Helsingin lastensuojelu joutui valtamedian kohteeksi, kun vuonna 2012 8-vuotiaan lastensuojelun asiakaslapsen, Vilja-Eerika Tarkin, murhasi hänen isänsä äitipuolen kanssa. Tytön äiti oli pyytänyt tyttärelleen tuloksetta apua lastensuojelusta.
Puolueellinen lastensuojelu uskoi kuvitelmiinsa ja väitti apua pyytävää äitiä jopa hulluksi. Väkivaltaa ei katkaistu ja tämä johti tämän lapsen kohdalla murhaan.
Kaikkia väkivaltaa suoraan ja epäsuoraan kokeneita lapsia ei murhata, vaan he joutuvat sietämään väkivaltaa läpi lapsuutensa. Helsingissä sillä ei näytä olevan merkitystä, onko vai eikö lapsi lastensuojelun asiakas, sillä lastensuojelu itse sulkee silmänsä väkivallan olevaisuudelta, vaikka lapsen kohdalla tehtäisiin ilmoituksia sen olevaisuudesta. Samaa toimintaa siis jatketaan yhä, mitä toteutettiin Helsingissä vuonna 2012, ainakin Maunulan lastensuojelun tarpeenselvityksessä. Kivikon tarpeenselvityksessä käsittääkseni työryhmä on tarkempi, joskin heitä johtava Tiina Mustonen toimii epäammatillisesti kokemusiasntuntijan mukaan väkivallan edessä.
Vuosaaren lastensuojelu ei kiinnittänyt mitään huomiota lapsen kertomukseen siitä, että isä oli lyönyt häntä kesällä 2014. MediVidalta ostetun Perhetyön psykologi kirjasi tämän lapsen kertomuksen, mutta koska lastensuojelu tahtoi kovasti peitellä isän tekosia, lastensuojelu ei kiinnittänyt tähän seikkaan mitään huomiota. Vuosaaren lastensuojelu oli päättänyt, ettei pidä äidistä ollenkaan ja toimi tuon henkilökohtaisen tykkäämisen kautta työssään. Tilanteeseen vaikutti myös se, että isän uusi puoliso oli oikeasti lääkäri (Eerikan äitipuoli valehteli olevansa lääkäri) ja myös lapsen tarpeenselvityksen tehneen johtavan sosiaalivirkailijan serkku. Lastensuojelu ajatteli, että lääkärit puhuvat aina totta ja varsinkin silloin, jos kyseessä on työkaverin sukulainen.
Äiti leimattiin monin tavoin lasta haavoittavaksi mitään tutkimatta ja samaan aikaan ei välitetty siitä, että isän uusi puoliso, tämä lääkäri, oli vieläpä mennyt ohjeistamaan isää, että lapsen rauhoittelussa voi käyttää sellaista kiinnipitomenettelyä, että isä sitoo omin käsin kiinnipitäen nilkoista lapsen sänkyyn yhdessä puolisonsa kannssa, niin, että puoliso pitää ranteista kiinni. Lapsi oli huutanut kivusta ja todennut ranteisiin sattuvan ja lääkäri oli todennut lapsen äidilleen, äidin isällew sekä Medividan Ira Gordinille kertoman mukaan, että kuuluukin sattua, koska lapsi on niin voimakas. Lastensuojelussa asiaa käsiteltiin lapsen kanssa niin, että ehdotettiin, että josko lapsi suostuisi siihen, että isän puoliso pitää nilkoista kiinni ja isä ranteista, vaikka kyseinen kiinnipitomenetelmä on lasta kohtaan väkivaltaa ja ei millään tavalla suotavaa. Gordin ei välittänyt siitä, että lapsi kertoi häneen sattuvan.
Keväällä 2017 Vuosaaren lastensuojelu tosin sitten vertasi toisen äidin kohdalla pienen lapsen äitiä Eerikan isään, koska äiti toisinaan kapaloi poikansa löyhösti tämän käydessä nukkumaan.
Väkivaltaa siis nähdään siellä missä sitä ei ole ja ei sitten mitenkään voida nähdä siellä, missä sitä ei tahdota nähdä.
Toisaalta lastensuojelu, joka tekee pinttyneitä mielikuvia olosuteesta voi vastata kysymyskeen: "Miksi lastensuojeluilmoituksiin ei reagoida?" jollain niinkin älyttömällä lauseella kuin sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio päästi suustaan 26.10.2015: "Lastensuojeluilmoitukset voivat kärsiä inflaation."
Kuinka voisi lastensuojeluilmoitus koskaan kärsiä infaaltion?
Miten kehtasi muutaman kuukautta sen jälkeen, kun hänen alaisensa olivat kesällä 2015 tuomittu Eerikan kuolemaan johtaneen tilanteen vuoksi virkavirhestään käräjäoikeudessa, Vartio päästää jotain niin vastuutonta suustaan. Hänen lausahduksensa on viedoanauhalla, joten hän ei kykene ikinä pakenemaan tätä asenteellisuuttaan, joka vaarantaa lapsemme. Lastensuojeluilmoitus ei voi mitenkään kärsiä inflaatiota ja niitä ei saisi niin kohdella.
Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio vastasi vuosia Helsingin lastensuojelun avohuollosta ja hänen alaistensa ammatillisesta työotteesta. Vartion tehtävänä oli perehdyttää ja jatkokouluttaa alaisensa. Millaisia sitten hänen alaisensa ovat, jos nämä eivät puutu väkivaltaan? Kuinka hyvin heidät on koulutettu ja kuinka moni heistä vaatii tällä hetkellä palkankorotusta?
Kyseinen lapsi, joka kertoi kesällä 2014 isänsä lyöneen häntä ja joka ei saanut mitään apua tähän, joutui alkusyksystä 2015 isänsä heittelemäksi rappusiin. Isä oli potkinut lasta loppuvuodesta 2014 ja se ei haitannut lastensuojelua. Isä myös humaltui kesällä 2015 vakavasti lapsen seurassa ja heitteille pani lapsen Espanjassa niin että paikalla oli paikallinen poliisi. Nämä seikat eivät haitanneet lastensuojelua. Myöskään se, että lapsi kertoi isänsä ja isän puolison riitelevän paljon hänen nähden, ei haitannut lastensuojelua. Lastensuojelua ei haitannut, että lasta uhkailtiin kodin menettämisellä, jos hän ei ole tarpeeksi kiltti isän puolisolle.
Lastensuojelua ei haitannut, että lapsi kertoi, että häntä uhkailtiin laitokseen joutumisella ja että hänelle puhuttiin alati pahaa äidistään isän kodissa. Lapselle väitettiin, että kaikki ovat riidoissa äidin kanssa ja että äiti tahtoo murtautua heidän kotiinsa. Näitä väitti lapselle isän puoliso, tuo lääkäri, joka saa uskottavuuspisteitä roimasti suoraan ammatillisesta asemastaan ja kykenee näin manipuloimaan kaikkia.
Joulukuussa 2015 Lassilan lastensuojelu tahtoi lopettaa lapsen asiakkuuden kokonaan todeten, että lastensuojelu satuttaa lasta. Isä oli valittanut kuormittuvansa lastensuojeluasiakkuudesta ja tahtovansa jotain muuta. Tätä kannattti myös sosiaalityön päällikkö Vartio. Lapsi ei suinkaan siis ollut keskiössä.
Vuoden 2016 alussa isä myönsi lastensuojelulle "leikillään" uhkailleensa lasta korvasta repimisellä. Tällöin lastensuojelu totesi puhelimessa, että edes leikillään ei saa lapsia uhkailla, mutta asia jäi siihen ja asiakkuuden avaamista uudelleen ei harkittu.
Vuoden 2016 aikana lapsi otti pääasiallisesti vastaan isänsä puolisolta henkistä väkivaltaa. Sinä aikana asiakkuuskin alkoi uudelleen. Lapseen kohdistettu väkivalta yltyi vuoden loppuun menessä niin, että väkivaltatyön asiantuntija, jolle äiti kertoi siitä, mitä lapsi sanoittaa, lähetti sähköpostia lapsen tuolloisella vastuusosiaalivirkailijalle nykyiselle Helsingin lastensuojelun avohuoltoa johtavalle sosiaalityön päällikkö Sanna Teirolle, joka silloin työskenteli Kivikon lastensuojelun avohuollon johtavana sosiaalivirkailijana. Teiro totesi lyhyesti väkivaltatyön asiantuntijalle, että tämä voi tehdä huolestaan lastensuojeluilmoituksen, ihan kuin sähköposti, jossa väkivaltatyön asiantuntija tuo esille, että on huolissaan koska kuulee lapsen olevan raa'an väkiallan kohteena, ei riittäisi lastensuojeluilmoitukseksi ja pitäisi saada aikaan toimintaa lastensuojelussa.
Väkivaltatyön asiantuntija pyysi saada tavata Teiroa ja tapasikin joulukuussa 2016. Teiro oli kertonut väkivaltatyön asiantuntijalle, ettei mielestään voi tehdä olosuhteelle mitään, sillä isä kieltää väkivallan olevaisuuden. Kun väkivaltatyön asiantuntija ihmetteli Teirolle, miksi Teiro ei tapaa lasta ja kuule lasta asiasta, Teiro totesi näkemyksekseen, ettei voi mielestään kuulla lasta, jonka kotona mahdollisesti lapseen kohdistetaan väkivaltaa ja tämän vanhempi mahdollisesti salaa, koska hänen mielestään lapsi joka joutuisi kertomaan lastensuojelutädilleen, että häntä satutetaan kotonaan, joutuisi lojaliteettiristiriitaan häntä satuttanutta vanhamepaa kohtaan. Meni kolme kuukautta, kun äiti selitti Teirolle, että Teiron ajattelu on typerää niin lasta kuin myös koko lastensuojelun merkitystä Suomessa kohtaan. Tottakai lastensuojelun tulee kuulla lasta.
Lastensuojelu luapsi julkisesti kesällä 2015, kun sen viranomaiset tuomittiin koskein Eerikan murhaa, että se kuulee lapsia. Näin ainakin tuolloin väitti Helsingin Sanomille sosiaali- ja terveysviraston virästopäällikkö Hannu Juvonen. Tosin kukaan ei tiedä mistä juvonen tämän tiesi ja mitä oli Juvoselle väittänyt lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori.
Tärkeäähän lastensuojelun olisi myös tietää kuinka lasta tulee kuulla. Tätä Teiro ei viitsinyt konsultoida kuitenkaan väkivaltatyön asiantuntijalta. Väkivaltatyön asiantuntija, joka havaitsi, ettei Helsingin lastensuojelu ymmärrä kuinka haavoittavaa lapsen kehitykselle on joutua vuosiksi väkivallan kohteeksi, tarjosi koulutusta Helsingin lastensuojelulle sähköpostilla. Sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro ei toiminut edes hyvää hallintoa toteuttaen ja ei viitsinyt edes vastata väkivaltatyön asiantuntijalle vastaanottaneen sähköpostin ja ei ollut kiinnostunut koulutuksesta, joka tosiaan olisi tarpeen lastensuojelulle, joka ei osaa puuttua lähisuhdeväkivaltaan.
Äiti ja väkivalatyön asiantuntija jäivät ihmettelemään tätä törkeää välinpitämättömyyttä lastensuojelun sisällä.
Kevään 2017 aikana väkivalta yltyi fyyseksi lapsen kotona. Isän puoliso oli riepotellut aiemminkin lasta suihkuun, mutta 27.3.2017 tuo nainen suuttui lapsen kokeilusta tehdä itse suklaamannapuuroa ja popcornien herkuttelusta oloshuoneen sohvalla niin, että höykytti aluksi lasta henkisellä väkivallalla jopa huutaen ettei tahdo asua lapsen kanssa. Lapsi oli siivonnut ja se ei ollut kelvannut naiselle, joka päätti sotkea uudelleen ja vaati lasta siivoamaan paremmin. Tämän jälkeen nainen oli riisunut lapsen väkisin niin että lasta sattui, repinyt kädestä vetäen väkisin kiireellä suihkuun ja suihkuttanut alusvaatteisillaan olleen lapsen kasvoille vettä niin, että lapsi ei kyennyt hengittämään.
Kyseisestä naisesta tiedossa on, ettei hän pidä lapsista lähtevästä äänestä, jonka kokee itseään häiritsevänä ylimääräisenä meluna. Kesällä 2016 reagoi lapsen kaverin perhe niin, että vaikka kyseinen lääkäri antoikin esikouluikäiselle lapselle porttikiellon heille, tuo perhe totesi, ettei heidän tyttö tulisi muutenkaan enää koko osoitteeseen jouduttuaan sellaisen kohtelun kohteeksi. Aikuiset, jotka riehaantuvat lasten edessä eivät ole paras kasvatusopas lapsille. Lapsia voi rajata muullakin tavalla kuin haukkumalla, sättimällä ja ikuisia porttikieltoja antamalla.
Lapsi muutti lopulta isänsä kanssa erilleen isän puolisosta heinäkuussa 2017, kun isän puoliso ilmoitti, että lähtö tuli, kriisiasuntoon muutamaksi kuukaudeksi. Teiro oli neuvonut isää katsomaan asumisasiat uudelleen ja puhui lapsen sijoittamisesta. Lastensuojelu oli ajatellut, ettei isässä, joka oli antanut puolisonsa kaltoinkohdella lasta ja joka oli taotonut vuosia kuitenkin eristää lapsen äidistään väittäen äitiä lastaan kaltoinkohtelevaksi, ole mitään vikaa. Tätä muuttoa ennen vaihtui lapsen sosiaalivirkailija taas 9.5.2017, kuten se oli vaihtunut kokoajan vuoden välein.
Maunulan avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykkönen ilmoitti jo 16.8.2017, ettei hänen tarvitse todella tutustua olosuhteeseen, vaan hän tietää kaiken ja polarisoi olosuhteen ilmoittaen että lastensuojelun (Pyykönen ilmoitti olevansa lastensuojelu yksinään) näkemys eroaa äidin näkemyksestä ja hän jätti äidin kokonaan lapsen asiakassuunnitelman teon ulkopuolelle. Pyykönen jätti myös lapsen kokonaan oman asiakassuunnitelmansa teon ulkopuolelle. Pyykönen suunnitteli lapsen asiakassuunnitelman kaksi isän kanssa todeten, ettei isän vanhemmuudessa ole mitään vikaa. Äidin kanssa asiakassuunnitelmaa ei käyty läpi mitenkään sen valmistuttuakaan. Eikä myöskään lapsen kanssa.
Lapsi ei edes tahtoisi tavata omaa vastuusosiaalivirkailijaansa enää ollenkaan. Hän ei pidä Riikasta.
Isä ei onnistunut kesän 2017 aikana pitämään mistään sovitusta aikataulusta kiinni ja ei edes viitsinyt ennakkoon ilmoittaa myöhästelyjään tai aikataulujen aikaistamista. Isä ei välittänyt myöskään pakkaamisesta lapselle, kun lapsi vietti lomia äidillään. Tämä ei haitannut Pyyköstä.
Kun isä heitteillepani lapsen 29.-30.8. yöllä vieläpä niin törkeästi, että samalla kun yöllä poistui asunnosta sulki vielä puhelimensa, Pyykösen mielestä tässäkään ei ollut mitään lasta haavoittavaa ja lapsen olisi pitänyt palata isälleen vastoin omaa tahtoaan heti seuraavana päivänä. Pyykönen vastuutti äidin siitä, että lapsi ei tahdo mennä isälleen, mutta ei ollut itse edes kiinnostunut asemassaan tapaamaan lasta.
Äiti oli lastensuojeluun yhteydessä jo ennen 16.8.2017 tuoden esille, että on huolissaan isän mielenterveydestä, sillä isä käyttäytyy häntä kohtaan lapsen edessä avoimen aggresiivisesti. Tämäkään ei haitannut Pyyköstä. Pyyköstä ei haitannut samainen seikka, vaikka äidin äitikin totesi Pyyköselle 16.8.17 lapsen isän käyttäytyvän avoimen aggresiivisesti ja uhkailevan jopa äidin äitiä vankilaan laitamisella.
Lapsen kerrottua isän juomisista kesän aikana lapsen läsnäollessa ja kuinka isä oli uhannut hylkäävänsä lapsen ainiaaksi, tämäkään ei haitannut Pyyköstä.
Äiti voitti kesällä oikeudenkäynnin lähestymiskiellosta, kun isä oli koettanut saada äidille lähestymiskiellon tyttäreensä käräjäoikeudesta ja saanutkin. Hovioikeus kumosi tuomion, sillä tuomio haavoitti lasta, jolla oli voimakas kiintytmyssuhde äitiinsä ja valtava kaipuu äidin luokse. Isä ei voinut todistaa mitenkään, että äiti toiminnallaan haavoittaisi lasta, vaan itseasiassa isän toiminta tuli havaituksi lasta haavoittavana. Kysehän on klassisesta vieraannuttamistilanteesta. Kun lähestymiskielto purettiin Pyykönen syytti äidin häiriköivän lastaan lukemattomilla teksti- ja whatsappviesteillä. Selvisi, ettei Pyykönen ollut ikinä tavannut lasta tai edes nähnyt viestejä. Isä oli esittänyt syytöksen Pyyköselle ja Pyykönen saapui äitiä tapaamaan syyttääkseen suoraan mitään tutkimatta äitiä toista, joita ei ollut tehnyt.
Koska Pyykönen ei reagoi mitenkään äitiin ja lapseen kohdistettuun avoimeen väkivaltaan, mitä isä kohdistaa heihin, isä on tajunnut, että Pyykönen oikeuttaa lapsen olosuhteeksi nk. "villin lännen" - olosuhteen ja on asettanut isän "sheriffin" siitä huolimatta, että maame lakien mukaan ja yleisen tietämyksen mukaan isä ei ihan sovellu kyiseiseen asemaan. Pyyköstä ei ole kiinnostanut kuulla äidin ja lapsen näkemystä siitä millaisen "sheriffin" he toivoisivat villiä länyyä rauhoittamaan.
Isä löysi heti erottuaan edellisestä naisestaan itselleen uuden naisen. Isää ei kiinnosta onko lapsi valmis isänsä uuteen suhteeseen. Kun lapsi ilmoitti, ettei tahdo mennä syömään isänsä uuden naisystävän ja tämän pojan kanssa, isä takavarikoi lapselta puhelimen kostoksi. Kun lapsi pyysi puhelinta takaisin ja ilmoitti soittavansa äidille, isä antoi puhelimen, mutta puhalsi tupakan savut lapsen kasvoille mielenosoitukseksi.
Pyykönen joutui olosuhteeseen, jossa jäi kiinni äidin muistuttaessa Pyykkösestä, useista valheistaan ja koetti peitellä näitä valheita väittämällä, että äiti on mielisairas. Äiti meni mielenterveystutkimuksiin ja todettiin, ettei äiti ole mielisairas. Tässä näkyy kuinka sairasta lastensuojelutyö todella on.
Isänpäiväviikolla isä alkoi haukkumaan ja syyllistämään lasta epäluotettavaksi ja samalla toi esille, ettei luota lapseen ja äitiin. Isä ei suostunut noutamaan autollaan äitiä tapaamassa ollutta lasta, joka ei jaksanut lähteä julkisilla kulkemaan äidiltä isälleen, ja lähetti äidille syyllistävän viestin todeten, että äiti oli tehnyt laittoman huostaanoton, koska ei väkisin raahannut lasta bussiin. Kahden päivän päästä isä sitten pyysi lasta menemäänkin äidilleen ja äidille tokaisi puhelimessa, että äidin tehtävä on ottaa lapsi vastaan ja ettei isä ole selitysvelvollinen äidille, vaikka oli isän luonapitoviikonloppu. Tämäkään ei haitannut Pyyköstä, vaikka kyseisenä viikonloppuna isä vastasi selkeästi humalassa tyttärensä puheluihin tytön ollessa huolissaan siitä, ettei isä vietä isänpäiväviikonloppua kanssaan. Isä ei suostunut hakemaan isänpäivänä lasta, vaikka oli edellisenä iltana luvannut noutaa lapsen aamupäivästä. Syy olikin lapsessa, eikä isässä, isän mukaan ja isä löi lapselle puhelinta korvaan. Tämäkään ei haitannut ollenkaan Pyyköstä.
Isä on jatkanut lapsen kaltoinkohtelua tämänkin jälkeen. Kun tuli seuraava lapsen tapaamisviikonloppu huoltotuomion mukaan, isä väitti lapselle, ettei ole lapsen tapaaminen. Pyyköstä ei haitannut tämäkään ja hän ei reagoinut äidin avunpyyntöön ollenkaan. Lapsi meni koulusta suoraan kyllä äidilleen ja äiti ja lapsi soittivat isälle pyytääkseen isältä lapselle vaatteita, mutta isä huusikin lapsen kuullen äidille: "Haista Vittu!" Lapsi ei saanut vaateita. Nämäkään seikat eivät haitanneet Pyyköstä.
Itsenäisyyspäivän jälkeen lapsi kertoi äidilleen, että isä oli taasen uhkaillut lasta laitokseen joutumisella, jos lapsi ei tottele isää. Äiti ilmoitti asiasta lastensuojeluun, mutta kun perhetyöntekijät sosiaaliohjaaja Anu Nyman ja Sirkku koljonen tapasivat lasta, he olivat vain täyttäneen almanakasta joulukuuta, heitelleet lapsen kanssa ilmapalloa ja neuvoneet lasta käymään suihkussa tuona torstai-iltana, sillä lapsi ei ollut sitten maanatai-illan äidillään peseytynyt. Jostain syystä lapsen uhkailu laitokseen joutumisella, varsinkin kun lapsella on taustalla traumoja kiireellisistä sijoituksista, ei haitannut Pyyköstä, Nymannia tai Koljosta.
Lapsi ei myöskään käynyt torstaina suihkussa, koska perhetyö ei osaa neuvoa vanhempia vanhemmuudessaan toimimaan niin, että nämä osaisivat ohjata lapset peseytymään. Kun lapsi tuli äidilleen perjantaina, lakalla ja muotovaahdolla tiistaina kiharoudut hiukset olivat niin takussa, että kun yhdestä hiussuortuvasta otti kiinni, kaikki muut tulivat takkumöykkynä mukana. Äidillä moeni puolisentuntia suihkussa hoitoaineen avustuksella hiusten selvittelyssä. Ja vaikka äiti oli varovainen, se sattui lapseen. Ennakoiva kivun kokemuksen estäminen kun ei kuulu lastensuojelutyöhön.
Perjantaina 8.12.2017 lapsi soitti aamulla koulumatkallaan äidilleen, että isä ei anna hänen tulla koulusta suoraan äidille. Lapsi pääsee koulusta klo 12:00 ja äiti asuu lähellä koulua. Lapselle on huoltotuomiossa vahvennettu oikeus tavata äitiään klo 18:00 lähtien. Tuomiossa lukee, että isä voi äidin kanssa yhdessä sopien laajentaa tapaamisia. Isälle kuitenkaan tämä ei käynyt 8.12. vaikka isä oli suostunut, että lapsi sai tulla äidilleen maanantaina yöksi laittautumaan tiistain itsenäisyyspäiväjuhlaa varten. Mitään järkevää selitystä isän päätökselle lapsi ei saanut.
Tosin kun äiti itsenäisyyspäivän aattotiistaina pyysi, että Riikka neuvoisi isää katsomaan maanantaisin lapselle reppuun myös tiistain koulukirjat, jos lähettää lapsen maanantaina äidilleen öksi ja pyysi samalla, että olisi kiva saada ennakoien tietää, jos lapsi saa tulla äidilleen yöksi, ettei tieto tule saman päivän aamuna, Riikka ylitti valtuutensa ja totesi, ettei isä ja äiti mukamas saisi sopia lapselle laajemminkin tapaamisia, vaikka huoltotuomiossa todetaan, että saavat sopia. Tässä näkyy kuinka laista Pyykönen on työssään. Äiti pyysi Pyyköstä tutustumaan huoltotuomioon paremmin.
Aiemminhan Pyykösen suusta on nauhoittunut puheluita nauhottavaan ohjelmaan Pyykösen sana, joissa hän toteaa ettei tule auttamaan äitiä vanhemmuutta tukien, jossa hän arvioi ongelmat vain isän ja äidin välisiksi ongelmiksi, jotka eivät kuulu hänelle.
Kun isä sitten toi lapsen äidilleen perjantaina autolla lapsen oltua kaverillaan ruuatta klo 18:00 saakka, koska lapsi ei ollut syönyt koulussa, lapsi kysyi mitä mieltä isä olisi siitä, jos lapsi olisi yötä äidillään myös sunnuntain ja maanantain välisen yön ja menisi äidiltään kouluun. Isä totesi tyttärelleen, että tulisi tästä vihaiseksi.
Lapsi itki äidillään.
Lapsi haluaisi olla äidillään, mutta pelkää isänsä vihaa.
Lapsi ei tiedä mitä isä vihaisena tekisi hänelle.
Äiti ihmetteli mitä lapsi pelkää, mutta lapsi ei osannut sanoittaa mitä luulisi isän vihaisena tekevän hänelle.
Lapsi totesi, ettei tykkää lähteä sunnuntaisin, koska silloin häntä alkaa aina itkettämään ja maanantaisin kouluun lähteminen on helpompaa.
Äiti ehdotti, jos lapsi kirjoittaisi Riikalle kirjeen ja kertoisi ajatuksistaan, mutta tällöin lapsen itku yltyi ja lapsi huusi:
"Ei Riikka välitä!"
Lapsen kärsimys oli valtavaa. Lapsi tietää, että äiti on ilmoittanut siitä mitä isä tekee lastensuojeluun, koska äiti avoimesti lupaa lapselle ilmoittavan lastensuojeluun mitä isä tekee. Lapsi siis myös näkee, ettei kukaan välitä siitä mitä isä tekee.
Äiti koetti lepyttää lasta pohtien, josko lapsi kirjoittaisi Sannalle eli edelliselle työntekijälleen, joka on Riikan esimies.
Seuraavana päivänä lapsi kirjoitti seuraavaa:
Hei Sanna,
Kirjoitan sinulle koska Riikka ei välitä. Minua itketti. Isä uhkailee minua. Itseänäisyys päivänä isä sanoi että Joudun laitokseen. Eilen isä ei antanut minun mennä koulusta suoraan äidille. Isä sanoi, että tulee vihaseksi, jos jään äidille sunnuntaina. Tahtoisin olla äidillä enemmän. Mutta pelkään, että isä tulee vihaiseksi. Isä ilmoitti ettei luota minuun ja äitiin. Se ei ole minusta kivaa. Sinä Sanna olit ainut joka välitti sekä isästä ja äidistä. Koska Riikka ei välitä haluaisin jonkun toisen.
T: (lapsen nimi)
Sunnuntaina ennen lapsen lähtöä äiti päätti lähtöä helpottaakseen viedä lapsen kävelylle. Kävelyllä lapsi kertoi itsenäisyyspäivästä äidilleen lisää ja siitä äidin pyynnöstä lapsi kirjoitti Sannalle uuden kirjeen:
Hei Sanna,
Äiti neuvoi kertomaan, että itsenäisyyspäivänä, koska en tahtonut pukea päälle, isä suuttui kovasti. Isä tarttui käteen ja työnsi minut huoneeseen väkisin. Minua sattui käteen ja aloin itkemään. Pyytäisitkö isää ettei isä satuta minua.
T: (lapsen nimi)
Lastensuojelu on saanut aiemminkin lapselta kirjeitä.
Niihin ei reagoida.
Isä nouti lapsen sunnuntaina klo 18:00. Lapsen piti lähetä niinkin aikaisin siitäkin huolimatta, että isä tahtoi kyyditä uutta naisystäväänsä, vaikka isä tiesi, ettei lapsi tahdo tavata tätä naista. Äiti sai samantien valtavasti viestejä lapselta, joka ei pitänyt tilanteesta. Äiti ei aluksi havainnut lapsensa viestejä ja lapsi pommitti äitiään viestein, kunnes äiti vastasi ja lapsi rauhoittui.
Kun miettii sitä, että isä antoi ex-puolisonsa satuttaa lasta useita vuosia, ei ole mitenkään ihme, ettei lapsi ole kiinnostunut isänsä uudesta heilasta. Eihän isä ikinä kerro totuutta heilalleen exästään tai itsestään. Vai kertooko?
Täällä Mieron tiellä totean, että mitään typerämpää ei Helsingissä voida tehdä, kuin pitää Saila Nummikoski lastensuojelun johtajan asemassa. Lastensuojelun johtajan asemassa tulisi aina vähintäänkin työskennellä väkivaltatyön ja kriisityön ammattilainen, eikä suinkaan mediakiiltokuvaksi sopiva sopivasti sovinnainen hahmo, jolla ei ole ammatillista näkemystä.
Kyseisen lapsen elämästä on todennut viime viikolla jo aiemmin mainittu väkivaltatyön asiantuntija, että lapsen kaltoinkohtelu on katkaistava, varsinkin kun näiden vuosien aikana lastensuojelu ei ole tarjonnut lapselle mitään ammatillisesti pätevää tukea näiden vakavien ja vaikeiden asioiden käsittelyyn.
Kuinka kehtaa yksikään Helsingin lastensuojelun johtoryhmässä istuva katsoa itseään peiliin, kun lastensuojelu, jota he johtavat ei osaa puuttua lähisuhdeväkivaltaan ja lastensuojelun toteuttamaan rakenteelliseen väkivaltaan sitä katkaistakseen? Kyseinen johtoryhmä tietää, että heidän johtama lastensuojelu ei katkaise lapseen kohdisettua väkivaltaa, mutta ei välitä tästä. He eivät edes suunnittele väkivaltaa katkaisevia uusia toimintamalleja. Koulutuskaan ei kiinnosta.
Kuinka he voivat väittää olevansa lastemme suojelijoita ja lastemme suojelussa jopa kutsua itseään JOHTORYHMÄKSI?
Lastensuojelun käsikirja lyhyesti toteaa:
Ruumiillinen kuritus ja lasten pahoinpitely voivat aiheuttaa
- vakavia ruumiinvammoja
- jopa kuoleman
- vaikeuttavat lasten psyykkistä ja sosiaalista kehitystä
- antavat lapsille väkivaltaisen käyttäytymismallin
- herättävät pelkoa, vihaa ja epäluottamusta
- eivät edistä normien sisäistämistä
- saavat lapset riippuvaisiksi ulkoisesta kontrollista
Vaurioittavin yhdistelmä on epäjohdonmukainen kasvatus, jossa ajoittain sallitaan lähes mitä tahansa yhdistyneenä oikulliseen, odottamattomaan väkivaltaan. Lasten pahoinpitely, heitteille jättö ja psyykkinen kaltoin kohtelu liittyvät usein yhteen.
Psyykkinen trauma
Kaikki lapsiin kohdistunut väkivalta uhkaa lapsen tervettä psyykkistä kehitystä ja sisältää riskin lapsen psyykkiselle sairastumiselle. Tämän vuoksi on tärkeää huomioida lapsen käyttäytymisessä ilmenevät muutokset ja muutosten ajankohta mahdollista traumatilannetta selvitettäessä. Yksittäisen väkivaltaisen tapahtuman lisäksi myös krooninen, pitkäkestoinen väkivalta voi aiheuttaa traumaperäisen stressihäiriön oireita.
Traumaperäisen stressihäiriön oireet
Kyseisen lapsen käytöksessä on ilmennyt muutosta.
Tosin kyseessä taitaa olla myös esiteiniys, joka rassaa lapsen isää, jolla itsellään on vaikeuksia omien tunteidensa säätelyssä.
Silti Maunulan johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykösen mielestä isän kotona ei ole mitään ongelmia ja äiti on mielisairas.
Kuullostaako tutulta?
Mitä tapahtui Eerikan asiakkuushistoriassa?
Virheiden kieltämisellä on sellainen vakava vaikuttavuus, että ne eivät tule korjatuksi. Kiitos kuuluu siis sosiaalityön päällikkö Riitta Vartiolle, joka väiti, ettei virheitä tehty lastensuojelussa, kun Eerika kuoli. Tosin Pyykönen on Vartiosta erillinen yksilö, jolla on vastuu omasta työstään. Millainen vastuunkantajana hän onkaan.
Pyykönen jäi marraskuun lopulla taasen kiinni valehtelusta, kun lapsen opettaja totesi, ettei hän ole Pyyköselle todennut, että lapsen koulunkäynti sujuu hyvin. 16.8.17 Pyykönen väitti tietävänsä, että lapsen koulunkäynti sujuu hyvin ja tälle perusti näkemyksensä, että hänen tulee polarisoida lastensuojelutyö väittäen, että lastensuojelu tietää ja äiti on tyhmä.
Tosiaan me vanhemmat olemme tyhmiä ja lastensuojelussa työskentelevät lapsettomat ovat niitä viisaita. Ehkä kannattaisi ensin tehdä lapsi ja kasvattaa ainakin yksi puhumattakaan vaikka kolmesta tai erityislapsista ja sitten tulla vinoilemaan vanhemmille.
Lähisuhdeväkivaltaan tulee puuttua.
Se on eettinen valvoite lastensuojelun jokaiselle työntekijälle.
Se on eettinen velvoite terveydenhuollossa.
Se on ettinen velvoite kaikessa sosiaalityössä.
Se kuuluu meidän kaikkien velvollisuudeksi.
Tosin Maunulan tarpeenselvityksessä sekä Maunulan avohuollon johdossa (myös Aimo Jauho) ja Helsingin lastensuojelun johtoryhmässä näin ei ajatella.
Minä todella haluisian kirjoittaa aivan erilaisesta lastensuojelutyöstä. Minä tahtoisin kirjoittaa onnistumisista vihdoin tämän lapsen kohdalla.
Lastensuojelun käsikirjan väkivallasta lähde:
https://www.thl.fi/…/pahoinp…/vakivallan-vaikutukset-lapseen
Puolueellinen lastensuojelu uskoi kuvitelmiinsa ja väitti apua pyytävää äitiä jopa hulluksi. Väkivaltaa ei katkaistu ja tämä johti tämän lapsen kohdalla murhaan.
Kaikkia väkivaltaa suoraan ja epäsuoraan kokeneita lapsia ei murhata, vaan he joutuvat sietämään väkivaltaa läpi lapsuutensa. Helsingissä sillä ei näytä olevan merkitystä, onko vai eikö lapsi lastensuojelun asiakas, sillä lastensuojelu itse sulkee silmänsä väkivallan olevaisuudelta, vaikka lapsen kohdalla tehtäisiin ilmoituksia sen olevaisuudesta. Samaa toimintaa siis jatketaan yhä, mitä toteutettiin Helsingissä vuonna 2012, ainakin Maunulan lastensuojelun tarpeenselvityksessä. Kivikon tarpeenselvityksessä käsittääkseni työryhmä on tarkempi, joskin heitä johtava Tiina Mustonen toimii epäammatillisesti kokemusiasntuntijan mukaan väkivallan edessä.
Vuosaaren lastensuojelu ei kiinnittänyt mitään huomiota lapsen kertomukseen siitä, että isä oli lyönyt häntä kesällä 2014. MediVidalta ostetun Perhetyön psykologi kirjasi tämän lapsen kertomuksen, mutta koska lastensuojelu tahtoi kovasti peitellä isän tekosia, lastensuojelu ei kiinnittänyt tähän seikkaan mitään huomiota. Vuosaaren lastensuojelu oli päättänyt, ettei pidä äidistä ollenkaan ja toimi tuon henkilökohtaisen tykkäämisen kautta työssään. Tilanteeseen vaikutti myös se, että isän uusi puoliso oli oikeasti lääkäri (Eerikan äitipuoli valehteli olevansa lääkäri) ja myös lapsen tarpeenselvityksen tehneen johtavan sosiaalivirkailijan serkku. Lastensuojelu ajatteli, että lääkärit puhuvat aina totta ja varsinkin silloin, jos kyseessä on työkaverin sukulainen.
Äiti leimattiin monin tavoin lasta haavoittavaksi mitään tutkimatta ja samaan aikaan ei välitetty siitä, että isän uusi puoliso, tämä lääkäri, oli vieläpä mennyt ohjeistamaan isää, että lapsen rauhoittelussa voi käyttää sellaista kiinnipitomenettelyä, että isä sitoo omin käsin kiinnipitäen nilkoista lapsen sänkyyn yhdessä puolisonsa kannssa, niin, että puoliso pitää ranteista kiinni. Lapsi oli huutanut kivusta ja todennut ranteisiin sattuvan ja lääkäri oli todennut lapsen äidilleen, äidin isällew sekä Medividan Ira Gordinille kertoman mukaan, että kuuluukin sattua, koska lapsi on niin voimakas. Lastensuojelussa asiaa käsiteltiin lapsen kanssa niin, että ehdotettiin, että josko lapsi suostuisi siihen, että isän puoliso pitää nilkoista kiinni ja isä ranteista, vaikka kyseinen kiinnipitomenetelmä on lasta kohtaan väkivaltaa ja ei millään tavalla suotavaa. Gordin ei välittänyt siitä, että lapsi kertoi häneen sattuvan.
Keväällä 2017 Vuosaaren lastensuojelu tosin sitten vertasi toisen äidin kohdalla pienen lapsen äitiä Eerikan isään, koska äiti toisinaan kapaloi poikansa löyhösti tämän käydessä nukkumaan.
Väkivaltaa siis nähdään siellä missä sitä ei ole ja ei sitten mitenkään voida nähdä siellä, missä sitä ei tahdota nähdä.
Toisaalta lastensuojelu, joka tekee pinttyneitä mielikuvia olosuteesta voi vastata kysymyskeen: "Miksi lastensuojeluilmoituksiin ei reagoida?" jollain niinkin älyttömällä lauseella kuin sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio päästi suustaan 26.10.2015: "Lastensuojeluilmoitukset voivat kärsiä inflaation."
Kuinka voisi lastensuojeluilmoitus koskaan kärsiä infaaltion?
Miten kehtasi muutaman kuukautta sen jälkeen, kun hänen alaisensa olivat kesällä 2015 tuomittu Eerikan kuolemaan johtaneen tilanteen vuoksi virkavirhestään käräjäoikeudessa, Vartio päästää jotain niin vastuutonta suustaan. Hänen lausahduksensa on viedoanauhalla, joten hän ei kykene ikinä pakenemaan tätä asenteellisuuttaan, joka vaarantaa lapsemme. Lastensuojeluilmoitus ei voi mitenkään kärsiä inflaatiota ja niitä ei saisi niin kohdella.
Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio vastasi vuosia Helsingin lastensuojelun avohuollosta ja hänen alaistensa ammatillisesta työotteesta. Vartion tehtävänä oli perehdyttää ja jatkokouluttaa alaisensa. Millaisia sitten hänen alaisensa ovat, jos nämä eivät puutu väkivaltaan? Kuinka hyvin heidät on koulutettu ja kuinka moni heistä vaatii tällä hetkellä palkankorotusta?
Kyseinen lapsi, joka kertoi kesällä 2014 isänsä lyöneen häntä ja joka ei saanut mitään apua tähän, joutui alkusyksystä 2015 isänsä heittelemäksi rappusiin. Isä oli potkinut lasta loppuvuodesta 2014 ja se ei haitannut lastensuojelua. Isä myös humaltui kesällä 2015 vakavasti lapsen seurassa ja heitteille pani lapsen Espanjassa niin että paikalla oli paikallinen poliisi. Nämä seikat eivät haitanneet lastensuojelua. Myöskään se, että lapsi kertoi isänsä ja isän puolison riitelevän paljon hänen nähden, ei haitannut lastensuojelua. Lastensuojelua ei haitannut, että lasta uhkailtiin kodin menettämisellä, jos hän ei ole tarpeeksi kiltti isän puolisolle.
Lastensuojelua ei haitannut, että lapsi kertoi, että häntä uhkailtiin laitokseen joutumisella ja että hänelle puhuttiin alati pahaa äidistään isän kodissa. Lapselle väitettiin, että kaikki ovat riidoissa äidin kanssa ja että äiti tahtoo murtautua heidän kotiinsa. Näitä väitti lapselle isän puoliso, tuo lääkäri, joka saa uskottavuuspisteitä roimasti suoraan ammatillisesta asemastaan ja kykenee näin manipuloimaan kaikkia.
Joulukuussa 2015 Lassilan lastensuojelu tahtoi lopettaa lapsen asiakkuuden kokonaan todeten, että lastensuojelu satuttaa lasta. Isä oli valittanut kuormittuvansa lastensuojeluasiakkuudesta ja tahtovansa jotain muuta. Tätä kannattti myös sosiaalityön päällikkö Vartio. Lapsi ei suinkaan siis ollut keskiössä.
Vuoden 2016 alussa isä myönsi lastensuojelulle "leikillään" uhkailleensa lasta korvasta repimisellä. Tällöin lastensuojelu totesi puhelimessa, että edes leikillään ei saa lapsia uhkailla, mutta asia jäi siihen ja asiakkuuden avaamista uudelleen ei harkittu.
Vuoden 2016 aikana lapsi otti pääasiallisesti vastaan isänsä puolisolta henkistä väkivaltaa. Sinä aikana asiakkuuskin alkoi uudelleen. Lapseen kohdistettu väkivalta yltyi vuoden loppuun menessä niin, että väkivaltatyön asiantuntija, jolle äiti kertoi siitä, mitä lapsi sanoittaa, lähetti sähköpostia lapsen tuolloisella vastuusosiaalivirkailijalle nykyiselle Helsingin lastensuojelun avohuoltoa johtavalle sosiaalityön päällikkö Sanna Teirolle, joka silloin työskenteli Kivikon lastensuojelun avohuollon johtavana sosiaalivirkailijana. Teiro totesi lyhyesti väkivaltatyön asiantuntijalle, että tämä voi tehdä huolestaan lastensuojeluilmoituksen, ihan kuin sähköposti, jossa väkivaltatyön asiantuntija tuo esille, että on huolissaan koska kuulee lapsen olevan raa'an väkiallan kohteena, ei riittäisi lastensuojeluilmoitukseksi ja pitäisi saada aikaan toimintaa lastensuojelussa.
Väkivaltatyön asiantuntija pyysi saada tavata Teiroa ja tapasikin joulukuussa 2016. Teiro oli kertonut väkivaltatyön asiantuntijalle, ettei mielestään voi tehdä olosuhteelle mitään, sillä isä kieltää väkivallan olevaisuuden. Kun väkivaltatyön asiantuntija ihmetteli Teirolle, miksi Teiro ei tapaa lasta ja kuule lasta asiasta, Teiro totesi näkemyksekseen, ettei voi mielestään kuulla lasta, jonka kotona mahdollisesti lapseen kohdistetaan väkivaltaa ja tämän vanhempi mahdollisesti salaa, koska hänen mielestään lapsi joka joutuisi kertomaan lastensuojelutädilleen, että häntä satutetaan kotonaan, joutuisi lojaliteettiristiriitaan häntä satuttanutta vanhamepaa kohtaan. Meni kolme kuukautta, kun äiti selitti Teirolle, että Teiron ajattelu on typerää niin lasta kuin myös koko lastensuojelun merkitystä Suomessa kohtaan. Tottakai lastensuojelun tulee kuulla lasta.
Lastensuojelu luapsi julkisesti kesällä 2015, kun sen viranomaiset tuomittiin koskein Eerikan murhaa, että se kuulee lapsia. Näin ainakin tuolloin väitti Helsingin Sanomille sosiaali- ja terveysviraston virästopäällikkö Hannu Juvonen. Tosin kukaan ei tiedä mistä juvonen tämän tiesi ja mitä oli Juvoselle väittänyt lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori.
Tärkeäähän lastensuojelun olisi myös tietää kuinka lasta tulee kuulla. Tätä Teiro ei viitsinyt konsultoida kuitenkaan väkivaltatyön asiantuntijalta. Väkivaltatyön asiantuntija, joka havaitsi, ettei Helsingin lastensuojelu ymmärrä kuinka haavoittavaa lapsen kehitykselle on joutua vuosiksi väkivallan kohteeksi, tarjosi koulutusta Helsingin lastensuojelulle sähköpostilla. Sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro ei toiminut edes hyvää hallintoa toteuttaen ja ei viitsinyt edes vastata väkivaltatyön asiantuntijalle vastaanottaneen sähköpostin ja ei ollut kiinnostunut koulutuksesta, joka tosiaan olisi tarpeen lastensuojelulle, joka ei osaa puuttua lähisuhdeväkivaltaan.
Äiti ja väkivalatyön asiantuntija jäivät ihmettelemään tätä törkeää välinpitämättömyyttä lastensuojelun sisällä.
Kevään 2017 aikana väkivalta yltyi fyyseksi lapsen kotona. Isän puoliso oli riepotellut aiemminkin lasta suihkuun, mutta 27.3.2017 tuo nainen suuttui lapsen kokeilusta tehdä itse suklaamannapuuroa ja popcornien herkuttelusta oloshuoneen sohvalla niin, että höykytti aluksi lasta henkisellä väkivallalla jopa huutaen ettei tahdo asua lapsen kanssa. Lapsi oli siivonnut ja se ei ollut kelvannut naiselle, joka päätti sotkea uudelleen ja vaati lasta siivoamaan paremmin. Tämän jälkeen nainen oli riisunut lapsen väkisin niin että lasta sattui, repinyt kädestä vetäen väkisin kiireellä suihkuun ja suihkuttanut alusvaatteisillaan olleen lapsen kasvoille vettä niin, että lapsi ei kyennyt hengittämään.
Kyseisestä naisesta tiedossa on, ettei hän pidä lapsista lähtevästä äänestä, jonka kokee itseään häiritsevänä ylimääräisenä meluna. Kesällä 2016 reagoi lapsen kaverin perhe niin, että vaikka kyseinen lääkäri antoikin esikouluikäiselle lapselle porttikiellon heille, tuo perhe totesi, ettei heidän tyttö tulisi muutenkaan enää koko osoitteeseen jouduttuaan sellaisen kohtelun kohteeksi. Aikuiset, jotka riehaantuvat lasten edessä eivät ole paras kasvatusopas lapsille. Lapsia voi rajata muullakin tavalla kuin haukkumalla, sättimällä ja ikuisia porttikieltoja antamalla.
Lapsi muutti lopulta isänsä kanssa erilleen isän puolisosta heinäkuussa 2017, kun isän puoliso ilmoitti, että lähtö tuli, kriisiasuntoon muutamaksi kuukaudeksi. Teiro oli neuvonut isää katsomaan asumisasiat uudelleen ja puhui lapsen sijoittamisesta. Lastensuojelu oli ajatellut, ettei isässä, joka oli antanut puolisonsa kaltoinkohdella lasta ja joka oli taotonut vuosia kuitenkin eristää lapsen äidistään väittäen äitiä lastaan kaltoinkohtelevaksi, ole mitään vikaa. Tätä muuttoa ennen vaihtui lapsen sosiaalivirkailija taas 9.5.2017, kuten se oli vaihtunut kokoajan vuoden välein.
Maunulan avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykkönen ilmoitti jo 16.8.2017, ettei hänen tarvitse todella tutustua olosuhteeseen, vaan hän tietää kaiken ja polarisoi olosuhteen ilmoittaen että lastensuojelun (Pyykönen ilmoitti olevansa lastensuojelu yksinään) näkemys eroaa äidin näkemyksestä ja hän jätti äidin kokonaan lapsen asiakassuunnitelman teon ulkopuolelle. Pyykönen jätti myös lapsen kokonaan oman asiakassuunnitelmansa teon ulkopuolelle. Pyykönen suunnitteli lapsen asiakassuunnitelman kaksi isän kanssa todeten, ettei isän vanhemmuudessa ole mitään vikaa. Äidin kanssa asiakassuunnitelmaa ei käyty läpi mitenkään sen valmistuttuakaan. Eikä myöskään lapsen kanssa.
Lapsi ei edes tahtoisi tavata omaa vastuusosiaalivirkailijaansa enää ollenkaan. Hän ei pidä Riikasta.
Isä ei onnistunut kesän 2017 aikana pitämään mistään sovitusta aikataulusta kiinni ja ei edes viitsinyt ennakkoon ilmoittaa myöhästelyjään tai aikataulujen aikaistamista. Isä ei välittänyt myöskään pakkaamisesta lapselle, kun lapsi vietti lomia äidillään. Tämä ei haitannut Pyyköstä.
Kun isä heitteillepani lapsen 29.-30.8. yöllä vieläpä niin törkeästi, että samalla kun yöllä poistui asunnosta sulki vielä puhelimensa, Pyykösen mielestä tässäkään ei ollut mitään lasta haavoittavaa ja lapsen olisi pitänyt palata isälleen vastoin omaa tahtoaan heti seuraavana päivänä. Pyykönen vastuutti äidin siitä, että lapsi ei tahdo mennä isälleen, mutta ei ollut itse edes kiinnostunut asemassaan tapaamaan lasta.
Äiti oli lastensuojeluun yhteydessä jo ennen 16.8.2017 tuoden esille, että on huolissaan isän mielenterveydestä, sillä isä käyttäytyy häntä kohtaan lapsen edessä avoimen aggresiivisesti. Tämäkään ei haitannut Pyyköstä. Pyyköstä ei haitannut samainen seikka, vaikka äidin äitikin totesi Pyyköselle 16.8.17 lapsen isän käyttäytyvän avoimen aggresiivisesti ja uhkailevan jopa äidin äitiä vankilaan laitamisella.
Lapsen kerrottua isän juomisista kesän aikana lapsen läsnäollessa ja kuinka isä oli uhannut hylkäävänsä lapsen ainiaaksi, tämäkään ei haitannut Pyyköstä.
Äiti voitti kesällä oikeudenkäynnin lähestymiskiellosta, kun isä oli koettanut saada äidille lähestymiskiellon tyttäreensä käräjäoikeudesta ja saanutkin. Hovioikeus kumosi tuomion, sillä tuomio haavoitti lasta, jolla oli voimakas kiintytmyssuhde äitiinsä ja valtava kaipuu äidin luokse. Isä ei voinut todistaa mitenkään, että äiti toiminnallaan haavoittaisi lasta, vaan itseasiassa isän toiminta tuli havaituksi lasta haavoittavana. Kysehän on klassisesta vieraannuttamistilanteesta. Kun lähestymiskielto purettiin Pyykönen syytti äidin häiriköivän lastaan lukemattomilla teksti- ja whatsappviesteillä. Selvisi, ettei Pyykönen ollut ikinä tavannut lasta tai edes nähnyt viestejä. Isä oli esittänyt syytöksen Pyyköselle ja Pyykönen saapui äitiä tapaamaan syyttääkseen suoraan mitään tutkimatta äitiä toista, joita ei ollut tehnyt.
Koska Pyykönen ei reagoi mitenkään äitiin ja lapseen kohdistettuun avoimeen väkivaltaan, mitä isä kohdistaa heihin, isä on tajunnut, että Pyykönen oikeuttaa lapsen olosuhteeksi nk. "villin lännen" - olosuhteen ja on asettanut isän "sheriffin" siitä huolimatta, että maame lakien mukaan ja yleisen tietämyksen mukaan isä ei ihan sovellu kyiseiseen asemaan. Pyyköstä ei ole kiinnostanut kuulla äidin ja lapsen näkemystä siitä millaisen "sheriffin" he toivoisivat villiä länyyä rauhoittamaan.
Isä löysi heti erottuaan edellisestä naisestaan itselleen uuden naisen. Isää ei kiinnosta onko lapsi valmis isänsä uuteen suhteeseen. Kun lapsi ilmoitti, ettei tahdo mennä syömään isänsä uuden naisystävän ja tämän pojan kanssa, isä takavarikoi lapselta puhelimen kostoksi. Kun lapsi pyysi puhelinta takaisin ja ilmoitti soittavansa äidille, isä antoi puhelimen, mutta puhalsi tupakan savut lapsen kasvoille mielenosoitukseksi.
Pyykönen joutui olosuhteeseen, jossa jäi kiinni äidin muistuttaessa Pyykkösestä, useista valheistaan ja koetti peitellä näitä valheita väittämällä, että äiti on mielisairas. Äiti meni mielenterveystutkimuksiin ja todettiin, ettei äiti ole mielisairas. Tässä näkyy kuinka sairasta lastensuojelutyö todella on.
Isänpäiväviikolla isä alkoi haukkumaan ja syyllistämään lasta epäluotettavaksi ja samalla toi esille, ettei luota lapseen ja äitiin. Isä ei suostunut noutamaan autollaan äitiä tapaamassa ollutta lasta, joka ei jaksanut lähteä julkisilla kulkemaan äidiltä isälleen, ja lähetti äidille syyllistävän viestin todeten, että äiti oli tehnyt laittoman huostaanoton, koska ei väkisin raahannut lasta bussiin. Kahden päivän päästä isä sitten pyysi lasta menemäänkin äidilleen ja äidille tokaisi puhelimessa, että äidin tehtävä on ottaa lapsi vastaan ja ettei isä ole selitysvelvollinen äidille, vaikka oli isän luonapitoviikonloppu. Tämäkään ei haitannut Pyyköstä, vaikka kyseisenä viikonloppuna isä vastasi selkeästi humalassa tyttärensä puheluihin tytön ollessa huolissaan siitä, ettei isä vietä isänpäiväviikonloppua kanssaan. Isä ei suostunut hakemaan isänpäivänä lasta, vaikka oli edellisenä iltana luvannut noutaa lapsen aamupäivästä. Syy olikin lapsessa, eikä isässä, isän mukaan ja isä löi lapselle puhelinta korvaan. Tämäkään ei haitannut ollenkaan Pyyköstä.
Isä on jatkanut lapsen kaltoinkohtelua tämänkin jälkeen. Kun tuli seuraava lapsen tapaamisviikonloppu huoltotuomion mukaan, isä väitti lapselle, ettei ole lapsen tapaaminen. Pyyköstä ei haitannut tämäkään ja hän ei reagoinut äidin avunpyyntöön ollenkaan. Lapsi meni koulusta suoraan kyllä äidilleen ja äiti ja lapsi soittivat isälle pyytääkseen isältä lapselle vaatteita, mutta isä huusikin lapsen kuullen äidille: "Haista Vittu!" Lapsi ei saanut vaateita. Nämäkään seikat eivät haitanneet Pyyköstä.
Itsenäisyyspäivän jälkeen lapsi kertoi äidilleen, että isä oli taasen uhkaillut lasta laitokseen joutumisella, jos lapsi ei tottele isää. Äiti ilmoitti asiasta lastensuojeluun, mutta kun perhetyöntekijät sosiaaliohjaaja Anu Nyman ja Sirkku koljonen tapasivat lasta, he olivat vain täyttäneen almanakasta joulukuuta, heitelleet lapsen kanssa ilmapalloa ja neuvoneet lasta käymään suihkussa tuona torstai-iltana, sillä lapsi ei ollut sitten maanatai-illan äidillään peseytynyt. Jostain syystä lapsen uhkailu laitokseen joutumisella, varsinkin kun lapsella on taustalla traumoja kiireellisistä sijoituksista, ei haitannut Pyyköstä, Nymannia tai Koljosta.
Lapsi ei myöskään käynyt torstaina suihkussa, koska perhetyö ei osaa neuvoa vanhempia vanhemmuudessaan toimimaan niin, että nämä osaisivat ohjata lapset peseytymään. Kun lapsi tuli äidilleen perjantaina, lakalla ja muotovaahdolla tiistaina kiharoudut hiukset olivat niin takussa, että kun yhdestä hiussuortuvasta otti kiinni, kaikki muut tulivat takkumöykkynä mukana. Äidillä moeni puolisentuntia suihkussa hoitoaineen avustuksella hiusten selvittelyssä. Ja vaikka äiti oli varovainen, se sattui lapseen. Ennakoiva kivun kokemuksen estäminen kun ei kuulu lastensuojelutyöhön.
Perjantaina 8.12.2017 lapsi soitti aamulla koulumatkallaan äidilleen, että isä ei anna hänen tulla koulusta suoraan äidille. Lapsi pääsee koulusta klo 12:00 ja äiti asuu lähellä koulua. Lapselle on huoltotuomiossa vahvennettu oikeus tavata äitiään klo 18:00 lähtien. Tuomiossa lukee, että isä voi äidin kanssa yhdessä sopien laajentaa tapaamisia. Isälle kuitenkaan tämä ei käynyt 8.12. vaikka isä oli suostunut, että lapsi sai tulla äidilleen maanantaina yöksi laittautumaan tiistain itsenäisyyspäiväjuhlaa varten. Mitään järkevää selitystä isän päätökselle lapsi ei saanut.
Tosin kun äiti itsenäisyyspäivän aattotiistaina pyysi, että Riikka neuvoisi isää katsomaan maanantaisin lapselle reppuun myös tiistain koulukirjat, jos lähettää lapsen maanantaina äidilleen öksi ja pyysi samalla, että olisi kiva saada ennakoien tietää, jos lapsi saa tulla äidilleen yöksi, ettei tieto tule saman päivän aamuna, Riikka ylitti valtuutensa ja totesi, ettei isä ja äiti mukamas saisi sopia lapselle laajemminkin tapaamisia, vaikka huoltotuomiossa todetaan, että saavat sopia. Tässä näkyy kuinka laista Pyykönen on työssään. Äiti pyysi Pyyköstä tutustumaan huoltotuomioon paremmin.
Aiemminhan Pyykösen suusta on nauhoittunut puheluita nauhottavaan ohjelmaan Pyykösen sana, joissa hän toteaa ettei tule auttamaan äitiä vanhemmuutta tukien, jossa hän arvioi ongelmat vain isän ja äidin välisiksi ongelmiksi, jotka eivät kuulu hänelle.
Kun isä sitten toi lapsen äidilleen perjantaina autolla lapsen oltua kaverillaan ruuatta klo 18:00 saakka, koska lapsi ei ollut syönyt koulussa, lapsi kysyi mitä mieltä isä olisi siitä, jos lapsi olisi yötä äidillään myös sunnuntain ja maanantain välisen yön ja menisi äidiltään kouluun. Isä totesi tyttärelleen, että tulisi tästä vihaiseksi.
Lapsi itki äidillään.
Lapsi haluaisi olla äidillään, mutta pelkää isänsä vihaa.
Lapsi ei tiedä mitä isä vihaisena tekisi hänelle.
Äiti ihmetteli mitä lapsi pelkää, mutta lapsi ei osannut sanoittaa mitä luulisi isän vihaisena tekevän hänelle.
Lapsi totesi, ettei tykkää lähteä sunnuntaisin, koska silloin häntä alkaa aina itkettämään ja maanantaisin kouluun lähteminen on helpompaa.
Äiti ehdotti, jos lapsi kirjoittaisi Riikalle kirjeen ja kertoisi ajatuksistaan, mutta tällöin lapsen itku yltyi ja lapsi huusi:
"Ei Riikka välitä!"
Lapsen kärsimys oli valtavaa. Lapsi tietää, että äiti on ilmoittanut siitä mitä isä tekee lastensuojeluun, koska äiti avoimesti lupaa lapselle ilmoittavan lastensuojeluun mitä isä tekee. Lapsi siis myös näkee, ettei kukaan välitä siitä mitä isä tekee.
Äiti koetti lepyttää lasta pohtien, josko lapsi kirjoittaisi Sannalle eli edelliselle työntekijälleen, joka on Riikan esimies.
Seuraavana päivänä lapsi kirjoitti seuraavaa:
Hei Sanna,
Kirjoitan sinulle koska Riikka ei välitä. Minua itketti. Isä uhkailee minua. Itseänäisyys päivänä isä sanoi että Joudun laitokseen. Eilen isä ei antanut minun mennä koulusta suoraan äidille. Isä sanoi, että tulee vihaseksi, jos jään äidille sunnuntaina. Tahtoisin olla äidillä enemmän. Mutta pelkään, että isä tulee vihaiseksi. Isä ilmoitti ettei luota minuun ja äitiin. Se ei ole minusta kivaa. Sinä Sanna olit ainut joka välitti sekä isästä ja äidistä. Koska Riikka ei välitä haluaisin jonkun toisen.
T: (lapsen nimi)
Sunnuntaina ennen lapsen lähtöä äiti päätti lähtöä helpottaakseen viedä lapsen kävelylle. Kävelyllä lapsi kertoi itsenäisyyspäivästä äidilleen lisää ja siitä äidin pyynnöstä lapsi kirjoitti Sannalle uuden kirjeen:
Hei Sanna,
Äiti neuvoi kertomaan, että itsenäisyyspäivänä, koska en tahtonut pukea päälle, isä suuttui kovasti. Isä tarttui käteen ja työnsi minut huoneeseen väkisin. Minua sattui käteen ja aloin itkemään. Pyytäisitkö isää ettei isä satuta minua.
T: (lapsen nimi)
Lastensuojelu on saanut aiemminkin lapselta kirjeitä.
Niihin ei reagoida.
Isä nouti lapsen sunnuntaina klo 18:00. Lapsen piti lähetä niinkin aikaisin siitäkin huolimatta, että isä tahtoi kyyditä uutta naisystäväänsä, vaikka isä tiesi, ettei lapsi tahdo tavata tätä naista. Äiti sai samantien valtavasti viestejä lapselta, joka ei pitänyt tilanteesta. Äiti ei aluksi havainnut lapsensa viestejä ja lapsi pommitti äitiään viestein, kunnes äiti vastasi ja lapsi rauhoittui.
Kun miettii sitä, että isä antoi ex-puolisonsa satuttaa lasta useita vuosia, ei ole mitenkään ihme, ettei lapsi ole kiinnostunut isänsä uudesta heilasta. Eihän isä ikinä kerro totuutta heilalleen exästään tai itsestään. Vai kertooko?
Täällä Mieron tiellä totean, että mitään typerämpää ei Helsingissä voida tehdä, kuin pitää Saila Nummikoski lastensuojelun johtajan asemassa. Lastensuojelun johtajan asemassa tulisi aina vähintäänkin työskennellä väkivaltatyön ja kriisityön ammattilainen, eikä suinkaan mediakiiltokuvaksi sopiva sopivasti sovinnainen hahmo, jolla ei ole ammatillista näkemystä.
Kyseisen lapsen elämästä on todennut viime viikolla jo aiemmin mainittu väkivaltatyön asiantuntija, että lapsen kaltoinkohtelu on katkaistava, varsinkin kun näiden vuosien aikana lastensuojelu ei ole tarjonnut lapselle mitään ammatillisesti pätevää tukea näiden vakavien ja vaikeiden asioiden käsittelyyn.
Kuinka kehtaa yksikään Helsingin lastensuojelun johtoryhmässä istuva katsoa itseään peiliin, kun lastensuojelu, jota he johtavat ei osaa puuttua lähisuhdeväkivaltaan ja lastensuojelun toteuttamaan rakenteelliseen väkivaltaan sitä katkaistakseen? Kyseinen johtoryhmä tietää, että heidän johtama lastensuojelu ei katkaise lapseen kohdisettua väkivaltaa, mutta ei välitä tästä. He eivät edes suunnittele väkivaltaa katkaisevia uusia toimintamalleja. Koulutuskaan ei kiinnosta.
Kuinka he voivat väittää olevansa lastemme suojelijoita ja lastemme suojelussa jopa kutsua itseään JOHTORYHMÄKSI?
Lastensuojelun käsikirja lyhyesti toteaa:
Ruumiillinen kuritus ja lasten pahoinpitely voivat aiheuttaa
- vakavia ruumiinvammoja
- jopa kuoleman
- vaikeuttavat lasten psyykkistä ja sosiaalista kehitystä
- antavat lapsille väkivaltaisen käyttäytymismallin
- herättävät pelkoa, vihaa ja epäluottamusta
- eivät edistä normien sisäistämistä
- saavat lapset riippuvaisiksi ulkoisesta kontrollista
Vaurioittavin yhdistelmä on epäjohdonmukainen kasvatus, jossa ajoittain sallitaan lähes mitä tahansa yhdistyneenä oikulliseen, odottamattomaan väkivaltaan. Lasten pahoinpitely, heitteille jättö ja psyykkinen kaltoin kohtelu liittyvät usein yhteen.
Psyykkinen trauma
Kaikki lapsiin kohdistunut väkivalta uhkaa lapsen tervettä psyykkistä kehitystä ja sisältää riskin lapsen psyykkiselle sairastumiselle. Tämän vuoksi on tärkeää huomioida lapsen käyttäytymisessä ilmenevät muutokset ja muutosten ajankohta mahdollista traumatilannetta selvitettäessä. Yksittäisen väkivaltaisen tapahtuman lisäksi myös krooninen, pitkäkestoinen väkivalta voi aiheuttaa traumaperäisen stressihäiriön oireita.
Traumaperäisen stressihäiriön oireet
Kyseisen lapsen käytöksessä on ilmennyt muutosta.
Tosin kyseessä taitaa olla myös esiteiniys, joka rassaa lapsen isää, jolla itsellään on vaikeuksia omien tunteidensa säätelyssä.
Silti Maunulan johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykösen mielestä isän kotona ei ole mitään ongelmia ja äiti on mielisairas.
Kuullostaako tutulta?
Mitä tapahtui Eerikan asiakkuushistoriassa?
Virheiden kieltämisellä on sellainen vakava vaikuttavuus, että ne eivät tule korjatuksi. Kiitos kuuluu siis sosiaalityön päällikkö Riitta Vartiolle, joka väiti, ettei virheitä tehty lastensuojelussa, kun Eerika kuoli. Tosin Pyykönen on Vartiosta erillinen yksilö, jolla on vastuu omasta työstään. Millainen vastuunkantajana hän onkaan.
Pyykönen jäi marraskuun lopulla taasen kiinni valehtelusta, kun lapsen opettaja totesi, ettei hän ole Pyyköselle todennut, että lapsen koulunkäynti sujuu hyvin. 16.8.17 Pyykönen väitti tietävänsä, että lapsen koulunkäynti sujuu hyvin ja tälle perusti näkemyksensä, että hänen tulee polarisoida lastensuojelutyö väittäen, että lastensuojelu tietää ja äiti on tyhmä.
Tosiaan me vanhemmat olemme tyhmiä ja lastensuojelussa työskentelevät lapsettomat ovat niitä viisaita. Ehkä kannattaisi ensin tehdä lapsi ja kasvattaa ainakin yksi puhumattakaan vaikka kolmesta tai erityislapsista ja sitten tulla vinoilemaan vanhemmille.
Lähisuhdeväkivaltaan tulee puuttua.
Se on eettinen valvoite lastensuojelun jokaiselle työntekijälle.
Se on eettinen velvoite terveydenhuollossa.
Se on ettinen velvoite kaikessa sosiaalityössä.
Se kuuluu meidän kaikkien velvollisuudeksi.
Tosin Maunulan tarpeenselvityksessä sekä Maunulan avohuollon johdossa (myös Aimo Jauho) ja Helsingin lastensuojelun johtoryhmässä näin ei ajatella.
Minä todella haluisian kirjoittaa aivan erilaisesta lastensuojelutyöstä. Minä tahtoisin kirjoittaa onnistumisista vihdoin tämän lapsen kohdalla.
Lastensuojelun käsikirjan väkivallasta lähde:
https://www.thl.fi/…/pahoinp…/vakivallan-vaikutukset-lapseen
RSS Feed
