Toimialajohtaja Riitta Liuksa Lastensuojelun kustannukset kasvavat
9,1 prosenttia 17-vuotiaista tai sitä nuoremmista turkulaisista oli lastensuojeluilmoituksen kohteena, eli lähes joka kymmenes. Osuus on kuusikkokaupunkien toiseksi suurin. Edelle kiilaa vain Vantaa (9,4 %).
16–17-vuotiaista turkulaisnuorista 15,3 prosenttia joutui lastensuojeluilmoituksen kohteeksi. Osuus on vertailun korkein.
Palvelutarpeen arviointi tehtiin viime vuonna 1 294 turkulaiselle lapselle ja nuorelle. Niistä lastensuojelun tarve todettiin 30,4 prosentissa.
Lastensuojelun asiakkaana oli viime vuonna 2 013 turkulaista lasta ja nuorta. Avohuollon asiakkaita oli 1 521, sijoitettuja lapsia 628 ja jälkihuollossa 237 18–20-vuotiasta nuorta.
Lastensuojelun kokonaiskustannukset olivat Turussa viime vuonna runsaat 45 miljoonaa euroa. Avohuollon osuus tästä oli yli 7,3 miljoonaa euroa, sijoitusten lähes 37,7 miljoonaa euroa. Sijoitusten osuus kokonaiskuluista oli 83,7 prosenttia eli vertailun korkein. Kokonaiskustannukset kasvoivat edellisvuodesta 0,6 prosenttia.
Jos lastensuojelun asiakkaiden määrä onkin laskussa, kustannukset eivät ole. Ne ovat kasvaneet koko ajan vuodesta 2012, joskin viime vuosina hyvin maltillisesti. Jos kustannukset jaetaan asiakasta kohden, kasvu on selvästi jyrkempää, erityisesti Turussa. Vuonna 2012 kulut yhtä asiakasta kohden olivat 13 191 euroa vuodessa, viime vuonna jo 20 500 euroa. Se on vertailun korkein luku.( Aamuset 26.7.2017)
9,1 prosenttia 17-vuotiaista tai sitä nuoremmista turkulaisista oli lastensuojeluilmoituksen kohteena, eli lähes joka kymmenes. Osuus on kuusikkokaupunkien toiseksi suurin. Edelle kiilaa vain Vantaa (9,4 %).
16–17-vuotiaista turkulaisnuorista 15,3 prosenttia joutui lastensuojeluilmoituksen kohteeksi. Osuus on vertailun korkein.
Palvelutarpeen arviointi tehtiin viime vuonna 1 294 turkulaiselle lapselle ja nuorelle. Niistä lastensuojelun tarve todettiin 30,4 prosentissa.
Lastensuojelun asiakkaana oli viime vuonna 2 013 turkulaista lasta ja nuorta. Avohuollon asiakkaita oli 1 521, sijoitettuja lapsia 628 ja jälkihuollossa 237 18–20-vuotiasta nuorta.
Lastensuojelun kokonaiskustannukset olivat Turussa viime vuonna runsaat 45 miljoonaa euroa. Avohuollon osuus tästä oli yli 7,3 miljoonaa euroa, sijoitusten lähes 37,7 miljoonaa euroa. Sijoitusten osuus kokonaiskuluista oli 83,7 prosenttia eli vertailun korkein. Kokonaiskustannukset kasvoivat edellisvuodesta 0,6 prosenttia.
Jos lastensuojelun asiakkaiden määrä onkin laskussa, kustannukset eivät ole. Ne ovat kasvaneet koko ajan vuodesta 2012, joskin viime vuosina hyvin maltillisesti. Jos kustannukset jaetaan asiakasta kohden, kasvu on selvästi jyrkempää, erityisesti Turussa. Vuonna 2012 kulut yhtä asiakasta kohden olivat 13 191 euroa vuodessa, viime vuonna jo 20 500 euroa. Se on vertailun korkein luku.( Aamuset 26.7.2017)
Resurssit väärässä paikassa
– Lastensuojelu on edelleen yksi ongelmallisimmista kohdistamme palvelutuotannossa.
Sen osalta tullaan esittämään toimenpiteitä, että jotka lisäävät ehkäiseviä ja avohuollollisia palveluja, sanoo hyvinvointitoimialan palvelutuotantojohtaja Petri Virtanen.
– Lastensuojelun osalta ongelmamme ei ole ensisijaisesti resurssien puute, vaan se, että resurssit ovat väärässä paikassa, sijaishuollossa.
Virtasen mukaan resursseja pitäisi kohdentaa lapsiperheiden kotipalveluun ja avohuollon kokeiluihin.
– Muussa tapauksessa tilanne jatkuu entisellään tulevinakin vuosina eli huostaanottomäärät kasvavat, eivätkä mitkään sijaishuoltoon esitettävät uudet resurssit tule riittämään, arvioi Virtanen.
– Opetus parista viime vuodesta on ollut, että vaikka teemmekin paljon, emme ole tehneet tarpeeksi(Aamuset 22.5.2013).
Korkeista sijoitusluvuistaan tunnetun Turun lastensuojelun miljoonien budjettiylityksestä on tullut kestouutinen.
Tutkijoille on selvää, että demografiset muutokset ovat hitaita ja sen paremmin lastensuojelun kuin psykiatrian asiakasmäärien kasvua tai kustannuksia ei voi eikä tule selittää yksilöiden ominaisuuksilla.
Tutkimustiedon valossa väitteet suomalaisten perheiden syvenevästä pahoinvoinnista ovat puppua.
Tutkija Johanna Hiitola on huomannut, etteivät huostaanottopäätökset korreloi positiivisesti esim. yleisesti kehityksen riskeinä pidettyjen lapsiin kohdistuvan väkivallan tai laiminlyöntien kanssa. Hiitolan väitöskirjatutkimuksessa huostaanottojen keskeisiksi arviointikriteereiksi nousi konkreettisten tapahtumien tai lapsen laiminlyönnin sijaan usein vanhempien ”kunnollisuus” esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta (Hiitola, 2015).
Köyhien ja osattomien asiakkaiden edunvalvontatehtävästä on sosiaalityössä siirrytty fiktiivisen lapsen edun kautta ja avulla kohti pelkokierrettä ylläpitävää riskiseulausta, varhaista puuttumista, tuotteistettua (pseudo)turvallisuutta ja vauraan sijaishuollon kumppanuutta.
Tutkija Hille Koskelan mukaan pelko on sosiaalisesti tuotettua. Pelon sosiaalinen rakentuminen konkretisoituu moralistisesti latautuneena keskusteluna ja lähes paniikinomaisena huolena lasten turvallisuudesta. Turvallisuuteen pyrkiminen kuitenkin helposti lisääkin koettua turvattomuutta ja pelosta tulee kierre.
Kun pelon kulttuuri on voimistunut yhteiskunnassa, myös turvallisuuden tuotteistaminen on tullut mahdolliseksi (Koskela 2009, 337). Huostaanotto on ollut yhteiskunnan tapa pitää kontrollissa huono-osaisimpia ja tuottaa heidän avullaan varoittavia esimerkkejä siitä, mitä normien rikkomisesta seuraa. Niin lapsia ja nuoria kuin heidän vanhempiaan on katsottu patologisoivasta näkökulmasta. Heidän valvontaansa, kontrolloimistaan ja eristämistään on perusteltu mm. kasvatustieteellisillä ja psykologisilla teorioilla.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.
– Lastensuojelu on edelleen yksi ongelmallisimmista kohdistamme palvelutuotannossa.
Sen osalta tullaan esittämään toimenpiteitä, että jotka lisäävät ehkäiseviä ja avohuollollisia palveluja, sanoo hyvinvointitoimialan palvelutuotantojohtaja Petri Virtanen.
– Lastensuojelun osalta ongelmamme ei ole ensisijaisesti resurssien puute, vaan se, että resurssit ovat väärässä paikassa, sijaishuollossa.
Virtasen mukaan resursseja pitäisi kohdentaa lapsiperheiden kotipalveluun ja avohuollon kokeiluihin.
– Muussa tapauksessa tilanne jatkuu entisellään tulevinakin vuosina eli huostaanottomäärät kasvavat, eivätkä mitkään sijaishuoltoon esitettävät uudet resurssit tule riittämään, arvioi Virtanen.
– Opetus parista viime vuodesta on ollut, että vaikka teemmekin paljon, emme ole tehneet tarpeeksi(Aamuset 22.5.2013).
Korkeista sijoitusluvuistaan tunnetun Turun lastensuojelun miljoonien budjettiylityksestä on tullut kestouutinen.
Tutkijoille on selvää, että demografiset muutokset ovat hitaita ja sen paremmin lastensuojelun kuin psykiatrian asiakasmäärien kasvua tai kustannuksia ei voi eikä tule selittää yksilöiden ominaisuuksilla.
Tutkimustiedon valossa väitteet suomalaisten perheiden syvenevästä pahoinvoinnista ovat puppua.
Tutkija Johanna Hiitola on huomannut, etteivät huostaanottopäätökset korreloi positiivisesti esim. yleisesti kehityksen riskeinä pidettyjen lapsiin kohdistuvan väkivallan tai laiminlyöntien kanssa. Hiitolan väitöskirjatutkimuksessa huostaanottojen keskeisiksi arviointikriteereiksi nousi konkreettisten tapahtumien tai lapsen laiminlyönnin sijaan usein vanhempien ”kunnollisuus” esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta (Hiitola, 2015).
Köyhien ja osattomien asiakkaiden edunvalvontatehtävästä on sosiaalityössä siirrytty fiktiivisen lapsen edun kautta ja avulla kohti pelkokierrettä ylläpitävää riskiseulausta, varhaista puuttumista, tuotteistettua (pseudo)turvallisuutta ja vauraan sijaishuollon kumppanuutta.
Tutkija Hille Koskelan mukaan pelko on sosiaalisesti tuotettua. Pelon sosiaalinen rakentuminen konkretisoituu moralistisesti latautuneena keskusteluna ja lähes paniikinomaisena huolena lasten turvallisuudesta. Turvallisuuteen pyrkiminen kuitenkin helposti lisääkin koettua turvattomuutta ja pelosta tulee kierre.
Kun pelon kulttuuri on voimistunut yhteiskunnassa, myös turvallisuuden tuotteistaminen on tullut mahdolliseksi (Koskela 2009, 337). Huostaanotto on ollut yhteiskunnan tapa pitää kontrollissa huono-osaisimpia ja tuottaa heidän avullaan varoittavia esimerkkejä siitä, mitä normien rikkomisesta seuraa. Niin lapsia ja nuoria kuin heidän vanhempiaan on katsottu patologisoivasta näkökulmasta. Heidän valvontaansa, kontrolloimistaan ja eristämistään on perusteltu mm. kasvatustieteellisillä ja psykologisilla teorioilla.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.
Lapsibisneksellä on vahva tuki
Varsinais-Suomen liiton maakuntajohtaja Kari Häkämies on ajanut lasten oikeutta ottaa täydellinen ero epätäydellisistä vanhemmistaan. Häkämiehen determinismissä elämänhallinnan menettäminen näyttää pysyväisluontoiselta – muiden kuin oman itsen kohdalla.
Kun Häkämies itse oli syytettynä naisystävänsä pahoinpitelyistä, hän puolusti käytöstään syvällä stressillä, alkoholinkäytöllä ja sillä, ettei ollut ymmärtänyt kääntyä ammattiauttajan puoleen.
Häkämiehen puolustuspuhe sisälsi ”kolme kovaa” huostaanottoperustetta, vieläpä samanaikaisesti: juoppouden, ”hulluuden” ja väkivallan. Tuntuisi kohtuuttomalta, jos Kari Häkämiehen lapsi olisi annettu adoptoitavaksi tilapäisen hunningolle ajautumisen takia.
Ainakin oikeussalissa puhui laihtunut, katuvan oloinen entinen oikeusministeri ja sisäasianministeriön kansliapäällikkö.
Kari Häkämiehen veli Jyri Häkämies siirtyi taannoin elinkeinoministerin pallilta Elinkeinoelämän Keskusliiton pomoksi.
Nykyään EK:n erilaisissa valiokunnissa ja työryhmissä on monia lastensuojelulla kovaa liikevoittoa tekevien yritysten edustajia. Sijaishuollon edunvalvonnaksi ja uushuutolaisuusverkostoksi muuttuneissa sosiaalipalveluissa piiri suuri pyörii ja "vanhemmuudenarvioinneista" ja sijoituksista on tullut kasvava bisnes.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoissa on oltu huolissaan vanhempien oikeusturvasta huostaanottotilanteissa: vanhemmat eivät saa aina edes perusteluja huostaanotolle.
– Asiakkaat eivät saa asianmukaisia päätöksiä asianmukaisessa ajassa. Tämä tietysti vaarantaa ihan suoraan heidän oikeusturvaansa, sanoo Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Aija Ström. Joskus vanhemmat saavat selville huostaanoton syyt vasta hallinto-oikeudessa.
Perheiden puolustaja- palkinnon vuonna 2016 saanut lastensuojelujuristi Outi Mannonen toteaa, että lastensuojelu noudattaa heikosti lakia. Väärin perustein ja mielivaltaisesti tehtyjä kiireellisiä sijoituksia on yllättävän runsaasti, hän väittää.
Pitkään alalla toimineen sosiaalityöntekijän ja sosiaalityön opettajan Niina Nurmelan mukaan sosiaalityössä tapahtuu laitonta vallankäyttöä.
Nurmela kertoo, että asiakasta kyykytetään esimerkiksi tulkitsemalla häntä kuulemisen sijaan ja pimittämällä hänestä tehtyjä merkintöjä.
Kukaan ei osaa kertoa, minkä takia lähes 100 000 lasta on lastensuojeluprosessissa, miksi Suomessa sijoitetaan ennätysmäärä lapsia sitten huutolaisaikojen, ja mitä heille tapahtuu sijaishuollossa.
Lokakuun Liike on tehnyt listan sijoitusten kasvun syistä esim.
- Monet kaupungit esim. Helsinki, Pori, Turku ja Vantaa tarjoavat sijoituksia kotiapua hakeville vaikka kotiapu on laillistettu subjektiiviseksi oikeudeksi.
- Ilman lapsi- ja perhevaikutusten selvittämistä kyhätty lastensuojelulaki hallinto- oikeuskäsittelyineen mahdollistaa viranomaismielivallan ja turhat sijoitukset. Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, moniammatillinen yhteistyö, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos. Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisen toiveet ja sai aikaan kriisin.
-Sijoitusten määrää lisää yksin maahan saapuneiden turvapaikanhakijalasten lykkääminen lastensuojeluun Kuntaliiton varoituksista huolimatta.
-Sijoitusten määrää lisää psykiatrisia palveluja tarvitsevien lasten ohjaaminen lastensuojeluun ja lainvastainen sijoittaminen lastensuojelun yksiköihin ( nk. ”hoidolliset huostaanotot”).
-Sijaishuollon vuosittainen noin 1000 000 000 euron resursointi tuottaa automaattisesti sijoituksia, samalla tavoin kuin lastensuojelun resursointi tuottaa suojelun tarpeessa olevia lapsia ja sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää perheiden tuentarpeita. Uusille lapsikylille, perhekotiyksiköille ja muille lastensuojelulaitoksille samoin kuin sijaisperheille ja viranhaltijoille on löydettävä asiakkaita.
- Sijoitukset lisääntyvät koska asiakkaiden tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ei ole olemassa tai saatavilla. HuosTa – tutkimus totesi, että jopa 85 lapsista jäi ilman tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta. Valtio palkitsi kuntia pitkään pelkästään huostaanotoista (lastensuojelukerroin), joten avohuollon tukitoimet jätettiin kehittämättä. Olemassaolevat lastensuojelun avohuollon tukitoimet mm. perhetyö on suunniteltu pohjustamaan ja oikeuttamaan- ei ehkäisemään sijoituksia.
-Sosiaalityöntekijät käyttävät työaikansa sijaishuollon verkostoihin asiakkaisiinsa tutustumisen sijaan ja mieltävät itsensä perheiden auttajien sijaan sijaishuollon asiakashankkijoiksi ja edunvalvojiksi. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on kiinnittänyt huomiota siihen, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaishuollossa.
-Sijoitukset lisääntyvät koska sijoitukset ovat loistava ja lukuisia toimijoita hyödyttävä bisnes, jolla on vahva poliittinen ja hallinnollinen tuki. Yhden lapsen keskimääräinen seitsemän vuoden huostaanotto tuottaa lastensuojelulaitokselle noin miljoona euroa ja sijaisperheelle noin 200 000 euroa.
Miksi Turku haluaa haluaa tutkimustiedosta ja YK:n suosituksista huolimatta panostaa huostaanottoihin ja lasten laitoshoitoon?
Varsinais-Suomen liiton maakuntajohtaja Kari Häkämies on ajanut lasten oikeutta ottaa täydellinen ero epätäydellisistä vanhemmistaan. Häkämiehen determinismissä elämänhallinnan menettäminen näyttää pysyväisluontoiselta – muiden kuin oman itsen kohdalla.
Kun Häkämies itse oli syytettynä naisystävänsä pahoinpitelyistä, hän puolusti käytöstään syvällä stressillä, alkoholinkäytöllä ja sillä, ettei ollut ymmärtänyt kääntyä ammattiauttajan puoleen.
Häkämiehen puolustuspuhe sisälsi ”kolme kovaa” huostaanottoperustetta, vieläpä samanaikaisesti: juoppouden, ”hulluuden” ja väkivallan. Tuntuisi kohtuuttomalta, jos Kari Häkämiehen lapsi olisi annettu adoptoitavaksi tilapäisen hunningolle ajautumisen takia.
Ainakin oikeussalissa puhui laihtunut, katuvan oloinen entinen oikeusministeri ja sisäasianministeriön kansliapäällikkö.
Kari Häkämiehen veli Jyri Häkämies siirtyi taannoin elinkeinoministerin pallilta Elinkeinoelämän Keskusliiton pomoksi.
Nykyään EK:n erilaisissa valiokunnissa ja työryhmissä on monia lastensuojelulla kovaa liikevoittoa tekevien yritysten edustajia. Sijaishuollon edunvalvonnaksi ja uushuutolaisuusverkostoksi muuttuneissa sosiaalipalveluissa piiri suuri pyörii ja "vanhemmuudenarvioinneista" ja sijoituksista on tullut kasvava bisnes.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoissa on oltu huolissaan vanhempien oikeusturvasta huostaanottotilanteissa: vanhemmat eivät saa aina edes perusteluja huostaanotolle.
– Asiakkaat eivät saa asianmukaisia päätöksiä asianmukaisessa ajassa. Tämä tietysti vaarantaa ihan suoraan heidän oikeusturvaansa, sanoo Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Aija Ström. Joskus vanhemmat saavat selville huostaanoton syyt vasta hallinto-oikeudessa.
Perheiden puolustaja- palkinnon vuonna 2016 saanut lastensuojelujuristi Outi Mannonen toteaa, että lastensuojelu noudattaa heikosti lakia. Väärin perustein ja mielivaltaisesti tehtyjä kiireellisiä sijoituksia on yllättävän runsaasti, hän väittää.
Pitkään alalla toimineen sosiaalityöntekijän ja sosiaalityön opettajan Niina Nurmelan mukaan sosiaalityössä tapahtuu laitonta vallankäyttöä.
Nurmela kertoo, että asiakasta kyykytetään esimerkiksi tulkitsemalla häntä kuulemisen sijaan ja pimittämällä hänestä tehtyjä merkintöjä.
Kukaan ei osaa kertoa, minkä takia lähes 100 000 lasta on lastensuojeluprosessissa, miksi Suomessa sijoitetaan ennätysmäärä lapsia sitten huutolaisaikojen, ja mitä heille tapahtuu sijaishuollossa.
Lokakuun Liike on tehnyt listan sijoitusten kasvun syistä esim.
- Monet kaupungit esim. Helsinki, Pori, Turku ja Vantaa tarjoavat sijoituksia kotiapua hakeville vaikka kotiapu on laillistettu subjektiiviseksi oikeudeksi.
- Ilman lapsi- ja perhevaikutusten selvittämistä kyhätty lastensuojelulaki hallinto- oikeuskäsittelyineen mahdollistaa viranomaismielivallan ja turhat sijoitukset. Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, moniammatillinen yhteistyö, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos. Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisen toiveet ja sai aikaan kriisin.
-Sijoitusten määrää lisää yksin maahan saapuneiden turvapaikanhakijalasten lykkääminen lastensuojeluun Kuntaliiton varoituksista huolimatta.
-Sijoitusten määrää lisää psykiatrisia palveluja tarvitsevien lasten ohjaaminen lastensuojeluun ja lainvastainen sijoittaminen lastensuojelun yksiköihin ( nk. ”hoidolliset huostaanotot”).
-Sijaishuollon vuosittainen noin 1000 000 000 euron resursointi tuottaa automaattisesti sijoituksia, samalla tavoin kuin lastensuojelun resursointi tuottaa suojelun tarpeessa olevia lapsia ja sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää perheiden tuentarpeita. Uusille lapsikylille, perhekotiyksiköille ja muille lastensuojelulaitoksille samoin kuin sijaisperheille ja viranhaltijoille on löydettävä asiakkaita.
- Sijoitukset lisääntyvät koska asiakkaiden tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ei ole olemassa tai saatavilla. HuosTa – tutkimus totesi, että jopa 85 lapsista jäi ilman tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta. Valtio palkitsi kuntia pitkään pelkästään huostaanotoista (lastensuojelukerroin), joten avohuollon tukitoimet jätettiin kehittämättä. Olemassaolevat lastensuojelun avohuollon tukitoimet mm. perhetyö on suunniteltu pohjustamaan ja oikeuttamaan- ei ehkäisemään sijoituksia.
-Sosiaalityöntekijät käyttävät työaikansa sijaishuollon verkostoihin asiakkaisiinsa tutustumisen sijaan ja mieltävät itsensä perheiden auttajien sijaan sijaishuollon asiakashankkijoiksi ja edunvalvojiksi. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on kiinnittänyt huomiota siihen, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaishuollossa.
-Sijoitukset lisääntyvät koska sijoitukset ovat loistava ja lukuisia toimijoita hyödyttävä bisnes, jolla on vahva poliittinen ja hallinnollinen tuki. Yhden lapsen keskimääräinen seitsemän vuoden huostaanotto tuottaa lastensuojelulaitokselle noin miljoona euroa ja sijaisperheelle noin 200 000 euroa.
Miksi Turku haluaa haluaa tutkimustiedosta ja YK:n suosituksista huolimatta panostaa huostaanottoihin ja lasten laitoshoitoon?
RSS Feed
