Olen kirjoittanut helsinkiläisestä eroperheestä, jossa lastensuojeluasiakkuus on jopa Lassilan lastensuojelun vs. Anitta Jokisen mukaan haavoittanut lasta.
Kirjoitin kummasta tarpeenselvityksestä, johon oli miltei mahdotonta päästä / joutua, sillä Kivikon lastensuojelun tarpeenselvitys ei millään olisi tahtonut edes tutkia lapsen tilannetta isänsä kotona kevään 2016 aikana, kun sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio päätti aiemmin syksyllä mitään todella tutkimatta tai alaisiaan tutkimuksiin velvoittamatta, että lapsen asiakkuus lopetetaan Lassilan lastensuojelussa, vaikka koko lapsen äidin suku vastusti asiakkuuden lopettamista ja toi esille syvän huolensa lapsen hyvinvoinnista isän huollossa. Tuota ennen olivat Vuosaaren lastensuojelun vs. sos Anna-Elena Vatjus, vs. sos. Laura Laine, johtava sosiaalityöntekijä Eja-Maria Aro, johtava sosiaalityöntekijä Jenni Weck-Näse, Lassilan lastensuojelun vs. sos Anitta Jokinen sekä johtava sosiaalityöntekijä Anneli Laurila evänneet kokonaisvaltaisesti koko lapsen asiakkuuden äidiltä vanhemmuuden tukemisen. Äidin ääntä ei otettu vakavasti eikä huomioitu, vaan äiti mitätöitiin täysin kaikessa ja poljettiin sosiaalitoimen välinpitämättömyyden jalkoihin.
Tärkeää on nyt huomioida, ettei saisi leimata koko Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksen työryhmää. Äiti on saanut kuulla lapsen nykyiseltä avohuollon sosiaalivirkialijalta, että itse työryhmä lopulta vaati johtava sosiaalityöntekijä Mustosta vihdoin toteuttamaan tarpeenselvityksen Mustosen useasti todetessa kevään 2016 aikana lapsen lastensuojeluilmoitusten kohdalla, ettei hänen mielestään tarvitse aloittaa tarpeenselvitystä tai edes kontaktoitua lapseen ilmoituksien kohdalla. Kivikon tarpeenselvityksen työryhmässä siis oli mahdollisesti mietintöä tutkinnan tarpeesta lapsen olosuhteista, mutta johtava sosiaalityöntekijä Mustonen tahtoi mitättöidä tämänkin työryhmänsä näkemyksen hyvin pitkän ja lapsen elämän ja henkisen hyvinvoinnin vaarantavan ajan ajan.
Lastensuojelun ongelmista kirjoitetaan oikeasti liian vähän. Samaan aikaan lastensuojelumme viranomaiset hyppivät seinille kritiikistä todeten: "Meidän ammattiylpeyttämme on loukattu jopa niillä kritiikin osoituksilla, joita meihin kohdistetaan." Työssä ei huomioida, kuinka tärkeää on ottaa vastaan tietoa ja oppia siitä.
Kerroin kuinka Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksen johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustonen tahtoi väittää, että lapsen äiti tahtoo mitätöidä lapsen isän isyyden. Hän ei tuon kaksi viikkoa kestäneen tarpeenselvittämisen aikana tavannut lasta, äitiä tai lapsen isää tai tämän puolisoa, käynyt kenenkään kotona tai yhdenkään lastensuojeluilmoituksen kohdalla kuullut lasta. Lapsen oikeusturva katkesi heti tässä vaiheessa Mustosen toiminnan takia, mutta Mustonen ajattelee, että hän saa ja voi katkaista harkintansa varaisesti lastemme oikeusturvan, kun häntä tällainen toiminta huvittaa. Mustonen olettaa, että hän voi kuvittelemalla työhuoneesta käsin tietää lapsen olosuhteet.
Mustonen mahdollisesti myös luulee selkeästi, että vuorovaikutusongelmissa vika on aina vanhemmissa eikä hänellä itsellään ole asiaan mitään vaikutusta.
Mustonen ei ymmärtänyt, että äiti on tietoiseen ajatteluun kykenevä aikuinen, jolla on kyky empatiaan. Mustonen ei käsittänyt, että hänen pitäisi tutustua äitiin ja keskustella äidin kanssa, jotta hän voisi tietää tahtooko äiti mitätöidä isän isyyden. Mustonen vain kuvitteli asioita eli täytti tyhjiä aukkoja tietämyksessään kuvitelmilla. Jos Mustonen olisi tutustunut äitiin, hän tietäisi, että äiti toisinaan hetkittäin jopa tunteissaan inhoaa isää, ei kunnioita isää isänä, mutta ei missään nimessä ikinä tahtoisi kuitenkaan mitätöidä isän isyyttä ja tätäkään osaa isän ihmisyydessä. Äiti ei tahdo satuttaa isää teoilla, joillla isä on satuttanut häntä, sillä äiti ei ole kostonhimoinen hirviö, joka uskoisi silmä silmästä ajatteluun. Äiti tietää, että se vain sokeuttaisi kaikki.
Äiti on pyytänyt useasti virallista korjausmenettelyä lapsen asiakasrekisteriin. Aluksi tähän ei suostuttu. Lastensuojelun johtaja Nummikoski koki, ettei ole mitään tarvetta sellaisella ja samoin sosiaalityön päällikkö Terhi Leino, vaikka se on ihan laissa määrätty toimenpide. Tämä oli aikoinaan myös lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuoren näkemys, koska vs. sos laura Laine ilmoitti Lounatvuorelle, ettei kirjauslisäyksiä tarvitse toteuttaa vanhemman niitä pyytäessä.
Nyt sen sijaan, että suoraan tehtäisiin korjausmenettelyt niiden sähköpostien perusteella, joita äiti on lähettänyt lastensuojeluun, lastensuojelu tahtoo vuorostaan paperisodalla kohdata jo kuormittuneen äidin. Nyt lähetetään äidille kaavioita, joita äidin pitää täyttää, jotta korjaukset kenties ehkä tehtäisiin. Äidin sähköposti ei riitä, vaan täytyy täyttää muotoiltu asiakirja uudelleen. Mitä järkeä tällaisessa toimenpidettä pitkittävässä turhassa toimenpiteessä on?
Miettikääs hetki miltä tuntuu väsyneestä vanhemmasta, jonka vanhemmuus on mitätöity jo kolmen vuoden ajan - jopa niin, että vs. sos Jokinen totesi äidille suoraan, ettei äidin vanhemmuutta tarvitse tukea lastensuojelun toimesta keväällä 2015 sekä syksyllä 2015 ja äidin psykiatrisen lääkärinkin näkemys oli kesäkuussa 2014, ettei vs. sos Laura Lainetta kiinnosta äidin äitiyden tukeminen - ja joka on todella loppu henkisesti ja fyysisesti, koska hänen lapsensa tahtoo jopa kuolla mm. sen takia, että Suomen lastensuojelu jopa itse myöntää lastensuojeluasiakkuuden haavoittavan lasta.
Tämän jälkeen pohtikaa, miten turhauttavaa on täyttää uudeleen ja uudelleen erilaisia asiakirjoja kaukana sosiaalivirkailijasta, joka kirjasi valheellisen väitteen, että vanhempi jonka vanhemmuus on jo lastensuojelun toimesta täysin mitätöity tahtoisi mitätöidä toisen vanhemman vanhemmuuden. Kun tähän vielä lisätään se, että Mustonen oli täysin tietoinen, ettei äiti tahdo mitätöidä isän vanhemmuutta, koska äiti oli tämän Mustosella puhelimessa sanonut, on erittäin kuvaavaa Mustosen toiminnasta havaita, kuinka Mustonen mitätöi äidin ihmisyyden ja oikeuden kertoa itse mitä toiminnoillaan hakee väittäessään silti, että äiti tahtoo mitätöidä isän isyyden ja vielä hakiessaan mm. tämän takia ketään tapaamatta lapselle perheoikeudellisen yksikön kautta tapaamisen rajoittamista niin että käräjäoikeuden tuomarilta pyydetään fabrikoiden asiakirjaväärennyksiä rakennellen ketään tapaamatta tällaista rajoitusta.
Jos Mustosen toimintoa ei olisi estänyt lapsen nykyinen sosiaalivirkailija, joka on työskennellyt alalla jo pitkään, olisi edessä ollut taasen yksi oikeudenkäynti, jossa ei välttämättä olisi ollut lapsella oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, kun otamme huomioon, että tuomaristomme ympäri Suomea luottaa sinisilmäisesti lastensuojeluviranomaisten toimintaan. Yksi syy miksi tuomaristomme luottaa lastensuojeluun, on se seikka, ettei lastensuojelun virheistä ja ongelmakohdista kirjoiteta tarpeeksi.
Osallistuin loppuvuodesta 2015 THL:n puheista tekoihin seminaariin ja siellä oli Englannista kaksi todella loistavaa tutkijaa, jotka kertoivat näkemyksestään, että Englannin lastensuojelullisessa toiminnassa on ollut korjattavaa ja on yhä. Tietenkin on, sillä aina on korjattavaa, koska kehitys itsessään määrittää sisälleen muutoksentarpeen huomioimisen. He puhuivat ihmisten kohtaamisesta, välittömästä tukemisesta ja humaanista lähtökohdasta, välittämisen arvoista ja siitä kuinka välittömällä tukemisella ja elämän arvostamisella saadaan nopeasti jälkeä aikaan.
Kivikon tarpeenselvityksen johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustonen nauttii täysivaltaisesti sosiaalityön päällikkö Terhi Leinon sekä Helsingin lastensuojelun johtajan Saila Nummikosken välinpitämätöntä turvaa. Nämä esimiehet eivät mitätöi edes virheelistä toimintaa, silloin kun heidän alaisensa mitätöi vanhemman vanhemmuuden ilman lapsen tai vanhempien kohtaamista. Sosiaalityön päällikkö Terhi Leinoa ei selkeästi haittaa se, ettei hänen alaisensa kontaktoidu lapsiin tai näiden vanhempiin ja tarkista mitä todella tapahtuu lapsen elämässä. Tarpeita ei tarvitse todella selvittää ja näin voidaan mitätöidä tilanne kokonaan.
Mitä tällainen mitätöinti sitten aiheuttaa isossa kaavassa?
Kun Tiina Mustonen ei kontaktoitunut lapseen ja tarkistanut lapsen elinolosuhteita ja puuttunut todellisiin ongelmakohtiin eli siihen, että lapsen äidin äitiys on mitätöity lapsen isän toimesta ja lapsen isä puolisoineen koko ajan toteuttaa vieraannuttamista puhumalla pahaa ja valheita lapselle lapsen äidistä, tämä saa yhä jatkua. Kukan ei viitsinyt katkaista tätä toimintaa, jossa toimintamotiivina on isällä ja tämän puolisolla saada lapsi uskomaan äitinsä huonouteen ja luoda kitkaa äidin ja lapsen kiintymyssuhteen välille.
Koska äiti pystyy näkemään, kuinka sosiaalitoimi ei tue häntä, vaan koko ajan mitätöi hänen vanhemmuutensa mitätöimällä lapsen äänen ja hänen äänensä, näkemyksensä ja toiveensa, ei äiti kykene luottamaan enää edes lapsen nykyiseen sosiaalivirkailijaan ja olemaan huojentunein mielin. Mustonen siis aiheutti toiminnallaan luotamuspulan syntymisen jo ennen lapsen asiaakkuuden alkamista lapsen äidin ja sosiaalitoimen välille.
On täysin normaalia, että ihminen jota satutetaan ei luota tahoon, jossa häntä on satutettu. Meistä kukaan ei tahdo mennä uudelleen paikkaan, jossa häntä on kohdeltu kaltoin.
Vaikka uusi sosiaalivirkailija ei ole itse Tiina Mustonen, ei äiti voi tietää, onko uusi sosiaalivirkailija nk. käärmeenkieli, joka lepertelee äidille yhtä puhelimessa ja tekee toista toisaalla. Näitä tyhjänpuhujiahan lapsen asioissa on toiminut jo useita viimeisen kolmen vuoden aikana. Äiti ei voi tietää, onko uuden sosiaalivirkailijan vanhemmuuden tukemisen lupaukset katteettomia. Vain aika näyttää sen. Kun ei ole luottamusta, ei oikeastaan ole mitään mille todella rakentaa hyvinvointia. Pelko, huoli, suru menenistä tapahtumista ja toivon puute aiheuttaa henkistä pahoinvointia. Tiina Mustonen siis aiheuttaa toiminnallaan jopa henkistä pahoinvointia ihmisille.
Kuinka vaikeaa sitten on uudelle sosiaalivirkailijalle se seikka, ettei toinen vanhempi luota häneen? Onhan se varmasti myös hänelle rankaa ja haastavaa, että vanhempi sanoittaa koko ajan kysymystä: "Voinko sinuun luottaa, välitätkö minusa ja lapsestamme ja meidän suhteestamme ja elämästämme?" Sosiaalivirkailija joutuu tekemään siis samaan aikaan eheyttävää työtä niiden ongelmien kanssa, joiden takia lastensuojeluasiakkuus oli välttämätön sekä myös luottamuspulan kanssa, jonka Mustonen vanhemmuutta mitätöivällä toiminnallaan aiheutti. Mustonen siis aiheutti toiminnallaan ylimääräistä kuormitusta työtoverilleen ja lisää ongelmia lapsen elämään toiminnallaan. Tilanne siis vaatii sosiaalivirkailijalta sosiaalisten suhteiden ymmärtämistä isommassa kaavassa ja sen hyväksymistä, että menneet virheet työtovereiden toteuttamana aiheuttavat tilanteeseen sen, että hänetkin leimataan mahdollisesti epäluotettavaksi. Mustosen kaltaiset sosiaalivirkailijat siis aiheuttavat toiminallaan sen, ettei sosiaalivirkailijoihin voi luottaa suoraan.
Kuinka moni ihminen menee ravintolaan, josta on saanut huonoa ruokaa uudeleen? Vaikka kokki vaihtuisi, luotammeko me ravintolaan enää yhtä helposti ja olemmeko me innoissaan sen palvelun olemassaolosta?
Mustosen kaltaiset sosiaalivirkailijat vaarantavat lastemme elämän. Jos lasta pahoinpidellään isällään ja lapsi kertoo tästä äidilleen ja äiti sosiaalitoimelle, ei siitä saisi olla seurauksena lapsen erottaminen äidistään. Kuitenkin Mustonen on valmis tekemään mitään tutkimatta jotain tällaista ja hänen esimiehistään lastensuojelun johtaja Nummikoski pitää tätä tällaista jopa jostain syystä tarkoituksenmukaisena. Kuinka moni vanhempi ympäri Suomea jättää ilmoittamatta toisen vanhemman lapseen kohdistaman pahoinpitelyn, koska pelkää, että sosiaalitoimi nk. tappaa viestintuojan eli mitätöi viestintuojan vanhemmuuden?
Lisäksi tilannetta vääristelevät kirjaukset, joissa Mustonen väittää olevaksi jotain mitä ei edes ollut olemassa vaarantaa lapsen oikeusturvan pahasti. Miksi siis Mustonen ei itse havaittuaan virheen olevaisuuden toiminnassaan korjaa kirjauksiaan suoraan pyytämättä, vaikka sekin on lakiin kirjoitettu velvoite sosiaalivirkailijalle? Eikö Mustonen ole vieläkään tajunnut virheen olevaisuutta? Väittääkö Mustonen todella, että hän on toiminut kaikkia kohtaan sopivalla tavalla ja oikein ja kaikkia kunnioittaen ja arvostaen? Väittääkö Mustonen, ettei hän mitätäinyt äidin äitiyttä?
Väittääkö johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustonen, ettei hän mitätöinyt lasta!
On outoa, ettei Helsingissä jossa asiakkaita on todella pajon ja reflektoitavaa materiaali ihmissuhteita olisi vaikka kuinka, ei ole kuitenkaan kyetty rakentamaan toimivaa struktuuria lastensuojelun sisälle. Kenties ongelman on viranomaisten suusta suuhun kulkevat asiakaskuntaa loukkaavasti kohtaavat asenteelliset näkemyset sekä nopeasti vaihtuva henkilökunta. Ongelma on johtavuudessa. Johtajat pysyvät alaisten kiertäessä. Johtajan pitäsi luoda se struktuuri ja pitää sitä yllä. Mutta kun ottaa huomioon, ettei edes THL:n Puheista Tekoihin seminaari johtanut tekoihin, joissa todella kohdattaisiin perheet, vaikka se oli koko seminaarin tausta-ajatus, näemme kokonaiskuvan. Lastensuojelu ei tahdo muuttua sisältäkäsin.
Täällä Mieron tiellä mietin taasen Joopa Joon suruksi pissisajatuksiani kirjoittelemalla pissistekstejäni pissisolemuksessani pyöriskellessäni.
Samalla toivon, että edes muutama reflektoivaan ajatteluun kykenevä sosiaalivirkailija näkisi tämän kieliopillisesti surkean kyhäelmäni ja havaitsisi olevansa tienristeyksessä, jossa saa ihan itse valita mitä tietä jatkossa kulkee. Kysymys voi olla pulmallinen, mutta vastaus helppo. Aina kuitenkin pitäisi kohdatata totuus eikä kuvitella sitä.
Kirjoitin kummasta tarpeenselvityksestä, johon oli miltei mahdotonta päästä / joutua, sillä Kivikon lastensuojelun tarpeenselvitys ei millään olisi tahtonut edes tutkia lapsen tilannetta isänsä kotona kevään 2016 aikana, kun sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio päätti aiemmin syksyllä mitään todella tutkimatta tai alaisiaan tutkimuksiin velvoittamatta, että lapsen asiakkuus lopetetaan Lassilan lastensuojelussa, vaikka koko lapsen äidin suku vastusti asiakkuuden lopettamista ja toi esille syvän huolensa lapsen hyvinvoinnista isän huollossa. Tuota ennen olivat Vuosaaren lastensuojelun vs. sos Anna-Elena Vatjus, vs. sos. Laura Laine, johtava sosiaalityöntekijä Eja-Maria Aro, johtava sosiaalityöntekijä Jenni Weck-Näse, Lassilan lastensuojelun vs. sos Anitta Jokinen sekä johtava sosiaalityöntekijä Anneli Laurila evänneet kokonaisvaltaisesti koko lapsen asiakkuuden äidiltä vanhemmuuden tukemisen. Äidin ääntä ei otettu vakavasti eikä huomioitu, vaan äiti mitätöitiin täysin kaikessa ja poljettiin sosiaalitoimen välinpitämättömyyden jalkoihin.
Tärkeää on nyt huomioida, ettei saisi leimata koko Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksen työryhmää. Äiti on saanut kuulla lapsen nykyiseltä avohuollon sosiaalivirkialijalta, että itse työryhmä lopulta vaati johtava sosiaalityöntekijä Mustosta vihdoin toteuttamaan tarpeenselvityksen Mustosen useasti todetessa kevään 2016 aikana lapsen lastensuojeluilmoitusten kohdalla, ettei hänen mielestään tarvitse aloittaa tarpeenselvitystä tai edes kontaktoitua lapseen ilmoituksien kohdalla. Kivikon tarpeenselvityksen työryhmässä siis oli mahdollisesti mietintöä tutkinnan tarpeesta lapsen olosuhteista, mutta johtava sosiaalityöntekijä Mustonen tahtoi mitättöidä tämänkin työryhmänsä näkemyksen hyvin pitkän ja lapsen elämän ja henkisen hyvinvoinnin vaarantavan ajan ajan.
Lastensuojelun ongelmista kirjoitetaan oikeasti liian vähän. Samaan aikaan lastensuojelumme viranomaiset hyppivät seinille kritiikistä todeten: "Meidän ammattiylpeyttämme on loukattu jopa niillä kritiikin osoituksilla, joita meihin kohdistetaan." Työssä ei huomioida, kuinka tärkeää on ottaa vastaan tietoa ja oppia siitä.
Kerroin kuinka Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksen johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustonen tahtoi väittää, että lapsen äiti tahtoo mitätöidä lapsen isän isyyden. Hän ei tuon kaksi viikkoa kestäneen tarpeenselvittämisen aikana tavannut lasta, äitiä tai lapsen isää tai tämän puolisoa, käynyt kenenkään kotona tai yhdenkään lastensuojeluilmoituksen kohdalla kuullut lasta. Lapsen oikeusturva katkesi heti tässä vaiheessa Mustosen toiminnan takia, mutta Mustonen ajattelee, että hän saa ja voi katkaista harkintansa varaisesti lastemme oikeusturvan, kun häntä tällainen toiminta huvittaa. Mustonen olettaa, että hän voi kuvittelemalla työhuoneesta käsin tietää lapsen olosuhteet.
Mustonen mahdollisesti myös luulee selkeästi, että vuorovaikutusongelmissa vika on aina vanhemmissa eikä hänellä itsellään ole asiaan mitään vaikutusta.
Mustonen ei ymmärtänyt, että äiti on tietoiseen ajatteluun kykenevä aikuinen, jolla on kyky empatiaan. Mustonen ei käsittänyt, että hänen pitäisi tutustua äitiin ja keskustella äidin kanssa, jotta hän voisi tietää tahtooko äiti mitätöidä isän isyyden. Mustonen vain kuvitteli asioita eli täytti tyhjiä aukkoja tietämyksessään kuvitelmilla. Jos Mustonen olisi tutustunut äitiin, hän tietäisi, että äiti toisinaan hetkittäin jopa tunteissaan inhoaa isää, ei kunnioita isää isänä, mutta ei missään nimessä ikinä tahtoisi kuitenkaan mitätöidä isän isyyttä ja tätäkään osaa isän ihmisyydessä. Äiti ei tahdo satuttaa isää teoilla, joillla isä on satuttanut häntä, sillä äiti ei ole kostonhimoinen hirviö, joka uskoisi silmä silmästä ajatteluun. Äiti tietää, että se vain sokeuttaisi kaikki.
Äiti on pyytänyt useasti virallista korjausmenettelyä lapsen asiakasrekisteriin. Aluksi tähän ei suostuttu. Lastensuojelun johtaja Nummikoski koki, ettei ole mitään tarvetta sellaisella ja samoin sosiaalityön päällikkö Terhi Leino, vaikka se on ihan laissa määrätty toimenpide. Tämä oli aikoinaan myös lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuoren näkemys, koska vs. sos laura Laine ilmoitti Lounatvuorelle, ettei kirjauslisäyksiä tarvitse toteuttaa vanhemman niitä pyytäessä.
Nyt sen sijaan, että suoraan tehtäisiin korjausmenettelyt niiden sähköpostien perusteella, joita äiti on lähettänyt lastensuojeluun, lastensuojelu tahtoo vuorostaan paperisodalla kohdata jo kuormittuneen äidin. Nyt lähetetään äidille kaavioita, joita äidin pitää täyttää, jotta korjaukset kenties ehkä tehtäisiin. Äidin sähköposti ei riitä, vaan täytyy täyttää muotoiltu asiakirja uudelleen. Mitä järkeä tällaisessa toimenpidettä pitkittävässä turhassa toimenpiteessä on?
Miettikääs hetki miltä tuntuu väsyneestä vanhemmasta, jonka vanhemmuus on mitätöity jo kolmen vuoden ajan - jopa niin, että vs. sos Jokinen totesi äidille suoraan, ettei äidin vanhemmuutta tarvitse tukea lastensuojelun toimesta keväällä 2015 sekä syksyllä 2015 ja äidin psykiatrisen lääkärinkin näkemys oli kesäkuussa 2014, ettei vs. sos Laura Lainetta kiinnosta äidin äitiyden tukeminen - ja joka on todella loppu henkisesti ja fyysisesti, koska hänen lapsensa tahtoo jopa kuolla mm. sen takia, että Suomen lastensuojelu jopa itse myöntää lastensuojeluasiakkuuden haavoittavan lasta.
Tämän jälkeen pohtikaa, miten turhauttavaa on täyttää uudeleen ja uudelleen erilaisia asiakirjoja kaukana sosiaalivirkailijasta, joka kirjasi valheellisen väitteen, että vanhempi jonka vanhemmuus on jo lastensuojelun toimesta täysin mitätöity tahtoisi mitätöidä toisen vanhemman vanhemmuuden. Kun tähän vielä lisätään se, että Mustonen oli täysin tietoinen, ettei äiti tahdo mitätöidä isän vanhemmuutta, koska äiti oli tämän Mustosella puhelimessa sanonut, on erittäin kuvaavaa Mustosen toiminnasta havaita, kuinka Mustonen mitätöi äidin ihmisyyden ja oikeuden kertoa itse mitä toiminnoillaan hakee väittäessään silti, että äiti tahtoo mitätöidä isän isyyden ja vielä hakiessaan mm. tämän takia ketään tapaamatta lapselle perheoikeudellisen yksikön kautta tapaamisen rajoittamista niin että käräjäoikeuden tuomarilta pyydetään fabrikoiden asiakirjaväärennyksiä rakennellen ketään tapaamatta tällaista rajoitusta.
Jos Mustosen toimintoa ei olisi estänyt lapsen nykyinen sosiaalivirkailija, joka on työskennellyt alalla jo pitkään, olisi edessä ollut taasen yksi oikeudenkäynti, jossa ei välttämättä olisi ollut lapsella oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, kun otamme huomioon, että tuomaristomme ympäri Suomea luottaa sinisilmäisesti lastensuojeluviranomaisten toimintaan. Yksi syy miksi tuomaristomme luottaa lastensuojeluun, on se seikka, ettei lastensuojelun virheistä ja ongelmakohdista kirjoiteta tarpeeksi.
Osallistuin loppuvuodesta 2015 THL:n puheista tekoihin seminaariin ja siellä oli Englannista kaksi todella loistavaa tutkijaa, jotka kertoivat näkemyksestään, että Englannin lastensuojelullisessa toiminnassa on ollut korjattavaa ja on yhä. Tietenkin on, sillä aina on korjattavaa, koska kehitys itsessään määrittää sisälleen muutoksentarpeen huomioimisen. He puhuivat ihmisten kohtaamisesta, välittömästä tukemisesta ja humaanista lähtökohdasta, välittämisen arvoista ja siitä kuinka välittömällä tukemisella ja elämän arvostamisella saadaan nopeasti jälkeä aikaan.
Kivikon tarpeenselvityksen johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustonen nauttii täysivaltaisesti sosiaalityön päällikkö Terhi Leinon sekä Helsingin lastensuojelun johtajan Saila Nummikosken välinpitämätöntä turvaa. Nämä esimiehet eivät mitätöi edes virheelistä toimintaa, silloin kun heidän alaisensa mitätöi vanhemman vanhemmuuden ilman lapsen tai vanhempien kohtaamista. Sosiaalityön päällikkö Terhi Leinoa ei selkeästi haittaa se, ettei hänen alaisensa kontaktoidu lapsiin tai näiden vanhempiin ja tarkista mitä todella tapahtuu lapsen elämässä. Tarpeita ei tarvitse todella selvittää ja näin voidaan mitätöidä tilanne kokonaan.
Mitä tällainen mitätöinti sitten aiheuttaa isossa kaavassa?
Kun Tiina Mustonen ei kontaktoitunut lapseen ja tarkistanut lapsen elinolosuhteita ja puuttunut todellisiin ongelmakohtiin eli siihen, että lapsen äidin äitiys on mitätöity lapsen isän toimesta ja lapsen isä puolisoineen koko ajan toteuttaa vieraannuttamista puhumalla pahaa ja valheita lapselle lapsen äidistä, tämä saa yhä jatkua. Kukan ei viitsinyt katkaista tätä toimintaa, jossa toimintamotiivina on isällä ja tämän puolisolla saada lapsi uskomaan äitinsä huonouteen ja luoda kitkaa äidin ja lapsen kiintymyssuhteen välille.
Koska äiti pystyy näkemään, kuinka sosiaalitoimi ei tue häntä, vaan koko ajan mitätöi hänen vanhemmuutensa mitätöimällä lapsen äänen ja hänen äänensä, näkemyksensä ja toiveensa, ei äiti kykene luottamaan enää edes lapsen nykyiseen sosiaalivirkailijaan ja olemaan huojentunein mielin. Mustonen siis aiheutti toiminnallaan luotamuspulan syntymisen jo ennen lapsen asiaakkuuden alkamista lapsen äidin ja sosiaalitoimen välille.
On täysin normaalia, että ihminen jota satutetaan ei luota tahoon, jossa häntä on satutettu. Meistä kukaan ei tahdo mennä uudelleen paikkaan, jossa häntä on kohdeltu kaltoin.
Vaikka uusi sosiaalivirkailija ei ole itse Tiina Mustonen, ei äiti voi tietää, onko uusi sosiaalivirkailija nk. käärmeenkieli, joka lepertelee äidille yhtä puhelimessa ja tekee toista toisaalla. Näitä tyhjänpuhujiahan lapsen asioissa on toiminut jo useita viimeisen kolmen vuoden aikana. Äiti ei voi tietää, onko uuden sosiaalivirkailijan vanhemmuuden tukemisen lupaukset katteettomia. Vain aika näyttää sen. Kun ei ole luottamusta, ei oikeastaan ole mitään mille todella rakentaa hyvinvointia. Pelko, huoli, suru menenistä tapahtumista ja toivon puute aiheuttaa henkistä pahoinvointia. Tiina Mustonen siis aiheuttaa toiminnallaan jopa henkistä pahoinvointia ihmisille.
Kuinka vaikeaa sitten on uudelle sosiaalivirkailijalle se seikka, ettei toinen vanhempi luota häneen? Onhan se varmasti myös hänelle rankaa ja haastavaa, että vanhempi sanoittaa koko ajan kysymystä: "Voinko sinuun luottaa, välitätkö minusa ja lapsestamme ja meidän suhteestamme ja elämästämme?" Sosiaalivirkailija joutuu tekemään siis samaan aikaan eheyttävää työtä niiden ongelmien kanssa, joiden takia lastensuojeluasiakkuus oli välttämätön sekä myös luottamuspulan kanssa, jonka Mustonen vanhemmuutta mitätöivällä toiminnallaan aiheutti. Mustonen siis aiheutti toiminnallaan ylimääräistä kuormitusta työtoverilleen ja lisää ongelmia lapsen elämään toiminnallaan. Tilanne siis vaatii sosiaalivirkailijalta sosiaalisten suhteiden ymmärtämistä isommassa kaavassa ja sen hyväksymistä, että menneet virheet työtovereiden toteuttamana aiheuttavat tilanteeseen sen, että hänetkin leimataan mahdollisesti epäluotettavaksi. Mustosen kaltaiset sosiaalivirkailijat siis aiheuttavat toiminallaan sen, ettei sosiaalivirkailijoihin voi luottaa suoraan.
Kuinka moni ihminen menee ravintolaan, josta on saanut huonoa ruokaa uudeleen? Vaikka kokki vaihtuisi, luotammeko me ravintolaan enää yhtä helposti ja olemmeko me innoissaan sen palvelun olemassaolosta?
Mustosen kaltaiset sosiaalivirkailijat vaarantavat lastemme elämän. Jos lasta pahoinpidellään isällään ja lapsi kertoo tästä äidilleen ja äiti sosiaalitoimelle, ei siitä saisi olla seurauksena lapsen erottaminen äidistään. Kuitenkin Mustonen on valmis tekemään mitään tutkimatta jotain tällaista ja hänen esimiehistään lastensuojelun johtaja Nummikoski pitää tätä tällaista jopa jostain syystä tarkoituksenmukaisena. Kuinka moni vanhempi ympäri Suomea jättää ilmoittamatta toisen vanhemman lapseen kohdistaman pahoinpitelyn, koska pelkää, että sosiaalitoimi nk. tappaa viestintuojan eli mitätöi viestintuojan vanhemmuuden?
Lisäksi tilannetta vääristelevät kirjaukset, joissa Mustonen väittää olevaksi jotain mitä ei edes ollut olemassa vaarantaa lapsen oikeusturvan pahasti. Miksi siis Mustonen ei itse havaittuaan virheen olevaisuuden toiminnassaan korjaa kirjauksiaan suoraan pyytämättä, vaikka sekin on lakiin kirjoitettu velvoite sosiaalivirkailijalle? Eikö Mustonen ole vieläkään tajunnut virheen olevaisuutta? Väittääkö Mustonen todella, että hän on toiminut kaikkia kohtaan sopivalla tavalla ja oikein ja kaikkia kunnioittaen ja arvostaen? Väittääkö Mustonen, ettei hän mitätäinyt äidin äitiyttä?
Väittääkö johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustonen, ettei hän mitätöinyt lasta!
On outoa, ettei Helsingissä jossa asiakkaita on todella pajon ja reflektoitavaa materiaali ihmissuhteita olisi vaikka kuinka, ei ole kuitenkaan kyetty rakentamaan toimivaa struktuuria lastensuojelun sisälle. Kenties ongelman on viranomaisten suusta suuhun kulkevat asiakaskuntaa loukkaavasti kohtaavat asenteelliset näkemyset sekä nopeasti vaihtuva henkilökunta. Ongelma on johtavuudessa. Johtajat pysyvät alaisten kiertäessä. Johtajan pitäsi luoda se struktuuri ja pitää sitä yllä. Mutta kun ottaa huomioon, ettei edes THL:n Puheista Tekoihin seminaari johtanut tekoihin, joissa todella kohdattaisiin perheet, vaikka se oli koko seminaarin tausta-ajatus, näemme kokonaiskuvan. Lastensuojelu ei tahdo muuttua sisältäkäsin.
Täällä Mieron tiellä mietin taasen Joopa Joon suruksi pissisajatuksiani kirjoittelemalla pissistekstejäni pissisolemuksessani pyöriskellessäni.
Samalla toivon, että edes muutama reflektoivaan ajatteluun kykenevä sosiaalivirkailija näkisi tämän kieliopillisesti surkean kyhäelmäni ja havaitsisi olevansa tienristeyksessä, jossa saa ihan itse valita mitä tietä jatkossa kulkee. Kysymys voi olla pulmallinen, mutta vastaus helppo. Aina kuitenkin pitäisi kohdatata totuus eikä kuvitella sitä.
RSS Feed
