
1) Vaadi itsellesi nopeasti lastensuojelun kirjaukset ja muistiinpanot.
2) Pidä tarkkaa huolta kirjausten sanavalinnoista.
3) Sinulla ja lapsillasi on oikeus tukihenkilöön.
4) Nauhoita keskustelut ja palaverit.
5) Hanki pian juristi ja terapeutti.
6) Jää sairaslomalle, koska muutoin et jaksa taistella lastensuojelua vastaan.
7) Älä luota lastensuojeluvirkailijoihin "neuvonantajina".
8) Puhu kokemuksistasi luottohenkilöittesi kanssa.
Vaadi ne itsellesi, sinulla on siihen oikeus, ja mahdollisimman nopeasti. LaSu (lastensuojelu) saattaa sanoa, että haluaa pyyntösi kirjallisena – mutta se ei ole ongelma. Kirjoitat vaikka kuulakärkikynällä paperin, jossa on henkilötietosi, ajankohta miltä haluat kirjaukset ja nimikirjoitus alla.
LaSun suusta saattaa kuulua esim. seuraava lause: "Mihin sä niitä tarttet?"
Mikä oli mielestäni suht´hölmö kysymys. Itse ainakin halusin, ja haluan edelleen tietää, mitä minusta on kirjoitettu kyseisen viraston tietoihin.
Toinen kysymys on: "Miksi nopeasti?" Siksi, että työntekijä siellä saattaa koska tahansa kirjoittaa muistiinpanonsa uudelleen. Ja kirjata niihin ihan mitä tahansa.
Tässä kohtaa ikävimmillään LaSu voittaa, siis jos mennään sana sanaa vastaan tilanteeseen.
LaSulla on myöskin taipumusta runoilla suomen kieli uusiksi. Olen lukenut ties kuinka monesta kirjauksesta, että "Tiina myöntää...", "Tiina tunnustaa...".
Ensinnäkin, en koskaan ole myöntänyt tai tunnustanut heille yhtikäs mitään, ei ole ollut mitään kohtaa, missä olisin joutunut tekemään niin. Sen sijaan kerroin (!) asioita, mikä on ihan toinen juttu. Sitä paitsi tommonen myöntäminen ja tunnustaminen kuulostaa jo siltä, että olisin tehnyt jotain rikollista, jonka sitten myöhemmin myöntäisin tai tunnustaisin.
Asioiden kertomisesta, luottamisesta:
Työtekijät haluavat, että luotat heihin.
Olen kuullut lauseita: "Jos nyt kertoisit ihan luottamuksellisesti...", "Tämä jää ihan meidän väliseksi...".
Mutta ei. Mikään ei jää "meidän väliseksi". LaSun virkailijat ovat töissä, he eivät ole ystäviäsi.
Pikemminkin heidän halunsa saada luottamuksesi johtuu siitä, että he etsivät toiminnalleen jotakin syytä. Pienikin asia/lause riittää, koska sen voi taas kirjata näyttämään ihan toiselta, hyvinkin suurelta asialta.
Esimerkiksi pojaltani kysyttiin: "Kuinka monta kertaa olet nähnyt äitisi juovuksissa?"
Poikani vastasi: "Niinku koko elämän aikana?"
Työntekijä: "Niin. Koko elämäsi aikana."
Poikani katsoi minua syvälle silmiin. Vastasin sekä katseellani että sanoin: "Kerro vaan. Ihan rehellisesti, ei ole mitään syytä, miksi et voisi tehdä niin."
Poikani mietti pitkään ja hartaasti, ja vastasi: "Niinku siis ihan koko elämän aikana. Ehkä neljä tai viis kertaa."
Saatuani muistiinpanot niissä lukee: "Lapsi sanoo nähneensä äidin juovuksissa ainakin neljä tai viisi kertaa."
Ehkä on aivan eri asia kuin ainakin. Ainakin kuulostaa samalta kuin vähintään. Ja näin taas saatiin tämäkin keskustelu näyttämään siltä, että minulla olisi jotain salattavaa.
Luottamisesta noin yleisesti, se on tapa saada ihminen puhumaan ilman sen suurempaa harkintaa. Virkailijoiden kanssa olet kuitenkin tilanteessa, jossa ajatukset eivät ole välttämättä kirkkaimmillaan vaan ihminen on hyvinkin haavoittuva. Luottaessasi saatat sanoa jotain, mitä jälkeenpäin kadut. Heidän tapansa toimia voi hyvinkin olla sellainen, että he yrittävät käyttää hyväksi emotionaalisesti herkkää ja haavoittuvaa tilaasi. Minun kohdallani oli niin, kunnes järki, ihan kylmä järki, astui kuvioihin.
"Kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan."
Ja tuntui, että niin he juuri tekivät. Minua vastaan.
Tukihenkilöstä:
Pyydä joku tapaamisiin LaSun kanssa, mukaasi heti alusta lähtien:
Yksi syy on se, että niin kuin jo aikaisemmin kirjoitin: Jos mennään sana sanaa vastaan tilanteeseen, LaSu voittaa aina.
Ensinnäkin heitä on vastapuolella kaksi, joten yksinollessasi olet automaattisesti altavastaaja. Toisekseen – ja taas päästään kirjauksiin – he voivat kokousten jälkeen kirjoitella muistiinpanoihinsa ihan mitä haluavat.
Ensimmäinen ihminen joka kanssani oli, oli oma äitini. Saatuani siitä kokouksesta kirjaukset, oli äitini niin raivoissaan, että harvemmin olen nähnyt.
Hänen sanoikseen oli kirjattu ties mitä puuta heinää ja kaiken lisäksi myös sellaista, joka ei liittynyt meidän perheeseemme mitenkään. Äitini soitti virkailijalle, kiroili kuin rantapiru, ja kuinka ollakaan: sain uudet/korjatut kirjaukset. Kehotuksella, että ensimmäiset voin sitten tuhota. En tuhonnut.
Lisää syitä, miksi kannattaa pyytää joku mukaan kokouksiin on, että tarvitset kaiken mahdollisen henkisen tuen ja turvan. Vaikka miten reippain mielin tapaamisiin virkailijoiden kanssa lähdet, on tilanne paikan päällä toinen. Niissä tilanteissa on käytännössä menossa "hyvä poliisi, paha poliisi" –ristikuulustelu.
Jos olet tilanteessa, että lapsesi on jo sijoitettu, on lapsilla myös oikeus saada tukihenkilö mukaan tapaamisiin, joissa LaSun työntekijät tapaavat heitä ilman sinua. Vanhempana olet itse jäävi tukihenkilöksi, mutta se voi olla kuka tahansa muu, esimerkiksi luotettava perhetuttu. Te saatte päättää sen itse. Näin myöskin vältetään lapsiin kohdistuva painostus, eikä heitä saada sanomaan, mitä nyt työtekijät milloinkin haluavat kuulla.
Itse löysin tämän tiedon vasta loppumetreillä, mutta ilman muuta olisin toiminut niin, jos olisin tiennyt.
Päihteistä:
Oletan, että yksi yleisimmistä syistä, joka johtaa LaSun puuttumiseen perhe-elämään, on päihteiden käyttö, oletettu tai todellinen.
Tämä on myös heille helpoin syy. Jos näin on, he todennäköisesti haluavat sinun menevän erilaisiin seuloihin. Sinun ei ole pakko mennä niihin, voit aivan hyvin kieltäytyä. Mutta se on kakspiippunen juttu. Jos kieltäydyt, "nousee huoli" tai "epäilys", jollaisena se myös kirjataan.
Itse ravasin kaiken maailman testeissä saaden täysin puhtaat paperit lopputuloksella: "Harmi. Kun se olisi ollut meille niin helppoa." Siis helppoa heille, että lapseni voidaan huostaanottaa päihteiden käytön johdosta. Ja koska mitään näyttöä päihteiden käytöstä ei heillä ollut, he halusivat yrittää saada näyttöä seulojen kautta.
Helppoa heille.
Mutta kun kohdallani tämäkään yritys löytää edes joku syy ei onnistunut, eikä ollut totta, syyksi kirjattiin, "epäselvä perhetilanne". Se taas voi tarkoittaa mitä hyvänsä – tai ei yhtään mitään.
Nauhoituksista:
Nauhoita keskustelut, sinulla on siihen juridinen oikeus. Voit tehdä sen salaa, mutta voit tehdä sen myös avoimesti. Itse nauhoitin ihan avoimesti, ja kirjausten sävy muuttui heti. Nauhoitettua keskustelua ei enää voi muuttaa, ei kirjauksissa eikä muualla. Enää ei olla sana sanaa vastaan tilanteessa.
Suosittelen myös kahta asiaa:
1) Hanki itsellesi hyvä terapeutti ja juristi.
Saat silloin, ainakin hetkittäin, myös mahdollisimman objektiivisen käsityksen tilanteesta. Terapeutille pääset purkamaan ahdistustasi ilman, että hän lähtee tunnepuolella sinun mukaasi. Ja juristilta saat erinomaisia juridisia neuvoja oikeuksistasi.
Mikäli mahdollista:
2) Hae itsellesi sairauslomaa. On henkisesti äärimmäisen uuvuttavaa olla LaSun kanssa tekemisissä ja sinulta kuluu siihen myös aikaa. Etsiessäsi tietoja, ollaksesi valmiina ties mihin tilanteisiin, syytöksiin jne. Se on hyvin raskas taistelu.
Vuonna 2010 LaSun työntekijät eivät neuvoneet tai opastaneet minua ensimmäisessäkään edellä mainituista oikeuksistamme. Etsin tiedon minun ja lasteni oikeuksista itse. Osan löysin netistä, osan juristiltani, osan tutuiltani jne.
Muista aina, että LaSun työntekijät eivät ole ystäviäsi, eivät edes neuvonantajiasi.
Ja lopuksi: puhu!
Puhu. Huolimatta siitä, että tilanne saattaa tuntua hyvinkin häpeälliseltä ja nöyryyttävältä, puhu. Ihmisille, tuttaville, ystäville, lähipiirille. Saat tukea tilanteeseesi ja se helpottaa suunnattomasti.
Tulee myös olemaan ihmisiä, jotka kääntävät sinulle selkänsä, sille ei mahda mitään. Mutta he eivät silloin olleet myöskään arvoisiasi.
Ja sitten tulee olemaan ihmisiä, jotka seisovat rinnallasi, taistelevat kanssasi, puhuvat sinulle järkeä ja lohduttavat sinua ahdingossasi.
Sinä et ole yksin.