Hakemus tulee laatia lain mukaisesti, se on tarkkaa puuhaa.
Näin tarkkaa se on:
Mainitaan mahdollinen vaara. Lisäksi todetaan, että vaikka ei vaaraa olisikaan, on sen uhka olemassa lapsen mielessä. Tätä perustellaan sillä, että lapsi puhuu levottomia. Lastensuojelu vetoaa psykiatrisiin tutkimuksiin, joiden mukaan kasvaminen ailahtelevaisen ja epävakaan vanhemman kanssa on riski kehitykselle. Vaikka vaaraa ei olisi lainkaan, perheen vihamielinen suhtautuminen on lastensuojelun mielestä huostaanoton peruste.
-Hauskoja nämä "vaaraperustelut". Vaara on, ehkä ei olekkaan, ja vaikka ei olisi lainkaan, on sen uhka olemassa ajatuksen tasolla. Samoilla perusteilla meillä kaikilla olisi ulkonaliikkumiskielto. Koskaan ei voi tietää, onko seuraavan kauppareissun aikana mahdollista vaaraa. Mitä, jos käsilaukkuni varastetaan puukolla uhaten? Entä, jos lapseni koulutoveri on kouluampuja? Mahdollinen vaaran uhka ajatuksen tasolla estää minua siis laskemasta lapsiani kouluun?
-Käy ilmi, että perheen suhtautuminen nimenomaan viranomaisiin on viranomaisten mielestä uhkaavaa. Viranomaisesta siis uhkaavaa on eri mieltä oleminen. Seuraavan kerran, kun teen autokauppaa, ja myyjä on kanssani eri mieltä hinnasta, nostan syytteen laittomasta uhkailusta!
Huostaanottoa perustellaan myös sillä, että isän tapa kasvattaa lapsia on erilainen, kuin äidin. Äiti on päävastuussa kasvatuksesta, mutta isällä on enemmän auktoriteettiä. Täten kasvatus on epäjohdonmukaista ja haittaa lapsen kykyä omaksua sääntöjä, tapoja ja rajoja. Sosiaaliset taidot katsotaan puutteelliseksi vanhempien kyvyttömyyden vuoksi.
-Auktoriteettikysymys on naurettava. Perheissä yleensä isällä on erilainen auktoriteetti, kuin äidillä. Kasvatustavatkin ovat takuulla yksilökohtaisia. Yksikään perhe ei kykene kasvattamaan lapsiaan siten, että isä ja äiti tekisivät kaiken täysin samalla tavalla, eroja on aina. Toinen on esimerkiksi toista hövelimpi tai helpommin kiedottavissa sormen ympärille. Kyse on ihmisen luonteenpiirteistä.
Kerrotaan perheen olevan viranomaiskriittinen. Perhe on arvostellut lastensuojelua. Perhe on kieltäytynyt osasta tukitoimia, koska ne eivät ole olleet heidän ehdoillaan toteutettuja tai työntekijät eivät ole olleet heille mieluisia. Eikö tukitoimia siis toteutetakkaan yhteistyössä perheen kanssa?
-Jos tilaat maitokahvin ja saat kahvin piimällä, kritisoitko? Juotko sörsselisi vai kieltäydytkö siitä? Entä, jos perhe pyysi useasti tiettyä apua, joka oli heidän tarpeitaan vastaava apu kotiin? Entä, jos sosiaalitoimi tarjosi ja tuputti kaikkea muuta, paitsi sitä, mitä perhe itse koki tarvitsevansa? En edelleenkään ymmärrä, miksi lapset tulisi tällätä psykiatrille, jos äiti tarvitsee siivousapua? Ilmenee, että perhe on toivonut perhetyön jatkumista. Kuitenkin annetaan ymmärtää, että perhe on kieltäytynyt ja ollut ainoastaan vastahankainen. Miksi pitää valehdella?
Lapsen reagointia käytetään perusteina. Kerrotaan, miten koulu ei suju motivaation puutteen vuoksi. Syinä luetellaan myös epäempaattisuus ja ruma käytös. Vastuuttomuus, sääntöjen noudattamatta jättäminen ja rajaton käytös lisätään letkaan.
Lapsen käyttäytyminen katsotaan vanhempien syyksi. Vanhemmat eivät ole kykeneviä kasvattamaan henkisesti tasapainoista lasta, koska perheellä ei ole ennakoitavaa elämää eikä lapsen kasvatuskykyä.
- Lapsen reagointi alkoi sosiaalitoimen varhaisen puuttumisen myötä. Riepoteltiin sinne ja tänne olettaen, että koulu ei kärsi? Erottaminen perheestä ei lastensuojelun mielestä ole syy reagoida negatiivisesti? Sosiaalitoimi ei näe syytä itsessään eikä toimissaan. Ei sitä, että se on itse aiheuttanut reagoinnin, johon hakemuksessaan vetoaa. Myös kaikki ne lausunnot, joissa huolta ei ilmenekkään, on jätetty hakemuksesta pois. Ne, joissa todetaan, ettei huolta lapsen psyykestä ole. Ne, joihin lastensuojelu totesi hankkivansa lausunnon muualta. Perhetyön lausunto, jossa perhettä kuvataan rauhalliseksi ja omillaan pärjääväksi, on kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Surullista.
Selvitys siitä, miten sijaishuolto edistäisi lapsen etua ja hänen kasvuaan ja kehitystään tulevaisuudessa kertoo sijaishuollon turvaavan kaiken sen, mitä perhe ei kykene turvaamaan. Hoito, huolenpito, koulunkäynti, harrastukset, turvallinen kasvu ja kehitys. Seitsemäs taivas.
Luetellaan tukitoimia, joita vanhemmat eivät ole halunneet ottaa vastaan. Lastensuojelu perustelee vahvasti toimista kieltäytymisellä, vaikka perhe on sanonutkin, että ne voidaan ottaa vastaan myöhemmin, kun ne tulevat perheen mielestä järkevään ja ajankohtaiseen saumaan.
Myöhemmin. Niin. Myöhemmin.
Sijaisperheen kartoitusosio on täynnä tyhjää, mutta silti todetaan, että sijaishuolto on todettu sopivaksi lapselle.
Kohdat, joissa pitäisi esittää lapsen oikeus tavata läheisiään ja pitää heihin yhteyttä, on jätetty hamaan tulevaisuuteen. " Sovitaan erikseen", sanotaan. Joskus. Jälkeenpäin.Myöhemmin on ok nyt, kun sosiaalitoimi on sitä mieltä.
Huostaanoton yhteydessä tulisi tutkia lapsen terveydentila. Sitä ei ole tutkittu. Tutkimukset tullaan tekemään myöhemmin. Psykiatrisella.
- Kun hakemuksessa tulee siis sosiaalitoimen vuoro perustella omia tekemisiään ja aikomisiaan, ovatkin ruudut ja laatikot täynnä tyhjää lukuunottamatta lupauksia myöhemmästä. Terveystarkastuksia tehdään psykiatrisella osastolla ja yhteydenpidosta sovitaan myöhemmin. Lapsen etu-fraasia ei näissä ruudukoissa mainita kertaakaan edes vahingossa. Tällainen leväperäisyys ja summamutikkaisuus tuskin olisikaan lapsen edun mukaista.
Kohdassa, jossa kysytään lapsen kuulemisesta, lukee, että lapsi haluaa kotiin.
Arvio siitä, miten mielipiteet on huomioitu-kohdassa lukee, että myöhemmin aioitaan tehdä läheisverkostokartoitus. Tyhjää, tyhjää ja tyhjää. Lauseet sen kuin lyhenevät loppua kohden, eikä ihme. Onhan perhe jo mollattu. Nyt, kun kysytään huostaanottoa tukevia lausuntoja muualta, viitataan lausuntoon, jossa jätetään auki se mahdollisuus, että lapsi voi myöhemmin tarvita vielä lisää tukitoimia. Lasten ja nuortenpsykiatriselta luvataan lähettää lausunto myöhemmin. Taas.
Tämä on toki yksittäistapaus, josta ei voi vetää johtopäätöksiä yleiselle tasolle. Muistakaahan se, rakkaat lukijani!
Näin tarkkaa se on:
Mainitaan mahdollinen vaara. Lisäksi todetaan, että vaikka ei vaaraa olisikaan, on sen uhka olemassa lapsen mielessä. Tätä perustellaan sillä, että lapsi puhuu levottomia. Lastensuojelu vetoaa psykiatrisiin tutkimuksiin, joiden mukaan kasvaminen ailahtelevaisen ja epävakaan vanhemman kanssa on riski kehitykselle. Vaikka vaaraa ei olisi lainkaan, perheen vihamielinen suhtautuminen on lastensuojelun mielestä huostaanoton peruste.
-Hauskoja nämä "vaaraperustelut". Vaara on, ehkä ei olekkaan, ja vaikka ei olisi lainkaan, on sen uhka olemassa ajatuksen tasolla. Samoilla perusteilla meillä kaikilla olisi ulkonaliikkumiskielto. Koskaan ei voi tietää, onko seuraavan kauppareissun aikana mahdollista vaaraa. Mitä, jos käsilaukkuni varastetaan puukolla uhaten? Entä, jos lapseni koulutoveri on kouluampuja? Mahdollinen vaaran uhka ajatuksen tasolla estää minua siis laskemasta lapsiani kouluun?
-Käy ilmi, että perheen suhtautuminen nimenomaan viranomaisiin on viranomaisten mielestä uhkaavaa. Viranomaisesta siis uhkaavaa on eri mieltä oleminen. Seuraavan kerran, kun teen autokauppaa, ja myyjä on kanssani eri mieltä hinnasta, nostan syytteen laittomasta uhkailusta!
Huostaanottoa perustellaan myös sillä, että isän tapa kasvattaa lapsia on erilainen, kuin äidin. Äiti on päävastuussa kasvatuksesta, mutta isällä on enemmän auktoriteettiä. Täten kasvatus on epäjohdonmukaista ja haittaa lapsen kykyä omaksua sääntöjä, tapoja ja rajoja. Sosiaaliset taidot katsotaan puutteelliseksi vanhempien kyvyttömyyden vuoksi.
-Auktoriteettikysymys on naurettava. Perheissä yleensä isällä on erilainen auktoriteetti, kuin äidillä. Kasvatustavatkin ovat takuulla yksilökohtaisia. Yksikään perhe ei kykene kasvattamaan lapsiaan siten, että isä ja äiti tekisivät kaiken täysin samalla tavalla, eroja on aina. Toinen on esimerkiksi toista hövelimpi tai helpommin kiedottavissa sormen ympärille. Kyse on ihmisen luonteenpiirteistä.
Kerrotaan perheen olevan viranomaiskriittinen. Perhe on arvostellut lastensuojelua. Perhe on kieltäytynyt osasta tukitoimia, koska ne eivät ole olleet heidän ehdoillaan toteutettuja tai työntekijät eivät ole olleet heille mieluisia. Eikö tukitoimia siis toteutetakkaan yhteistyössä perheen kanssa?
-Jos tilaat maitokahvin ja saat kahvin piimällä, kritisoitko? Juotko sörsselisi vai kieltäydytkö siitä? Entä, jos perhe pyysi useasti tiettyä apua, joka oli heidän tarpeitaan vastaava apu kotiin? Entä, jos sosiaalitoimi tarjosi ja tuputti kaikkea muuta, paitsi sitä, mitä perhe itse koki tarvitsevansa? En edelleenkään ymmärrä, miksi lapset tulisi tällätä psykiatrille, jos äiti tarvitsee siivousapua? Ilmenee, että perhe on toivonut perhetyön jatkumista. Kuitenkin annetaan ymmärtää, että perhe on kieltäytynyt ja ollut ainoastaan vastahankainen. Miksi pitää valehdella?
Lapsen reagointia käytetään perusteina. Kerrotaan, miten koulu ei suju motivaation puutteen vuoksi. Syinä luetellaan myös epäempaattisuus ja ruma käytös. Vastuuttomuus, sääntöjen noudattamatta jättäminen ja rajaton käytös lisätään letkaan.
Lapsen käyttäytyminen katsotaan vanhempien syyksi. Vanhemmat eivät ole kykeneviä kasvattamaan henkisesti tasapainoista lasta, koska perheellä ei ole ennakoitavaa elämää eikä lapsen kasvatuskykyä.
- Lapsen reagointi alkoi sosiaalitoimen varhaisen puuttumisen myötä. Riepoteltiin sinne ja tänne olettaen, että koulu ei kärsi? Erottaminen perheestä ei lastensuojelun mielestä ole syy reagoida negatiivisesti? Sosiaalitoimi ei näe syytä itsessään eikä toimissaan. Ei sitä, että se on itse aiheuttanut reagoinnin, johon hakemuksessaan vetoaa. Myös kaikki ne lausunnot, joissa huolta ei ilmenekkään, on jätetty hakemuksesta pois. Ne, joissa todetaan, ettei huolta lapsen psyykestä ole. Ne, joihin lastensuojelu totesi hankkivansa lausunnon muualta. Perhetyön lausunto, jossa perhettä kuvataan rauhalliseksi ja omillaan pärjääväksi, on kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Surullista.
Selvitys siitä, miten sijaishuolto edistäisi lapsen etua ja hänen kasvuaan ja kehitystään tulevaisuudessa kertoo sijaishuollon turvaavan kaiken sen, mitä perhe ei kykene turvaamaan. Hoito, huolenpito, koulunkäynti, harrastukset, turvallinen kasvu ja kehitys. Seitsemäs taivas.
Luetellaan tukitoimia, joita vanhemmat eivät ole halunneet ottaa vastaan. Lastensuojelu perustelee vahvasti toimista kieltäytymisellä, vaikka perhe on sanonutkin, että ne voidaan ottaa vastaan myöhemmin, kun ne tulevat perheen mielestä järkevään ja ajankohtaiseen saumaan.
Myöhemmin. Niin. Myöhemmin.
Sijaisperheen kartoitusosio on täynnä tyhjää, mutta silti todetaan, että sijaishuolto on todettu sopivaksi lapselle.
Kohdat, joissa pitäisi esittää lapsen oikeus tavata läheisiään ja pitää heihin yhteyttä, on jätetty hamaan tulevaisuuteen. " Sovitaan erikseen", sanotaan. Joskus. Jälkeenpäin.Myöhemmin on ok nyt, kun sosiaalitoimi on sitä mieltä.
Huostaanoton yhteydessä tulisi tutkia lapsen terveydentila. Sitä ei ole tutkittu. Tutkimukset tullaan tekemään myöhemmin. Psykiatrisella.
- Kun hakemuksessa tulee siis sosiaalitoimen vuoro perustella omia tekemisiään ja aikomisiaan, ovatkin ruudut ja laatikot täynnä tyhjää lukuunottamatta lupauksia myöhemmästä. Terveystarkastuksia tehdään psykiatrisella osastolla ja yhteydenpidosta sovitaan myöhemmin. Lapsen etu-fraasia ei näissä ruudukoissa mainita kertaakaan edes vahingossa. Tällainen leväperäisyys ja summamutikkaisuus tuskin olisikaan lapsen edun mukaista.
Kohdassa, jossa kysytään lapsen kuulemisesta, lukee, että lapsi haluaa kotiin.
Arvio siitä, miten mielipiteet on huomioitu-kohdassa lukee, että myöhemmin aioitaan tehdä läheisverkostokartoitus. Tyhjää, tyhjää ja tyhjää. Lauseet sen kuin lyhenevät loppua kohden, eikä ihme. Onhan perhe jo mollattu. Nyt, kun kysytään huostaanottoa tukevia lausuntoja muualta, viitataan lausuntoon, jossa jätetään auki se mahdollisuus, että lapsi voi myöhemmin tarvita vielä lisää tukitoimia. Lasten ja nuortenpsykiatriselta luvataan lähettää lausunto myöhemmin. Taas.
Tämä on toki yksittäistapaus, josta ei voi vetää johtopäätöksiä yleiselle tasolle. Muistakaahan se, rakkaat lukijani!
RSS Feed
