Olemme taistelleet kovaan ääneen vieraannuttamista vastaan.
Isät lasten asialla ry tuo esille huolta lapsiemme olosuhteista yhteiskunnassa, jossa aikuisten välinen yhteistyökyvyttömyys haavoittaa lapsiamme.
Ihan kuka vain voi olla vieraannuttaja sosiaalitoimesta lapsen kumminkaiman serkkuun saakka ja ihan kuka vain joka on läheisessä kiintymyssuhteessa lapseen tai jolla pitäisi saada olla läheinen kiintymyssuhde lapseen voi joutua vieraannuttamisen kohteeksi.
Vieraannuttamisessa pääkohde on aina lapsi.
Vieraannuttaminen on siis lapseen kohdistettua raakaa henkistä väkivaltaa, jonka kohteena lapsi ei ikätasonsa vuoksi ymmärrä edes olevansa. Tästä syystä erityisesti vierannuttaminen on lastensuojelullinen asia.
Jostain syystä lastensuojelumme ei kuitenkaan osaa vastata lastemme tarpeisiin tässä vakavassa asiassa. Vastuuta tässä lastensuojelullisessa työssä pallotellaan lastensuojelun sekä oikeustuomioistuimien välillä. Moniammatillinen yhteistyö ei toteudu tässä vakavassa asiassa, jossa lapsi joutuu henkisen väkivallan kohteeksi. Vieraannuttamisen kohteet eivät saa maassamme mitään tukea kriisioireiluunsa yllättävässä ja pelottavassa tilanteessaan tahi mielenterveytensä ylläpitämisessä, vaikka kyseessä on erittäin raa'aksi ja vakavaksi henkiseksi väkivallaksi luokiteltu väkivallan muoto.
Muutosta on tapahtumassa tässä asiassa hiljalleen sillä ainakin THL tahtoo lakiuudistuksissa huomioitavan eroperheiden kriisit ja vieraannuttamisen. Mutta onko asiaa todella pohdittu loppuun saakka?
Tahdotaanko ettei huoltoa anneta vieraannuttajille? Korjaako tämäkään tilannetta kunnolla ja saako lapsi tilanteessa oikeuden normaaliuteen, jos yhteiskuntamme alkaa toteuttamaan vieraannuttamista vieraanuttajaa kohtaan? Miten pääsisimme eroon tästä ilmiöstä kokonaisvaltaisesti? Miten katkaistaan väkivallan kierrettä, joka on tiukasti kiinni rakenteellisessa väkivallassa?
Lastensuojelun käsikirjassa avataan vain suppeasti vieraannuttamisen käsitettä ja sen pulmallisuutta. On tärkeää muistaa, etteivät lastensuojelun viranomaiset välttämättä lue ollenkaan muiden tietolähteiden antamaa materiaalia ja he rakentavat helposti vain tälle lähteelle näkemyksensä siitä, mitä on vieraannuttaminen ja miten vieraannutettu lapsi käyttäytyy.
Eivät kaikki vieraannutetut lapset lojaliteettiristiriidassa käänny vieranuttamisen kohdevanhempaa vastaan. Osa heistä hämmentyy ja suree tilannetta ja on huolissaan tästä etäisestä ja rakkaasta vanhemmastaan. Toiset kärsivät niin voimakkaasti, että ilmoittavat haluavansa kuolla ja joku teini alkaa viiltelemään itseään, käyttää päihteitä, sairastuu persoonallisuushäiriöön tai käyttäytyy seksuaalisuhteissa rajattomasti jne.... Lapsi siis joutuu kantamaan vastuuta ja huolta asioista, joihin hänen ei pitäisi joutua kantamaan. Lapsi voi joutua hokemaan vuositolkulla: "Miksi minua ei kuulla. Kyllähän minä tietäisin, jos isä olisi huono isä."
Yleisesti leimataan äidit pääasiallisesti vierannuttajiksi. Oletan tämän olevan totta, sillä nainen heikomman aseman roolissa yhteiskuntamme sukupuolitasa-arvon historian takia silmissämme, kykenee saamaan helposti sääliä ja ihmisten uskomuksen puolelleen avun tarvitsijana pahaksi kuvailtua miestä vastaan. Vain vähän kerrotaan siitä, kuinka myös miehet voivat ottaa feminiiniset avut käyttöönsä ja toteuttaa vieraannuttamista äitejä kohtaan. Näillä iseillä voi olla tukenaan äitipuolia, jotka taasen voivat saada kunnioittavaa huomiota puolelleen ilmoittamalla: "Minä olen aina mieheni tukena ja pidän lapsesta hyvää huolta ja toisaalta koen syvää kärsimystä itsekin isän rinnalla, kun tuo äiti on niin tuollainen."
Siinä vaiheessa kun vierannuttaminen on kestänyt vuositolkulla, jokainen syyttelee jokaista jo jostakin. Väkivallan kierteestä on tullut jokaipäiväinen raportoitava asia ja tuon asian jalkoihin jota aikuiset toteuttavat jäävät lapset. Tässä hullunmyllyssä sitten lopulta lapsi kenties huostaanotetaan lastensuojelullisena toimenpiteenä ja sitten lasta vieraannutetaan molemmista vanhemmista ja koko suvusta ja lapsen elämä kenties rakentuu kokonaan uusille ihmisille, joita sijaisperhe tuo tullessaan.
Lastensuojelulain mukaan Lastensuojelun keskeiset periaatteet ovat:
Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
Vaikka lain mukaan siis lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia, lastensuojelu saattaa puuttua vieraannuttamiseen vasta sitten, kun on aika huostaanottaa lapsi.
Tässä tilanteessamme ei ole mitään järkeä.
Me tarvitsemme sen sijaan, että meillä lastensuojeluviranomainen - jolla ei ole oikeastaan todellisuudessa ammatillista pätevyyttä mihinkään muuhun kuin mahdollisesti arvaamaan mitä kenties ammatillisesti pätevien tulisi arvioida - päättää mitä tukea tulee antaa, tulisi olla lastensuojeluyksiköissämme erityisiä erikoisammatillisesti vieraannuttamiseen erikoistuneita ja päteviä väkivallan katkaisijoita.
Tällä hetkellä valtiomme tarjoaa KELA:n tukemana eroperheen kriisiterapiaa, jonka piiriin voisivat myös lastensuojeluviranomaiset kyetä auttaa kriisityön ammatillisesti pätevin keinoin nuo kriisin uhrit eli vanhemmat, lapset sekä uudet uusioperheiden jäsenet.sekä mahdollisesti muut lapsen läheiset, jotka ovat läheisessä kiintymyssuhteessa lapseen.
Eroperheiden kriisterapiaa antavat ammatillisesti pätevät psykoterapeutit. Tällaiseen avunantoon ei ole sosionomilla eli perhetöntekijällä, lastensuojelun sosiaalivirkailijalla eli lapsen vastuusosiaalivirkailijalla, terveyskeskuksen lääkärillä, terveyskeskuksen psykologilla, psykiatrisella sairaanhoitajalla tahi psykiatrian erikoislääkärillä tarvittavaa tietotaitoa. Psykoterapeutin virka on myös myös Valviran valvomaa ja he saavat tähän laajan koulutuksen ja he erikoistuvat juuri tähän asiaan. Koulutuksensa aikana he saavat ammatillisesti pätevää työhönohjausta työuransa alussa ja he itse käyvät oman psykoterapiansa myös lävitse tuossa vaiheessa.
Psykoterapeutin suhde asiakkaisiinsa on aito ihmissuhde. Jotain sellaista mitä sosiaalivirkailjan tai psykologin suhde ei ikinä ole asiakkaisiinsa. Sosiaalivirkailijathan salaavat oman henkilökohtaisen minuutensa asiakkailtaan tarkasti, eivätkä suostu aitoon ihmissuhteeseen vaikka heidän mielestään sosiaalityön arjessa tehtäisiinkin hyvää työtä. Asiakkaat ovat heille vain objekteja ja tutkimuskohteita, joista he raportoivat kirjanpitoonsa ja toisilleen ja lakiasiantuntijoille. Psykoterapeutti luo asiakkaiseen aidon luottamuksellisen ihmissuhteen ja tuolla aidolla vuorovaikutussuhteella kykenee paljon paremmin kohtaamaan asiakkaansa ja näin myös tukemaan heitä elämänmuutoksessaan.
Jostain syystä Suomessa vastuutetaan yhä perheneuvoloiden psykologeja vieraannuttamisen katkaisemiseen ja nämä eivät itse ymmärrä ilmoittaa, että vieraanuttamistilanteissa tarvittasiin ammatillista erityisosaamista. Perheneuvolan psykologi ei välttämättä tiedä mitä tarkoittaa katastrofipsykologinen näkökulma, vaikka saattaisi osata nimetä Salli Saaren ja hänen kirjansa Kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Vieraanuttamistilanteessa voisi nähdä kaikki asianomaiset sosiaalivirkailijoista lähtien vieraanuttajaan saakka kriisin uhreina. Me emme saisi myöskään unohtaa yhteisöä. Kyllähän naapurit ja heidän lapset myöskin kärsivät empatiaa kokien, kun kulissit murtuvat ja kriisi näkyy kaikkialle sosiaalisissa suhteissa. Juorut kulkevat suusta suuhun ja matkalla muuttuvat. Lapset kuuntelevat näitä kauhuissaan ja katsovat aikuisia ihmeissään. Miksi näihin tilanteisiin ei sitten lastensuojelussa haeta ammatillisesti pätevää ulkopuolista suoraa työhönohjausta?
Eniten tuen tarpeessa vieraanuttamistilanteessa on vieraanuttaja. Häntä ei pitäisi tukea viraanuttamisen toteuttamisessa, mihin nyt toiset sosiaalivirkailijat lähtevät hyvinkin hanakasti - vain koska narsistit ovat hurmaavia ja niin mukania ja leipovat pullaa ja tarjoavat kahvit- vaan häntä tulisi ohjeistaa tarkoin ja selkein neuvoin toimimaan toisin niin että hänelle perusteltaisiin tarkasti miksi tulee toimia toisin. Hänelle pitäisi ilmoittaa, että kohdevanhempaa tullaan tukemaan, sillä se on lapsen etu. Vieraannuttajaa ei saisi unohtaa lastensuojelullisen tuen ulkopuolelle ja syrjäyttää. Sosiaalityön tulee olla humaania työtä.
Vieraannuttamistilanteissa lapsi tulee nostaa jalustalle ja hänen etuaan pitää hakea. Lasta tulee kuulla ja lapselle tulee antaa vastineet hänen kaikkin olosuhteista riippuviin kehitystarpesiinsa. Lapset reagoivat aikuisiin ja aikuisten tulee tästä havaita mitä aikuisten tulee omassa toiminnassaan muuttaa ja parantaa. Ja sen sijaan, että mietimme mitä toisten tulisi tehdä meidän tulisi pohtia mitä meidän itse tulee muuttaa ja samalla tietenkin pyytää apua. Tämä koskee erityisesti sosiaalivirkailijoita, joiden tulee toteuttaa ammatillisesti pätevää kriisitukea vanhemmille, jotta lasten olosuhteet paranevat.
Vieraannuttamisen kohdevanhemmille tulisi olla mahdollisuus päästä keskustelmaan lasten kehityspsykologian ammattilaisen kanssa siitä, kuinka he voivat tukea kiintymyssuhdetta lapseensa kasvatusmenetelmin, joilla ei kuitenkaan haavottaisi lapsen suhdetta vieraannuttajavanhempaan ja kuinka voi kenties korjata suhteen lapseensa, jos vieraanuttaminen on onnistunut täysin ja kiintymyssuhde katkennut.
Vieraanuttamista ehkäisevälle työllekin pitäsi tehdä oma laki ja se pitäsi sisällyttää mm. neuvolatyöhön. Ja neuvolatyöhön ei pitäsi vain ottaa mukaan raskaana olevia äitejä, vaan isät pitäsi saada siihen mukaan myös 100 prosenttisesti. Vieraanuttamisesta pitäsi myös puhua yläasteikäisille lapsille, kuten heille annetaan myös ehkaisevää ennakoivaa päihdetyötä sekä seksuaalikasvatusta, ja vieraanuttamisen katkaiseva työ ehkaisävällä työmenetelmällä pitäisi sisällyttää peruskoulujemme opetussuunnitelmaan.
Myös lähisuhdeväkivallan tuen piiriin tulisi saada vieraanuttamien erityisena asiana. Lähisuhdeväkivaltaa kokenut vanhempi voi aloittaa kostona vieraannuttamisen vuosikausiksi ja vielä usean sosiaalivirkailjan ja tuomarin luvalla.
Täällä Mieron tiellä muistutan, että lakiemme mukaan jokaisella lapsella on oikeus molempaan vanhempaan ja normaaliin elämään.Tämän toteutuminen on meidän kaikkien vastuulla. Tällä hetkellä pohditaan lakimuutoksia ja sitä tulisiko lapsiemme oikeuksiin lisätä myös oikeus isovanhempiinsa ja muihin läheisissä kiintymyssuhteissa oleviin läheisiinsä.
Lapsella on oikeus elää elämää ilman vieraanuttamista ja lapsella on oikeus normiemme mukaiseen elämään. Meidän tehtävä on se toteuttaa. Toteutus on aloitettava nyt.
Virheitähän me jokainen teemme, mutta erityisesti me pääsemme vieraanuttamisen kierteestä, kun me emme tuomitse toisiamme, leiki vallan välineillä ja unohda niitä meille tärkeimpiämme eli lapsiamme. Syyllistys- ja häpeäkulttuurilla ei tutkitusti ole milloinkaan saavutettu mitään hyvää. Sillä ei ole väliä kuka on vieraanuttaja ja kuka on kohteena, vaan itse ilmiö on saatava katkaistua ja poistettua. Kaikki tarvitsevat tämän toteutumisen saavuttamiseksi toistensa tukea ja hyviä ratkaisukeskeisiä menetelmiä.
Myös sosiopaatin toimintaan voi vaikuttaa ja heitä voi hallita, kun on tarpeeksi ammatillisesti pätevä taho. Antisosiaalisesti käyttäytyvillä on myös hyviä ihmissuhteita ja he voivat siis muuttaa negatiivisen suhteen positiivikseksi, kunhan saavat tähän häiriökäyttäytymiseensä tukea ammatillisesti pätevältä taholta. Lastensuojelun sosiaalivirkailijalla ei sitten ole tällaiseen koulutusta.
Lastensuojeluviranomaisten ei pitäisi arvioida vieraannuttamista, vaan sen "huolen" havaitessaan arviointi pitäisi tilata puoluettomalta sosiaalipsykologian ammattilaiselta, jolla on eriyiskoulutus vieraanuttamiseen ja sen havainnointiin.
Lastensuojelun käsikirjassa vieraanuttamisesta:
https://www.thl.fi/…/kuinka-arvioida-tilanteita-joihin-sisa…-
THL:n lausunto Oikeusministeriölle 26.1.2016:
https://www.thl.fi/…/1…/96b64b2b-645e-463f-9ef8-adccfea8d451
Lue myös muita uusia julkaisuja
☞ Mustamaalattujen vanhempien kohtalo on jäädä tuetta -Helsinkikään ei välitä ihmiselämästä
☞ Kuinka Hesassa mustamaalataan vanhempi itsetuhoiseksi?
☞ Missä on ammatillisesti pätevä ulkopuolinen työhönohjaus?
☞ Lastensuojelu Milapro- lapsibisnesryppään asiakashankkijana?
☞ Kuinka Suomi kohtelee haastavissa tapauksissa ulkomaalaistaustaisia vanhempia -Kuka on paha ja mielivaltainen todella?
☞ Lastensuojelun ja psykiatrian mielivalta on samankaltaista
☞ Helsingin lastensuojelun johtaja vastaa muistutukseen - eivät anna aihetta erityisiin toimenpiteisiin
☞ Ei Valvonnalle
☞ Miksi Aino hylättiin?
☞ Ensi- ja turvakotien käytännöt selvitettävä välittömästi
☞ Puolustus puheenvuoro sosiaalityölle -Anteeksipyynnöllä yhteistyöhön
Isät lasten asialla ry tuo esille huolta lapsiemme olosuhteista yhteiskunnassa, jossa aikuisten välinen yhteistyökyvyttömyys haavoittaa lapsiamme.
Ihan kuka vain voi olla vieraannuttaja sosiaalitoimesta lapsen kumminkaiman serkkuun saakka ja ihan kuka vain joka on läheisessä kiintymyssuhteessa lapseen tai jolla pitäisi saada olla läheinen kiintymyssuhde lapseen voi joutua vieraannuttamisen kohteeksi.
Vieraannuttamisessa pääkohde on aina lapsi.
Vieraannuttaminen on siis lapseen kohdistettua raakaa henkistä väkivaltaa, jonka kohteena lapsi ei ikätasonsa vuoksi ymmärrä edes olevansa. Tästä syystä erityisesti vierannuttaminen on lastensuojelullinen asia.
Jostain syystä lastensuojelumme ei kuitenkaan osaa vastata lastemme tarpeisiin tässä vakavassa asiassa. Vastuuta tässä lastensuojelullisessa työssä pallotellaan lastensuojelun sekä oikeustuomioistuimien välillä. Moniammatillinen yhteistyö ei toteudu tässä vakavassa asiassa, jossa lapsi joutuu henkisen väkivallan kohteeksi. Vieraannuttamisen kohteet eivät saa maassamme mitään tukea kriisioireiluunsa yllättävässä ja pelottavassa tilanteessaan tahi mielenterveytensä ylläpitämisessä, vaikka kyseessä on erittäin raa'aksi ja vakavaksi henkiseksi väkivallaksi luokiteltu väkivallan muoto.
Muutosta on tapahtumassa tässä asiassa hiljalleen sillä ainakin THL tahtoo lakiuudistuksissa huomioitavan eroperheiden kriisit ja vieraannuttamisen. Mutta onko asiaa todella pohdittu loppuun saakka?
Tahdotaanko ettei huoltoa anneta vieraannuttajille? Korjaako tämäkään tilannetta kunnolla ja saako lapsi tilanteessa oikeuden normaaliuteen, jos yhteiskuntamme alkaa toteuttamaan vieraannuttamista vieraanuttajaa kohtaan? Miten pääsisimme eroon tästä ilmiöstä kokonaisvaltaisesti? Miten katkaistaan väkivallan kierrettä, joka on tiukasti kiinni rakenteellisessa väkivallassa?
Lastensuojelun käsikirjassa avataan vain suppeasti vieraannuttamisen käsitettä ja sen pulmallisuutta. On tärkeää muistaa, etteivät lastensuojelun viranomaiset välttämättä lue ollenkaan muiden tietolähteiden antamaa materiaalia ja he rakentavat helposti vain tälle lähteelle näkemyksensä siitä, mitä on vieraannuttaminen ja miten vieraannutettu lapsi käyttäytyy.
Eivät kaikki vieraannutetut lapset lojaliteettiristiriidassa käänny vieranuttamisen kohdevanhempaa vastaan. Osa heistä hämmentyy ja suree tilannetta ja on huolissaan tästä etäisestä ja rakkaasta vanhemmastaan. Toiset kärsivät niin voimakkaasti, että ilmoittavat haluavansa kuolla ja joku teini alkaa viiltelemään itseään, käyttää päihteitä, sairastuu persoonallisuushäiriöön tai käyttäytyy seksuaalisuhteissa rajattomasti jne.... Lapsi siis joutuu kantamaan vastuuta ja huolta asioista, joihin hänen ei pitäisi joutua kantamaan. Lapsi voi joutua hokemaan vuositolkulla: "Miksi minua ei kuulla. Kyllähän minä tietäisin, jos isä olisi huono isä."
Yleisesti leimataan äidit pääasiallisesti vierannuttajiksi. Oletan tämän olevan totta, sillä nainen heikomman aseman roolissa yhteiskuntamme sukupuolitasa-arvon historian takia silmissämme, kykenee saamaan helposti sääliä ja ihmisten uskomuksen puolelleen avun tarvitsijana pahaksi kuvailtua miestä vastaan. Vain vähän kerrotaan siitä, kuinka myös miehet voivat ottaa feminiiniset avut käyttöönsä ja toteuttaa vieraannuttamista äitejä kohtaan. Näillä iseillä voi olla tukenaan äitipuolia, jotka taasen voivat saada kunnioittavaa huomiota puolelleen ilmoittamalla: "Minä olen aina mieheni tukena ja pidän lapsesta hyvää huolta ja toisaalta koen syvää kärsimystä itsekin isän rinnalla, kun tuo äiti on niin tuollainen."
Siinä vaiheessa kun vierannuttaminen on kestänyt vuositolkulla, jokainen syyttelee jokaista jo jostakin. Väkivallan kierteestä on tullut jokaipäiväinen raportoitava asia ja tuon asian jalkoihin jota aikuiset toteuttavat jäävät lapset. Tässä hullunmyllyssä sitten lopulta lapsi kenties huostaanotetaan lastensuojelullisena toimenpiteenä ja sitten lasta vieraannutetaan molemmista vanhemmista ja koko suvusta ja lapsen elämä kenties rakentuu kokonaan uusille ihmisille, joita sijaisperhe tuo tullessaan.
Lastensuojelulain mukaan Lastensuojelun keskeiset periaatteet ovat:
Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
Vaikka lain mukaan siis lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia, lastensuojelu saattaa puuttua vieraannuttamiseen vasta sitten, kun on aika huostaanottaa lapsi.
Tässä tilanteessamme ei ole mitään järkeä.
Me tarvitsemme sen sijaan, että meillä lastensuojeluviranomainen - jolla ei ole oikeastaan todellisuudessa ammatillista pätevyyttä mihinkään muuhun kuin mahdollisesti arvaamaan mitä kenties ammatillisesti pätevien tulisi arvioida - päättää mitä tukea tulee antaa, tulisi olla lastensuojeluyksiköissämme erityisiä erikoisammatillisesti vieraannuttamiseen erikoistuneita ja päteviä väkivallan katkaisijoita.
Tällä hetkellä valtiomme tarjoaa KELA:n tukemana eroperheen kriisiterapiaa, jonka piiriin voisivat myös lastensuojeluviranomaiset kyetä auttaa kriisityön ammatillisesti pätevin keinoin nuo kriisin uhrit eli vanhemmat, lapset sekä uudet uusioperheiden jäsenet.sekä mahdollisesti muut lapsen läheiset, jotka ovat läheisessä kiintymyssuhteessa lapseen.
Eroperheiden kriisterapiaa antavat ammatillisesti pätevät psykoterapeutit. Tällaiseen avunantoon ei ole sosionomilla eli perhetöntekijällä, lastensuojelun sosiaalivirkailijalla eli lapsen vastuusosiaalivirkailijalla, terveyskeskuksen lääkärillä, terveyskeskuksen psykologilla, psykiatrisella sairaanhoitajalla tahi psykiatrian erikoislääkärillä tarvittavaa tietotaitoa. Psykoterapeutin virka on myös myös Valviran valvomaa ja he saavat tähän laajan koulutuksen ja he erikoistuvat juuri tähän asiaan. Koulutuksensa aikana he saavat ammatillisesti pätevää työhönohjausta työuransa alussa ja he itse käyvät oman psykoterapiansa myös lävitse tuossa vaiheessa.
Psykoterapeutin suhde asiakkaisiinsa on aito ihmissuhde. Jotain sellaista mitä sosiaalivirkailjan tai psykologin suhde ei ikinä ole asiakkaisiinsa. Sosiaalivirkailijathan salaavat oman henkilökohtaisen minuutensa asiakkailtaan tarkasti, eivätkä suostu aitoon ihmissuhteeseen vaikka heidän mielestään sosiaalityön arjessa tehtäisiinkin hyvää työtä. Asiakkaat ovat heille vain objekteja ja tutkimuskohteita, joista he raportoivat kirjanpitoonsa ja toisilleen ja lakiasiantuntijoille. Psykoterapeutti luo asiakkaiseen aidon luottamuksellisen ihmissuhteen ja tuolla aidolla vuorovaikutussuhteella kykenee paljon paremmin kohtaamaan asiakkaansa ja näin myös tukemaan heitä elämänmuutoksessaan.
Jostain syystä Suomessa vastuutetaan yhä perheneuvoloiden psykologeja vieraannuttamisen katkaisemiseen ja nämä eivät itse ymmärrä ilmoittaa, että vieraanuttamistilanteissa tarvittasiin ammatillista erityisosaamista. Perheneuvolan psykologi ei välttämättä tiedä mitä tarkoittaa katastrofipsykologinen näkökulma, vaikka saattaisi osata nimetä Salli Saaren ja hänen kirjansa Kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Vieraanuttamistilanteessa voisi nähdä kaikki asianomaiset sosiaalivirkailijoista lähtien vieraanuttajaan saakka kriisin uhreina. Me emme saisi myöskään unohtaa yhteisöä. Kyllähän naapurit ja heidän lapset myöskin kärsivät empatiaa kokien, kun kulissit murtuvat ja kriisi näkyy kaikkialle sosiaalisissa suhteissa. Juorut kulkevat suusta suuhun ja matkalla muuttuvat. Lapset kuuntelevat näitä kauhuissaan ja katsovat aikuisia ihmeissään. Miksi näihin tilanteisiin ei sitten lastensuojelussa haeta ammatillisesti pätevää ulkopuolista suoraa työhönohjausta?
Eniten tuen tarpeessa vieraanuttamistilanteessa on vieraanuttaja. Häntä ei pitäisi tukea viraanuttamisen toteuttamisessa, mihin nyt toiset sosiaalivirkailijat lähtevät hyvinkin hanakasti - vain koska narsistit ovat hurmaavia ja niin mukania ja leipovat pullaa ja tarjoavat kahvit- vaan häntä tulisi ohjeistaa tarkoin ja selkein neuvoin toimimaan toisin niin että hänelle perusteltaisiin tarkasti miksi tulee toimia toisin. Hänelle pitäisi ilmoittaa, että kohdevanhempaa tullaan tukemaan, sillä se on lapsen etu. Vieraannuttajaa ei saisi unohtaa lastensuojelullisen tuen ulkopuolelle ja syrjäyttää. Sosiaalityön tulee olla humaania työtä.
Vieraannuttamistilanteissa lapsi tulee nostaa jalustalle ja hänen etuaan pitää hakea. Lasta tulee kuulla ja lapselle tulee antaa vastineet hänen kaikkin olosuhteista riippuviin kehitystarpesiinsa. Lapset reagoivat aikuisiin ja aikuisten tulee tästä havaita mitä aikuisten tulee omassa toiminnassaan muuttaa ja parantaa. Ja sen sijaan, että mietimme mitä toisten tulisi tehdä meidän tulisi pohtia mitä meidän itse tulee muuttaa ja samalla tietenkin pyytää apua. Tämä koskee erityisesti sosiaalivirkailijoita, joiden tulee toteuttaa ammatillisesti pätevää kriisitukea vanhemmille, jotta lasten olosuhteet paranevat.
Vieraannuttamisen kohdevanhemmille tulisi olla mahdollisuus päästä keskustelmaan lasten kehityspsykologian ammattilaisen kanssa siitä, kuinka he voivat tukea kiintymyssuhdetta lapseensa kasvatusmenetelmin, joilla ei kuitenkaan haavottaisi lapsen suhdetta vieraannuttajavanhempaan ja kuinka voi kenties korjata suhteen lapseensa, jos vieraanuttaminen on onnistunut täysin ja kiintymyssuhde katkennut.
Vieraanuttamista ehkäisevälle työllekin pitäsi tehdä oma laki ja se pitäsi sisällyttää mm. neuvolatyöhön. Ja neuvolatyöhön ei pitäsi vain ottaa mukaan raskaana olevia äitejä, vaan isät pitäsi saada siihen mukaan myös 100 prosenttisesti. Vieraanuttamisesta pitäsi myös puhua yläasteikäisille lapsille, kuten heille annetaan myös ehkaisevää ennakoivaa päihdetyötä sekä seksuaalikasvatusta, ja vieraanuttamisen katkaiseva työ ehkaisävällä työmenetelmällä pitäisi sisällyttää peruskoulujemme opetussuunnitelmaan.
Myös lähisuhdeväkivallan tuen piiriin tulisi saada vieraanuttamien erityisena asiana. Lähisuhdeväkivaltaa kokenut vanhempi voi aloittaa kostona vieraannuttamisen vuosikausiksi ja vielä usean sosiaalivirkailjan ja tuomarin luvalla.
Täällä Mieron tiellä muistutan, että lakiemme mukaan jokaisella lapsella on oikeus molempaan vanhempaan ja normaaliin elämään.Tämän toteutuminen on meidän kaikkien vastuulla. Tällä hetkellä pohditaan lakimuutoksia ja sitä tulisiko lapsiemme oikeuksiin lisätä myös oikeus isovanhempiinsa ja muihin läheisissä kiintymyssuhteissa oleviin läheisiinsä.
Lapsella on oikeus elää elämää ilman vieraanuttamista ja lapsella on oikeus normiemme mukaiseen elämään. Meidän tehtävä on se toteuttaa. Toteutus on aloitettava nyt.
Virheitähän me jokainen teemme, mutta erityisesti me pääsemme vieraanuttamisen kierteestä, kun me emme tuomitse toisiamme, leiki vallan välineillä ja unohda niitä meille tärkeimpiämme eli lapsiamme. Syyllistys- ja häpeäkulttuurilla ei tutkitusti ole milloinkaan saavutettu mitään hyvää. Sillä ei ole väliä kuka on vieraanuttaja ja kuka on kohteena, vaan itse ilmiö on saatava katkaistua ja poistettua. Kaikki tarvitsevat tämän toteutumisen saavuttamiseksi toistensa tukea ja hyviä ratkaisukeskeisiä menetelmiä.
Myös sosiopaatin toimintaan voi vaikuttaa ja heitä voi hallita, kun on tarpeeksi ammatillisesti pätevä taho. Antisosiaalisesti käyttäytyvillä on myös hyviä ihmissuhteita ja he voivat siis muuttaa negatiivisen suhteen positiivikseksi, kunhan saavat tähän häiriökäyttäytymiseensä tukea ammatillisesti pätevältä taholta. Lastensuojelun sosiaalivirkailijalla ei sitten ole tällaiseen koulutusta.
Lastensuojeluviranomaisten ei pitäisi arvioida vieraannuttamista, vaan sen "huolen" havaitessaan arviointi pitäisi tilata puoluettomalta sosiaalipsykologian ammattilaiselta, jolla on eriyiskoulutus vieraanuttamiseen ja sen havainnointiin.
Lastensuojelun käsikirjassa vieraanuttamisesta:
https://www.thl.fi/…/kuinka-arvioida-tilanteita-joihin-sisa…-
THL:n lausunto Oikeusministeriölle 26.1.2016:
https://www.thl.fi/…/1…/96b64b2b-645e-463f-9ef8-adccfea8d451
Lue myös muita uusia julkaisuja
☞ Mustamaalattujen vanhempien kohtalo on jäädä tuetta -Helsinkikään ei välitä ihmiselämästä
☞ Kuinka Hesassa mustamaalataan vanhempi itsetuhoiseksi?
☞ Missä on ammatillisesti pätevä ulkopuolinen työhönohjaus?
☞ Lastensuojelu Milapro- lapsibisnesryppään asiakashankkijana?
☞ Kuinka Suomi kohtelee haastavissa tapauksissa ulkomaalaistaustaisia vanhempia -Kuka on paha ja mielivaltainen todella?
☞ Lastensuojelun ja psykiatrian mielivalta on samankaltaista
☞ Helsingin lastensuojelun johtaja vastaa muistutukseen - eivät anna aihetta erityisiin toimenpiteisiin
☞ Ei Valvonnalle
☞ Miksi Aino hylättiin?
☞ Ensi- ja turvakotien käytännöt selvitettävä välittömästi
☞ Puolustus puheenvuoro sosiaalityölle -Anteeksipyynnöllä yhteistyöhön
RSS Feed
