Lokakuun liike
  • etusivu
  • lokakuun liike
  • LL-Uutiset
  • Dokumentit
  • Perheeni tarina
  • blogit
  • palvelujärjestelmät

Lasu-maagi Jorell-noita

25/11/2014

3 Comments

 
Picture
Lasu-maagi Jorell-noita sai eilen 20.11.2014 Pepe ry:n lastenoikeuksien juhlassa uuden taikasauvan Leeni Ikoselta. 

Lasu-noitakomission kirouksia ja taikasanoja on monen paksun kirjan edestä, niistä yleisimmin käytettyjä ovat 'lapsen etu' ja 'lastensuojelu'.

Kun ryhtyy setvimään, mitä tällä jatkuvasti ja joka yhteydessä myös kaikissa huostaanottotapauksissa käytetyllä taikasanalla 'lapsen etu' tarkoitetaan, siis mikä on sen määritelmä, havahdutaan huomaamaan, että määritelmä tämän sanan sisällöstä puuttuu tyystin. Kukaan ei ole muistanut määritellä, mitä tällä sanalla tarkoitetaan. Kuitenkin tätä sanaa käytetään tiheään mm. lastensuojelua rajaavissa laeissa kuten lastensuojelulaissa ja sosiaalihuoltolaissa. 

Tämä 'lapsen etu'-käsitteen määrittelemättömyys ja epätarkkuus on aiheuttanut sen, että huostaanottotoiminnassa mukana olevat tahot ovat voineet käyttää tätä käsitettä haluamallaan tavalla oikeuttamaan ja 'pyhittämään' kaikki heidän toimensa, jotka usein loukkaavat perheiden ja lasten perusoikeuksia monin tavoin.

'Lapsen etu' on kuin noidan taikasana, jolla valhe kääntyy totuudeksi; räikeä lapsen ja hänen vanhempiensa perusoikeuksien loukkaaminen 'suureksi hyvyydeksi', jolla väkivaltainen lapsen erottaminen äidistään ja isästään muuttuu erinomaiseksi hyvyyden teoksi.

Simsalabim 'lapsen etu' – ja näin voidaan lapsi riistää vanhemmiltaan, jotta huostaanottobisneksen edunsaajat saisivat haltuunsa lapsen, joka mahdollistaa heille heidän palkka- ja yritystulonsa sekä elinkeinonsa.


"Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden"

Jokaista varmaankin ihmetyttää, miksi tätä huostaanottotoiminnan keskeistä ja tärkeintä sanaa 'lapsen etu' ei olla määritelty. Yhtenä syynä on tämä jo Ahti Karjalaisen lennokas lausuma: "Ennustaminen on vaikeaa, eteenkin tulevaisuuden". Koska lapsen edun selville saaminen edellyttää ennustamisen taitoa, on sanan määrittely vaikeaa elleipä lähes mahdotonta. 

Noidilla ja profeetoilla toki on tällainen ennustamisen kyky. Tämä selittänee myös sen, miksi tämä 'lapsen etu'-käsite on niin epätarkka ja määrittelemätön. Koska tämä sana on luonteeltaan maaginen (mm. ennustamisen taitoa kysyvä) onkin ymmärrettävää, että sitä myös käytetään ikäänkuin taikasanana, simsalambim, 'lapsen etu'!

Tämän taikasanan käyttö luontuu erinomaisesti huostaanottotoiminnan viranhaltioiden toimenkuvaan, jossa tärkeää on elinikäisten leimojen (lue kirousten) antaminen lapsille ja heidän vanhemmilleen. Mikä onkaan tehokkaampi kirouksen luonteinen leima kuin 'huostaanotettulapsi' tai 'nainen jonka lapsi huostaanotettiin
'.

Jokainen meistä uskoo ja ajattelee, että keski-aika on kaukana satojen vuosien päässä menneisyydessä ja että Tylypahka on vain lapsille tarkoitettua satua. Kuitenkin keski-aika ja Tylypahka on verevänä ympärillämme, oikeiden sanojen ja käsitteiden sujuva hallinta ovat elämässä selvitymisen kannalta välttämätöntä.

Sanojen mahti on yhä olemassa. Sanojen voima on olemassa. Käyttämällä sanoja ja lauseita oikein niille tarkoitetuissa yhteyksissä monet ovet aukeavat ja sulkeutuvat. Lastensuojelua koskeva sanasto ja käsitteistö on kehittynyt vuosikymmeniä elleipä satoja vuosia sillä historiassa on aina ilmennyt rikkaiden ja varakkaiden tarve riistää köyhempien väestönosien vanhempien lapset. Tämän sanaston ovat kehittäneet yksinomaan huostaanottotoimintaa harjoittavat.

Perheillä tai lapsilla ei ole ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa tämän sanaston ja käsitteistön syntyyn. Tästä syystä huostaanottotoimien kohteeksi joutuneet lapset ja heidän vanhempansa ovat olleet täysin suojattomassa asemassa. Heillä ei ole ollut mitään mahdollisuutta suojautua. 


Lastensuojelun vastustajan on pakko olla järjetön


Huostaanottotoimintaa harjoittavilla on ollut täysin suvereeni asema, sillä nämä ovat kehittäneet kaikki ne sanat ja käsitteet, joiden puitteissa huostaanottotoimintaa harjoitetaan. Lisäksi he ovat kyenneet suojaamaan käyttämänsä sanaston täysin ylivoimaisilla yläkäsitteillä. Tälläinen yläkäsite on 'lastensuojelu'. Ts. kaikki huostaanottotoiminta on 'lastensuojelua'.

Kukaan ei voi asettua vastustamaan lastensuojelua. Joka vastustaa 'lastensuojelua' on pakko olla järjetön pahantekijä. Keskiajalla sen, joka vastusti kirkkoa, oli pakko olla demonisen pahan palveluksessa. Kukaan ei keskiajalla halunnut vastustaa kirkkoa ja jumalaa. Jos niin olisi tehnyt, olisi päätynyt roviolle.

Lastensuojelun käsite ja sana takaavat huostaanottotoiminnan pyhityksen ja oikeutuksen. Samoin kuin keskiajalla kirkon vastustus oli merkki ihmisen demonisuudesta ja sielunvihollisen vallassa olemisesta, samoin lastensuojeluviranomaisten vastustaminen on merkki henkilön 'yhteistyökyvyttömyydestä' (lue pahanlaatuisesta kelvottomuudesta vanhempana), mikä oikeuttaa hänen lapsensa huostaanottamisen sekä yhteydenpitorajoitukset.

Jorma Heikkinen


Lue myös uusia juttujamme:

Kirkkoturvaa Oulussa
☞ Oulun sosiaalitoimen villit kuviot
☞ Oulussa on jälleen haettu kirkkoturvaa 
☞ Eemeli hakee turvapaikkaa Oulussa
☞ Ossin tarina

☞ LOKAKUUN MANIFESTI
☞ October Manifesto
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ 10 muutosehdotusta: Kohti parempaa perheidensuojelua
☞ Lokakuun liike - rakenteellista sosiaalityötä

☞ Allekirjoita Change.org adressi 



3 Comments
Solveig Holmström
28/11/2014 04:27:43 am

Paljon julkisuutta saanut professori Kai Alhanen on todennut, että "Demokraattisissa yhteiskunnissa lastensuojelun harjoittamat voimakkaat puuttumistoimet ihmisten yksityisyyteen voidaan katsoa oikeutetuksi vain silloin, kun niillä on kansalaisten laaja hyväksyntä ja selvät rajat."

Kai Alhanen edelleen toteaa: "Lastensuojelun vallankäyttö on vaarassa menettää sellaisen julkisen oikeutuksen, joka sillä tulee olla demokraattisessa yhteiskunnassa." Niinpä tutkijan mukaan sosiaaliviranoimaisten harjoittama suojeluvallan vaikutuksia on jatkuvasti syytä seurata ja arvioida.

Ei tuhannet ihmiset voi olla väärässä, kun on todettu, että järjestelmä on järjetön. Sen mielipiteen julkituominen ei suvaita silloin kun tavallinen maallikko sen on oivaltanut ja haluaa saada muutosta. Kun ei sitäkään haluta tunnustaa, että lastensuojelun on hyvin kaksijakoinen: ei puututa silloin kun on aihetta ja toisena ääripäänä on lapsen huostaanotto ilman laillisia perusteita ikäänkuin "varmuuden vuoksi". Kristallipallo ja lapsen tulevaisuuden ennuste näyttää olevan vain viranomaisilla.

Toinen tutkija Pieti Kannala on tutkinut lapsen perusoikeuksia ja perusturvaa lastensuojelulaitoksissa. Hän viittaa tämänpäivän tilannetta erityisesti siihen laitoskritiikkin, joka oli esillä 1960-1970, jolloin puhuttiin "pakkoauttamisesta". Pieti Kannala toteaa: "Lapsen edun käsite ei itsessään merkitse mitään eikä lapsen etua voida määritellä yleispätevästi".

Juuri näin kuitenkin tehdään lastensuojelun interventioilla, eli viitataan "lapsen etuun" avamatta käsitettä lainkaan taikka että perusteltaisiin, mitä juuri sen lapsen kohdalla on tosiasiallisesti vialla, kun lapsi ei saa asua vanhemman kanssa.

"Lapsen edun" käsite on kärsinyt inflaation ja sen on todella sääli, koska se pitäisi olla jokaisen lapsen etu, että häntä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja kunnioittaen kansainvälisiä sopimuksia.

Lapsi ilman perhettä on kuin puu iman juuria. Puu kuolee vähitellen..

Lapsen mahdollisuudet kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi ilman juuria on käytännössä sama asia. Ei enää mikään lastensuojelun tekohengitys auttamismielessä onnistu.

Kun lapsen saaminen takaisin kotiin on käytännössä mahdotonta ilman raskaita oikeudenkäyntejä, voidaan kysyä; kenen etu on vieraannuttaa lasta/nuorta omista vanhemmistaan ja miksi lain velvoite perheiden jälleenyhdistämisessä ei toteudu?

Kaikista julminta on "lapsen edun" nimissä pakkohuostaanottaa lasta epämääräisin perustein.

Tapauksia on lukuisia, joita ei haluta päästää julkisuuteen vedoten "salassapitovelvoitteeseen" Onko "salassapitovelvoite" tärkeämpi varjella kuin lapsen/nuoren oikeudet perheeseen ja vapauteen?

Reply
Anu Suomela
29/11/2014 04:16:24 pm

Kiitos Jorma ja Solveig

Toistan varmaan itseäni taas kerran. Historioitsija Panu Pulma on jossain todennut, että historia opetukset kannattaa ottaa vakavasti. Yksi sellainen on se fakta, että kun valtaistuimelle nostetaan lapsihallitsija, niin joku muu käyttää hänen valtaansa.

Juuri niinhän sossut tekevät. Kaappaavat vanhempien vallan, ja ryhtyvät sijaishallitsemaan lapsen nimissä. Se on heille lapsen etu, koska saavat kaiken päätäntävallan. Jotkut heistä varmasti oikeasti uskovatkin tekevänsä vain hyvää.

Reply
Ennustaminen on IN.
29/11/2014 03:18:52 am

Toki ennustaminen helpottuu huomattavasti jo lapsen' oppilaan' asiakkaan' potilaan' ym. ensimmäisen ilmiannon jälkeen. Eikä irtipääsyä ennustajista ole, vaikka sossukaan ei nokkimiseen mitään syytä löytäisi, juuri tästä yksittäistapauksesta. Jokin muu taho kyllä pitää piikkiä auki Lasuun, keinolla jos toisella, hamaan loppuun. Ja vir/aikuiset voivat taas olla tyytyväisiä itseensä. Saivatpahan pestyä kätensä tuostakin ruojasta, eikä sitä sen koommin tarvitse muistella. Vai tarvitseeko? Ehkä tavoite ei vielä ole saavutettu ennen 18v.päivää ja että pitääkin vielä jatkaa 'pudotusleikkiä' seuraavassa elämässä. Huh huh. BurnOut iskee vähitellen.

Reply



Leave a Reply.

    Picture

    Jorma Heikkinen

    Jorma Heikkinen on perheiden puolustuksen moniottelija. Hän toimii mm
    Pelastakaa perheet ry:ssa.

    Jorma Heikkinen: Pelastakaa Perheet -kirjoituskokoelma

    -> Lataa tästä
    Picture

    Arkistot

    October 2016
    May 2015
    December 2014
    November 2014

    Kategoriat

    All

    RSS Feed

INFO-sivu
takaisin alkuun

Huolilaskuri
Lokakuun liike on ihmisoikeusliike: rakenteellista sosiaalityötä, tutkivaa journalismia, valtakunnansovittelua, kansansivistystä ja viranomaistarkastustoimintaa tukevaa kolmannen sektorin työtä.
Picture