Lokakuun liike julkaisee turkulaisen lakinaisen Niina Bergin kesäjatkiksen "Seitsemänkymmentä kertaa seitsemän". Tässä sarjan ensimmäinen osa.
Tarina, josta syntyi toinen tarina
Ymmärtääkseen tämän kauhutarinan lasten hurjista pahoinpitelyistä ja vastenmielisistä seksuaalisista hyväksikäytöistä, tulee ensin ymmärtää se todellinen ja murheellinen tarina, josta tämä jälkimmäinen valheellinen ja järkyttävä tarina on saanut alkunsa ja josta se on kehittynyt niihin mittasuhteisiin, jossa se nyt on. Pitää palata ajassa taaksepäin – aina siihen asti, jolloin koko perhe oli vielä kasassa, eli elämäänsä normaalisti ja voi hyvin.
Olipa kerran ihan tavallinen lapsiperhe, jonka elämä oli aivan tavallista lapsiperheen elämää. Perhe asui ihan tavallisessa omakotitalossa aivan tavallisella pienellä paikkakunnalla. Eräänä yönä tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta, joka muutti perheen elämän. Joku tunkeutui yöllä perheen kotiin ja siitä alkoi ”Ulvilan murhamysteeri”, jossa mikään ei ole ollut millään muotoa tavallista.
Tuona murheellisena yönä äiti soitti hätänumeroon saadakseen apua perheelleen, mutta apu saapui liian myöhään ja mitään ei ollut enää tehtävissä. Perheen isä ehti kuolla eikä rikoksentekijää saatu kiinni. Kolme vuotta myöhemmin koko Suomen viranomaiskoneisto tunkeutui perheen kotiin ja elämään pyytämättä ja siitä eteenpäin perheen elämästä ei ole puuttunut viranomaisia eikä heidän tarjoamaansa ”apua”.
Pitää ymmärtää, että ihmisten kaikilla teoilla ja elämässä sattuvilla tapahtumilla on aina joitakin seurauksia. Perheen isän murhalla, poliisin toimilla, lasten erottamisella äidistään, äidin tuomitsemisella murhaajaksi, julkisella ja virallisella ”tiedolla”, yleisellä mielipiteellä, sosiaalitoimen toimenpiteillä tai niiden puutteilla, sijaisperheen asenteella, ilmapiirillä ja toimilla, eristämisellä, peloilla, terapialla, äidin vapautumisella jne. Mikään ihmisen elämässä – niin aikuisen kuin erityisesti lapsen – ei tapahdu irrallaan ympäröivästä maailmasta.
Viran puolesta
He kuuntelivat salaa puheitasi ja seurasivat liikkeitäsi. He tunkeutuivat elämääsi, kotiisi ja tunteisiisi. He veivät yksityisyytesi ja vapautesi ja kaappasivat lapsesi. He valehtelivat, kun kertoivat puhuvansa totta. He vetosivat järkeesi vaikka heidän jutuissaan ei ollut järjen hiventäkään. He uuvuttivat, painostivat ja ajoivat sinut nurkkaan. He epäilivät ja syyttivät sinua rikoksista, joita et ollut tehnyt.
He syyllistyivät itse moniin laittomuuksiin ja vääryyksiin, joita he eivät katso tarpeelliseksi tutkia. He tuomitsivat sinut elinkautiseen vankeuteen rikoksesta, jota et ollut tehnyt. He rikkoivat lastesi keskinäiset suhteet. He saivat lasten ikävän äitiään kohtaan vaihtumaan peloksi. He vapauttivat sinut syytteistä ja veivät vapautesi taas. He penkoivat kotisi ja lukivat päiväkirjasi. He pettivät lapsesi. He jatkoivat ajojahtiaan ja saivat kaiken alkamaan alusta. He epäilivät, syyttivät ja tuomitsivat sinut vankeuteen hirvittävistä teoista, joita et ollut tehnyt.
Sinä kärsit, mutta sinun on oltava kärsivällinen ja sinä olet. Olet epätoivoisessa tilanteessa, jolle et voi itse mitään ja sinun pitää jaksaa toivoa ja sinä toivot. Kaipaat ja ikävöit lapsiasi, sinulla on heistä huoli. Mutta olet tehnyt kaiken voitavan, sinun pitää vain jaksaa odottaa ja sinä odotat. Sinua ja lapsiasi on kohdeltu väärin ja epäinhimillisesti, mutta uskot silti, että ihmisissä on oikeudenmukaisuutta ja että he näkevät ja ymmärtävät vihdoin totuuden. Luulit pitkään, että kyseessä olisi jokin väärinkäsitys, mutta käsitit väärin. Kaikki oli tarkoin suunniteltua ja ohjailtua. Sait mustelmia sinisiin silmiisi. Olet vihainen, turhautunut ja voimaton, mutta sinun on jaksettava, ei ole muuta vaihtoehtoa.
He veivät lapsesi, mutta eivät huoltasi, ikävääsi ja rakkauttasi lapsiasi kohtaan. He suojelivat lapsiasi sulkemalla heidät todellisuudesta. He myrkyttivät lasten mielet ja antoivat muistojen muuttua painajaisiksi. He suojelivat lapsiasi eristämällä heidät kaikista läheisistä ihmisistä, jotka voisivat muistuttaa lapsia menneestä elämästä ja oikeista muistoista. Mutta oikeat muistot ovat olemassa ja ne ovat tapahtuneet. Oikea elämä on eletty. Sitä he eivät saa pois millään päätöksillä tai pakkokeinoilla.
He tahrasivat maineesi, veivät sinulta työsi ja toimeentulosi, mutta he tekivät vain työtään – virkansa puolesta.
Harhakuvitelmia turvallisuudesta
Olen ollut sen harhakuvitelman vallassa, että elän turvallisesti oikeusvaltiossa, jossa oikeus tapahtuu ikään kuin itsestään ilman sen suurempia omia ponnisteluita. Olen antanut itseni ymmärtää, että Suomessa ei harjoiteta vähässäkään määrin mielivaltaista ja ennalta ennustamatonta viranomaistoimintaa ja lainkäyttöä. Olen luullut, että joku on ystävällisesti hoitanut järjestelmän jo aikoja sitten siihen kuntoon, että minä voin huoletta elää elämäni luottaen oikeudenmukaisuuteen ja laillisuuteen viranomaisten toiminnassa.
Olen oppinut lapsesta lähtien, että oma maa on mansikka ja muu maa mustikka. En tosin ole joutunut valtiovallan pakko- tai voimakeinojen kohteeksi, joten olen siltä osin saanut elää rauhassa harhoineni ja siinä mielessä olen täysin pumpulissa kasvanut. Harhat ihannevaltion toiminnasta ovat viime vuosina karisseet urakalla. Oikeus ei toteudukaan automaattisesti viran puolesta vaan oikeuksiaan voi joutua puolustamaan, vaatimalla vaatimaan ja kerjäämään. Ei ole itsestään selvää, että oikeus toteutuisi aina ja kaikille, syyttömänäkin voi joutua vankilaan. Jotain on pahasti vialla systeemissä, jossa näin tapahtuu ja sille systeemille on tehtävä jotain. Kukaan ei voi pelastaa maailmaa yksin, siksi yhteistyö on enemmän kuin toivottavaa.
Niina Berg
***
Niin kuin ne, jotka antavat anteeksi seitsemän kertaa
ja seitsemänkymmentä kertaa seitsemän
annan myös minä
On vain yksi kerta
jota en voi antaa anteeksi
ensimmäinen kerta
ensimmäinen petos
Sen kerran jälkeen
annan anteeksi kuinka monta petosta tahansa
ne ovat minulle yhdentekeviä
ne eivät koske minua
ja voin mielelläni sanoa
että olen unohtanut ne ja antanut anteeksi
Mutta ensimmäinen petos
oli liikaa
sitä ei voi antaa anteeksi
- Märta Tikkanen
Ymmärtääkseen tämän kauhutarinan lasten hurjista pahoinpitelyistä ja vastenmielisistä seksuaalisista hyväksikäytöistä, tulee ensin ymmärtää se todellinen ja murheellinen tarina, josta tämä jälkimmäinen valheellinen ja järkyttävä tarina on saanut alkunsa ja josta se on kehittynyt niihin mittasuhteisiin, jossa se nyt on. Pitää palata ajassa taaksepäin – aina siihen asti, jolloin koko perhe oli vielä kasassa, eli elämäänsä normaalisti ja voi hyvin.
Olipa kerran ihan tavallinen lapsiperhe, jonka elämä oli aivan tavallista lapsiperheen elämää. Perhe asui ihan tavallisessa omakotitalossa aivan tavallisella pienellä paikkakunnalla. Eräänä yönä tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta, joka muutti perheen elämän. Joku tunkeutui yöllä perheen kotiin ja siitä alkoi ”Ulvilan murhamysteeri”, jossa mikään ei ole ollut millään muotoa tavallista.
Tuona murheellisena yönä äiti soitti hätänumeroon saadakseen apua perheelleen, mutta apu saapui liian myöhään ja mitään ei ollut enää tehtävissä. Perheen isä ehti kuolla eikä rikoksentekijää saatu kiinni. Kolme vuotta myöhemmin koko Suomen viranomaiskoneisto tunkeutui perheen kotiin ja elämään pyytämättä ja siitä eteenpäin perheen elämästä ei ole puuttunut viranomaisia eikä heidän tarjoamaansa ”apua”.
Pitää ymmärtää, että ihmisten kaikilla teoilla ja elämässä sattuvilla tapahtumilla on aina joitakin seurauksia. Perheen isän murhalla, poliisin toimilla, lasten erottamisella äidistään, äidin tuomitsemisella murhaajaksi, julkisella ja virallisella ”tiedolla”, yleisellä mielipiteellä, sosiaalitoimen toimenpiteillä tai niiden puutteilla, sijaisperheen asenteella, ilmapiirillä ja toimilla, eristämisellä, peloilla, terapialla, äidin vapautumisella jne. Mikään ihmisen elämässä – niin aikuisen kuin erityisesti lapsen – ei tapahdu irrallaan ympäröivästä maailmasta.
Viran puolesta
He kuuntelivat salaa puheitasi ja seurasivat liikkeitäsi. He tunkeutuivat elämääsi, kotiisi ja tunteisiisi. He veivät yksityisyytesi ja vapautesi ja kaappasivat lapsesi. He valehtelivat, kun kertoivat puhuvansa totta. He vetosivat järkeesi vaikka heidän jutuissaan ei ollut järjen hiventäkään. He uuvuttivat, painostivat ja ajoivat sinut nurkkaan. He epäilivät ja syyttivät sinua rikoksista, joita et ollut tehnyt.
He syyllistyivät itse moniin laittomuuksiin ja vääryyksiin, joita he eivät katso tarpeelliseksi tutkia. He tuomitsivat sinut elinkautiseen vankeuteen rikoksesta, jota et ollut tehnyt. He rikkoivat lastesi keskinäiset suhteet. He saivat lasten ikävän äitiään kohtaan vaihtumaan peloksi. He vapauttivat sinut syytteistä ja veivät vapautesi taas. He penkoivat kotisi ja lukivat päiväkirjasi. He pettivät lapsesi. He jatkoivat ajojahtiaan ja saivat kaiken alkamaan alusta. He epäilivät, syyttivät ja tuomitsivat sinut vankeuteen hirvittävistä teoista, joita et ollut tehnyt.
Sinä kärsit, mutta sinun on oltava kärsivällinen ja sinä olet. Olet epätoivoisessa tilanteessa, jolle et voi itse mitään ja sinun pitää jaksaa toivoa ja sinä toivot. Kaipaat ja ikävöit lapsiasi, sinulla on heistä huoli. Mutta olet tehnyt kaiken voitavan, sinun pitää vain jaksaa odottaa ja sinä odotat. Sinua ja lapsiasi on kohdeltu väärin ja epäinhimillisesti, mutta uskot silti, että ihmisissä on oikeudenmukaisuutta ja että he näkevät ja ymmärtävät vihdoin totuuden. Luulit pitkään, että kyseessä olisi jokin väärinkäsitys, mutta käsitit väärin. Kaikki oli tarkoin suunniteltua ja ohjailtua. Sait mustelmia sinisiin silmiisi. Olet vihainen, turhautunut ja voimaton, mutta sinun on jaksettava, ei ole muuta vaihtoehtoa.
He veivät lapsesi, mutta eivät huoltasi, ikävääsi ja rakkauttasi lapsiasi kohtaan. He suojelivat lapsiasi sulkemalla heidät todellisuudesta. He myrkyttivät lasten mielet ja antoivat muistojen muuttua painajaisiksi. He suojelivat lapsiasi eristämällä heidät kaikista läheisistä ihmisistä, jotka voisivat muistuttaa lapsia menneestä elämästä ja oikeista muistoista. Mutta oikeat muistot ovat olemassa ja ne ovat tapahtuneet. Oikea elämä on eletty. Sitä he eivät saa pois millään päätöksillä tai pakkokeinoilla.
He tahrasivat maineesi, veivät sinulta työsi ja toimeentulosi, mutta he tekivät vain työtään – virkansa puolesta.
Harhakuvitelmia turvallisuudesta
Olen ollut sen harhakuvitelman vallassa, että elän turvallisesti oikeusvaltiossa, jossa oikeus tapahtuu ikään kuin itsestään ilman sen suurempia omia ponnisteluita. Olen antanut itseni ymmärtää, että Suomessa ei harjoiteta vähässäkään määrin mielivaltaista ja ennalta ennustamatonta viranomaistoimintaa ja lainkäyttöä. Olen luullut, että joku on ystävällisesti hoitanut järjestelmän jo aikoja sitten siihen kuntoon, että minä voin huoletta elää elämäni luottaen oikeudenmukaisuuteen ja laillisuuteen viranomaisten toiminnassa.
Olen oppinut lapsesta lähtien, että oma maa on mansikka ja muu maa mustikka. En tosin ole joutunut valtiovallan pakko- tai voimakeinojen kohteeksi, joten olen siltä osin saanut elää rauhassa harhoineni ja siinä mielessä olen täysin pumpulissa kasvanut. Harhat ihannevaltion toiminnasta ovat viime vuosina karisseet urakalla. Oikeus ei toteudukaan automaattisesti viran puolesta vaan oikeuksiaan voi joutua puolustamaan, vaatimalla vaatimaan ja kerjäämään. Ei ole itsestään selvää, että oikeus toteutuisi aina ja kaikille, syyttömänäkin voi joutua vankilaan. Jotain on pahasti vialla systeemissä, jossa näin tapahtuu ja sille systeemille on tehtävä jotain. Kukaan ei voi pelastaa maailmaa yksin, siksi yhteistyö on enemmän kuin toivottavaa.
Niina Berg
***
Niin kuin ne, jotka antavat anteeksi seitsemän kertaa
ja seitsemänkymmentä kertaa seitsemän
annan myös minä
On vain yksi kerta
jota en voi antaa anteeksi
ensimmäinen kerta
ensimmäinen petos
Sen kerran jälkeen
annan anteeksi kuinka monta petosta tahansa
ne ovat minulle yhdentekeviä
ne eivät koske minua
ja voin mielelläni sanoa
että olen unohtanut ne ja antanut anteeksi
Mutta ensimmäinen petos
oli liikaa
sitä ei voi antaa anteeksi
- Märta Tikkanen
RSS Feed
