
Myös olen saanut kuulla, että osaa näistä viranomaisista, jopa kenties useita, ei haittaa, että he toiminnallaan haavoittavat ihmisiä. He havaitsevat pahoinvoinnin toimintansa jälkeen, mutta eivät välitä tästä, vaikka haavoittavat kokonaisia perheyhteisöjä, elinyhteisöjä.
Kirjoittaessani nyt 10-vuotiaasta helsinkiläisestä tyttölapsesta, olen joutunut uudelleen ja uudelleen mielikuvissani elämään haavoittavuutta (kirjoittaminen haavoittaa minua), jota lapsen elämässä lastensuojelu on aiheuttanut lapselle ja tämän läheisille haavoittavilla toimintatavoillaan, joita mm. lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski jostain syystä pitää tarkoituksenmukaisina lastensuojelun työmenetelminä, vaikka ne haavoittavat ihmisiä.
Nummikoskea ei kiinnosta selkeästi miten tietoa käsitellään mm. asenteiden kautta lastensuojelussa ja näin ollen objektiivinen vanhemmuuden tuki ei toteudu. Työn vaikuttavuutta ei siis pohdita kriittisesti lastensuojelun johdon tasolta ja kukaan ei mieti kuinka voitaisiin toimia toisin ja vaikuttaa paremmin.
Hyvä esimerkki on tuon 10-vuotiaan lapsen kohdalla nykyisen avohuollosta vastaavan sosiaalityön päällikkö Sanna Teiron toiminta. Teiro osasi katsoa asenteiden aiheuttamien verhojen taakse, kun Kivikon tarpeenselvityksen johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustonen lähti lasta, äitiä ja isää tapaamatta vain työhuoneestaan käsin intuitioiden (tätä Nummikoski piti tarkoituksenmukaisena työmenetelmänä) ja mitään tutkimatta leimaamaan suoraan lapsen äitiä lapselle vaaralliseksi ja pyysi HKI:n sote-viraston perheoikeudellista yksikköä laatimaan olosuhdemuutoasiakirjan HKI:n käräjäoikeudelle ja vaatimaan lapsen tapaamisiin muutosta niin, ettei lapsi saisi tavata äitiään. Nummikosken mielestä Mustosen ei tarvinnut ennen toimintaa tarkistaa näkemyksiään edes tutkimuksella, mutta Teiro oli esimiehensä kanssa erimieltä ja tapasi lapsen ja havaitsi lapsen puhuvan vain äidistään ja vain hyvää.
Toisaalta heti tavattuaan äidin ensimmäisen kerran ja nähtyään, kuinka äiti järkyttyi tiedosta, että Mustonen oli yrittänyt estää lapselta oikeuden äitiinsä ilman tutkimusta ja Teiro oli tutkinut asian ja havainnut Mustosen toiminnan haavoittavaksi ja estänyt toiminnan jatkumisen, Teiro väitti, ettei voi tavata äitiä ja lasta yhdessä ja kertoi äidille, että äiti tulisi haavoittamaan lastaan, jos paikalla olisi lastensuojelun viranomainen. Teiro syyllisti vuorostaan äitiä jostain mille ei kuitenkaan ollut edes tehnyt tutkimusta ja leimasi jopa kirjauksessaan äidin tällä näkemyksellään. Äiti joutui selittämään Teirolle, joka osasi tarkistaa Mustosen toiminnan, että myös Teiron toteuttamana sama toiminta on väärin, leimaamista ja viranomaisen toteuttamana erityisesti ihmisoikeusrikkomus.
Myös Hirler väitti juutalaisten olevan vaikka mitä, mutta ei mennä sen syvemmin siihen ja käydä läpi miten samankaltaista lastensuojelu työ pahimmillaan on, kun vertaamme sitä Hitlerin vallankäytön menetelmiin.
Teiro havaitsi ajatteluaan lopulta tarkistettuaan, ettei ollut mitään sellaista seikkaa, millä hän todella voisi väittää äidin olevan lapselleen vakavasti vaarallinen ja totesi, että hänen täytyy tavata äiti ja lapsi ja tämän jälkeen totesi jopa äidin keskustelevan lapselleen ikätasoisesti hyvin vaikeista asioista, kuten vaikkapa lapsen kuulemista pelottavista harhoista. Äiti osasi selittää lapselle ikätasoisesti positiivisen kautta mistä pelottavat harhat johtuvat. Teirolle äiti kertoi lapsen reagoivan aikuisiin eli pelkäävän isänsä kotona jotain mitä ei saa sanoittaa ja mikä tulee esille harhoina. Teiro sai sosiaalipsykologiaa opiskeltuaan oppia äidin kautta uutta tietämystä lastensuojelun haavoittavuudesta ja kuulla monia toimintatapoja joita tuon lapsen perheeseen oli kohdistettu ja jotka olivat Teironkin mielestä toisinaan: "Kamalaa ja älytöntä." ). 9.5. Teiro toetsi Pyyköselle äitiä tulkitun monella tavoin väärin lapsen asiakkuuden aikana ja myönsi myös oman virheensä.
Teiro lupasi tukea äitiä vieraannuttamistilanteessa ja tekikin työtä, vaikka vieraannuttamisen mieltäminen todella oli Teirolle vaikeaa, sillä lastensuojelun sisällä hyvin vähän on seurattu mikä kaikki on vieraanuttamista ja miten monella tavalla vierannuttaminen vaikuttaa lapseen. Teiron käsitys oli, että jos lapsen kiintymyssuhde ei ole täysin turvaton ja jos lapsi ei täysin pidä vanhempaansa hänelle tuntemattomana, ei vieraantuminen ole toteutunut. Vieraannuttava teko ei siis ollut toteutunut vieraannuttaminen, koska lapsi tahtoi äidilleen silti. Vieraannuttamista ei siis ollut Teiron mielestä, vaikka oli vieraannuttavia tekoja, koska lapsi ei ollut totaalisesti vieraantunut.
Jos on vieraannuttavia tekoja, on vieraannuttamista ja aina on myös reaktioita vieraanuttamisen kohteilla, joista yleisimpiä ovat lisääntynyt turvattomuus, henkinen pahoinvointi sekä elämän kokeminen haastavana.
Teiro ei ymmärtänyt miten lapsen asema lapsena muuttuu vierannuttamistilanteissa ja kuinka rankkaa lapselle tämä olosuhde on ja kuinka vieraannuttavat teot ovat raakaa henkistä väkivaltaa lasta kohtaan, vaikka lapsi ei suostunut vieraantumaan täysin vanhemmastaan ja toimi viisaammin kuin lastensuojelun täti ja tahtoi tarkistaa hänelle annetun viestin (isänsä ja isän puolison väittämät) vuorovaikutuksen keinoin.
Teiro ei kokenut lapselle tuen tarvetta tai edes oikeutta tulla todella edes lastensuojelun kuulemaksi, kun ilmoitettiin lastensuojelulle mm. että lasta uhkaillaan äidin vankilaan laittamisella, jos lapsi ei tottele. Lapsi joutui selviämään peloissaan yksin vain äitinsä tukemana ja käsittelemään äitinsä kanssa pelkoaan siitä, että isä ja isän Mehiläisen johtava lääkäripuoliso laittavat tuomarin laittamaan äidin vankilaan, jos hän ei tottele isänsä puolisoa minuutilleen.
Teirolle selvisi, ettei äiti manipuloi lastaan, kun hän suostui äidin pyydettyä puolen vuoden ajan häntä tutkimaan asian, tutkimaan asian. Tätä ennen mm. vuonna 2015 Lassilan lastensuojelun vs. sos. Anitta Jokinen oli väittänyt äidin manipuloivan lastaan ja syksyllä 2016 lapsen isän Mehiläisen johtava lääkäri puoliso väitti myös käräjäoikeudelle äidin manipuloivan lastaan ja käräjäoikeus piti lääkärin totemusta uskottavana ilman asian tutkimista, koska aiemmin oli lapsen huolto siirretty yksin lapsen isälle lastensuojelun pyynnöstä, lastensuojelun väitettyä äitiä itsetuhoiseksi, homoseksuaalipedofiili-insestiksi, symbiottiseksi kasvattajaksi, yhteistyökyvyttömäksi, kaikille psyykkisesti ja fyysisesti vaaralliseksi sekä lastensuojelua kanteluillaan kuormittavaksi.
Lastensuojelun mielestä se ei kuormita äitiä, kun lastensuojelu syyttää äitiä suoraan jostain mitä äiti ei ole tehnyt ja ei ole. Nämä suorat syytökset ilman tutkimista ovat lastensuojelun mielestä (Nummikoksi) lastensuojelun tarkoituksenmukainen työmenetelmä joka osoittaa tietämystä tutkimustyön menetelmistä. Lastensuojelun mielestä äidin ei pitäisi valittaa siitä, että äitiä syytetään jostain mitä hän ei ole ja että syytökset esitetään suoraan intuition varassa ilman tutkimusta jopa suoraan leimaavana halveksunnalla höystetynä syytöksenä, faktatietona, jonka taakse ei kuitenkaan ole tehty tutkimusta.
Teiron tavassa käsitellä moniammatillisessa vuorovaikutuksessa tietoa tuomarin edessä 2.6., kun äiti valitti lähestymiskiellosta lastaan kohtaan sai huomata oudon asenteellisuuden viestin antamisessa, kun Teiro oli luvannut äidille tulla oikeuteen ÄITIÄ tukemaan vanhemmuudessaan:
1) Kertoessaan, ettei hän ole havainnut äidin toiminnassa lasta ja äitiä tavatessaan mitään huoltaherättävää, Teiro tahtoi painottaa, että hän voi lausua asiasta vain sen tiedon valossa mikä hänellä on äidin vanhemmuudesta. Teiro siis kyseenalaisti oman lausuntonsa todetessaan, että äiti ei ole hänen havaintojensa mukaan lapselle vaarallinen todeten, että on olemassa tietoa, jota hän ei ole havainnut ensikäden kautta (ei ole 100% kokoaikaista valvontaa), joka voisi kertoa jotain toista. Hän jätti siis oman lausuntonsa ylle epäilyksen heilumaan kuulijan mielessä.
Mikä lie sitten saa aikaan tällaisen toiminnan? Onko vakava vanhemman leimaaminen edellisten sosiaalivirkailijoiden toimesta, vaikka nämä eivät ikinä edes tavanneet lasta ja äitiä yhdessä, Teiron mielestä syy pohtia omaa osaamistaan havaita asioita tai kykyään tutkia olosuhdetta tarvittan riittävällä tavalla vai onko hänellä tosinaan muistissaan joissakin tilanteissa tieto tiedon olevuudesta subjektiivisena, jossa yksilön ensikäden havainnot ovat ainut tietolähde ja se mitä ei voi havaita ei voi tietenkään olla tiedossa.
2) Kun puhuttiin ongelmista isän kotona, Teiro vähätteli näitä, eikä edes kyseenalaistanut itseään todeten, että lausuu vain sen tiedon valossa mikä hänellä voi olla. Hän ei myöskään tuonut esille, ettei ole useassakaan kohdassa saatuaan lastensuojeluilmoituksen mm. lapseen kohdistetusta väkivallasta isän kotona tavannut lasta ja jätti myös kertomatta sen, että lapsi on kertonut hänelle isän johtava lääkäripuolison uhkailevan lasta, puhuvan lapselle pahaa äidistä ja pelottelevan lasta.
Mikä lie saa lastensuojelun vähättelemään ongelmia, joita ei ole edes tutkinut ja vähättelemään vakaviakin asioita, jotka tietää lasta haavoittaviksi ja joiden vuoksi on todennut isälle, että isän on mietittävä asumisratkaisunsa uudelleen ja pohdittava miten saa tuon johtavan lääkärin vaikutuspiiristä lapsen pois, kun lääkärin toimintaan ei lääkärin tahtotilan vuoksi voi vaikuttaa.
3) Kun puheeksi otettiin lapsen tarpeenselvittäjän (2013) Iitu Kuusniemen sukulaisuussuhde lapsen isän puolisoon, Teiro totesi tiukasti, ettei sukulaisuussuhteella ole vaikuttavuutta sosiaalityössä. Taaskaan Teiro ei todennut, että hän lausuu vain sen tiedon valossa mikä hänellä on, eikä kyseenalaistanut omaa lausuntoaan, vaikka sukulaisuussuhteen vaikuttavuus on kaikissa tutkimuksissa haavaittu selkeänä puoluellisuutena ja objektiivisuuden laskemisena, nepotismina ja omanedun tavoitteluna.
Teiro ei ollut vuonna 2013-2014 paikalla katsomassa mitä tapahtui Vuosaaren lastensuojelussa, joten miten hän voi väittää, ettei sukulaisuussuhteella ole vaikuttavuutta, kun ei itsekään osannut erottaa mitä on intuition varassa huolesta sekaisin toimiminen ja mikä on aito tutkiminen aloittaessaan lapsen vastuusosiaalivirkailijana.
Nyt lapsen uusi sosiaalivirkailija on Maunulan lastensuojelun johtava sosiaalivirkailija Riikka Pyykönen. Pyykkönen meni heti alkuun väittämään, että äiti häiriköi lastaan lukemattomilla teksti- ja whatsapp viesteillä ja manipuloi lastaan ja lastensuojelutyötä suorittamatta väitteelleen vuorovaikutuksen kautta kuitenkaan mitään tutkimusta. Pyykkönen hoki puolustuksenaan: "Olen jutellut Sannan kanssa" ja perusteli toimintaansa todeten: "Isä kertoi minulle."
Vieraannuttaja isä siis pääsi manipuloimaan Pyykösen vain toteamalla jotain ja jotenkin se tutkimustieto, mitä Teirolla oli äidin äitiydestä ei ollut välittynyt Pyyköselle, vaikka Teiro ja Pyykönen molemmat ovat todenneet, että Teiro on konsultoinut Pyykösen asiakuuden siirtämistilanteessa. Äiti oli taasen tilanteesssa, että hän joutuu edellisten virkailijoiden aiheuttaman leiman vuoksi todistamaan uudelleen vanhemmuutensa ja myös uskottavuutensa tiedon välittäjänä sekä myös älykkyytensä tiedon käsittelijänä.
Syksyllä 2016, kun Teiro leimasi äitiä tutkimatta ollenkaan ensin väitettään, joka perustui vain hänen intutiolleen äiti kutsui Teiron tapaamaan psykoterapeuttinsa ja Teirolle selitettiin tarkkaan mitä on psykoterapia ja mihin sillä äidin kohdalla koetetaan vaikuttaa. Psykoterapautti avasi Teirolle tämän intuition tuottamat virhearviot ja auttoi suoran työhönohajauksen keinoin tilannetta eheytymään. Myös tuolloin psykoterapeutti totesi Teirolle, että hänen työtään tukisi, jos lastensuojelu tukisi vanhempien vanhemmuutta omalta osaltaan ongelmia vähentäen. Tuolloin Teiro pahoitteli toimimattomuuttaan silllä, että hän koki monen ristiriitaisen tiedon edessä tarvetta tutkia todella olosuhde ja siksi ei kyennyt toimimaan tuentarpeen tasolla oikea-aikaisesti.
Teiro kuitenkin tutki olosuhteen ja havaitsi ongelmat, hankki isän kotiin perhetyön ja alkoi tukemaan tai ainakin suunnitteli (ei toteutunut resurssipulan ja Teiron aseman vaihtumisen vuoksi) äidin vanhemmuuden tukemisen sekä alkoi hakemaan lapselle tukitahoa ja myös rajasi lasta haavoittavan isän puolison lapsen elinpiirin ulkopuolelle. Lapsi ei kaipaa ollenkaan tuota johtavaa lääkäriä, jonka kanssa asui miltei kolme vuotta, mikä kertoo kuinka haavoittavasti lääkäri kohteli häntä.
Nyt äiti joutuu aloittamaan kaiken Pyykösen kanssa Teiron antamasta konsultaatiosta huolimatta uudeleen ja äiti joutuu kouluttamaan psykoteraputtinsa kanssa Pyykösen ymmärtämään mitä eroa on pelkän intution varassa toteutetulla työllä jos vertaa tätä aitoon vuorovaikutuksella tehtyyn toisiamme tukevaan tutkittuun tietoon ja sille perustuvaan toimintaan. Taasen joudutaan selittämään sosiaalivirkailijalle mitä on subjektiivinen tulkinta ja miksi siihen ei suoraan tule luottaa.
Samaisesta virheellisestä toimintamallista on kirjoittanut kirjan tutkija Tarja Heino: "Asiakkuuden hämäryys lastensuojelussa : Sosiaalityöntekijän tuottama määritys lastensuojelun asiakkaaksi."
Hän kuvaa tätä sanoin:
"Pelkkä yhteydenotto tai lastensuojeluilmoitus ei kuitenkaan tuota asiakkuusmääritystä. Sen lisäksi tarvitaan, että työntekijä huolestuu riittävästi lapsen tilanteesta ja että lastensuojelusta vastaavalla työntekijällä "naksahtaa". ( Heino, 1997, 72-73).
Kirjailija Maria Syvälä myös havaitsee asian intuitiona, aistimuksena, jota pidetään asiantuntevuutena. Hallinto-oikeudessa on kuultu toiminnan perusteluna lastensuojelun työntekijöiltä:
”No sen vain niinku aistii.”
”En mä osaa selittää sitä, mut se sisäinen tunne oli tosi vahva, et joku täs perhees mättää.”
"Mulla on merkillinen tunne takaraivossa..."
Aivan samoin aisti ketään perheestä tapaamatta Kivikon tarpeenselvityksen johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustonen, että äiti on lapsensa kehitykselle vaaraksi. Myös näin aisti Teiro äidin olevan lapselle vaaraksi, jos paikalla on sosiaalityöntekijä. Yhtälailla nyt vuorostaan Pyykkönen ajattelee äidin olevan lapselle vaaraksi, koska isä näin kertoi, hän ymmärsi jotain Teiron puheesta hänelle, jota emme tiedä ja hän tulkitsi jonkin viestin jonain, mutta emme tiedä minkä viestin. Tätä ennen vs. sos. Jokinen totesi äidin kohtelevan kaltoin lastaan, koska tarkisti, että lapsi pesee hampaansa ja ilmoitti aistimuksiensa varassa äidin manipuloivan lastaan (kolme ammatillista tahoa totesi, ettei näin ole) ja tätä ennen vs. sos. Laura Laine määritti äidin symbiottiseksi kasvattajaksi, itsetuhoiseksi, 100%:tin varmuudella insestiksi, kaikille psyykkisesti ja fyysisesti vaaralliseksi ja lastensuojelun kanssa yhteistyökyvyttömäksi täysin. Tätä ennen vs. sos. Anne-Elena Vatjus oli todennut lapsen äidille: "Omapa on vikasi, ettet katsonut kenen kanssa lapsen teit!"
Vatjuksen lausahduksen kohdalla mm. Teiro totesi siitä kuullessaan ennen juhannusta 2016: "Ohhoh!"
Silti vaikka ensimmäisestä sosiaalivirkailijasta lähtien lapsen äitiä on lastensuojelu vain syyllistänyt mitään koskaan todella pohtimatta, äitiä koskaan tukematta ja Teiron ollessa tästä tietoinen, hän asiakkuuden siirtotilanteessa ei tarkista edes alaisensa toimintaa todella ja asettaa äidin taasen todistamaan uudelle sosiaalivirkailijalle, ettei vanhempana ikinä olisi halukas ja kyvyskäs viemään lapseltaan oikeutta ajatella itse ja olla hän kuka on, saati sitten, että olisi niin sekaisin suhteessa lapseen, etei osaisi arvosaa lapsen oikeutta saada olla lapsi ja aikaa elää lapsena rauhassa.
Pyyköselle kertoi itkien lapsen mummo, kuinka kevätjuhlapäivänä 2015 mummon tavattua lapsen lastaan puolenvuoden odottamisen jälkeen lyhyen kahvihetken ajan, vaikka isä oli ensin kieltänyt, lapsi oli kertonut vs. sos. Laura Laineesta: "Se täti sanoi minulle, etten saa koskaan edes haaveilla äidin luokse takaisin pääsyä."
Tästäkin huolimatta lastensuojelu yhä väittää, että äiti kohtelee lastaan kaltoin ja edes mummon kyyneleet ja puhe lapsen oikeuksista ajatteluun ja mielipiteeseen, toiveisiin ja näiden sanoittamiseen, ei saanut johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykköstä pitämään Laineen toimintaa lapsen manipulointina ja lasta haavoittavana tekona.
Täällä moniristeisellä Mieron tiellä joudun toteamaan, että koska lastensuojeluviranomainen poikeaa lastensuojelun tarkoituksenmukaiselta toiminnalliselta tieltä juostessaan risteyksessä intuitionsa tielle, joutuvat vanhemmat ja muut vanhempien tukitahot ohjaamaan lastensuojelun takaisin tarkoituksenmmukaiselle lastensuojelun funktion täyttävälle tielle. Tämä on valtavaa ihmiselämien ajan hukkaa, rahan turhaa kulutusta ja kiusantekoa lapsillemme ja heidän läheisilleen ja muuten myös kaikille teille.
Tilanne on tämä, koska lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski ei tue alaisiaan pois virheellisistä toimintamenetelmistään, joista myös vs. sos. Anitta Jokinen kertoo Pro Gradussaan (samoja toimintapoja tosin itse toteuttaen myös).
Äidin psykoterapeutti aikoo taasen koettaa suoran työhönohjauksen keinoin auttaa sosiaalivirkailijaa työssään. Hän valmistelee äitiä todeten äidin ajattelusta: "Noin ajattelevat älykkäät ihmiset. Me emme voi odottaa tätä sosiaalivirkailijalta suoraan." Nähtäväksi jää, kykeneekö Pyykkönen älykkyydessään ottamaan vastaan uutta oppia, silloin kun älykkyys ei riitä samalle tasolle asiakkaansa vanhemman kanssa ja kun hänen tietämyksessä ei ole taitoa havaita mitä on oletus, luulo, intuitio, aistimus, naksahdus eli mututieto.
Kuinka monen lastensuojelulapsen asiakkuus olisi hoidettavissa vuoden pituisella kunnollisella avohuollon tuella, kun nyt tämänkin lapsen kohdalla aikaa on käytetty vuodesta 2013 saakka sosiaalivirkailijan intuitiosekoilujen selvittämiseen Helsingissä? Ottaen huomion kuinka monen nimen mainitsin tässäkin jutussa ja kuinka monta asiakasta näilläkin ihmisillä on ollut, jotka toimivat näin, todella monta lasta on vaarannettu intuition varassa toimivien sosiaalivirkailijoiden toiminnan kohteeksi, koska lastensuojelua johtavat tahot eivät välitä tällaisen toiminnan haavoittavuudesta.
Se että vanhemmat joutuvat falsifioimaan (osoittaa vääräksi) sosiaalityön tuottamaa tietoa on todella väärin, sillä lastensuojelun tehtävä on ennakoivalla johtamisella estää tällaisten olosuhteiden syntyminen. Jonkun pitäisi johtaa lastensuojelun johtaja Nummikoski ymmärtämään tämä seikka.

Lue myös:
Lastensuojelun valeasiakkaat (LL - 12.8.2017):
http://www.lokakuunliike.com/l…/lastensuojelun-valeasiakkaat
Falsifiointi (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Falsifiointi
Professori: Virkamiehen jäävättävä itsensä (YLE 5.8.2011):
https://yle.fi/uutiset/3-5402489