Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ei pysty mielestäni millään todentamaan sitä, että leikkausten jälkeen päivähoidossa "jokaisella lapsella on oikeus 20 tuntiin laadukasta, pedagogisesti sisällöllistä, mietittyä varhaiskasvatusta", kuten hän on julkisuudessa esittänyt. 

   Ilmeisemmin, päätellen hänen kannanotoistaan ja haastatteluistaan, hän ajattelee, että jokaiselle kokopäivähoidossa jatkavalle/aloittavalle oli myös jatkossa tarjolla laadukasta, suunnitelmallista varhaiskasvatusta ja turvallista ja antoisaa päivähoitoa. Alan ammattilaisena uskon valitettavasti, että se ei tule olemaan mahdollista enää leikkausten jälkeen.
Koska yksinkertaisesti sellaiseen eivät riitä pätevimpienkään kasvattajien rahkeet niillä raameilla, mihin hallitus varhaiskasvatuksen ajaa. 

Mikä sen estää? Yksinkertaistaen esim nämä seikat

​
- lapsimäärä suhteessa aikuisten määrään
- lapsimäärä suhteessa tiloihin
- toimintojen toteuttamisen vaikeutuminen olennaisesti - ei mahduta, ei ole tarpeeksi vessoja/kaappeja/sänkyjä/kuivauskaappeja/pöytiä/tuoleja ja muuta varustusta, eikä tilaa sille
- lapsen stressitason nousu (enemmän odottamista, pinnistelyä, vähemmän syliä, turvaa, aikaa henkilökohtaiseen kontaktiin aikuisen kanssa)
- konkreettinen vaaratilanteiden lisääntyminen lapsimäärän kasvun vuoksi
- lapsen kuulluksitulemisen väheneminen
- lapsen turvallisuuden kokemuksen lasku
- lapsen yksilöllisyyden katoaminen massaan
- lasten sosiaalisten kontaktien kasvu ja sen tuomat haasteet lisääntyvät merkittävästi
- ammattilaisella suunnittelun mahdollisuuksien kaventuminen (ajanpuute, tilan puute ym)
- lisääntyvä sairastelu, vrt ylemmät kohdat
- ammattilaisten motivaation tason lasku, vrt ylemmät
- vastuun lisääntyminen ja siitä johtuva paine
- palkan huononeminen, joka vaikuttaa motivaatioon
- vuosiloman lyheneminen, joka vaikuttaa jaksamiseen ja motivaatioon
- sairaspäivien karenssi ja palkan alennus, joka vaikuttaa motivaatioon, lisää stressiä, lisää taloudellisia vaikeuksia, lisää sairaana/puolikuntoisena työssäoloa, joka taas lisää sairastelua ja vaikuttaa negatiivisesti jaksamiseen
- perheiden ja lasten eriarvoisuuden lisääntyminen
- negatiivinen ilmapiiri (kyräily, vahtaaminen, häpeä, pelko, stressi, paine) vaikuttaa perheissä, jolloin se vaikuttaa myös lapsiin
- turvattomuuden kasvu, syrjäytymisen kasvu
- erilaisten haastavien tilanteiden lisääntyminen kodeissa ja päiväkodeissa monella tapaa

   Tiedän, mihin pystyn nykyisillä resursseilla työssäni päiväkodissa. Tiedän, mitä leikkaukset tuovat käytännössä muutosta päiväkoteihin, ihan konkreettisesti. Tiedän, mihin voin pystyä ja mihin en. Mietin näitä nykyään joka päivä työssäni ja vapaa-ajalla. Surettaa, pelottaa ja karmaisee.
Ensin ajattelin, että kai sitä vaan sitten jotenkin selvitään ja uskoin, ettei leikkauksia voida toteuttaa tuollaisina. Sittemmin olen tajunnut, että hallituksen kyky ymmärtää arkea on niin pahasti rajoittunut ja raiteiltaan, että koko karmeus aiotaan ajaa läpi.
    Pohdin, mitä teen, mihin muualle voisin päästä töihin tai mitä opiskella, koska työni edellytykset viedään niin pahaan tilaan, että laadukkaasti en pysty enää työtäni tekemään leikkausten toteutuessa. Tämä on väärin varhaiskasvatuksen ammattikuntaa, perheitä, lapsia ja yhteiskuntaa kohtaan. 

   Varhaiskasvatuslain uudistus, uusien toimintatapojen ja toimintakulttuurin luominen, into kehittää työtä ja avata uusia uria vesitetään näillä "uudistuksilla" myös. Vuosien, jopa vuosikymmenten työ valuu samalla vääjäämättä hukkaan. Olen aina ollut hyvin motivoitunut työhöni ja sen kehittämiseen ja kokenut työni arvokkaaksi ja tärkeäksi. Etenkin pidän arvossa lasta ja lapsen oikeuksia. Näin hallitus arvostaa sitä työtä ja samalla lasta. 

   Lapsi ei voi taistella omasta paikastaan maailmassa, meidän aikuisten täytyy se tehdä. Lasta täytyy varjella, vaalia ja suojella. Lapselle täytyy antaa positiivisia hetkiä joka päivä. Haasteita lapsella riittää kasvussa, elossa koko ajan. Aikuisten tehtävä on auttaa lasta hänen polullaan pienestä isommaksi. Haluan tehdä sitä työnäni. haluan tukea perheitä heidän kasvatustehtävässään ja tehdä hyvää yhteistyötä vanhempien kanssa. En voi tehdä näitä, jos edellytykset lyödään maan rakoon. Voin säilöä. En halua säilöä lapsia. 

Erittäin huolestunein terveisin, varhaiskasvattaja


Muita Lokakuun liikkeen uusia julkaisuja

☞ ​Äärioikeistolaisen huostaanottotehtailun on loputtava – Fasismi alas! 
☞ Lastensuojelun toimintakykymittari- uusi riskiseula?
​☞ Sosiaalityön ja elämänhallinnan "uusi ihminen"
​☞ Vaiettu kampanja laitoshoidon vaaroista
☞ Suomen lastensuojelu jälleen Astahovin syynissä
☞ Valtiollisesta rasismista
☞ Asianajaja Jean Boldt
☞ Sosiaalihuollon tiedonhallinta-uudistus rapauttaa asiakkaiden oikeusturvaa?
☞ ISÄ?
☞ Kuka kertoo kunnanjohtajalle? Avoin kirje Tuusulan kunnalle
☞ Perhekuntoutuksen lyhyt oppimäärä
☞ Tue lapsia ja perheitä- älä bisnestä
☞ WANTED: information about Foster Care Associates and Core Assets Group 

   Hyvä kansanedustaja,

   Lähestyn sinua tällä kirjeellä, koska olen syvästi huolestunut yhteiskuntamme alasajosta, jota hallitus aikoo tämän päiväisen julkitulonsa perusteella jatkaa huomattavan rajulla ja erityisen kauaskantoisella tavalla. Viittaan hallituksen julkaisemaan pakettiin toimista, joilla se aikoo korvata kaatuneen, yhteiskuntasopimukseksi nimittämänsä esitysnipun.

Mediasta poimittuna tänään 8.9.2015, Mtv3:n nettisivujen mukaan

"Hallituksen kuusi uudistusta ovat: arkipyhien muuttaminen palkattomaksi vapaaksi, sairaspäiväkarenssin tarkentaminen, ylityökorvausten puolittaminen, sunnuntaikorvausten pienentäminen, vuosilomien lyhentäminen sekä yksityisen työnantajan sosiaaliturvan alentaminen. "

   Nuo toimet koskettavat eniten tavallista palkansaajaa vieden etupäässä niiltä työtätekeviltä, joiden tulot ovat pienet vaikeuttaen näin ko ihmisten ja heidän perheidensä perustoimeentuloa.

   Näin vaikutukset ulottuvat lapsiin ja nuoriin - perheissä on vaähemmän rahaa ja yhteistä aikaa. Koska työaikaan tulee lisäyksiä, kärsimään joutuu myös moni vanhus, jota työikäinen lapsi tai muu sukulainen auttaa vapaa-ajallaan, kun tuo auttaminen väkisinkin käy hankalammaksi ja vähenee vapaa-ajan vähetessä.

Sairaana työssäkäynti varmasti lisääntyy, rasittaen ihmistä ja aiheuttaen tautien leviämistä herkemmin.  Vaikutuksia on paljon muitakin, mainitsen tässä vain suorimmat ja selkeimmät.

  Suunnittelemistaan toimista kertoessaan hallituksen edustajat esittävät tämän olevan palkansaajien osuus leikkauksista, joilla saadaan maamme kilpailukyky nousuun ja lisätään työpaikkoja. Mediassa tänään esim Ylen nettisivut:

 "Hallitus kertoi tänään toimista, joilla se pyrkii korjaamaan suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja julkisen talouden kestävyysvajetta. Tavoitteena on kustannuskilpailukyvyn parantaminen viidellä prosentilla.

– Asetamme työn etusijalle, kuvaili tiedotustilaisuudessa valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.)

Tarkkoja lukuja hän ei uskalla antaa, mutta hän vakuuttaa, että muutosten myötä syntyy kymmeniätuhansia työpaikkoja."

   Tästä erillään ovat ilmeisimmin ennallaan aiemmin ilmoitetut leikkaukset, joilla heikennetään lasten, vanhusten, sairastavien, pitkäaissairaiden, vammaisten, työttömien, opiskelijoiden eli  pieni- ja keskituloisten kansalaisten elintasoa ja vaikeutetaan eri tavoin heidän elämäänsä. Näitä olivat mm eläkkeensaajien asumistuen siirtäminen tavallisen asumistuen piiriin, ryhmäkokojen kasvatus päivähoidossa, koulutukseen kohdistuvat leikkaukset, jotka johtavat mm opetuksen määrän supistuksiin jne, lista on pitkä.

   Tänään julkituodut uudistukset ja aiemmin ilmoitetut leikkaukset kohdistuvat monet päällekkäisinä samoihin perheisiin ja yksittäisiin ihmisiiin. Moni uudistus/supistus/leikkaus/uudelleen järjestely, sanotaan sitä miksi vain, olisi jo sinällään tuntuva isku vyön alle kansalaiselle, jolla ennestäänkään ei ole liikoja. Keskituloisille ne olisivat yksittäin osa vielä siedettäviä. Kimpussa heillekin liikaa.

   Hallitus perustelee toimeen tarttumista hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisellä. Minusta se ei vaikuta lainkaan siltä vaan päin vastoin hyvinvointiyhteiskunnan alasajolta. On surullista huomata, että oman maan hallitus, "meidän" hallituksemme, ei tiedä, mitä on hyvinvointiyhteiskunta. Muutoin en voi tuota perustelua ymmärtää.

  Vetoan sinuun. Pyri vaikuttamaan näihin esityksiin niin, ettei maassamme tavallisen kansalaisen elämä hankaloidu liikaa ja osalla totaallisesti kurjistu.

   Kiitos.


Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja


☞ Lastensuojelun äärioikeistolaiset ja porvarilliset hyveet
☞ Lastensuojelua Amerikassa Talentialaisittain
☞ Huolikapitalismin aikaa
☞ Kyselee, kyselee vaan ei halua kuulla
☞ Kala ei tarvitse polkupyörää eikä diagnoosi lastensuojelua
☞ Nalleilua jo 10 vuotta- Lähetä Nallekorttikirjauksesi Lokakuun Liikkeelle!
☞ Sijaishuolto kaltoinkohteli romanilapsia
☞ Kokemuksia sijaishuollon kaltoinkohtelusta?
☞ Perhekuntoutus on usein perustuslain vastaista pakkohoitoa 
☞ Rikollisille sijoitetaan lapsia edelleen
☞ Tuomittu sijaisäiti toimi lastensuojelun luottamustehtävissä
☞ Vieraannuttaminen on kriminalisoitava pian 

Luin tänään artikkelin, joka sai minut miettimään ja näkemään jotain selvemmin. 

Kiusaaminen ja kiusatuksi tulo. Kiusaaja ja kiusan uhri. Jotain ikävää ja hyvin tavallista. Niin tavallista, että viitsiikö siitä puhuakaan? Eikö se nyt ole vähän yksityisasia, jos sinua kiusataan? Ellet sitten ole lapsi. Kaikissa kouluissahan on nollatoleranssi kiusaamisen suhteen! Teoriassa kiusaamista ei juuri pitäisi esiintyä enää. Vaan onko sinussa itsessäsi jotain pielessä? Menitkö ja ärsytit? Mikä luulet olevasi, tuollainen herkkänahka! Katso peiliin! 

Mikä lienee totuus? Kaikkia ei varmaan kiusata, eivätkä kaikki kiusaa. Tunnetko ketään, kenen lähipiiriin ei kuuluisi ihmistä, jolla on näkymättömät arvet ihossaan, haava sisimmässään, pelko toista ihmistä kohtaan kiusaamisen vuoksi? Minä en.

Minua on kiusattu. Olen joskus koettanut itsekin kiusaajan osaa; muistan vallan tunteen, jonka saa, kun mollaa ja irvailee toista. Sen jälkeen koin kyllä niin pahaa oloa, etten muuttanut suuntaa, hypännyt ilkeilijäjunaan. Ehkä sain jos syntymässä luonnon, joka imee jotain minua kohti? Vai tuliko se siitä, että en oppinut luottamaan, kuten suotavaa olisi ollut? 

Päivähoidossa hoitokaveri puri rystyseni rikki niin että veri virtasi. Moneen kertaan. Samassa paikassa hoitajan oma lapsi toistuvasti tahallaan jätti auttamatta pienempää vessassa, missä käteni ei yltänyt valokatkaisijalle. Se wc oli minulle kauhujen paikka. Olin tuolloin 5-vuotias. Pikkuisempi ollessani vanhempani olivat jo kertaalleen vaihtaneet hoitopaikkaani, koska olin aina hakiessa kovin vakava ja silmät suurina katseleva, en oma itseni. Päättelivät, että jotain on pielessä, vaikka en osannut kertoa, mitä. 

Kotona ei kiusattu. Mutta oli jotain muuta. Kaikki oli hyvin ja ei ollut. 

Koulussa oli pientä-sievää; nimittelyä, porukasta ulos sulkemista, ylenkatsetta, pipon vientiä. Niistä ei jäänyt suurempia traumoja, mutta eivät ne toki mukavia kokemuksia olleet. Kuinkahan moni koululainen kokee samaa tänään? Sen sijaan, että saisi olla iloinen ja huoleton. 

Muuttaessani paikkakunnalta toiselle kouluiässä jouduin pahemman kohtelun kouriin. Yksin, vailla kaveria olin helppo uhri. Muutama luokkatoveri käytti sen huolella hyväkseen. Kohtelu oli sellaista, että muistan hyvin ajatelleeni, että kiusaajat olivat hyvin ilkeitä ja kieroja, että tuollainen ei saisi kukaan olla kenellekään. 

Se saattoi olla kypsää ajattelua ikään verraten. Minulla oli kokemusta. 

En avaa tapahtumia; sen vain, että se sattui niin, että koen yhä joskus suurta raivoa pääpukaria kohtaan. 

Syyskuussa olen menossa tuon ajan  luokkakokoukseen. Odotan kiusaajani tapaamista. Minulla on hänelle asiaa. Haluaisin kysyä, onko hänellä lapsia ja jos on, onko hän kasvattanut heistä kiusaajia. 

Aikuisena olen kokenut asioita, joista voi edelleen löytää kiusan tunnusmerkit. Osaan nykyään suhtautua asiaan paremmin. Helpolla minua ei maahan lyödä. Enää. Koulutus on tuottanut tulosta, voi sanoa. 

Parisuhdeväkivalta, henkinen tai fyysinen ja usein molempia yhtä aikaa. Niistä ei ole helppo puhua. Eikä ole aina helppo irtaantua, erota. Varsinaankaan , jos on lapsia. Silti pitäisi, ajoissa. Etenkin, jos on lapsia. Olen avioeroni jälkeen ollut pöllämystynyt siitä, miksi tein sen vasta silloin, miksi en lähtenyt vuosia aiemmin. 

Työpaikkakiusaaminen on myös raakaa, siihenkin olen törmännyt. Erityisen vaikea tilanne on, jos siinä on osapuolen esimies tai muuten sinua ylempi henkilö. Asioiden esiin ottamisen pitäisi auttaa. Paino sanalla pitäisi. Jälleen etenkin, jos kyse on esimiesasemassa olevasta tekijästä. Piiri sulkeutuu tehokkaasti. 

Pahinta kiusaamista on mielestäni kuitenkin perheen, suvun ja ystävien eli läheisimpiesi taholta tuleva henkinen pahoinpitely. Kiusaa vailla vertaa. Moni ei sellaisesta edes selviä. Narsismi on leimattu muoti-ilmiöksi ja osin varmasti sitä onkin.  Aidon narskun uhrin osa on silti niin karmea, että aihetta ei kannata liian herkästi painaa villaisella taustoja tutkimatta. Mikään ei  kai opeta  niin paljoa elämästä, kuin se kohtalo. Mikäli siitä pääsee yli, lienee onnellinen, onnekas,  jopa vahva. 

Valitettavasti myös  yhteiskunta kiusaa satojatuhansia matteja ja maijoja niin pahoin, että siitä pitää puhua oikeilla nimillä, oikealla ääneen painolla ja kovaa. On viranomaiskiusaa. On poliittisen kentän tekemää kiusaa. On päättäjien systemaattista, raakaa kiusaa, joka saa lassen polvilleen. Ja jossain kaikuu nauru. On tullut jotenkin salaa, vaivihkaa, hiipien hyväksyttäväksi  jonkin aseman tai viran takaa läimiä ihmistä,  toisen viran takaa hyväksyä se ja väittää mustaa valkoiseksi. Kolmas pooli sitten jättää asian pöydälle, hautaa mappeihin ja tiedostojen syvyyksiin ja neljäs jättää tutkimatta, koska ei näe siihen aihetta. Koska... viranomainen/päättäjä  ei toimi väärin, joten ihmisen on oltava väärässä, valehtelija, narri. 

Kieroilu ei lopu, se on vasta alussa. 
Ellemme sano yhdessä STOP. Ellemme huuda LO-PE-TA! 
Kaikki kiusa, kaikki kieroilu toisia vastaan, kaikki ilkeät teot, satuttaminen. 

Artikkeli, jonka luin? Kodin kuvalehti; "Psykologi Vesa Nevalainen: Kiusaaja on tahallaan ilkeä."

"Kukaan ei kiusaa vain siksi, että on ajattelematon. Kiusaaminen vaatii suunnitelmallisuutta, sosiaalisia taitoja ja ilkeyttä."  Mietin noita lauseita ja minulla kolahti. Niin, sitä se on, ajattelin. Olen ollut samaa mieltä aina. Oli vain vapauttavaa lukea se ammattilaisen kertomana. Ihminen, joka minuun on pahiten koskenut, on ollut hyvin läheinen. Juuri sellainen ihminen, jonka olisi pitänyt vain suojella ja pitää puoliani muita vastaan. En ole koskaan voinut ymmärtää, miksi. Tiedän kyllä, miksen ymmärrä. Koska en ole sellainen itse. Siitä olen iloinen ja ylpeä. Se on lahja, jota voin jakaa eteenpäin. 
Ota koppi! 

Vielä yksi asia: 

Kun kirjoitus käsittelee tällaista aihetta sisältäen paljon omakohtaista materiaalia, voit saada kuvan minusta synkkänä hiiviskelijänä/kaunaisena sivustakatsojana/friikkinä/kateellisena ämmänä tahi muuta kummaa ja ikävää. Nou way!, sanon sinulle hymyillen. "Katso, tässä minä olen ja nauran!" Kiusaamisen kokemukset ovat vain osa kokemuksiani, sirpaileita elämääni - ja on niin paljon muutakin. Paljon enemmän hyvää! 

Sinulla myös! Jos ei tänään, niin huomenna. Muista se. There will be light. 


Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja

☞ Lastensuojelulapsen kuolema 2
☞ Lastensuojelulapsen kuolema
☞ Murhaa puolustelematta
☞ Muhos: Henkirikoksellakin kiillotetaan lastensuojelun imagoa
☞ Kahvia juristille
☞ SUOMEN LAPSIKAUPAN UHRI 5-VUOTIAS MARIA
☞ Työttömien syyllistäminen ja luokkaerojen vähättely ovat älyllistä laiskuutta 
☞ Tuusulan lastensuojelu: huostaanottoja ja adoptioita
☞ Aluehallintoviraston puujalkaratkaisu: Joensuun lastensuojelu toimi oikein
☞ Valehtelevat sosiaalityöntekijät aiheuttivat 10,6 miljoonan laskun

Arvoisia pääministeri Juha Sipilä,

Suomessa suuri osa kansalaisista elää arkea, jossa jokainen euro on tärkeä. Heillä ei ole varaa maksaa palveluista, ruuasta, vuokrasta, peruselämän tarpeista enempää kuin nyt. 

Ei ole kyse siitä, haluavatko he osallistua talkoisiin maamme parhaaksi, heillä ei ole mahdollisuutta harkita asiaa. Jotta olisi mahdollisuus harkita, maksaisiko enemmän jostain, täytyy olla ylimääräistä rahaa. Jos sitä ei ole, ei ole valinnan varaa. 
Teidän johtamanne hallituksen hallitusohjelma on tämä huomioon ottaen suurelta osalta sanalla sanoen huono, koska se, asiaa hieman yksinkertaistaen, perustuu oletukseen, että kansalaisilla on edellä kuvaaminani valinnan mahdollisuuksia ja heidän taloudenpidossaan on niin sanotusti löysää. 

Syystä tai toisesta - taikka moninaisista syistä, teidän ja johtamanne SSS-joukon harkintakyky on ollut selkeän rajallinen luodessanne hallitusohjelmaa. Muuta ei voi päätellä lopputuloksesta, joka ei ota pienituloista kansalaista huomioon. Oli syy linjaanne, jonka mukaan taloudenpitoa pitää kiristää mikä tahansa ja argumentit sen takana kuinka painavia hyvänsä, tämä malli ei sovi, mikäli aiotte pitää kansanne elossa eikä tällä mallilla laiteta Suomea yhdessä kuntoon.

Kunnioittavasti,

Anne Soimajärvi
kansalainen, työläinen