Hyvääkin saadaan silti aikaan ja esimerkiksi Raisio on saanut hyviä tuloksia ja huostaanotot ovat siellä vähentyneet. Miksi? Koska he ovat käsittäneet, että perheiden auttaminen ajoissa, eli ongelmien ennaltaehkäisy toimii. Tämähän on yksi pääasia, jota painotamme kansalaisaloitteessamme.
Raisiosta voisi ottaa esimerkkiä moni muukin paikkakunta. Voisi olla virkistävä kokemus saada positiivista palautettakin välillä, kun vain tehtäisiin asiat oikein, eikä aina olla huostaanottamassa ensimmäiseksi monessa tilanteessa. Julkisuuskuva on sellainen, millaiseksi sen itse luo.
Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että lakia uudistamalla ei lastensuojelun tilannetta pelasteta. Olen samaa mieltä siitä, ettei pelkkä lakimuutos tilannetta muuta kokonaan. Ihmisten asenteet vaikuttavat paljon. Paljon vaikuttaa myös alan työntekijöiden vähyys ja sitä myöden liikakuormitus. Siihenkin haetaan muutosta kansalaisaloitteellamme eriyttämällä osa palveluista pois lastensuojelun piiristä ja näin ollen tasaamaan vastuuta niille, joille se oikeasti kuuluu.
Yhtenäistämällä toimintamallit saadaan myös aikaan se, että jokaista kohdellaan tasavertaisesti kunnasta riippumatta. Nythän niin ei tapahdu. Tämän vahvisti lausunnossaan myös lapsiasiavaltuutettumme.
Samaiset asiantuntijat, jotka sanovat, ettei muutosta saada aikaan lakia muuttamalla, penäävät koko lastensuojelurakenteen alasajamista ja kokoamista uudelleen. Olen samaa mieltä, mutta tässä kohtaa pitää ottaa huomioon myös Suomen kansalaisten äänet, kansalaisten, joiden väitän olevan näissä asioissa monesti vielä suurempia asiantuntijoita kuin tutkijat.
Laissa on tulkinnanvaraisuutta. Siinä on porsaanreikiä ja se antaa lastensuojelulle jumalaisen vallan käsitellä perheiden asioita. Jos siinä ei ole vikaa, niin miksi sitä rikotaan koko ajan ilman, että kukaan saa rikkeistä seuraamuksia?
Silloin kyllä laissa on vikaa ja paljon. Sekin korjaantuu kansalaisaloitteellamme, koska sen myötä virheistä joutuisi myös rikosoikeudelliseen vastuuseen. Onhan se ennenkuulumatonta, että jotain lakia rikotaan koko ajan, mutta rangaistuksia ei tule. Miettikääpä, jos samanlainen tilanne olisi vaikka murtojen osalla? Murtaudut johonkin kohteeseen, koska et joudu siitä vastuuseen. Mitä se tekisi tälle maalle?
Ainoa vain, että nyt on kyse yhdestä tärkeimmästä laista. Lastensuojelulaista. Lasten ja perheiden asioista!
Perheet ja lapset tästä kärsivät, koska he ovat niitä, jotka kokevat väärien päätösten ja virhearviointien seuraukset. Tämän kaiken nykyinen laki mahdollistaa ja sitä mieltä on moni kansalainen sekä useat päättäjämme. Olisiko siis aika kuunnella joskus myös niitä tavallisia ihmisiä? Me kuuntelemme ainakin ja ajamme aloitettamme eteenpäin uskomalla, että muutos vielä joskus saadaan aikaan.
Nykyinen laki siis on ihan ok, mutta kaipaa se parantamista. Jos koko lastensuojelujärjestelmä uudistettaisiin samalle lakipohjalle, niin mikä asia muuttuisi? Ei mikään.
Jos rakennat talon epävakaalle pohjalle niin miten käy? Muutaman vuoden se voi kestää, kunnes ongelmat ilmaantuvat. Sen jälkeen niitä korjaillaan hätä kädessä, kunnes huomataan, että tehtiin äärimmäinen virhe. Samanlainen virhe tehdään nyt, jos lakia ei muuteta.
Joka tapauksessa lakialoite ja sen allekirjoittaminen on siis kannanotto sille, että muutosta tarvitaan. Koko aloitteen jokaista kohtaa ei tarvitse hyväksyä. Kun aloite menee eduskuntaan, niin se pilkotaan osiin ja katsotaan, mitä siitä voidaan mahdollisesti hyväksyä. Aloite pitää siis myös omalta osaltaan yllä keskustelua lastensuojelun tilanteesta. Se on ainoa keino, mikä meillä tavallisilla kansalaisilla on käytettävissämme.
Juho Eerolan sanoin: "Niin ainakin keskustelu tärkeästä aiheesta säilyy, vaikka aloitetta ei hyväksyttäisikään. Teette todella tärkeää työtä."
Keskustelu on kaiken ydin. Siitä lähtee muutos, mutta vain, jos se keskustelu säilyy pinnalla. Miten kävi Eerikan kuoleman jälkeen? Alkoi valtava kohu lastensuojelun ympärillä. Koko kansaa huolestutti yhtäkkiä Suomen lastensuojelu. Päättäjät ottivat kilpaa asioihin kantaa, että mitä pitää tehdä.
Mitä tehtiin? Perustettiin "tutkimustyöryhmä".
Mitä tapahtui? Koko keskustelu hiipui.
Loppui.
Se heräsi uudelleen eloon, kun Kurhelan perheen video julkaistiin. Sen jälkeen vaativat lastensuojelujärjestöt toimia lastensuojelun ongelmien korjaamiseksi. Toisin sanoen siis jälleen kansalaiset herättivät päättäjät talvihorroksestaan. Aina pitää jotain tapahtua ensin. Nyt me koitamme aloitteen avuin pitää keskustelua yllä ja saada muutosta, sillä nyt on sen aika.
Nyt, eikä vuosien päästä!
Jos keskustelu pääsee hiipumaan, se tarkoittaa sitä, että tuhannet suomalaiset perheet ja heidän lapsensa menettävät toivonsa siitä, että saisivat olla taas yhdessä. Tuhannet lapset joutuvat edelleen erilleen perheestään, vaikka sen olisi voinut helposti välttää, kun autettaisiin ajoissa. Kymmenet tuhannet ihmiset pettyvät ja menettävät toivonsa taistella lapsistaan.
Reilu kymmenen tuhatta lasta joutuu edelleen olemaan huostaanotettuina, vaikka suuressa osassa tapauksista on huostan syy jo rauennut, ja monissa koko alkuperäinen syy on ollut jopa täysin laiton. Muistakaa, että huosta on laiton myös, kun sitä jatketaan, vaikka syytä ei enää ole!
Tämän kaiken nykyinen laki mahdollistaa.
Muutoksen aika on nyt.
Lapset tarvitsevat meitä.
Perheet tarvitsevat meitä.
Auta.
http://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/721