Helsingissä on havaittavissa vakava väkivallan kierteen toteutuminen lastensuojelun sisällä ihan lastensuojelun viranomaisten toteuttamana. Lastensuojelullisen kostonkierre voi jatkua vuosia lapseen kohdistettuna.
Kirjoitin Helsinkiläislapsesta, joka sanoittaa itsetuhoisuutta ja elää itsetuhoisten ajatustensa kanssa ja jonka yksinäisyyteen ei vastaa lastensuojelu eikä välitä. Äidin näkemys on, että lastensuojelu on aiheuttanut lapsen voinnin huononemisen.
Lapsi on menettänyt normaalin elämän ja normaalin suhteen äitiinsä Helsingin lastensuojelun törkeiden toimintatapojen takia tilanteessa, jossa edes apulaiskaupunginjohtaja Räty ei kyennyt muuttamaan toimintaa, kun sosiaali- ja terveysviraston virastopäällikkö Juvonen ei tahtonut asiaan mitenkään puuttua.
Lapsi on vieraannuttamisen uhri, jota toteuttaa Helsingin lastensuojelu kostona äidille äidin valittaessa vääristä vallankäytön menetelmistä, henkisestä väkivallasta rakenteellisena väkivaltana.
Kirjoitin Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksestä ja Helsingin tilanteesta, jossa kukaan ei johda lastensuojelua.
Mainitsin sosiaalityön päällikkö Terhi Leinon, joka johtaa Helsingin lastensuojelun tarpeenselvitysyksiköitä virkanimikkeessään. Mainitsin Kivikon tarpeenselvityksen johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustosen. Toin esille vanhemman näkökulmaa ja vanhemman huolta, kun lastensuojelumme ei turvaa lapsiamme ja sen sijaan toteuttaa raakaa henkistä väkivaltaa monimuotoisesti lasta ja tämän vakavasti pitkittyneessä kriisissä elävää eroperhettä kohtaan ilman asianmukaista tukea.
Lapselle tehtiinkin kirjoitukseni jälkeen lastensuojelun tarpeenselvitys 13 vuorokaudessa ketään tapaamatta ja asiakkuus aloitettiin suoraan ketään tapaamatta. Äiti vei kirjoitukseni sosiaalivirkailijoiden tietoon ja tarpeenselvitys alkoi.
Nyt on selvinnyt, että johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustosella on tapanaan kirjata työparikseen tarpeenselvityksen asiakirjaan viranomaisia, jotka eivät ole osallistuneet tarpeenselvittämiseen. Mustonen on kirjannut lapsen tämänhetkisen avohuollon sosiaalivirkailijan työparikseen. Tämä virkailija on pyytänyt Mustosta poistamaan nimensä kirjauksesta tarpeenselvittäjänä, sillä hän ei ole osallistunut tarpeenselvitykseen. Sosiaalityön päällikkö Terhi Leino on tietoinen alaisensa Tiina Mustosen toiminnasta, mutta ei välitä tästä. Mahdollisesti Leino on johtanut Mustosen toimimaan näin kummallisesti ja mahdollisesti jopa lakiemme vastaisesti.
Eihän kai lakiemme mukaan saa kirjata viranomaista toimenpiteen toteuttajaksi, jos hän ei virallisen lakisääteisen toimenpiteen toteuttamiseen ole osallistunut? Vai saako? Periaatteessa kuka välittää, sillä eihän mikään taho puuttuisi koko asiaan, vaikka ei saisi?
Lapsen lastensuojeluasiakkuus aloitettiin 18.4.16. Äiti ei ole saanut tarpeenselvityksen asiakirjaa, vaikka Mustonen puhelussaan äidille lupasi tämän lähettää. Äiti tapasi 3.5.16 lapsen nykyisen sosiaalivirkailijan, joka on kaiketi jo 12. kolmen vuoden aikana ja kolmannessa lastensuojelun yksikössä työskentelevä lapsen asiakkuushistorian aikana. Kauhukseen äiti sai kuulla sosiaalityön päällikkö Terhi Leinon kostosta äidin äitiyttä vastaan ja lapsen ja äidin kiintymyssuhdetta vastaan uudelta sosiaalivirkailijalta. Leino ei nähtävästi tykännyt nimensä julkaisemisesta. Me voimme vain arvailla toimintamotiivia vieraannuttamiselle, sillä Leino ei tule vastamaan äidille ikinä.
Sosiaalityönpäällikkö Terhi Leino johtaakin alaisiaan, mutta ei suinkaan lasten etua hakien. Hän käyttää asemaansa ja valtaansa väärin. Leino kostaa suoran avoimen kritiikin rakenteellisella väkivallalla ja pyrkii vieraannuttamaan lastensuojelua kritisoivan vanhemman lapsestaan. Leino oli johtanut alaisensa johtava sosiaalityöntekijä Mustosen hakemaan kunnan lakimiesyksiköstä lapsen ja äidin tapaamisten rajaamista ja mahdollisesti myös tiedonsaantioikeuden viemistä. tarkoituksena nähtävästi estää julkinen kritiikki. Tähän toimenpiteeseen oltiin lähdetty ilman hallintolain mukaista perustelua edes toiminnalle ja sitä oli jo haettu lakimiesyksiköstä ilman lapsen, äidin ja isän tapaamista.
Äitiä ja lasta ei ole itse asiassa ikinä tavattu yhdessä lastensuojelun toimesta ja lasta ei ole juurikaan tavattu lastensuojelun toimesta myöskään viimeisen kolmen vuoden aikana. Lapsen ääntä ei ole otettu huomioon ja mitään ei ole tutkittu. Lapsen äidin läheisten sanottamaa huoltaja selkeistä epäkohdista lapsen olosuhteissa isän huollossa ei ole huomioitu mitenkään. Paljon on määritelmiä silti kirjoitettu äidistä ja siitä kuinka huono äiti äiti on.
Lastensuojelun toimintaa ovat johtaneet lapsen asiakkuuden ajan lapsen isä ja tämän puoliso ja nämä ovat määritelleet äidin äitiyden ja lapsen ja äidin välisen suhteen. Isän ja puolison toteuttamaa väkivaltaa lasta kohtaan ei huomioida ollenkaan lastensuojelussa. Isän puolison riitaisuutta äitiä kohtaan ei huomioida mitenkään, vaikka tämä sanoittaa pelkästään halua riitauttaa kaiken. Tähän lisämausteet ovat kirjanneet lastensuojelun viranomaiset tapaamatta lasta tai äitiä. Äidin ilmoittaessa väkivallasta lapsen isällä, lasta ei ole kohdattu, vaikka Eerikankin tapauksessa Helsinkiä kritisoitiin tästä. Toimintaa ei ole siis johtanut Suomen valtion normit, säännöt ja tavat ja toiminta ei ole toteuttanut EU:n ihmisoikeutta perhe-elämän kunnioittamiseen ja toiminnan takana ei todellakaan ole ollut lapsen suojelemisen pyrkimyskään. Helsinki ei ole oppinut virheistään, vaan valehtelee lausunnoissaan kansalle.
Vaikka lapsi sanoittaa kaipuuta äidilleen ja oli johtava sosiaalityöntekijä Vanhaselle, jonka sijaisena toimii Tiina Mustonen, aiemmin vuodesta tuonut esille halunsa saada elää normaalia elämää äitinsä kanssa myös, päättivät sosiaalityön päällikkö Leino ja johtava sosiaalityöntekijä Mustonen kostaa äidille äidin esittämän kritiikin lastensuojelua kohtaan ja vielä toimenpiteellä, joka olisi haavoittanut lasta joka jo kärsii jo itsetuhoisuudesta 9-vuoden iässä vielä lisää.
Onneksi lapsella on nyt sosiaalivirkailija joka tutkii asioita. Hän kertoi äidille, että tarpeenselvityksessä ei lukenut mitään hallintolain mukaisia perusteluja tälle toimenpiteelle. Ei mitään syytä, miksi kiusata näin lasta ja äitiä ja koko elinyhteisöä, joka lapsen ja äidin rinnalla tätä elää. Koska hän ei ollut nähnyt perustelua, hän oli päättänyt tutkia onko toiminnalle edes perusteita. Hän oli tavannut lasta ja havainnut lapsen sanoittavan paljon äidistään ja pelkästään myönteistä. Hän oli soittanut myös kunnan lakimiesyksikköön ja todennut, ettei puolla lasta kuultuaan sosiaalityönpäällikkö Leinon toimeksiantoa.
Äiti soitti tapaamisen jälkeen lastensuojelunjohtaja Saila Nummikosken sihteerille ja toi esille, että lastensuojelun johtajan pitäisi puuttua sosiaalityön päällikkö Terhi Leinon toimintaan. Kuinka moni lapsi kärsii Leinon takia tällä hetkellä? Kuinka monelle vanhemmalle Leino on jo kostanut ja moniko meni läpi hallinto-oikeudessamme, joka tunnetusti puoltaa 99% viranomaista, koska lakiasianyksikkömme ajaa vain sosiaaliviranomaisen etua? Äiti pyysi, että näin vakavassa asiassa, jossa lastensuojelu lähtee toteuttamaan kostotoimenpiteitä lastensuojelua kritisoivaa vanhempaa kohtaan ja vielä korkeassa asemassa toimivan esimiehen toimesta ilman minkään laista tutkintaa ja ilman, että vanhemmalle edes ilmoitetaan asiasta ja kuullaan asiassa saati sitten ettei lasta kuulla, tulisi lastensuojelun johtajan kunnioittaa vanhemman pyyntöä, että löytäisi aikaa edes muutaman hetken olla yhteydessä vanhempaan. Kyse on kuitenkin väärästä vallankäytöstä mitä raaimmalla henkisen väkivallan muodolla eli vieraannuttamisella.
Perhe-elämäämme ei saisi koskea ilman perusteltua vakavaa syytä. Lapset eivät ole sosiaaliviranomaisten käytössä olevia esineitä ja heitä ei saisi kohdella niin.
Mitä, jos lapsen nykyinen sosiaalivirkailija, joka ei ole yhtä korkeassa asemassa kuin sosiaalityön päällikkö Leino, ei olisi kyseenalaistanut työtovereidensa toimintatapoja?
En kirjoita nyt tämän hetkisen työntekijän nimeä esille. Tahdon antaa hänelle erittäin hankalassa tilanteessa työrauhan. On vaikeaa lähteä korjaamaan tilannetta, jossa lastensuojelu on vieraannuttamistilanteen ja lapsen elämän rikkomisen syypää. On vaikeaa lähteä korjaamaan toimintaa, jossa joutuu toteamaan, että lastensuojelu, jossa työskentelee, ei palvelekaan lapsien etua, vaan sosiaalivirkailijan subjektiivisia oman edun hakemisia. On todella hankalaa ottaa vastaan kritiikkiä työtovereidensa puolesta ja joutua korjaamaan näiden virheitä. Tämän hetkinen sosiaalivirkailija ei aio lukea lapsen asiakasrekisteriä vielä. Hän tahtoo ensin tutustua ihmisiin itse, eikä aio antaa muiden työntekijöiden tulkintojen vaikuttaa ajatteluunsa.
Äiti huomasi tosin, että tämäkin virkailija on nopea ajattelija ja kykenee tulkintaan ja uskomaan tulkintoihinsa suoran kysymisen sijaan. Tilannetta sotkee myös viranomaisen tapa puhua abstrakteilla käsitteillä selkokielen sijaan.
Äiti tahtoo kertoa, että kun tapaamisella kerrottiin mitä on tapahtunut viimeisen kolmen vuoden aikana, oli sosiaalivirkailija useasti kauhuissaan työtovereidensa toiminnasta.
Vastuusosiaalityöntekijä Laine ja vastuusosiaalityöntekijä Jokinen voivat miettiä mitä ovat tehneet pyrkiessään tuhoamaan pienen lapsen ainutkertaisen lapsuuden ja saatuaan lapsen itsetuhoisuuteen saakka.
Lapsi ei ole saanut vieläkään psykiatrista apua. Mitä seuraa, jos lapsi ei sitä saa? Onko äidillä rinnallaan muutaman vuoden päästä itseään viiltelevä masentunut teini, joka huostataan vaikean tilanteensa takia, koska vastuusosiaalityöntekijä Laine ja Jokinen yhdessä MediVidan Ira Gordinin kanssa tahtoivat satuttaa lasta vääristynein tulkinnallisin ja valheellisin lausunnoin ilman asianmukaisen tutkimuksen toteuttamista.
Äiti huomasi tapaamisella, että uuden sosiaalivirkailijan oli kuitenkin vaikeaa tunnistaa ja tunnustaa vieraannuttamista. Äidin onneksi sosiaalivirkailija totesi, että vieraannuttaminen ei ole siinä muodossa toteutunut, että lapsi ei tahtoisi tavata äitiään ja kaipaisi äitiään. Äiti tosin havaitsi, ettei tällekään viranomaiselle ole selvillä mitä vieraannuttaminen monimuotoisuudessaan todella tarkoittaa. Onneksi äiti tietää, että kokemusasiantuntijana hän voi valottaa tätä viranomaiselle, jos tämä suo kuulevan korvan äidille ja kykenee dialektiikkaan ja ymmärtää itsekin olevansa yhä oppilas elämänsä koulussa. Isän ja isän puolison tapa puhua lapselle äidistä julmasti pahaa on vieraannuttamista, vaikka lapsi ei uskoisi isän ja isän puolison valheita.
Lastensuojelun johtaja Nummikoski ei tietenkään soittanut äidille, eikä tule soittamaankaan. Helsingin lastensuojelun johtajat eivät ole johtaneet alaisiaan hakemaan lasten ja perheiden etua ja eivät tule tätä tekemään tulevassakaan. Helsingin lastensuojelun johtajat palkataan ainoastaan toteuttamaan valtamediassa kasvonkohotusta lausunnoillaan yhdessä mm. lakiasiantuntija Karri Välimäen kanssa. Tähän mukaan on lähtenyt myös virastopäällikkö Hannu Juvonen, joka ei ole välittänyt kiinnittää huomiota edes siihen mitä Terhi Leino tekee työvuorojensa aikana ja tähän ei kykene saamaan muutosta apulaiskaupunginjohtaja Räty, sillä johtamisen sijaan hän ei kykene muuhun kuin muistuttamaan vanhemman puolesta havaitessaan tilanteen vakavaksi.
Koko edellä mainittu poppoohan on tietoinen tämän lapsen tilanteesta. Myös kaupunginjohtaja Pajunen. Äiti tietää, että elämä näille viranomaisille on vain politiikkaa. Ei näitä kiinnosta lapset tai perheet tai kansalaisten hyvinvointi.
Lastensuojelun johdon kanta kritiikkiin vapaasti tulkiten on:
”Meillä ei ole mitään ongelmia ja lapsia kuullaan ja työntekijämme ovat todellakin ammatillisesti erittäin päteviä ja tietävät miten tulee toteuttaa tutkimustyö. Helsingin lastensuojelun toiminnassa ei ole mitään moitittavaa. Mutta tosiaan ne vanhemmat ovat todella huonoja ja kamalia ja eivät ole tietoisesti täällä läsnä ja sanoittavat vihapuheita ja ihan turhaan ja jokainen joka valittaa, on psyykkisesti sairas ja kuvittelee kaike. psykoottisia hulluja ne ovat.. Meillä on ihan sovittu linjaus tälle vastineelle kaikkiin valituksiin ja Outi Harjun-Koskelin sen Pro Gradussaan toi selkeästi esille. Me emme tätä linjausta tule muuttamaan, sillä se toisi mielestämme huonoa julkisuuskuvaa meille ja on turha luulla, että aiomme keskustella vanhempien kanssa vuorovaikutuksellisesti kannastamme. Meillä ei harrasteta sosiaalipedagogiikkaa.”
Äidin kyseenalaistaessaan Tiina Mustosen toiminnan Mustoselle itselleen tekstiviestillä, ei Mustonen välittänyt tästä. Hän ilmoitti lähettävänsä tarpeenselvityksen. Hän ilmoitti uudelleen saman minkä ilmoitti viikkoja sitten. Äiti ei tavannut koskaan tarpeenselvittäjä Tiina Mustosta.
Äiti pyysi vanhemmuuden tutkimusta uudelta sosiaalivirkailijalta. Äiti toi esille, että on väärin, että äiti mustamaalataan mitään tutkimatta lastensuojelun toimesta ja sitten ei edes annata oikeutta todistaa hyvää äitiyttään tutkimuksella. Äiti kertoi lapsenkin todenneen: ”Kyllä minä tietäisin, jos äiti on paha.” Uusi sosiaalivirkailija ei tahdo vielä tavata äitiä ja lasta yhdessä. Hän pelkää, että sosiaalivirkailijan läsnäolo voisi haavoittaa äidin ja lapsen kiintymyssuhdetta. Hän pelkää, että äiti käyttäytyisi viranomaisen läsnä ollessa lasta kohtaan väärin. Sosiaalivirkailijoilla on paljon pelkoja, joiden takia joutuvat ihmiset odottamaan ja odottamaan. Peloillehan ei tarvitse olla järkiperäistä selitystä, kun kyse on sosiaaliviranomaisen pelko.
Vanhemmuuden tutkimusta äiti ei taida saada ja tukea vanhemmuudelleen noin muutenkaan. Kaiketi pyrkimyksenä on status quo nykyiseen tilanteeseen. Mitä väliä sillä on, että sinne ei menty oikeudenmukaisin tavoin ja toimenpitein. Väliäkö lapsen identiteetillä ja äidin identiteetillä, sosiaalivirkailijan identiteetti ja isän ja isän puolison identiteetti kaiken edelle.
Äiti ei aio luopua toivosta siltikään. Hän ei ole ikinä luopunut toivosta ja uskosta hyvään, vaikka ympärillä on paljon sosiaalivirkailijoita, joilta tämä taito puuttuu. Ei kai ihme, sillä jopa lapsiasianvaltuutettumme on todennut, että me liian helposti uskomme hyvään. Lapsiasianvaltuutetun mukaan meidän ei tule uskoa toisiimme kehittyvinä, vaan meidän tulee uskoa häneen ja siihen, että hän tietää, että uskomme liian helposti. Nämä uskonsa menettäneet uskon ihmiset ovat niitä hankalimpia.
Lapsiasianvaltuutettuhan tahtoo lapsia adoptoitavaksi myös lastensuojelun kautta. Sen samaisen lastensuojelun, joka kostaa vanhemmille avoimen kritiikin vieraannuttamisentoimenpitein.
Täällä Mieron tiellä muistutan lastemme lastensuojelullisista vaaroista lastemme kivisellä tiellä. Ei tämäkään äiti ole ainut, joka on joutunut viranomaisen koston kohteeksi. Viranomaisen kosto on julma ja raaka kansanmurha, vieraannuttaminen, ja siitä ei välitä edes valtiomme pääkaupungin johto. Kaikista virheistään huolimatta samat viranomaiset saavat jatkaa viroissaan, jopa esimiesasemassa. Ehkä nyt tämän lapsen kohdalla suojelusenkeli hipaisee uutta sosiaalivirkailijaa ja muistuttaa, että lapsi on tärkeä ja äitikin on tärkeä. Näiden molempien elämä on heille molemmille erityinen ja tärkeä. Menetettyä ei voi saada takaisin, joten lopettakaa varastaminen. Lapselle ei elämä ole enää niin tärkeää, sillä lapsi tahtoo jo kuolla. Näin ei saisi olla. Nummikoskelle muistutan, että hänet on palkattu johtamaan lastensuojeluamme, eikä kansalaisia uskomaan, että kaikki on hyvin lastensuojelussa. Viranomainen on palkattu palvelemaan meitä ja meidän etua hakemaan tänne, ei toisinpäin.
Suomen valtion päättäjiä tahtoisin herätellä huomaamaan, että teidän tehtävä on palvella kansaa, eikä käyttää sitä hyväksi omaa etunne hakemiseen. Ei ääniä tule kalastella lausunnoin, vaan todellisin teoin joilla korjaatte tämän rakenteellisenväkivallan kierteen, jota ylläpidätte ja mahdollistatte päätöksinne.
Ainakin yksi sosiaalivirkailija tietää Helsingissä, että johtopäätelmiin ilman tutkimusta ei oikein voi päästä, ainakaan jos tahtoo saavuttaa objektiivisen johtopäätelmän. Valitettavasti Helsingin lastensuojelun tarpeenselvityksiä johtava sosiaalityön päällikkö Terhi Leino ei tätä tiedä, vaan kuluttaa ihmisten aikaa ja valtion rahoja tällaiseen kostotoimenpiteeseen ilman asianmukaista tutkimusta ja näille perustuvia perusteluja. Voisiko joku kertoa myös tämän lapsiasianvaltuutetulle, joka ei ota kantaa yksittäistapauksiin, mutta tahtoo huostaan otetut lapset adoptoitaviksi siitä huolimatta, että vika voisi ollakin sosiaalitoimessa.
Helsingissä on havaittavissa vakava väkivallan kierteen toteutuminen lastensuojelun sisällä ihan lastensuojelun viranomaisten toteuttamana. Kuka lohduttaisi järkyttynyttä äitiä tänään?
Isä saa äitipuolen kanssa satuttaa lasta vaikka kuinka, mutta lapselta tahdotaan viedä äiti.
Lisää Mieron blogista: täällä
Lue myös:
☞ Tuomas Kurttila- pysyvä huostaanotto ei ole lapsen etu
☞ Luokanopettaja luokkavallan asialla?
☞ Anders Breivik ja väkivallan anatomia
☞ Pedofiilit lastensuojelun historiassa Vol. 1.
☞ Minä, Pelastakaa Lapset ja Merikratos
☞ Avoin adoptio ei ole vaihtoehto vaan riski
☞ Turvapaikanhakija
lapsista tuli bisnestä
☞ Laitosvalta tsaarin aikaisena jäänteenä
☞ Huoltokiista Vantaalla: sos.työntekijä päätti olla äidin puolella
☞ Lastensuojelutyöntekijä Mukhtar Abib: ”Valtaosa huostaanotoista turhia.”
☞ Adoptio ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmiin
☞ Vuoden Lastensuojeluilmoitus: Isä käy töissä!
☞ Sam Healy: sosiaalityöntekijän peri- vai irvikuva?
☞ Helsinkiläislapsi haluaa kuolla - Lastensuojelussa ei huolta
☞ Rakentavaa lastensuojelua Kurikassa
☞ Johdoton Helsinki kuormittuu johtamattomuudesta
☞ Kirkon ja sosiaalityön (epä)pyhä liitto
☞ Sosiaalityön koulutus tuottaa ja ylläpitää lastensuojelun ongelmia
☞ Elokuvia lastensuojelun asiakkaille
☞ Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijän näkökulmaa
Kirjoitin Helsinkiläislapsesta, joka sanoittaa itsetuhoisuutta ja elää itsetuhoisten ajatustensa kanssa ja jonka yksinäisyyteen ei vastaa lastensuojelu eikä välitä. Äidin näkemys on, että lastensuojelu on aiheuttanut lapsen voinnin huononemisen.
Lapsi on menettänyt normaalin elämän ja normaalin suhteen äitiinsä Helsingin lastensuojelun törkeiden toimintatapojen takia tilanteessa, jossa edes apulaiskaupunginjohtaja Räty ei kyennyt muuttamaan toimintaa, kun sosiaali- ja terveysviraston virastopäällikkö Juvonen ei tahtonut asiaan mitenkään puuttua.
Lapsi on vieraannuttamisen uhri, jota toteuttaa Helsingin lastensuojelu kostona äidille äidin valittaessa vääristä vallankäytön menetelmistä, henkisestä väkivallasta rakenteellisena väkivaltana.
Kirjoitin Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksestä ja Helsingin tilanteesta, jossa kukaan ei johda lastensuojelua.
Mainitsin sosiaalityön päällikkö Terhi Leinon, joka johtaa Helsingin lastensuojelun tarpeenselvitysyksiköitä virkanimikkeessään. Mainitsin Kivikon tarpeenselvityksen johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustosen. Toin esille vanhemman näkökulmaa ja vanhemman huolta, kun lastensuojelumme ei turvaa lapsiamme ja sen sijaan toteuttaa raakaa henkistä väkivaltaa monimuotoisesti lasta ja tämän vakavasti pitkittyneessä kriisissä elävää eroperhettä kohtaan ilman asianmukaista tukea.
Lapselle tehtiinkin kirjoitukseni jälkeen lastensuojelun tarpeenselvitys 13 vuorokaudessa ketään tapaamatta ja asiakkuus aloitettiin suoraan ketään tapaamatta. Äiti vei kirjoitukseni sosiaalivirkailijoiden tietoon ja tarpeenselvitys alkoi.
Nyt on selvinnyt, että johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustosella on tapanaan kirjata työparikseen tarpeenselvityksen asiakirjaan viranomaisia, jotka eivät ole osallistuneet tarpeenselvittämiseen. Mustonen on kirjannut lapsen tämänhetkisen avohuollon sosiaalivirkailijan työparikseen. Tämä virkailija on pyytänyt Mustosta poistamaan nimensä kirjauksesta tarpeenselvittäjänä, sillä hän ei ole osallistunut tarpeenselvitykseen. Sosiaalityön päällikkö Terhi Leino on tietoinen alaisensa Tiina Mustosen toiminnasta, mutta ei välitä tästä. Mahdollisesti Leino on johtanut Mustosen toimimaan näin kummallisesti ja mahdollisesti jopa lakiemme vastaisesti.
Eihän kai lakiemme mukaan saa kirjata viranomaista toimenpiteen toteuttajaksi, jos hän ei virallisen lakisääteisen toimenpiteen toteuttamiseen ole osallistunut? Vai saako? Periaatteessa kuka välittää, sillä eihän mikään taho puuttuisi koko asiaan, vaikka ei saisi?
Lapsen lastensuojeluasiakkuus aloitettiin 18.4.16. Äiti ei ole saanut tarpeenselvityksen asiakirjaa, vaikka Mustonen puhelussaan äidille lupasi tämän lähettää. Äiti tapasi 3.5.16 lapsen nykyisen sosiaalivirkailijan, joka on kaiketi jo 12. kolmen vuoden aikana ja kolmannessa lastensuojelun yksikössä työskentelevä lapsen asiakkuushistorian aikana. Kauhukseen äiti sai kuulla sosiaalityön päällikkö Terhi Leinon kostosta äidin äitiyttä vastaan ja lapsen ja äidin kiintymyssuhdetta vastaan uudelta sosiaalivirkailijalta. Leino ei nähtävästi tykännyt nimensä julkaisemisesta. Me voimme vain arvailla toimintamotiivia vieraannuttamiselle, sillä Leino ei tule vastamaan äidille ikinä.
Sosiaalityönpäällikkö Terhi Leino johtaakin alaisiaan, mutta ei suinkaan lasten etua hakien. Hän käyttää asemaansa ja valtaansa väärin. Leino kostaa suoran avoimen kritiikin rakenteellisella väkivallalla ja pyrkii vieraannuttamaan lastensuojelua kritisoivan vanhemman lapsestaan. Leino oli johtanut alaisensa johtava sosiaalityöntekijä Mustosen hakemaan kunnan lakimiesyksiköstä lapsen ja äidin tapaamisten rajaamista ja mahdollisesti myös tiedonsaantioikeuden viemistä. tarkoituksena nähtävästi estää julkinen kritiikki. Tähän toimenpiteeseen oltiin lähdetty ilman hallintolain mukaista perustelua edes toiminnalle ja sitä oli jo haettu lakimiesyksiköstä ilman lapsen, äidin ja isän tapaamista.
Äitiä ja lasta ei ole itse asiassa ikinä tavattu yhdessä lastensuojelun toimesta ja lasta ei ole juurikaan tavattu lastensuojelun toimesta myöskään viimeisen kolmen vuoden aikana. Lapsen ääntä ei ole otettu huomioon ja mitään ei ole tutkittu. Lapsen äidin läheisten sanottamaa huoltaja selkeistä epäkohdista lapsen olosuhteissa isän huollossa ei ole huomioitu mitenkään. Paljon on määritelmiä silti kirjoitettu äidistä ja siitä kuinka huono äiti äiti on.
Lastensuojelun toimintaa ovat johtaneet lapsen asiakkuuden ajan lapsen isä ja tämän puoliso ja nämä ovat määritelleet äidin äitiyden ja lapsen ja äidin välisen suhteen. Isän ja puolison toteuttamaa väkivaltaa lasta kohtaan ei huomioida ollenkaan lastensuojelussa. Isän puolison riitaisuutta äitiä kohtaan ei huomioida mitenkään, vaikka tämä sanoittaa pelkästään halua riitauttaa kaiken. Tähän lisämausteet ovat kirjanneet lastensuojelun viranomaiset tapaamatta lasta tai äitiä. Äidin ilmoittaessa väkivallasta lapsen isällä, lasta ei ole kohdattu, vaikka Eerikankin tapauksessa Helsinkiä kritisoitiin tästä. Toimintaa ei ole siis johtanut Suomen valtion normit, säännöt ja tavat ja toiminta ei ole toteuttanut EU:n ihmisoikeutta perhe-elämän kunnioittamiseen ja toiminnan takana ei todellakaan ole ollut lapsen suojelemisen pyrkimyskään. Helsinki ei ole oppinut virheistään, vaan valehtelee lausunnoissaan kansalle.
Vaikka lapsi sanoittaa kaipuuta äidilleen ja oli johtava sosiaalityöntekijä Vanhaselle, jonka sijaisena toimii Tiina Mustonen, aiemmin vuodesta tuonut esille halunsa saada elää normaalia elämää äitinsä kanssa myös, päättivät sosiaalityön päällikkö Leino ja johtava sosiaalityöntekijä Mustonen kostaa äidille äidin esittämän kritiikin lastensuojelua kohtaan ja vielä toimenpiteellä, joka olisi haavoittanut lasta joka jo kärsii jo itsetuhoisuudesta 9-vuoden iässä vielä lisää.
Onneksi lapsella on nyt sosiaalivirkailija joka tutkii asioita. Hän kertoi äidille, että tarpeenselvityksessä ei lukenut mitään hallintolain mukaisia perusteluja tälle toimenpiteelle. Ei mitään syytä, miksi kiusata näin lasta ja äitiä ja koko elinyhteisöä, joka lapsen ja äidin rinnalla tätä elää. Koska hän ei ollut nähnyt perustelua, hän oli päättänyt tutkia onko toiminnalle edes perusteita. Hän oli tavannut lasta ja havainnut lapsen sanoittavan paljon äidistään ja pelkästään myönteistä. Hän oli soittanut myös kunnan lakimiesyksikköön ja todennut, ettei puolla lasta kuultuaan sosiaalityönpäällikkö Leinon toimeksiantoa.
Äiti soitti tapaamisen jälkeen lastensuojelunjohtaja Saila Nummikosken sihteerille ja toi esille, että lastensuojelun johtajan pitäisi puuttua sosiaalityön päällikkö Terhi Leinon toimintaan. Kuinka moni lapsi kärsii Leinon takia tällä hetkellä? Kuinka monelle vanhemmalle Leino on jo kostanut ja moniko meni läpi hallinto-oikeudessamme, joka tunnetusti puoltaa 99% viranomaista, koska lakiasianyksikkömme ajaa vain sosiaaliviranomaisen etua? Äiti pyysi, että näin vakavassa asiassa, jossa lastensuojelu lähtee toteuttamaan kostotoimenpiteitä lastensuojelua kritisoivaa vanhempaa kohtaan ja vielä korkeassa asemassa toimivan esimiehen toimesta ilman minkään laista tutkintaa ja ilman, että vanhemmalle edes ilmoitetaan asiasta ja kuullaan asiassa saati sitten ettei lasta kuulla, tulisi lastensuojelun johtajan kunnioittaa vanhemman pyyntöä, että löytäisi aikaa edes muutaman hetken olla yhteydessä vanhempaan. Kyse on kuitenkin väärästä vallankäytöstä mitä raaimmalla henkisen väkivallan muodolla eli vieraannuttamisella.
Perhe-elämäämme ei saisi koskea ilman perusteltua vakavaa syytä. Lapset eivät ole sosiaaliviranomaisten käytössä olevia esineitä ja heitä ei saisi kohdella niin.
Mitä, jos lapsen nykyinen sosiaalivirkailija, joka ei ole yhtä korkeassa asemassa kuin sosiaalityön päällikkö Leino, ei olisi kyseenalaistanut työtovereidensa toimintatapoja?
En kirjoita nyt tämän hetkisen työntekijän nimeä esille. Tahdon antaa hänelle erittäin hankalassa tilanteessa työrauhan. On vaikeaa lähteä korjaamaan tilannetta, jossa lastensuojelu on vieraannuttamistilanteen ja lapsen elämän rikkomisen syypää. On vaikeaa lähteä korjaamaan toimintaa, jossa joutuu toteamaan, että lastensuojelu, jossa työskentelee, ei palvelekaan lapsien etua, vaan sosiaalivirkailijan subjektiivisia oman edun hakemisia. On todella hankalaa ottaa vastaan kritiikkiä työtovereidensa puolesta ja joutua korjaamaan näiden virheitä. Tämän hetkinen sosiaalivirkailija ei aio lukea lapsen asiakasrekisteriä vielä. Hän tahtoo ensin tutustua ihmisiin itse, eikä aio antaa muiden työntekijöiden tulkintojen vaikuttaa ajatteluunsa.
Äiti huomasi tosin, että tämäkin virkailija on nopea ajattelija ja kykenee tulkintaan ja uskomaan tulkintoihinsa suoran kysymisen sijaan. Tilannetta sotkee myös viranomaisen tapa puhua abstrakteilla käsitteillä selkokielen sijaan.
Äiti tahtoo kertoa, että kun tapaamisella kerrottiin mitä on tapahtunut viimeisen kolmen vuoden aikana, oli sosiaalivirkailija useasti kauhuissaan työtovereidensa toiminnasta.
Vastuusosiaalityöntekijä Laine ja vastuusosiaalityöntekijä Jokinen voivat miettiä mitä ovat tehneet pyrkiessään tuhoamaan pienen lapsen ainutkertaisen lapsuuden ja saatuaan lapsen itsetuhoisuuteen saakka.
Lapsi ei ole saanut vieläkään psykiatrista apua. Mitä seuraa, jos lapsi ei sitä saa? Onko äidillä rinnallaan muutaman vuoden päästä itseään viiltelevä masentunut teini, joka huostataan vaikean tilanteensa takia, koska vastuusosiaalityöntekijä Laine ja Jokinen yhdessä MediVidan Ira Gordinin kanssa tahtoivat satuttaa lasta vääristynein tulkinnallisin ja valheellisin lausunnoin ilman asianmukaisen tutkimuksen toteuttamista.
Äiti huomasi tapaamisella, että uuden sosiaalivirkailijan oli kuitenkin vaikeaa tunnistaa ja tunnustaa vieraannuttamista. Äidin onneksi sosiaalivirkailija totesi, että vieraannuttaminen ei ole siinä muodossa toteutunut, että lapsi ei tahtoisi tavata äitiään ja kaipaisi äitiään. Äiti tosin havaitsi, ettei tällekään viranomaiselle ole selvillä mitä vieraannuttaminen monimuotoisuudessaan todella tarkoittaa. Onneksi äiti tietää, että kokemusasiantuntijana hän voi valottaa tätä viranomaiselle, jos tämä suo kuulevan korvan äidille ja kykenee dialektiikkaan ja ymmärtää itsekin olevansa yhä oppilas elämänsä koulussa. Isän ja isän puolison tapa puhua lapselle äidistä julmasti pahaa on vieraannuttamista, vaikka lapsi ei uskoisi isän ja isän puolison valheita.
Lastensuojelun johtaja Nummikoski ei tietenkään soittanut äidille, eikä tule soittamaankaan. Helsingin lastensuojelun johtajat eivät ole johtaneet alaisiaan hakemaan lasten ja perheiden etua ja eivät tule tätä tekemään tulevassakaan. Helsingin lastensuojelun johtajat palkataan ainoastaan toteuttamaan valtamediassa kasvonkohotusta lausunnoillaan yhdessä mm. lakiasiantuntija Karri Välimäen kanssa. Tähän mukaan on lähtenyt myös virastopäällikkö Hannu Juvonen, joka ei ole välittänyt kiinnittää huomiota edes siihen mitä Terhi Leino tekee työvuorojensa aikana ja tähän ei kykene saamaan muutosta apulaiskaupunginjohtaja Räty, sillä johtamisen sijaan hän ei kykene muuhun kuin muistuttamaan vanhemman puolesta havaitessaan tilanteen vakavaksi.
Koko edellä mainittu poppoohan on tietoinen tämän lapsen tilanteesta. Myös kaupunginjohtaja Pajunen. Äiti tietää, että elämä näille viranomaisille on vain politiikkaa. Ei näitä kiinnosta lapset tai perheet tai kansalaisten hyvinvointi.
Lastensuojelun johdon kanta kritiikkiin vapaasti tulkiten on:
”Meillä ei ole mitään ongelmia ja lapsia kuullaan ja työntekijämme ovat todellakin ammatillisesti erittäin päteviä ja tietävät miten tulee toteuttaa tutkimustyö. Helsingin lastensuojelun toiminnassa ei ole mitään moitittavaa. Mutta tosiaan ne vanhemmat ovat todella huonoja ja kamalia ja eivät ole tietoisesti täällä läsnä ja sanoittavat vihapuheita ja ihan turhaan ja jokainen joka valittaa, on psyykkisesti sairas ja kuvittelee kaike. psykoottisia hulluja ne ovat.. Meillä on ihan sovittu linjaus tälle vastineelle kaikkiin valituksiin ja Outi Harjun-Koskelin sen Pro Gradussaan toi selkeästi esille. Me emme tätä linjausta tule muuttamaan, sillä se toisi mielestämme huonoa julkisuuskuvaa meille ja on turha luulla, että aiomme keskustella vanhempien kanssa vuorovaikutuksellisesti kannastamme. Meillä ei harrasteta sosiaalipedagogiikkaa.”
Äidin kyseenalaistaessaan Tiina Mustosen toiminnan Mustoselle itselleen tekstiviestillä, ei Mustonen välittänyt tästä. Hän ilmoitti lähettävänsä tarpeenselvityksen. Hän ilmoitti uudelleen saman minkä ilmoitti viikkoja sitten. Äiti ei tavannut koskaan tarpeenselvittäjä Tiina Mustosta.
Äiti pyysi vanhemmuuden tutkimusta uudelta sosiaalivirkailijalta. Äiti toi esille, että on väärin, että äiti mustamaalataan mitään tutkimatta lastensuojelun toimesta ja sitten ei edes annata oikeutta todistaa hyvää äitiyttään tutkimuksella. Äiti kertoi lapsenkin todenneen: ”Kyllä minä tietäisin, jos äiti on paha.” Uusi sosiaalivirkailija ei tahdo vielä tavata äitiä ja lasta yhdessä. Hän pelkää, että sosiaalivirkailijan läsnäolo voisi haavoittaa äidin ja lapsen kiintymyssuhdetta. Hän pelkää, että äiti käyttäytyisi viranomaisen läsnä ollessa lasta kohtaan väärin. Sosiaalivirkailijoilla on paljon pelkoja, joiden takia joutuvat ihmiset odottamaan ja odottamaan. Peloillehan ei tarvitse olla järkiperäistä selitystä, kun kyse on sosiaaliviranomaisen pelko.
Vanhemmuuden tutkimusta äiti ei taida saada ja tukea vanhemmuudelleen noin muutenkaan. Kaiketi pyrkimyksenä on status quo nykyiseen tilanteeseen. Mitä väliä sillä on, että sinne ei menty oikeudenmukaisin tavoin ja toimenpitein. Väliäkö lapsen identiteetillä ja äidin identiteetillä, sosiaalivirkailijan identiteetti ja isän ja isän puolison identiteetti kaiken edelle.
Äiti ei aio luopua toivosta siltikään. Hän ei ole ikinä luopunut toivosta ja uskosta hyvään, vaikka ympärillä on paljon sosiaalivirkailijoita, joilta tämä taito puuttuu. Ei kai ihme, sillä jopa lapsiasianvaltuutettumme on todennut, että me liian helposti uskomme hyvään. Lapsiasianvaltuutetun mukaan meidän ei tule uskoa toisiimme kehittyvinä, vaan meidän tulee uskoa häneen ja siihen, että hän tietää, että uskomme liian helposti. Nämä uskonsa menettäneet uskon ihmiset ovat niitä hankalimpia.
Lapsiasianvaltuutettuhan tahtoo lapsia adoptoitavaksi myös lastensuojelun kautta. Sen samaisen lastensuojelun, joka kostaa vanhemmille avoimen kritiikin vieraannuttamisentoimenpitein.
Täällä Mieron tiellä muistutan lastemme lastensuojelullisista vaaroista lastemme kivisellä tiellä. Ei tämäkään äiti ole ainut, joka on joutunut viranomaisen koston kohteeksi. Viranomaisen kosto on julma ja raaka kansanmurha, vieraannuttaminen, ja siitä ei välitä edes valtiomme pääkaupungin johto. Kaikista virheistään huolimatta samat viranomaiset saavat jatkaa viroissaan, jopa esimiesasemassa. Ehkä nyt tämän lapsen kohdalla suojelusenkeli hipaisee uutta sosiaalivirkailijaa ja muistuttaa, että lapsi on tärkeä ja äitikin on tärkeä. Näiden molempien elämä on heille molemmille erityinen ja tärkeä. Menetettyä ei voi saada takaisin, joten lopettakaa varastaminen. Lapselle ei elämä ole enää niin tärkeää, sillä lapsi tahtoo jo kuolla. Näin ei saisi olla. Nummikoskelle muistutan, että hänet on palkattu johtamaan lastensuojeluamme, eikä kansalaisia uskomaan, että kaikki on hyvin lastensuojelussa. Viranomainen on palkattu palvelemaan meitä ja meidän etua hakemaan tänne, ei toisinpäin.
Suomen valtion päättäjiä tahtoisin herätellä huomaamaan, että teidän tehtävä on palvella kansaa, eikä käyttää sitä hyväksi omaa etunne hakemiseen. Ei ääniä tule kalastella lausunnoin, vaan todellisin teoin joilla korjaatte tämän rakenteellisenväkivallan kierteen, jota ylläpidätte ja mahdollistatte päätöksinne.
Ainakin yksi sosiaalivirkailija tietää Helsingissä, että johtopäätelmiin ilman tutkimusta ei oikein voi päästä, ainakaan jos tahtoo saavuttaa objektiivisen johtopäätelmän. Valitettavasti Helsingin lastensuojelun tarpeenselvityksiä johtava sosiaalityön päällikkö Terhi Leino ei tätä tiedä, vaan kuluttaa ihmisten aikaa ja valtion rahoja tällaiseen kostotoimenpiteeseen ilman asianmukaista tutkimusta ja näille perustuvia perusteluja. Voisiko joku kertoa myös tämän lapsiasianvaltuutetulle, joka ei ota kantaa yksittäistapauksiin, mutta tahtoo huostaan otetut lapset adoptoitaviksi siitä huolimatta, että vika voisi ollakin sosiaalitoimessa.
Helsingissä on havaittavissa vakava väkivallan kierteen toteutuminen lastensuojelun sisällä ihan lastensuojelun viranomaisten toteuttamana. Kuka lohduttaisi järkyttynyttä äitiä tänään?
Isä saa äitipuolen kanssa satuttaa lasta vaikka kuinka, mutta lapselta tahdotaan viedä äiti.
Lisää Mieron blogista: täällä
Lue myös:
☞ Tuomas Kurttila- pysyvä huostaanotto ei ole lapsen etu
☞ Luokanopettaja luokkavallan asialla?
☞ Anders Breivik ja väkivallan anatomia
☞ Pedofiilit lastensuojelun historiassa Vol. 1.
☞ Minä, Pelastakaa Lapset ja Merikratos
☞ Avoin adoptio ei ole vaihtoehto vaan riski
☞ Turvapaikanhakija
lapsista tuli bisnestä
☞ Laitosvalta tsaarin aikaisena jäänteenä
☞ Huoltokiista Vantaalla: sos.työntekijä päätti olla äidin puolella
☞ Lastensuojelutyöntekijä Mukhtar Abib: ”Valtaosa huostaanotoista turhia.”
☞ Adoptio ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmiin
☞ Vuoden Lastensuojeluilmoitus: Isä käy töissä!
☞ Sam Healy: sosiaalityöntekijän peri- vai irvikuva?
☞ Helsinkiläislapsi haluaa kuolla - Lastensuojelussa ei huolta
☞ Rakentavaa lastensuojelua Kurikassa
☞ Johdoton Helsinki kuormittuu johtamattomuudesta
☞ Kirkon ja sosiaalityön (epä)pyhä liitto
☞ Sosiaalityön koulutus tuottaa ja ylläpitää lastensuojelun ongelmia
☞ Elokuvia lastensuojelun asiakkaille
☞ Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijän näkökulmaa
RSS Feed
