"Se mikä ei tapa parantaa, on tapana sanoa. Olen asiasta eri mieltä. Se mikä ei tapa kuitenkin vahingoittaa ja katkeroittaa meitä.
Jokainen elämä on yhtä pitkä, kestää syntymästä kuolemaan. En näe siinä muuta tarkoitusta kuin kaiken sen kohtaaminen mikä vastaamme tulee.
Tarkoitus on iloita, nauttia, rakastaa, tehdä työtä, kohdella muita ihmisiä yhtä hyvin kuin itseämme, ja hyväksyä ikääntymiseen liittyvä luopuminen. Ja muistaa iloita lapsista ja heidän lapsistaan ja sitten tyynesti kuolla kun sen aika on.”
( Suomen kuvalehti, 24.7.2019, Mikä on elämän tarkoitus, Claes Andersson))

Heinäkuun 24. päivänä kuollut Claes Andersson oli lääkäri, poliitikko, muusikko, kirjailija, urheilija ja Marraskuun Liikkeen perustajajäsen, joka jätti lähtemättömän jäljen Suomen kulttuurielämään. 

Hänen kaltaisiaan ihmisiä tarvittaisiin kipeästi lisää niin politiikassa, psykiatriassa kuin sosiaalityössä.
Kaikkien Anderssonia ihailleiden kannattaa lukea Peda.net:n haastattelu, josta seuraava katkelma: 

"Andersson aloitti ensimmäisessä työpaikassaan Tammisaaren keskusmielisairaalan osastolääkärinä vuonna 1963. Hän oli tuolloin 26-vuotias.

”Mielisairaala oli hyvin kiehtova paikka monessakin mielessä. Sieltä puuttui kokonaan tyhjänpäiväinen puhe”, sanoo Andersson ja nojautuu tuolissaan taakse päin.

Hän istuu ruokapöytänsä päässä Helsingin Jätkäsaaressa, korkeista ikkunoista näkyy Ruoholahden kattojen yli luoteeseen.

Jossain puitten takana on Lapinlahden sairaala.

”Viihdyin parhaiten Tammisaaren keskusmielisairaalan suljetulla osastolla, jossa oli kaikkein huonokuntoisimpia potilaita. Monet heistä olivat kroonikoita”, sanoo Andersson.

Suljetun osaston teeskentelemättömässä ilmapiirissä oli jotain hyvin antoisaa.

”Menin sinne usein etenkin silloin, kun tunsin itseni väsyneeksi ja kyllästyneeksi ja halusin levätä.”

Andersson ymmärsi melko pian, mitä sairastuneet toivoivat psykiatriltaan.

”He halusivat tulla kuulluiksi ja ymmärretyiksi. He halusivat, että joku viimeinkin suhtautuu heihin ystävällisesti ja myötämielisesti.”

Vaikka Claes Andersson ei ole aktiivisesti harjoittanut psykiatrintointaan sitten 1980-luvun lopun, hän seuraa alaansa edelleen tiiviisti. Etenkin, kun myös puoliso Katriina Kuusi on ammatiltaan psykiatri.

Työ itsessään ei ole juuri muuttunut, sanoo Andersson.

Esimerkiksi käytetyt lääkkeet ovat pääosiltaan samoja – tosin niiden varaan lasketaan yhä suurempi osa potilaan hoidosta.

”Nykyään aivokemia on ottanut hegemonian hoidossa”, sanoo Andersson. ”Systeemi ei ollut aiemmin niin fiksoitunut lääkkeiden tarjoamaan mahdollisuuteen. Oli hyvin paljon keskusteluhoitoja, toiminta- ja perheterapiaa ja sen sellaista.”

Suurin muutos on tapahtunut psykiatristen sairaansijojen määrässä, sanoo Andersson – ja hänestä suunta on oikea, vaikka avohoidon toteutus onkin riittämätön.

Opiskeluajalta 1960-luvun alusta Anderssonin mieleen on painunut eräs luento.

Professori kutsui sisään keski-ikäisen naisen.

Tässä meillä on tyypillinen esimerkki skitsofreenisesta katatoniasta, sanoi professori, tarttui naista käsivarresta ja nosti sen ylös.

Naisen käsi jäi jäykkänä ilmaan.

Nyt pistän tämän neulan hänen selkäänsä, sanoi professori, näette, että hän ei reagoi mitenkään.

Anderssonia ja montaa muuta nuorta psykiatrian opiskelijaa tilanne kuohutti.

”Noihin aikoihin potilaita kohdeltiin tietoisen julmasti.”

1960-luvun psykiatrinen kulttuuri oli hyvin diagnostinen ja esineellistävä, sanoo Andersson. Inhimillisen samankaltaisuuden tunnustamista potilaan kanssa välteltiin piiloutumalla lääkärin auktoriteetin taakse.

Nyt sellainen ei Anderssonin mukaan tulisi kuuloonkaan. Jos lääkäri haluaa ymmärtää potilasta, hänen pitää tunnistaa sama paikka omassa psyykessään ja tutkia sitä, hän sanoo.

”Psykiatri Martti Siiralan perusajatus on, että sairaus on aina viesti. Se on tapa kertoa jotain ympäristölle.”

”On tärkeää ymmärtää, mikä merkitys sairaudella on tälle ihmiselle.”

Kun Claes Andersson aloitti uransa, oli rutiinia kohdata sairaalassa katatonisia potilaita, jotka olivat jähmettyneet kuin suolapatsaiksi tai nukkuivat ruumis jäykkänä, pää viisi senttiä tyynyn yläpuolella.

Nykyisin katatonista oiretta ei tavata sairaaloissa enää lainkaan.

Andersson mielestä se kertoo, että alistavat hoitomuodot ovat kadonneet psykiatrian käytännöistä:

”Katatonia oli protesti epäinhimilliselle kohtelulle. Psykiatriset tilat eivät ole ympäröivästä maailmasta erillisiä.”

Lue koko juttu:

https://peda.net/tampere/tyl/verkkolehti-sytyke2/nimet%C3%B6n-39f1/moypkpcah

Sosiaalityössä elää edelleen asiakkaita diagnosoiva ja esineellistävä työkulttuuri

Psykiatriassa ei siis Anderssonin mukaan tulisi enää kuulonkaan vältellä inhimillisen samankaltaisuuden tunnustamista potilaiden kanssa piiloutumalla ammatin auktoriteetin taakse.

Sosiaalityössä psykiatrian jo hylkäämä asiakkaita diagnosoiva ja esineellistävä kulttuuri ja ammatin auktoriteetin taakse kätkeytyminen sen sijaan on vielä voimissaan. Se on jopa nostettu ammatillisuusihanteeksi.

Tallainen ammatillisuusihanne on itsessään sosiaalityön eettisten periaatteiden vastainen ja estää sosiaalityön päämäärien ja tarkoituksen toteutumista. 

Sosiaalityön työorientaatioita hiotaan pois konkreettisesta yhteisöjen auttamisesta ja rakenteellisista muutospyrkimyksistä kohti psykologisoivaa keskusteluapua ja lisääntyvää etäisyyttä asiakkaista.
Lastensuojelun perhetyö ei tarjoa enää lasten- tai kodinhoidollista konkreettista apua.

Harva muistaa pakkoauttajakeskustelun tai lastensuojelun ja nykyisten lastensuojelujärjestöjen esimerkiksi MLL:n tai Pelastakaa Lapset ry:n yhteyden punaorpojen valkaisupyrkimyksiin. 

Sosiaalityöstä halutaan häivyttää pois niin fyysinen, historiallinen kuin sosiaalinen. 

Ammatillisuuden nimissä haetaan ja korostetaan etäisyyttä asiakkaisiin.
Yhteistä ihmisyyttä ei tunnusteta eikä jaeta. Sosiaalityön asiantuntijat haluavat puhua vain toisille asiantuntijoille- asiakkuuksien välityksellä.

Asiakasosallisuus ja -lähtöisyys samoin kuin dialogisuus typistyy sanahelinäksi, jota ei aiotakaan toteuttaa. Käytännössä asiakkaiden osallisuutta itseään koskevaan tietoon ja päätöksentekoon rajoitetaan. Asiakaskirjausten panttaamisesta ja väärentämisestä on tullut viranomaisten rutiinia.

Kun valvomattoman lastensuojelun ja sijaishuollon epistemologiset ja eettiset puutteet alkoivat paljastua, lastensuojelun laatusuositustyöryhmä julisti ikäänkuin kädenojennuksena asiakkaille, "että kaikki tieto ei asu viranomaisessa."

Myöskään kaikki tunteet ja kokemukset eivät saa asua viranomaisessa vaan ne pitää projisoida ja ulkoistaa tiettyjen, kokemusasiantuntijoiksi nimettyjen asiakkaiden kannettaviksi. 

Kokemusasiantuntijuudesta on tullut uskomushoitoa; eräänlaista homeopatiaa, jossa kuvitellaan, että riittävän pieni ja konventionaaliseen asiantuntijuuteen laimennettu annos kokemusasiantuntijuutta tuottaa lääkkeen epädemokraattisen asiantuntijavallan alati lisääntyviin ongelmiin.

 Taidettakin samoin kuin leikillisyyttä pyritään lastensuojelussa valjastamaan sijaishuollon ja sosiaalialan työntekijöiden ammatillisen edunvalvonnan välineiksi. Niistä on hyötyä työntekijöille ja lastensuojelun yksiköille kun tavoitellaan tehokasta markkinointia ja varainhankintaa, laatupalkintoja, projektirahoitusta ja asiantuntijastatusta.

Kielletty sympatia ja tuotteistettu empatia

Sympatiaa osoittava ihminen samaistuu, tuntee, jakaa ja osallistuu kanssaihmisen tunteisiin, joka ei sosiaalityön oppikirjojen mukaan ole hyvä lähtökohta auttamistyölle. Tieteellisen kirjoittamisenkin normina mainitaan usein, ettei tekstissä tule esiintyä persoonapronominia “minä” saati kirjoittajan tunteita.

Ammatillinen kasvaminen sosiaalityössä merkitsee pahimmillaan sitä, että auttamistyötä tekevä ihminen tukahduttaa itsestään säälin ja sympatian niin pitkälle kuin mahdollista ja ryhtyy empaattiseksi asiantuntijaksi, jota asiakas ei kuitenkaan "vedätä". Vedätetyksi joutuminen; asiakkaan tunteisiin osallistuminen ja omien tunteiden avoin kokeminen ikäänkuin tahraa sosiaalityön tieteenalana ja sosiaalityöntekijän maineen asiantuntijana.

Lastensuojelun sairastuneen ammatillisuusihanteen myötä empatiasta tulee tuotteistettua ja menetelmällistettyä puuttumista, vain yksi "puuttumisen" tekniikka. 

Mary Douglas väittää jokaisen kulttuurin kehittävän elämismalleja, jotka ovat sekä ajattelun muotoja että yrityksiä hallita todellisuutta. Näitä malleja pidetään yllä rituaalisin rajanvedoin. Rajat paalutetaan oman ja vieraan, sallitun ja kielletyn, puhtaan ja epäpuhtaan väliin. Missä on epäpuhtautta, siellä on järjestelmä. Epäpuhtauden leima johtuu järjestyksen rikkomisesta. 

Voimauttavan valokuvan työmenetelmän kehittänyt taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen on arvostellut lastensuojelua perustehtävänsä hukkaamisesta ja vääristyneestä ammatillisuusihanteesta. Hänen mukaansa tehty työ, aika ja raha menee hukkaan ja niin asiakkaat kuin työntekijät uupuvat kun työntekijät pinnistelevät pysyäkseen ammattiroolissa, jonka ydin on hallinta, yhteisen ihmisyyden kieltäminen ja epäluulo; ”minua ei vedätetä”. Savolaisen mukaan auttamisjärjestelmämme itse kärsii kiintymyssuhteen häiriöstä; se jättää hallintapyrkimyksissään ja raiskaavassa tunkeilevaisuudessaan avunpyytäjät vaille apua, kunnioitusta ja turvaa. (Savolainen, 15.3.2016).

Kohti uutta asiantuntijuutta

William Madsen on nostanut esiin asiantuntijuuteen liittyviä kysymyksiä ja houkuttelee sosiaalityöntekijöitä vaihtamaan etäisen asiantuntijuuden liittolaisuuteen asiakkaiden kanssa.

Auttamisen näkökulmasta ammatillisuutta määrittävät normit ovat toisenlaisia kuin perinteisessä, asiantuntijuutta korostavassa ammatillisuudessa, jolla on lastensuojelussa monopoli.

Epäammatillista on Madsenin mukaan esimerkiksi udella ihmisiltä heidän vaikeuksistaan ilman että
rakentaa ensin hyvän luottamussuhteen asiakkaaseen ja luo toivoa.

 Epäammatillista on jättää hyödyntämättä perheiden ja yhteisöjen viisaus ja selvittämättä, millaisia ratkaisukeinoja lapsilla ja perheillä itsellään voisi olla vaikeuksissaan.

Epäammatillista on käyttää asiakkaita objektivoivaa kieltä ja olla pohtimatta, miltä se heistä tuntuu tai miten se muovaa käsityksiämme heistä.

Epäammatillista on olla pyytämättä asiakkaiden palautetta heidän toivomistaan avun muodoista ja niiden vaikutuksista asiakkaisiin.

Epäammatillista on myös jättää pohtimatta, miten omat oletukset luokasta, rodusta, sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta vaikuttavat yrityksiimme auttaa.

Käsitys ammatillisuudesta määrittää asiakkaiden kohtelua ja valittuja auttamisen käytäntöjä. 
Madsen kehottaa keskittymään puutteiden asemasta siihen mitä asiakkailla jo on ja voisi olla ja pohtimaan miten ammatillisen identiteetin, normien, toimintakäytäntöjen ja ydinuskomusten tulisi muuttua asiakaslähtöisyyden toteutumiseksi. 

Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnetaidot-lastensuojelussa-julma-empatia-ja-kielletty-sympatia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-johdon-vaarinkaytoksia-ei-ratkaista-titteli-vaan-henkilovaihdoksilla
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-mielta-on-lastensuojelun-ammatillisuudessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/alkaa-jattako-lastensuojelun-arviointia-ja-kehittamista-sosiaalityontekijoille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosionomit-ja-sosiaalityontekijat-ulos-psykoterapeuttien-kilpailutuksesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taidelahtoiset-menetelmat-lastensuojelussa-urkintaa-ja-manipulointia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-ammattilaisten-salattu-ja-hapeallinen-kokemusasiantuntijuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kokemusasiantuntijahankkeiden-vaarat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kenen-etua-ja-paamaaria-kokemusasiantuntijahankkeet-palvelevat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palvelukseen-halutaan-yksi-kokemusasiantuntija-1-kpl
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti

Ilmastoahdistus hyvän kansalaisuuden ja  vanhemmuuden ehtona ja osoittimena

Huostaanoton perusteiksi kelpaavat yhä mielivaltaisemmat asiat; lakisääteisen peruspalvelun käyttäminen, alennuspiparkakkutaikinan ostaminen tai eriävä poliittinen näkemys. 

Nyt myös ilmastonmuutos tai pikemminkin oikea poliittinen mielipide asiasta on lastensuojelukysymys ja -kriteeri. 
​
Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n (PKS) entinen ja Avosylin- lastensuojelukonsernin nykyinen laatupäällilkkö, koirakouluttaja, ilmastovanhempi ja tunnetaito-ohjaaja Harriet Rabb on huolissaan siitä, että PKS:n huostaanotetut lapset eivät tunne ilmastoahdistusta yhtä paljon kuin vanhempiensa kanssa elävät ikätoverinsa. PKS on teettänyt asiasta tutkimuksenkin- toisin kuin vaikkapa sijoitustensa laillisuudesta tai seurauksista.

Harriet Rabbin kirjoituksesta haavoittuvissa olosuhteissa elävät lapset ja traumafokusoitu ilmastoahdistuksen käsittely saa käsityksen, että mikäli lapsi tai nuori ei jaa Rabbin ja muiden lapsibisnestoimijoiden ilmastohuolta ja poliittista agendaa, hänen epäillään tulevan " vaikeista olosuhteista" eli ilmastoahdistusta tuntemattomasta ilmastodenialistiksi oletetusta (persu)perheestä ja olevan traumafokusoidun huostaanoton ja traumainformoidun ilmastohuolta tuntevan sijaishuollon kasvattajan tarpeessa .

FCA:n tytäryhtiön Perhehoitokumppanit Suomessa OY:n, nykyisen Avosylin- konsernin laatupäällikkönä Rabbin tulisi olla perillä lastensuojelun laatusuosituksista ja vastata lainsäädännön velvoitteisiin ja sijoitettujen odotuksiin ja toiveisiin.

 Lokakuun Liikkeen saamien tietojen mukaan Perhehoitokumppanit Suomessa OY:ssä ei ole usein toteutunut sen paremmin kestävä kehitys kuin laatu tai laillisuus. 

On vaikeaa ellei mahdotonta havaita kestävän kehityksen periaatteita kaupallistuvassa perhehoidossa, jossa ohjattu muutos, kasvatusvalintojen ja koulutuksen monimuotoisuus, terveelliset, turvalliset ja oikeudenmukaiset elämisen mahdollisuudet nykyisille ja tuleville sukupolville, omavaraisuus ja ympäristön kantokyvyn turvaaminen, asiakaspalaute ja asiakkaiden osallisuus ja yhdenvertainen kohtelu, lapsi- ja perhevaikutusten arviointi, haittojen synnyn ennalta estäminen ja haittojen torjuminen niiden syntylähteillä eivät toteudu. 

Viherpesu on harhaanjohtavaa viestintää, virheiden salaamista ja peittämistä

Viherpesu (Greenwash) on pinnallista ympäristöystävällisyyttä, joka ei ulotu mainontaa tai retoriikkaa syvemmälle. Termi on alun perin johdettu englanninkielisestä ilmauksesta whitewash(valkopesu), joka tarkoittaa "virheiden peittämistä tai salaamista".

Viherpesua harrastavat erityisesti yritykset, joilla on selkeästi haitallinen vaikutus ympäristöön. Tällaisina haitallisina yrityksinä voi pitää suurinta osaa nykyisistä lapsibisnestoimijoista.

Nämä yritykset pyrkivät puhdistamaan mainettaan viestittämällä halua parantaa ympäristön tilaa. Viherpesussa tuotetaan assosiaatioita, jotka liittyvät toiminnan puhtauteen ja ekologisuuteen ilman, että toimintatapoja merkittävästi muutetaan.

Palveluntuottajat tietävät, että brändäys ja markkinointi ovat aivopesua, mutta luulottelevat, että ihmisten aivopesemisessä "hyvällä", joskin valheellisella tiedolla ei ole mitään väärää (Green Design, 2006).

Liian moni kansalainen nielee lastensuojelujärjestöinä esiintyvien sijaishuollon piiloyritysten vihreän varainhankintapropagandan ja rahoittaa tietämättään lasten ja perheiden syrjäyttämistä.

Sijaishuollossa vähähiilisen elämäntavan rinnalle pitäisi nostaa väkivallaton tai edes vähäväkivaltainen elämäntapa.
Lasten on todettu altistuvan väkivallalle sijaishuollossa mikäli johtajilla on vain vähäinen tai ei lainkaan suoraa kontaktia hoitoyksiköihin, mikäli em. ei ole valvontaa eikä yhteisiä toimintalinjoja tai päätöksentekokäytäntöjä, mikäli riittäviä tai toimivia valitustapoja ja- reittejä ei ole olemassa, mikäli lapsilla ei ole mahdollisuutta pitää yhteyttä läheisiinsä ja kertoa kohtelustaan rangaistuksetta, mikäli kaltoinkohtelijoilla on vahva poliittinen ja hallinnollinen tukiverkosto ( Erooga, 2012) ja mikäli tukeudutaan teoreettisiin/ ideologisiin malleihin, jotka etäännyttävät suhteita hoitajien ja lasten välillä.

Suomalaisessa perhehoidossa esiintyvät kaikki edellämainitut lasten kaltoinkohtelun riskitekijät, joita ei poista nokkela sanailu siitä, että " Osana riskien ennakointia ja hallintaa sekä turvallisen perhehoidon järjestelmää PKS on ollut laatupäällikkönsä toiminnan kautta aktiivinen sosiaalialan ilmastonmuutostietoisuuden nostamisessa, joka tehdyn toimintaympäristön riskien arvioinnin perusteella on tarpeellista perhehoitoon sijoitettujen lasten hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamiseksi myös ilmastonmuutoksen olosuhteissa."

Huolestuttavaa on avosylisen laatupäällikön omaksuma psykoanalyyttinen jargon ja maailmankuva, jossa lastensuojeluun ajautuneita lapsia ja vanhempia pidetään jo lähtökohtaisesti psyykkisesti sairaina ja heistä etsitään epätieteellisillä menetelmillä merkkejä ” alikehittyneestä mentalisaatiosta ”, ”vuorovaikutuksen häiriöstä” tai " ylisukupolvisesta traumasta"; siis pahasta, jonka olemassaolosta työntekijät ovat vakuuttuneita jo työtään aloittaessaan.

Viiden lapsen äiti Nivalasta lähetti taannoin Nivalan sosiaalitoimeen ja Perhehoitokumppaneille avoimen kirjeen, jossa hän joutui muistuttamaan näitä valheellisen insestisyytteen tekaisseita tahoja lastensuojelun lainsäädännöstä ja asiakasperheiden ihmisoikeuksista.

Sijaishuollon bisnestarkoituksiin sovelletun psykoanalyyttisen, traumaterapeuttisen maailmankuvan omaksuneella, kroonisesta huolesta ja ahdistuksesta kärsivällä valvomattomalla sijaishuollon työntekijällä esim. perhehoitajalla on sijaishuollossa usein välitön taloudellinen intressi ja myös mahdollisuus tuottaa/ ylläpitää laittomiakin sijoituksia ja huostaanottoja. 
Tästä yhdistelmästä on enää lyhyt matka toimintaan:
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/asiantuntijarinki-aivopesi-lapsia-ja-myi-sijaishuoltoon

Sijaishuollon kerskakulutuksesta kulutuskarkuruuteen

Perhehoitokumppanit tunnetaan sijoitetuilla lapsilla tekemästään bisneksestä, tarkemmin ottaen perhehoidon bisneistämisestä ja välistävedostaan.

 Yritys veloittaa kunnilta yhden lapsen perhehoidosta noin. 60- 70 000 euroa vuodessa, josta se maksaa sijaishuoltajille vain pienen osan ja ottaa itselleen välistä huomattavan summan.

 Avosyli- konserniksi Neljä Astetta- yrityksen kanssa fuusioitunut Perhehoitokumppanit Suomessa on brittiläisen Foster Care Associatesin tytäryhtiö, jonka sosiaalityöntekijät Harriet Rabb ja Pirjo Hakkarainen auttoivat Suomeen ja jonka ensisijainen päämäärä on ollut mahdollisimman kovan liikevoiton tuottaminen omistajilleen Jim Cockburn:lle ja Janet Rees:lle. Corporate Watch- uutissivuston mukaan yritys tekikin vuonna 2014 yli 127.2 miljoonan punnan liikevoitot, joista maksettiin osinkoja omistajaparille 7 miljoonaa puntaa vuonna 2013 ja lähes 12 miljoonaa puntaa vuonna 2012 holding- yhtiö Ideapark Ltd:n kautta.

Foster Care Associatesin (Perhehoitokumppaneiden) perustaja Jim Cockburn myi keväällä osuutensa yhtiöstä lihanjalostus- ja jätehuoltobisineksessä toimivalle CapVest Partners LLP:lle vielä julkaisemattomaan hintaan, kertoi Corporate Watch.

Sijaishuollon työntekijöiden liitto on kommentoinut yrityskauppaa seuraavasti: "Foster Care Associatesin (Perhehoitokumppanit) kaltaiset firmat ovat ansainneet miljoonia sijaishuollon työntekijöiden halpatyövoimalla. Vuoden 2008 laman jälkeen sijoitettujen lasten määrä on räjähtänyt kun perheen kamppailevat selviytyäkseen köyhyydessä.
Isot CapVestin kaltaiset sijoitusyhtiöt tulevat mukaan voidakseen tehdä paljon rahaa halvalla työvoimalla. Tällä rahalla voitaisiin ehkäistä lapsia päätymästä huostaan ja taata sijaishuollon työntekijöille myöhästynyt kunnioitus".
https://corporatewatch.org/foster-care-associates-sold-to-private-equity-firm-capvest-partners/

Vaurastuminen ja erityisesti siihen liittyvä hyväosaisimpien väestönosien hallitsematon kulutuskäyttäytyminen uhkaavat nykyisin maapallon kestokykyä ja luonnonvarojen riittävyyttä. Sellaisetkin tulot, jotka useimpien mielestä takaavat vain perustoimeentulon, osoittautuvat helposti ekologisesti kestämättömiksi. Jo 5 000–6 000 dollarin vuositulojen ylittäminen tarkoittaa arvioiden mukaan siirtymistä ekologisesti kestämättömään elämäntapaan (Assadourian 2010).

 Niin sijoitusten vähentäminen, riippumattoman valvonnan järjestäminen kuin hoitokorvausten kohtuullistaminen olisivat tärkeitä ekotekoja.

Ekososiaalityöhön ja ympäristösosiaalipolitiikkaan pitäisikin kuulua keskittyminen halujen sijaan tarpeisiin ja kohtuullisen elintason määrittely; ala- ja ylärajoista sopiminen.

Tutkijat Juha Nurmela ja Ilmo Mäenpää (2009) ovat laskeneet tilastotiedoista, että vuonna 2006 jokaisesta Suomessa kulutetusta eurosta aiheutui 780 grammaa hiilidioksidipäästöjä ja 1,5 kiloa luonnonvarojen materiaalista kulutusta.

Sijaishuollon vuosi vuodelta kasvava noin 200.000 euroa perhehoidossa ja 1000 000 euroa lastensuojelulaitoksessa per sijoitettu maksava tulosvastuuton rahoitus, joka vielä tuottaa lisäkustannuksia aiheuttavia syrjäytettyjä nuoria ja vanhempia (Perhepiirissä, 2010) on selkeä ympäristöriski. 

Rangaistavat sijaishuoltopaikoista karkaamiset, joista tehdään poliisille lähes 5000 virka-apupyyntöä vuodessa voitaisiin tulevaisuudessa nähdä kestävän kehityksen mukaisena kulutuskarkuruutena; vapaaehtoisena luontoa säästävänä sijaishuollon kerskakulutuksen vähentämisenä.

Huolesta ilmastohuoleen

Huolen kärsittyä inflaation käsitteenä ja huostaperusteena, lapsibisnestoimijat ovat vaihtaneet huolen ilmastohuoleen.
Harriet Rabb:kin on oivaltanut, että ilmastonmuutoksen varjolla voi myös lisätä, oikeuttaa ja pidentää huostaanottoja ja myydä peleiksi, leikeiksi, taidelähtöisiksi menetelmiksi ja luontoavusteisiksi toiminnoiksi kutsuttuja uskomushoitoja.

Jokaisen lastensuojelusta kiinnostuneen kannattaa lukea tämä Harriet Rabbin teksti, jossa hän on moneen otteeseen vähällä kompastua omaan tarkasti laskelmoituun psykokieleensä ja nokkeluuteensa:

https://avosylin.fi/haavoittuvassa-asemassa-olevat-lapset-ja-traumainformoitu-ilmastoahdistuksen-kasittely

Seuraavaksi otteita Rabbin tekstistä. Lastensuojelun toimintakulttuuria tuntevat osaavat tulkita miten ja mihin Rabbin psykokieltä tullaan käyttämään:

"Lasten ja nuorten aiemmat vaikeat ja traumaattiset elämänkokemukset vaikuttavat heidän valmiuksiinsa vastaanottaa ja käsitellä ilmastonmuutoskysymyksiä." ( = Se, ettei jaa Rabbin ilmastoahdistusta tulkitaan merkiksi huonosta kodista ja vaikeista ja traumaattisista elämänkokemuksista).

"Joidenkin lasten ja nuorten osalta puolustusmekanismit saattavat olla keino suojata mieltä liian vaikeilta asioilta, joiden käsittelemiseksi ei ole voimia tai valmiuksia. Voimmeko ottaa tämän informaationa ja lähteä pohtimaan, mitkä olosuhteet saavat aikaan mielen tarpeen suojautua? Voimmeko tehdä näille olosuhteille jotain? ( =Nuoren esittämä perusteltukin ilmastonmuutoskritiikki tai ilmastoahdistuksen puuttuminen voidaan tulkita etsintäluvaksi, todisteeksi ja puolustusmekanismiksi oletetulle traumalle esim. koko lapsuuden mittaisen huostaanoton takaavalle lapsuudenkodin seksuaaliselle hyväksikäytölle.)

" Lastensuojelun piirissä olevat ja kodin ulkopuolella sijoitetut lapset tarvitsevat oman erityisyytensä huomioimista ilmastohuolen käsittelyssä." ( = ilmastohuoliryhmistä tehdään samanlaisia lastensuojelun huonoihin käytäntöihin manipuloivia ryhmiä kuin VoiKukkia-  Diakonissalaitoksen HOPE - tai PeLa:n SILTA- ja PERHOS- ryhmistä).

 Rabbin mukaan traumafokusoidun ilmastohuolen turvallinen käsittely tapahtuu sijoitetulla lapsella hoitoverkostossa toimivien sote- ja kasvatusalan ammattilaisten, omahoitajien, omaohjaajien, sijaisvanhempien, muiden lastensuojelun työntekijöiden, kuten sosiaalityöntekijöiden ja perhehoidon ohjaajien kanssa. "Ydinkysymykseksi tällöin nousee, onko lasten ja nuorten lähellä olevilla aikuisilla kyky käsitellä ilmastohuolta ja miten tätä kyvykkyyttä voisi lisätä?" ( Hyvän ja riittävän hoivan/ hoitajan/ vanhemmuuden kriteeriksi nostetaan Rabbilaisen ilmastoahdistuksen kokeminen ja reflektointi).

Vaatiiko veronmaksajille miljoonia vuodessa maksavien, kokouksesta toiseen lentelevien ilmastoahdistujien osaaminen, etiikka ja ilmastohuoli oman ahdistuksen, syyllisyyden ja epätoivon tartuttamista lapsiin, sijaishuollon rosvosektorin elättämistä/kasvattamista ja lisääntyviä huostaanottoja?

Lapsibisneksen sujuvoittamiseksi tehtaillut laittomuudet esim. vanhemmista esitetyt väärät syytökset ja rikosepäilyt oikeutetaan edelleen psykoanalyyttisella jargonilla.

Kovin terapeuttista ei ole, että traumanhoitajina esiintyvät vaativat mielipide-erojen vuoksi "riskiperheiksi" nimittelemiään perheitä epätieteellisillä "lapsilähtöisillä välineillä" tehtäviin loputtomiin arviointeihin saadakseen "riskilapsiksi" leimaamilleen koko lapsuuden kestävän ja satoja tuhansia maksavan huostaanoton kouluttamiinsa "omaperheisiin" ( sijaisperheisiin). 


Lastensuojelu on ilmastokysymys

Lastensuojelu on oikeasti ilmastonmuutoskysymys.

Tuhlaileva, satojen tuhansien eurojen hoitokorvauksia, katumaastureita, moottoriveneitä, ökytaloja ja ulkomaanmatkoja kahmiva sijaishuolto aiheuttaa ja pahentaa ilmaston lämpenemistä ja rikkoo ja hävittää ekologisemmin eläviä perheyhteisöjä.

Sijaishuollon suorittama lasten ja perheiden syrjäyttäminen, tähtitieteelliset vuorokausimaksut ja useita kertoja vuodessa tapahtuva lastensuojelun ja sijaishuollon päättäjien lentomatkustelu kuluttaa luonnonvaroja ja kuumentaa ilmastoa.

Sijaishuoltoon sijoittaminen monikymmenkertaistaa köyhän lapsen ja nuoren hiilijalanjäljen. Keskimäärin seitsemän vuotta kestävä huostaanotto kuluttaa veronmaksajien rahoja lastensuojelulaitoksessa noin 1000 000 euron ja noin 200 000 sijaisperheessä. 

Ironista on, että juuri ilmastoahdistusta tuntemattomat lastensuojeluperheet tekevät usein paljon enemmän ilmastonmuutoksen torjumiseksi kuin ilmastoahdistusta tuntevat sijaishuollon syöttiläät. 

Lastensuojelun asiakasperheet ovat keskimäärin köyhiä ja kuluttavat vähän, ostavat tavaransa kierrätyksestä, syövät hävikkiruokaa eikä heillä ole varaa lentomatkailuun tai yksityisautoiluun vaan matkat taitetaan jalan, pyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla.
Heidän elämänsä on niin tiukkaa taistelua selviytymisestä, ettei heillä ole myöskään varaa sairastua eliitin neurooseihin ja mielen sairauksiin esim. varhaiseen huoleen.

Lastensuojelun valheita ja laittomuuksia seuranneina heille on yleensä myös kehittynyt hyvä havaintokyky ja resilienssi erilaisten huijausten ja hysterioiden suhteen.

Lastensuojelun ja sijaishuollon olematon valvonta, ala-arvoinen hallinto- oikeusmenettely ja kuntien kilpailutuskäytännöt ovat tuottaneet maahan alati kasvavan määrän hämäräperäisiä lastensuojeluyrittäjiä, joista monet piilottavat liikevoittonsa verottajan ulottumattomiin. 

Sijaishuolto on kannattava bisnes: sitä ei käytännössä valvo kukaan, ja kunta on maksajana takuuvarma. Kunnat maksavat pelkästään lasten sijoituksista enemmän kuin lukiokoulutuksesta tai poliisitoimesta, varovaisesti arvioituna noin miljardin vuodessa.

– Edelleenkään ei tiedetä, millaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on, emeritusprofessori Matti Rimpelä on todennut.

Hyvät Avosylin - lapsibisnestoimijat ja -pomot

Näiden kysymysten kera sekä haastan että rohkaisen tarttumaan oman toiminnan piirissä ilmastohaasteeseen.

Kuka mittaisi sijaishuollon vuosittaisen hiilijalanjäljen?

Jutellaanko traumafokusoidusta ilmastoahdistuksesta sitten kun olette luopuneet yksityisautoilusta ja lentomatkailusta, elätte alle 500 euron kuukausituloilla ja syötte pääasiassa hävikkiruokaa?

Voitteko ottaa tämän informaationa ja lähteä pohtimaan, mitkä olosuhteet saavat aikaan mielenne tarpeen suojautua asiakasperheiden tiedolta, elämäntavoilta ja esimerkeiltä? Voimmeko tehdä näille olosuhteille jotain esim. siirtää teidät pois toimistoistanne ja asunnoistanne?

Miksi ilmastoahdistuksen puuttumista pidetään merkkinä vaikeista syntymäkodin olosuhteista ja traumatisoitumisesta eikä resilienssistä (kimmoisuus, sinnikkyys): toimintakyvyn säilyttämisestä muutosten keskellä?

Voisiko sijoitettujen ilmasto-ahdistuksen puuttuminen johtua lapsuudenkodin traumojen sijaan sijaishuollon traumoista; siitä, että sijoitettujen kaikki aika ja energia kuluu Perhehoitokumppaneiden ja Neljä Astetta- yrityksen omien laittomien liikkumis- ja tapaamisrajoituksien ja perheiden jälleenyhdistämisten laiminlyöntien potemiseen ja informoituun ja aiheelliseen pelkoon, että minkä hyvänsä ahdistuksen näyttäminen johtaa sijaishuollossa helposti sijaishuollon vuorokausimaksuja korottavaan mt- diagnoosiin? 

Miksi traumojen kuvitellaan syntyvän pääosin syntymäperheissä eikä sijaishuollossa, jonka väkivaltaisuudesta on yhdenmukainen kansainvälinen tutkimusnäyttö?

Sendhil Mullainathan ja Eldar Sharif osoittavat kirjassaan Scarcity kuinka tulevaisuuden huolet ovat kuin loisia, jotka kaappaavat käyttöönsä merkittävän osan ihmisten aivokapasiteetista. Huolten täyttäessä mielen, aivojen kapasiteetti käsitellä asioita kapenee; laajakaista kaventuu puhelinlangaksi.

Kun kerran huoli ja huolen tunteminen romuttaa aivokapasiteetin ja aggressio- ja impulssikontrollin, miksi ihmeessä ilmastohuolestumiseen oikein koulutetaan? Miksi toimivia laajakaistoja minimoidaan tahallaan puhelinlangoiksi?

Pitäisikö työntekijä, joka toistuvasti tekee turhia sijoituksia tai perustaa tai käyttää laittomia huolirekistereitä tai tekee pelkkään huoleen perustuvia päätöksiä sijoittaa kiireellisesti mielenterveysyksikköön, erityisen huolenpidon yksikköön, uudelleenkoulutukseen vai vankilaan?
Milloin sosiaalityöhön saadaan samanlaiset vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä kuin terveydenhuoltoon? 

Missä viipyy julkinen asiakaspalautteet ja valvontaviranomaisten huomautukset sisältävä rekisteri lapsibisnestoimijoista reilun kaupan sertifikaatteineen?

Miksi ette yksinkertaisesti vähennä omaa kulutustanne jos ilmastonmuutos huolettaa? Miksi projisoitte huolenne ja ongelmanne lapsiin ja puuhastelette veronmaksajien rahoilla joutavia tuntemattomien perheiden kanssa sen sijaan, että muuttaisitte oman elämäntapanne?

Auttaisiko Lokakuun Liikkeen traumafokusoidun jäsenen kotikäynti?

Autamme teitä mielellämme ja veloituksetta luopumaan ilmastoa ja maapalloamme vahingoittavasta, ahdistusta tuottavasta ja kerskakulutuksen mahdollistavasta omaisuudestanne.

#traumainformoitu #ilmastoahdistus #Avosylin #PKS #Perhehoitokumppanit Suomessa #Harriet Rabb

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoitokumppanit-suomessa-kestavasti-kehittyvaa-monikansallista-lapsibisnesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-ihmetta-tapahtui-nelja-astetta-yritykselle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ymparistososiaalityo-suomessa-lapsibisneksen-viherpesua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ekososiaalityo-lastensuojelun-sijaishuollossa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huoli-on-modernia-taikauskoa
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taidelahtoiset-menetelmat-lastensuojelussa-urkintaa-ja-manipulointia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/luonto-on-lastensuojelun-paras-kasvatuskumppani
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelit-ja-leikit-sosiaalityon-valineina-itku-lyhyesta-ilosta

Kokemusasiantuntijuus on kriisissä

Kokemusasiantuntijuudesta väitelleen Taina Meriluodon mukaan kokemusasiantuntijoiden käyttö voi  epäpolitisoida vaikeita kysymyksiä ja luoda valheellisen kuulemisen kuplan.
 Asiantuntijaksi muovaamista käytetään keinona ohjata osallistujia toimimaan tietyllä tavalla ja rajamaan toisaalta epätoivottu osallistuminen ulos hankkeista. 
Meriluoto väittää, että tutkituissa kokemusasiantuntijahankkeissa pyritään ensisijaisesti tuottamaan kokemusasiantuntijoista konsensushakuisia yhteistyökumppaneita.

 Meriluodon mukaan on riski, että kokemusasiantuntijoita valitaan oikeuttamaan muualla määritelty tavoite tai päätös.

– Äärimmillään tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kriittinen puhe leimataan merkiksi siitä, että kokemusasiantuntija ei ole vielä ”valmis” osallistumaan. Helpoin ja mukavin on valita ne, joista voidaan olla varmoja, että he pysyvät ruodussa ja tietävät, mitä ”meidän yhteiset tavoitteemme” ovat.

– Osa haastattelemistani kokemusasiantuntijoista tunsi, että heidät on kutsuttu paikalle vain näyttämään, että ruohonjuuritasoa on kuunneltu. Jotta voidaan raportoida eteenpäin, että on kuultu myös näitä poikkeavia näkökulmia.

– Kokemusasiantuntijuushankkeissa tulee selvästi näkyviin moni osallistamistoimille tyypillinen sudenkuoppa. Ne ovat lähes aina julkishallinnon ja järjestöjen alullepanemia ja ohjaamia projekteja ja palvelevat näin ensisijaisesti niiden pyrkimyksiä.

Tarjoamalla tarkkaan rajattuja ja hallittuja osallistumismahdollisuuksia kansalaisille luodaan ’illuusio demokratiasta’ ilman, että mitään syvempiä muutoksia on vaarassa tapahtua.
 
Kokemusasiantuntijahankkeiden vaarat

1. Kokemusasiantuntijahankkeet ovat usein lastensuojelun sijaishuollon ja sijaishuollon etujärjestöjen aloittamia. Kokemusasiantuntijan käsite ja käyttötarkoitus tulee paikoitellen lähelle lahkon käännynnäisen käsitettä. Hän on henkilö, jolla oli kokemusta "haavoittuvista olosuhteista" mutta jonka lahko on pelastanut levittämään lahkoa palvelevaa tarinaa ja hankkimaan sille uusia jäseniä.

 Meriluodon mukaan oman tarinan oikein rakentaminen ja kertominen on merkittävä kokemusasiantuntijuuden tuottamisen tekniikka ja kokemusasiantuntijan keskeisimpiä taitoja vaikka jotkut Meriluodon haastattelemat kokemusasiantuntijat ovat kokeneet heiltä odotetun tarinamuodon turhauttavana ja tarpeettomana. 
Kokemusasiantuntijahankeet palvelevat lähinnä julkishallinnon ja järjestöjen etuja ja päämääriä.

2. Kokemusasiantuntijat saattavat toimia lastensuojelun reformin ja laajemman asiakasosallisuuden tulppina sekä laajempien muutospaineiden neutralisoijina. He voivat tosiasiassa syrjäyttää tiettyjen kokemusten haltijoita osallisuudesta. Kun hankkeessa on muutama lastensuojelun valikoima kokemusasiantuntija, asiakaspalautteita ei tarvitse kerätä isolla otannalla. Muutaman kokemusasiantuntijan mukanaoloa erilaisissa hankkeissa käytetään demokratian takeena ja tokenina todistamaan valheellisesti, että hankkeissa olisi kuultu kaikkia asianosaisia ja huomioitu kaikkien asiakkaiden etu, näkemykset ja tarpeet.

3. Kokemusasiantuntijuus leimaa puhujan pelkän kokemustiedon haltijaksi ja luo ja vahvistaa hierarkioita ja etäisyyttä varsinaisina asiantuntijoina pidettyihin virallisiin asiantuntijoihin. Kokemusasiantuntijoille ei useinkaan luovuteta todellista valtaa eikä heillä katsota olevan uskottavaa ja rahanarvoista faktuaalista ja teoreettista tietoa.
Kokemusasiantuntijat voivat tehdä lopun omasta hyväksikäytöstään järjestäytymällä ( esim. KoKoA ry:n tapaisten tai omien järjestöjen kautta) ja vaatimalla aina kunnon palkkion esiintymisestään, sitä suolaisemman, mitä näennäisempää "kuuleminen" on.

4. Kokemusasiantuntijahankkeet eivät tunnista eivätkä tunnusta käytännöissään ja rakenteissaan piilevää väkivaltaa. Ihmisen näkeminen ja kohtelu yksinomaan jonkin häpeällisenä ja negatiivisena pidetyn asian esim. köyhyyden, sairauden tai vapausrangaistuksen kokemuksen kantajana ja kautta on väkivaltaa, ihmisyyden häpäisyä ja itsensätoteuttavien profetioiden rakentelua. Ihminen on enemmän kuin pelkkä menneisyyden kokemuksensa tai statuksensa eikä olosuhdetta tule olemuksellistaa.

5. Asiakkaiden kokemusasiantuntijuudesta ja kokemusasiantuntijoista on tehty lastensuojelun henkilöstön asiantuntijuuden, ammatillisuuden ja ammatillisen edunvalvonnan välineitä.
Kokemusasiantuntija on väline, instrumentti, jonka avulla "oikea" asiantuntija todistelee omaa, usein heikkoa ammatillisuuttaan/eettistä osaamistaan ja oikeuttaa oman olemassaolonsa, ammatillisen edunvalvontansa ja vallan- ja reviirinlaajennuspyrkimyksensä.

6. Kokemusasiantuntijaksi muovaamista käytetään keinona ohjata osallistujia toimimaan tietyllä tavalla ja rajaamaan toisaalta epätoivottu osallistuminen ulos hankkeista. Lastensuojelun ja sijaishuollon kokemusasiantuntijaksi kvalifioituminen näyttää edellyttävän oman tiedon ja kokemusten sensurointia ja sekä omien että toisten asiakkaiden kokemusten että niistä kertomisen stilisointia ja muokkaamista toisten tarpeisiin. Miksi oma kokemus pitää kastroida ja epäpolitisoida vain siksi, että ammattitaidoton, ennakkoluuloinen tai pelkäävä asiantuntija ymmärtäisi ja kunnioittaisi sitä tietona?

Todellisuuden asiantuntijat vapautettava kirjanoppineiden orjuudesta

Tapio Gauffinin mukaan on  olemassa näyttöä siitä, että vaikka kokemusasiantuntijuus näyttäytyy hyödyllisenä potilaskohtaamisissa, jos ammattilaiset antavat tilaa, palveluiden kehittämisessä kokemus käytännössä jyrätään ja palvelut ovat “kokemuslähtöisiä” vain siinä tapauksessa, että kokemusasiantuntijat ovat ammattilaisten kanssa samaa mieltä siitä, miten palveluita tulisi järjestää.

Gauffinin ratkaisu oli vapauttaa itsensä kokemusasiantuntijuudesta " koska en vastaa niitä normeja, joihin kokemusasiantuntijan tulee istua ollakseen hyvä kokemusasiantuntija ja “kypsä kertomaan koulutuksessa työstetyn tarinansa”.

Tässä on siis karu todellisuus, kokemusasiantuntijuus ei toimi. Onneksi tähän ei tarvitse tyytyä, vaan on muitakin vaihtoehtoja.

 Gauffin vaatii psykiatriaa  myöntämään  kokemustiedon arvon. Mikäli tieteellisellä tiedolla tarkoitetaan esimerkiksi Duodecimin Psykiatriaa, ollaan jo hyvin kaukana siitä todellisuudesta, jonka kanssa psykiatri on työssään tekemisissä.

Pitämällä kirjoja tiedon ensisijaisena lähteenä, ihminen altistuu harhaan johtavalle tiedolle ja saa helposti hyvin vääristyneen kuvan todellisuudesta. Ainoa tapa ottaa todellisuudesta oikeasti selvää, on  todella yrittää unohtaa lukemansa ja herkistyä kuuntelemaan niitä, joista on välikäden kautta lukenut. Tällainen utelias ja avoin asenne maailmaa kohtaan ehkäisisi myös tieteen harha-askeleita.

Tämän kaiken ohella tulee kuitenkin tunnistaa ero kokijan sekä akateemisen asiantuntijan toimijuuden välillä. Kokemus- ja kirjatieto ovat erilaisia tiedon lajeja ja näistä edellinen on avainasemassa mielenterveystyössä. Kuitenkin sekä kokijasta että kouluttautuneesta asiantuntijasta käytetään samaa käsitettä, “asiantuntija”, kokemus-etuliitteellä tai ilman.
Niillä, jotka elävät itse sitä todellisuutta, josta kirjoissa kirjoitetaan, ei kuitenkaan ole yleensä akateemista kieltä ja tapoja hallussaan, eikä varsinkaan psykiatrian alalta. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten tulee herkistyä aivan eri tavalla kokemuksen äärelle kuin nykyään tehdään. Ei riitä, että kysyään kokemusasiantuntijan mielipidettä, annetaan luennoida tai kutsutaan työryhmiin. Tarvitaan perustavanlaatuinen muutos suhtautumisessa.

Gauffin ehdottaa kokemusasiantuntijuuden tilalle käsitettä “todellisuuden asiantuntijat”, koska ihmiset, joista hän kirjoittaa, ovat sen todellisuuden asiantuntijoita, joista kirjat on mahdollisesti erilaisin taloudellisin ja poliittisin motiivein kirjoitettu. Ainoa tapa korjata tieteen kurssia on kehittää sitä yhdessä niiden kanssa, jotka tuntevat parhaiten todellisuuden. Ja tällöin ei voida mennä teoria edellä, vaan teoria seuraa kokemusta.

Gauffin hahmottaa mielenterveystyössä kolmen tasoista asiantuntijuutta:
1. Ihmiset jotka ovat kokeneet ja eläneet itse sitä mistä kirjoista kirjoitetaan, mutta ovat alisteisessa asemassa akateemisten asiantuntijoiden toimesta, koska eivät hallitse akateemista kieltä ja tapoja.
2. Akateemiset asiantuntijat, jotka ovat lukeneet paljon, mutta koska muodostavat teorioita elävistä ihmisistä, eivät voi täysin samaistua kirjaviisautensa kohteeseen. Jos teoriat ovat virheellisiä, eikä tämän tyyppinen asiantuntija ole valmis niitä korjaamaan, tällaisesta asiantuntijuuden lajista on enemmän haittaa kuin hyötyä.
3. Ihmiset, jotka ovat kokeneet käytännössä elämää, jota kirjoissa teoretisoidaan mutta eivät suostu alistumaan 2- tyypin asiantuntijuudelle ja osaavat arvioida, että mikä teoriasuuntaus vastaa todellisuutta parhaiten ja mitä tulisi korjata.

Gauffinin mukaan tyypin 2 ihmiset ovat suuri ongelma, jos alistavat kokijat kaltaisikseen asiantuntijoiksi ja eivät suostu tarvittaessa myöntämään, että ovatkin ehkä väärässä teorioineen. Kokemusasiantuntijat ovat tyypin 1 asiantuntijoita ja alisteisia tyypin 2 asiantuntijuudelle.
Nyt tulisikin siirtyä kahlitusta kokemusasiantuntijuudesta todellisuuden asiantuntijoihin ja tyypin 3 asiantuntijuuteen, jotka eivät tule mukaan palveluiden kehittämiseen “hieman ammattilaisten jälkeen”, vaan samaan aikaan.

Gauffin korostaa, että enää emme voi mennä teoria edellä, vaan todellisuus edellä. Todellisuudesta seuraa yhteiskuntaa palveleva tiede ja tiede korjaa kurssiaan vain vuorovaikutuksessa todellisuuden kanssa.
​" Näin yksinkertaiset asiat ovat mielenterveystyössä täysin retuperällä, joten nyt on korkea aika ottaa todellisuuden asiantuntijat todella mukaan rakentamaan mielenterveystyön kenttää. Gauffinin mukaan ongelma on akateemisten asiantuntijoiden käytännön asenteissa ja ongelma on täysin korjattavissa:" Palautetaan tiede omasta maailmastaan vuorovaikutukseen todellisuuden kanssa".

#TainaMeriluoto #Osallisuudenaika #ESR #STM #Eduskunta #Lastensuojelu #Nuoretselviytyjät #Pesäpuury #MTKL #Ensijaturvakotienliitto #SOSlapsikylä #NuortenYstävät #PelastakaaLapsetry #MTKL #osallisuussosiaalityössä #vuorovaikutussosiaalityössä #kokemusasiantuntijuus #kokemusasiantuntija #Palvelukseenhalutaanyksikokemusasiantuntija #Tapio Gauffin

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-ammattilaisten-salattu-ja-hapeallinen-kokemusasiantuntijuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kokemusasiantuntijahankkeiden-vaarat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kenen-etua-ja-paamaaria-kokemusasiantuntijahankkeet-palvelevat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palvelukseen-halutaan-yksi-kokemusasiantuntija-1-kpl
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnetaidot-lastensuojelussa-julma-empatia-ja-kielletty-sympatia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tietoisuustaidot-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-puhtauskultti-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle​
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
https://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kauhutarina-tosielamasta-osa-4-kunnioita-tarkkailijaasi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vanhemmuudenarviointi-on-usein-jaavin-lapsibisnesyrittajan-tekemaa-sijaishuollon-asiakashankintaa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/posti-voitti-lastensuojelun-perhetyon-kilpailutuksen-saalistajat-haistavat-lastensuojelun-haaskan

Kunnat eivät valvo sijaishuoltoa

Iitissä sijaitsevassa Pro Manors Oy:n Loikalan kartanon lastensuojeluyksikössä on ollut pitkään lasten mielivaltaista eristämistä, riisuttamista, tavaroiden takavarikointia ja voimakkaan alistavaa kohtelua. 
 Loikalan kartano sai apulaisoikeusasiamieheltä huomautuksen laittomuuksistaan jo vuonna 2010, mutta lupauksista huolimatta mikään ei ole muuttunut.

Loikalan kartanon valvonta epäonnistui, todetaan apulaisoikeusasiamiehen raportissa. Lainvastaiset menettelyt saivat jatkua, vaikka eri viranomaiset tekivät yksikköön vuosien varrella useita tarkastuksia.

”Valvonnan epäonnistumiseen on saattanut vaikuttaa se, ettei lasten kanssa ole tarkastuksilla keskusteltu, lasten kertomaa ei ole uskottu, lasten asiakirjoja ei ole tarkastettu tai lyhytkestoisella tarkastuksella on tyydytty keskustelemaan vain laitoksen johdon ja henkilökunnan kanssa”, raportti kuvaa.

HS:n haastattelema entinen asukas sanoo yrittäneensä kertoa epäkohdista moneen kertaan, mutta turhaan.

”Palavereissa, joissa oli sossuja, laitoksen johtaja ja työntekijöitä, yritin itsekin sanoa niistä monesti, mutta sille viitattiin kintaalle ja kuitattiin keksityksi. Nuori saatiin näyttämään pelleltä.”

Siihen nähden kuinka paljon sijaishuoltoon menee rahaa, on hämmästyttävää, ettei sen tuloksellisuudesta olla juurikaan kiinnostuneita.

Esittelijäneuvos Tapio Rädyn mukaan sama meno on jatkunut, vaikka tavat eivät ole nykyisin yhtä "pitkällisiä ja krouveja" kuin ne olivat vuosikymmen takaperin.

Syyttävän sormen Räty osoittaa kohti kuntia, joiden pitäisi valvoa toimintaa tarkemmin.
– En osaa sanoa, mikseivät sijoittavat kunnat ole valvoneet toimintaa, vaan ovat päinvastoin pitäneet Loikalan kartanon kasvatuskeinoja hyvinä. Se tuntuu käsittämättömältä, hän sanoo.
Samalla hän lähettää terveiset hallitusneuvotteluihin.
– Toivottavasti hallitusohjelmassa otetaan huomioon sijoitettujen lasten asema. Sitä toivon uudelta hallitukselta, Tapio Räty sanoo.
Apulaisoikeusasiamies on lähettänyt Loikan kartanon tarkastuspöytäkirjan tiedoksi ja toimenpiteitä varten laitoksen lisäksi myös sinne lapsia sijoittaneille kunnille. Ne ovat Varkaus, Forssa, Hämeenlinna, Kouvola, Hyvinkää, Nastola, Espoo, Valkeakoski, Järvenpää, Kuopio, Lahti, Jyväskylä, Kotka ja Savonlinna.

Myös Lokakuun Liike on ihmetellyt sosiaalityöntekijöiden haluttomuutta valvoa sijaishuoltoa.
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana lastensuojelun resurssit on vähintään kolminkertaistettu samaan aikaan kun lapsiperheiden lukumäärä ja ongelmat ovat vähentyneet. 
Henkilöstö- ja aikaresurssien lisäys, esim, 300 miljoonan euron panostus sosiaalipalvelujen henkilöstöön 2012-2017 ei ole tuottanut parempaa lastensuojelua, siirtänyt painopistettä korjaavista toimista ennaltaehkäisyyn, ei parantanut sijaishuollon  valvontaa tai edes vähentänyt asiakasmääriä. 
Sen sijaan huostaanottojen, oikeusturvaongelmien ja lastensuojelusta tehtyjen valitusten määrä on lisääntynyt.
Nykyistä sijaishuoltoa  valvotaan huonommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikaan.


Sosiaalityöntekijät eivät puutu lasten kaltoinkohteluun sijaishuollossa

Moni  sijoitettu ja vanhempi on havainnut , että:

-Lapsen sosiaalityöntekijä ei valvo lapsen olosuhteita sijaishuollossa eikä kuule lasta
- Sosiaalityöntekijä ei usko lasta kun tämä kertoo kaltoinkohtelusta ja laiminlyönneistä sijaishuollossa ja voi jopa syyttää lasta valehtelemisesta
-Sosiaalityöntekijä ei ota vastaan vanhemman tekemää lastensuojeluilmoitusta sijaishuoltoon sijoitetun lapsen kaltoinkohtelusta
-Sosiaalityöntekijä ei puutu kaltoinkohteluun vaikka toiset viranomaiset ovat tehneet asiasta lastensuojeluilmoituksia
-Arvovalta- ja huoltoriidoissa sosiaalityöntekijä ei noteeraa mitään kaltoinkohteluhavaintoja lapsesta tai huomioi vain sen tahon havainnot, jonka puolelle hän on asettunut

-Sosiaalityöntekijä kieltäytyy kirjaamasta  kaltoinkohtelua mihinkään tai poistaa asiakirjoista kaltoinkohtelumerkinnät
- Sosiaalityöntekijä kieltäytyy lopettamasta huostaanottoa, vaikka tuomioistuin olisi todennut sen laittomaksi ja määrännyt sen purettavaksi
-Sosiaalityöntekijä sijoittaa edelleen lapsia perhekotiin tai laitokseen, jonka sijaisvanhemmat ovat saaneet tuomion sijoitettujensa pahoinpitelystä

Tällaisissa tapauksissa lapsi tai vanhempi voi:

-ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijän esimieheen, joka on usein ajanhukkaa, sillä sosiaalityön johto harvoin ohjaa alaisiaan
-tallentaa kertoman kaltoinkohtelusta, litteroida sen ja lähettää lastensuojeluun kirjallisen pyynnön asian kirjaamiseksi ja käsittelemiseksi( vanhemman tulee muistaa pyytää myös kirjallinen todiste kirjauspyyntönsä vastaanottamisesta/ torjumisesta)
-tehdä muistutuksen tai hallintokantelun sosiaalityöntekijän toiminnasta aluehallintovirastoon , Valviraan tai oikeusasiamiehelle
-tehdä suoraan tutkintapyynnön/ rikosilmoituksen poliisille
- hakea oikeudesta purettavaksi määrätyn huostaanoton toimeenpanomääräyksen toimeenpanoa
- hakea lapset omavaltaisesti kotiin laittomaksi ja purettavaksi tuomitussa huostaanotossa
-ryhtyä maanpakolaiseksi ja muuttaa toiseen valtioon

Apulaisprofessori Tanja Aitamurto kysyy kuinka kauan Suomessa kestää, että erityisyksiköihin sijoitettuja lapsia aletaan hoitaa lakeja noudattaen. " Lainvastainen toiminta on saanut jatkua Loikalassa vuosikausia. Tapaus osoittaa, ettei lastensuojelulaitosten viranomais- eikä omavalvonta toimi. On myös outoa, että viranomaiset käyttävät valvonnassa perin yksipuolisia keinoja: keskusteluja laitosten ylläpitäjien kanssa.
Lasten kokemusten kirjaaminen luulisi olevan tarkastuskäynneillä perusasia, samoin asiakirjojen sekä sähköisten tallenteiden tutkiminen. "

Puutteellinen koulutus ja  ammatillisuusnäkemys estävät lasten kuulemisen ja sijaishuollon epäkohtiin puuttumisen

Osaamispuutteita  ja oikeusturvaongelmia lastensuojeluun tuottavat sosiaalityöntekijöiden psykoanalyyttinen koulutus, joka ohjaa etsimään puutteita vain biologisista vanhemmista ja sijaishuollon edunvalvonnaksi muuttunut ammatillisuuskäsitys, jonka mukaan sosiaalityöntekijä ei saa tulla asiakkaan vedättämäksi.

Sosiaalialan koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein. Sosiaalityöntekijöiden osaamista ja eettistä suoraselkäisyyttä ei välttämättä lisää myöskään sijaishuollon etujärjestöjen ja yritysten keskeisyys oppimateriaalien tuottajina, opinnäytetöiden rahoittajina ja työnantajina ja joka kolmannen sosiaalityöntekijän toive sosiaalityön yrittäjyydestä, jonka verkostoja sijaishuolto niinikään hallitsee.


Sijaishuollossa olevan lapsen tai nuorten kriittinen puhe ja  kertomat  kaltoinkohtelusta sijaishuoltopaikassa ohitetaan lastensuojelussa usein vain " sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaiheena " tai vielä pahempaa- kuitataan vanhempien motivoimana valehteluna tai osoituksena lapsen / nuoren mielenterveysongelmasta.

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tietoa-lastensuojeluongelmista kansanedustajaehdokkaille

Kansalaisten oikeusturvaa romuttaa myös lastensuojelun työntekijöiden epävirallinen syytesuoja. Asiakkaiden väkivaltakokemuksia ei haluta käsitellä  tuomioistuimissa, joissa syyttäjä ei syytä, koska tuomari ei tuomitse.

Sijaishuollon epäkohdista ei haluta kuulla  myöskään kokemusasiantuntijahankkeissa, joissa mm. perhehoidon edunvalvontajärjestö Pesäpuu ry markkinoi kahta omaa  sijaishuollon mannekiiniaan "sijaishuollon kokemusasiantuntijuutena".

Taina Meriluoto havaitsi väitöskirjatutkimuksessaan, että kokemusasiantuntijahankkeissa kriittinen puhe leimataan merkiksi siitä, että kokemusasiantuntija ei ole vielä ”valmis” osallistumaan.

Sen sijaan, että kokemusasiantuntijahankkeet mahdollistaisivat  uusien toimijoiden osallistumisen politiikkaan, ne pyrkivät täsmälleen päinvastaiseen: demokratiaa simuloimalla ne pyrkivät  estämään marginalisoitujen ryhmien omaehtoisen asianajon. 

Varatuomari Leeni Ikonen on havainnut, että kun lastensuojelu on itse aiheuttanut tukitoimillaan ongelmia, se perustelee huostaanoton tarvetta näillä itse aiheuttamillaan ongelmilla. Ikonen vaatii mielivaltaisen lastensuojelun lakkauttamista: http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/94-mielivaltainen-lastensuojelu-on-lakkautettava

"Lapsen kertoessa sosiaalityöntekijälleen laitoksen huumeongelmasta tai ohjaajien jatkuvan uhkailun alla elämisestä työntekijä ohittaa asian. Äidin pyytäessä sosiaalityöntekijää puuttumaan ohjaajien kiusantekoon huoli ohitetaan. Epäkohtien poistamisen sijaan lapsen ja äidin yhteydenpitoa saatetaan rajoittaa tai lapsi siirtää kauemmas kodistaan. 

Sosiaalityöntekijät ovat luovuttaneet vallan lapsibisnesyrittäjille eivätkä halua huolehtia valvontavelvollisuuksistaan. Epäkohtia pyritään peittelemään. Näin sosiaalityöntekijöiden työpaikat säilyvät, lapsibisnes kukoistaa, mutta lapsi voi huonosti. 

Välinpitämättömyys tarkoittaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ylimielistä suhtautumista lakien noudattamiseen, virheellistä ja puutteellista dokumentointia ja täydellistä piittamaattomuutta perus- ja ihmisoikeuksista.

 Lastensuojelulapset ovat lainsuojattomia myös tuomioistuimessa. Lapsen kertoessa hallinto-oikeudessa huonosta hoivasta, ruuan puutteesta ja sijaishuollon väkivallasta nämä asiat yleensä ohitetaan. Vanhempien kertoessa, että lapsi on lastensuojelutyön myötä saanut vahvan psyykelääkityksen eikä kykene ahdistukseltaan käymään koulua päätökseen kirjataan ”lapsi on hyötynyt sijaishuollosta” tai ”vanhemmat kyseenalaistavat lääkityksen eivätkä kykene toimimaan yhteistyössä”.

Lastensuojelun kehittäminen on ollut koko 2000-luvun kansalaisvalvonnan ja sosiaalityöntekijän vallan kasvattamista sen sijaan, että olisi huolehdittu tehokkaiden oikeusuojakeinojen luomisesta. Ongelman ydin on tälle hallinnonalalle syvälle pesiytyneestä mielivallan kulttuurista. Liian usein lastensuojelun asiakkuus merkitsee sitä, että lapsen peruspalvelujen saanti estyy tai vaikeutuu ja lapsi syrjäytyy."

Ikonen on tehnyt koosteen kuulemistaan sosiaalityöntekijöiden selityksistä laittomuuksien ja valvontapuutteiden oikeuttamiseksi: http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/91-osa-4-kun-sosiaalityontekija-suunsa-avaa

Ikosen mukaan sosiaalityöntekijät eivät ole puuttuneet sen paremmin sijoitettujen kuin näiden läheisten havaitsemiin epäkohtiin sijaishuollossa.

"Kun näistä asioista kysellään sosiaalityöntekijältä, vastaus kuuluu:
”Meillä ei ole mitään syytä olla luottamatta sijaishuoltopaikkaan”
”Tällä sijaishuoltopaikalla on vankka kokemus haastavista perheistä”
”Sijaishuoltopaikassa on laaja ammatillinen työryhmä ja psykiatrinen osaaminen” (todellisuudessa ei minkäänlaista psykiatrista osaamista).
Kun sosiaalityöntekijältä kysellään, miksi lapsi on vieraannutettu vanhemmistaan ja suvustaan niin, ettei lapsi ole koskaan päässyt liki kymmenen vuoden ajan kestäneen sijaishuollon aikana käymään kotonaan tai isovanhempiensa luona, vastaus kuuluu: ”Perhehoitajat ovat koko ajan kertoneet lapsen vaikeista oireilusta tapaamisten jälkeen”, ”Lapselle on jouduttu hakemaan lastenpsykiatrista apua, siellä suositellaan rajoittamista”, ”Työryhmä on suosittanut, että tapaamisia ei ole kotona”. 

Kun suullisessa käsittelyssä kysytään, miksei lainmukaisia asiakassuunnitelmia ole tehty koko sijaishuollon aikana eikä missään ole kirjattuna perheen jälleenyhdistämissuunnitelmaa, vastaus kuuluu: ”Teemme suunnitelmaa jatkuvana prosessina, jossa vanhemmat ovat mukana”. Tosiasiassa minkäänlaisia suunnitelmia ei oltu tehty, eikä kukaan hallinto-oikeuden jäsenistä kiinnittänyt asiaan huomioita eikä esittänyt kysymyksiä sosiaalityöntekijälle."
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/92-osa-5-miksi

Sijaishuollon heikko ja paikoin olematon valvonta on poliittisin päätöksin jo vuosia ylläpidetty tietoinen ja tarkoituksellinen linjaus.

On valitettavaa, että  kun kriittiset toimittajat ovat viimein alkaneet uutisoida lastensuojelun ongelmista, STEA:n rahoittama  Perhehoitoliitto käyttää mediakohua hyväkseen levittääkseen väärää tietoa jälleenyhdistämisten määrästä ja markkinoidakseen  omia valvomattomia palvelujaan. 

Valitettavaa on myös, että Me-säätiö  haluaa Arki ensin- kampanjassaan vapauttaa  kentän työntekijät valvonnasta ja antaa heille  enemmän valtaa käyttää oletettua " osaamistaan" parhaaksi katsomallaan tavalla outojen onnistumisten tuottamiseksi.

Miksi lastensuojelun valvonta epäonnistuu?
​

1. Lastensuojelun päättäjät ovat ajaneet lastensuojeluyritysten ja- järjestöjen etua lasten edun sijaan. He ovat olleet tietoisia valvonnan ongelmista ja tapahtuneista väärinkäytöksistä mutta eivät ole halunneet puuttua asiaan. Suomessa eduskunnan tahto on ollut, että virkamiestä on lähes mahdoton tuomita väärinkäytöksistään. 

2. Lastensuojelun lainsäädäntö on tehty ilman palvelunkäyttäjiä. Lainsäädäntötyöryhmissä on ollut pääosin sijaishuoltoyrittäjien ja- järjestöjen edunvalvojia, jotka ovat varmistaneet perheiden oikeusturvan sijaan omien intressiryhmiensä liikevoitot. Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos. Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisen toiveet ja sai aikaan kriisin. Nämä "asiantuntijat" havaitsevat intressiristiriitoja vain lasten ja vanhempien välillä ja ajavat ainoastaan vanhempien valvonnan lisäämistä.

3. Sijaishuoltoyrittäjien ja - järjestöjen edunvalvojat ovat vallanneet myös lastensuojelun tutkimus- ja kehittämistoiminnan, joka on perustunut moralistisiin virhepäätelmiin. Suositukset ja johtopäätökset sijaishuollon laadusta ja valvonnasta on vedetty sen perusteella miten asioiden tulisi olla / kuvitellaan olevan. Rakenteellinen sosiaalityö ymmärretään sosiaalityön valheelliseksi imagonrakennukseksi ja kasvojenpesuksi.


4. Lastensuojelun koulutuksesta ja tutkimuksesta on puuttunut tekninen, praktinen ja emansipatorinen tiedonintressi ja tietoperusta on rakennettu syrjäyttämällä lapset ja vanhemmat lastensuojelun osallisuudesta ja tiedontuotannosta. Lasten ja vanhempien raportointia sijaishuollon epäkohdista kutsutaan vihapuheeksi.

5. Sosiaalityöntekijät ovat kokeneet yhteistyökumppaneikseen lasten ja vanhempien sijaan lapsibisnesyrittäjät ja kouluttamansa sijaisperheet jalaiminlyöneet valvontavelvollisuutensa. Leeni Ikosen mukaan käytännössä valvonta toteutuu ani harvoin ja epäkohdista kertovaa rangaistaan.
Kun sijoitetun lapsen vanhemmat tai lapsi itse kertoo huonosta hoidosta ja väkivaltaisesta sijaishuollosta, sosiaalityöntekijä tavallisesti tekee yhteydenpidon rajoituspäätöksen ja estää lapsen kotilomat. Sen lisäksi vanhemmat leimataan hankaliksi ja yhteistyökyvyttömiksi. Epäkohdista valittava nuori saattaa joutua ”erityiseen huolenpitoon” (=eristys yhteiskunnasta hoidon nimissä) ja saada psyykelääkityksen.

6. Aluehallintovirastoille ja Valviralle ei ole annettu valvontaan tarvittavia resursseja.
Oikeusasiamiehensihteeri Riikka Jackson huomauttaa, että käytännössä valvonta on tehty aveille hankalaksi.
"He joutuisivat tekemään tarkastuksia osittain omalla ajallaan, koska matkapäivänäkin tunnit lasketaan vain virka-ajalta. Jos avin työntekijät eivät pääse paikalle silloin kun lapset ovat laitoksessa, heidän on haasteellista hoitaa tehtävää.”
Oikeusasiamiehen kansliaan on tullut viestejä, ettei aluehallintoviraston johto aina suostu siihen, että tarkastuksia tehtäisiin ylitöinä.

7. Joillakin paikkakunnilla aluehallintoviraston tarkastajina työskentelee entisiä sosiaalityöntekijöitä, jotka kuuluvat samaan kahvipöytäseurueeseen valvottaviensa kanssa ja jotka ovat edesauttaneet omalla toiminnallaan valvonnan laiminlyöntejä. Aluehallintoviraston ylitarkastajana toiminut Perhehoitoliiton Satu Taiveaho ajaa avoimesti lainvastaista pysyvää huostaanottoasamaan aikaan kun Perhehoitoliitto nauttii Veikkauksen tukea lakisääteisenperheiden jälleenyhdistämisvelvoitteen realisoitumiseksi. Monissa sosiaalityön koulutustilaisuuksissa tietyt valvontaviranomaiset on toimineet suorastaan perustehtäväänsä vastaan vaieten sijaishuollon valvonnan ongelmista ja lietsoen epäluottamusta vanhempia kohtaan.

8. Media on kokenut perustehtäväkseen sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon ammatillisen edunvalvonnan viranomaistoiminnan valvonnan sijaan eikä ole viimeaikoja lukuunottamatta uutisoinut tarpeeksi sijaishuollon laadun ja valvonnan heikkouksista.
Lastensuojelun väärinkäytöksistä esim. hoidollisista huostaanotoista raportoineita toimittajia on vaiennettu, uhkailtu ja hyllytetty viroistaan. Mediassa kansalaisen ei ole lupa puhua omasta kokemuksestaan ilman kansalaisen kokemuksesta tietämättömän asiantuntijan paremmintietävää, kansalaisen kokemuksen mitätöivää kommenttia.
Valehtelevaa viranomaista pidetään mediassa luotettavampana kertojana kuin tavallista kansalaista, jolla on todisteet väitteilleen.

9. Puolueettomiksi kansalaisjärjestöiksi tekeytyvät lastensuojelujärjestöt ovat toimineet sijaishuollon edunvalvojina ja piiloyrityksinä ja valvontavelvoitteensa laiminlyöneiden virkamiesten ja päättäjien kasvojenpesu- ja suojatyöpaikkoina. Järjestöjen edustajat ovat levittäneet sijaishuoltotoimijoiden vinoutunutta, vanhentunutta ja virheellistä tietoa päättäjille ja kansalaisille. 

10. STEA poliittisesti valittuine päättäjineen ylläpitää sijaishuollon väärinkäytöksiä uusintavaa lastensuojelun korporatistista eturyhmätaloutta. "Rahapelimonopoli jalastensuojelun järjestökenttä muodostavat symbioosin, jossa toinen pitää toista pystyssä. Rahapelimonopoli hoitaa järjestöille rahat. Järjestöt hoitavat haitalliselle monopolille moraalisen oikeutuksen ja tehokkaan markkinointikanavan. Symbioosi hyödyttää osapuolia, mutta on haitallinen kaikille muille. Tuhlausta on mahdotonta estää koska rahat on siirretty tavallisen demokraattisen prosessin ulkopuolelle. 
Kukaan ei puhu asiasta, koska kaikki julkiset keskustelijat ovat jotenkin mukana. 
Lastensuojelusta on tullut korporatistinen sijaishuollon eturyhmätalous, jossa lastensuojelun ja sijaishuollon yritykset ja järjestöt dominoivat niin lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa kuin lastensuojeluntutkimusta, uutisointia ja laillisuusvalvontaa.

11. Lastensuojelua dominoiva psykoanalyyttinen psykiatria tuottaa turhia huostaanottoja, sijaishuollon valvontapuutteita ja neurologisista häiriöistä kärsivien lasten kaltoinkohtelua. Psykoanalyysin vanhanaikaiset teoriat sairaista perheistä ohjaavat työntekijöitä etsimään perheistä sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan. Tosiseikkaselvittelyn ja sijaishuollon ilmeiseen väkivaltaan puuttumisen sijaan keskitytään etsimään perheistä oletettuja salaisia traumoja psykoanalyysin virheellisiin tutkimus -ja työmenetelmiin ja kehäpäätelmiin turvautuen. 

12. Hallinto-oikeuksien tehtävä on kääntynyt päälaelleen. Ne perustettiin suojaamaan kansalaisia huonoilta virkapäätöksiltä. Nyt hallintolainkäyttölaki, joka hallinto-oikeuksien tavoitteet ja työtavat säätää, on muokattu pelastamaan kelvottomat virkamiehet kaikilta rangaistuksilta, mitä pahaa ikinä he ovatkaan tehneet. 
Hallinto-oikeuksissa ei ole käytössä syyttömyysolettamaa, tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia ja asiakkaalla on käänteinen todistustaakka. Ammattituomareiden sijaan perheitä tuomaroivat entiset hallinto-virkailijat ja sosiaalityöntekijät, joilla ei tarvitse olla lainkaan oikeusfilosofista osaamista tai kokemusta tuomaritoiminnasta.

Oikeudenkäyntien oletuksena on viranomaislausunnon ja - toiminnan oikeellisuus, jota ei tarvitse todistaa. Kaikki sosiaalityöntekijöiden kirjaama materiaali esim. huhut ja subjektiiviset tuntemukset hyväksytään oikeudenkäyntimateriaaliksi. Heikoimmillaan hallinto-oikeuden päätöksiin poimitaan sellaisenaan ote lastensuojelun kirjauksista.


13. Ajattelemattomasti ja kritiikittömästi omaksutuilla lasten oikeuksien diskurssilla on ollut syövyttävä vaikutus perheiden oikeusturvaan ja yhteisöjen elämään. "Valitettavasti päällimmäinen ominaisuus lasten oikeuksien liikkeessä on ollut taipumus erottaa lasten etu lasten vanhemmista", kirjoitti Martin Guggenheim tutkimuksessa "What’s Wrong With Children’s Rights". Lasten oikeudet eivät voimaannuta lapsia, vaan ne tekevät vanhemmista voimattomia. Ne tarjoavat ideologiset perustelut ymmärrykseen vanhempi-lapsi -suhteista perustavanlaatuisesti eriävinä ja vastakkaisina intresseiltään.
Lastensuojelun missioksi on muodostunut sijaishuollon edunvalvonnalle ja väärinkäytöksille otollinen perheestään ja yhteisöstään erotetun lapsen itsenäisen tai oikeammin asiantuntija-avusteisen oikeudellisen aseman korostaminen. Tämä neoliberaali ja konfliktihakuinen näkemys perustuu riskidiskurssille ja -regiimille, painottaa asiantuntijavaltaa lapsen edun ja oikeuksien määrittäjänä ja tulkitsee lasten ja vanhempien edut ja tarpeet eriäviksi ja vastakkaisiksi. Näkemys on hallinnut pitkään suomalaista lastensuojelua ja on merkittävä tekijä lisääntyneisiin huostaanottoihin, asiantuntijavallan kasvuun, lastensuojelun kriisiytymiseen ja lapsuuden ja vanhemmuuden muuttumiseen asiantuntija-avusteisiksi riskienvälttelyprojekteiksi.

14. Lastensuojelun edunvalvojien määrämisperusteet ja toiminta ovat lainvastaisia. Lastensuojelun edunvalvonnassa ei ole kyse lasten- vaan lastensuojelun ja sijaishuollon edun valvonnasta. Monella tällä hetkellä lastensuojelun edunvalvojana toimivalla on historia sijaishuollon työntekijänä tai yrittäjänä. Sosiaalityöntekijöiden rutiiniksi on tullut hakea lapselle lastensuojelun edunvalvoja mikäli vanhemmat vastustavat lastensuojelun usein lainvastaisia päätöksiä, uhkaavat valittaa niistä tai kertoa niistä julkisesti. 
Elisa Nilosaari toteaa tutkimuksessaan, että lastensuojelun edunvalvojaa koskeva lainsäädännön tasolla vallitseva puutteellisuus vaarantaa osallisten oikeusturvan. Lainsäädäntö ei velvoita edunvalvojaa käytännössä mihinkään ja toisaalta edunvalvonnan hallinnointia ei ole millään tavoin organisoitu. Edunvalvojalla ei ole lakiin perustuvaa yhteistyövelvoitetta asiaan osallisiin nähden eikä hän ole myöskään vastuussa kenellekään (2016, 59- 65).
Lastensuojelun edunvalvojien määrämiskriteerit ja toimintakäytännöt loukkaavat niin lasten ja perheiden ihmis- ja perusoikeuksia, Lapsen oikeuksien sopimusta, lapsen etua kuin YK:n ohjeita sijaishuollosta. 


Tulipalot eivät todellisuudessa roihua perheissä vaan lastensuojelun korruptoituneessa rahoituksessa, tutkimuksessa ja päätöksenteossa. 

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-koulutus-tuottaa-ja-yllapitaa-lastensuojelun-ongelmia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-vuotta-lapset-kotiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tue-lapsia-ja-perheita-ala-lapsibisnesta
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa

http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste

Kansalaisia uhataan lastensuojelulla nyt myös parkkipaikan rästimaksujen takia.

Suomessa tehdään lastensuojeluilmoituksia jo yli 100 000 vuodessa.

Turhat lastensuojeluilmoitukset kuormittavat niin perheitä kuin veronmaksajien kustantamaa järjestelmää.

Turhat ilmoitukset vievät myös resursseja aidoilta avuntarvitsijoilta. 

Päätön lastensuojeluilmoitusten tehtailu on saatava loppumaan.
Kuka päättäjä haluaa ottaa asian ajaakseen?

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-teki-hoiva-alasta-kansainvalista-bisnesta-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-paras-yhdessa-enemman-turhia-lastensuojeluilmoituksia-ja-jaaveja-arviointeja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vuoden-lastensuojeluilmoitus-isa-kay-toissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nyt-kaikki-ilmiantamaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-vihapuhe-on
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huoliliputus-uusi-kyttyskoodi-vaarantaa-nuorten-oikeusturvan-ja-tietosuojan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tajua-mut-huoliliputuksen-huolestuttavia-tuloksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/porin-ankkuri-toiminnassa-tietosuojarikkeita-sosiaalityontekijat-kuin-kotonaan-poliisilaitoksella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vanhemmuudenarviointi-on-usein-jaavin-lapsibisnesyrittajan-tekemaa-sijaishuollon-asiakashankintaa
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/perhesurmahysteria-sosiaalityntekij-epili-tiina-iti-perhesurmaajaksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-3-lapsilahtoiset-valineet-vuorovaikutuksen-vahvistamiseksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/virtaset-perhekeskuksen-asiakkaana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nalleilua-jo-10-vuotta-laheta-nallekorttikirjauksesi-lokakuun-liikkeelle
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-ei-puutu-ydinongelmaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista

Oulun lastensuojelu  luovutti salassapidettäviä tietoja ulkopuolisille 

Oulun kaupungin lastensuojelussa on paljastunut vakavia ongelmia, kertoo YLE.
Yle sai haltuunsa Pohjois-Suomen aluehallintoviraston tuoreen päätöksen, jonka mukaan kaupunki on luovuttanut eteenpäin salassapidettäviä tietoja huostaanottoa valmistellessaan. Päätös tehtiin Oulun lastensuojelun toiminnasta jätettyyn kanteluun.
Aluehallintoviraston ratkaisusta selviää, että Oulun sosiaalityöntekijä oli antanut lapsen sijaisperheen vanhemmille lapsen äidin henkilökohtaiset terveystiedot tämän menneisyydestä ilman äidin lupaa.

Virasto antoi tapauksesta Oululle huomautuksen eli vakavimman seurauksen, joka kantelusta voi koitua.
Lisäksi se vaatii kaupungilta tarkkaa selvitystä siitä, miten lastensuojelussa toimitaan salassapidettävien tietojen kanssa.

Salassapitoa koskevaa kantelua selvittäessä aluehallintoviranomaisille jäi epäily, että käytännöissä saattaa olla Oulussa yleisemminkin ongelmia.
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätös ei ole julkinen, mutta sosiaali- ja terveyspalveluyksikön päällikkö Pirjo Mäkeläinen kommentoi asiaa Ylen pyynnöstä. Hänen mukaansa vastaavat selvityspyynnöt eivät ole kovin yleisiä.
– Tapaus on vakava ja erittäin huolestuttava. Haluamme selvittää, onko kyse yksittäisestä tilanteesta vai laajamittaisesta tavasta toimia Oulun lastensuojelussa, sanoo Mäkeläinen.


Oulun kaupungin sosiaalijohtajan Arja Heikkisen mukaan Oulussa tiedetään varsin hyvin, että terveystiedot ovat salassapidettäviä ja käytäntöä myös noudatetaan.
– Tässä tapauksessa on ollut kyse puhtaasti yksittäisen työntekijän osaamattomuudesta.

Oulussa asunut äiti teki terveystietojaan koskevan kantelun jo kaksi vuotta sitten, mutta Pohjois-Suomen aluehallintovirasto antoi pahojen käsittelyruuhkiensa takia ratkaisun vasta viime viikolla.

Oulusta tehty enemmän kanteluja kuin muista kaupungeista

Tilastoista käy ilmi, että Oulusta tehtyjä kanteluita on ollut kahden viime vuoden aikana käsittelyssä paljon enemmän kuin muista kaupungeista tehtyjä kanteluita.
Vuosina 2017–2018 Oulun lastensuojelua koskevia kanteluita käsiteltiin aluehallintovirastossa 65 kappaletta, kun asukasluvultaan huomattavasti suuremmissa Helsingissä ja Espoossa niitä oli yli puolet vähemmän.

Oulun lastensuojelusta tehdyt kantelut paljastivat useampia ongelmia. Esimerkiksi 16 tapauksesta löydettiin suoraan erilaista lainvastaista toimintaa ja useista muista muita mahdollisia puutteita tai epäkohtia.

 Pirjo Mäkeläisen mukaan ongelmat juonsivat juurensa muun muassa siihen, että Oulun lastensuojelussa oli liian vähän työntekijöitä ja työntekijät myös vaihtuivat tiuhaan tahtiin.


Oulun lastensuojelun toimintatavat herättivät kantelijoissa suuttumusta.
Lastensuojelun työntekijät ovat saaneet aluehallintovirastolta moitteet esimerkiksi aiemmin mainitun äidin toisesta kantelusta, kun he kehottivat sijaisperhettä kaatamaan toistuvasti pois sijoitetulle vauvalle toimitetut äidinmaidot. Äidille ei kerrottu, ettei maitoa käytetty.
Aluehallintoviraston mukaan sosiaalityöntekijät menettelivät tuossa tapauksessa ammattieettisten velvollisuuksien vastaisesti.

Oulun lastensuojelu on ollut ongelmien takia tavallista tarkemmassa seurannassa.

Seurantaan kuuluu olennaisena osana myös Oululta nyt penättävä selvitys siitä, miten kaupungin lastensuojelussa toimitaan salassapidettävien tietojen kanssa.
Siihen Oulun on annettava tarkka selvitys elokuun loppuun mennessä ( YLE, 31.5.2019).

Lokakuun Liike kysyy lukijoiltaan: Onko lastensuojelu luovuttanut salassapidettäviä asiakirjojanne eteenpäin ilman lupaa? Kenelle? Vastaukset voi lähettää info@lokakuunliike.com

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopion-ja-oulun-lastensuojelussa-kaltoinkohdellaan-lasten-ja-perheiden-lisaksi-myos-perhehoitajia-kaynnissa-joukkopako-alalta

OULU LOKAKUUN LIIKKEEN MEDIAKARTALLA:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelija-urkki-130-perheen-tiedot-oulussa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urkinta-lisaantyy-lastensuojelussa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-lastensuojelu-fabrikoi-asiakirjoja-lastensuojeluilmoitukset-lisaantyivat-40
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-lastensuojelu-viimein-tutkintaan

☞ Oulun lastensuojelu: mistä löydätte kunnolliset sijaisperheet?
☞ Seitsemän lastensuojelun viranomaista esitutkintaan
☞ Oulussa ei saa jättää 9-vuotiasta leikkipuistoon ilman vanhempaa. Siitä rapsahtaa sakkoja.
☞ Avoin kirje Nivalan sosiaalitoimelle ja perhekotikumppaneille Ouluun
☞ Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT) ​
☞ Kaupunginvaltuutettu Juha Vuorio (ps) esitti valtuuston istunnossa kysymyksen Oulun lastensuojelusta
☞ Lapsiasiavaltuutettu korporatismin takuumiehenä
☞ SUOMEN LAPSIKAUPAN UHRI 5-VUOTIAS MARIA
☞ Dokumentti Perhe K:n tarina: 10 + 1 syytä elää
☞ KADONNEET LAPSET -dokumentti
☞ Toteutuuko lapsen etu lastensuojelussa, entä Oulussa? 
☞ Oulu pyrkii maailmankartalle 
☞ Vuoden Vieraannuttaja -palkinnot: 1) Oulu 2) Jämsä 3) Kuopio (vaisuja aplodeja) 
☞ Oulun sosiaalitoimen villit kuviot 
☞ Oulun lastensuojelu äidille: "Luovuta. Ei meitä vastaan kannata taistella, voitamme kuitenkin." 
☞ Oulusta kajahtaa taas: "Apua, vauva salilla!" 
☞ Suomalaislapset viikkoja kaapattuina Ruotsin sosiaalin tuella
☞ LL-uutisia: "Perheet lähtevät liikkeelle."
☞ "Näin kohtaat median" – kaltoin kohdeltu sosiaalityöntekijä Sirpa Salmivaara opastaa 
☞ Sosiaalityön&psykiatrian palvelujärjestelmiä ei tehty asiakkaille vaan mm. keskiluokkaisten rouvien paistattelupaikaksi 

☞ Oulun huostakohu: Henriikka,15, hakenut kirkosta turvapaikkaa
☞ Henriikka Kurhela - My Story
☞ Julkinen tiedote huostaan otetun Henriikan tapauksesta
☞ Oulun huostakohu & pastori Árpád Kovács: "Lastensuojelijat eivät kysyneet, mitä tytölle kuuluu..." 
☞ Varatuomari Leeni Ikonen avustaa kirkolta turvapaikkaa hakenutta huostanuorta
☞ Pastori Raisa Lehtomäki antaa tukensa Árpád Kovácsille
☞ Virallinen tiedote: Kirkosta turvapaikkaa hakeneen huostanuoren ja Oulun lastensuojelun väliset sovintoneuvottelut johtivat rakentavaan yhteistyöhön 
☞ Porvoon piispalta tukea huostanuorta auttaneelle pastorille
☞ Oulussa on jälleen haettu kirkkoturvaa lastensuojelun mielivallan vuoksi 
☞ Eemeli hakee turvapaikkaa Oulussa 
☞ Ossin tarina 

☞ JP Roos: Oulun lastensuojelu kiinnostunut vain omasta arvovallastaan
☞ JP Roos: Sijaishuolto - viimeinen laitosten linnake
☞ Ikonen: Juusokin pyysi lastensuojelun uhrina turvapaikkaa kirkosta
☞ Syvälä: Pitkäsoitto siitä, mitä Long Playn lastensuojelujuttu jättää kertomatta 
☞ Hämäläinen: Kurhelan poikien hallinnollinen vankeus 
☞ Liljeberg: Nykylastensuojelussa lapsen kuuleminen on mahdotonta
☞ Soimajärvi: Suomalaisen lapsen yksittäistapaus
☞ Uusitalo: Tässä lisää bannattavaa 
☞ Miettinen: Avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja 

TODELLISUUS YLITTI PARODIAHORISONTIN

Lähes kaksi vuotta vallanpitäjille ja erityisesti sensuurimieliselle ja politisoituneelle poliisille irvaillut parodiahahmo ”Vihapuhepoliisi Keijo Kaarisade” suljettiin ulos Twitteristä eduskuntavaalien alla. Keijo Kaarisade on parodioinut poliittiseen keskusteluun pesiytynyttä orwellilaista uuskieltä, kuten ”hybridivaikuttamista”, mutta nyt näyttää siltä, että hän on itse joutunut hybridivaikuttamisen kohteeksi.

Parodiatili Keijo Kaarisade ehti toimia Twitterissä lähes kaksi vuotta, kunnes tili jäädytettiin eduskuntavaaliviikolla.
– Minkäänlaista selitystä tai selvitysmahdollisuutta ei ole tarjottu. Huonolta näyttää. Syitä voi miettiä. Keijo oli juuri postannut parodiaa Valtioneuvoston informaatiovaikuttamista koskevasta oppaasta, jossa myös satiiri luokiteltiin vihamielisen informaatiovaikuttamisen muodoksi, Keijo-hahmon anonyymi luoja totesi viestissään Suomen kansalle vaalien alla.

– Keijon tilin jäädyttäminen osoittaa parodian todellisuudeksi ja satiirin enää mahdottomaksi. Tämä on tietenkin surkuhupaisaa ja samalla aivan käsittämätöntä. Olisitko voinut vielä 10 vuotta sitten kuvitella jotain tällaista, tuntematon satiirikko kysyy.

Keijo Kaarisateen mukaan jo pelkkä kysymys, että ”miksi Keijo pitää tai ei pitäisi hiljentää” kertoo siitä, kuinka pitkälle väärään suuntaan kehitys on mennyt.
– Oikea kysymys olisi: miksi edes vakavasti käymme keskustelua kansalaisten ”hiljentämisestä” ja millä mandaatilla? Perustuslakimme turvaa sananvapauden ja oikeusvaltioperiaatteen.

Keijon mukaan eräs informaatiovaikuttamislinjausten ongelmista on siinä, että tehdyistä päätöksistä ei jää jälkeä minnekään. Päätöksistä tai niiden perusteista ei siis voi myöskään saada tietoa. Tämä on myös omiaan lietsomaan huhuja siitä, kuka on tehnyt mitäkin.
– Normaalissa oikeusvaltiossa perustelluksi katsotut sananvapauden rajoitukset arvioidaan oikeudessa lakien mukaan, ei toimeenpanevan viranomaisen omina 007-operaatioina, Keijo jyrähtää.

Miten sinun ehdokkaasi tai puolueesi reagoi, kun satiiria alettiin väläyttelemään informaatiovaikuttamiseksi, mutta somefirmojen tai virkavallan mielivaltaa ei nähty edes teoriassa ongelmallisena?

Keijo Kaarisateen tekijä on blogissaan kirjoittanut laajemman viestin Suomen kansalle vaalien alla. Kirjoitus löytyy tästä linkistä. https://kaarisade.home.blog/2019/04/09/keijo-kaarisateen-tekijan-viesti-suomen-kansalle-vaalien-alla/

VETOOMUS SUOMALAISEN SANANVAPAUDEN PUOLESTA

Joukko kulttuurin, tieteen ja journalismin edustajia on laatinut vetoomuksen suomalaisen sananvapauden puolesta.
Julkilausumassaan he haluavat kiinnittää huomiota Suomessa kehittyneeseen epäterveeseen ilmapiiriin, jossa osa mielipiteistä pyritään tekemään lainsuojattomiksi tai sulkemaan pois yhteiskunnan piiristä. Julkilausuman tekstissä viitataan useisiin tapauksiin, joissa erilaiset painostusryhmät ovat toimineet epävirallisina sensoreina ja pyrkineet viemään eri yksilöiltä tai ryhmiltä mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin.

Julkilausuman allekirjoittajat vetoavat kaikkiin kulttuuri- ja tiede-elämän vaikuttajiin sekä poliittisiin päättäjiin sananvapauden säilyttämisen puolesta. Heidän mukaansa kansalaisten #oikeus arvostella päättäjiä, ideologioita, uskontoja, kansanryhmiä ja toisiaan on #itseisarvo, jota ei tule soveltaa valikoiden. He toivovat Suomen henkisen elämän säilyvän vapaan mielipiteenvaihdon alueena, jossa sallitaan myös ajatukset jotka eivät kaikkia miellytä.

Allekirjoittaneiden joukossa on muun muassa kirjailijoita, professoreita, muusikoita, elokuvaohjaajia, suomentajia ja kustantajia.
Vetoomus kokonaisuudessaan löytyy linkin takaa. Saa jakaa, sana on vapaa!

Me allekirjoittaneet edustamme kulttuurin, tieteen ja journalismin eri aloja. Olemme huolissamme tilasta, johon suomalainen sananvapaus on ajautunut. Maahamme on kehittynyt ilmapiiri, jossa osa mielipiteistä, arvoista ja jopa sanavalinnoista pyritään tekemään lainsuojattomiksi tai sulkemaan pois järjestäytyneen yhteiskunnan piiristä. Erilaiset painostusryhmät varsinkin sosiaalisessa mediassa yrittävät saada kulttuurin, median ja liike-elämän toimijat sallimaan vain näiden ryhmien hyväksymiä näkemyksiä. Ihmisiä painostetaan vaikenemaan leimaamalla, supistamalla heidän toimeentuloaan ja viemällä heiltä keinot tuoda kantansa julkisesti kuultavaksi.

Viime vuosina olemme joutuneet seuraamaan tapahtumia, jotka vielä vähän aikaa sitten olisivat tuntuneet mahdottomilta. Yliopiston professoria on yritetty kammeta pois virastaan hänen yksityishenkilönä esittämiensä mielipiteiden perusteella.(1) Konsertteja on peruttu, koska esiintyjä on sanonut julkisuudessa asioita, jotka saattavat loukata jotakuta.(2) Kirjailijoille myönnettyjä apurahoja on vaadittu peruttaviksi (3) ja kustantaja on suljettu kirjamessujen ulkopuolelle epämääräisiin arvosyihin vedoten. (4) Kansalaiskeskustelua sosiaalisessa mediassa on rajoitettu mielivaltaisesti sovelletuilla yhteisönormeilla ja automatisoidulla sensuurilla. Monet eivät uskalla sanoa julkisesti edes ilmiselviä tosiasioita, jotteivät vaarantaisi uraansa ja joutuisi ala-arvoisen riepottelun kohteeksi.

Tähän mennessä julkisuudessa on puhuttu enimmäkseen uhkailusta ja häirinnästä, jota tutkijat, toimittajat ja poliitikot ovat joutuneet kokemaan yksityishenkilöiden taholta. Me allekirjoittaneet tuomitsemme myös tällaisen toiminnan yksiselitteisesti. Tässä julkilausumassa haluamme kuitenkin kiinnittää huomion vähemmän esillä olleeseen seikkaan, eli instituutioiden, liikeyritysten ja niihin vaikuttamaan pyrkivien painostusryhmien toiminnasta sananvapauden rajoittamiseksi. Mielestämme kyseessä on tällä hetkellä suurin uhka sananvapaudelle, sillä mainituilla tahoilla on suuri valta päättää siitä, kuka pääsee esittämään asiansa ja missä.

Totalitaarisen logiikan mukaan tietynlaisia mielipiteitä ei saa päästää julkiseen tilaan, koska itsenäiseen ajatteluun kykenemättömät kansalaiset saattavat omaksua ne. Tämä ajattelumalli perustuu syvään epävarmuuteen, jota yritetään lievittää kielloilla. Mutta epämiellyttävätkään ajatukset eivät katoa kieltämällä tai pois sulkemalla. Vapaan mielipiteenvaihdon loppuminen vaarantaa yhteiskuntarauhan ja lisää riskiä väkivallan käyttöön normaalien vaikutuskanavien sijaan. Se syventää yhteiskunnallista kahtiajakoa ja eri ryhmien välistä vihamielisyyttä.

Sananvapaudesta ovat riippuvaisia poliittiset oikeudet ja itse oikeusvaltio. Sananvapaus ei tarkoita pelkkää valtiollisen ennakkosensuurin puuttumista, vaan vapaudelle vihamielinen ilmapiiri voi syntyä ilman ainuttakaan lakiin kirjattua kieltoa. Hiljennysvaikutuksesta, jossa ihmiset vaikenevat kielteisten sosiaalisten seuraamusten pelossa, on esimerkkejä Suomenkin lähihistoriassa.

Vetoamme kaikkiin kulttuuri- ja tiede-elämän vaikuttajiin sananvapauden säilyttämisen puolesta. Vaadimme myös poliittisia päättäjiä turvaamaan aktiivisesti tätä kansalaisvapauksien aluetta, josta kaikki muut vapaudet riippuvat. Sananvapautta koskevaa tuomiovaltaa ei pidä siirtää oikeuslaitokselta yksityisille kansalaisille, ryhmille ja yrityksille, jotka pyrkivät luomaan epävirallisen sensuurin ilmapiiriä. Sananvapauden epämuodolliset rajoitukset on kitkettävä yhteiskunnastamme. Kansalaisten oikeus arvostella päättäjiä, ideologioita, uskontoja, kansanryhmiä ja toisiaan on itseisarvo, jota ei tule soveltaa valikoiden. Jos tehdään rangaistavaksi jokin, mitä joku pitää loukkaavana, ollaan pian tilanteessa, jossa kaikki voivat vaatia sananvapautta rajoitettavaksi omien tunnereaktioidensa perusteella. Sananvapauden ainoa hyväksyttävä raja kulkee väkivallan lietsomisessa, kaikki muut viralliset ja epäviralliset rajoitukset uhkaavat kansalaisvapauksia kokonaisuudessaan. Suomen henkisen elämän pitää säilyä vapaan mielipiteenvaihdon alueena, jossa sallitaan myös ajatukset jotka eivät kaikkia miellytä.

Jos koko ihmiskunta, yhtä ainoaa ihmistä lukuunottamatta, olisi samaa mieltä ja tuo yksi ainoa olisi vastaan, ihmiskunta ei olisi sen paremmin oikeutettu vaientamaan tätä yhtä henkilöä kuin tämä olisi oikeutettu vaientamaan ihmiskuntaa, jos hänellä olisi siihen valta. Jos mielipide olisi persoonallista omaisuutta, joka olisi jonkun arvoista ainoastaan sen omistajalle, jos kiusanteko sen omistamisessa olisi vain yksityistä vääryyttä, niin olisi joku ero siinä, tehdäänkö vääryys harvoille vai useille henkilöille. Mutta varsinainen paha vaientamisessa on se, että siten ryöstetään ihmiskuntaa, niin hyvin jälkimaailmaa kuin nykyistäkin sukupolvea, ja vielä enemmän niitä, jotka siitä mielipiteestä poikkeavat kuin niitä, jotka sitä kannattavat. Jos mielipide on oikea, heiltä on otettu tilaisuus vaihtaa erehdys totuuteen; jos se on väärä, he menettävät melkein yhtä suuren edun, kirkkaamman käsityksen ja elävämmän tunteen totuudesta, jonka synnyttää tämän taistelu erehdystä vastaan. (John Stuart Mill, ”Vapaudesta”, suom. Niilo Liakka)

(1) https://yle.fi/uutiset/3-10356231
(2) https://yle.fi/uutiset/3-10707819
(3) https://demokraatti.fi/timo-hannikaiselle-apurahan-myontanyt-kordelinin-saatio-taassyytosten-keskella-saatio-ei-ole-myontanyt-apurahaa-aarioikeistolaiseen-toimintaan/
(4) https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005867398.html

Allekirjoittaneet

Maria Asunta
kirjailija
Antti Balk
kirjailija, kustantaja
Aki Cederberg
kirjailija, muusikko
Marko Hamilo
tiedetoimittaja, tietokirjailija
Jukka Hankamäki
filosofi, sosiaalipsykologi
Timo Hännikäinen
kirjailija, kustantaja
Vesa Iitti
kirjailija, suomentaja
Katriina Kajannes
kotimaisen kirjallisuuden dosentti
Atte Kaleva
tietokirjailija
Tenho Kiiskinen
toimittaja, kriitikko
Kari Klemelä
suomentaja, kustantaja
Tuula Komsi
vapaa kirjoittaja, kriitikko
Katja Koo
rap-artisti
Jussi Juhani Kuosmanen
kustantaja, diplomitanssinopettaja
M. A. Käppi
podcast-isäntä, joogaopettaja
Miisa Latikka
elokuvaohjaaja
Kiba Lumberg
taiteen sekatyöläinen
M. A. Meretvuo
kirjailija, suomentaja
Jussi K. Niemelä
kirjailija, toimittaja
Eeva Oehlandt
yrittäjä, kirjailija, toimittaja, blogisti
Teppo Paulasto
kirjailija
Matti Rautaniemi
tietokirjailija
Matti Reinikka
elokuvaohjaaja
Kari Salminen
toimittaja
Erkki Seppänen
muusikko, kielitieteilijä
Veikko Suvanto
suomentaja
Tero Vaara
muusikko
Timo Vihavainen
historioitsija, Venäjän tutkimuksen professori
Aulikki Vuola
​ suomentaja

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tietoa-lastensuojeluongelmista-kansanedustajaehdokkaille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-vuotta-lapset-kotiin

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aanesta-perheiden-puolustajaa-ala-lapsibisneksen-edunvalvojaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaupungit-yrittavat-romuttaa-asiakkaiden-oikeusturvan-keskimaarin-3-kertaa-ennenkuin-hon-ja-avin-viesti-menee-perille

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-edunvalvojien-maaramisperusteet-ja-toiminta-ovat-lainvastaisia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kurttila-luotto-lastensuojeluun-on-loppu-rikkinainen-auto-ei-tarvitse-lisaa-bensaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/posti-voitti-lastensuojelun-perhetyon-kilpailutuksen-saalistajat-haistavat-lastensuojelun-haaskan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/missa-piileksivat-huostaanotettujen-ja-koulukiusattujen-koulukuraattorit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/useimmat-kodin-ulkopuolelle-sijoitetut-jaavat-vaille-toisen-asteen-tutkintoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkastetuissa-lastenkodeissa-ilmeni-vakavia-puutteita-lasten-koulutuksesta-ei-huolehdita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pukit-jalleen-kaalimaan-vartijoina-sijaishuollon-edunvalvojat-perheiden-jalleenyhdistamista-kehittamassa

​https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/some-on-sosiaalityontekijoiden-huoli-ja-vihapuheen-monistamo
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-lastensuojelu-viimein-tutkintaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/helsingin-diakonissalaitos-veroparatiisikytkoksia-lapsibisnesta-hyva-veli-verkostoja
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/turvapaikanhakijalapsista-tuli-bisnesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-tyomenetelmat-osa-1-avohuollon-olemattomat-tukitoimet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salassapitovelvoite-ei-esta-sosiaalityontekijan-nakokulmaa
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-sosiaalityontekijoita-vaan-on-niin-vahan/
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-lastensuojelutoimet-perustuvat-lakiin/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja

Näin Suomen hyvinvointivaltio armon vuonna 2019 pitää huolta nuoristaan.
​
Oon vaan niin hämmentynytkin tästä viranomaisten toiminnasta koskien alaikäisen ihmisen tilannetta, että pakko kertoa teillekin.
Olin illalla jo mennyt nukkumaan. Tuttu teini soittaa, että hän on kaverin kotibileissä, siellä eräs henkilö, jolla 1. tyypin diabetes on juonut ihan hirveästi liikaa ja voi tosi huonosti. Teini pyytää, voinko hakea hänet kotiinsa (asuu lähistöllä), ja samalla tarkistaa tämän nuorukaisen tilanteen.

Oma eskarilainen oli juuri nukahtanut, joten hälytin erään naapurin meille kököttämään ja kurvasin teinibileisiin. Siellä diabeetikkonuori makaa kipeänä oksentelevana. Tein yleiskatsauksen, keitä paikalla, keiden luona ollaan, mikä tilanne. Tulin tulokseen, että soitettava 112 ja kysyttävä neuvoa. Laittoivat ensihoitajat paikalle, nämä tarkastivat nuoren tilanteen. Soitettiin nuoren vanhemmalle, joka tuli asianmukaisesti heti hakemaan nuorensa kotiin.

Tämän vanhemman kyydissä lähti eräs toinen nuori omaan kotiinsa, kotibileiden isäntä jäi omaan kotiinsa ja olin ottamassa tuttua nuorta mukaani. Tuttu nuori kysyi, voisiko tulla luokseni yöksi, sillä pelotti mennä kotiinsa. Sanoin, että selitän tilanteen hänen äidilleen (että nuori oli bileissä selvin päin ja että hän oli huolehtinut huonosti voivasta ihmisestä.) Soitetaan tän teinin numerosta hänen äidilleen, mutta hän ei vastaa. Arvelen, että hän ehkä nukkuu, joten laitan hälle viestiä, että teini tulee meille yöksi (on ollut usein ennenkin), vaikka mahdollisesti tässä tein väärin.

No, sitten se viimeinen paikalla ollut nuori kysyi, voisiko sekin tulla mun luokse yöksi.
Sanoin, että en voi ottaa sillä lailla vaan tuntematonta teiniä majottaa, varmaan aikuiset olisivat todella huolissaan hänestä. Kysyin missä hänen siis pitäisi olla?
No, hänet olikin heitetty ulos vanhempien luota ja kuulemma on asunut viime aikoina SPR:n Nuorten turvatalossa, mutta ei ehkä voi kai mennä sinne atm, koska kotiinmenoaikakin sinne meni jo. Sanoin että ajetaan Turvatalon kautta niin kysyn, mikä tilanne. Nuori antoi mulle passinsa ja he jäivät autoon odottamaan. Soitin optimistisella mielellä Turvatalon ovikelloa. Sieltä vastattiin ja puhuin Turvatalon työntekijän kanssa ovisummerin kautta.
Selitin, että mulla on tällainen nuori nimeltä X autossani, mitä teen? Hän sanoi, ettei (tietenkään) voi kertoa mulle, onko sellaista nuorta heillä siellä kirjoilla, mutta että vaikka olisikin niin ei voi enää siihen aikaan tulla sinne, koska siellä on kotiintuloaika. Kysyin mihin tämä nuori sitten nyt kuuluu, ja vastaus oli hyytävä. Minun vastuulleni. Varmistelin, että minä tuntematon tätikö olen tästä ventovieraasta nuoresta nyt vastuussa? Turvatalon työntekijä sanoi, että näin on, ja että en voi häntä lain mukaan heitteillekään jättää.
Kysyin onko hänellä mitään ammattivelvoitetta tässä kohdassa. Hän sanoi lähes riemukkaan kuuloisena, että "Ei ole, kun mä olen täällä sisällä ja se nuori on sun kanssa siellä ulkopuolella!"

Soitin sosiaali- ja kriisipäivystykseen ja sieltä sanottiin, että minun pitäisi viedä se nuori takaisin kotiinsa. Selitin, että en tunne tätä nuorta, en tiedä, ketkä ovat hänen vanhempansa enkä tiedä edes, missä he asuvat. Ja ennen kaikkea jos hänet on jo heitetty pellolle niin miten hän sinne edes menisi? 

Sosiaali- ja kriisipäivystäjä sanoi, että kaikilla lapsilla ja nuorilla Suomessa on koti, jossa he voivat olla. Ajauduimme keskusteluun siitä, miten kaikilla ei sellaista kotia ole. Puhelu kesti pitkään, ja pitkämielisyyteni alkoi jo olla koetuksella. Linjalla oli sentään sosiaali- ja kriisipäivystäjän, jollaiselle viranomaiselle pitäisi kai olla tuttua se, että ihmisillä voi olla ongelmia. Sanoin, että totta kai kaikki toivoisimme, että kaikilla olisi asiat hyvin eikä tällaisia tilanteita olisi olemassa, mutta että eihän hän viranomaisena voi vaikean kysymyksen äärellä sellaiseen ajatusmaailmaan tuudittautua.

Kysyin, eikö sosiaali- ja kriisipäivystäjä siis tiedä, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Kysyin eikö tällaiseen ole mitään protokollaa, ja eikö hänelle ole ikinä tullut tällaista tilannetta vastaan. Sosiaali- ja kriisipäivystäjä vastasi, että hän ei tiedä, miten tulisi toimia, ja että tällaista ei ole ikinä ennen tullut hänelle vastaan.
Tulimme päivystäjän kanssa käydyn puhelun yhteydessä siihen tulokseen, että ei ole muuta tehtävissä kuin että mä otan tän nuoren kotiini yöksi. Mietin miten tämä näin voi mennä? Mietin sitä pitkään ja hartaasti ääneen puhelun yhteydessä. Kysyin myös eikö viranomaisia siis huoleta, että nuori voi päätyä millaisen tahansa aikuisen matkaan.

Nuori x 2 tuli meille. Ruokin heidät, petasin pedit, keskustelin heidän kanssaan.
Juuri kun nuoret olivat käyneet vuoteeseen soittaa sosiaali- ja kriisipäivystys ja kertoo, että lastensuojelu nyt selvittelee mitä oikein tehdään, koska kellään ei ole tietoa siitä, miten pitäisi toimia. Klo 1 yöllä minulle siis ilmoitetaan, että lasut soittelevat mulle jossain vaiheessa kunhan ovat keksineet, mitä tekisivät. 
Sanoin, että tässä kohdassa mulla menee raja. En aio valvoa koko yötä odottelemassa viranomaispuheluita. Että eiköhän tämä saa nyt tämän yön olla näin, täällä pitäisi myös saada nukkua. Mulla on aamulla herääminen mun oman lapsen kanssa, joka btw nukkuu nyt täällä myös ja tarvitsee unirauhan. Sosiaali- ja kriisipäivystäjä kuulosti hämmästyneeltä, kun en lupaa valvoa kaiken yötä.
Tähdennän hänelle vielä, että mä olen vain viaton random tantta, joka ei ole nyt missään yövuorossa, toisin ku te siellä langan päässä. Teitä on siellä nyt monta palkattua työntekijää, mutta mä tarvitsen ihan oikeasti unta tänä yönä.

No, sitten taas käydään nukkumaan. Ja sitten soittavakin lasut sille nuorelle. Jotain juttelivat ja lopputuloksena nuori jää meille yöksi, eikä mitään tietoa huomisesta.
Ja taas nukkumaan. Sitten soi ovikello ja tuttu teini tullaan noutamaan kotiinsa yöksi. Olin luvannut auttaa hänen äidilleen tilanteen selittämisessä, mutta se nyt jäi, kun kiukkuinen ovi paukautettiin nenäni edessä kiinni.

Enivei, mä halusin vain nukkua, ja nyt mulla on maailman hylkäämä tuntematon teini kontollani, Suomessa, vuonna 2019. Espoossa.

Kuinka hylättyjä voivat nuoret tässä maassa olla? Miten haavoittuvaisessa asemassa on nuori, joka ei ole ilmeisesti kenenkään vastuulla? Kenenkään muun kuin tuntemattoman aikuisen, joka sattuu kohdalle? Miten vapaata riistaa tällaiset nuoret ovatkaan kaikille sellaisille aikuisille, joilla on pahat mielessä. Niitä juttuja on paljon, joissa haavoittuvaisessa tilanteessa olevat nuoret joutuvat tavalla tai toisella hyväksikäytetyiksi ja kaltoinkohdelluiksi. Siinä vaiheessako viranomaiset rientävät ilolla auttamaan? No, tiedän toki, että sekin on vain haavekuva. (Kuka nuori edes kertoo kaltoinkohtelusta jos alkujaankaan aikuisia ei ole kiinnostanut.)

Mä olen niin väsynyt, että mua itkettää. Ja pelottaa, mihin sotkuun olen joutunut. Moniko vanhempi tulee lopulta raivoamaan tästä mulle? Sosiaali- ja kriisipäivystäjää pyysin kirjaamaan koneelleen, että mä en sitten vastaanota minkäänlaisia lapsikaappaussyytteitä tän asian tiimoilta.
Jos mä olen ainoa aikuinen, jolta joku nuori uskaltaa pyytää apua, niin en voi kääntää kylkeä ja jatkaa uniani. Se on selvää.
Jos jonkun nuoren omat vanhemmat ovat nostaneet kädet pystyyn ja todenneet, etteivät voi huolehtia jälkikasvustaan niin senkin ymmärrän. Tilanteet voi olla tosi vaikeita.

Mutta jos viranomaiset on niin kädettömiä, että nuori voi Suomessa jäädä yöksi taivasalle, vaikka useammalta viranomaiselta pyydetään apua niin sitä ei voi hyväksyä.

Äitinä ja ihmisenä kauhistuttaa ajatus siitä, että nuorella ei ole paikkaa, minne mennä. Edes viranomaiset eivät ole kiinnostuneita. 

Seksuaalikasvattajana mua järkyttää nähdä, miten meidän yhteiskunta tarjoilee haavoittuvaisessa asemassa olevia nuoria hyväksikäyttäjäaikuisille oikein hopealautasella.

​(MITÄ? MITÄ? MITÄ? Vittu SOS.)
Istuin sitten yön vessassa itkemässä tätä maailmaa.
Sitten nukuin pari tuntia, kokosin itseni ja haluan kysyä, että mitähän täällä oikein tapahtuu.
Nuorella ei ole edelleenkään tietoa tulevaisuudestaan.
Saa jakaa. Kiitos.
​
Terhi Suokas, 
ihminen, äiti, seksuaalikasvattaja, 
random tantta, u name it

Lue myös: https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aanesta-perheiden-puolustajaa-ala-lapsibisneksen-edunvalvojaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaupungit-yrittavat-romuttaa-asiakkaiden-oikeusturvan-keskimaarin-3-kertaa-ennenkuin-hon-ja-avin-viesti-menee-perille

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-edunvalvojien-maaramisperusteet-ja-toiminta-ovat-lainvastaisia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kurttila-luotto-lastensuojeluun-on-loppu-rikkinainen-auto-ei-tarvitse-lisaa-bensaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/posti-voitti-lastensuojelun-perhetyon-kilpailutuksen-saalistajat-haistavat-lastensuojelun-haaskan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/missa-piileksivat-huostaanotettujen-ja-koulukiusattujen-koulukuraattorit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/useimmat-kodin-ulkopuolelle-sijoitetut-jaavat-vaille-toisen-asteen-tutkintoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkastetuissa-lastenkodeissa-ilmeni-vakavia-puutteita-lasten-koulutuksesta-ei-huolehdita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pukit-jalleen-kaalimaan-vartijoina-sijaishuollon-edunvalvojat-perheiden-jalleenyhdistamista-kehittamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-mallinnusta-vai-edunvalvontaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-ja-kuntoutuksen-jasentaminen-sisaltoelementtien-avulla
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanotot-kestavat-koko-lapsuuden-ilman-pyrkimysta-perheiden-jalleenyhdistamiseen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hoidolliset-huostaanototmedical-kidnappingskasvava-ongelma
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/yleisradion-uusi-toimitusjohtaja-pelastakaa-lapset-ryn-hallitusjasen-merja-yla-anttila-ulkoisti-kaverille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle