Teen sinusta kaltaiseni näillä sanoilla sinuun vaikuttaen.
Minulla on ystävänä maahanmuuttanut ja tuttuina jo aika monta. Ystäväni isä on poliittinen pakolainen. Olen kummissani valtiomme linjauksesta, jossa sosiaalitoimemme työskentely on painoitettu pelkästään ajatukselle, jossa maahanmuuttanut pakolainen tulee kotouttaa maahamme. Suomi huutaa: "Maassa Maan tavalla," unohtaen, että planeettamme nimi on Maa ja tuolla Maalla on historia ennen ihmistä ja historia ihmisen aikana.
Minun tuntemat maahanmuuttajat ovat persoonia ja heillä on erilaisia lahjoja ja kykyjä. He ovat opiskelijoita, yrittäjiä ja työssäkäyviä, jotka haaveilevat suuresti omasta yrityksestä valtiossa, jossa yrittäjyys ei ole helppoa. Osa heistä on elänyt vuosikausia yksin ilman perhettään ikävöiden heitä. He ovat kasvaneet sodan jaloissa lapsuutensa ja paenneet sotaan joutumista epäinhimillisissä oloissa. Onko Afganistanin sota teille tuttu? Heille se on ja heidän lapsuudessaan pommit tippuivat niskaan.
Tänään keskustelin siitä, kuinka suomalainen hokee sitä, kuinka maahanmuutaja tulee ja vie rahamme. Me elämme hankalaa aikaa ja meillä on rehvasteltu niin, että olemme korviamme myöten veloissa. Olemme eläneet yli tarpeemme ja varojemme velaksi ja nyt maksamme siitä kalliilla. Sama nähtiin muutama vuosikymmen sitten, mutta ihminen ei opi virheistään kaiketi ennen kuin on ne toistettu mahdollisimman monta kertaa. Meillä kuitenkin on olosuhteet paljon paremmat kuin monessa muussa valtiossa. Olette varmaan nähneet kuvia lapsista, joilla on pommivyö ja he aikovat tappaa itsensä lisäksi muita ihmisiä sekä kuvia lapsista, joilla näkyy selkeästi kokonaan heidän luustonsa ja he eivät saa tarvittavaa määrää ravintoa.
Ystäväni mies omistaa autokorjaamon, joka tekee aivan kaikkea tuolla alalla. Hän on asunut Suomessa 6 vuotta. Tuona aikana hän on ottanut Suomelta kaiketi miljoonan ja sen jälkeen hän on työllistänyt useita kymmeniä ihmisiä ja maksanut veronsa koko ajan. Hän on antanut valtiollemme valtavasti. Hän on hyväsydämmisin ihminen, jonka olen lähiaikoina tavannut. Hän korjasi yöllä äitini auton jälkeen yli 12 tuntisen työpäivänsä, eikä suostunut edes ottamaan siitä mitään palkkaa vastaan. Kun kohtasin saksalaisen perheen ja annoin heille varmuuden vuoksi puhelinnumeroni, jos heidän matkallaan sattuisi ongelmia, auttoi ystäväni mitä ihmeellisimmin heitä. Suomalainen merkkiautokorjaamo oli tylysti työntänyt saksalaisten auton ulos liikkeestään perjantaina ja todennut, että varaosan saa vasta maanantaina. Ystäväni lupasi olla paikanpäällä puolessa tunnissa. Hän ei vain korjannut autoa, vaan antoi kotinsa ilmaiseksi sydämmellisyyttään kahden lapsen lapsiperheelle yöpymispaikaksi.
Samainen mies oli muutama päivä sitten pysähtynyt tienvierelle auttamaan suomalaista naista, joka oli ajanut ison kiven päälle. Nainen oli koko ajan vain wittuillut hänelle ja haukkunut häntä. Hän oli hiljaa katsonut auton kuntoa kuitenkin, pyytänyt omassa kyydissään olleita miehiä nostaaman auton, tarkistanut kaiken ja todennut naiselle, että kaikki on ok ja nainen voi ajella ihan rauhassa. Nainen ei edes kiittänyt, vaan haukkui miestä, koska tämä on maahamme muuttanut.
Ystäväni mies kertoi, että hänestäkin tuntuu pahalta se, että vaikka hän kuinka tahtookin aina kaikille hyvää, hänestä ajatellaan pahaa jo ennen kuin hänet tunnetaan. Hänet on leimattu huonoksi, koska hän ei ole syntyperäinen suomalainen. Hän on iranilainen.
Olen kummissani siitä, että Suomessa on tällainen outo ajattelumalli, että me olemme kuin jumalia, jotka tahtovat tehdä Suomeen muuttaneet meidän kaltaisiksemme. Meidän sosiaalinen tuki yhteiskunnalle maahanmuuttajuuden edessä on rakennettu tälle, sen sijaan että meillä annettaisiin myös tukea voimallisesti maahanmuuttajuuden ymmärtämiseen. Keitä ovat nuo maahanmuuttaneet ja mihin he uskovat ja millainen on heidän kulttuuriperimänsä todella? Suomalainen väittää tietävänsä tämän, vaikka peruskoulutukseemme ei edes kuulu tällaisen syvä tietämys. Meillä liikkuu suusta suuhun hurjat tarinat, kuin laukkuryssät tarinoisivat konsanaan.
Suomalaiset eivät edes tiedä, että ihmiset ympäri Maata ovat monessa kohtaa erilaisuudessaan samanlaisia. Meillä on samat primäärit tunteet, joita me kaikki koemme. Me koemme samoja tunteita, joita kaikki muutkin kokevat. Me kaikki suremme, kun meitä satutetaan, me kaikki olemme hämmentyneitä, kun emme ymmärrä miksi tehdään vääryyttä, me kaikki olemme iloisia, kun on aihetta iloita, me kaikki pelkäämme tuntematonta (ellemme ole yltiöpäisen rakastavia ja sinisilmäisiä ja luota sokeasti hyvyyteen), me kaikki tunnemme inhoa, kun koemme jotain täysin sopimatonta. Me olemme kaikki kuitenkin erilaisia ja koemme näitä asioita eritavoin eriasioista ja emme aina osaa tutustua toisiimme ja pohtia elämää myös toisten kannalta. Sillä ei ole väliä onko ihminen suomalainen, euroopalainen, aasialainen, afrikkalainen ja niin edelleen. Ihmisiä ympäri maailmaa yhdistää samankaltainen erilaisuus. Me määritämme helposti tutun oloisen eli suomalaisen turvalliseksi ja näemme tuntemattoman oloisen eli ulkomaalaisen pelottavaksi heti kättelyssä. Me emme ymmärrä, kuinka pelottavaa voi olla hyvälle ihmiselle joutua tilanteeseen, jossa häntä kohdellaan kuin hän olisi vaarallinen, paha tai huono, vain koska emme tunne heitä.
Mietimme naureskellen ystäväni miehen kanssa kuinka monta vuotta menee siinä, että Suomi herää tämän asian edessä? Meneekö siinä 50 vuotta vai 100 vuotta vai 500 vuotta? Kuinka kauan menee siinä, että suomalaiset olisivat todella niin korkeasti koulutettuja, että he ymmärtäisivät erilaisuutta ja osaisivat nähdä siinä samankaltaisuutta inhimillisesti? Kuinka kauan menee, että ihmiselämä on saanut sen arvon, minkä se ansaitsee jokaisen kohdalla? Siinä voi mennä todella pitkään niin kauan kuin Suomi ei tue opetuksessaan ja koulutuksessaan erilaisten ihmisten kultuuriperimän ymmärtämistä ja sokeana ainoastaan keskittää sosiaalityönsä ihmisten muuttamiseen kaltaisekseen ja antaa stereotypioiden elää ihmisten mielikuvituksessa.
Neljävuotiasta kummityttöäni eivät pyydä naapurin äidit leikkimään lastensa kanssa puistoissa. Kummityttöni isä on Etelä-Afrikan intialainen ja äiti on suomalainen. Edes hississä ei tyttöä tervehditty, kun tämä sanoi hyvin kasvatettuna naapurilleen päivää. Aikuinen kohteli iloista lasta tämän mitätöiden. Lapsi suri tätä ja hänen isänsä kertoi inhoaan tästä minulle, kun lapset eivät kuulleet. Isää ei tervehditä edes linja-autossa takaisin, vaikka hän on aina erittäin ystävällinen kaikille.
Hyvää yhteistyötä kuvataan sanoilla Dear Man, Give ja Fast. Siinä kolme erilaista ihmisen taitoa nivotaan yhteen yhteistyön totetumiseksi.
Dear man'ssä taitava ihminen osaa huomioida itsensä ja on tietoinen, että saadakseen mitä hän tahtoo tulee hänen osata kuvailla tilannetta objektiivisesti (Descibe - kuvaile), ilmaista tunteensa vastapuolelle (Express - ilmaise), sanoa jämäkästi toive (Assert - jämäkästi), osoittaa vastapuolelle hänen hyviä tekojaan tai asennetta (Reinforce - vahvista kehu), olla läsnä tilanteessa, pitää katsekontakti, toistaa asia (Minfully stay - tietoisesti), esiintyä itsevarmasti seisoten halujensa takana (Appear confident - itsevarmasti) ja käydä kauppaa asiastaan neuvotellen, kysyen muiden mielipidettä järkevyydestä ( Negotiate - neuvottele, jos tarpeellista).
Give on taitona ihmissuhteiden perustaitoja. Taito ei kuulu vain tiettyihin tilanteisiin tai suhteisiin vaan on osa jokapäiväistä elämää ihmisten kanssa. Meidän tulisi käyttäytyä ystävällisesti ilman tuomitsevuutta (Gentle), olla aidosti kiinnostuneita toisen näkemyksistä (Interested in), osoittaa toiselle, että hänen näkökulmansa tai tunteensa ovat ymmärrettäviä (validating) ja olla helposti lähestyttäviä (Easy manner).
Fast on taitona elämänohje, joka auttaa kasvamaan ja ylläpitämään itsekunnioitusta. Tämä vaatii paljon harjoittelua elämän aikana meistä jokaiselle, kuten muutkin vuorovaikutustaidot emotionaalisissa suhteissamme. Meidän tulisi kyetä olla rehellisiä itsellemme ja muille (Fair to your self and others), emme saisi joutua turhaan pyytämään anteeksi olemassaoloamme (Apologies), meidän tulisi pitää kiinni arvoistamme ja elää itsekin noiden mukaan (Stick to your values) ja pyrkiä olemaan totuudenmukaisia tutkiessamme omia tarpeitamme, tunteitamme ja tuntemuksiamme (Truthful).
Nämä kolme yhteistyön toteutumisen vaadetta ihmissuhdetaidoissa tulisi osata nivoa yhteen, jotta yhteistyömme toteutuisi.
Jostain syystä maahamme muuttaneiden kohdalla, heidän ääni on hiljennetty ja heiltä on viety tuo oikeus tulla kuulluksi ja huomioiduksi ja ymmärretyksi. Valtiomme tahtoo heidän kuulevan meitä, huomioivan meitä ja ymmärtävän meitä. Me kohtelemme heitä, kuin he eivät ymmärtäisi ihmisyyttä.
On hienoa, että meillä on kotouttamiseen suuria tukia. Tämä on tärkeää ihmisille, jotka joutuvat asumaan heille tuntemattomassa valtiossa, jossa puhutaan kieltä, jota he eivät osaa ja jossa monet ovat heitä kohtaan valmiiksi haluttomia edes tutustumaan heihin ja heidän kauhukseen määrittämään heidät suoraan kättelyssä jopa pahuuden ilmentymiksi. Mielestäni kuitenkin maahamme muuttaneille kuulusi myös ilman ehtoja kaikki hyvän yhteistyön perus- ja ihmisoikeudet ja maamme tulisi osata tarjota tämän toteutumiseksi myös suomalaisille peruskoulutuksen vuorovaikutuksen perusteista ja niiden merkityksistä ja opettaa meitä ymmärtämään maahamme muuttaneita. Valtiomme muuttuu maahanmuuttajiemme myötä ja meitäkin kantasuomalaisia tulisi tukea tuossa muutoksessa. On turhaa pitää yllä "hiljaista tietoa", kun se luo turvattomuuden kokemusta jopa turhaan.
Lisäksi toivon teidän miettivän Mieron tiellä vielä seuraavaa pohtiessamme sitä tahdommeko me elää leveästi samalla kun monet elävät paljon pienemmällä onnellisenakin jopa:
Minulla on ollut kymmemen vuotta pieni yhteys kylään Keniassa, jossa on yli 1000 AIDS-orpoa. Äitini kummitytön isä kuoli yhtenä yönä sairaskohtaukseen, koska kylästä oli liian pitkä matka hoitoon ja kylässä ei ole autoa. Heille on hankittu kylään kaivo erään lappeenrantalaisen kahviloitsijan tukemana, rakennettu kirkko ja aloitettu lasten päiväkerhotoiminta ennen kouluikää kirkon tiloissa. Pari suomalaista mummoa toteutti kaiken tuon ihan kaksisteen pyytäen monilta apua. Mutta Suomi ei suostunut antamaan tukirahoitusta AIDS-orpojen orpokotia varten, sillä Suomi katsoi, ettei kyläläiset osaisi edes koulutuksen jälkeen kolmessa vuodessa pitää yllä orpokotitoiminaa vaikka kylän nuoret naiset opiskelevat erittäin kunnianhimoisesti kummitoiminnan vuoksi. Hyvä hyvä Suomi, joka ennakoivalla epäuskolla ja siihen perustuvalla huolella eväsi tuonkin tärkeän tuen. Nuo lapset elävät ilman perheitä ja todellista tukea kyläläisiltä saaden sen minkä köyhinä nämä kykenevät punaisen mullan savimajakylässään.
Meidän suomalaisten pitäisi mielestäni itse ymmärtää toimia Maassa Maan tavalla ja korjata Maamme olosuhteet kaikille meille paremmaksi ihan täältä Suomesta käsin. Maalla tarkoitan koko planeettaa. Miksi elää vain itselleen omaa napaa tuijottaen, kun se ei ole mitään täällä korjannut. Ei peltoakaan voi kyntää tai puida ilman muiden apua ja leivän murtaminen vain omassa piirissä on todella noloa, jos naapurissa on joku täysin ilman leipää.
Kuka pelkää mustaa miestä ja kuka kehtaa kertoa lapsillemme, etteivät suomalaiset osanneet kohdella ihmistä oikeudenmukaisesti, koska perusihmissuhdetaitoja ei kouluteta peruskoulussa tai yleissivistävässä koulussa niin, että ymmärtäisimme niiden merkityksen? Pitääkö kaikesta olla turhaan ennakoiden huolissaan?
Itäiranilaiseen Zarathustraan tukeutuen käsittelen pahan ongelmaa yhä, kuten olen tehnyt lapsesta saakka tietämättä tästä suuresta ajattelista mitään. Hänen eettinen ajattelunsa perustui kolmen hyvän asian, hyvien ajatusten (pendar-e-nik), hyvien sanojen (goftar-e-nik) ja hyvien tekojen (kerdar-e-nik), korostamiseen. On helpottavaa tietää, että monet maahamme muuttaneista ovat tuosta ajattelusta saanut kultturiperimänsä juuren ja mahtavaa tietää, että monet länsimaalaiseen moraalifilosofiaan vaikuttaneet antiikin ajattelijat ovat ylistäneet hänen ajatteluaan. Se mikä yhdistyi jo antiikin aikana, voidaan saada toteutumaan tulevassakin.
Afganistanin sota (wiki):
https://fi.wikipedia.org/…/Afganistanin_sota_(2001%E2%80%93)
Iranilainen filosofia (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Iranilainen_filosofia
" Historiassa, niin kuin elokuvissa, olen jälkeäläinen apinoiden, noiden karvaisten otuksien. Hei, älä minua pilkkaa, se sattuu omaan nilkkaan. Olet sinäkin. Uskotko elämään, jota ei ole ensinkään? Siihen mitä oli vuosia sitten. Tiedätkö tosissaan, että meillä on historiaa? No, sitä mitä oli vuosia sitten?"
- W. Pääkkönen -
RSS Feed
