Tänään on Turussa suuri lastensuojeluilta. Siellä puhutaan lastensuojelun epäkohdista. Jotkut ovat sitä mieltä, että jälleen kerran paikalle kokoontuu joukko satusetiä ja tätejä katkeruuttaan kitisemään, että maassamme ei homma toimi.
Kerrotaan siis tapahtuman kunniaksi satu: Olipa kerran Lumikki, joka oli liian kaunis. Valtakunnassa kauneus ymmärrettiin vehnänvaaleina hiuksina ja sinisinä silminä, tyllihameina ja ballerinakenkinä. Lumikin hiukset olivat kuitenkin mustat kuin ebenpuu ja hänen silmänsä olivat ruskeat. Lumikin hame oli musta ja hän piti yllään Mötley Cruen bändipaitaa. Ja hän rakasti korkeita PVC-saappaitaan, joita hän piti joka ikinen päivä.
Valtakunnan sosiaalitoimeen saapui ilmoitus, joka nostatti suuren huolen viranomaisissa. Nuori tyttö kantoi yllään paitaa, jossa oli entisten narkkareitten kuvia. Tiedettiin ennestään, että tytön äiti oli kuollut, eikä hän oikein tullut äitipuolensa kanssa toimeen. Vaarana oli, että Lumikki ajatutuisi huonoon, paitansa kaltaisien ukkeleiden seuraan ja hänen kehityksensä vaarantuisi entisestään.
Lumikki päätettiin sijoittaa kodin ulkopuolelle. Seitsemän kääpiön lastenkotiin.
Lumikin otti lastenkodissa vastaan työntekijä, jonka nimi oli Viisas. Viisas ohjasi Lumikin hänelle varattuun huoneeseen, jossa oli sänky. Viisas luki Lumikille laitoksen järjestyssäännöt. Ne piti muistaa. Niiden rikkomisesta seuraisi rangaistus.
"Miksi oveni on lukittu, entä, jos minun täytyy päästä vessaan?" Lumikki kysyi.
"Täällä sinä menet vessaan aikataulumme mukaisesti aamulla kello kuusi, päivällä kello kaksi ja illalla kello yhdeksän. Juurihan minä sinulle kerroin talomme aikataulut ja niitä sinun tulee noudattaman. Täällä minä tulen juurruttamaan sinuun viisautta kapinoinnin sijaan. Viisaan tulee vaieta, eikä kysellä typeriä. Olen lukenut paperisi, sinä olet saanut kasvaa pellossa, et ymmärrä syitä ja seurauksia. Typeryytesi ansiosta menetät oikeuden vastaanottaa kirjeitä kotoasi ja illalla, kun muut menevät nukkumaan, sinä lähdet ulos hiihtämään. Hiihdät kolme tuntia tuota viereistä peltoa ympäri. Minä ajan moottorikelkalla vieressäsi ja kysyn sinulta aika ajoin, vieläkö mielesti tekee kysellä typeryyksiä."
Niine hyvineen Viisas poistui ja jätti Lumikin istumaan sängylle. Lumikki hautasi päänsä polviinsa ja itki. Illalla hän hiihti, vastaillen kuuliaisesti "ei" joka kerta, kun Viisas kysyi kysymyksensä.
Seuravana päivänä työvuoroon saapui toinen työntekijä, jonka nimi oli Jörö. Laitoksen asukkaat komennettiin ruokasaliin aamupuurolle Jörön ohjauksessa. Pöydän ääressä Lumikin vieressä istui hentoinen tyttö, joka kuiskasi Lumikille nopeasti: "Voitko syödä puuroni, minulla on keliakia, eikä Jörö koskaan muista sitä." Lumikki nyökkäsi.
Mutta kun tytöt yrittivät vaihtaa täyttä lautasta tyhjään, he jäivät kiinni. "SYÖ!" murahti Jörö hentoiselle tytölle. Illalla jälleen hiihdettiin.
Kolmannessa vuorossa työskenteli Lystikäs. Lumikki heräsi käytävältä kuuluvaan huutoon: "Aamutoimet julistetaan alkaneiksi, täällä on jälleen yksi housuunsa kussut idiootti. Aamupala on peruutettu, mutta älkää surko, teille on järjestetty hauska pantomiimi käytävätiloissa! Joka iikka riviin, mars, aikaa kaksi minuttia!"
Nuoret asettuivat riviin käytävälle. Heidän katseltavakseen talutettiin yöllä patjansa kastellut pieni poika märissä housuissaan seisomaan selkä suorassa patjansa kanssa. Yleisön tuli laulaa hänelle laulua "Jos sun lysti on niin kädet yhteen lyö."
Neljänteen vuoroon saapui työntekijä nimeltään Unelias. Sinä iltana kukaan ei päässyt iltatoimilleen, sillä Unelias nukahti toimistohuoneeseensa. Iltapala jäi väliin Uneliaan torkkuessa, samoin iltatoimet. Asukkaat unohtuivat lukkojen taakse illaksi ja yöksi ja vielä aamuksikin, mutta nälästä ja pissahädästä huolimatta he olivat huojentuneita. Uneliaan työvuorot olivat aina kovasti odotettuja, sillä niiden aikana sai olla rauhassa. Unelias vain nukkui.
Viidennessä vuorossa työskenteli Ujo. Ujoa hävetti kaikki ja hän kammosi kaikkea. Pieni poika oli jälleen kastellut vuoteensa, joten Ujo sulki pojan patjoineen putkaan. "Jos joku nyt tulisi tänne ei ainakaan tarvitsisi hävetä," hän mumisi itsekseen. Sinä päivänä kaikille jaettiin ohjeet paperilla, sillä Ujo empi puhua ääneen. Lumikin ohjeessa käskettiin pestä talon vessat. Lumikki teki työtä käskettyä. Pestessään henkilökunnan vessaa, kuuli hän yllättäen hihitystä selkänsä takaa. Samalla hänen päähänsä kiskaistiin musta säkki.
"Jos päästät äänenkin, viillän kurkkusi auki," kuiskasi ääni. Lumikki totteli, eikä inahtanutkaan. Hän ei inahtanut silloinkaan, kun tuo joku pakotti hänet polvilleen vasten puoliksi pestyä vessanpönttöä, repäisi hänen housunsa alas levittäen hänen jalkansa haralleen. Hän ei inahtanutkaan koko sinä aikana, kun hänen neitsyytensä vietiin lastenkodin henkilökunnan vessassa.
Kuudennen päivän työvuorolainen oli nimeltään Nuhanenä. Hänen työvuorollaan siivottiin. Nuhanenällä oli bakteerikammo. Joka paikan tuli kiiltää ja kimaltaa, sillä mistä tahansa saattoi saada tappavan bakteeritartunnan. Nuhanenään ei saanut missään nimessä koskea. Kaikenlaiset tartunnat kun leviävät nimenomaan käsien kautta. Nuhanenän vuorolla siis siivottiin. Sen jälkeen, jotta kukaan ei sotkisi missään mitään, Nuhanenä jakoi kaikille rauhoittavat lääkkeet. Varmuuden vuoksi tupla-annokset.
Seitsemännessä vuorossa työskenteli Vilkas. Aamupala tuli syödä kolmessa minutissa. Sen jälkeen kaikki ajettiin ulos juoksemaan neljätoista kertaa laitoksen ympäri.
"Lähtee se veri kiertämään!" Kiljui vilkas nortti huulessaan portailla istuen.
Lenkkeilyn jälkeen asukit saivat luoda lunta. Sen jälkeen oli viidentoista minutin mittainen ruokatunti, jonka jälkeen kaikki komennettiin omiin huoneisiinsa. Vilkas kiersi huoneesta toiseen metelöiden jokaiselle jostakin.
"Lojut täällä tekemättä mitään! Ihmisen tulee olla aktiivinen tai aivot surkastuvat!"
"Sinä siinä! Tässä on sinulle rätti, pese ikkunasi!"
"Ja sinä, miten sinä sijaat vuoteesi, otetaampas uudestaan!"
"Hei sinä siellä, olet liian lihava, punnerra sata kertaa, nyt heti! Ja sinä sieltä huoneesta 25, tuleppas tänne ja laske, että tämä lyllerö varmasti punnertaa sen sata kertaa!"
"Jaa mitä? Olet sairaana vai? Onkos sinulla siitä todistus? Ettei ole päässyt lääkäriin, niinkö? Väitätkö sinä siis, että täällä eivät työntekijät ole ammattilaisia ja huomaa, jos joku tarvitsee lääkäriä?"
"Missäs tämän huoneen asukki on, onko se karannut? Mitä? Putkassa? Eilenkö jo laitettiin, aha. Jaa mitä sanoit, on viiltänyt ranteensa auki? Miksi sinä perkele et heti kertonut??? Jaa mitä, väität siis kertoneesi, niin varmaan, kuuronako minua pidät?"
Aikanaan Lumikki täytti kahdeksantoista vuotta ja pääsi laitoksesta pois jälkihuollon piiriin. Sen koommin ei ole valtakunnassa hänestä kuultu.
Sen pituinen se.
ElenaMaria Uusitalo
Kerrotaan siis tapahtuman kunniaksi satu: Olipa kerran Lumikki, joka oli liian kaunis. Valtakunnassa kauneus ymmärrettiin vehnänvaaleina hiuksina ja sinisinä silminä, tyllihameina ja ballerinakenkinä. Lumikin hiukset olivat kuitenkin mustat kuin ebenpuu ja hänen silmänsä olivat ruskeat. Lumikin hame oli musta ja hän piti yllään Mötley Cruen bändipaitaa. Ja hän rakasti korkeita PVC-saappaitaan, joita hän piti joka ikinen päivä.
Valtakunnan sosiaalitoimeen saapui ilmoitus, joka nostatti suuren huolen viranomaisissa. Nuori tyttö kantoi yllään paitaa, jossa oli entisten narkkareitten kuvia. Tiedettiin ennestään, että tytön äiti oli kuollut, eikä hän oikein tullut äitipuolensa kanssa toimeen. Vaarana oli, että Lumikki ajatutuisi huonoon, paitansa kaltaisien ukkeleiden seuraan ja hänen kehityksensä vaarantuisi entisestään.
Lumikki päätettiin sijoittaa kodin ulkopuolelle. Seitsemän kääpiön lastenkotiin.
Lumikin otti lastenkodissa vastaan työntekijä, jonka nimi oli Viisas. Viisas ohjasi Lumikin hänelle varattuun huoneeseen, jossa oli sänky. Viisas luki Lumikille laitoksen järjestyssäännöt. Ne piti muistaa. Niiden rikkomisesta seuraisi rangaistus.
"Miksi oveni on lukittu, entä, jos minun täytyy päästä vessaan?" Lumikki kysyi.
"Täällä sinä menet vessaan aikataulumme mukaisesti aamulla kello kuusi, päivällä kello kaksi ja illalla kello yhdeksän. Juurihan minä sinulle kerroin talomme aikataulut ja niitä sinun tulee noudattaman. Täällä minä tulen juurruttamaan sinuun viisautta kapinoinnin sijaan. Viisaan tulee vaieta, eikä kysellä typeriä. Olen lukenut paperisi, sinä olet saanut kasvaa pellossa, et ymmärrä syitä ja seurauksia. Typeryytesi ansiosta menetät oikeuden vastaanottaa kirjeitä kotoasi ja illalla, kun muut menevät nukkumaan, sinä lähdet ulos hiihtämään. Hiihdät kolme tuntia tuota viereistä peltoa ympäri. Minä ajan moottorikelkalla vieressäsi ja kysyn sinulta aika ajoin, vieläkö mielesti tekee kysellä typeryyksiä."
Niine hyvineen Viisas poistui ja jätti Lumikin istumaan sängylle. Lumikki hautasi päänsä polviinsa ja itki. Illalla hän hiihti, vastaillen kuuliaisesti "ei" joka kerta, kun Viisas kysyi kysymyksensä.
Seuravana päivänä työvuoroon saapui toinen työntekijä, jonka nimi oli Jörö. Laitoksen asukkaat komennettiin ruokasaliin aamupuurolle Jörön ohjauksessa. Pöydän ääressä Lumikin vieressä istui hentoinen tyttö, joka kuiskasi Lumikille nopeasti: "Voitko syödä puuroni, minulla on keliakia, eikä Jörö koskaan muista sitä." Lumikki nyökkäsi.
Mutta kun tytöt yrittivät vaihtaa täyttä lautasta tyhjään, he jäivät kiinni. "SYÖ!" murahti Jörö hentoiselle tytölle. Illalla jälleen hiihdettiin.
Kolmannessa vuorossa työskenteli Lystikäs. Lumikki heräsi käytävältä kuuluvaan huutoon: "Aamutoimet julistetaan alkaneiksi, täällä on jälleen yksi housuunsa kussut idiootti. Aamupala on peruutettu, mutta älkää surko, teille on järjestetty hauska pantomiimi käytävätiloissa! Joka iikka riviin, mars, aikaa kaksi minuttia!"
Nuoret asettuivat riviin käytävälle. Heidän katseltavakseen talutettiin yöllä patjansa kastellut pieni poika märissä housuissaan seisomaan selkä suorassa patjansa kanssa. Yleisön tuli laulaa hänelle laulua "Jos sun lysti on niin kädet yhteen lyö."
Neljänteen vuoroon saapui työntekijä nimeltään Unelias. Sinä iltana kukaan ei päässyt iltatoimilleen, sillä Unelias nukahti toimistohuoneeseensa. Iltapala jäi väliin Uneliaan torkkuessa, samoin iltatoimet. Asukkaat unohtuivat lukkojen taakse illaksi ja yöksi ja vielä aamuksikin, mutta nälästä ja pissahädästä huolimatta he olivat huojentuneita. Uneliaan työvuorot olivat aina kovasti odotettuja, sillä niiden aikana sai olla rauhassa. Unelias vain nukkui.
Viidennessä vuorossa työskenteli Ujo. Ujoa hävetti kaikki ja hän kammosi kaikkea. Pieni poika oli jälleen kastellut vuoteensa, joten Ujo sulki pojan patjoineen putkaan. "Jos joku nyt tulisi tänne ei ainakaan tarvitsisi hävetä," hän mumisi itsekseen. Sinä päivänä kaikille jaettiin ohjeet paperilla, sillä Ujo empi puhua ääneen. Lumikin ohjeessa käskettiin pestä talon vessat. Lumikki teki työtä käskettyä. Pestessään henkilökunnan vessaa, kuuli hän yllättäen hihitystä selkänsä takaa. Samalla hänen päähänsä kiskaistiin musta säkki.
"Jos päästät äänenkin, viillän kurkkusi auki," kuiskasi ääni. Lumikki totteli, eikä inahtanutkaan. Hän ei inahtanut silloinkaan, kun tuo joku pakotti hänet polvilleen vasten puoliksi pestyä vessanpönttöä, repäisi hänen housunsa alas levittäen hänen jalkansa haralleen. Hän ei inahtanutkaan koko sinä aikana, kun hänen neitsyytensä vietiin lastenkodin henkilökunnan vessassa.
Kuudennen päivän työvuorolainen oli nimeltään Nuhanenä. Hänen työvuorollaan siivottiin. Nuhanenällä oli bakteerikammo. Joka paikan tuli kiiltää ja kimaltaa, sillä mistä tahansa saattoi saada tappavan bakteeritartunnan. Nuhanenään ei saanut missään nimessä koskea. Kaikenlaiset tartunnat kun leviävät nimenomaan käsien kautta. Nuhanenän vuorolla siis siivottiin. Sen jälkeen, jotta kukaan ei sotkisi missään mitään, Nuhanenä jakoi kaikille rauhoittavat lääkkeet. Varmuuden vuoksi tupla-annokset.
Seitsemännessä vuorossa työskenteli Vilkas. Aamupala tuli syödä kolmessa minutissa. Sen jälkeen kaikki ajettiin ulos juoksemaan neljätoista kertaa laitoksen ympäri.
"Lähtee se veri kiertämään!" Kiljui vilkas nortti huulessaan portailla istuen.
Lenkkeilyn jälkeen asukit saivat luoda lunta. Sen jälkeen oli viidentoista minutin mittainen ruokatunti, jonka jälkeen kaikki komennettiin omiin huoneisiinsa. Vilkas kiersi huoneesta toiseen metelöiden jokaiselle jostakin.
"Lojut täällä tekemättä mitään! Ihmisen tulee olla aktiivinen tai aivot surkastuvat!"
"Sinä siinä! Tässä on sinulle rätti, pese ikkunasi!"
"Ja sinä, miten sinä sijaat vuoteesi, otetaampas uudestaan!"
"Hei sinä siellä, olet liian lihava, punnerra sata kertaa, nyt heti! Ja sinä sieltä huoneesta 25, tuleppas tänne ja laske, että tämä lyllerö varmasti punnertaa sen sata kertaa!"
"Jaa mitä? Olet sairaana vai? Onkos sinulla siitä todistus? Ettei ole päässyt lääkäriin, niinkö? Väitätkö sinä siis, että täällä eivät työntekijät ole ammattilaisia ja huomaa, jos joku tarvitsee lääkäriä?"
"Missäs tämän huoneen asukki on, onko se karannut? Mitä? Putkassa? Eilenkö jo laitettiin, aha. Jaa mitä sanoit, on viiltänyt ranteensa auki? Miksi sinä perkele et heti kertonut??? Jaa mitä, väität siis kertoneesi, niin varmaan, kuuronako minua pidät?"
Aikanaan Lumikki täytti kahdeksantoista vuotta ja pääsi laitoksesta pois jälkihuollon piiriin. Sen koommin ei ole valtakunnassa hänestä kuultu.
Sen pituinen se.
ElenaMaria Uusitalo
RSS Feed
