Tuosta kummasta tavasta tehtiin kansan huvia kilpailussa nimeltä köyden veto. Kyläläiset ottavat mittaa toisistaan ryhmittymällä kahteen ryhmään köyden päihin, puoleen väliin köyttä asetetaan raja ja sitten vedetään kilpaa toista joukkuetta rajan yli.
Järkevämpi kilpailuhan olisi tuottaa energiaa vetämällä köyttä ja samalla pohtien kuinka saadaan köysi pysymään keskellä eli hyvinvointi tasasuhteessa tehden kilpailusta vielä mielenkiintoista, luovaa ja positiivisia muistoja tuottavaa.
Lastensuojelumaailmassa ei ymmärretä mitä on valta. Mitä on valta ottaa ja valta antaa. Sosiaalisia suhteita ei nähdä energiana, jossa jokaisella on valtaa ja toisilla kyky käyttää valtaansa paremmin kuin toiset ja toisilla myös enemmän valtaa kuin toisilla. Rikkaallahan on enemmän valtaa kuin köyhällä ja enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa elämäänsä. Köyhä ei kuitenkaan ansaitsisi ihmisoikeuksissaan alistamista, mitätöintiä ja välinpitämätöntä kohtelua. Valta-asema on myös rikkaus, etu jota tulisi osata käyttää järkevästi kaikkien hyödyksi ja eduksi. Sille, jolla on puutetta, tulisi osata antaa tarvittava ja se jolla on valtaa tulisi osata korjata epäsuhdanteet voimassa, vallassa ja hyvinvoinnissa.
Lastensuojelun kanssa vanhempien työskentely on kuin köydenvetoa pahimmillaan. Lastensuojelu joka "häärää" menemään ilman asianmukaista tukea, tähtäimellistä ja suunnitelmallista työtä, käyttää valtaansa. Riippuen toimintansa tavasta, se voi vetää köydestä niin kovaa, että vanhempi tai lapsi kaatuu nenälleen, haavoituu, eikä kykene nousemaan uudelleen köyden vetoon. Lastensuojelu voi myös olla yhtäkkiä vetämättä köydestä ja saada ongelmaisen perheen nk. kaatumaan selälleen, lyömään päänsä ja ongelmat näin syvenemään.
Vika on kuitenkin aina perheessä lastensuojelun mielestä ja kun he kaatavat perheen köyden vedossa he eivät anna perheelle edes aikaa nousta, vaan lähtevät repimään perhettä, jonka ovat kiinnittäneet rannelenkeillä köyteen pitkin maata, niin, että kaikki ne vaatteet eli elämän struktuuri, jonka perhe on rakentanut, repeää, rikkoutuu ja samalla tämän jälkeen niiden antaman suojan hajottua perheen yksilöiden identiteetti alkaa hajoamaan, kun maan raaka pinta pääsee ihon kanssa kosketuksiin.
On järkyttävää katsoa millaiseen häpeäpuuhun asetetaan köydenvedon jälkeen perhe tai yksilö perhestä, vanhemmat / vanhempi tai lapsi. Rikkirevitty perhe asetetaan lastensuojelun salatussa maailmassa, rajatussa kyläyhteisössä, esille riekaleisena ja revittynä. Pahimmillaan ei edes anneta tukea siihen, että haavat parantuisivat ja uudet vaatteet saataisiin päälle.
Uusi köydenveto alkaa, kun perhe pyytää tukea järkyttävään olosuhteeseen, joka syntyi valtataistelusta. Nyt vedetäänkin köyttä siitä, onko köyhänä oikeuttettu leipään, kun oma sato vietiin köydenvetoriepottelulla. Lastensuojelu käyttää sanaa voida ja ilmoittaa, ettei voi tukea, vaikka kyse ei ole voimisesta, vaan itseasiassa tahtomisesta. Kun perhe tajuaa, ettei köydenvedossa ole mitään järkeä, että eipäs-juupas-keskustelu ei johda mihinkään ja pyytää, että kilpaileminen lopetaan ja istutaan alas, otetaan eteen paperi ja kynä ja asetetaan tähtäimiä ja suunnitellaan miten tähtäimeen päästään, ottaa sosiaalitoimi uudelleen silti esille köyden ja ilmoittaa, että on aika kilpailla vuorostaan tästä aiheesta.
Kilpailusta uupunut perhe katsoo hullua kilpailuviettistä sosiaalitoimea järkyttyneenä tunteiden vallassa, kylmissään nälissään ja epätoivoisena ja saamme pohtia vuorostaan Suomi Filmien draamaratkaisuja, joissa samankaltaiseen vedätykseen lopenuupunut kylänneito juoksee kalliolta ja hyppää kuolemaansa tai pohjalainen puukkojunkkari upottaa teräaseensa vastustajan lihaan. Taasen otetaan eteen köysi sosiaalitoimen toimesta ja revitään rikkirevittyä perheettä ilman vaatteita pitkin maata ja luut tulevat esille. Sosiaalitoimi tahtoo tarkistaa, onko siellä lihan alla edes ihmisen luurankoa, koska välinpitämätön huoli ja epäilys ei vaan anna tilaa muulle.
Sosiaalitoimi kun ei voi ymmärtää, ettei kukaan tahdo vetää köyttä kuin vain leikkimielisesti hyvässä hengessä juhannusjuhlien aikana suomalaista hullua kansallisperinnettä muistellen ja sille naureskellen, samalla kun naureskellaan mustassa huumorissa kaverin ilmeille, pullisteluille sekä mahdolliselle repeämälle housun lahkeessa tai nurmen aiheuttamalle ikuiselle jäljelle. Hauskuudessa jos jotain tapahtuu, yleensä paikataan haavat pesten ne ensin, taputellaan olalle ja sitten päälle syödään yhdessä hyvin ja istutaan alas, luodaan tähtäimiä ja suunnitellaan miten tähtäimiin päästään. Mutta ei sosiaalitoimen kanssa, joka tahtoo sokeana vain vetää köyttä taistellakseen vallasta tai vetääkseen köyden päässä perhettä.
Sosiaalitoimi, joka tykkää vedättää, on myös innoissaan kaveri eroperheen kriiseissä vedättäjille.
Vieraannuttaja on kilpailuviettinen köydenvetäjä, johon sosiaalivirkailija helposti samaistuu. Sosiaalivirkailija ei edes tajua vieraanuttajan kanssa köyttä vetäessään, kuinka helpolla vetäisyllä vieraanuttaja ottaa sosiaalivirkailijan rinnalleen, siitä tämän samaan päähän köyttä sitaisee ja asettaa sosiaalitoimen heittämään vielä köyden toisen pään vieraannuttamisen kohdevanhemmalle. Siinä sitten vanhempaa, joka tahtoisi istua asiallisesti pöydän ääreen, ottaa kynän ja paperin käteen, kirjoittaa tähtäimiä ja tehdä suunnitelmia tähtäimeen päästäkseen, riepotellaan sosiaalitoimen ja toisen vanhemman toimesta.
Siinä samalla lapsikin asetetaan köyteen kiinni ja vielä siihen keskelle pitämään köyden molemmista päistä kiinni. Keskiajalla kidutettiin ihmisiä sitomalla heitä raajoista hevosiin ja laittamalla hevoset juoksemaan toisistaan erkaantuen. Siitä huolimatta, että tarkaan tutkittu tulos oli, että tämä satuttaa ihmisiä ja on järkyttävän raakaa toimintaa, ei sosiaalitoimi välitä siitä, kuinka lapsi, jota sen tulisi suojella, haavoittuu moisesta köydenvedosta. Sosiaalitoimi ei välitä, vaikka köyden toisessa päässä lapselleen apua huutava vieraannuttamisen kohdevanhempi kuinka huutaisi: "Tässä ei ole järkeä! Lopetetaan tämä!" Vaikka sosiaalitoimi tajuaisikin lopulta järjettömän toimintansa ja päättäisi lähteä itse köydenvedosta pois, se siirtyy vain sivuun ja alkaa kirjaamaan ylös mitä köydenvedon aikana tapahtuu. Se katsoo tapahtumaa, kuin olisi olympialaisissa ja tiedottaa tästä salatussa maailmassa kyläyhteisölle, joka seuraa tapahtuamia lyöden vetoa siitä, kumpi on voittaja ja uhoten siitä kumman tulisi olla voittaja ja samaan aikaan kommetoiden sitä miten lapsi reagoi tilanteeseen.
Täällä mieron tiellä totean, että tällaisista aivan järkyttävistä köydenvedoista pitäisi päästä. Moinen tapa käyttää valtaa on sosiaalitoimelta järkyttävän väkivaltaista, kuormittavaa kaikille ja turhaa energian tuhlausta.
Moinen köysi pitäisi siirtää varastoon odottamaan juhlia ja aikaa, jolloin asiat ovat niin iloisesti, että leikkimielinen pelailu on ajankohtaista.
Sosiaalitoimen tulisi ymmärtää mitä on valta ja että heillä on valta antaa ihmisille mielenrauhaa, aikaa istua alas keskustella järkevästi, tehdä tähtäimiä ja suunnitella niihin pääsyä.
Täältä voi osallistua vastustaamaan köydenvetoa, jossa tarkoituksena on vieraannuttaa lapsi vanhemmistaan / vanhemmastaan ja saada vanhempi / vanhemmat vieraantumaan lapsestaan ja jossa tarkoitus on valtataistelulla viedä lapselta oikeus normaaliin elämään, jossa istutaan alas, asetetaan tähtäimiä ja suunnitellaan niihin pääsyä: https://www.change.org/p/united-nations-secretary-general-g…
Sosiaalityö kärsii Münchhausenin oireyhtymästä (LL 18.10.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/sosiaalityo-karsii-munchhaus…
Älä käyttäydy haastavasti (LL - Miero 19.10.2016):
http://www.lokakuunliike.com/mier…/ala-kayttaydy-haastavasti
Helsingissä lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteistyössä havaittu ongelmia (LL 23.10.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/helsingissa-lastensuojelun-j…
Sosiaalityöntekijäsi on suurella todennäköisyydellä mielenterveydeltään sairas. Tämäkö syy sosiaalityön struktuurittomuuteen? (LL 27.10.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/sosiaalityontekijasi-on-suur…
Vetoomus vieraannuttamista vastaan (LL 8.2.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/vetoomus-vieraannuttamista-v…