Runonlaulantaa osa 1: Vakaan vanhan sossutantan, tietäjän ylivertaisen, mietteitä

Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi
käppelehtää kirjaamahan,
saatteita sanelemahan,
huolivirttä huutamahan,
lasuvirttä laulamahan.

Sanat päässäni sikiivät,
puhe´et putoelevat,
näppäimille napsahtavat,
tulostimesta tursuvat.

---

Sisar kulta, kollegani,
armas tiimikumppanini!
Lähe nyt kanssa kirjaamahan,
saa kera sanelemahan!
Niin me yhtehen yhymme,
tukeudumme toisihimme,
epäilyt esittääksemme,
viat vakuutellaksemme.

Lyökäämme käsi kätehen,
sormet sormien lomahan,
lauloaksemme leveitä,
parahia pannaksemme,
kuulla noien tuomarien,
tietää aivopestävien,
taistelussa nousevassa,
kiistassa kasuavassa.

Viel´ on paljon sanoja,
ongelmoita oppimia:
tieohesta tempomia,
kanervoista katkomia,
risukoista riipomia,
vesoista vetelemiä
kotikäynneil´ kulkeissamme,
sohvilla sopottaessamme.

Pian laulamme virren ku virren,
karummanki kalkutamme
tuolilta korkehimmalta
pomon kantelon tahissa!







Lue lisää Lokakuun satiireja Lokatomia-blogista ja Lokatomia-osastosta.