 | "Ovikello soi vaativasti. Uudestaan. Olen puolivuotiaan vauvan kanssa kotona kaksin, en uskalla avata ovea. En odota ketään vierasta, kukaan ei ole ennalta ilmoittanut mitään. Postiluukkua raotetaan. Käsketään avaamaan ovi, "täällä on poliisi". Avaan oven. Koetan sisäistää näkemäni. Sosiaalityöntekijöitä, poliiseja. Ja turvakaukalo. Sellainen, jossa vauvaa kuljetetaan autossa. |
Olen rauhallinen, olen shokissa. En itke, en heittäydy hysteeriseksi. Kuuntelen, kuinka minulle luetaan ääneen lastensuojeluilmoitusta.
En ymmärrä, joten kyselen. Yritän selittää oman näkemykseni. Turhaan.
Perusteina lapsen poisviennille on diabetekseni hoidon mahdollinen tasapainottomuus, kielteinen asenteeni perhetyötä kohtaan... jopa mielenterveyttäni epäillään. Keskeinen asia tuntuu kuitenkin olevan suhtautumiseni lapsen itkuun ja vuorovaikutuksemme.
Lopulta laitan vauvalle sukat jalkaan, tutin suuhun, ja annan mukaan smurffilelun. Mietin, mihin poikaa ollaan viemässä, ja koska saan taas nähdä hänet.
Saan tiedon, mihin perheeseen vauva viedään, mutta jään ilman lainmukaista päätöstä. En siis voi valittaa. Lapseni on viety, oikeusturvani on viety."
* * *
- Suomessa sijoitetaan kiireellisesti yksi lapsi joka toinen tunti eli kaikkiaan noin 4000 lasta vuodessa. Valtaosa heistä kokee kiireellisen sijoituksen ensimmäistä kertaa elämässään. Lokakuun liikkeen uudessa Vauvakaappaus Vantaalla -sarjassa seurataan 22-vuotiaan Veronican (nimi muutettu) elämää. Hän on vantaalainen merkonomi-äiti, jonka ainut lapsi sijoitettiin heinäkuun alussa 2014. Juttua on ollut laatimassa moni Lokakuun toimittaja lähteinään kaikki äidin saamat lastensuojeluasiakirjat. Konsultoimme myös juristia juttua tehdessämme.
- Tämä aloitusteksti julkaistiin alunperin LL-Uutisissa täällä. Sieltä voit lukea aiheesta käytyä keskustelua.
En ymmärrä, joten kyselen. Yritän selittää oman näkemykseni. Turhaan.
Perusteina lapsen poisviennille on diabetekseni hoidon mahdollinen tasapainottomuus, kielteinen asenteeni perhetyötä kohtaan... jopa mielenterveyttäni epäillään. Keskeinen asia tuntuu kuitenkin olevan suhtautumiseni lapsen itkuun ja vuorovaikutuksemme.
Lopulta laitan vauvalle sukat jalkaan, tutin suuhun, ja annan mukaan smurffilelun. Mietin, mihin poikaa ollaan viemässä, ja koska saan taas nähdä hänet.
Saan tiedon, mihin perheeseen vauva viedään, mutta jään ilman lainmukaista päätöstä. En siis voi valittaa. Lapseni on viety, oikeusturvani on viety."
* * *
- Suomessa sijoitetaan kiireellisesti yksi lapsi joka toinen tunti eli kaikkiaan noin 4000 lasta vuodessa. Valtaosa heistä kokee kiireellisen sijoituksen ensimmäistä kertaa elämässään. Lokakuun liikkeen uudessa Vauvakaappaus Vantaalla -sarjassa seurataan 22-vuotiaan Veronican (nimi muutettu) elämää. Hän on vantaalainen merkonomi-äiti, jonka ainut lapsi sijoitettiin heinäkuun alussa 2014. Juttua on ollut laatimassa moni Lokakuun toimittaja lähteinään kaikki äidin saamat lastensuojeluasiakirjat. Konsultoimme myös juristia juttua tehdessämme.
- Tämä aloitusteksti julkaistiin alunperin LL-Uutisissa täällä. Sieltä voit lukea aiheesta käytyä keskustelua.
RSS Feed
