Olen antanut anteeksi

Tyttäreni, lapsenlapseni, te ainoat rakkaimpani

Joulu on ovella, jospa te kaksi olisitte minun ovellani. Olen nähnyt teistä useita unia, kaipaan teitä koko sydämestäni.

Lapseni, tyttäreni: Iida oli 4v, kun kävit luonani. Sen jälkeen en ole tavannut häntä, lapsenlastani – neljään vuoteen. Tiedän, että Iida on pitkä tyttö, näin hänet kesällä sairaalassa, vain hetken, aivan sattumalta. Iidan kasvoja en nähnyt eikä hän minun. Puhuin kuitenkin Iidalle ja kerroin tärkeän asia, joten Iida ei ole voinut unohtaa minua, mummoaan.

Tyttäreni, voisitko lopettaa kiusaamiseni, tulla ja sopia asiat, antaisit minulle joululahjan. Jo Iidankin takia asiat tulisi sopia. 

Sinulle, lapseni, olen antanut anteeksi, vaikkakin olet loukannut minua erittäin pahoin isäsi kuoleman jälkeen. Ajattelen teitä joka päivä kaipauksella, joskin toiset antavat neuvojaan sanoen: "Elä elämääsi, et voi tehdä mitään, kaikki valtit on tyttäresi kädessä, Iida on alaikäinen."

Lapseni, lapsenlapseni.

Olette sydämessäni.


Vieraannutetun mummun aikaisemmat blogitekstit:

☞ Lapseni, tyttäreni
☞ Tyttärelleni
☞ Äitisi punainen takki näkyy ovella? 
☞ Kaipaukseen kuoleva

---