humaltuneena kotiin. Siihen aikaan oli tavallista, että nuoriso tapasi toisiaan kera pussikaljan läheisessä kaupungissa. Äidin avopuoliso oli myös nauttinut illan tasaiseen tahtiin olutta ja oli myös humalassa.

Tytär nukkui tavallisesti parvisängyssä, jonka alapuolelle oli pedattuna äidin ja avopuolison peti. Avopuoliso päätti jostain kumman syystä kömpiä parvisänkyyn tyttären tullessa kotiin. Tytär ei humalatilaltaan pystynyt estämään tämän häntä paljon vanhemman miehen toimia ja tekoja joihin tämä mies päätyi.

Tytär oli tuolloin vielä neitsyt ja näin hän juuri neljätoista vuotta täyttäneenä menetti neitsyytensä äitinsä avopuolisolle. Voi sitä häpeän, kauhun ja likaisuuden määrää mikä tästä kaikesta seurasi. Tyttärellä ei iän puolesta ollut minkäänlaista kykyä käsitellä tapahtunutta. Avopuolison ajatukset asiasta ovat jäävät avopuolison ajatuksiksi, niistä tarinankertojalla ei ole harmainta aavistustakaan.

Tyttären yksinhuoltajaäiti palasi sairaalasta leikkauksestaan ja arki palasi näennäisesti normaaleihin uomiinsa. Vain tytärtä kaihersi tapahtunut, jota hän ei kyennyt käsittämään. Tyttären alkoholinkäyttö lisääntyi ja samalla kertyi lisää ja lisää uusia seksikokemuksia. Mikään ei vaan tuntunut miltään.

Kului reilu puoli vuotta. Tuli juhannusjuhlat, johon tytär lähti kavereineen ja paikalla oli myös yksihuoltajaäiti avopuolisoineen. Tytärtä painoi tapahtunut asia ja alkoholin voimalla ja ystävänsä tukemana hän päätti kertoa asiasta äidilleen. Muuten hän ei uskaltanut, koska asia oli pelottava.

Avopuoliso kauhistui asiaa ja ilmoitti, että hän hukuttaa tyttären, kun moisia menee puhumaan yksinhuoltajaäidille. Yksinhuoltajaäiti onnistui kuitenkin estämään avopuolison aikeet ja tytär lähti ystävineen jatkamaan juhlimistaan toisaalle ja yksinhuoltajaäiti jäi jatkamaan omaa iltaansa avopuolisonsa kanssa.

Asiasta ei puhuttu. Arki jatkui normaalina. Tytär ei tietenkään tiedä, että käytiinkö asiasta keskusteluja yksinhuoltajaäidin ja avopuolison kesken, tyttären kanssa asiasta ei enää keskusteltu. Asia lakaistiin maton alle. Ainoa asiaan viittaava muistikuva tyttärellä on eräästä aamusta, jolloin avopuoliso kertoi yksinhuoltajaäidille tyttären tulleen hänen luokseen koskettelemaan häntä.

Tytär tiesi, että näin ei ollut tapahtunut ja kiisti asian, mutta yksinhuoltajaäiti uskoi avopuolisoa ja ilmoitti tyttärelle, että tämä ei muista, koska tämä oli ollut edellisenä iltana juhlimassa ja poti krapulaa. Tytär koki taas toivottomuutta, koska häntä ei edelleenkään uskottu.

Vuodet kuluivat ja tytär itki aika-ajoin asiaa ystävilleen ja ihmisille, jotka kuuntelivat toivoen löytävän edes jonkun ihmisen, joka pitäisi hänen puoliaan. Ystävät tukivat, mutta he olivat samanikäisiä, eikä kenelläkään ollut keinoja auttaa tytärtä asiassa. Ei ollut ketään aikuista, joka olisi kuunnellut, ymmärtänyt ja ennenkaikkea uskonut.

Kului kymmenen vuotta. Eräänä iltana tytär otti asian puheeksi yksinhuoltajaäidin kanssa. Nyt tyttö oli jo 24-vuotias. Nyt äiti kuunteli, varsinkin, kun tyttären lapsuudenystävä vahvisti asian. Asiasta syntyi parisuhdekriisi yksinhuoltajaäidin ja avopuolison välille ja avopuoliso muutti pois ja hankki uuden kumppanin. Asia oli siltä erää siinä ja siitä ei enää puhuttu.

Kului muutama vuosi ja tyttärelle syntyi tyttö. Tytär ja äiti, josta oli nyt tullut mummo hoitivat lasta paljon yhdessä, koska nyt oli tyttärestäkin tullut yksinhuoltajaäiti. Molemmat olivat onnellisia syntyneestä lapsesta ja arki sujui tyttären asuessa toisessa kaupungissa ja mummon autellessa tytön kanssa. Tytön ja mummon välille syntyi vahva side.

Tytön ollessa kolmen vanha mummo ja entinen avopuoliso sopivat välinsä ja entinen avopuoliso muutti mummon kanssa asumaan. Tytärtä tämä hieman harmitti, mutta hän toivoi äitinsä parasta ja oli puuttumatta asiaan. tytön ollessa mummon luona hoidossa, hän vaati, että alkoholia ei käytetä, koska avopuolisolla oli selvä ongelma alkoholin kanssa. Tyttären ja avopuolison välit olivat olleet tapahtumasta saakka hyvin kireät vuosikausia, mutta äitinsä ja tyttärensä vuoksi tytär pisti tunteensa sivuun.

Vuodet kuluivat ja tytär löysi itselleen avopuolison, jonka kanssa syntyi lisää lapsia. Suhde oli nopea ja vaiherikas päättyen eroon ja nyt tytär oli useamman lapsen yksinhuoltajaäiti. Eräänä päivänä tytär päätti kokeilla traumapsykoterapiaa, jotta onnistuisi käsittelemään vaikeita asioita, jotka olivat elämän varrella tapahtuneet.

Jos tytär olisi tiennyt, mitä terapia toi tullessaan, olisi tytär jättänyt terapiaan menemättä. Terapia toi pintaan käsittelemättömia tunteita lapsuudesta ja pakottavan tarpeen ottaa asiat esille ja käsitellä ne. Samaan aikaan oli maahan tullut taantuma ja tytär yrittäjänä yritti selvitä taantuman mukanaan tuomasta aallkosta. Tähän hän sai apua isältään, joka oli ollut tyttären elämässä aivan minimaalisesti avioeron jälkeen, joka tapahtui tyttären ollessa 10-vuotias.

Tytär otti asian puheeksi äitinsä kanssa. Äidin reaktio tyttären asian esiin ottoon oli järkytys tyttärelle. Äiti kertoi omat tunteensa kuinka tytär oli yhdessä avopuolison kanssa pettäneet häntä ja juonineet häntä vastaan. Tytär oli kauhuissaan. Tytär pyrki tuomaan esiin, että hän oli tapahtuma hetkellä vasta 14-vuotias, mutta äidin mielipide oli vankkumaton, että kaikki oli tapahtunut häntä loukatakseen.

Tämän kaiken lisäksi tyttären äidin mielestä oli huono asia, että tyttären isä oli tyttären elämässä mukana. Tyttären äidillä ja isällä oli ollut aviolitto, joka päättyi myrskyisään eroon tyttären isän elettyä kaksoiselämää matkatyössään aviolitton aikana. Tytär kyllä tiesi tästä, mutta ei ollut koskaan tajunnut, että kuinka vahvat tunteet jylläsivät näiden kahden kerran avioliitossa olleen vanhempansa välillä, vaikka olikin eron jälkeen ollut heidän välisensä taistelun välikappaleena. Tyttären äiti piti tyttären lähentyneitä välejä henkilökohtaisena loukkauksena häntä kohtaan.

Tyttären äiti oli valinnut elämänkumppaneikseen miehiä, jotka eivät kyenneet yksiavioisuuteen ja tämä oli tuonut mukanaan katkeruuden. Tyttärestä tuntui, että hänen äitinsä piti häntä syyllisenä ja samanlaisena kuin nämä miehet, jotka olivat tyttären äitiä elämänsä aikana satuttaneet. Ja tytär näki, että hänen äitinsä piti häntä petturina ja tästä syystä epäsi avun, jota tytär olisi tarvinnut elämän vaikeissa tilanteissa. Tyttären sydän särkyi. Tytär yritti selittää ja selvittää asioita, mutta tyttären äiti ei ollut tähän valmis.

Tyttärelle myös iski pelko, kun tyttö oli jo yli kymmenen vuotias, että tapahtuuko tytölle sama mitä hänelle oli tapahtunut. Tytär yritti keskustella tästä vielä äitinsä kanssa, joka ei ymmärtänyt tyttären pelkoa, vaan odotti, että tytär luottaa äitinsä kykyyn suojella tyttöä. Tytär ei vaan pystynyt, koska hänen mielestään äiti ei suojellut häntäkään ja kielsi koko asian, ei luottamusta syntynyt.

Samaan aikaan, kun tytär pyrki pelastamaan sen hetkisen elämänsä ja yritystoimintansa oli edelleen tytön ja tyttären äidin välit edelleen läheiset. Tyttären ja äidin välien rikkoutuessa, pitivät tyttö ja tyttären äiti yhteyttä puhelimitse päivittäin. Tytölle tyttären ja mummon välien rikkoutuminen oli kriisi, johon hän reagoi hyvin vahvasti, olivathan tytär ja mummo tyttären tyttären läheisimmät ihmiset.

Asiasta seurasi välien selvittelyjä tyttären ja tyttären tyttären välillä ja tilanne tulehtui pahaksi. Tytär yritti samalla hoitaa työtään ja asioitaan ja tyttö reagoi tilanteeseen kiihtyvällä tahdilla. Tyttären äiti valitsi puolen tässä tilanteessa ja alkoi tukea tyttären tyttären reagointia, mikä syvensi tyttären ja tytön välistä epätasapainoa. Tyttö ei vain pystynyt ymmärtämään miksi kaksi hänelle rakasta ihmistä eivät välittäneet enää toisistaan ja syytti kenties itseänsä, vaikka mikään ei ollut tytön vika. Tarina ei kerro mitä tyttö asiasta mietti.

Tilanne tulehtui ja tytär pyysi lastensuojelulta apua hänen ja tytön tilanteeseen. Tyttären muut lapset jäivät tyttären ja tytön tulehtuneen tilanteen jalkoihin. Tarvittiin apua tulehtuneen tilanteen korjaamiseksi. Avuksi lastensuojelu pystyi antamaan vain kriisisijoituksen. Tilanne paranikin sen myötä ja tytär palasi kotiin. Sillä aikaa tyttären lapsille oli myös löytynyt tukiperhe.

Tilannetta ei oltu kuitenkaan käyty lävitse ja kaikki tulehtui uudelleen. Tyttären tytär sijoitettiin tukiperheeseen ja tyttärelle annettiin mahdollisuus levätä. Tytär käyttikin tilaisuutta hyväkseen ja lepäsi ja lähti rakentamaan uutta elämää. Lastensuojelulla ei kuitenkaan riittänyt tietotaito lähteä selvittämään tyttären ja tytön tulehtuneita välejä, vaan he odottivat, että asiat lähtisivät omalla painollaan menemään oikeaan suuntaan.

Tilanne paheni, sillä tytöllä oli sijaisäiti, jolla oli omia traumoja lapsuudessa tapahtuneesta adoptiosta ja omasta hyljätyksi tulemisestaan, joten hän lähtikin luomaan tyttären ja tytön välille isompaa välirikkoa siinä onnistuenkin. Lisäksi hän turvasi omaa talouttaan, koska hänelle sijoitetut lapset olivat hänen työtään ja tulonlähde. Tyttö ei halunnut enää tavata, eikä kuulla mitään tyttärestä tai tämän äidistä.

Kului kolme vuotta ja tilanne sijoituspaikassa kriisiytyi sijoitukseen pois sijaisperheestä lastensuojelulaitokseen. Tyttären ja tytön välit olivat jo kolmen vuoden aikana menneet niin huonoiksi, että kumpikaan ei enää tunteneet toisiansa ja edelleen tahot joiden tulisi tässä tilanteessa auttaa tunsivat voimattomuutta ja eivät keksineet keinoa tyttären ja tytön välien parantamiseksi.

Tyttö tuli sijaisäitinsä hylkäämäksi sijoituspaikan muututtua ja rahahanojen sulkeuduttua. Tyttö lähti etsimään sukuansa. Tyttären kanssa hän ei välejä halunnut parantaa, mahdollisesti sijaisäidin hänelle kertomien asioiden vuoksi. Tyttö alkoi luomaan suhteita mummoonsa sekä kummisetäänsä.

Tytär sai tästä tietää raporttien muodossa, sillä jostain syystä lastensuojelu oli hänelle vielä huoltajuuden jättänyt. Tämä lienee johtuvan siitä, että näin tämänhetkinen lastensuojelulaki asian määrittelee. Tyttö oli kyläillyt tyttären äidin luona ja jo kaavailtiin, että tyttären tytär lähtisi lomailemaan mummonsa luo. Tämän luettuaan tyttären pelot äitinsä avopuolison mahdollisesta toistosta aktivoituivat. Tyttö on samanikäinen kuin tytär asian tapahtuessa.

Tytär joutui kertomaan kokemuksistaan sijaishuoltopaikkaan, josta kysyttiin, että voidaanko asioista keskustella myös muiden kanssa. Tyttärestä tämä tuntui huonolta ajatukselta ja hän sen kertoikin.Sijaishuoltopaikkakin katsoi, että tytön ei tarvitsisi asiaa tietää. Sijaishuoltopaikka kuitenkin päätti keskustella asiasta sosiaalityöntekijän ja tyttären äidin kanssa, sekä kertoa asian tytölle, jolle tytär ei milloinkaan olisi halunnut tämmöisiä ikäviä asioita kertoa. Ne ovat mennyttä elämää, jonka tytär olisi halunnut jättää taakseen. Tyttären tyttären ei olisi tarvinnut saada näin isoa asiaa kantaakseen. Ja mitä tytölle on kerrottu, sitä tytär ei tietenkään voi tietää, koska tytärtä ei pidetä niin paljoa arvossa, että se hänelle kerrottaisiin. Nämä asiat koskettavat vain asianosaisia, vaikka siitä onkin seurauksia.

Tytär joutui avaamaan vanhat haavansa, jotta tyttö pelastuisi. Tytär joutuu kohtaamaan sosiaalityöntekijöiden ymmärtämättömät kirjaukset asiasta ja kenties luulot ja tulkinnat ja mututuntumat. Tytöllä on tästä lähin uusi leima. Tytär saattaa vielä tavalla tai toisella joutua kohtaamaan äitinsä vihan siitä, että tytär toi asian julki.Tytärtä harmittaa, koska asian olisi voinut hoitaa toisinkin, hienovaraisemmin, mutta tytär on tottunut, että hänellä ei ole mitään arvoa, eikä yksityisyyttä, kun kyse on lastensuojelusta. Kaikki hänen asiansa ovat virkamiesten riepoteltavissa ja tulkittavissa. Nyt jokaisessa paperissa lukee lapsena hyväksikäytetty ja se vie pois sen vähäisenkin mahdollisuuden sanoa omaa kantaansa asioihin ja vaikuttaa mihinkään. Traumaattiseksi leimattu.

Ei tytär ole paha tytär. Vaikka näin vuosia ja vuosia tyttären annettiinkin ymmärtää. Sekä tyttären äiti, että avopuoliso toistelivat kuinka kamala lapsi ja nuori hän oli ollut. Niin paljon asiaa toisteltiin, että tytär alkoi itsekin asiaa toistamaan. Sitten tuli tyttären hyvä ystävä, joka sanoi, että ei tytär ollut sen kummallisempi kuin kukaan muukaan hänen ystävistään. Samanlaisia teini-iän tempauksia myös muutkin tekivät. Ja tytär ymmärsi, että hänen ystävänsä oli viisas ja oikeassa. Näinhän se asia oli. Tyttären äiti ja avopuoliso eivät vaan halunneet nähdä asiaa samalla tavalla. Tyttären äiti on sitä mieltä, että hän on tehnyt kaiken oikein.

Onko tytär katkera? Ei oikeastaan. Ei enää. Anteeksiantotyö on vienyt vuosikausia, mutta tytär ei halua enää kantaa tätä taakkaa, vaan jättää sen taakseen. Se tapahtui kauan sitten. Tytär ymmärtää, että jokaisella on oma menneisyytensä ja sieltä juontavat tavat ja kyvyt käsitellä asioita. Jokaisella on omat kokemuksensa ja he varmasti ovat tehneet asioissa parhaansa sen tietämyksen mukaan joka heillä on.

Jossain tyttären sisällä huutaa pieni 14-vuotias, että rakastakaa minua, vaikka minulle on tapahtunut näin. Hyväksykää minut, vaikka minulle on tapahtunut näin. Ymmärtäkää minua, minä olin vasta lapsi. Ja kaiken tämän tytär sulkee kuoren alle. Että kukaan ei enää satuta tytärtä. Nyt se 14-vuotias tyttären sisällä ristii kätensä ja toivoo, että totuus vapauttaa.

Tämä on tyttären totuus asiasta, jonka kirjoittaminen kumpuaa tyttären tarpeesta kertoa totuus tyttären tyttärelle, jotta tämä ehkä jonakin päivänä ymmärtäisi, että mitä oikein tapahtui. Tämä ei ole tyttären äidin totuus, ei tyttären äidin avopuolison totuus, eikä tytön totuus, vain tyttären totuus.

Tyttärellä oli viisas edesmennyt ystävä, joka tuppasi toteamaan, että maailma on semmoinen paikka.


Muita Lokakuun Liikkeen julkaisuja:

☞ Kiitos kun ette tappaneet!
☞ 10 muutosehdotusta: Kohti parempaa perheidensuojelua 
☞ Lastensuojelun puhtauskultti
☞  Valesossujen valeasiakkaat
☞ Sosiaalityön&psykiatrian palvelujärjestelmiä ei tehty asiakkaille vaan keskiluokkaisten rouvien paistattelupaikaksi 
☞ Kiitos kun ette tappaneet!
☞ Avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja
☞ Toteutuuko lapsen etu lastensuojelussa, entä Oulussa?
☞ 100 shades of grey - sosiaalityön seksuaalikäsityksiä ohjaavat arvot ja ideologiat  
☞ Valesossujen valekirjaukset
☞ Lastensuojelun provokaatiot: Oletko a) huora b) hullu vai c) huumehörhö? 
☞ Lokakuun liikkeen RINKI valvoo
☞ Lokakuun liike perustanut RINGIN lasten suojelemiseksi 
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia 
☞ Lokakuun Manifesti
☞ October Movement
☞ October Manifesto
☞ Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)   

Ryhmäläinen vai asiakas?

Kemppinen ei kokenut sopivansa huostaäidin stereotypiaan lainkaan, mutta tunnisti huostaaanoton synnyttämän avuntarpeensa. Sitä ennen hän oli menestyvä virkanainen, jolla ei ollut ongelmia päihteiden, mielenterveyden, elämänhallinnan tai lain kanssa. Lastensuojeluasiakkuuden aloitti ex-puolison valheellinen väittämä, jota ei koskaan suostuttu poistamaan asiakaskirjauksista. 

Aluksi Kemppistä ei haluttu mukaan ryhmään hänen mielipiteidensä vuoksi, joita ryhmänohjaajat pitivät liian jyrkkinä. Kemppinen nimittäin ilmoitti kannattavansa huostaanottoja päihdeongelmaisilta vanhemmilta.  Peruutuspaikka kuitenkin järjestyi sen jälkeen, kun Kemppinen valitti asiasta hankkeen koordinaattoreille.  

Mareena Heinosen mukaan ”ryhmässä pitää pystyä suhtautumaan kunnioittavasti myös muihin ryhmäläisiin, riippumatta siitä, mitkä kenenkin huostaanoton taustat on. Ei siinä ole kyse siitä, etteikö saisi olla kriittinen, vaan siitä, että Voikukkia-ryhmän on kuitenkin tarkoitus toimia vanhemmuutta vahvistavana myös niille, joilta lapset on syystäkin otettu huostaan”.

Heinonen korostaa ryhmätoiminnan ja asiakkuuden erillisyyttä: ”Joskus on ihan ymmärrettävää, että raivo kaikkia lastensuojelun tai koko kunnan tai sosiaalialan työntekijöitä kohtaan on niin suuri, ettei pysty näkemään eroa ryhmän ja taistelun välillä. Ryhmä on kuitenkin erillinen juttu siihen varsinaiseen asiakkuuteen nähden. Sitä kautta ei voi vaikuttaa päätöksiin tai työntekijöihin. ”

Entä osaavatko sijaishuoltoa ja lastensuojelua edustavat ryhmänohjaajat erottaa kontrollin ja tuen ja roolinsa lastensuojelun työntekijöinä ja vanhempien tukijoina? Vaaditaanko heiltä kykyä tai halua asiakas- ja ryhmätyöprosessin erottamiseen? Typistyykö vanhempien vertaisryhmä sittenkin vain arvioinnin ja tiedonkeruun kanavaksi huostaanoton jatkamisperusteiden löytämiseksi?


Puuttuva tietosuoja?

Kemppisen mukaan ryhmässä annettiin tyhjiä lupauksia ja turhaa toivoa. Ohjaaja toisteli lausetta ”me halutaan vaan auttaa”, muttei kyennyt yksilöimään mitä, miten, missä ja milloin apua järjestyisi.

Viimeinen niitti Kemppiselle oli, kun ohjaaja tonki luvatta hänen asiakaskirjauksensa. Urkkimisesta jäi jälki lokitietoihin. Yksikön johtaja puolusteli urkkimista sillä, että Voikukkia-ryhmissä on kyse lastensuojelutoiminnasta.

Mareena Heinosen mukaan perustelu on kestämätön, sillä ryhmien toiminnan tulisi perustua luottamukseen ja vanhempien oman kokemuksen kunnioittamiseen.

”Mua kiehuttaa ihan todella, että jossain Voikukkia-nimeä käytetään kuvaamasi tapaiseen toimintaan, sillä Voikukkia-toiminnassa eettiset periaatteet on tarkasti määritelty ja jokaisen koulutuksen läpi käyneen tiedossa. Voikukkia on suojattu nimi ja sitä nimitystä ryhmästä käyttäessä sitoutuu noihin periaatteisiin. Jos näin jossain toimitaan, on siihen syytä ehdottomasti puuttua. Toisaalta, jos asenteeet on syvältä, löytyy aina keinoja kiertää niin lain henkeä kuin lakipykäliäkin.”


Tavoitteena huostaanoton hyväksyminen?

Ongelmia tietovuotoriskin lisäksi VOIKUKKIA-toiminnassa on aiheuttanut ryhmien tavoite: huostaanoton hyväksyminen. Pitäisikö siis vanhempien hyväksyä väärin perustein tehty laitonkin huostaanotto?

Mareena Heinonen kommentoi tavoitetta näin: ”Ryhmän tarkoituksena on auttaa vanhempaa hyväksymään elämäntilanteensa, ei niinkään huostaanottopäätöstä tai sen perusteluita. Siis samoin kuin jos ihminen on vaikka joutunut onnettomuuteen, pääsee hän elämässään eteenpäin hyväksyttyään, että kolari on tapahtunut. Se ei tarkoita sitä, että huostaanottoa pitäisi hyväksyä tai taistelua sen purkamiseksi lopettaa.” 

Riikka Kemppinen puolestaan pitää Voikukkia-toimintaa tuen kontrollilla korvanneen lastensuojelukoneiston jatkeena, jossa asiakkaita puukotetaan selkään – ei aitona apuna.

Hän on väsynyt lastensuojeluun ja menettänyt luottamuksensa niin viranomaistoimintaan kuin oikeusjärjestelmään. 

Kun hän taisteli huostaanottoa vastaan, hänet syyllistettiin huonoksi äidiksi, joka ei ymmärrä lapsen parasta. Kun hän vuosien jälkeen halusi irtautua taistelusta ja valituskierteestä ja jättää vallan ja vastuut lastensuojelulle, hän muuttui yhtäkkiä, lapsensa täysi-ikäisyyden kynnyksellä, lastensuojelulle tarpeelliseksi – mutta oli edelleenkin huono äiti. Sosiaalityöntekijän mukaan vain huono äiti haluaa luopua lapsen huoltajuudesta.

Ensimmäinen osa: VOI KU(R)KKIA - vanhempien kuntoutusta vai valvontaa?


Muita Lokakuun Liikkeen julkaisuja:

☞ 10 muutosehdotusta: Kohti parempaa perheidensuojelua 
☞ Lastensuojelun puhtauskultti
☞  Valesossujen valeasiakkaat
☞ Sosiaalityön&psykiatrian palvelujärjestelmiä ei tehty asiakkaille vaan keskiluokkaisten rouvien paistattelupaikaksi 
☞ Kiitos kun ette tappaneet!
☞ Avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja
☞ Toteutuuko lapsen etu lastensuojelussa, entä Oulussa?
☞ 100 shades of grey - sosiaalityön seksuaalikäsityksiä ohjaavat arvot ja ideologiat  
☞ Eerikan murha vie byrokraatit käräjille - lue nimet!
☞ Yhteiskunnan vastuu Eerikan tapauksessa
☞ Valesossujen valekirjaukset
☞ Lastensuojelun provokaatiot: Oletko a) huora b) hullu vai c) huumehörhö? 
☞ Lokakuun liikkeen RINKI valvoo
☞ Lokakuun liike perustanut RINGIN lasten suojelemiseksi 
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia 
☞ Lokakuun Manifesti
☞ October Movement
☞ October Manifesto
☞ Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)   

Lokakuun liike kertoi 9.3. jutussaan Sinin perheen tarinan, kertomuksen rankasta matkasta, jonka äiti lapsineen on joutunut kulkemaan haettuaan apua arkeensa ja lastensa koulunkäyntiin.

Sini oli talven aikana useita kertoja Lokakuun liikkeen toimittajaan yhteydessä tilanteensa johdosta, lähetteli sähköposteja, asiakirjoja ja lausuntoja työstön alla olevan jutun pohjaksi.

Helmikuun alussa Siniltä saapui sähköpostiviesti, jossa hän kertoi Viljakkalan koulun pommiuhkauksesta.

Tuolloin hän ei voinut vielä aavistaa, millaiset seuraukset uhkauksella olisi hänen perheelleen.

"Surullista varmasti. Kun tekijä paljastuu, onkohan taustalla samaa kohtelua kuin meillä? Se ei oikeuta tekoa millään tapaa, mutta jos kyse on nuoresta tai perheestä, joka on jäänyt ilman apua ja kohdeltu huonosti...ymmärrän tuota perhettä, vaikka en ymmärrä tekoa. Muuta en osaa sanoa asiaan. Ihmiset ovat jo selkäsaunoineen lähteneet liikkeelle. Voi Luoja jos se on lapsi. Kovaan tuomion lukuun joutuu yhteisössä," kirjoittaa Sini viestissään.

Sini kertoi, että oppilaiden vanhemmat saivat asiaan liittyvän tiedotteen Wilmaan vasta seuraavana päivänä, jolloin uutinen oli jo Aamulehdessä. Monet vanhemmat olivat järkyttyneitä ja vihaisia, kun eivät olleet lukeneet Wilmaa päivällä, joten ensimmäinen kosketus tilanteeseen oli läheisten soitto ja kysymys, kuinka lapset voivat. Lapsille olisi ollut tarpeen saada puhua asiasta ensin vanhempiensa kanssa eikä vain tulla suljetuiksi lukkojen taa seuraavana päivänä.


"Poliisit saapuivat yllättäen"

Lokakuun liike uutisoi Viljakkalan pommiuhkauksen pohjalta suoritetusta kotietsinnästä Ajankohtaisen Kakkosen käsiteltyä aihetta tiistaina 10.3. Uutisessa nostettiin esiin 17-vuotiaaseen poikaan kohdistunut poliisin epäilys.

Epäilyksen kohteena oli Sinin vanhin poika Timo. Koti, jonne poliisit yllättäen ilmestyivät, oli Sinin ja hänen lastensa koti.

"Ihmiset ovat jo selkäsaunoineen lähteneet liikkeelle. Voi Luoja jos se on lapsi. Kovaan tuomion lukuun joutuu yhteisössään."

Olisiko Sini uskonut tätä sähköpostiviestiä kirjoittaessaan, että epäilys lyötäisiin juuri hänen lapseensa?

"Eihän se tarkoita että Timo olisi mihinkään syyllinen, jos vasta epäillään", kertoi Sini poliisin vastanneen hänen tuskalliseen kysymykseensä, miksi poika lastataan syyllisyydellä jo tässä vaiheessa. Poliisin vastaus kuulosti Sinin korvissa sanahelinältä, koska poikaa kohdeltiin jo kuin rikollista.

Syytä on muistaa, että erityislapset kokevat yleensä tällaiset tilanteet erityisherkästi.


Poliisin toiminta ihmetyttää

Siniä ihmetyttää, millaisin perustein kotietsintöjä tehdään; onhan näet rankka toimenpide tunkeutua alueelle, jolla nautitaan kotirauhan suojaa. Eikö tietokoneet pitäisi tällaisessa tapauksessa hakea joka kodista?

Sini kuuli myöhemmin, että uhkauksessa oli käytetty amerikkalaista tiedustelupalvelun ohjelmaa, jonka kuka tahansa voi hakea netistä.

Sini miettii epäilyksen perusteita: Jos teini-ikäinen on kiinnostunut pelaamisesta, tekeekö se hänestä automaattisesti ”nörtin” tai mahdollisen epäillyn? Tällöin asian pitäisi koskea kaikkia pelaavia lapsia.

"Poliisi ja koulu pitävät huomenna tiedostustilaisuuden asiasta, ja olen varma, että he uhraavat tuon pojan, jotta saavat vihaiset vanhemmat ja lehdistön pois niskastaan", kirjoittaa Sini sähköpostissaan 3. maaliskuuta.

Äidin viesti kuvastaa suurta henkistä kuormitusta ja kokemuksen järkyttävyyttä, siitäkin huolimatta, että lapsi jossakin vaiheessa lopullisesti syyttömäksi todettaisiin.

Moni muukin asia tutkinnassa kummastuttaa. Poliisi toivoi, että aiheesta ei tulisi laajaa julkisuutta, koska tekijä toivoo julkisuutta. Opetuspäällikkö toivoi, että vanhemmat kieltäisivät lapsiaan antamasta haastatteluja. Kuitenkin Ajankohtaisen Kakkosen kuvausryhmä päästettiin kouluun. Samoin hämmästyttää poliisin toteamus, että uhkaukseen käytetty ohjelma on kaikkien saatavilla netissä, kun poliisin toiveena nimenomaan oli, että kukaan ei sellaista etsisi.

Tällä hetkellä uhkauksen tutkinta on yhä kesken. Perhe elää epätietoisuudessa, vaikka Sini ei usko pojallaan olleen osuutta tapahtuneeseen. Ja vaikka perheen tietokoneet on tarkastettu, epäilläänkö aina jatkossakin Timoa ensimmäisenä?

”Onko erityislasten leimaaminen ilmiö joka puolella? Joudunko aina hankaluuksiin pitäessäni lasten oikeuksista kiinni?”, Sini miettii.


Äidin pettymys: "Koulu ei ymmärtänyt Timon vaikeuksia"

Timolla todettiin aikoinaan ADD-tyyppinen aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö, josta psykiatrin mukaan on ollut toiminnallista haittaa erityisesti koulussa, mutta myös kotona ja vapaalla.

Sini on kokenut viranomaisten sälyttäneen myös kaiken tämän hänen niskoilleen.

Oppimisvaikeuksien vuoksi Timolla on kouluvuosinaan ollut huonommuuden kokemusta ja sosiaalisiin tilanteisiin ja kokeisiin liittyvää jännitystä. Poissaoloja ja rästejä on kertynyt. Kynnys kouluun lähtemiseen on kohonnut pikku hiljaa, mikä psykiatrin lausunnon mukaan on johtunut osittain oppimisen haastellisuudesta, mutta myös siitä, että Timo on ollut ryhmässään vuotta vanhempi. Tukitoimien sijasta Timo oli nimittäin jätetty luokalleen.

Sini kertoo, että erään kerran Timo sai paniikkikohtauksen ja poistui luokasta. Tuon jälkeen Wilmaan ilmestyi häiritsevän käytöksen merkintä. Tiedossa oli tuolloin ollut sekin, että Timo oli nuorisotiimin asiakas.

Psykiatrilleen Timo oli kuvaillut ahdistuneisuutta ja keskittymisvaikeutta tunneilla, joilla joutui istumaan pitkään paikallaan ja vain kuuntelemaan opetusta.

"Timo on myös itse pyytänyt apua koululta tilanteeseensa, toivonut esimerkiksi pääsyä pienryhmään. Hän ei ole tullut kuulluksi, kuten en minäkään", kertoo Sini.

Myös palautteiden ristiriitaisuus hämmentää Siniä. Aika ajoin Timoa on koulun taholta kehuttu rauhalliseksi ja hyväkäytöksiseksi pojaksi, mutta kirjallisissa lausunnoissa lukee kuitenkin aivan muuta.

Sini harmittelee sitä, että vuodesta 2009 alkaen yhteisö on kivittänyt lasten itsetuntoa rikki. Kiitos huolipiiriläisten, lastensuojelun, koulun ja näiden välisten kytkyjen, koko perheeseen on lyöty ongelmaperheen leima.

"Emme olleet aina edes paikkakunnalla, kun minua ja lapsia syytettiin jostakin."

Koska yhteistyö viranomaisten kanssa oli jatkunut vuosikausia hankalana, Sini päätti muuttaa lastensa kanssa toiselle paikkakunnalle.

Luottamus viranomaisiin on jo kuitenkin rikkoutunut. ”Onko paikkakunnan valinnalla merkitystä? Rajaako raha raamit ihmisyydelle kaikkialla?”, Sini kysyy.

Hän toivoo, että saisi lapsineen aivan uuden alun.


Normaaliudesta

Sini on joutunut pohtimaan paljon käsitystään normaalista ja huomannut, kuinka helposti määrittelyihin hukkuu aito kohtaaminen ihmisten kesken.

"Siinä sitä sitten ollaan ̶ eksyksissä, avuttomina. Tiputettuina maailman oudoimpaan kolkkaan, keskelle ihmisjoukkoa, jossa kukaan ei ymmärrä eikä puhu samaa kieltä. Eleistä ja ilmeistäkään ei ymmärrä mitään, koska ihminen on rakentanut itselleen kahleet määrittelyillä. Välittäminen ja rakkaus toista kohtaan on omien kuvitelmien ja käsitysten vankilassa", Sini pohtii.

Timossa hän näkee paljon itseään: lapsen, joka on Peppi Pitkätossun tavoin haaksirikkoutunut monta kertaa. Poika ei kuitenkaan ole hyväksynyt kohtaloaan. Hän on lahjakas tunneälykkö, "ammatti-ihmisten" rankkauksella syrjäytynyt nuori. Tämä nuori on unelmoinut ja tehnyt tulevaisuuden suunnitelmia, vaikka seuraava särkyminen saattaa aina odottaa oven takana.

Sini kokee kulkeneensa lapsineen elämänmatkaa osana kahta erilaista maailmaa. Toinen on naurun, oivallusten ja uusien näkökulmien maailma, kun taas toinen on oppikirjojen, psykiatrian ja diagnostiikan maailma.

Syystäkin Sini on vihainen. Prosessin aikana hän kokee olevansa ainut, joka on noudattanut lakia. Hän on tehnyt kaikkensa auttaakseen lapsiaan. Sini on pysynyt käsittämättömän lujana, mutta hintansa ruljanssi on kuitenkin vaatinut.

"Jaksan ja venyn pitkälle, mutta jos mieli ei tunnista kuormaa, niin kroppa ilmoittaa. Pumppu lyö pahimmillaan tuhatta ja sataa. Olo on ajoittain fyysisesti todella väsynyt."


Matka

Sini kulkee muistoissa. Matka, jonka hän lastensa kanssa on kulkenut, on ollut pitkä. Eksymällä vähän väliä se on ̶ oivalluksen kautta ̶ aina alkanut uudestaan.

Kaikesta huolimatta matkan suunta ei oikeastaan ole muuttunut. Se on ollut aina sydämessä.

Myös vertaistukea Sini on saanut, esimerkiksi Leijonaemoista.

"Vapauttavinta on ajatus jälkipolvista, jotka näkevät arpemme historiassa. Tuon vuoksi heidän on niistä mahdollista vapautua. Ihmisen merkitys on pitkälti siinä, mitä hän kaipaa. Minä kaipaan monen muun tavoin vallankumousta. Toivon, että vielä koittaa päivä, jolloin voin kirjoittaa graduni vaikkapa Lokakuun liikkeen merkityksestä yhteiskunnan rakenteiden korjaustyössä", kertoo Sini.

Hän on käynnistellyt opintoja ja saanut uutta suuntaa työnäkymiinsä.


Suurin kaikista

Sini on joutunut arjessaan huomattavasti panostamaan lasten asioihin. Hän on esimerkiksi joutunut usein lähtemään töistä kesken päivän, jos lapsi on livahtanut koulupäivän jälkeen karkuun eikä ole siirtynyt iltapäivätoimintaan.

"Iltapäivätoiminnan ohjaajista kukaan ei ole suostunut hakemaan lasta luokasta", Sini toteaa.

Kaikkea tällaista työnantajat eivät ole hyvällä katsoneet, joten Sini on jäänyt usein oma-aloitteisesti työelämästä pois lasten etua katsoessaan.

Kaikella on tarkoituksensa, niin uskoo Sini. Hän pitää kokemuksiaan raskaina, mutta äärimmäisen arvokkaina. Elämänkaaren haasteet ja vastoinkäymiset ovat kääntyneet vahvuudeksi, joka pitää juuri nyt, tässä hetkessä, pystyssä.

Sini tahtoo opettaa lapsiaan rakentamaan itsestään myönteistä tarinaa vahvuuksien pohjalta, vaikka elämässä tapahtuisi negatiivisia asioita ja vaikka lapset kantaisivat kuinka isoa haastetta erilaisuudellaan.

Sinin suurimmat vahvuudet ovat totuus, oikeudenmukaisuus ja rakkaus. Ei ole epäilystäkään, mikä niistä on suurin. Sitä ei Siniltä voi viedä, vaikka muut oikeudet vietäisiin.

"Kaikki se kärsii ja kaikki se kestää. Meidän perheen rakkaus, joka ei päästä ketään helpolla."


Aiheesta aikaisemmin:
Ylöjärvi: Koulu ja lastensuojelu piinasivat perhettä vuosia
Viljakkalan pommiuhkaus: Poliisi teki kotietsinnän


Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja:

☞ Perusturva korvasi 1500 euroa sijaisnuoren kärsimyksistä 
☞ Kristan tarina V: ”Hanttiin panemalla tunsin eläväni”
☞ Kunnon vanhemman standardi  
☞ Kuka suojelisi ammattilaisuhreja lapsilta? 
☞ Avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja
☞ Varhainen huoli ja puuttuminen - mielen sairautta
☞ Koulukiusatun äidin tuska: "Lapseni yritti itsemurhaa."
☞ Tampereen Takahuhdin koulu hyväksyy koulukiusaamisen
☞ Koulukiusaaminen räjähti käsiin
☞ Kuusi vuotta helvetissä
☞ Barometrin kertomaa
☞ Koulukiusaamisen karut kasvot
☞ Laki on niin kuin se luetaan
☞ Kotikoulu on oiva vaihtoehto
☞ Harrastustoiminta osaksi perusopetusta ja varhaiskasvatusta 
☞ Lokakuun liike selvittää lastensuojelun nykytilaa 
☞ LAPSILTA KIELLETTY: Lokakuun liike on dokumentoinut jo kymmenien sijaisnuorten elämäntarinoi
☞ Lokakuun liike perustanut RINGIN lasten suojelemiseksi  
☞ Ikonen: Kansanvalistusta lastensuojelun asiakkaalle
☞ Bergström: Pieni opas eri tilanteisiin lastensuojelun kanssa
☞ Opas lastensuojelun asiakkuuteen joutuvalle

Sini muistelee, että samoihin aikoihin koulusta alettiin tehdä lastensuojeluilmoituksia keskimmäisestä lapsesta. Syynä oli lapsen huono käytös, joka aiheutti opettajien mukaan vaaratilanteita koulussa.

"Kun kysyin itse opettajalta kasvokkain, kuinka koulussa menee, opettaja kertoi kaiken olevan hyvin. Rehtorille hän puhui aivan muuta selkäni takana", ihmettelee Sini.

Hän kummastelee käytäntöä, että koulunkäyntiongelmista juorutaan heti lastensuojelulle. Sinin tuttavaäidille opetuspäällikkö oli kertonut, että koulusta voidaan tehdään lastensuojeluilmoituksia "vaikka joka viikko, jos halutaan".


Kuormittava apu: mitätöintiä, lyttäämistä, oletuksia

Perheelle päädyttiin tarjoamaan perhetyötä Ylöjärven lastensuojelusta vuonna 2010. Siitä muodostui Sinin arkea suuresti kuormittava rasite.

"Perhetyöntekijät istuivat, kyttäsivät ja syyllistivät minua äitinä. Sain kuulla että vanhemmuuteni ei ollut riittävä. Vaikka olisin tehnyt asiat hyvin, niin aina löytyi valitettavaa."

Sini kertoo, että hänet ohitettiin vanhempana joka tilanteessa, mitätöitiin ja lytättiin kasvattajana.

"Heidän mukaansa en nähnyt omaa osuuttani tilanteen ratkaisemiseksi. He vain olettivat, etten jaksa. Kun kysyin, miksi perhetyö sitten ei tee mitään, vaan keskittyy äidin syyllistämiseen, he vastasivat (asiakaspaperissa) lapsen toiminnan tulevan vielä paljolti vanhemman kautta, joten lasta ei voi vastuuttaa tilanteesta. En nähnyt käyntien jälkeen perhetyöntekijän kirjauksia, joten en myöskään voinut niitä tarkistaa."

Saatuaan kirjausnipun jälkikäteen hän oli tyrmistynyt kirjausten sisällöstä.

"Täyttä p:tä", hän kiteyttää.

Perhetyöntekijöiden ammatillisuus tuntui olevan täysin hukassa. Sini ei saanut käsitystä, kenestä tai mistä heillä oli huoli, mutta se tuli selväksi, että hänen äitiyteensä ei oltu tyytyväisiä. Sini kertoo työntekijöiden suorastaan pelänneen lapsia ja empineen jäämistä lapsenvahdiksi esimerkiksi äidin apteekkireissun ajaksi.

Sini lopetti perhetyön koettuaan sen täysin hyödyttömäksi ja kuormittavaksi.

Perhe sai vuonna 2010 apua Näsimentor Oy:stä. Näsimentorin työntekijä huomasi myös Sinin arjen suuret haasteet ja koettelevuudet. Hän oli sitä mieltä, että perhe tarvitsi paljon konkreettista tukea. Sinin mielestä lapset olisivat myös tarvinneet psykologisia tutkimuksia ongelmien syvempää ymmärrystä varten.

"Työntekijä kysyi minulta, jaksanko. Vastasin että en ole väsynyt lapsiin enkä elämään, vaan sossuun. Hänelle riitti, kun äiti sanoi että jaksaa. Hän oli mielestäni oikea ihminen työssään, mutta hänenkin lausuntonsa sossu tulkitsi itselleen sopiviksi", Sini huokaa.

Niinikään Elämänhallintapalvelut Visio Oy auttoi perhettä. Nämäkin työntekijät korostivat arjen haasteellisuutta, mutta pysyviä tukitoimia ei annettu. Vision intensiivinen perhetyö lopetettiin vailla perusteluja.

Sini kertoo perheelle tarjotun lopulta enää vain kuntoutusta Kauhavalla, ajatuksena "Ota tai jää vaille tukimuotoja".

Erityislasten kanssa muutto toiselle paikkakunnalle tuntui rajulta tuelta. Sini olisi halunnut konkreettista tukea tuttuun ympäristöön.

Sosiaalityöntekijät päätyivät keskimmäisen lapsen sijoitukseen. Lapsi muutti isälleen.


Lastensuojeluilmoitustehtailu: Viljakkalan koulu ei ymmärtänyt erityislapsia

Lastensuojelusta perhe ei kuitenkaan päässyt eroon, tästä piti huolen koulu ilmoituskäytännöllään. Suhteessaan perheeseen koulu myötäili lastensuojelun linjaa; lasten ongelmista syytettiin äitiä. Sossut nyökyttelivät tyytyväisinä: "Tilastollisesti, jos lapsi oireilee koulussa, ovat asiat huonosti kotona", hymisi sossu.

"Minun mielestäni vanhempi on oman lapsensa paras asiantuntija eikä koulun kanssa tarvitse puida vanhemman osaamista. Pitäisi riittää lapsen haasteiden ja vahvuuksien tunnistaminen. Miten tuetaan, millaisen tukiringin koulu ja koti pystyvät lapselle muodostamaan? Mitä kotona on huomattu ja tehty asialle", Sini kysyy.

Sekavuutta aiheutti myös se, että vanhimmalla lapsella opettajat vaihtuivat tiuhaan. Keskimmäisellä myös tapahtui paljon muutoksia, jotka kuormittivat herkkää lasta.

"Kerran lastensuojelutyöntekijät ilmestyivät koululle ilmoittamatta. He eivät päästäneet lastani kotiin, pitivät erityisopettajan huoneessa lukkojen takana", Sini muistelee.

Lastensuojelutyöntekijät ovat asiakirjoissaan olleet sitä mieltä, että Sini äitinä olisi voinut vaikuttaa lastensa koulussa olemiseen olemalla mahdollisimman vahva vanhempi kotona.

"Missä yli-ihmisen ominaisuudessa minä kouluympäristön olisin hoitanut? Sekin oli minun vikani, että opettajat olivat avuttomia ja tekivät vain lastensuojeluilmoituksia. Sitä paitsi ne ilmoituksetkin olivat ihan hulluja. Ne pitäisi kaikki laittaa uusintakäsittelyn."

Sini aavistelee ilmoitusten perustuneen pitkälti juoruihin esimerkiksi äidin terveydentilasta.

"Onko koulu pitänyt huolipiiriä jonkun vanhemman tai ystävän kanssa?" kysyy Sini.

Käsittämättömän tilanteesta tekee se, että kaksi vanhinta lasta saivat psykiatrisissa tutkimuksissa diagnoosit, joista löytyi selitys vaikeuksille oppimisessa ja kouluympäristössä, mutta heidän tilannettaan ei silti tunnuttu ymmärtävän.

Sini kertoo turhaan pyytäneensä erityistä tukea ja kouluavustajaa  –  ja lasten jääneen niitä ilman. Koulun käytöntänä oli jättää "ongelmaoppilaat" luokalle.


Huolipiiriläiset, vaikenijat ja korvansasulkijat: Lapsi unohtuu, kun aikuiset pätevät

Sinin mukaan hänen kotikunnassaan oli tuurista kiinni, kuka kulloinkin oli asioita hoitamassa, ja siitä riippui puolestaan palaverien onnistuminen. Joka tapauksessa tuloksena oli perheensisäinen katastrofi, sillä asiattomat palaverit rikkoivat luottamuksen, ja perhe tunsi jäävänsä palloksi eri tahojen väliin.

Viranomaiset tuntuivat jakautuvan huolipiiri-istujiin, vaikenijoihin tai korvansasulkijoihin. Perhekeskuksen ja koulun välillä Sini aisti valtataistelua; hän koki, että koulu tyrmäsi vanhempaa auttavat tahot ja halusi sulkeutua omaan sisäpiiriinsä.

"Miten lapsen edun ja oikeuden toteuttamisesta tehdään egojen temmellyskenttä, jolla kilpaillaan, kuka määrittelee ja analysoi vanhemman taidot puutteellisiksi nopeimmin? Samalla hukataan koko lapsi pelistä pois."

Lastensuojelun Sini koki toimivan hyvässä yhteistyössä vain niiden kanssa, jotka puolsivat huostaanottoa. Vanhin lapsi jäi lopulta kotiopetukseen koulun laiminlyöntien takia.

Koulu tappoi motivaation Sinin lapsilta. Samanlaisten ongelmien parissa ovat painineet lukuisat muutkin  kyseisen koulun oppilaat vanhempineen. Rehtori on pyytänyt monta kertaa Siniltä anteeksi, mutta Sini ei ole huomannut käytäntöjen muuttuneen.


Kauhistuttavat kotikäynnit: päähuolena riittämätön vanhemmuus

Oli talviloma vuonna 2011. Sinillä oli kotonaan omien lastensa lisäksi tuttavan lapset. Perhe vietti mukavaa vapaapäivää, tuttavalapset leikkivät pihalla.

Pian rappusilla seisoi kaksi tuttua sosiaalityöntekijää. Sini kysyi, kuinka he voivat tulla ilmoittamatta. Työntekijät vetosivat huoleen.

He astuivat sisään, joten Sini käski lapset omaan huoneeseensa. He kuitenkin kuulivat kaiken, koska asunto oli pieni.

Huoli siis oli, mutta Sini ei saanut tarkempaa selvyyttä, kenestä täi mistä. Huolten ristiriitaisuus hämmensi, kunnes Sini viimein sai kuulla päähuolen: vanhemman riittämättömyyden. Sini muistelee tyrmistyneenä sossun toteamusta ja erästä huostaanoton perustetta: "Sinä olet lasten kanssa yksin asuva äiti, sinulla ei ole miestä."

He saapuivat myös toisen kerran, 2013 syksyllä, ilmoittivat tosin sillä kertaa etukäteen.

"Tulivat asiakseen kertomaan, kuinka huono vanhempi olen, eikä koulun ammattitaidossa ole mitään vikaa; minä olin se ongelma", Sini muistaa.

"Kysyin, olivatko he lukeneet psykologin yhteenvetoa tai rapotteja, joissa todetaan mm. kehitysviivästymä. Kaksikko ei osannut sanoa asiaan mitään. Sain vain kuulla valitusta vanhemmuudestani."

Sinillä oli tuolloin kylässä hyvä ystävä, jolta pyysi toisia korvapareja, etenkin koska ystävä oli tehnyt lastensuojelutyötä.

"Ystäväni on äärimmäisen rauhallinen, mutta hänkin meinasi täysin kilahtaa asiattomaan käytökseen. Itse olen hillinnyt itseni, koska tiedän, että muuten olisi kirjattu äidin aggressiivinen käytös. Myöskään palavereihin en ole voinut ottaa mukaan ketä tahansa, koska mikäli lähipiirini olisi (oikeutetusti) kilahtanut, niin sitäkin olisi käytetty minua vastaan."

Sini kertoo, että vanhimman pojan palaverissa vuonna 2014 apua ei herunut enää mihinkään, koska hän äitinä ei suostunut huostaanottoon.

Sini kuvailee, kuinka sossu oli ottanut narsistisen ilmeen ja mukavan asennon tuolissaan, ristinyt jalkansa ja kysynyt: "Nyt kun me kaikki toimijat olemme kertoneet, ettemme pysty poikaasi auttamaan, niin jos
sinulla Sini olisi nyt taikasauva, mitä toivoisit?"


Kantelu Eduskunnan oikeusasiamiehelle: äiti ei hyväksy lapsen edun polkemista

Sini laati Eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun lastensuojeluviranomaisten toiminnasta. Hän kritisoi kantelussaan myös Perheneuvolan toimintaa ja nosti esiin erityisen tuen antamisen laiminlyönnit koulun taholta.

Hän korosti lapsen oikeutta perhe-elämään, tutkimuksiin, hoitoon ja koulunkäyntiin ja toi esiin, että huostaanotto, sijoitus tai lapsen suljettu osasto eivät ole hyväksi. Hän totesi, ettei äitinä hyväksy sitä,
että lapsen etu ja oikeus eivät toteudu toimitahojen asenteiden, resurssipulan tai lakisääteisten velvollisuuksien laiminlyönnin johdosta.

Sini tietää, että vanhemman toivoessa lapselleen esimerkiksi avustajaa koulunkäyntiin, on viranomaisella neuvontavelvollisuus; asiakkaalle on selitettävä hänen oikeutensa ja viranomaisen velvollisuudet. Asiakkaalla on mahdollisuus tehdä hakemus, johon viranomaisten tulee harkinnan pohjalta laatia valituskelpoinen päätös. Tällaista ei Sinin mukaan kuitenkaan ole esitetty, vaan koululla on vain selitetty, että lapsi ei ole erityisen tuen tarpeessa.

Valituksessaan Sini mainitsi myös sen, että lastensuojelun toimintatapa ei ole tukenut vaan kuormittanut koko perhettä kohtuuttomasti. Perhetyö on ollut syyllistävää. Konkreettista apua ei ole annettu. Tukitoimia on aloitettu, mutta perusteettomasti lopetettu. Konkreettisen avun tarve sekä koulussa että kotona on tullut monissa tutkimuksissa ja havainnoissa esiin, mutta jätetty huomiotta.


Valheellisia vastineita, huostan salaista järjestelyä ja oikeusasiamiehen moitinta

Oikeusasiamiehes sai myöhemmin vastineet tahoilta, joita kantelu oli koskenut. Omassa vastineessaan lastensuojelu väitti TAYS:n päättäneen sijoituksesta lastensuojelun kanssa yhdessä. Tästä TAYS:lla oli erilainen käsitys. Sen jälkeen asiasta oli pyydettävä kirjallinen vastine sairaalalta.

"Papereista selvisi myös, että Perhekeskus ja lastensuojelu olivat järjestäneet minulta salaa viranomaisneuvottelun, jossa huosta-asia oli jo sovittu. En ollut tuosta tietoinen, enkä ollut antanut kenellekään lupaa puhua lapseni asioista ilman minua. Palaveri oli merkitty hoidonsuunnitteluneuvotteluksi viranomaisten kesken. Koulu, Perhekeskus ja lastensuojelu siis järjestävät keskenään kokoontumisia vanhemman selän takana."

Sini kertoo vastineiden olleen täynnä valhetta. Hän kiittää onneaan, että oli säästänyt esimerkiksi sähköpostit todisteikseen.

"Miksi minulla on oltava todistenippu joka asiasta? Kantelussa ei voi syyttää viranomaisia asiattomista kommenteista tai puhelinkeskusteluista, mutta viranomaiset voivat kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa minun sanomisistani. Kansalaisella on olematon oikeusturva."

Äitinä Sini on ollut lapsistaan jo vuosia huolissaan, hakenut ja pyytänyt apua. Hän on puhunut avoimesti perheen tilanteesta.

Prosessin päätteeksi oikeusasiamies antoi koululle moitinnan todeten, että koulu on toiminut perusopetuslain vastaisesti. Oikeusasiamies saattoi käsityksensä myös Ylöjärven perusturvakeskuksen tietoon vastaisessa toiminnassa huomioonotettavaksi. Kantelun seurauksena Perhekeskus sentään on tehnyt korjausliikkeitä ja ymmärtänyt viimein, ettei kodin ja koulun välinen yhteistyö ole toiminut.

Valheellisten vastineiden takia prosessi on yhä auki.


"Taistelu ei saa olla ihmisoikeuksien toteutumisen edellytys"

Prosessin aikana Sini on urakoinut paperinpyöritykset, jotka mentaalisessa rasittavuudessaan ja ajankäytöllisesti ovat vastanneet kokopäivätyötä. Oikeusasiamiehen lisäksi hän on ollut yhteydessä sosiaaliasiamieheen, tietosuojavaltuutettuun, koulutuslautakuntaan ja opetuspäällikköön. Sinin asian selvittely on monin paikoin yhä vireillä.

Aivan oma operaationsa on puolestaan ollut erityislasten hoitotukien hakeminen Kelalta. Taisteluntäyteinen arki ei enää yllätä Siniä, mutta hän ei hyväksy sitä, että joutuu jatkuvasti valittamalla hakemaan oikeutta perheelleen.

"Valittamiseni vuoksi yhteiskunta lokeroi minut vaikeaksi vanhemmaksi, kuten monet muutkin", kertoo Sini ja lisää totaalisesti väsähtäneensä valitusputkeen.

Hän jos kuka on huomannut, että totuus ja oikeudenmukaisuus ovat yhteiskunnassamme raskas taakka. Ihminen joutuu vastoinkäymisiin pitäessään niistä kiinni:

"Yhteiskunta ei kohtele hellästi ihmistä, joka rimpuilee irti vanhoista asetelmista."


Lokakuun liikkeen toimittajat ovat Siniä haastatellessaan tutustuneet perheen lastensuojelun asiakirjoihin.

Poliisi teki tarinan perheen kotiin kotietsinnän. Lue juttu: Viljakkalan pommiuhkaus: Poliisi teki kotietsinnän
UUSI: Pommiuhka ̶ erityislapsi epäiltyjen listalla


Muita julkaisuja aiheeseen liittyen:

☞ Perusturva korvasi 1500 euroa sijaisnuoren kärsimyksistä
☞ Kristan tarina V: ”Hanttiin panemalla tunsin eläväni”
☞ Kunnon vanhemman standardi 
☞ Kuka suojelisi ammattilaisuhreja lapsilta?
☞ Avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja
☞ Varhainen huoli ja puuttuminen - mielen sairautta
☞ Koulukiusatun äidin tuska: "Lapseni yritti itsemurhaa."
☞ Tampereen Takahuhdin koulu hyväksyy koulukiusaamisen
☞ Koulukiusaaminen räjähti käsiin
☞ Kuusi vuotta helvetissä
☞ Barometrin kertomaa
☞ Koulukiusaamisen karut kasvot
☞ Laki on niin kuin se luetaan
☞ Kotikoulu on oiva vaihtoehto
☞ Harrastustoiminta osaksi perusopetusta ja varhaiskasvatusta

☞ Lokakuun liike selvittää lastensuojelun nykytilaa
☞ LAPSILTA KIELLETTY: Lokakuun liike on dokumentoinut jo kymmenien sijaisnuorten elämäntarinoi
☞ Lokakuun liike perustanut RINGIN lasten suojelemiseksi 
☞ Ikonen: Kansanvalistusta lastensuojelun asiakkaalle
☞ Bergström: Pieni opas eri tilanteisiin lastensuojelun kanssa
☞ Opas lastensuojelun asiakkuuteen joutuvalle