Sosiaalityön tutkijoiden Tarja Pösön ja Aila Puustinen- Korhosen mukaan "Lastensuojeluun liittyvä valta voi johtaa vallan väärinkäyttöön ja alistaviin käytäntöihin. YK:n mukaan väkivalta ja lasten hyväksikäyttö eri muodoissaan on lastensuojelulaitoksissa niin yleistä, että se suosittelee laitoksille vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimistä väkivaltakokemusten välttämiseksi. "
Heidän mukaansa ”ei ole kuitenkaan mitään syytä olettaa, etteikö myös suomalaisessa lastensuojelussa toimittaisi väärin lapsia ja vanhempia kohtaan.
Suomessa lasten huostaanotot tehdään koko lapsuuden ajaksi mutta sijaishuoltopaikat vaihtuvat eikä perheiden jälleenyhdistämisvelvoitteita noudateta. Lastensuojelun asiakashankintaa ja ilmoitusvelvollisuutta tehostetaan vuosi vuodelta samalla kun perheiden peruspalveluja heikennetään. Kun julkinen paine ja ulkomaiset ihmisoikeustarkkailijat viimein velvoittavat tutkimaan sijaishuoltoa, tutkimus rajataan vain menneisyyden vanhentuneisiin rikoksiin ja nykyinen sijaishuolto jätetään tutkimatta.
Pitkänlinjan lastensuojelutyöntekijä, eläkkeellä oleva sosiaalityöntekijä ja sijaisäiti Raili Miettinen kirjoittaa: "Lastensuojelun asiakkaaksi voi joutua kuka lapsi tai mikä perhe tahansa. Ketään ei voida etukäteen pois sulkea. Riittää kun vain jossakin syntyy ns. huoli lastensuojelun tarpeesta..."
Jos ilmoituksen tutkijalle syntyy myös huoli, niin se on siinä..
Jatko on kiinni siitä, kuinka viisaasti osaat yhteistyössä toimia sosiaalitoimen, tai kuinka viisas ja ammattitaitoinen on selvitystä tekevä sosiaalityöntekijä.”
Miettisen mukaan avohuollon tukitoimiksi kutsuttujen arviointien ja asiantuntijaistuntojen päämäärä on usein vian löytäminen perheestä ja lopputulos huostaanotto. Avohuollon tukitoimet muuttuvat helposti perheen hajoittamistoimiksi.
Huoli- portti huostaan
Paras suoja ala-arvoista puuttumista vastaan on se, ettei herätä kenessäkään huolta.
Lastensuojelu on ala, jonka keskiöön on nostettu varhainen puuttuminen, huoli ja huolestuminen. Huoli on muutakin kuin emootio tai retoriikkaa; sillä oikeutetaan ja perustellaan varhaista puuttumista ja hallinnollisia vapaudenriistoja.
Sosiaalityöntekijän subjektiivinen huoli kääntyy lastensuojelussa objektiivisen tiedon asemaan.
Huolestuminen on tehokas vallankäytön väline, josta kyllä varoitellaan narsismin yhteydessä, mutta joka jostain syystä hyväksytään kokonaisen ammattialan ekspertiisin, retoriikan ja toimintakäytäntöjen keskeiseksi sisällöksi.
Viimeaikaisten perhetragedioiden – joiden syntysyyt ovat usein juuri kansalaisten eriarvoisessa kohtelussa – varjolla suomalaiseen sosiaalipalvelujärjestelmään on ajettu 1930-luvun kaksoisstandardi: jako apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin perheisiin.
Köyhät perheet on ajettu huoliluokitusten, liputusten ja riskiseulausten kohteeksi, mutta alati paisuvan sijaishuollon ja sen kumppaneiden puutteita ja väärinkäytöksiä ei valvota eikä noteerata. Täsmälleen sama kasvatuskäytäntö arvotetaan eri tavoin sen perusteella onko kasvattaja amatöörinä pidetty vanhempi vai 24 tunnin pikakoulutuksella ammattilaiseksi pätevöitynyt sijaisvanhempi.
Heiliöläinen lastensuojelulinjaus, josta on tullut maan virallinen oppi, pyrkii puuttumaan lasten elämään mahdollisimman varhain kasvattaakseen heistä sijaishuollossa tuottavia kansalaisia ja taatakseen sijaishuollon kasvatuskumppaneidensa vaurastumisen.
Linjauksen mukaan byrokraatin tuntema huoli on syy siirtää lapsi omasta kodistaan sijaishuoltoon, jota linjaus pitää vanhempia parempana kasvattajana. Lapsuutta ei nähdä itseisarvollisena olemassaolona, vaan välitilana ja odotushuoneena aikuisten määrittelemään tulevaisuuteen. Siksi lapsen ja perheen nykyhetki, todelliset tarpeet ja toiveet ja välitön auttaminen voidaan helposti sivuuttaa.
1. Älä kerro yksinhuoltajuudesta tai köyhyydestä
Suurimpina lapsen lastensuojelulle ja huostaanotolle altistavina tekijöinä vuodesta toiseen tuntuu pysyvän vanhemman yksinhuoltajuus. Toki yksinhuoltajuus voi tarkoittaa myös taloudellista niukkuutta ja uupumusta, mutta kyse on myös asenteista. Lastensuojeluilmoituksia tehdään jo pelkästään yksinhuoltajuuden perusteella. Erityisesti yksinhuoltajan pitää kiinnittää huomiota täsmällisyyteen, joka on tärkeimpiä keskiluokkaisia hyveitä. Myöhästyä ei saa ja peruutuksista pitää ilmoittaa ajoissa. Lastensuojeluilmoituksia tehdään väliinjääneiden neuvola- tai hammaslääkärikäyntien takia. Syyksi on riittänyt myös myöhästyminen päivähoidosta.
Myös julkituotu köyhyys on riski. Toimittaja Yrsa Steniuksen mukaan nykyisessä yhteiskunnassamme ihmisen ainoa häpeä on köyhyys ja ainoa eettinen ongelma lihominen.
Joissakin kunnissa toimeentulotukea hakeneita asiakkaita on merkitty lastensuojelun asiakkaiksi- heidän tietämättään.
Taannoisessa THL:n seminaarissa Seurantatiedosta vauhtia lasten ja nuorten ehkäisevien palvelujen kehittämiselle- korostettiin toimeentuloasiakkuuksien ja huostaanottojen yhteyttä. Yhdeksän kymmenestä sijoitetusta oli saanut toimeentulotukea. Seminaarissa huolta herätti köyhyyttä enemmän sen paljastuminen. Toimeentulotukiasiakkuus leimattiin periytyväksi, puuttumista ja korjaavia lastensuojelutoimenpiteitä kaipaavaksi riskiksi. THL on kuitenkin itse ollut luomassa lainsäädäntöä, jossa ilmaistyö mm. kuntouttava työtoiminta, joka tarkoittaa käytännössä pakotettua toimeentulotukiriippuvuutta on laillista ja suositeltavaa. Silti THL:n asiantuntijoilla oli otsaa kertoa, että toimeentulotuen nauttiminen on perinnöllistä ttt-asiakkaiden yksilöllisten ominaisuuksien seurausta- pysyvän rakennetyöttömyyden aikana.
Tiedossa on, että hyväosaiset ovat muita ahneempia ja empatiakyvyttömiä. Tutkittavaksi jää, periytyykö tämä ahneus ja empatiakyvyttömyys.
Toimeentulotuen hakemista voi siis pitää porttina lastensuojeluasiakkuuteen. Jos mahdollista yrittäkää hankkia apua mielummin ystäviltä, sukulaisilta, yksityisiltä lahjoittajilta ja leipäjonosta. Hyödyntäkää ruoka-apua mutta vain sellaista, jota voi saada anonyymisti henkilötietoja ilmoittamatta. Myös diakoniaa valjastetaan lastensuojelun ilmiantokumppanuuteen.
2. Älä avaudu vaikeuksistasi sosiaaliviranomaiselle
J.P. Roos kirjoittaa: ”Itse asiassa se neuvo jonka haluan antaa kaikille suomalaisten sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisiin joutuville perheille: älkää kertoko (viranomaiselle) itsestänne koskaan mitään kielteistä tai edes sellaiseksi tulkittavaa! Ei lapsuuden vaikeuksista, ei nuoruuden kolttosista, ei suhteestanne alkoholiin, ei mielenterveysongelmia jne. Ja koettakaa saada myös lähipiirinne tässä suhteessa varovaisiksi. Missä vain voitte, kieltäkää tietojenne luovutus muille viranomaisille. Kysykää lastensuojeluviranomaisilta ovatko he pyytäneet tietoja teistä ja ilmoittakaa, että haluatte aina tietää kun he keskustelevat teidän asioistanne jonkun viranomaisen kanssa (lain mukaan näin pitäisi tapahtua automaattisesti). Pyytäkää saada nähdä kaikki teitä koskevat tiedot ja vaatikaa (kirjallisesti) korjattavaksi niissä olevat virheet (joita niissä tavallisesti on ! runsaasti!). Vain tällöin teillä on jonkinlaisia mahdollisuuksia puolustautua tilanteessa, jossa lapsenne halutaan ottaa teiltä pois. On alueita joissa tietosuoja on Suomessa olematon. Lastensuojelu on yksi tällainen. Se osoittaa hyvin millaisiin ongelmiin voidaan joutua kun lapsen edusta on tehty kaikkea hallitseva ”toiminnallinen velvoite”.”
3. Hyödynnä Viron lääkäripalveluja ja suomalaista sielunhoitoa
Varatuomari Outi Mannosen mukaan sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana. ”Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja. Arat asiat ja katteettomat luulot leviävät.” Mannonen kuvailee virheellisten lastensuojeluasiakirjojen kaavan:”Ensin kirjataan ylös aiheeton epäily. Seuraava työtekijä käsittää sen faktaksi ja lisää kirjauksiin omat luulonsa. Seuraava työntekijä alkaa kirjausten perusteella tehdä huostaanottohakemusta. Kukaan ei perehdy siihen, mitä oikeasti on tapahtunut.”
Suomessa ei käytännössä kontrolloida tai valvota kunnolla sosiaalityöntekijöiden tekemisiä ja niiden lainmukaisuutta. Hallinto-oikeudet vahvistavat pääsääntöisesti huostaanottohakemukset pelkästään sillä perusteella, että sosiaalityöntekijä väittää jotakin. Hakemuksessa esitettyjen tapahtumainkulkujen oikeellisuutta sosiaalityöntekijän ei tarvitse todistaa.
”Päätöksen tehneestä voi kannella, mutta kukaan ei tutki, onko sosiaalityöntekijän asiassa väittämä totta”, Mannonen sanoo.
Jotta tietonne eivät päätyisi vääriin käsiin kannattaa käydä hakemassa arkaluontoiset ammattilaispalvelut esim. lääkärin ja psykiatrin palvelut, reseptit ja lääkkeet Virosta, jossa lääkärikäynti maksaa noin kymmenen euroa ja resepti noin viisi euroa. Lääkäriajan saa yleensä välittömästi tai päivän varoitusajalla. Kaikki virolaiset ammattilaiset osaavat englantia, useimmat myös suomea, joten voitte asioida myös suomeksi. Suomessa luotettavaa keskusteluapua saa ystäviltä ja joiltakin yksityisiltä terapeuteilta, kirkoilta ja seurakunnilta. Oulussa monet lastensuojeluun ajautuneet perheet ovat saaneet apua kirkolta.
4. Älä pyydä apua sijaishuollon kumppanilta
Perheet päätyvät lastensuojelun monivuotiseen pyöritykseen useimmiten erehtymällä itse pyytämään apua.
Pyyntö saada esimerkiksi kotiapua, koulunkäyntiavustaja, toimeentulotukea tai keskusteluapua saatetaan kirjata lastensuojeluilmoitukseksi, joka puolestaan helposti johtaa lastensuojelun asiakkuuteen.
Sijaishuollon toimijoilla ja kumppaneilla on vahva edustus puolueettomiksi kansalaisjärjestöiksi tekeytyvissä lastensuojelujärjestöissä ja niiden palvelutuotannossa ( esim. perhetyössä, psykiatriassa, perhekuntoutuksessa javanhemmuudenarvioinneissa), Elinkeinoelämän Keskusliitossa, eri valiokunnissa, tuomioistuinlaitoksissa ja kunnallisessa lastensuojelussa. Lastensuojelun lainsäädäntö suunnitellaan ja ajetaan läpi virkamiesten ja sijaishuollon ehdoilla, palvelunkäyttäjiä kuulematta ja lakien lapsivaikutuksia tutkimatta.
Sosionomit, sosiaalityöntekijät ja psykoterapeutit saavat usein koulutuksensa, opinnäytetyörahoituksensa ja harjoittelu- ja työpaikkansa yksityisiltä tutkimattomilta ja valvomattomilta lapsibisnesyrittäjiltä ja -järjestöiltä.
Heille annettu opetus tähtää yritysten kasvutavoitteiden toteutumiseen eli heitä kannustetaan lastensuojelubisneksen asiakashankintaan, tuottamaan huostaanotot ja ala-arvoisen "puuttumisen" oikeuttavaa huolipuhetta ja tarkkailemaan ja luokittelemaan asiakkaita auttamisen sijaan.
Koulutuksen ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan ainoastaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Suuri osa lastensuojeluyrityksistä saa yhden lapsen keskimääräisestä noin seitsemän vuotta kestävästä huostaanottojaksosta lähes miljoona euroa, useat ylikin. Hokema ”yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonan” tulisikin muuttaa muotoon ”yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen miljoonan”.
Kirjailija Maria Syvälän mukaan hoiva-alan harmaalla alueella liikutaan etenkin, kun lastensuojelulaitos tai lastensuojelujärjestö tarjoaa kunnille ostopalveluna sekä vanhemmuudenarviointia että lasten sijoitusta.” Keskustelu jääviys- ja esteellisyyskysymyksistä on paikallaan paitsi firmojen myös Pelastakaa Lapset ry:n, SOS-Lapsikylä ry:n ja palvelutuotantonsa yhtiöittäneen Nuorten Ystävät ry:n kohdalla.
Professori J. P. Roos onkin kysynyt, onko lastensuojelujärjestöillä laitosten ylläpitäjinä ja palveluntuottajina välitön taloudellinen intressi huostaanottojen lisäämiseksi ja pidentämiseksi. ”
5. Tarkista aina palvelun sisältö, asiakaspalaute ja tuottaja- älä ota kyttääjää kotiisi
Uuden sotelain piti varmistaa perheille kauan kaivattu ja hyödyllinen kotiapu ilman lastensuojelun asiakkuutta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Monessa kunnassa kotipalvelunimikkeen alla on tarjolla vain vanhaa kyttäystä; kaikesta käytännöllisestä avusta kieltäytyvää pelättyä lastensuojelun perhetyötä, joka on amatööridiagnooseineen ja salaisine kirjauksineen oikeusturvariski mille hyvänsä perheelle.
Tilapäistä lasten - tai kodinhoitoapua kyselevä voi edelleenkin saada vain kodin ja perhe-elämän puutteita kirjaamaan tulevan sohvallaistuksijan, josta ei pääse eroon.
Älkää missään tapauksessa suostuko perhetyöhön ennenkuin olette kysyneet mitä työ pitää sisällään ja senkin jälkeen on hyvä nauhoittaa perhetyöntekijän vierailut ja kyselyt oikeusturvaongelmien estämiseksi. Muistakaa, että teillä on omassa kodissanne automaattinen nauhoitusoikeus ilman erillistä lupapyyntöä tai ilmoitusta. Perhetyön työnsisällöstä usein valehdellaan tai sitä markkinoidaan ympäripyöreästi vapaaehtoisesti vastaanotettavana tukena, mitä se ei ole. Suuri osa sote- työntekijöistä on vain markkinointiesitteet lukeneita hyväuskoisia eivätkä oikeasti tiedä mitä perhetyö on.
6. Muista keskiluokkaiset tavat ja puhetyyli
Lastensuojelun asiakkaan oikeusturva on olematon ja yksittäisen, usein epäpätevän sosiaalityöntekijän hyväntahtoisuuden varassa.
Siksi on erityisen tärkeää profiloitua samaan yhteiskuntaluokkaan. Asiakkaan on omaksuttava hillitty keskiluokkainen pukeutumistyyli, itseilmaisu ja kvasitieteellinen psykokieli. Kritiikkiä tai rehellistä tunneilmaisua on syytä välttää. Toimittaja Polina Kopylovan mukaan huoltajat koetaan uhkaavan taantumuksellisiksi, jos heiltä puuttuu nykypäivän edellyttämä terapiatietoisuus ja kyky moderniin psykoaktiin. Kaikkien tulisi käsittää vanhemmuus eräänlaisena professiona, ymmärtää kasvatuksen uusimmat trendit ja verbalisoida vanhemmuutensa modernille psykokielelle.
Johanna Hiitolan väitöskirjatutkimuksessa lasten huostaanottoja määrittelee enemmän perheen ”kunnollisuus” kuin lapsen kokema kaltoinkohtelu. Parhaiten lastensuojeluprosessista selvisi varakas keskiluokkainen ydinperhe kun taas uskonto ja etninen tausta saattoivat nousta huostaanoton perusteiksi.
Tutkija Katja Yesilovan mukaan suomalaista kasvatusideologiaa hallitsee ydinperhenormi. Ydinperheideologia patologisoi ei-ydinperhemallin mukaiset perheet ongelmallisiksi ja riittämättömiksi. Jos perhe ei ole lastensuojeluviranomaisen mielestä normaali/ riittävä, se on hajotettava.
Riittämättömästä vanhemmuudesta onkin THL:n mukaan tullut suosituin huostaanoton peruste. Käsitys riittävästä vanhemmuudesta jää havainnoijan oman mielipiteen varaan mahdollistaen mielivallan, joka oikeutetaan psykokieleen turvautumalla. Erilaisista epätieteellisistä vanhemmuudenarvioinneista, joita tuottavat jäävit sijaishuoltoa tarjoavat tahot, onkin muodostunut lastensuojelun kyseenalaista rutiinia.
Ydinperhenormista ollaan siirtymässä sijaisperhenormiin.
Kansanedustaja, tutkija Anna Kontula kirjoittaa blogissaan: "Aikanaan lastensuojelu syntyi nimenomaan köyhien perheiden kasvatustyön kontrolliin. Vaikka kukaan ei sitä ääneen sanokaan, jossain määrin luokkaluonne on säilynyt: käsittelemistäni pienten lasten huostaanotoista kaikki olivat työväenluokkaisia perheitä, kun taas sekä sosiaaliviranomaiset että luottamushenkilöt tulevat lähinnä keskiluokasta. Keskiluokkaiset ihanteet näkyivät myös huostaanottoperusteissa: koulumenestyksellä oli niissä toistuvasti keskeinen osuus (pakkovalmentautuminen työkyky-yhteiskuntaan) ja niin äitien kuin tyttärienkin kohdalla perusteena oli seksuaalinen käyttäytyminen, mitä miesten ja poikien tapauksissa ei ollut (poikkeuksena yksi insestiepäily). Joko Tampereella kaikki pervot ovat naisia, tai sitten kyse on sukupuolittuneesta seksuaalisuuden kontrollimekanismista."
7. Älä odota viranomaisilta empatiaa tai tuskan tunnistusta
Hyvinvoivan keskiluokan empatiakykyyn elämän haasteiden edessä on turha luottaa ja sen puuttumisesta turha suuttua. Berkeleyn yliopiston tutkimuksessa alemmat sosiaaliset luokat tunsivat voimakkaampaa empatiaa ja myötätuntoa kuin keski- ja yläluokkaan kuuluvat ihmiset toisten ihmisten kärsimystä kohdatessaan.
Sosiaalipsykologi Jennifer Stellarin mukaan hyvinvoivat eivät yksinkertaisesti tunnistaneet kärsimystä sellaista kohdatessaan.
”Mitä enemmän keskiluokka hakee lapsilleen menestystä, sitä todennäköisemmin se päätyy syrjäyttämään toisten lapsia”, kirjoittaa sosiaalityön emeritusprofessori Jorma Sipilä Aikalainen-lehden blogissa. Sipilän mukaan ilmiön perimmäinen syy on ”solidaarisuusyhteiskunnan” muuttuminen ”kilpailuyhteiskunnaksi”, jota on voimistanut perheille suunnattujen peruspalvelujen voimakas karsiminen 1990-luvun laman jälkeen.
Hänen mukaansa syrjäyttäminen on nyt tavallaan yhteiskuntamme ydintoimintaa, sillä kilpailuyhteiskuntaa ei olisi ilman voittajia ja häviäjiä. Eniten tästä kärsivät häviäjien lapset: lastensuojelun asiakkaat.
– Ei valinnan yhteiskunnassa ole todennäköistä tehdä sellaisia valintoja, että hyväosaiset aikuiset ryhtyisivät välittämään toisten lapsista.
Lastensuojelun kriisin ratkaisua ei kannata uskoa myöskään tutkijoille. Filosofian tohtori Jukka Hankamäen mukaan kriittistä yhteiskuntatutkimusta estää yliopistoissa se, että työpaikoistaan nautiskelevat yhteiskuntatieteilijät eivät tiedä, millainen yhteiskunta on, koska heiltä puuttuu kontakti sen kaikkiin asteisiin: kansalaisyhteiskuntaan, hallintoon, politiikkaan, talouselämään ja järjestöihin.
Lastensuojelusta puuttuu vallan kolmijaon, jääviyssääntöjen, asiakaspalautteen, kriittisen ja riippumattoman koulutuksen ja tutkimuksen, valvonnan, tulosvastuun, työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteiden, puolueettoman tuomioistuimen ja oikeussuojakeinojen lisäksi myös kriittinen journalismi valtamedioissa.
8. Tunnista puoskari
Ylenmääräisellä touhukkuudella, seminaareilla, "kumppanuuskoulutuksilla" ja kokoustamisella , johon kaikkia lastensuojelun "kumppaneita" velvoitetaan osallistumaan ja valheellisten termien ja ylisanojen jatkuvalla pakkosyötöllä on tarkoitus.
Niillä ihmisiä estetään tekemästä havaintoja, luottamasta omiin jo tehtyihin havaintoihin, ajattelemasta itsenäisesti ja rationaalisesti ja kuulemasta omantuntonsa ääntä.
Kiero tutkimattomia hoitoja ja menetelmiä markkinoiva sosiaalipalvelukauppias, lapsibisneksen sisäänheittäjä käyttää täsmälleen samoja huijauksen menetelmiä kuin kiero autokauppias.
Huijari
- käyttää aina ylisanoja- lapsen etu/paras, parhaat käytännöt, tuki, intensiivinen, erityinen huolenpito
- antaa harhaanjohtavaa, puutteellista ja valheellista tietoa tutkimustuloksista tai salaa, ettei tieteellisesti tutkittua tietoa ole olemassakaan
- luo ryhmäpainetta ja ryhmäindoktrinaatiota
- ei kerro kaupan todellisista seurauksista ja kustannuksista
- kieltää ja hävittää henkilökohtaisen vastuun
- luo kiireettömissäkin tilanteissa kiire/ paniikkimielialan- esim. on toimittava välittömästi, " aika loppuu",
- estää henkilökohtaisen ja kiireettömän tutustumisen kohteeseen
Virtahepo eteisessä- älä puhu, tunne tai luota?
Koska kaikki lasten ja perheiden kanssa työskentelevät tahot on velvoitettu tekemään lastensuojeluilmoituksia oman huolensa perusteella mikä hyvänsä käynti tai keskustelu neuvolassa, lääkärissä, psykologilla, sosiaalityöntekijällä, päivähoidossa, koulussa, kerhossa tai naapurin kanssa voi tuottaa lastensuojeluilmoituksen ja -asiakkuuden, joka saattaa olla kohtalokas, ellei asiakkaalla ole koskemattomuussuojaa; ellei hän kuulu lastensuojelun henkilökuntaan, tuttavapiiriin tai sijaishuollon kumppaneihin. Samalla kun lastensuojelun voimavarat haaskaantuvat poikkeaviksi katsottujen lasten ja perheiden seulomiseen, kunnon kansalaisuuden fasadia ylläpitämään kykenevissä perheissä kärsivät lapset jäävät havaitsematta ja auttamatta. Apulaisoikeusasiamies huomauttikin raportissaan, etteivät sosiaalityöntekijät tunnu edes havaitsevan sijaishuollon puutteita saati raportoivan! niistä.
Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12
Lastensuojelusta on tullut nälkäinen virtahepo joka koulun, kerhon ja kodin ovelle; kauhua aiheuttava arvaamaton asia, johon ei voi luottaa, jonka aiheuttamaa tuskaa ei ole lupa tuntea eikä ilmaista ja josta ei voi puhua vapaasti ilman pelkoa leimaantumisesta, rangaistuksista, syrjinnästä tai hylkäämisestä.
Yhä useampi perhe valitseekin vetäytymisen perhepiiriin ahdistavasta ja kyttäävästä ympäristöstä ja yhteiskunnasta.
Tutkimustiedon mukaan Suomi täyttyy pienistä sulkeutuneista kotiin eristäytyneistä perheistä, joilla ei ole koulussa ja työelämässa suorittamisen lisäksi aikaa (vai halua) seurustella perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa.
Kodeista on tullut linnoja, joista ei enää uskaltauduta ulos. Lastensuojelun rampauttamat lapset ja perheet haaveilevat kasvurauhasta, kotikouluista, ennenaikaisesta eläköitymistä ja/tai maastamuutosta.
Köyhien perheiden lasten auttaminen ja suojelu jää nykyisin heidän vanhempiensa, sukulaistensa ja ystäviensä neuvokkuuden varaan. Köyhällä ei ola varaa huonoon- siksi terveisiin elämäntapoihin, hyvään ravintoon, kuntoon ja ihmissuhteisiin kannattaa panostaa. Apua saa ja pitää uskaltaa edelleen pyytää mutta auttajat on valittava tarkoin lapsibisneksen ulkopuolelta. Varomaton avunpyyntö tai avautuminen väärälle taholle on portti elämänmittaisiin, jopa ylisukupolvisiin leimoihin ja vaikeuksiin.
Heidän mukaansa ”ei ole kuitenkaan mitään syytä olettaa, etteikö myös suomalaisessa lastensuojelussa toimittaisi väärin lapsia ja vanhempia kohtaan.
Suomessa lasten huostaanotot tehdään koko lapsuuden ajaksi mutta sijaishuoltopaikat vaihtuvat eikä perheiden jälleenyhdistämisvelvoitteita noudateta. Lastensuojelun asiakashankintaa ja ilmoitusvelvollisuutta tehostetaan vuosi vuodelta samalla kun perheiden peruspalveluja heikennetään. Kun julkinen paine ja ulkomaiset ihmisoikeustarkkailijat viimein velvoittavat tutkimaan sijaishuoltoa, tutkimus rajataan vain menneisyyden vanhentuneisiin rikoksiin ja nykyinen sijaishuolto jätetään tutkimatta.
Pitkänlinjan lastensuojelutyöntekijä, eläkkeellä oleva sosiaalityöntekijä ja sijaisäiti Raili Miettinen kirjoittaa: "Lastensuojelun asiakkaaksi voi joutua kuka lapsi tai mikä perhe tahansa. Ketään ei voida etukäteen pois sulkea. Riittää kun vain jossakin syntyy ns. huoli lastensuojelun tarpeesta..."
Jos ilmoituksen tutkijalle syntyy myös huoli, niin se on siinä..
Jatko on kiinni siitä, kuinka viisaasti osaat yhteistyössä toimia sosiaalitoimen, tai kuinka viisas ja ammattitaitoinen on selvitystä tekevä sosiaalityöntekijä.”
Miettisen mukaan avohuollon tukitoimiksi kutsuttujen arviointien ja asiantuntijaistuntojen päämäärä on usein vian löytäminen perheestä ja lopputulos huostaanotto. Avohuollon tukitoimet muuttuvat helposti perheen hajoittamistoimiksi.
Huoli- portti huostaan
Paras suoja ala-arvoista puuttumista vastaan on se, ettei herätä kenessäkään huolta.
Lastensuojelu on ala, jonka keskiöön on nostettu varhainen puuttuminen, huoli ja huolestuminen. Huoli on muutakin kuin emootio tai retoriikkaa; sillä oikeutetaan ja perustellaan varhaista puuttumista ja hallinnollisia vapaudenriistoja.
Sosiaalityöntekijän subjektiivinen huoli kääntyy lastensuojelussa objektiivisen tiedon asemaan.
Huolestuminen on tehokas vallankäytön väline, josta kyllä varoitellaan narsismin yhteydessä, mutta joka jostain syystä hyväksytään kokonaisen ammattialan ekspertiisin, retoriikan ja toimintakäytäntöjen keskeiseksi sisällöksi.
Viimeaikaisten perhetragedioiden – joiden syntysyyt ovat usein juuri kansalaisten eriarvoisessa kohtelussa – varjolla suomalaiseen sosiaalipalvelujärjestelmään on ajettu 1930-luvun kaksoisstandardi: jako apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin perheisiin.
Köyhät perheet on ajettu huoliluokitusten, liputusten ja riskiseulausten kohteeksi, mutta alati paisuvan sijaishuollon ja sen kumppaneiden puutteita ja väärinkäytöksiä ei valvota eikä noteerata. Täsmälleen sama kasvatuskäytäntö arvotetaan eri tavoin sen perusteella onko kasvattaja amatöörinä pidetty vanhempi vai 24 tunnin pikakoulutuksella ammattilaiseksi pätevöitynyt sijaisvanhempi.
Heiliöläinen lastensuojelulinjaus, josta on tullut maan virallinen oppi, pyrkii puuttumaan lasten elämään mahdollisimman varhain kasvattaakseen heistä sijaishuollossa tuottavia kansalaisia ja taatakseen sijaishuollon kasvatuskumppaneidensa vaurastumisen.
Linjauksen mukaan byrokraatin tuntema huoli on syy siirtää lapsi omasta kodistaan sijaishuoltoon, jota linjaus pitää vanhempia parempana kasvattajana. Lapsuutta ei nähdä itseisarvollisena olemassaolona, vaan välitilana ja odotushuoneena aikuisten määrittelemään tulevaisuuteen. Siksi lapsen ja perheen nykyhetki, todelliset tarpeet ja toiveet ja välitön auttaminen voidaan helposti sivuuttaa.
1. Älä kerro yksinhuoltajuudesta tai köyhyydestä
Suurimpina lapsen lastensuojelulle ja huostaanotolle altistavina tekijöinä vuodesta toiseen tuntuu pysyvän vanhemman yksinhuoltajuus. Toki yksinhuoltajuus voi tarkoittaa myös taloudellista niukkuutta ja uupumusta, mutta kyse on myös asenteista. Lastensuojeluilmoituksia tehdään jo pelkästään yksinhuoltajuuden perusteella. Erityisesti yksinhuoltajan pitää kiinnittää huomiota täsmällisyyteen, joka on tärkeimpiä keskiluokkaisia hyveitä. Myöhästyä ei saa ja peruutuksista pitää ilmoittaa ajoissa. Lastensuojeluilmoituksia tehdään väliinjääneiden neuvola- tai hammaslääkärikäyntien takia. Syyksi on riittänyt myös myöhästyminen päivähoidosta.
Myös julkituotu köyhyys on riski. Toimittaja Yrsa Steniuksen mukaan nykyisessä yhteiskunnassamme ihmisen ainoa häpeä on köyhyys ja ainoa eettinen ongelma lihominen.
Joissakin kunnissa toimeentulotukea hakeneita asiakkaita on merkitty lastensuojelun asiakkaiksi- heidän tietämättään.
Taannoisessa THL:n seminaarissa Seurantatiedosta vauhtia lasten ja nuorten ehkäisevien palvelujen kehittämiselle- korostettiin toimeentuloasiakkuuksien ja huostaanottojen yhteyttä. Yhdeksän kymmenestä sijoitetusta oli saanut toimeentulotukea. Seminaarissa huolta herätti köyhyyttä enemmän sen paljastuminen. Toimeentulotukiasiakkuus leimattiin periytyväksi, puuttumista ja korjaavia lastensuojelutoimenpiteitä kaipaavaksi riskiksi. THL on kuitenkin itse ollut luomassa lainsäädäntöä, jossa ilmaistyö mm. kuntouttava työtoiminta, joka tarkoittaa käytännössä pakotettua toimeentulotukiriippuvuutta on laillista ja suositeltavaa. Silti THL:n asiantuntijoilla oli otsaa kertoa, että toimeentulotuen nauttiminen on perinnöllistä ttt-asiakkaiden yksilöllisten ominaisuuksien seurausta- pysyvän rakennetyöttömyyden aikana.
Tiedossa on, että hyväosaiset ovat muita ahneempia ja empatiakyvyttömiä. Tutkittavaksi jää, periytyykö tämä ahneus ja empatiakyvyttömyys.
Toimeentulotuen hakemista voi siis pitää porttina lastensuojeluasiakkuuteen. Jos mahdollista yrittäkää hankkia apua mielummin ystäviltä, sukulaisilta, yksityisiltä lahjoittajilta ja leipäjonosta. Hyödyntäkää ruoka-apua mutta vain sellaista, jota voi saada anonyymisti henkilötietoja ilmoittamatta. Myös diakoniaa valjastetaan lastensuojelun ilmiantokumppanuuteen.
2. Älä avaudu vaikeuksistasi sosiaaliviranomaiselle
J.P. Roos kirjoittaa: ”Itse asiassa se neuvo jonka haluan antaa kaikille suomalaisten sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisiin joutuville perheille: älkää kertoko (viranomaiselle) itsestänne koskaan mitään kielteistä tai edes sellaiseksi tulkittavaa! Ei lapsuuden vaikeuksista, ei nuoruuden kolttosista, ei suhteestanne alkoholiin, ei mielenterveysongelmia jne. Ja koettakaa saada myös lähipiirinne tässä suhteessa varovaisiksi. Missä vain voitte, kieltäkää tietojenne luovutus muille viranomaisille. Kysykää lastensuojeluviranomaisilta ovatko he pyytäneet tietoja teistä ja ilmoittakaa, että haluatte aina tietää kun he keskustelevat teidän asioistanne jonkun viranomaisen kanssa (lain mukaan näin pitäisi tapahtua automaattisesti). Pyytäkää saada nähdä kaikki teitä koskevat tiedot ja vaatikaa (kirjallisesti) korjattavaksi niissä olevat virheet (joita niissä tavallisesti on ! runsaasti!). Vain tällöin teillä on jonkinlaisia mahdollisuuksia puolustautua tilanteessa, jossa lapsenne halutaan ottaa teiltä pois. On alueita joissa tietosuoja on Suomessa olematon. Lastensuojelu on yksi tällainen. Se osoittaa hyvin millaisiin ongelmiin voidaan joutua kun lapsen edusta on tehty kaikkea hallitseva ”toiminnallinen velvoite”.”
3. Hyödynnä Viron lääkäripalveluja ja suomalaista sielunhoitoa
Varatuomari Outi Mannosen mukaan sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana. ”Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja. Arat asiat ja katteettomat luulot leviävät.” Mannonen kuvailee virheellisten lastensuojeluasiakirjojen kaavan:”Ensin kirjataan ylös aiheeton epäily. Seuraava työtekijä käsittää sen faktaksi ja lisää kirjauksiin omat luulonsa. Seuraava työntekijä alkaa kirjausten perusteella tehdä huostaanottohakemusta. Kukaan ei perehdy siihen, mitä oikeasti on tapahtunut.”
Suomessa ei käytännössä kontrolloida tai valvota kunnolla sosiaalityöntekijöiden tekemisiä ja niiden lainmukaisuutta. Hallinto-oikeudet vahvistavat pääsääntöisesti huostaanottohakemukset pelkästään sillä perusteella, että sosiaalityöntekijä väittää jotakin. Hakemuksessa esitettyjen tapahtumainkulkujen oikeellisuutta sosiaalityöntekijän ei tarvitse todistaa.
”Päätöksen tehneestä voi kannella, mutta kukaan ei tutki, onko sosiaalityöntekijän asiassa väittämä totta”, Mannonen sanoo.
Jotta tietonne eivät päätyisi vääriin käsiin kannattaa käydä hakemassa arkaluontoiset ammattilaispalvelut esim. lääkärin ja psykiatrin palvelut, reseptit ja lääkkeet Virosta, jossa lääkärikäynti maksaa noin kymmenen euroa ja resepti noin viisi euroa. Lääkäriajan saa yleensä välittömästi tai päivän varoitusajalla. Kaikki virolaiset ammattilaiset osaavat englantia, useimmat myös suomea, joten voitte asioida myös suomeksi. Suomessa luotettavaa keskusteluapua saa ystäviltä ja joiltakin yksityisiltä terapeuteilta, kirkoilta ja seurakunnilta. Oulussa monet lastensuojeluun ajautuneet perheet ovat saaneet apua kirkolta.
4. Älä pyydä apua sijaishuollon kumppanilta
Perheet päätyvät lastensuojelun monivuotiseen pyöritykseen useimmiten erehtymällä itse pyytämään apua.
Pyyntö saada esimerkiksi kotiapua, koulunkäyntiavustaja, toimeentulotukea tai keskusteluapua saatetaan kirjata lastensuojeluilmoitukseksi, joka puolestaan helposti johtaa lastensuojelun asiakkuuteen.
Sijaishuollon toimijoilla ja kumppaneilla on vahva edustus puolueettomiksi kansalaisjärjestöiksi tekeytyvissä lastensuojelujärjestöissä ja niiden palvelutuotannossa ( esim. perhetyössä, psykiatriassa, perhekuntoutuksessa javanhemmuudenarvioinneissa), Elinkeinoelämän Keskusliitossa, eri valiokunnissa, tuomioistuinlaitoksissa ja kunnallisessa lastensuojelussa. Lastensuojelun lainsäädäntö suunnitellaan ja ajetaan läpi virkamiesten ja sijaishuollon ehdoilla, palvelunkäyttäjiä kuulematta ja lakien lapsivaikutuksia tutkimatta.
Sosionomit, sosiaalityöntekijät ja psykoterapeutit saavat usein koulutuksensa, opinnäytetyörahoituksensa ja harjoittelu- ja työpaikkansa yksityisiltä tutkimattomilta ja valvomattomilta lapsibisnesyrittäjiltä ja -järjestöiltä.
Heille annettu opetus tähtää yritysten kasvutavoitteiden toteutumiseen eli heitä kannustetaan lastensuojelubisneksen asiakashankintaan, tuottamaan huostaanotot ja ala-arvoisen "puuttumisen" oikeuttavaa huolipuhetta ja tarkkailemaan ja luokittelemaan asiakkaita auttamisen sijaan.
Koulutuksen ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan ainoastaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Suuri osa lastensuojeluyrityksistä saa yhden lapsen keskimääräisestä noin seitsemän vuotta kestävästä huostaanottojaksosta lähes miljoona euroa, useat ylikin. Hokema ”yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonan” tulisikin muuttaa muotoon ”yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen miljoonan”.
Kirjailija Maria Syvälän mukaan hoiva-alan harmaalla alueella liikutaan etenkin, kun lastensuojelulaitos tai lastensuojelujärjestö tarjoaa kunnille ostopalveluna sekä vanhemmuudenarviointia että lasten sijoitusta.” Keskustelu jääviys- ja esteellisyyskysymyksistä on paikallaan paitsi firmojen myös Pelastakaa Lapset ry:n, SOS-Lapsikylä ry:n ja palvelutuotantonsa yhtiöittäneen Nuorten Ystävät ry:n kohdalla.
Professori J. P. Roos onkin kysynyt, onko lastensuojelujärjestöillä laitosten ylläpitäjinä ja palveluntuottajina välitön taloudellinen intressi huostaanottojen lisäämiseksi ja pidentämiseksi. ”
5. Tarkista aina palvelun sisältö, asiakaspalaute ja tuottaja- älä ota kyttääjää kotiisi
Uuden sotelain piti varmistaa perheille kauan kaivattu ja hyödyllinen kotiapu ilman lastensuojelun asiakkuutta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Monessa kunnassa kotipalvelunimikkeen alla on tarjolla vain vanhaa kyttäystä; kaikesta käytännöllisestä avusta kieltäytyvää pelättyä lastensuojelun perhetyötä, joka on amatööridiagnooseineen ja salaisine kirjauksineen oikeusturvariski mille hyvänsä perheelle.
Tilapäistä lasten - tai kodinhoitoapua kyselevä voi edelleenkin saada vain kodin ja perhe-elämän puutteita kirjaamaan tulevan sohvallaistuksijan, josta ei pääse eroon.
Älkää missään tapauksessa suostuko perhetyöhön ennenkuin olette kysyneet mitä työ pitää sisällään ja senkin jälkeen on hyvä nauhoittaa perhetyöntekijän vierailut ja kyselyt oikeusturvaongelmien estämiseksi. Muistakaa, että teillä on omassa kodissanne automaattinen nauhoitusoikeus ilman erillistä lupapyyntöä tai ilmoitusta. Perhetyön työnsisällöstä usein valehdellaan tai sitä markkinoidaan ympäripyöreästi vapaaehtoisesti vastaanotettavana tukena, mitä se ei ole. Suuri osa sote- työntekijöistä on vain markkinointiesitteet lukeneita hyväuskoisia eivätkä oikeasti tiedä mitä perhetyö on.
6. Muista keskiluokkaiset tavat ja puhetyyli
Lastensuojelun asiakkaan oikeusturva on olematon ja yksittäisen, usein epäpätevän sosiaalityöntekijän hyväntahtoisuuden varassa.
Siksi on erityisen tärkeää profiloitua samaan yhteiskuntaluokkaan. Asiakkaan on omaksuttava hillitty keskiluokkainen pukeutumistyyli, itseilmaisu ja kvasitieteellinen psykokieli. Kritiikkiä tai rehellistä tunneilmaisua on syytä välttää. Toimittaja Polina Kopylovan mukaan huoltajat koetaan uhkaavan taantumuksellisiksi, jos heiltä puuttuu nykypäivän edellyttämä terapiatietoisuus ja kyky moderniin psykoaktiin. Kaikkien tulisi käsittää vanhemmuus eräänlaisena professiona, ymmärtää kasvatuksen uusimmat trendit ja verbalisoida vanhemmuutensa modernille psykokielelle.
Johanna Hiitolan väitöskirjatutkimuksessa lasten huostaanottoja määrittelee enemmän perheen ”kunnollisuus” kuin lapsen kokema kaltoinkohtelu. Parhaiten lastensuojeluprosessista selvisi varakas keskiluokkainen ydinperhe kun taas uskonto ja etninen tausta saattoivat nousta huostaanoton perusteiksi.
Tutkija Katja Yesilovan mukaan suomalaista kasvatusideologiaa hallitsee ydinperhenormi. Ydinperheideologia patologisoi ei-ydinperhemallin mukaiset perheet ongelmallisiksi ja riittämättömiksi. Jos perhe ei ole lastensuojeluviranomaisen mielestä normaali/ riittävä, se on hajotettava.
Riittämättömästä vanhemmuudesta onkin THL:n mukaan tullut suosituin huostaanoton peruste. Käsitys riittävästä vanhemmuudesta jää havainnoijan oman mielipiteen varaan mahdollistaen mielivallan, joka oikeutetaan psykokieleen turvautumalla. Erilaisista epätieteellisistä vanhemmuudenarvioinneista, joita tuottavat jäävit sijaishuoltoa tarjoavat tahot, onkin muodostunut lastensuojelun kyseenalaista rutiinia.
Ydinperhenormista ollaan siirtymässä sijaisperhenormiin.
Kansanedustaja, tutkija Anna Kontula kirjoittaa blogissaan: "Aikanaan lastensuojelu syntyi nimenomaan köyhien perheiden kasvatustyön kontrolliin. Vaikka kukaan ei sitä ääneen sanokaan, jossain määrin luokkaluonne on säilynyt: käsittelemistäni pienten lasten huostaanotoista kaikki olivat työväenluokkaisia perheitä, kun taas sekä sosiaaliviranomaiset että luottamushenkilöt tulevat lähinnä keskiluokasta. Keskiluokkaiset ihanteet näkyivät myös huostaanottoperusteissa: koulumenestyksellä oli niissä toistuvasti keskeinen osuus (pakkovalmentautuminen työkyky-yhteiskuntaan) ja niin äitien kuin tyttärienkin kohdalla perusteena oli seksuaalinen käyttäytyminen, mitä miesten ja poikien tapauksissa ei ollut (poikkeuksena yksi insestiepäily). Joko Tampereella kaikki pervot ovat naisia, tai sitten kyse on sukupuolittuneesta seksuaalisuuden kontrollimekanismista."
7. Älä odota viranomaisilta empatiaa tai tuskan tunnistusta
Hyvinvoivan keskiluokan empatiakykyyn elämän haasteiden edessä on turha luottaa ja sen puuttumisesta turha suuttua. Berkeleyn yliopiston tutkimuksessa alemmat sosiaaliset luokat tunsivat voimakkaampaa empatiaa ja myötätuntoa kuin keski- ja yläluokkaan kuuluvat ihmiset toisten ihmisten kärsimystä kohdatessaan.
Sosiaalipsykologi Jennifer Stellarin mukaan hyvinvoivat eivät yksinkertaisesti tunnistaneet kärsimystä sellaista kohdatessaan.
”Mitä enemmän keskiluokka hakee lapsilleen menestystä, sitä todennäköisemmin se päätyy syrjäyttämään toisten lapsia”, kirjoittaa sosiaalityön emeritusprofessori Jorma Sipilä Aikalainen-lehden blogissa. Sipilän mukaan ilmiön perimmäinen syy on ”solidaarisuusyhteiskunnan” muuttuminen ”kilpailuyhteiskunnaksi”, jota on voimistanut perheille suunnattujen peruspalvelujen voimakas karsiminen 1990-luvun laman jälkeen.
Hänen mukaansa syrjäyttäminen on nyt tavallaan yhteiskuntamme ydintoimintaa, sillä kilpailuyhteiskuntaa ei olisi ilman voittajia ja häviäjiä. Eniten tästä kärsivät häviäjien lapset: lastensuojelun asiakkaat.
– Ei valinnan yhteiskunnassa ole todennäköistä tehdä sellaisia valintoja, että hyväosaiset aikuiset ryhtyisivät välittämään toisten lapsista.
Lastensuojelun kriisin ratkaisua ei kannata uskoa myöskään tutkijoille. Filosofian tohtori Jukka Hankamäen mukaan kriittistä yhteiskuntatutkimusta estää yliopistoissa se, että työpaikoistaan nautiskelevat yhteiskuntatieteilijät eivät tiedä, millainen yhteiskunta on, koska heiltä puuttuu kontakti sen kaikkiin asteisiin: kansalaisyhteiskuntaan, hallintoon, politiikkaan, talouselämään ja järjestöihin.
Lastensuojelusta puuttuu vallan kolmijaon, jääviyssääntöjen, asiakaspalautteen, kriittisen ja riippumattoman koulutuksen ja tutkimuksen, valvonnan, tulosvastuun, työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteiden, puolueettoman tuomioistuimen ja oikeussuojakeinojen lisäksi myös kriittinen journalismi valtamedioissa.
8. Tunnista puoskari
Ylenmääräisellä touhukkuudella, seminaareilla, "kumppanuuskoulutuksilla" ja kokoustamisella , johon kaikkia lastensuojelun "kumppaneita" velvoitetaan osallistumaan ja valheellisten termien ja ylisanojen jatkuvalla pakkosyötöllä on tarkoitus.
Niillä ihmisiä estetään tekemästä havaintoja, luottamasta omiin jo tehtyihin havaintoihin, ajattelemasta itsenäisesti ja rationaalisesti ja kuulemasta omantuntonsa ääntä.
Kiero tutkimattomia hoitoja ja menetelmiä markkinoiva sosiaalipalvelukauppias, lapsibisneksen sisäänheittäjä käyttää täsmälleen samoja huijauksen menetelmiä kuin kiero autokauppias.
Huijari
- käyttää aina ylisanoja- lapsen etu/paras, parhaat käytännöt, tuki, intensiivinen, erityinen huolenpito
- antaa harhaanjohtavaa, puutteellista ja valheellista tietoa tutkimustuloksista tai salaa, ettei tieteellisesti tutkittua tietoa ole olemassakaan
- luo ryhmäpainetta ja ryhmäindoktrinaatiota
- ei kerro kaupan todellisista seurauksista ja kustannuksista
- kieltää ja hävittää henkilökohtaisen vastuun
- luo kiireettömissäkin tilanteissa kiire/ paniikkimielialan- esim. on toimittava välittömästi, " aika loppuu",
- estää henkilökohtaisen ja kiireettömän tutustumisen kohteeseen
Virtahepo eteisessä- älä puhu, tunne tai luota?
Koska kaikki lasten ja perheiden kanssa työskentelevät tahot on velvoitettu tekemään lastensuojeluilmoituksia oman huolensa perusteella mikä hyvänsä käynti tai keskustelu neuvolassa, lääkärissä, psykologilla, sosiaalityöntekijällä, päivähoidossa, koulussa, kerhossa tai naapurin kanssa voi tuottaa lastensuojeluilmoituksen ja -asiakkuuden, joka saattaa olla kohtalokas, ellei asiakkaalla ole koskemattomuussuojaa; ellei hän kuulu lastensuojelun henkilökuntaan, tuttavapiiriin tai sijaishuollon kumppaneihin. Samalla kun lastensuojelun voimavarat haaskaantuvat poikkeaviksi katsottujen lasten ja perheiden seulomiseen, kunnon kansalaisuuden fasadia ylläpitämään kykenevissä perheissä kärsivät lapset jäävät havaitsematta ja auttamatta. Apulaisoikeusasiamies huomauttikin raportissaan, etteivät sosiaalityöntekijät tunnu edes havaitsevan sijaishuollon puutteita saati raportoivan! niistä.
Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12
Lastensuojelusta on tullut nälkäinen virtahepo joka koulun, kerhon ja kodin ovelle; kauhua aiheuttava arvaamaton asia, johon ei voi luottaa, jonka aiheuttamaa tuskaa ei ole lupa tuntea eikä ilmaista ja josta ei voi puhua vapaasti ilman pelkoa leimaantumisesta, rangaistuksista, syrjinnästä tai hylkäämisestä.
Yhä useampi perhe valitseekin vetäytymisen perhepiiriin ahdistavasta ja kyttäävästä ympäristöstä ja yhteiskunnasta.
Tutkimustiedon mukaan Suomi täyttyy pienistä sulkeutuneista kotiin eristäytyneistä perheistä, joilla ei ole koulussa ja työelämässa suorittamisen lisäksi aikaa (vai halua) seurustella perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa.
Kodeista on tullut linnoja, joista ei enää uskaltauduta ulos. Lastensuojelun rampauttamat lapset ja perheet haaveilevat kasvurauhasta, kotikouluista, ennenaikaisesta eläköitymistä ja/tai maastamuutosta.
Köyhien perheiden lasten auttaminen ja suojelu jää nykyisin heidän vanhempiensa, sukulaistensa ja ystäviensä neuvokkuuden varaan. Köyhällä ei ola varaa huonoon- siksi terveisiin elämäntapoihin, hyvään ravintoon, kuntoon ja ihmissuhteisiin kannattaa panostaa. Apua saa ja pitää uskaltaa edelleen pyytää mutta auttajat on valittava tarkoin lapsibisneksen ulkopuolelta. Varomaton avunpyyntö tai avautuminen väärälle taholle on portti elämänmittaisiin, jopa ylisukupolvisiin leimoihin ja vaikeuksiin.
Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja:
☞ Kunnon vanhemman standardi
☞ Kiitos kun ette tappaneet!
☞ Kuka suojelisi ammattilaisuhreja lapsilta?
☞ Avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja
☞ Talentiaa ahdistaa epäkohtia enemmän epäkohtien paljastuminen
☞ Bergström: Pieni opas eri tilanteisiin lastensuojelun kanssa
☞ Opas lastensuojelun asiakkuuteen joutuvalle
☞ Ikonen: Kansanvalistusta lastensuojelun asiakkaalle
☞ K сведению клиентов службы защиты прав ребенка
☞ An advisory for child welfare clients
☞ Lokakuun liike perustanut RINGIN lasten suojelemiseksi
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ Lokakuun Manifesti
☞ October Movement
☞ Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
☞ Kunnon vanhemman standardi
☞ Kiitos kun ette tappaneet!
☞ Kuka suojelisi ammattilaisuhreja lapsilta?
☞ Avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja
☞ Talentiaa ahdistaa epäkohtia enemmän epäkohtien paljastuminen
☞ Bergström: Pieni opas eri tilanteisiin lastensuojelun kanssa
☞ Opas lastensuojelun asiakkuuteen joutuvalle
☞ Ikonen: Kansanvalistusta lastensuojelun asiakkaalle
☞ K сведению клиентов службы защиты прав ребенка
☞ An advisory for child welfare clients
☞ Lokakuun liike perustanut RINGIN lasten suojelemiseksi
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ Lokakuun Manifesti
☞ October Movement
☞ Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
RSS Feed
